Lue keskustelun säännöt.
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Ja Eu-tilastot vääriä? Suomihan on jo vuosia sitten saanut huomautuksen Eu:lta tukien pienuudesta elinkustannuksiin verrattuna. Tästä piti tehdä kirjallinen selvitys, mutta sitä ei ole ollut julkisuudessa.
Ei ollut ei, koska kyseessä oli fake news. Kyseinen EU tarkatus kun ei ottanut huomioon muuta kuin tyottomyyspäivärahan, ei siis ollenkaan asumistukia ja toimeentulotukea. Siksi näytti siltä että tyoton ihminen joutuu maksamaan esim. vuokran ja kaiken muun noin 500 eurolla kuussa. Joka ei siis pidä lähellekään paikkaansa, kun yksin asuva tyoton käytännossä saa jopa yli kaksin- tai kolminkertaisesti tukia kun mukaan lasketaan nuo asumistuki ja toimeentulotuki.
Silti tätä valheellista keltaisten lehtien huijausta muistellaan yhä vuosienkin päästä, kun ihmisraukat eivät osaa muuta kuin lukea otsikot, ja lähdekritiikki sekä asioista selvää ottaminen ovat ihan liian vaativia tehtäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ap:n kanssa samaa mieltä ja pyrkinyt tuota periaatetta elämässäni noudattamaan, ensimmäiset 20 vuotta vähän huonommalla menestyksellä ja viimeiset 20vuotta paremmalla menestyksellä.
Ja silti ihmettelen näitä ketjuja, joissa annetaan vastauksia ihmisille, jotka pohtivat palkkansa riittävyyttä. Niistä huokuu sellainen henki, että esim keskituloinen perhe ei saisi olla harmissaan siitä, että rahat eivät riitä satunnaiseen kahvilakäyntiin, hiusten värjäämiseen kampaamossa, työpaikkalounaaseen tai kerran vuodessa tapahtuvaan kylpyläviikonloppuun. Kaikkihan me tiedetään, että kyseiset asiat ovat kallita ja niistä kannattaa tinkiä, jos rahat eivät meinaa riittää. Mutta todellako kansan täytyy nurisematta hyväksyä, että em asiat kuuluvat vain väestön rikkaimnalle 20 prosentille ja muiden on tyydyttävä olemaan ilman, että saavat maksettua terveellisen ravitsemuksen, auton kulut ja bensan, vakuutukset ja lasten harrastukset.Kyllä minun mielestä saa olla pettynyt siihen, että normipalkka ei riitä satunnaisiin arjen pikku ylellisyyksiin.
Minäkin ihmettelen että millaiset ihmiset oikein tälläistä tilannetta ja systeemia ihailee missä omalla palkalla ei elätä itseään ja energia tai päivä ei yksinkertaisesti riitä toiseen työhön.
Pitäisikö näiden ihmisten mielestä sitten tehdä toistakin työtä?
Haluaisin tosiaan päästä näiden henkilöiden päänsisään että miten tätä voi puolustaa tai ymmärtää?
Heidän mielestä kodittomuuskin on varmasti ihan jees "valinta".
Samaa mieltä. Jotakin nykyajassa on ihmeellistä ja yllättävää, kuinka ihaillaan köyhyyttä ja miten kukin vähemmillä kuluilla tulee toimeen tai jos joku ei tässä onnistu, se laitetaan omaksi syyksi. Eikä rahojen riittämättömyys koske pienituloisia, vaan yhtälailla keskituloisia, jopa niitä, joilla akateeminen pitkä koulutus, kun huomioi korkean verotuksen ja käteen jäävä osuus on pieni.
Jotenkin tämä olisi ymmärrettävää, jos yrityselämässä menisi huonosti, jolloin palkka-alella ja pienipalkaisuudella oli tarvetta, mutta ei, koska koskaan aikaisemmin Suomen historiassa ole yritykset jakaneet osinkoja niin paljon kuin viime vuosina.
Samaan aikaan työntekijät eivät jostakin syystä halua kuulua omiin ammattiliitoihin, joka ajaisi heidän etuja, työntekijät ovat jopa itse valmiit poistamaan verovähennyksen maksuista, kun vastaavasti Euroopassa ja muissa maissa työntekijät ovat yhä aktiivisimpia, jopa Kiinassa.
