Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ei ne suuret tulot vaan pienet menot. Unohdettu viisaus.
Minä väitän että aivan liian monen suomalaisen ongelma ei ole pieni palkka, vaan se ettei osata elää tuhlaamatta turhaan.
Lisäksi on otettu velkaa ja vippejä. Ei ole kenenkään muu syy jos noiden maksamiseen menee iso osa palkasta.
Olisi opittava uudestaan yllä mainittu viisaus.
Kommentit (731)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Ruuassa voi säästää helposti kun jättää lihat, herkut ja erikoisruokavaliot pois. Ostaa ainoastaan satokauden tuotteita ja tekee ruuan niistä. Lisäksi puuro on terveellistä, ravitsevaa ja täyttävää perusruokaa jota kaikkie tulisi syödä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.
Tässäpä päästäänkin siihen että mitä on ne "pakolliset menot". Niihinkin voi valinnoillaan vaikuttaa aika paljon, kun ihmiset alkaa listata näitä "pakollisia" menoja, sieltä löytyy usein aika monta juttua joista voisi oikeasti säästää jos haluaisi... Tietenkään jollain toimeentulotuella ei jää säästöön juuri mitään, mutta ei kuulukaan jäädä. Ja toisaalta se 20e/kk jemmassa on parempi kuin ei mitään, silläkin hätätilassa saa viikoksi ruokaa tai puhelinlaskun maksetuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.
Niinpä. Toki näissäkin tulee raja vastaan, kun muuten tulee toimeen äärimmäisen vähällä mutta joku isompi juttu kuten hammaslääkäri tai perintövero sotkee talouden (esim. ei sossuun oikeutettu ja säästöt käytetty jne.). Eli kaikkein köyhintä ei naurata.
Varsinainen pointti siis se mitä se eläminen tai pakolliset menot kullakin ovat. Melko pienituloisetkin kaupungissa asuvat pitävät esim. autoa tällaisena ja kokevat olevansa nöyryytettyjä kun joutuvat joskus käyttämään bussia. Parempituloisilla niitä rahareikiä vasta onkin. Ruokajonoasiakas ramppaa kirppareilla ostelemassa krääsää. Anteeksi ilkeyteni koska en itsekään ole täydellinen mutta laskut eivät vain tule jostain yllättäen. Vähän voisi miettiä.Mihin sinä haaskasit sen perinnön??? Eihän sinua olisi verotettu, jollet olisi mitään saanut.
Perintövero pitää maksaa vaikka siitä perinnöstä ei pääsisi vuosiin käyttämään. Esim perii yksin vaikka puolikkaan arvokiinteistöstä ja leski jää siihen asumaan. Näin voi vielä tulla tuhansia jopa kymmeniä tuhansia euroja perintöveroa maksettavaksi vaikka sitä huojennetaankin lesken asumisen vuoksi. Siinä on hiukan miettimistä että mistä rahat veroihin. Ei välttämättä saa lainaakaan siihen veron maksuun.
Se on jännä miten täällä palstalla on aina näitä tapauksia, joissa asutaan satojen tuhansien asunnossa, mutta tili on tyhjä?? Yleensä, jos vainajalla oli kallis asunto, jotain on tilillekin kertynyt, josta sitten perikunta voi maksaa verot.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei oikein ole koskaan opittu markkinatalouteen. Meillä on ilmeisesti sellainen maaorja kultuuri taustalla että renki ja piika tekee kaiken ruokapalkalla ja isäntä sitten rikastuu ja on joku jumalaa vastaava paskapää. Vähän sama kuin ei jenkeissäkään ole. Aikoinaan sinne houkuteltiin paremman toivossa ihmisiä näkemään nälkää metsiin.
Ei ollutkaan varaa maksaa palkkoja. Töitä olisi pitänyt tehdä ruokapalkalla. Eihän ainakaan suomalaiset tarvinneet ruokaa palkaksi. He osasivat itse metsästä etsiä ruokaa ja asua metsässä.
