Lue keskustelun säännöt.
Omituisimmat kokemukset kauppareissuilla
Kävin tänään Prismassa ja huomasin, että yksi hyllystä ottamani maitopurkki vuosi. Löysin myyjän, jolle kerroin, että tämä maitopurkki vuotaa, kun en tietenkään halunnut viedä sitä takaisin hyllyyn, josta joku muu olisi sen ottanut.
Tuollainen tilannehan yleensä jatkuu niin, että myyjä ottaa tuotteen ja kiittää vaivannäöstä/pahoittelee tapahtunuttu ja vie tuotteen pois, mutta ei tänään. Myyjä tuijotti koko ajan järkyttyneenä maitopurkkia, eikä sanonut mitään. Ajattelin, että ymmärtääkö hän edes mitä sanoin, ja näytin, että tästä sinetistä tämä vuotaa, tämä on rikki. Myyjä tuijotti vieläkin järkyttynyt ilme kasvoillaan purkkia ja sitten tooooodella hitaasti ojensi kätensä kohti purkkia, aivan kuin ne laiskiaiset siinä lasten Zootropolis-elokuvassa. Hän otti purkin, katse koko ajan tiukasti siinä purkissa ja mutisi, että "no mä voin ottaa sen" ja jäi seisomaan siihen se purkki kädessä ja tuijotti edelleen järkyttyneenä sitä purkkia.
Tuo oli todella hämmentävää, koskaan ei ole vielä käynyt noin. Luultavasti hän kärsi sosiaaliste tilanteiden pelosta, ainakin käytös viittasi siihen, mutta onkohan silloin kaupan ala hyvä idea työpaikaksi? Meni ainakin loppu kauppareissu naureskellen, koska tuo oli oikeasti aika koomista ja se myyjän ilme, en saa sitä pois päästäni.
Mikä on oudointa, mitä teille on sattunut kauppareissuilla?
Kommentit (1640)
Vierailija kirjoitti:
Kerran lähikaupassa ihan siisitin näköinen nuorehko nainen (ehkä n. 25 - 32-v.) tuli hedelmäosastolla sanomaan minulle että jumalalla on minulle erikoistehtävä. Olen itse siis 40-vuotias nainen. Hämmästyneenä sain vain sanottua että jaahas, kiitos ilmoituksesta. Varmaan oli hänellä jotain mt-ongelmaa, mutta tämä on oudointa mitä mulle on kaupassa tapahtunut.
Tämä ei liity kauppareissuun, mutta tuosta tuli mieleen, kun asuin joskus aikoja sitten nuorena Lontoossa muutaman kuukauden ja oltiin illalla kämpillä. Kadulla eräs nainen huusi ainakin puoli tuntia ikkunan alla, että "god loves you". Mä kirosin, kun aamulla piti mennä duuniin eikä saanut nukuttua sen huutamiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt korona-aikana käteisen kanssa pelleily on pari kertaa huvittanut. Ojennan käden vaihtorahoille, ja kassa ei pelkästään laita niitä tiskille, vaan tiskille sivuun minusta, vaikka antaessani rahan hän itse kyllä otti sen vastaan käteen. Seuraavan kerran kun maksoin samalle kassalle, niin laitoin setelin hieman sivuun hänestä siihen tiskille niin että joutui kurottamaan. Hän sitten vuorostaan paiskasi vaihtorahat taas toiseen päähän tiskiä kun en enää edes ojentanut kättä. Se on jännä kun kassa ottaa rahan vastaan käteen, mutta ei suostu antamaan vaihtorahoja käteen. Jos niin kuin koronasta puhutaan, niin ei siinä suurta logiikkaa ole.
etovaa kirjoitti:
Olin L-kaupassa hevi-osastolla, kun siihen tuli 2 irakilaista "miestä". Kumpikin niistä kosketteli ja puristeli hedelmiä ja juurekisa ja pisti ne naamaansa kiinni ja haistelivat niitä, ja laittoivat ne takaisin koreihin. Meinasin oksentaa ja sanoin siitä myyjälle. EN ostanut enkä osta ainoatakaan hedelmää/juuresta siitä kaupasta. Jotain rajaa noidenkin käyttäytymiseen. Missään savimajoissa täällä eletä.