Ja vastaavasti Suomessa työnantajat uskovat ennen näkemätömällä voimalla yhteistyöhön ja lähes kaikki yritykset kuuluvat oman alansa työnantajaliittoon, paikalliseen yrityäjäjärjestöihin, EK:n jne. Jopa hallituksessa istuu oma elinkeinoministeri, joka tekee tiiviisti yhteistyötä EK:n kanssa. Enkä kenenkään ole kuullut vaativan yrittäjän verovähennysoikeuden poistamista työnantaja ja eri järjestöjen maksuista.
Se on se, kun nykyään moni köyhä ajattelee, että hänen rahojensa tulee riittää yhtä leveään elämään kuin varakkaidenkin kuvittelee elävän.Todellisuudessa varakkaat säästävät, kun on kivaa ,kun omaisuus karttuu.
Jos kaikki kuluttaa vähemmän, yrittäjiä alkaa menemään konkurssiin, koska kiinteät kulut ovat kuitenkin samat. Ap:n kannattaisikin markkinoida tätä ajatustaan myös pääomasijoittajien ja gryndereiden suuntaan: Liiketilavuokriin helpotusta, jos vokralaisen tulot laskee.
Nykyyhteiskunnassa niin moni asia pahasti vinoutunutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No yksi syynykyajan kovaan kulutasoon on se miten leveästi on alettu asua. Joskus se johtuu johonkin "loukkuun jäämisestä" mutta ei varmasti aina. Jos minun ikäpolveni vanhemmille olisi väitetty joka lapsen tarvitsevan eri huoneen, naurusta ei olisi yullut loppua. Sama pätee kaikenlaisiin ylellisiin harrastuksiin missä nykyaikana lapsia kiikutetaan tai itse käydään.
Kun niitä täysin turhia extramenoja ei ollut, ihmiset pärjäsivät.
Mitä minä muistan me tytöt luimme valtavasti ja juorusimme, teimme käsitöitä ja luimme erittäin ahkeasti läksyjämme yhdessä ja erikseen, kävimme kävelyillä ja pyöräilemässä ja vastaavaa. Syksyt menivät marjojen poiminnassa ja vastaavaa. Telkkaria katsottiin ja kuunneltiin musiikkia kyllä. Divareissa ja kirjastossa.
Pojat remusivat ulkona ja keskenään ja lukivat läksyjään sikäli kuin muistan.
Ihan normaalia elämää paitsi että nykyajan kermaperseille mikään ei riitä.
En tiedä millä vuosisadalla olet elänyt, mutta oman muistelun mukaan me nuoret kyllä ihannoimme ja haaveilimme paremmasta elämästä jo 50-60-luvulla maalla, vaikka oltiin köyhiä.
Ja kyllä, jo silloin köyhät vanhemmat halusivat tarjota lapsilleen parempaa, mitä olivat itse saaneet ja vaikka rahasta oli puluu, kävimme elokuvissa, tansseissa ja tilattiin Kalle Anttilan postimyynnistä meikkejä ja vaatteita.
Ja ehkä se antoi myös vanhemmille voimaa, kun näkivät meidän lasten kokevan iloa ja elämyksiä, kun saatiin joku Niveä purkki.Jotenkin vaikea ymmärtää, miksi nämä "hyvät ihmiset" eivät halua yommärtää, että myös köyhä tuntee mielihyvää, iloa ja elämyksiä, kun jotakin ekstraa saa elämässä.
Ja ihan kuin se olisi heiltä pois, jos köyhä sattuu ostamaan ei niin välttämätöntä tai ostamaan parempaa ruokaa, kuin he itse. Ja he haluavat määritellä tarkasti, mitä köyhän pitäisi ostaa ja mitä jättää ostamatta ja halu on kova kontroloida toisten elämää.
Ehkä jotkut haluavat kateuksissaan kontrolloida, mutta ainakin itse ajattelen, ettei velkaantuminen ja rahasta stressaaminen ole kellekkään optimitilanne. Ja se olisi usein vältettävissä. Siksi tuntuu "turhalta", että ihmiset ajavat itsensä ahtaalle.
