Lue keskustelun säännöt.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olen siirtymässä opinnoista työelämään ja nettoa tulisi arviolta noin 1800-1900 kuussa. En oikeasti tiedä, mihin vuokran maksun jälkeen tuon rahan käyttäisin, muuta kuin omistusasuntoon säästämiseen. Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkiakaan (aion ainakin tehdä kaikkeni ettei minun vain tarvitsisi), mikä on toki suuri säästö. Ehkä olen tottunut opiskelijabudjettiin, mutta en todella tiedä, mihin sitä rahaa sitten monilla niin kuluu. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat mielenterveuskuntoutujia ja elävät pienillä tuilla ja kovin usein ihmettelen, miten he ostavat älyttömän kalliita ruokia ja meikkejä, sitten aivan yllättäen rahat eivät meinaakaan riittää sähkölaskuihin.
En ymmärrä, miten säästämistä ja viisasta taloudenhallintaa ei opeteta missään koulutusasteella.
Mutta yleensä kun tulot kasvavat myös kulutustaso nousee vähitellen huomaamatta. Olen useamman kerran elämässäni ihmetellyt, mitä kaikella tilille tulevalla rahalla tekisi, mutta sitten se alkaa kulua, kun sitä kerran on. Harvempi osaa pitää "pihin" asenteen, kun ei ole pakko. T. opiskelijasta, työttömästä ja pätkätyöläisestä hyvätuloiseksi
Ihan oma valinta jos kasvattaa menoja yksi yhteen tulojen kanssa. Typeryyttä se kuitenkin on, eikä mikään luonnonvoima. Jos vaikka säästää puolet ansionnoususta, voi sekä säästää että nauttia kasvaneista tuloista.
Jos taas sijoittaa koko palkannousun voi säästää ja nauttia kasvaneista (pääoma)tuloista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahneet työnantajat ne vaan ottaa kirjoitti:
Huvittavinta mitä kuulin tutulta joka on tehnyt koko ikänsä matalapalkka-alan pätkätöitä, niin pankki ei myönnä hänelle visaa. Ja rahaa ei jää puskuriksi, vaan kaikki menee auton ylläpitoon. Ilman autoa hän laskelmoi että ajautuisi pidemmäksi ajaksi työttömäksi.
Häh, kai sille nyt sentään Visa myönnetään, ettei vaan kaverillasi mennyt maksukortti ja luottokortti sekaisin? Ainakin Nordea tarjoaa ihan niitä Visa Electron-kortteja jolla et voi maksaa luotolla vaan pelkästään sillä mitä pankista löytyy.
No eiköhän tuossa ihan perinteistä luottokorttia tarkoitettu, eikä tuota aikanaan nuorisolle lanseerattua Visa Electronia.
Itse emme exäni kanssa myöskään aikoinaan saaneet eräästä pankista luottokorttia, vaikka taloutemme tulot olivat varmasti mediaanin yläpuolella. Syynä se, että mieheni oli yrittäjä - viis siitä että oli tahkonnut tasaista hyvää tulosta jo 15 vuotta siinä vaiheessa 😂
Vierailija kirjoitti:
Yksi jännä ilmiö on kanssa se, että monesti näissä keisseissä on aina YKSI ihminen joka mukamas elättää koko muuta PERHETTÄ. Miksi ihmeessä? Eikö olisi hieman fiksumpaa että jokainen kynnellekykenevä osallistuisi omaan elatukseensa? Ei kai se ole mikään ideaali että mies tai nainen kantaa leivän pöytään yksinään?
Mielestäni hieman naiivi ajattelutapa. Asioita on olemassa ja asioita tapahtuu, siitä huolimatta, että ne eivät olisi jokaisesta näkökulmasta katsottuna ideaaleja. Kaikille halukkaille ei ole tarjolla hyvää, sopivaa työpaikkaa. Asia on niin, vaikka täystyöllisyys olisi ideaalitilanne tietyistä näkökulmista. Plussia ja miinuksia punnittaessa joskus voi enemmän plussia tulla siitä, että jää kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Moni kertoo ylivelkaantuneensa ”pienen” palkan takia ja sitten se palkka on joku 1800 e netto, millä elää ihan hyvin kun järkevästi elelee.
