Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Kehäketun vinkit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.
Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.
Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.
Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.
Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.
Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.
Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.
Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?
ET KUULE MITENKÄÄN.
Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.
Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.
Tuo on tyhmyyttä eikä mitään muuta. Samalla logiikalla kannattaa kaikki muukin teknologia hylätä ihan kokonaan. Sä et tuolla logiikalla saa yhtään sen parempaa tulosta kuin ne fiksut jotka tajuaa panostaa varusteisiin. Ne varusteisiin panostajat eivät välitä säästä tippaakaan vaan keskittyvät siihen urheiluun 100% eikä vain 70%.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.
Niinpä. Toki näissäkin tulee raja vastaan, kun muuten tulee toimeen äärimmäisen vähällä mutta joku isompi juttu kuten hammaslääkäri tai perintövero sotkee talouden (esim. ei sossuun oikeutettu ja säästöt käytetty jne.). Eli kaikkein köyhintä ei naurata.
Varsinainen pointti siis se mitä se eläminen tai pakolliset menot kullakin ovat. Melko pienituloisetkin kaupungissa asuvat pitävät esim. autoa tällaisena ja kokevat olevansa nöyryytettyjä kun joutuvat joskus käyttämään bussia. Parempituloisilla niitä rahareikiä vasta onkin. Ruokajonoasiakas ramppaa kirppareilla ostelemassa krääsää. Anteeksi ilkeyteni koska en itsekään ole täydellinen mutta laskut eivät vain tule jostain yllättäen. Vähän voisi miettiä.Mihin sinä haaskasit sen perinnön??? Eihän sinua olisi verotettu, jollet olisi mitään saanut.
Perintövero pitää maksaa vaikka siitä perinnöstä ei pääsisi vuosiin käyttämään. Esim perii yksin vaikka puolikkaan arvokiinteistöstä ja leski jää siihen asumaan. Näin voi vielä tulla tuhansia jopa kymmeniä tuhansia euroja perintöveroa maksettavaksi vaikka sitä huojennetaankin lesken asumisen vuoksi. Siinä on hiukan miettimistä että mistä rahat veroihin. Ei välttämättä saa lainaakaan siihen veron maksuun.
Se on jännä miten täällä palstalla on aina näitä tapauksia, joissa asutaan satojen tuhansien asunnossa, mutta tili on tyhjä?? Yleensä, jos vainajalla oli kallis asunto, jotain on tilillekin kertynyt, josta sitten perikunta voi maksaa verot.
Kun velkaisen omakotitalon omistaja kuolee yllättäen ja autolainojen lisäksi on luottokortit tapissa niin tilillä ei ole rahaa edes maksaa hautajaisia. Nekin rahat omaiset kaivavat jostain.
Perintöveroja pitää maksaa vasta, kun on jotain oikeasti perittävää, Jos velkaa on enemmän kuin omaisuutta, ei tule perintöveroja. Jos pesän varoista ei voi hautauskuluja maksaa, niin yhteiskunta hoitaa. Ei ole perillisten tehtävä maksaa, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olen siirtymässä opinnoista työelämään ja nettoa tulisi arviolta noin 1800-1900 kuussa. En oikeasti tiedä, mihin vuokran maksun jälkeen tuon rahan käyttäisin, muuta kuin omistusasuntoon säästämiseen. Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkiakaan (aion ainakin tehdä kaikkeni ettei minun vain tarvitsisi), mikä on toki suuri säästö. Ehkä olen tottunut opiskelijabudjettiin, mutta en todella tiedä, mihin sitä rahaa sitten monilla niin kuluu. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat mielenterveuskuntoutujia ja elävät pienillä tuilla ja kovin usein ihmettelen, miten he ostavat älyttömän kalliita ruokia ja meikkejä, sitten aivan yllättäen rahat eivät meinaakaan riittää sähkölaskuihin.
En ymmärrä, miten säästämistä ja viisasta taloudenhallintaa ei opeteta missään koulutusasteella.