Rahaan tuntuu liittyvän paljon lähes mystisiä uskomuksia, kuten se, että menot kasvavat tulojen suhteessa eikä tälle mitään mahda. Tai elämykset ja tavara tekevät onnelliseksi vaikkei niihin ole varaa. Enemmin ongelma ehkä on ihmisten sisäinen tyhjyys, jota tavaralla paikataan. Ei se materia tai oma ulkonäkö lopulta tee niin onnelliseksi, kuin pärjääminen, itsekuri, saavutukset ja aito ylpeys itsestä häpeän ja ahdistuksen sijaan. Soisin nämä kaikille, tulotasosta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tuttuni valittelee jatkuvasti rahapulaa. Bruttotulot 2800. Hänellä on:
-kerran kuussa kampaamokäynti
-röökiä menee puoli askia päivässä
-kuntosalikortti (itsellä ei, laitan lenkkarit jalkaan ja käyn ilmaiseksi kävelemässä/hölkkäämässä)
-oma auto jossa 400 000km mittarissa ja jatkuvasti korjattavaa (merkki on kyllä hyvä, eikä Hyundai niin kun mulla)
-netflix, HBO ja ruutu plus (itse katson areenaa)
-ruoat ostaa lähi koosta ja silloinkin merkkituotteita esim oltermannin eikä Pirkka kermajuustoa (itse suosin lidliä)
Kaikki vaatteet ostetaan uutena koska kirpputoreilla kuulema haisee pahalle (itse ostan lähes kaiken käytettynä)
-Aurinkomatkojen pakettimatkan ostaa kerran vuodessa (itse ostan norwegianilta halpalennot ja hotellin erikseen)
Muuten ok mutta kun ei jaksa kuunnella sitä jatkuvaa valitusta rahan puutteesta..
Itselläni ei mitään noista. Päivittäiset asiat hoidan kävellen ja joskus kotona kahvakuulaa. Ruuat Lidl tai supermarket. Vaatteet ostan uusina, mutta hyvin harvoin ostan, lapsille käytettyjäkin.
t. kahden lapsen köyhä mutta velaton sinkkuäiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin opintolaina ja senkin maksoin pois heti kun pienestä palkasta pystyin, luottokorttiakaan en ole omistanut. Ikää on lähes 40v.
Sitten kävikin niin että sain perinnöksi äitini velat! Onneksi en ole ainoa maksaja. Enkä todellakaan tajua tuollaista velaksi elämistä, kulutusluottoja, vippejä yms. Sairastuessa tosiaan on oikeutettu tukiin, jotka järkevä ihminen myös itselleen hakee, mutta mikäs virasto maksaa tuollaisia velkoja?
Miestä en ota kattoni alle asumaan vain sen takia että joku maksaisi elantoni...
Älä valehtele, velka ei periydy, mikä lie Moskovan Tiltu olet
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöveroa ei lähiomaisen tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöstä.
Jos olet joutunut lähiomaisena maksamaan perintöveron on perintökin ollut suurempi kuin tuo summa.
Onhan sekin rahaa millä voi maksaa kuluja.
Ei kait sillon haeta samaan aikaan tukia jos tilillä on perittyä rahaa?Ihan yleissivistyksenä. Ongelmaksi muodostuu jos leski jää asumaan yhteiseen kotiin, johon hänellä on lain antama oikeus. Jos on "odottamassa" perintö, se on myös este toimeentulotuelle ja muille.
Itse olen yhden kuolinpesänosakas v. 1984 ja jos ei olisi rahaa tai varallisuutta kuolinpesällä, olisin pulassa, kun omaisuutta ei voi realisoida.
Sitten vaan toimitat dokumentit syistä, miksi ei voi realisoida, se riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Allekirjoitan otsikon sanonnan, ja pidän sitä viisautena.