Toinen puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä.
Jos palkka on n. 1800€ netto, se käytännössä tarkoittaa 2600-2700€ brutto, jonka saavat monet opettajat, sh jne.
Esim. lastentarhaopettaja saa 2300-2400€ brutto ja nettona 1500€.Aloitus koskee pienipalkkaisia, joiden tulotaso jää n. 1000€ ja siitä kun maksetaan asuminen, niin todella saa olla taitava ja osaava, kun maksetaan ruoka, vesi, vakuutukset, puhelinkulut, työmatkakulut jne. ja siinä tilanteessa on turha puhua, ettei suuret tulot, vaan pienet menot.
On todella kiva "köyhäillä" ja tarkkailla kulujaan, kun on riittävästi käytettävissä ostovoimaa.
Palkkani on 2391 brutto ja 13% veroprosentilla 1847 netto.
Palkasta peritään myös eläkevak. ja työttlmyysvak.maksua, jotka ovat veronluotoisia maksuja. Samoin siitä pitäisi vähentää matkakulut, ay ja loppu on nettopalkka.
Et sitten osannut laskea? Jos brutto on 2391 eur ja netto 1847 eur, on palkasta mennyt 22,75% noihin luettelemiisi, vaikkei edellinen kaikkia maininnutkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olen siirtymässä opinnoista työelämään ja nettoa tulisi arviolta noin 1800-1900 kuussa. En oikeasti tiedä, mihin vuokran maksun jälkeen tuon rahan käyttäisin, muuta kuin omistusasuntoon säästämiseen. Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkiakaan (aion ainakin tehdä kaikkeni ettei minun vain tarvitsisi), mikä on toki suuri säästö. Ehkä olen tottunut opiskelijabudjettiin, mutta en todella tiedä, mihin sitä rahaa sitten monilla niin kuluu. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat mielenterveuskuntoutujia ja elävät pienillä tuilla ja kovin usein ihmettelen, miten he ostavat älyttömän kalliita ruokia ja meikkejä, sitten aivan yllättäen rahat eivät meinaakaan riittää sähkölaskuihin.
En ymmärrä, miten säästämistä ja viisasta taloudenhallintaa ei opeteta missään koulutusasteella.
Mutta yleensä kun tulot kasvavat myös kulutustaso nousee vähitellen huomaamatta. Olen useamman kerran elämässäni ihmetellyt, mitä kaikella tilille tulevalla rahalla tekisi, mutta sitten se alkaa kulua, kun sitä kerran on. Harvempi osaa pitää "pihin" asenteen, kun ei ole pakko. T. opiskelijasta, työttömästä ja pätkätyöläisestä hyvätuloiseksi
Näinhän se juuri on, että tulotason kasvaessa myös kulutustaso "huomaamatta" alkaa kasvaa. Itsestäni tuntuu ainakin ajankohtaisesti, että en osaa kuvitella itselleni käyvän näin, mutta aika näyttää.
Kun olen saanut kesätöistä tavallista enemmän rahaa ja ostanut yhden kerran kuukaudessa tuoretta lohta ja sen kaveriksi Ben & Jerrysin, olen tuntenut itseni oikeasti varsinaiseksi kroisokseksi.
Näin itsekkin ajattelin aikoinaan. Mutta tulikin vain pätkätöitä ja opintolainat maksuun. Sitten jossain vaiheessa rakastuin ja saatiin lapsia. Työpaikkani muutti sellaiseen paikkaan, että oli pakko ostaa auto. Enää se 1800 e kuussa ei ollutkaan niin iso summa, että siitä saa säästöön 1200 euroa kuussa.
Toki oma valinta. Kannattaa elää sinkkuna loppuelämä ja asua työpaikan vieressä ja omistautua työnteolle ja asua loppuelämänsä siinä halvassa vuokra-asunnossa, minkä ehkä on opiskeluaikana saanut. Näin ei tee rahasta tiukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On myös sanonta, että mieluummin itken surujani bemarin penkillä, kuin ladan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin opintolaina ja senkin maksoin pois heti kun pienestä palkasta pystyin, luottokorttiakaan en ole omistanut. Ikää on lähes 40v.