Mutta yleensä kun tulot kasvavat myös kulutustaso nousee vähitellen huomaamatta. Olen useamman kerran elämässäni ihmetellyt, mitä kaikella tilille tulevalla rahalla tekisi, mutta sitten se alkaa kulua, kun sitä kerran on. Harvempi osaa pitää "pihin" asenteen, kun ei ole pakko. T. opiskelijasta, työttömästä ja pätkätyöläisestä hyvätuloiseksi
Näinhän se juuri on, että tulotason kasvaessa myös kulutustaso "huomaamatta" alkaa kasvaa. Itsestäni tuntuu ainakin ajankohtaisesti, että en osaa kuvitella itselleni käyvän näin, mutta aika näyttää.
Kun olen saanut kesätöistä tavallista enemmän rahaa ja ostanut yhden kerran kuukaudessa tuoretta lohta ja sen kaveriksi Ben & Jerrysin, olen tuntenut itseni oikeasti varsinaiseksi kroisokseksi.
Näin itsekkin ajattelin aikoinaan. Mutta tulikin vain pätkätöitä ja opintolainat maksuun. Sitten jossain vaiheessa rakastuin ja saatiin lapsia. Työpaikkani muutti sellaiseen paikkaan, että oli pakko ostaa auto. Enää se 1800 e kuussa ei ollutkaan niin iso summa, että siitä saa säästöön 1200 euroa kuussa.
Toki oma valinta. Kannattaa elää sinkkuna loppuelämä ja asua työpaikan vieressä ja omistautua työnteolle ja asua loppuelämänsä siinä halvassa vuokra-asunnossa, minkä ehkä on opiskeluaikana saanut. Näin ei tee rahasta tiukkaa.
Haistan kommentistasi aikamoista katkeruutta. Mikäli sinua kiinnostaa, niin olen avioliitossa ja lapsikin on lähivuosina toiveena. Mieheni on pienipalkkaisella alalla, mutta puoliksi maksamme kaiken. Valmistun alalle, jossa vakituisia paikkoja ainakin pitäisi olla hyvin tarjolla, mutta en ole selkeästi yhtä työpaikkauskollinen kuin sinä, että työpaikan siirtyessä ostaisin "pakon edessä" auton, vaan enemmänkin pyrkisin etsimään uuden työpaikan pikimmiten. Lyhyt työmatka on kyllä itselleni ensisijainen. Jännästi tulkitsit myös minun jäävän (itse asiassa vähän turhan kalliiseenkin) vuokra-asuntooni, vaikka kerron aikaisemmassa viestissäni, että säästän omistusasuntoon. Toki, ehkä kuvittelit, että nämä viestit olivat eri henkilöiltä, mutta ihan minulta samalta tyypiltä ne olivat.
Ymmärrän kyllä, että tarkoituksenasi oli vain piikitellä, joten tuskinpa faktapohjaisempi viestini sinua hetkauttaa. Tulkitsen, ettet ole elämääsi tällä hetkellä järin tyytyväinen ja siitä olen pahoillani. Kiitos, että sain olla tänään vastaanottamassa sen likasangollisen, jota on paha olosi. Toivottavasti löydät tähän päivään jostain iloa, niin ehkä se katkeruuskin alkaa vähitellen helpottamaan. Suosittelen tämän edistämiseksi myös pidättäymisistä wittuilusta, mikäli vain mahdollista! Hyvää päivänjatkoa!
20 & 30
Vierailija kirjoitti:
Kehäketun vinkit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
Itse säästän urheiluvaatteissa sen verran että lenkkitossuja voi pitää viisikin vuotta kun laittaa reikiin jesaria ympäri. Sen lisäksi näyttää paljon katu-uskottavammalta pururadalla kuin ne joilla on tuliterät lenkkarit. Jos pohja irtoo tai alkaa kulua niin pyöränkumia pohjaan ja kuumaliimalla saa lisää pohjia.