Mulla oli varaa siirtyä lähihoitajana kokoaikatyöstä keikkahommiin (teen keikkaa niin, että teen noin 3-4 pv töitä viikossa, eli tienaan käteen alle tonnin kuussa) kun ryhdyin ostamaan 95- prosenttisesti vain sitä, mitä oikeasti tarvitsen. (5 % "sijoitan" ns. turhaankin, esim tässä kuussa kävin elokuvissa, lippu maksoi 11 €. Ensi kuussa menen kaverin kanssa harrastelijateatteria katsomaan, lippu näytökseen maksaa 12 €.)
Viime viikolla yhdet farkkuni hajosivat, olin niitä jo aiemmin korjannut, mutta nyt hajosivat niin ettei niitä enää edes voi korjata. Mietin ensin, että käyn kirppikseltä etsimässä ja ostamassa "uudet", mutta sitten tajusin, että mullahan on kaapissa vielä 1 suorat mustat housut, yhdet collegehousut, yhdet verkkarit ja yhdet toiset farkut. Mihin hittoon siis muka tarvitsisin uusia farkkuja? Eli en menekään kirppikselle etsimään uusia, ei ole tarvetta.
Tämä siis esimerkkinä rahankäytöstäni.
Muutenkin ostelen vähän, käyn ruokakaupassa 4 x kk, kirpputorilla nykyään vain jos oikeasti tarvitsen jotain "uutta" vaatetta, muilla tarpeellisilla ostoksilla muissa liikkeissä ehkä 4 x vuodessa. Netistä en tilaa mitään, joten mitään laskuja sieltä ei tule. Kampaajalla/hemmotteluhoidoissa en käy, mulla pitkä tukka jonka raidoitan 4 x vuodessa ja kaveri tasaa latvat. En juo, en polta, en veikkaa, en käy baareissa.
Eikä elämäni ole tylsää, en vapaa-ajallani "tuijottele asunnon seiniä" kuten parikin ketjussa ollutta kommenteissaan epäili köyhien tekevän. Tänäänkään en ole ostanut mitään, mutta oli ihana vapaapäivä, keitin kahvit kahdelle ystävälleni, naurua piisasi. Sitten kävin tunnin lenkillä metsäpoluilla. Illalla luen hyvää kirjaa, jonka lainasin kirjastosta. Elämäni on hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Lyön vetoa, että tuon elämänviisauden on lanseeranut joku rahakasan päällä löhöilevä, rahat muiden selkänahoista kiskova kapitalisti jolla ei ole väliä mitä ruoka tai mikään muukaan maksaa.
Tai joku, joka on perinyt ne hirveät rahakasat tai jonka varakkaat vanhemmat ovat ostaneet tälle asunnot yms. Ja vieläkin tukevat kultamussukkansa elämää. Näitäkin on yllättävän paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin opintolaina ja senkin maksoin pois heti kun pienestä palkasta pystyin, luottokorttiakaan en ole omistanut. Ikää on lähes 40v.
Sitten kävikin niin että sain perinnöksi äitini velat! Onneksi en ole ainoa maksaja. Enkä todellakaan tajua tuollaista velaksi elämistä, kulutusluottoja, vippejä yms. Sairastuessa tosiaan on oikeutettu tukiin, jotka järkevä ihminen myös itselleen hakee, mutta mikäs virasto maksaa tuollaisia velkoja?
Miestä en ota kattoni alle asumaan vain sen takia että joku maksaisi elantoni...
Älä valehtele, velka ei periydy, mikä lie Moskovan Tiltu olet
Kun perii talon joka on vakuutena pankkilainoissa niin kyllä... ja aika paljon muitakin maksuja jäi kuolinpesän osakkaille.
Voi ap...Kyllä se pieni palkka vaan oli ongelmani, kun ei raha riittänyt normaaliin elämään. Tuhlaamisesta en ole kiinnostunut ollut ikinä. Jos palkka on vaikka 600 e ja vuokra yli 400, aika mahdoton sitä palkkaa on saada riittämään kaikkiin perustarpeisiin millään. Ja todellakaan ei oikeutta toimeentulotukeen tms, jos jotain omistaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai sitä on ollut elämälle vähän isommat toiveet, kuin se että käy töissä ja siitä huolimatta hoitaa asiat kävellen (miten tähän edes riittää aika?) tai että miettii, olisiko kuukauden ainoa maksullinen tapahtuma leffa tai kahvilakäynti. Ehkä mä vaan haaveilen liian isoista ja olisi tyytyminen vähempään😏
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Todellakin. Täälläkin on jotkut kertoneet käyttävänsä yli 500€ kuussa ruokaa - ihan älytöntä!