Sitten kävikin niin että sain perinnöksi äitini velat! Onneksi en ole ainoa maksaja. Enkä todellakaan tajua tuollaista velaksi elämistä, kulutusluottoja, vippejä yms. Sairastuessa tosiaan on oikeutettu tukiin, jotka järkevä ihminen myös itselleen hakee, mutta mikäs virasto maksaa tuollaisia velkoja?
Miestä en ota kattoni alle asumaan vain sen takia että joku maksaisi elantoni...
Älä valehtele, velka ei periydy, mikä lie Moskovan Tiltu olet
Kun perii talon joka on vakuutena pankkilainoissa niin kyllä... ja aika paljon muitakin maksuja jäi kuolinpesän osakkaille.
No men härreguud, talo myyntiin! Jos ei sitä halua tehdä, turha valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Moni kertoo ylivelkaantuneensa ”pienen” palkan takia ja sitten se palkka on joku 1800 e netto, millä elää ihan hyvin kun järkevästi elelee.
Totta. Sain palkkaa, jolla pärjäsin, asuin kaksiossa, sairastuin syöpään, minut irtisanottiin sairauden vuoksi yt-neuvotteluissa, olin viisi vuotta sairauslomalla, maksoin huomattavasti pienentyneistä tuloista pakolliset lääkkeet ja sairaalamaksut, joten menoni ylittivät tuloni enkä halunnut hakea sossusta apua, vaan velkaannuin. Etsin pitkään töitä ja sain uuden työn surkealla palkalla. Olen vuosia etsinyt halvempaa asuntoa, mutta minut ohittavat yllättäen raskaana olevat, irtisanotut, juopot, narkkarit jne.
Arvostan kaikkia saamiani älyttömän hyviä taloudenhoitoon liittyviä neuvoja. Äärettömästi.
Onko tämä sun surkea palkka 1800 euroa kuussa nettona? Jos ei, niin miten sun tarinasi tähän keskusteluun liittyi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olen siirtymässä opinnoista työelämään ja nettoa tulisi arviolta noin 1800-1900 kuussa. En oikeasti tiedä, mihin vuokran maksun jälkeen tuon rahan käyttäisin, muuta kuin omistusasuntoon säästämiseen. Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkiakaan (aion ainakin tehdä kaikkeni ettei minun vain tarvitsisi), mikä on toki suuri säästö. Ehkä olen tottunut opiskelijabudjettiin, mutta en todella tiedä, mihin sitä rahaa sitten monilla niin kuluu. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat mielenterveuskuntoutujia ja elävät pienillä tuilla ja kovin usein ihmettelen, miten he ostavat älyttömän kalliita ruokia ja meikkejä, sitten aivan yllättäen rahat eivät meinaakaan riittää sähkölaskuihin.
En ymmärrä, miten säästämistä ja viisasta taloudenhallintaa ei opeteta missään koulutusasteella.
Mutta yleensä kun tulot kasvavat myös kulutustaso nousee vähitellen huomaamatta. Olen useamman kerran elämässäni ihmetellyt, mitä kaikella tilille tulevalla rahalla tekisi, mutta sitten se alkaa kulua, kun sitä kerran on. Harvempi osaa pitää "pihin" asenteen, kun ei ole pakko. T. opiskelijasta, työttömästä ja pätkätyöläisestä hyvätuloiseksi
Näinhän se juuri on, että tulotason kasvaessa myös kulutustaso "huomaamatta" alkaa kasvaa. Itsestäni tuntuu ainakin ajankohtaisesti, että en osaa kuvitella itselleni käyvän näin, mutta aika näyttää.
Kun olen saanut kesätöistä tavallista enemmän rahaa ja ostanut yhden kerran kuukaudessa tuoretta lohta ja sen kaveriksi Ben & Jerrysin, olen tuntenut itseni oikeasti varsinaiseksi kroisokseksi.