Jos jalat on kunnossa ja lihaksikkaat niin kengillä ei oikein ole väliä lenkkeillessä. Suojaavat vain lasinsiruilta ja talvisin kylmältä. Villasukkaa väliin.
Naurattaa aina miten rikkaat laittautuu lenkille. Heille lenkkeily on joku vitun muotinäytös. No, tulokset on sitten ihan sitä itseään, eli muotinäytöstä trikoissa ja huomioliiveissä.
En siis dissaa mitenkään ulkonäköä, mutta herranen aika eihän urheiluun tarvitse käyttää rahaa yhtään, jos vian halua liikkumiseen riittää. Jeesusteippiä ja kuumaliimaa. Kuumaliimalla saa lenkkareita liimailtua enemmänkin jos ei halua näyttää olevansa kehäkettu jesarilenkkareissa.
Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.
Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.
Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.
Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.
Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.
Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.
Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.
Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?
ET KUULE MITENKÄÄN.
Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.
Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.
Tässä on se resepti miksi menestyneet urheilijat tulee työväenluokasta ja köyhyydestä.
Ne on tottuneet tekemään hommia. Niillä on aina puskurivaraa ikävyyden sietoon.
Paremmista piireistä tulleet itkee aina jos sataa tai on liian kylmä. Niiltä puuttuu puskuri tähän.
Silloin ei tule menestystä.
Parhaiten tämä näkyy kehitysmaissa mistä tulee ne parhaimmat palloilijat ja nekkaajat.
Ei niitä kasva hienostoalueilla. Eli jos haluat tuloksia urheilussa, niin ne ei synny keskiluokkaisella valkoisten alueella. Sieltä ei kannata tuloksia hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehäketun vinkit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.
Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.
Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.
Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.
Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.
Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.
Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.
Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?
ET KUULE MITENKÄÄN.
Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.
Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.
Tuo on tyhmyyttä eikä mitään muuta. Samalla logiikalla kannattaa kaikki muukin teknologia hylätä ihan kokonaan. Sä et tuolla logiikalla saa yhtään sen parempaa tulosta kuin ne fiksut jotka tajuaa panostaa varusteisiin. Ne varusteisiin panostajat eivät välitä säästä tippaakaan vaan keskittyvät siihen urheiluun 100% eikä vain 70%.
Ei kannata ikinä antaa 100%, edes kilpailutilanteessa.
Näkee ettet tiedä yhtään mitään urheilusta ja siitä miten menestytään.
Eikä ihme.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä! Olen siirtymässä opinnoista työelämään ja nettoa tulisi arviolta noin 1800-1900 kuussa. En oikeasti tiedä, mihin vuokran maksun jälkeen tuon rahan käyttäisin, muuta kuin omistusasuntoon säästämiseen. Minulla ei ole autoa enkä aio sellaista hankkiakaan (aion ainakin tehdä kaikkeni ettei minun vain tarvitsisi), mikä on toki suuri säästö. Ehkä olen tottunut opiskelijabudjettiin, mutta en todella tiedä, mihin sitä rahaa sitten monilla niin kuluu. Minulla on muutama tuttu, jotka ovat mielenterveuskuntoutujia ja elävät pienillä tuilla ja kovin usein ihmettelen, miten he ostavat älyttömän kalliita ruokia ja meikkejä, sitten aivan yllättäen rahat eivät meinaakaan riittää sähkölaskuihin.
En ymmärrä, miten säästämistä ja viisasta taloudenhallintaa ei opeteta missään koulutusasteella.