Nyt on sekin taito viety meiltä ja muilta ihmisiltä. Nyt ihmiset ovat riistettävissä.
Voisi yleisesti sanoa että kapitalismikaan ei oikein toimi, koska ihmisten laiskuus pilaa sen.
Samahan kävi sosialismille idässä.
Eli yritykset eivät jaa voittoja rehellisesti osallistujien kesken.
Tällöin ihmisetkin tulevat epäluuloisiksi työnteon kannattavuudesta. Ihmiselle on luonteenomaista pitää kaikki itsellään. Jakaminen ei oikein istu ihmisyyteen.Tämän takia markkinatalouskaan ei toimi.
Hyviä esimerkkejä on monet yritykset joissa työntekijöillä ei ole itsellään varaa ostaa kyseisen puljun tuotteita. Monet autofirmat ovat tälläisiä ja samoin elektroniikka joka on vieläpä suunniteltu hajoamaan itsestään tiettyjen vuosien jälkeen ostosta.
Asioita ei edes rakenneta huolella vaan tuotetaan roskaksi.
Totuus on että raha ei jakaudu reilusti kaikkien kesken ja työntekijä jää tappiolle.
Siksi ihmiset ovat alkaneet pukea keltaliivejä ylle ja tekevät ihmeelliä äänestyspäätöksiä hädissään.
Lähitulevaisuudessa saamme nähdä Yhdysvaltojen hajoamisen. On sääli miten paljon ihmisiä elää markkinatalouden alla köyhyydessä.
Edes alhainen verotus ei takaa työntekijöille kelvollisia palkkoja.
Suomessa ei ole koskaan ollut markkinataloutta. Markkinatalouteen kuuluu vapaus toimia ja vapaus valita, meillä talous on äärimmäisen säänneltyä, meillä on monopoleja ja monen sortin kilpailurajoitteita.
En jaksa sympatiseerata ihmisten marinaa siitä että rahat ei riitä elämiseen, kuitenkin on hankittu uudet hiustenpidennykset, ripsienpidennykset, merkkilaukut, tatuoinnit sun muuta täysin tarpeetonta.
Itse mieluummin syön ja maksan sähkölaskun kuin hankin jonninjoutavia turhakkeita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Todellakin. Täälläkin on jotkut kertoneet käyttävänsä yli 500€ kuussa ruokaa - ihan älytöntä!
Kyllähän tuosta summasta menee jo työajan ruokailuun 100-200€, jos tekee raskasta ruummillista työtä.
Ja kun puhutaan pienipalkkaisista, niin esim. siivooja, jolla työkohteet vaihtuvat työpäivän aikana, eikä varsinaista taukotilaa ole, kuin kymmenien kilometrien päässä, eikä kylmäsäilytystilaa ole omille eväille.
Meilläkin krs-talossa olen nähnyt useasti siivoojan syövän kaupasta ostettuja eväitä jossakin saunan pukuhuoneessa tai pyykkituvassa ja hänelläkin taitaa olla parikymmentä kohdetta työpäivän aikana.
Tämä "ei voi ottaa omia eväitä koska elämä on niin vaikeaa" -setti ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.
Melkein mikä hyvänsä ruoka maitoa ja raakaa kalaa/lihaa lukuunottamatta säilyy siihen lounastaukoon saakka hyvänä ihan huoneenlämmössä. Kylmäsäilytystilat EIVÄT ole välttämättömiä. Lämpimät ruoat taas säilyvät ruokatermoksessa. Se, että ei ole sosiaalitiloja ei ole mikään syy olla ottamatta eväitä.
Ja jos välttämättä haluaa kylmäsäilytyksen eväilleen, halvalla saa pieniä foliovuorattuja kylmäkasseja joissa eväät säilyvät kylmäkallen avulla viileinä helposti ruokataukoon asti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perintöveroa ei lähiomaisen tarvitse maksaa alle 20 000 euron perinnöstä.
Jos olet joutunut lähiomaisena maksamaan perintöveron on perintökin ollut suurempi kuin tuo summa.
Onhan sekin rahaa millä voi maksaa kuluja.