Etkö pese juureksiasi ennen niiden syömistä? Ne espanjalaiset tomaatit, hedelmät ja mitkävielä eivät todellakaan ole kerätty steriileissä oloissa, pääasiassa halpojen tuontityöntekijöiden toimesta ilman kunnollisia työolosuhteita.
Johan täälläkin marjanpoimijat ovat kertoneet, kuinka pelloilla pitää käydä puskapissalla eikä juoksevaa vettä tai pesutarvikkeita ole tarjolla, joten osa tulee suoraan pissalta keräämään. Älä ainakaan oleta, että Etelä-Euroopassa on yhtään sen paremmat työolot tai työnvalvonta.
Vierailija kirjoitti:
Ei ehkä kovin outoa mutta kerran pyörin keskikokoisessa marketissa aika pitkään eestaas kun en vaan löytänyt tiettyä tuotetta. Lopulta kassalle mennessäni kassa kommentoi nyrpeästi jotain "jopas sulla kesti/kiertelit siellä pitkään" mitä vähän ihmettelin.
Oliko se kassa vahtinut kun välillä vilahdan hyllyjen välistä vai oliko kenties saanut kameroita katsoneelta vartijalta jotain noottia että tuo käyttäytyy omituisesti älä anna sen livahtaa maksamatta kassan ohi?
Mulla sama isossa autoiluun tarvikkeita myyvässä kaupassa, kassa oli selvästi yhteydessä puhelimella toisaalle liikkeeseen kun tulin siihen, kahto mua ja yhtä selvästi sanoi puhelimeen ettei ole tämä tai kaikki kunnossa. Mun ostokset oli pieniä jotka ois helposti saanu laitettua taskuun piiloon ja olin kyykkinyt siellä tavallistakin ahkerammin.
Mä olen ostanut niin monta kertaa täysin syömäkelvottoman vesimelonin, että olen oppinut taputtamalla vesimelonin pintaa kuulemaan, onko se hyvä vai ei. Nyt koronan aikaan en tietenkään tee niin ja mitä luultavimmin tulen rajoittamaan tätä myös jatkossa. Mutta aiemmin olen kyllä luottanut myös siihen, ettei kukaan syö vesimelonin vihreää kuorta, ainakaan pesemättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
etovaa kirjoitti:
Olin L-kaupassa hevi-osastolla, kun siihen tuli 2 irakilaista "miestä". Kumpikin niistä kosketteli ja puristeli hedelmiä ja juurekisa ja pisti ne naamaansa kiinni ja haistelivat niitä, ja laittoivat ne takaisin koreihin. Meinasin oksentaa ja sanoin siitä myyjälle. EN ostanut enkä osta ainoatakaan hedelmää/juuresta siitä kaupasta. Jotain rajaa noidenkin käyttäytymiseen. Missään savimajoissa täällä eletä.
Pula-ajalla elänyt mummoni teki tätä jo 1990-luvulla, usein myös maistoi salaattipuskasta tai ruukkupersiljasta. Kuka nyt ostaisi täysin mauttoman persiljaruukun tai tomaatin, joka on jo sisältä haaleaa mössöä? Olin asiasta jo joskus lapsena hyvin nolona, mutta mummo ei koskaan antanut periksi, koska mihinkään huonoon ei tuhlattu ja kaikkihan nyt pesevät ne tuoreet kotona kumminkin. Jos mummo vielä eläisi vuonna 2020, pitäisi hänelle tuoda ostokset kotiin, jotta voisi estää vihannesten haistelun ja maistelun. Edes korona ei pysäyttäisi mummovainaan pihistelyä ja nuukuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se kun myyjän naama on ihan norsunvit**la.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä omituinen kauppatarina sattui minulle ja miehelleni joskus 20 vuotta sitten. Olimme hevi-osastolla ostamassa mm. luumutomaatteja, jotka olivat tuotteina vielä uusia. Minä ajauduin vähän kauemmas, mieheni jäi punnitsemaan tomaatit. Mies ei huomannut minun erkaantuneen, vaan erehtyi luulemaan vieressään ollutta naista minuksi. Idiootti-ilme kasvoillaan hän oli kääntynyt naisen puoleen näyttäen etikettiä, josta oli peittänyt sormellaan tomaatti-sanan ja sanoi kovalla idioottiäänellä "Luumuja!"