Oma kokemus:
1. Opiskelijasta työelämään
- Vuokra ja laskut kallistuivat, kun muutin opiskelija-asuntolasta yksityiselle
- En saanut halpaa opiskelijaruokaa
- Business-pukeutumiseen kului enemmän rahaa
- Julkisen maksut, en enää voinut kävellä
- Oli välillä kiva tehdä jotain maksullista
- Piti säästää omaan asuntoon
2. Oma koti miehen kanssa (kaikki yllä ja)
- Tulot nousivat
- Siivooja, PT, paremmat vaatteet, paremmat lomahotellit, parempaa ruokaa
- Yksityiset eläkesäästöt
3. Perhe-elämä (kaikki yllä ja)
- Lapsiin rahaa (ylläri)
- Suurempi koti, laina, kulut
- Huonekalut muualta kuin Ikeasta
- Pitkät lennot busineksessä
- Suuremmat vakuutusmaksut, sijoituksia lapsille
Joskus mietin kuinka paljon voisi olla sijoituksia, jos olisin jatkanut opiskelijabudjetilla. Mutta mitä hyötyä siitäkään olisi? Emme elä yli varojen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehäketun vinkit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.
Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.
Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.
Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.
Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.
Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.
Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.
Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?
ET KUULE MITENKÄÄN.
Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.
Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.
Tuo on tyhmyyttä eikä mitään muuta. Samalla logiikalla kannattaa kaikki muukin teknologia hylätä ihan kokonaan. Sä et tuolla logiikalla saa yhtään sen parempaa tulosta kuin ne fiksut jotka tajuaa panostaa varusteisiin. Ne varusteisiin panostajat eivät välitä säästä tippaakaan vaan keskittyvät siihen urheiluun 100% eikä vain 70%.
Siinä vaiheessa kun ostat teknologiset lihakset itselles ja olet hermottanut kroppas käyttämään optimaalisia liikeratoja teknologisesti.
Sellaista teknologiaa ei olekaan vielä.
Että... Vähän selittelyn makua sulla.
Taidatkin olla sellainen pururatojen sipsuttelija. Sipsuttelet sievästi menemään uusissa lenkkitossuissa.
Mä kuule juoksen paljain jaloin kesäsin. Ei mua pelota ja kun mä lähen juoksee. En tosiaankaan sipsuttele kuin mikään tipu tuulitakissa. Kahi kahi sinne vaan.
Harmaa rockyn huppari päällä ja ne jesarilla paikatut lenkkarit.
Tää on se merkkituote millä menestystä tulee.
Näissä asioissa me neuvotaan parempituloisia. Ne tulokset ei tule teknologialla vaan lihaksilla ja hermotuksella. Onko tämä selvä tältä erää?
Parhaimmat kiekkoilijatkin pelasi ennen ilman kypärää ja neitivarusteita.
Tää on taivaantosi.
Köyhäkin voi pelata kiekkoa jos sen annettaisi. Ei vaan anneta kun syrjintää on.
Pitää ostaa markkinatalouden mukaan kaikenlaisia suojia ja lisenssejä.
Ei hyvät pelaajat kelpaa. Rahalla pilattu laji sanon mä.
Porvareita ei ikinä pitäisi päästää urheiluun mukaan. Ne ei osaa ja näe jutun ydintä.
Asioista tehdään turvallisia ja mukavan vaarattomia.
Se ei ollut se pointti alunperin. Sama bokraamisessa.
Kun markkinatalous sekaantuu urheiluun, niin nyrkkeily on yksi hyvä esimerkki. Tyypit lyö toisiaan päähän pehmukkeilla. Porvarisoitunut laji kuten jäkiskin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä menestysvalmentajan ohje tuo ap:n neuvo. Pätee myös liikunnassa ja ammattiurheilussa.
Ei ikinä pidä antaa itsestään 100%.
Yksi syy on että et ikinä voi antaa itsestäs 100%.
Sellaista ei voi mitata.
Aina, aina pitää jättää varaa. Edes kilpailutilanteessa ei anneta täyttä panosta.
Pitää säästellä itseään toiselle päivälle tai toiseen erään.
Muistakaa että kaikessa tekemisessä jätetään puskurivaraa.
Tätä ei hölmöt tajua. Yksi hyvä keino pilata yritys tai firma on laittaa työntekijät painamaan joka päivä itsensä uuvuksiin ja pitää porukkaa alimiehityksellä.
Jos nää tekijät on pölkkypäitä ja homma on kurottu täysin tiukille, ne vetää ittensä piippuun. Silloin yritys tekee konkurssin.