Ei kait sillon haeta samaan aikaan tukia jos tilillä on perittyä rahaa?Ihan yleissivistyksenä. Ongelmaksi muodostuu jos leski jää asumaan yhteiseen kotiin, johon hänellä on lain antama oikeus. Jos on "odottamassa" perintö, se on myös este toimeentulotuelle ja muille.
Itse olen yhden kuolinpesänosakas v. 1984 ja jos ei olisi rahaa tai varallisuutta kuolinpesällä, olisin pulassa, kun omaisuutta ei voi realisoida.
Perintöä ei ole pakko ottaa vastaan, jos tilanne on tuo. Lisäksi toimeentulotukea saa kyllä kuvaamassasi tilanteessa. Kelassa ymmärretään kyllä että omaisuutta ei voi realisoida.
Jos on alaikäisiä lapsia, perinnöstä ei käytännössä voi luopua, sillä silloin se menisi lapsille. Lasten puolesta taas perinnöstä ei voi luopua ja alaikäisten puolesta asioiden hoitaminen mutkistaisi asioita. Lapsilla pitäisi jostain myös olla rahat maksaa perintöverot. Eli ei ole vaihtoehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.
Niinpä. Toki näissäkin tulee raja vastaan, kun muuten tulee toimeen äärimmäisen vähällä mutta joku isompi juttu kuten hammaslääkäri tai perintövero sotkee talouden (esim. ei sossuun oikeutettu ja säästöt käytetty jne.). Eli kaikkein köyhintä ei naurata.
Varsinainen pointti siis se mitä se eläminen tai pakolliset menot kullakin ovat. Melko pienituloisetkin kaupungissa asuvat pitävät esim. autoa tällaisena ja kokevat olevansa nöyryytettyjä kun joutuvat joskus käyttämään bussia. Parempituloisilla niitä rahareikiä vasta onkin. Ruokajonoasiakas ramppaa kirppareilla ostelemassa krääsää. Anteeksi ilkeyteni koska en itsekään ole täydellinen mutta laskut eivät vain tule jostain yllättäen. Vähän voisi miettiä.Mihin sinä haaskasit sen perinnön??? Eihän sinua olisi verotettu, jollet olisi mitään saanut.
Perintövero pitää maksaa vaikka siitä perinnöstä ei pääsisi vuosiin käyttämään. Esim perii yksin vaikka puolikkaan arvokiinteistöstä ja leski jää siihen asumaan. Näin voi vielä tulla tuhansia jopa kymmeniä tuhansia euroja perintöveroa maksettavaksi vaikka sitä huojennetaankin lesken asumisen vuoksi. Siinä on hiukan miettimistä että mistä rahat veroihin. Ei välttämättä saa lainaakaan siihen veron maksuun.
Se on jännä miten täällä palstalla on aina näitä tapauksia, joissa asutaan satojen tuhansien asunnossa, mutta tili on tyhjä?? Yleensä, jos vainajalla oli kallis asunto, jotain on tilillekin kertynyt, josta sitten perikunta voi maksaa verot.
Kun velkaisen omakotitalon omistaja kuolee yllättäen ja autolainojen lisäksi on luottokortit tapissa niin tilillä ei ole rahaa edes maksaa hautajaisia. Nekin rahat omaiset kaivavat jostain.
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.
Tämä on oikeasti aivan superiso tekijä! Ymmärrän oikeasti köyhän joka on jo nipistänyt ruokakulut aivan minimiin, mutta keskivertokuluttajalla ( kuten minä), menee aivan torkeän paljon ruokaa hukkaan ihan tutkitusti + tulee tosi paljon osteltua sellaisia asioita, minkä voisi korvata merkittävästi halvemmilla asioilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kyllä osittain eri mieltä.
Jos pakollisten menojen jälkeen pienestä palkasta käteen jää pari kymppiä niin ei siinä vaurastumaan pääse vaikka kuinka eläisi säästeliäästi.