Nainen oli katsonut miestä tonnin seteli -ilmeellä ja todennut "Kiva". Hän varmaan luuli miestäni pelottavaksi avohoitopotilaaksi. Kumma, ettei tarinaa löytynyt jo täältä.
Nauramme tälle edelleen muutaman kerran vuodessa.
Onko tää tonninseteli-ilme joku uus muotisanonta!!?
Se on Kummelista.
Eikä ollenkaan hauska "sketsi." se oli tonnin seteli :O tonnin seteli :O no v---u onpa hupaisaa!
Arvoisat tädit.
Kyse on meemistä. Ei siis "vain kummeli-vitsistä". Meemissä on kuva tuosta tonninseteli-ilmeestä ja siihen voi yhdistää ihan mitä vaan ajankohtaista asiaa - kuten meemeissä on tapana. Ja siitä syntyy se meemin hauskuus. "Ilmeeni kun pääministeri/vaimo/naapuri ilmoittaa asiasta x" ja se ilme siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä vääriin autoihin menemistä tosiaan tapahtuu. Olimme mieheni kanssa matkalla pohjoiseen joulun välipäivien viettoon vuokrafirman autolla. Pysähdyimme välillä tarkoituksena käydä alkossa ja kaupassa. Mies oli ostanut kaksi pulloa valkoviiniä ja ajatellut heittää ne auton takapenkille ennen kauppaan menoa. Hän kipaisi ulos, nakkasi pullot mustan auton takapenkille ja tuli kauppaan. Ostimme ruoat, jatkoimme matkaa ja määränpäässä huomasimme viinien puuttuvan. Mies siinä sitten rupesi pohtimaan ja ymmärsi yhtäkkiä mistä on kyse. Hän oli parkkeerannut autonsa lähelle kauppaliikkeen ovea, mutta alkossa asioidessa, oli saman firman samantyylinen musta mersu parkkeerannut vielä lähemmäs ovea ja hän oli epähuomiossa heittänyt pullot sen väärän auton takapenkille. Tämä ei varmaan olisi mahdollista, mutta monet pienet seikat mahdollistivat tämän. Kuten se, että pohjoisen ihmisinä pikkupaikkakunnilla meillä ei ole tapana lukita autoja oikein missään, varsinkaan kaupan pihassa ja se, että joulun alla ko firman autoja on paljon liikenteessä tuolla kyseisellä paikkakunnalla. Siinä on sitten tapaninpäivän viinit menny jollekin onnelliselle :)
Toinen outo tapaus sattui kun olin teini. Samaisella pohjoisen pikkukylällä äitini ja isäni oli lähtenyt kauppaan alle vuoden ikäisen siskoni kanssa. He viipyivät aikansa, kunnes tulivat takaisin ilman siskoani. Kysyin sitten, mihin sisko jäi, ja isällä tuli kiire. Naama punaisena heitti ostokset mummolan portaille, ryntäsi takaisin autoon ja kaasutti pois. Äiti jäi kauhuissaan keräilemään ostoksia ja selitti, että olivat kaupan pihassa autossa miettineet isän kanssa ääneen, että unohtuikohan jotakin. Noh, meiltä kauppaan on lyhyt matka ja sisko löytyi hyväntuulisena ostoskärryistä istumasta. Oli kuulemma vain jokellellut ja vilkutellut ohikulkijoille. Sitä se teettää, kun vanhalla iällä tehdään iltatähti ja monen vuoden huolettoman elämän jälkeen taas pitäisi totutella pikkulapsiarkeen :D
Loppu hyvin kaikki hyvin..
Ostin aikoinaan lompakon 90-luvulla teininä ja kotona huomasin, että siellä yhdessä taskussa oli sellainen hälytystarra. No annoin olla. Jonkin ajan kuluttua se tarra "aktivoituikin" ja kävin huudattamassa melkein kaikki Sokoksen hälyttimet läpi, enkä tajunnut, että se johtui minusta. Katselin aina vain ympärilleni, että mitä missä milloin miksi kuka? Ihme kyllä kukaan ei juossut teinitytön perään ja alkanut tutkia tavaroitani ja laukkua. Jossain kadulla muistin, että siellä lompakossa oli se tarra ja nolona viskoin sen roskikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kärryt vaihtui jossakin kesken kauppareissun, huomasin kassalla että nämä ei kyllä ole minun tavaroita mutta ostin ne kuitenkin.