Kyllähän tuosta summasta menee jo työajan ruokailuun 100-200€, jos tekee raskasta ruummillista työtä.
Ja kun puhutaan pienipalkkaisista, niin esim. siivooja, jolla työkohteet vaihtuvat työpäivän aikana, eikä varsinaista taukotilaa ole, kuin kymmenien kilometrien päässä, eikä kylmäsäilytystilaa ole omille eväille.
Meilläkin krs-talossa olen nähnyt useasti siivoojan syövän kaupasta ostettuja eväitä jossakin saunan pukuhuoneessa tai pyykkituvassa ja hänelläkin taitaa olla parikymmentä kohdetta työpäivän aikana.
Tämä "ei voi ottaa omia eväitä koska elämä on niin vaikeaa" -setti ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.
Melkein mikä hyvänsä ruoka maitoa ja raakaa kalaa/lihaa lukuunottamatta säilyy siihen lounastaukoon saakka hyvänä ihan huoneenlämmössä. Kylmäsäilytystilat EIVÄT ole välttämättömiä. Lämpimät ruoat taas säilyvät ruokatermoksessa. Se, että ei ole sosiaalitiloja ei ole mikään syy olla ottamatta eväitä. Kävin juuri tutustumiskäynnillä yhdessä tehtaassa ja vaikka siellä oli henkilöstöravintola ja kahvihuone ja whatnot, muutamat kaverit söivät silti työpisteissään -ilmeisesti siksi että siellä oli rauhallisempaa kun linja pysähtyi lounastauoksi.
Tässä maassa on metsureita, metsäkoneen kuljettajia, asfalttimiehiä, kaivurinkuljettajia ja sen sellaisia joiden on ihan pakko syödä a) eväitä ja b) ties missä kaivurinkopissa tai kannonnokassa. Kun se työmaa voi olla kymmenien kilometrien päässä lähimmästä kuppilasta. Niiden ei koskaan kuule valittavan eväiden ottamisen ja syömisen vaikeuttaa. Ne on aina siistiä sisätyötä tekevät ihmiset jotka valittaa. Koska oikeasti sillä halutaan vaan perustella sitä omaa laiskuutta, kun on niin paljon kivampi ostaa lähimarketista ylihinnoiteltu kolmioleipä tai mennä johonkin ravintolaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja työaikaa voitaisi lisätä parilla tunnilla eli 10h työpäivät, sillä suurin osa ei kuitenkaan osaa tehokkaasti käyttää vapaa-aikaansa, työkyvyn ja ammattitaidon ylläpitoon eli liikuntaa ja opiskeluun. Koneethan nykyisin hoitaa kotityöt ja kait jokainen on hyödyntänyt kotitalousvähennyksen verotuksessa, joka mahdollistaa siivoojan palkkaamisen kotiin, näin autetaan myös työllisyystilannetta, jotta lusmut menevät töihin, eivätkä makaa kotona.
Työaikaa voitaisi lyhentää puolella ja palkat samana. Nykyaika ja teknologia vaatii sitä että tästä hyötyy jotenkin. Eihän nyt 2020 voida elää kuin jossain vitun hiilikaivoksissa ja tehdä pitkää päivää toisen rikastuttamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä on ollut elämälle vähän isommat toiveet, kuin se että käy töissä ja siitä huolimatta hoitaa asiat kävellen (miten tähän edes riittää aika?) tai että miettii, olisiko kuukauden ainoa maksullinen tapahtuma leffa tai kahvilakäynti. Ehkä mä vaan haaveilen liian isoista ja olisi tyytyminen vähempään😏
Haaveilet materiasta ja kuluttamisesta siis? Ja nekö ovat mielestäsi isoja haaveita?