Näin itsekkin ajattelin aikoinaan. Mutta tulikin vain pätkätöitä ja opintolainat maksuun. Sitten jossain vaiheessa rakastuin ja saatiin lapsia. Työpaikkani muutti sellaiseen paikkaan, että oli pakko ostaa auto. Enää se 1800 e kuussa ei ollutkaan niin iso summa, että siitä saa säästöön 1200 euroa kuussa.
Toki oma valinta. Kannattaa elää sinkkuna loppuelämä ja asua työpaikan vieressä ja omistautua työnteolle ja asua loppuelämänsä siinä halvassa vuokra-asunnossa, minkä ehkä on opiskeluaikana saanut. Näin ei tee rahasta tiukkaa.
Niin, sinkullahan on tunnetusti pienemmät menot kuin parisuhteessa olevilla? Ja mitä vikaa on halvassa vuokra-asunnossa? Itse vissiin mielummin muutat kalliimpaan asuntoon, että pääset valittamaan miten rahat ei riitä mihinkään vaikka käyt töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa mieltä. Moni kertoo ylivelkaantuneensa ”pienen” palkan takia ja sitten se palkka on joku 1800 e netto, millä elää ihan hyvin kun järkevästi elelee.
Totta. Sain palkkaa, jolla pärjäsin, asuin kaksiossa, sairastuin syöpään, minut irtisanottiin sairauden vuoksi yt-neuvotteluissa, olin viisi vuotta sairauslomalla, maksoin huomattavasti pienentyneistä tuloista pakolliset lääkkeet ja sairaalamaksut, joten menoni ylittivät tuloni enkä halunnut hakea sossusta apua, vaan velkaannuin. Etsin pitkään töitä ja sain uuden työn surkealla palkalla. Olen vuosia etsinyt halvempaa asuntoa, mutta minut ohittavat yllättäen raskaana olevat, irtisanotut, juopot, narkkarit jne.
Arvostan kaikkia saamiani älyttömän hyviä taloudenhoitoon liittyviä neuvoja. Äärettömästi.
Nyt on kyllä velkaantuminen ollut ihan oma valinta, jos ei saatavilla oleva apu kelpaa. Sitä paitsi logiikka ontuu: miten pystyit ottamaan niinikään yhteiskunnan maksaman hoidon vastaan? Et kai kuvitellut että itse maksamasi poliklinikkamaksut kattoivat hoitojen kustannukset?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olen siirtymässä opinnoista työelämään ja nettoa tulisi arviolta noin 1800-1900 kuussa. En oikeasti tiedä, mihin vuokran maksun jälkeen tuon rahan käyttäisin, muuta kuin omistusasuntoon säästämiseen. Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkiakaan (aion ainakin tehdä kaikkeni ettei minun vain tarvitsisi), mikä on toki suuri säästö. Ehkä olen tottunut opiskelijabudjettiin, mutta en todella tiedä, mihin sitä rahaa sitten monilla niin kuluu. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat mielenterveuskuntoutujia ja elävät pienillä tuilla ja kovin usein ihmettelen, miten he ostavat älyttömän kalliita ruokia ja meikkejä, sitten aivan yllättäen rahat eivät meinaakaan riittää sähkölaskuihin.
En ymmärrä, miten säästämistä ja viisasta taloudenhallintaa ei opeteta missään koulutusasteella.
Mutta yleensä kun tulot kasvavat myös kulutustaso nousee vähitellen huomaamatta. Olen useamman kerran elämässäni ihmetellyt, mitä kaikella tilille tulevalla rahalla tekisi, mutta sitten se alkaa kulua, kun sitä kerran on. Harvempi osaa pitää "pihin" asenteen, kun ei ole pakko. T. opiskelijasta, työttömästä ja pätkätyöläisestä hyvätuloiseksi
Näinhän se juuri on, että tulotason kasvaessa myös kulutustaso "huomaamatta" alkaa kasvaa. Itsestäni tuntuu ainakin ajankohtaisesti, että en osaa kuvitella itselleni käyvän näin, mutta aika näyttää.