Eli muistetaan että jos halutaan menestyä, niin pitää olla sopivasti porukkaa ja nähdä yksilöllisesti jokainen suoriutuja. Enintään kolmesti viikossa tehdään melko kovalla tahdilla töitä. Loput päivät ns. löntystellään ja makustellaan juttuja.
Tämä on yksi minkä harva yrittäjä on huomannut ja siksi niitä onkin niin harvassa.
Tällä ap:n ohjeella lähdetään tekemään tuloksia nousujohteisesti.
Ei siten että yritetään huipulle ja pudotaan ojaan. Tätä näkee tosi paljon.
Se kertoo kokemattomuudesta elämänkoulussa. Ei olla käyty elämänkoulua tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehäketun vinkit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.
Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.
Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.
Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.
Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.
Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.
Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.
Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?
ET KUULE MITENKÄÄN.
Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.
Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.
Tuo on tyhmyyttä eikä mitään muuta. Samalla logiikalla kannattaa kaikki muukin teknologia hylätä ihan kokonaan. Sä et tuolla logiikalla saa yhtään sen parempaa tulosta kuin ne fiksut jotka tajuaa panostaa varusteisiin. Ne varusteisiin panostajat eivät välitä säästä tippaakaan vaan keskittyvät siihen urheiluun 100% eikä vain 70%.
Siinä vaiheessa kun ostat teknologiset lihakset itselles ja olet hermottanut kroppas käyttämään optimaalisia liikeratoja teknologisesti.
Sellaista teknologiaa ei olekaan vielä.
Että... Vähän selittelyn makua sulla.
Taidatkin olla sellainen pururatojen sipsuttelija. Sipsuttelet sievästi menemään uusissa lenkkitossuissa.
Mä kuule juoksen paljain jaloin kesäsin. Ei mua pelota ja kun mä lähen juoksee. En tosiaankaan sipsuttele kuin mikään tipu tuulitakissa. Kahi kahi sinne vaan.
Harmaa rockyn huppari päällä ja ne jesarilla paikatut lenkkarit.
Tää on se merkkituote millä menestystä tulee.
Näissä asioissa me neuvotaan parempituloisia. Ne tulokset ei tule teknologialla vaan lihaksilla ja hermotuksella. Onko tämä selvä tältä erää?
Parhaimmat kiekkoilijatkin pelasi ennen ilman kypärää ja neitivarusteita.
Tää on taivaantosi.
Köyhäkin voi pelata kiekkoa jos sen annettaisi. Ei vaan anneta kun syrjintää on.
Pitää ostaa markkinatalouden mukaan kaikenlaisia suojia ja lisenssejä.
Ei hyvät pelaajat kelpaa. Rahalla pilattu laji sanon mä.
Porvareita ei ikinä pitäisi päästää urheiluun mukaan. Ne ei osaa ja näe jutun ydintä.
Asioista tehdään turvallisia ja mukavan vaarattomia.
Se ei ollut se pointti alunperin. Sama bokraamisessa.
Kun markkinatalous sekaantuu urheiluun, niin nyrkkeily on yksi hyvä esimerkki. Tyypit lyö toisiaan päähän pehmukkeilla. Porvarisoitunut laji kuten jäkiskin on.
Eli toisin sanottuna et pärjää heitä vastaan kenellä on välineet kunnossa. Itse ainakin juoksen enemmin hyvissä kengissä niin jalatkin pysyy hyvänä. Kunnon kuulokkeista kiva kuunnella musiikkia samalla kun juoksee, hyvä kello kädessä ottamassa treenin tiedot ylös ja kertomassa palautumisesta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväni muutti Järvenpäähän.
Tutki alueita ja sen jälkeen alkoi etsimään asuntoa, ei ongelmaa.
3 vuorotyö, mutta pieni kaupunki. Ajaa fillarilla.
Palveluita vähemmän, kuin Helsingissä, mutta riittävästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
"Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä."