Itse taas en tyydy noin halpoihin haaveisiin. Itsellä haaveet ovat olleet ihan muita asioita, semmoisia mitkä oikeasti tekevät onnelliseksi ja joita rahalla ei edes saa.. Rakastava kumppani. Terveys. Ystävät. Mielenrauha. Elämän kokeminen merkitykselliseksi (ja ei, siihenkään ei rahalla saa ratkaisua vaikka moni niin luulee).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöveroa ei lähiomaisen tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöstä.
Jos olet joutunut lähiomaisena maksamaan perintöveron on perintökin ollut suurempi kuin tuo summa.
Onhan sekin rahaa millä voi maksaa kuluja.
Ei kait sillon haeta samaan aikaan tukia jos tilillä on perittyä rahaa?Ihan yleissivistyksenä. Ongelmaksi muodostuu jos leski jää asumaan yhteiseen kotiin, johon hänellä on lain antama oikeus. Jos on "odottamassa" perintö, se on myös este toimeentulotuelle ja muille.
Itse olen yhden kuolinpesänosakas v. 1984 ja jos ei olisi rahaa tai varallisuutta kuolinpesällä, olisin pulassa, kun omaisuutta ei voi realisoida.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, jos tilanne on tuo. Lisäksi toimeentulotukea saa kyllä kuvaamassasi tilanteessa. Kelassa ymmärretään kyllä että omaisuutta ei voi realisoida.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sitä on ollut elämälle vähän isommat toiveet, kuin se että käy töissä ja siitä huolimatta hoitaa asiat kävellen (miten tähän edes riittää aika?) tai että miettii, olisiko kuukauden ainoa maksullinen tapahtuma leffa tai kahvilakäynti. Ehkä mä vaan haaveilen liian isoista ja olisi tyytyminen vähempään😏
Haaveilet materiasta ja kuluttamisesta siis? Ja nekö ovat mielestäsi isoja haaveita?
Itse taas en tyydy noin halpoihin haaveisiin. Itsellä haaveet ovat olleet ihan muita asioita, semmoisia mitkä oikeasti tekevät onnelliseksi ja joita rahalla ei edes saa.. Rakastava kumppani. Terveys. Ystävät. Mielenrauha. Elämän kokeminen merkitykselliseksi (ja ei, siihenkään ei rahalla saa ratkaisua vaikka moni niin luulee).
Hyvä että meitä on erilaisia. Kaipaisin taloudellista tasautta, että kokoajan ei oltaisi niin veitsenterällä. Että lapsi voisi harrastaa (järjen rajoissa) sitä mitä tahtoo, eikä sitä mitä on halvin. Ettei itse tarvitse miettiä, että jos nyt leffan jälkeen käyn viinillä niin ensi kuussa ei ole kylpylää. Sitä, että kaikkea pitää miettiä raha edellä, ei sen mukaan haluanko vai ei. Enkä tarkoita, että rahoissa ollessani ostaisin kuin heikkopäinen tai että elämä olisi pelkkää materiaa. Ehkä ennemmin sitä, että kaikelle rahalle ei olisi reikää jo ennenkuin se tulee, eikä kaikkea tarvitse suunnitella.
Ei kukaan ole käskenyt elämään kuin persaukinen rotta, tuloista riippumatta. Kunhan nyt elää suu säkkiä myöden. Jos ei minkäänlaisia taloudellisia puskureita ole, niin sitten hieman pienemmällä kuin tulot antaisivat myöden. Väitän, että juuri kukaan työssäkäyvä ei huomaa satasen eroa nettotuloissa. Silti tuon satasen sivuun laittamalla saa alle vuodessa tonnin kasaan.
Itselläni on ainakin elämänlaatua huomattavasti lisäävä tekijä, ettei tarvitse aina miettiä, miten saa silmälasit tai autovakuutuksen maksettua. Jos sen hintana on se, että en voi käyttää tilillä lojuvia rahoja ulkomaan matkaan, vaikka mieli tekisi, niin ei haittaa. Tiedän, että minulla ei olisi ollut siihen lomaan rahaa, jos joudun niitä säästöjä johonkin tärkeämpään käyttämään.