Tämä kommentti ekalta sivulta jaksaa naurattaa minua :). Että millainen on ollut se tilanne, jossa ihminen katsoo ostoskoriin ja toteaa "hmm, ei minun pitänyt ostaa emmentalia, Kallen mätitahnaa eikä perhepakkausta grillikylkiä, mutta ei kai tämä niin tarkkaa ole. Kassalle mars".
Selittäisiköhän tällainen korien ja kärryjen sekaantuminen kaikki ne kerrat kun av-mammojen miehet ovat menneet ostoslistan kanssa kauppaan, mutta tulleet kotiin ihan väärien tuotteiden kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärryt vaihtui jossakin kesken kauppareissun, huomasin kassalla että nämä ei kyllä ole minun tavaroita mutta ostin ne kuitenkin.
Tämä kommentti ekalta sivulta jaksaa naurattaa minua :). Että millainen on ollut se tilanne, jossa ihminen katsoo ostoskoriin ja toteaa "hmm, ei minun pitänyt ostaa emmentalia, Kallen mätitahnaa eikä perhepakkausta grillikylkiä, mutta ei kai tämä niin tarkkaa ole. Kassalle mars".
Selittäisiköhän tällainen korien ja kärryjen sekaantuminen kaikki ne kerrat kun av-mammojen miehet ovat menneet ostoslistan kanssa kauppaan, mutta tulleet kotiin ihan väärien tuotteiden kanssa?
Suomalaiset ovat jotenkin noloa kansaa! Siis tarkoitan, että jos jotain tällaista sattuu, suomalainen haluaa vain esittää että kaikki on hyvin, koska olisi noloa jonotuksen jälkeen lähteä vaihtamaan kärryjä. Vähän sama, kuin että myyjää ei haluta häiritä kaupassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä omituinen kauppatarina sattui minulle ja miehelleni joskus 20 vuotta sitten. Olimme hevi-osastolla ostamassa mm. luumutomaatteja, jotka olivat tuotteina vielä uusia. Minä ajauduin vähän kauemmas, mieheni jäi punnitsemaan tomaatit. Mies ei huomannut minun erkaantuneen, vaan erehtyi luulemaan vieressään ollutta naista minuksi. Idiootti-ilme kasvoillaan hän oli kääntynyt naisen puoleen näyttäen etikettiä, josta oli peittänyt sormellaan tomaatti-sanan ja sanoi kovalla idioottiäänellä "Luumuja!"
Nainen oli katsonut miestä tonnin seteli -ilmeellä ja todennut "Kiva". Hän varmaan luuli miestäni pelottavaksi avohoitopotilaaksi. Kumma, ettei tarinaa löytynyt jo täältä.
Nauramme tälle edelleen muutaman kerran vuodessa.
Onko tää tonninseteli-ilme joku uus muotisanonta!!?
Se on Kummelista.
Eikä ollenkaan hauska "sketsi." se oli tonnin seteli :O tonnin seteli :O no v---u onpa hupaisaa!
Arvoisat tädit.
Kyse on meemistä. Ei siis "vain kummeli-vitsistä". Meemissä on kuva tuosta tonninseteli-ilmeestä ja siihen voi yhdistää ihan mitä vaan ajankohtaista asiaa - kuten meemeissä on tapana. Ja siitä syntyy se meemin hauskuus. "Ilmeeni kun pääministeri/vaimo/naapuri ilmoittaa asiasta x" ja se ilme siinä.
Hauskuus 😂😂😂😂 missä se hauskuus on?
Vierailija kirjoitti:
Olin kassajonossa ja edelläni oleva oli juuri viimeisiä ostoksiaan laittamassa hihnalle ja minä siinä innoissani jo vuoroani odotin. Sitten viereiseltä kassalta hihkaistiin "tänne voi tulla", mitä en noteerannut koska olihan kuumeisesti odottamani hetki jo muutenkin käsillä. Eiköhän sinne joku takaani siirry, ajattelin. Viereisellä kassalla ei alkanut kuitenkaan tapahtumaan mitään ja sinne vilkaistessani kassaneiti vaan nökötti ja tuijotti minua, eivätkä takanani olevat liikahtaneet. Lopulta jonon perältä joku tuumi että "minäpä voisin sinne tulla". Sanoisinpa, että kohtalaisen omituinen tilanne ja kokemus, mutta emmekös kuulemma olekin sitä jonottajakansaa.