Öljy, pippuri, suola ja ylipäätään kaikki mausteet ovat kalliita turhakkeita ja ilmankin niitä pärjää hyvin. Samoin tomaattimurska, ketsuppi ynnä muut valmiskastikkeet.
"Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä."
Hedelmät, marjat ja yrtit kannattaa muutenkin jättää ostamatta. Varsinkin hedelmät sisältävät kohtuuttomasti sokeria ja ovat lisäksi älyttömän kalliita. Satokauden tuotteita kannattaa mieluummin ostaa poistieristä halvemmalla vaikka ovatkin jo nuutuneita.
"Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin."
Kauramaitoa ja muut erityisruuat ovat kalliita turhakkeita. Samoin maito ja leipää tuotteet. Niihin ei kannata tuhlata rahaa. Jättäisin ostamatta myös lihan, soijan, kananmunan, kalan, pähkinät, maitotuotteet ja alkoholijuomat kokonaan.
Ihan mielenkiinnosta:
Mitä sitten ostaisit ja söisit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä sairastuin jo teininä. Tai siis synnynnäinen aivosairaus diagnosoitiin silloin. Opiskelin silti ahkerasti, nyt olen lähemmäs 30 vuotias ja olen suht. hyvässä työssä. Saan nettona 2100 euroa kuukaudessa. Asun vuokralla edullisella alueella mieheni kanssa. En aio ottaa velkaa ja ostaa omaa kotia ja hienoa autoa, koska en voi koskaan tietää milloin sairaus pahenee ja työt menevät alta. Vietän kivaa elämää, pidän huolta terveydestäni ja säästän "pahanpäivän" varalle. Jos työt päättyvät niin pystyn hakea yhteiskunnan tukia ja säästöjen ansiosta en joudu mihinkään velkakierteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.
Tekstistäsi saa käsityksen, että opit tuhlaamaan ruokaa ja että vain siten voi syödä terveellisemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
"Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä."
Öljy, pippuri, suola ja ylipäätään kaikki mausteet ovat kalliita turhakkeita ja ilmankin niitä pärjää hyvin. Samoin tomaattimurska, ketsuppi ynnä muut valmiskastikkeet.
"Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä."
Hedelmät, marjat ja yrtit kannattaa muutenkin jättää ostamatta. Varsinkin hedelmät sisältävät kohtuuttomasti sokeria ja ovat lisäksi älyttömän kalliita. Satokauden tuotteita kannattaa mieluummin ostaa poistieristä halvemmalla vaikka ovatkin jo nuutuneita.
"Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin."
Kauramaitoa ja muut erityisruuat ovat kalliita turhakkeita. Samoin maito ja leipää tuotteet. Niihin ei kannata tuhlata rahaa. Jättäisin ostamatta myös lihan, soijan, kananmunan, kalan, pähkinät, maitotuotteet ja alkoholijuomat kokonaan.
Oikea ravitsemusasiantuntija :D
Ruokaan liittyy ihmeellisiä myyttejä, joista hedelmien epäterveellisyys on yksi kummimmista. Jane Fonda -syndrooma. :D
Vai olisiko ihan vaan provo.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on tyhmyyttä eikä mitään muuta. Samalla logiikalla kannattaa kaikki muukin teknologia hylätä ihan kokonaan. Sä et tuolla logiikalla saa yhtään sen parempaa tulosta kuin ne fiksut jotka tajuaa panostaa varusteisiin.
Vai on köyhät tyhmiäkin vielä?
Sen takia että palkka on niin matalaa ettei köyhällä ole varaa ostaa kunnon välineitä. Köyhän perheellä ei ole varaa laittaa lapsia jääkiekkoharrastukseen.
Pitäiskö sitä palkkaa alkaa maksamaan tuntuvasti SITEN ETTÄ EI TARVITSISI OLLA VIELÄ KAIKEN LISÄKSI TYHMÄ.
Voi jumalauta.