Jos taas käteen jää menojen jälkeen vaikka pari tonnia niin muutama ravintolakäynti tai vaateostos ei budjettia heilauta, säästöön jää silti aika hyvä summa.Pointti onkin ne pakolliset menot. Ne oitää säätää omien tulojen mukaiseksi.
Niinpä. Toki näissäkin tulee raja vastaan, kun muuten tulee toimeen äärimmäisen vähällä mutta joku isompi juttu kuten hammaslääkäri tai perintövero sotkee talouden (esim. ei sossuun oikeutettu ja säästöt käytetty jne.). Eli kaikkein köyhintä ei naurata.
Varsinainen pointti siis se mitä se eläminen tai pakolliset menot kullakin ovat. Melko pienituloisetkin kaupungissa asuvat pitävät esim. autoa tällaisena ja kokevat olevansa nöyryytettyjä kun joutuvat joskus käyttämään bussia. Parempituloisilla niitä rahareikiä vasta onkin. Ruokajonoasiakas ramppaa kirppareilla ostelemassa krääsää. Anteeksi ilkeyteni koska en itsekään ole täydellinen mutta laskut eivät vain tule jostain yllättäen. Vähän voisi miettiä.Mihin sinä haaskasit sen perinnön??? Eihän sinua olisi verotettu, jollet olisi mitään saanut.
Perintövero pitää maksaa vaikka siitä perinnöstä ei pääsisi vuosiin käyttämään. Esim perii yksin vaikka puolikkaan arvokiinteistöstä ja leski jää siihen asumaan. Näin voi vielä tulla tuhansia jopa kymmeniä tuhansia euroja perintöveroa maksettavaksi vaikka sitä huojennetaankin lesken asumisen vuoksi. Siinä on hiukan miettimistä että mistä rahat veroihin. Ei välttämättä saa lainaakaan siihen veron maksuun.
Kieltäydyt perinnöstä niin ei mene veroja. Kyllä perinnöstä voi luopua niin ettei se siirry omille lapsillekaan. Jos siis haluaa.
Velkaisen asunnon voi hyvin jättää pankin ongelmaksi, ei se velka mihinkään periydy. Pankki kyllä saa lesken häädettyä, asumisoikeus ei ohita velkojien oikeuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä21362 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä esim ruoassa voi säästää paljon hyvällä suunnittelulla. Itse jossain vaiheessa tajusin miten paljon kuussa voi heittää rahaa hukkaan ruoassa.
Ja jopa syödä terveellisemmin.Ruokamenot taitaa olla yleisin missä tuhlataan turhuuksiin.
Todellakin. Täälläkin on jotkut kertoneet käyttävänsä yli 500€ kuussa ruokaa - ihan älytöntä!
Kyllähän tuosta summasta menee jo työajan ruokailuun 100-200€, jos tekee raskasta ruummillista työtä.
Ja kun puhutaan pienipalkkaisista, niin esim. siivooja, jolla työkohteet vaihtuvat työpäivän aikana, eikä varsinaista taukotilaa ole, kuin kymmenien kilometrien päässä, eikä kylmäsäilytystilaa ole omille eväille.
Meilläkin krs-talossa olen nähnyt useasti siivoojan syövän kaupasta ostettuja eväitä jossakin saunan pukuhuoneessa tai pyykkituvassa ja hänelläkin taitaa olla parikymmentä kohdetta työpäivän aikana.
Tämä "ei voi ottaa omia eväitä koska elämä on niin vaikeaa" -setti ei koskaan lakkaa hämmästyttämästä minua.
Melkein mikä hyvänsä ruoka maitoa ja raakaa kalaa/lihaa lukuunottamatta säilyy siihen lounastaukoon saakka hyvänä ihan huoneenlämmössä. Kylmäsäilytystilat EIVÄT ole välttämättömiä. Lämpimät ruoat taas säilyvät ruokatermoksessa. Se, että ei ole sosiaalitiloja ei ole mikään syy olla ottamatta eväitä.