Johtui luultavasti siitä, että olet mies ja takanasi olleet naisia. Todistin samanlaista tilannetta tuollaisella asetelmalla ja sehän johtuu naisen alisteisesta asemasta, eivät uskalla edes kassajonossa "etuilla" kun pelkäävät niin miehiä.
Menin kauppaan siskon kanssa, joka jätti kaksi koiraa kiinni koiraparkkiin. Toinen koirista paukkuarkana säikähti jotain paukahdusta, puri molempien nahkahihnat poikki ja ryntäsi kaupan pyöröovista sisälle. Lihatiskiltä löysi meidät ja syöksyi siskoni jalkoihin tärisemään. Hupaisaa oli, että tämä toinen koira oli jäänyt kiltisti istumaan niille sijoilleen, vaikka hänenkin remmi oli purtu poikki.
Aika usein tulee nähtyä näitä pikkunäpistelijöitä. Esim joku ottaa hyllystä suklaapatukan, syö sen saman tien ja heittää käärepaperit roskiin. En jaksa edes puuttua moiseen, se on mulle ihan sama, jos joku ottaa euron arvoisen suklaan. Kleptomaaneja.
Tämä ei tapahtunut kylläkään kaupassa, vaan apteekkireissulla. Oli jo korona-aika ja apteekkiin asennettu pleksit asiakaspalvelupisteiden eteen. Itse ei myöskään saanut hakea lääkkeitä hyllystä, vaan farmaseutti nouti pyynnöstä lääkkeen hyllystä. No hain sitten reseptilääkettä ja istuin asiakaspalvelupisteessä, kun farmaseutti nousi ja lähti hakemaan lääkettä, hän yskäisi erittäin voimallisesti omaan käteensä, ei siis hihaan tai pois päin, vaan suoraan kämmeneen ja pyyhkäisi käden tämän jälkeen housun persuuksiin. Tämän jälkeen hän toi lääkepakettini samalla kädellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kärryt vaihtui jossakin kesken kauppareissun, huomasin kassalla että nämä ei kyllä ole minun tavaroita mutta ostin ne kuitenkin.
Tämä kommentti ekalta sivulta jaksaa naurattaa minua :). Että millainen on ollut se tilanne, jossa ihminen katsoo ostoskoriin ja toteaa "hmm, ei minun pitänyt ostaa emmentalia, Kallen mätitahnaa eikä perhepakkausta grillikylkiä, mutta ei kai tämä niin tarkkaa ole. Kassalle mars".
Selittäisiköhän tällainen korien ja kärryjen sekaantuminen kaikki ne kerrat kun av-mammojen miehet ovat menneet ostoslistan kanssa kauppaan, mutta tulleet kotiin ihan väärien tuotteiden kanssa?
Suomalaiset ovat jotenkin noloa kansaa! Siis tarkoitan, että jos jotain tällaista sattuu, suomalainen haluaa vain esittää että kaikki on hyvin, koska olisi noloa jonotuksen jälkeen lähteä vaihtamaan kärryjä. Vähän sama, kuin että myyjää ei haluta häiritä kaupassa.
Tämä on niin totta! Itse olin perheen kanssa Muumimaailmassa ja alkoi sulkemisaika lähestyä. Halusin ennen kotiin lähtöä ostaa Muumimamman munkkeja ja kiireellä juoksin kojulle, jossa oli jonoa. Vielä tässäkään vaiheessa en tajunnut olevani väärällä kojulla vaan keskityin puhelimen tuijottamiseen. Tuli vuoroni ja aloin katsomaan, monenko kappaleen erän otan ja tajusin olevani nakki-ja ranskalaiskojulla. Myyjä kysyi mitä otan ja totesin hyvin hämilläni ottavani kolme nakkia. En vaan kehdannut sanoa, ettei mitään. Kotiin lähdimme nakkien ja munkkien kanssa.
Ja itse varmaan naurat selkä vääränä jollekin Putoushuumorille.