Kun olen saanut kesätöistä tavallista enemmän rahaa ja ostanut yhden kerran kuukaudessa tuoretta lohta ja sen kaveriksi Ben & Jerrysin, olen tuntenut itseni oikeasti varsinaiseksi kroisokseksi.
Näin itsekkin ajattelin aikoinaan. Mutta tulikin vain pätkätöitä ja opintolainat maksuun. Sitten jossain vaiheessa rakastuin ja saatiin lapsia. Työpaikkani muutti sellaiseen paikkaan, että oli pakko ostaa auto. Enää se 1800 e kuussa ei ollutkaan niin iso summa, että siitä saa säästöön 1200 euroa kuussa.
Toki oma valinta. Kannattaa elää sinkkuna loppuelämä ja asua työpaikan vieressä ja omistautua työnteolle ja asua loppuelämänsä siinä halvassa vuokra-asunnossa, minkä ehkä on opiskeluaikana saanut. Näin ei tee rahasta tiukkaa.
Niin, sinkullahan on tunnetusti pienemmät menot kuin parisuhteessa olevilla? Ja mitä vikaa on halvassa vuokra-asunnossa? Itse vissiin mielummin muutat kalliimpaan asuntoon, että pääset valittamaan miten rahat ei riitä mihinkään vaikka käyt töissä.
Niin, eihän se tietenkään olisi ollut pakko muuttaa 20.5 neliön yksiöstä kahden lapsen ja miehen kanssa isompaan asuntoon. Hyvin oltaisiin voitu asua koko perhe siinä minun opiskelijakämpässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin tämä on totta. Itse valmistun piakkoin hyväpalkkaiselle varman työpaikan alalle. Opintojeni alussa asuin opiskelija-asuntosäätiön vuokrakaksiossa (yksiötä en saanut ja oli pakko muuttaa) ja sain erittäin epäsäännöllisen 9e/h työn vuokrafirman listoilta kaupan kassalla. Hain ruokakasseja, koska halusin säästää vanhempieni minulle säästämän rahaston asunnon ostoon sitten, kun minulla olisi vakitulot, ja tuet + palkka riittivät vuokraan hädin tuskin. Suurin kulueräni kuukaudessa oli kissa, koska sille piti ostaa hiekkaa, herkkupaloja ja ruokaa, ja kuukaudessa siihen meni noin 40 euroa. Muutoin menoni kaikkeen muuhun kuin asumiseen olivat alle 50 euroa kuussa, ei ollut edes bussilippua, koska pääsin kaikkialle pyörällä. Nyt teen osa-aikaisena vakkarina oman alan työtä, josta tällä tuntiliksalla bruttopalkka olisi täysillä tunneilla yli 4000 euroa kuussa ilman mitään lisiä. Netosta ei toki hajua, kun menen ihan eri verokortilla nyt, mutta varmaan max. 2500. Elän kuitenkin yhä aika lailla samoin kuin opiskelun alkuaikana, ja minullekin on oikeasti tullut positiivinen ongelma lisääntyvien tulojen takia. En juuri meikkaa (kosmetiikka on yllättävän kallista), minulla ei ole autoa ja bussikortti maksaa huimat 36e kuussa, en oikein villiinny muodista enkä matkustelusta, lasten tekokaan ei kiinnosta, asun omistusasunnossa. Vaikka välillä hemmottelen itseäni muutamilla kalliilla harrastustarvikkeilla, minulla jää kuukaudessa nyt noin 400 euroa säästöön ilman, että keksin sille mitään muuta käyttöä kuin maksaa asuntoa nopeammin ja kerätä pientä pesämunaa sijoitussalkkuun. Tilanne on vielä parantunut, kun muutin miehen kanssa yhteen, ja juoksevat asumismenot puolittuivat.