Sitten kun menee ulkoilemaan köyhien vaatteissa niin rikkaat ne katsoo nenänviertä pitkin melkein räkien päälle. Hyi helvetti teitä.
Ei köyhällä ole varaa ostaa useiden satojen eurojen lenkkitossuja joka puolenvuoden välein. Johan ne kuluu puhki kunnon käytössä.
Tässä tämä asenne näkyy. Kovempaa verotusta vaan, niin loppuu tuo asenne.
Tuo liikuntaesimerkki kertoi jo sen että Kekkonenkin olisi suosinut kovempaa verotusta, että saadaan köyhien liikuntatottumukset nousuun.
Lainauksen kirjoittaja kirjoitti:
Eli toisin sanottuna et pärjää heitä vastaan kenellä on välineet kunnossa
Luin vain tuohon asti.
Niin tuohan nähdään vain kilpailuissa.
Et sinä täällä länkyttämällä saa mitään tuloksia aikaiseksi. Voit louskuttaa turpaasi ihan miten vain, mutta kilpailu on se missä väittämäsi todistetaan.
Tosiaan ei minua kiinnostanut lukea loppuosaa kommentistasi. Sen verran paskamainen asenne sulla on.
Toivottavasti kilpailet muussakin kuin leuan louskuttelussa.
Ei susta ole voittajaksi. Se näkyy jo asenteessasi.
Ne laitteet voit tunkea perseeseesi. Onko tämä nyt tältä erää selvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Ruuassa voi säästää helposti kun jättää lihat, herkut ja erikoisruokavaliot pois. Ostaa ainoastaan satokauden tuotteita ja tekee ruuan niistä. Lisäksi puuro on terveellistä, ravitsevaa ja täyttävää perusruokaa jota kaikkie tulisi syödä.
Puuro ei ole mitenkään erityisen terveellistä, ei ravitsevaa eikä täytä kuin tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksilön taloudelle tekisi hyvää, jos kiellettäisiin kaikki eri lainatavat poislukien asuntolaina. Talouskasvulle tämä toki olisi huono homma, kun kuluttajan pitäisi säästää 1-5 vuotta saadakseen haluamansa. Osamaksuja, luottoa ja laina saa helpolla. 20-50 euroa kuussa kuulostaa pieneltä, kunnes näitä pieniä maksuja onkin useita ja ihmisen tilanne muuttuukin.
Miksi asuntolainaa ei pitäisi poistaa? Sehän on yksi syy asuntojen hintakuplaan. Vai pelkäätkö oman luukkusi arvon alenemista?
Alue: Aihe vapaa
Tämä on tosi. Moni tuntuu unohtavan sen että kova kunto tulee tekemisellä eikä muotinäytöksillä.
Pitää löytyä hikeä ja tahtoa menestyä.
Ne tulokset ei tule kun pistää uudet nätit lenkkarit jalkaa ja sipsuttelee menemään. Tätä muuten näkee miehilläkin. Ovat pukeutuneet ns. menestyspuolue tyylillä. Sateella laitetaan coretexit jalkaan ja tehdään homma oikein mukavasti.
Kun sinne pihalle mennään tekemään tuloksia niin otetaan se sade vastaan ihan hupparissa. Kestetään ne tuiskut ja tuulet. Siitä tulee menestyjiä. Siitä tulee kovuutta.
Se kovuus ei tule pukupelleilyllä.
Tämän ohjeen sanon aina kaikille jotka haluaa koviksi.
Ei sinne mennä viihtymään. Sä annat sen 70% itsestäs. 30% säästöön.
Sen verran pitää olla puskurivaraa, mut mitenkä sä saat puskuriin yhtään varaa jos hoidat hommat sateessa mukavissa sateenkestävissä kuteissa?
ET KUULE MITENKÄÄN.
Tulosta ei silloin synny ja ei jää hampaankoloon yrittämisen makua.
Tää on se mikä pitäis parempituloistenkin tajuta kun lähdetään tuonne tekemään tuloksia ja punnertamaan.