Vierailija kirjoitti:
Niin tämä on totta. Itse valmistun piakkoin hyväpalkkaiselle varman työpaikan alalle. Opintojeni alussa asuin opiskelija-asuntosäätiön vuokrakaksiossa (yksiötä en saanut ja oli pakko muuttaa) ja sain erittäin epäsäännöllisen 9e/h työn vuokrafirman listoilta kaupan kassalla. Hain ruokakasseja, koska halusin säästää vanhempieni minulle säästämän rahaston asunnon ostoon sitten, kun minulla olisi vakitulot, ja tuet + palkka riittivät vuokraan hädin tuskin. Suurin kulueräni kuukaudessa oli kissa, koska sille piti ostaa hiekkaa, herkkupaloja ja ruokaa, ja kuukaudessa siihen meni noin 40 euroa. Muutoin menoni kaikkeen muuhun kuin asumiseen olivat alle 50 euroa kuussa, ei ollut edes bussilippua, koska pääsin kaikkialle pyörällä. Nyt teen osa-aikaisena vakkarina oman alan työtä, josta tällä tuntiliksalla bruttopalkka olisi täysillä tunneilla yli 4000 euroa kuussa ilman mitään lisiä. Netosta ei toki hajua, kun menen ihan eri verokortilla nyt, mutta varmaan max. 2500. Elän kuitenkin yhä aika lailla samoin kuin opiskelun alkuaikana, ja minullekin on oikeasti tullut positiivinen ongelma lisääntyvien tulojen takia. En juuri meikkaa (kosmetiikka on yllättävän kallista), minulla ei ole autoa ja bussikortti maksaa huimat 36e kuussa, en oikein villiinny muodista enkä matkustelusta, lasten tekokaan ei kiinnosta, asun omistusasunnossa. Vaikka välillä hemmottelen itseäni muutamilla kalliilla harrastustarvikkeilla, minulla jää kuukaudessa nyt noin 400 euroa säästöön ilman, että keksin sille mitään muuta käyttöä kuin maksaa asuntoa nopeammin ja kerätä pientä pesämunaa sijoitussalkkuun. Tilanne on vielä parantunut, kun muutin miehen kanssa yhteen, ja juoksevat asumismenot puolittuivat.
Miten tää liittyy mihinkään, muuten kuin että hyvätuloisena haluat päteä miten hyvin sulla menee, vaikka on pienet menot?
Se suurin ero köyhän ja hyvätuloisen välillä on mahdollisuus valita. Hyvätuloinen voi valita köyhäilyn, mutta köyhä ei voi ostaa hajonneen tilalle vaikkapa uutta jääkaappia tuosta vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Arvostan kaikkia saamiani älyttömän hyviä taloudenhoitoon liittyviä neuvoja. Äärettömästi.
Tuo nyt on äärimmäisen typerää, että velkaantuu koska ei halua hakea itselleen kuuluvia tukia! Ihme ettet jättänyt syöpääsikin hoitamatta, kun kerran yhteiskunnan palvelut ei kelpaa.
Älä, ap, ota itseesi. Hän halusi vain sanoa, että olisi kenties ollut viisaampaa kokeilla hakea ne mahdolliset tuet ensin. Hän on välillä vähän äkäinen. Siihen on syynsä. Voin selittää joskus tarkemmin
Taas näitä palstan yksinkertaistettuja ”totuuksia”. Lukekaa enemmän niin pääsette eroon tuosta tyhmyydestämme.
Noh, ensinnäkin se, että me kaikki saadaan erilaiset lähtökohdat elämäämme. Ei se rahankäyttötaito ole meille ihmisille synnyinlahjana annettu.
Jos elämä olisi noin helppoa, kuten ap antaa ymmärtää, miksi meillä On sitten niin paljon ongelmia?
Taas näitä kotisohvalla huutelijoita... Hohhoijaa. Kohta varmaan keksit että sulla on lääke nälänhätään ja pohjois-korean vapauttamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että tuon elämänviisauden on lanseeranut joku rahakasan päällä löhöilevä, rahat muiden selkänahoista kiskova kapitalisti jolla ei ole väliä mitä ruoka tai mikään muukaan maksaa.
Tai joku, joka on perinyt ne hirveät rahakasat tai jonka varakkaat vanhemmat ovat ostaneet tälle asunnot yms. Ja vieläkin tukevat kultamussukkansa elämää. Näitäkin on yllättävän paljon.
Niin ainahan nämä on niitä muita. Muilla aina asiat paremmin, koska itse ei osaa säästää ja pitää keksiä joku syy miksi toisella on, koska eihän se nyt hemmetti vieköön ole omia rahojaan voinut itse tienata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin opintolaina ja senkin maksoin pois heti kun pienestä palkasta pystyin, luottokorttiakaan en ole omistanut. Ikää on lähes 40v.
Sitten kävikin niin että sain perinnöksi äitini velat! Onneksi en ole ainoa maksaja. Enkä todellakaan tajua tuollaista velaksi elämistä, kulutusluottoja, vippejä yms. Sairastuessa tosiaan on oikeutettu tukiin, jotka järkevä ihminen myös itselleen hakee, mutta mikäs virasto maksaa tuollaisia velkoja?
Miestä en ota kattoni alle asumaan vain sen takia että joku maksaisi elantoni...
Älä valehtele, velka ei periydy, mikä lie Moskovan Tiltu olet
Kun perii talon joka on vakuutena pankkilainoissa niin kyllä... ja aika paljon muitakin maksuja jäi kuolinpesän osakkaille.
Olen sanaton. Ihmisten tyhmyydestä. Ei, velka ei periydy. Ellet mene itse sössimään niin, että otat kuolinpesästä perintöä, jolloin luonnollisesti myös velat tulevat kuolinpesälle. Et voi tietenkään tehdä niin, että otat varat, mutta et velkoja. Tai jos laiminlyöt perunkurjoituksen. Ylivelkainen kuolinpesä haetaan konkurssiin, jolloin velat eivät periydy.
Leskellä asumisoikeus talossa, joka vakuutena pankkilainalle. Perilliset omistavat mutta eivät saa mitään.
Perunkirjoitus tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.
Niinpä. Toki näissäkin tulee raja vastaan, kun muuten tulee toimeen äärimmäisen vähällä mutta joku isompi juttu kuten hammaslääkäri tai perintövero sotkee talouden (esim. ei sossuun oikeutettu ja säästöt käytetty jne.). Eli kaikkein köyhintä ei naurata.
Varsinainen pointti siis se mitä se eläminen tai pakolliset menot kullakin ovat. Melko pienituloisetkin kaupungissa asuvat pitävät esim. autoa tällaisena ja kokevat olevansa nöyryytettyjä kun joutuvat joskus käyttämään bussia. Parempituloisilla niitä rahareikiä vasta onkin. Ruokajonoasiakas ramppaa kirppareilla ostelemassa krääsää. Anteeksi ilkeyteni koska en itsekään ole täydellinen mutta laskut eivät vain tule jostain yllättäen. Vähän voisi miettiä.Mihin sinä haaskasit sen perinnön??? Eihän sinua olisi verotettu, jollet olisi mitään saanut.
Perintövero pitää maksaa vaikka siitä perinnöstä ei pääsisi vuosiin käyttämään. Esim perii yksin vaikka puolikkaan arvokiinteistöstä ja leski jää siihen asumaan. Näin voi vielä tulla tuhansia jopa kymmeniä tuhansia euroja perintöveroa maksettavaksi vaikka sitä huojennetaankin lesken asumisen vuoksi. Siinä on hiukan miettimistä että mistä rahat veroihin. Ei välttämättä saa lainaakaan siihen veron maksuun.
Vierailija kirjoitti:
Mistä syystä osan ihmisten tulisi päästä värjäämään päätä, syömään ravintolaan tai lomille ulkomaille tai mihinkään?
Eihän sinne millään kuitenkaan kaikki pääse, se on fakta - tahtoisi tai ei - siihen on kuitenkin ollut sopeuduttava joko kiinnosti tai ei ja aina kuitenkin jotain muita löytyy tilalle noihinkin. Jotenkin huvittaa / ihmetyttää miten porukalla elämän onnellisuus kiinni ravintoloista, rantalomista ja pään väristä.
Toiset huonokuntoiset sairaat minimituloilla olisivat ikikiitollisia kun saisivat tarvitsemaansa apua (juuei mistään kun ei ole hynää). Kykenisivät etsimään ja löytämään tavallisia uusia ehyitä päälle ja tarkoitukseen sopivia housuja, kenkiä ja rintsikoita (ei ole edes yksiä talvihousuja, yhdet ehyet ohuet muut eikä leveälantioiselle löydy; ei tahdo mikään kenkä mahtua sairaan turvonneisiin käpäliin ja erikoiskenkiin ei varaa; rintsikoitakaan ei ole yksiäkään enää enkä osaa kokoja tai ostaa netistä). Vähän tuulta ja kosteutta pitävää urheilutakkia, alle sänkyä josta eivät olisi jouset täysin menneet ja jonkinlaisen soveliaan patjan ja nousutuen; ja uudet nastakengät joilla yrittää pysyä rollan kanssa ulkona pystyssä.
Kulkemiseen apua, kuntoutusta, matot pesulaan, ikkunat pestyksi kerran vuosikausiinja puhtaat verhot. Jonkun auttamaan pakastimen sulatuksessa. Joskus useammin lattian pesun kuin kerta vuoteen 😂
Ei ole varaa edes hautajaisiin tummiin vaatteisiin tai seppelettä, ei varaa kustantaa edes kahvitilaisuutta lähimmän perheenjäsenen kuoltua...
Ja osa itkee kun ei ole varaa värjätä jotain päätä, käydä juomassa ja pääse paistamaan nahkaansa gigolojen sekaan, saa uutta hienompaa auton mallia, viidettäkymmenettä kenkäparia, ripsihuoltoa ja kynsihuoltia 2vk välein, valmiita lounaita, teatteria, ooppperaa, elokuvia, tapahtumia, konsertteja ...
Muiden miettiessä sairauslomien ja kuntoutustukien ja työtön-työtön-työtön täyttöjen seassa mistä tietää miten paljon ensi kuussa tuloja ja paljollako varaa ostaa rahaa saatua ruokakaupassa veskipaperia, pesuaineita maitoa, leipää, rasvaa, suolaa, sokeria, hiutaleita ja ryynejä ja herneitä, halvinta rahkaa, vihanneksia ja juureksia ja 59 sentin teetä Lidlistä.Nii-in. Onhan se aivan kauheaa ettei ihminen koskaan voi siunata sitä miten hyvin asiat hänellä on kun on suhteellisen terve työkykyinen ja kykenee elättämään itse itsensä ja ansaitsemaan eläkettä, olemaan hyödyllinen, on normaslit resurssit ja mahikset, on liikunta- ja toimintakyky, itsestään huolehtimisen kyky, työyhteisöä ja seura, ei ole täysin yksin motissa sairaana, kokonaan tai osittain liikunta- ja toiminta ja työkyvyttömänä ja käytännössä rahattomana vailla mahdollisuuksia.
Tosi hirveän kovan valittamisen aihe.
Hei sinä tämän kirjoittaja! Jos teksti koskee itseäsi, varaa hyvä ihminen tk lääkäri ja pyydä kuntoutussuunnitelma itsellesi. Vammaispalvelu on myös pakko kunnastasi löytyä. Kysy myös miten asuinpaikassasi saa kotiapua ja kuntoutusta! Mikäli sairaus aiheuttaa tarvetta apuvälineisiin, erikoisjalkineisiin, avustajaan ja kuntoutukseen, olet oikeutettu ne saamaan yhteiskunnan piikkiin!
Olen sanaton. Ihmisten tyhmyydestä. Ei, velka ei periydy. Ellet mene itse sössimään niin, että otat kuolinpesästä perintöä, jolloin luonnollisesti myös velat tulevat kuolinpesälle. Et voi tietenkään tehdä niin, että otat varat, mutta et velkoja. Tai jos laiminlyöt perunkurjoituksen. Ylivelkainen kuolinpesä haetaan konkurssiin, jolloin velat eivät periydy.