Ja jos välttämättä haluaa kylmäsäilytyksen eväilleen, halvalla saa pieniä foliovuorattuja kylmäkasseja joissa eväät säilyvät kylmäkallen avulla viileinä helposti ruokataukoon asti.
Ja vastaavasti jos haluaa syödä lämmintä ruokaa, mutta sen lämmitykseen ei ole mahdollisuutta työpaikalla, on olemassa ruokatermoksia, jotka pitävät ruoan lämpimänä.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
Itse säästän urheiluvaatteissa sen verran että lenkkitossuja voi pitää viisikin vuotta kun laittaa reikiin jesaria ympäri. Sen lisäksi näyttää paljon katu-uskottavammalta pururadalla kuin ne joilla on tuliterät lenkkarit. Jos pohja irtoo tai alkaa kulua niin pyöränkumia pohjaan ja kuumaliimalla saa lisää pohjia.
Jos jalat on kunnossa ja lihaksikkaat niin kengillä ei oikein ole väliä lenkkeillessä. Suojaavat vain lasinsiruilta ja talvisin kylmältä. Villasukkaa väliin.
Naurattaa aina miten rikkaat laittautuu lenkille. Heille lenkkeily on joku vitun muotinäytös. No, tulokset on sitten ihan sitä itseään, eli muotinäytöstä trikoissa ja huomioliiveissä.
En siis dissaa mitenkään ulkonäköä, mutta herranen aika eihän urheiluun tarvitse käyttää rahaa yhtään, jos vian halua liikkumiseen riittää. Jeesusteippiä ja kuumaliimaa. Kuumaliimalla saa lenkkareita liimailtua enemmänkin jos ei halua näyttää olevansa kehäkettu jesarilenkkareissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
"Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä."
Öljy, pippuri, suola ja ylipäätään kaikki mausteet ovat kalliita turhakkeita ja ilmankin niitä pärjää hyvin. Samoin tomaattimurska, ketsuppi ynnä muut valmiskastikkeet.
"Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä."
Hedelmät, marjat ja yrtit kannattaa muutenkin jättää ostamatta. Varsinkin hedelmät sisältävät kohtuuttomasti sokeria ja ovat lisäksi älyttömän kalliita. Satokauden tuotteita kannattaa mieluummin ostaa poistieristä halvemmalla vaikka ovatkin jo nuutuneita.
"Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin."
Kauramaitoa ja muut erityisruuat ovat kalliita turhakkeita. Samoin maito ja leipää tuotteet. Niihin ei kannata tuhlata rahaa. Jättäisin ostamatta myös lihan, soijan, kananmunan, kalan, pähkinät, maitotuotteet ja alkoholijuomat kokonaan.
Tienaan noin 1500-2000€ kuukaudessa nettona ja ei kyllä mitään hätää elämisen suhteen. Tässä kuussa ostin 600€ kännykän, mutta siltikin jää ylimääräistä rahaa. Ruokaan menee noin 100€ viikossa ja asun yksin 80m2 kokoisessa rivitalo kolmiossa josta on velkaa noin 100000€ jäljellä. Kaiken olen tietysti kilpailuttanut niin asuntolainan korot ja sähkömaksut yms. on ihan olemattomat. Kännykän liittymäkin maksaa 20€ kuukaudessa ja siinä on maksimi nopeus ja kaikki rajatonta. Ei suomessa mikään maksa. Pariskuntana tietysti kaikki olisi vielä puolet halvempaa.
Perusperiaate, että ostetaan vain sitä mihin on varaa, tuntuu monella unohtuneen. Erilaisia kivoja vimpaimia saa muutaman kympin kuukausimaksulla, mutta kun nämä maksut kumuloituvat, niin huomataan ikäänkuin yllättäen menojen ylittävän tulot. Jos ei tuotetta ole varaa ostaa käteisellä, ei sitä ole varaa ostaa osamaksullakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni ei ole koskaan ollut muuta velkaa kuin opintolaina ja senkin maksoin pois heti kun pienestä palkasta pystyin, luottokorttiakaan en ole omistanut. Ikää on lähes 40v.
Sitten kävikin niin että sain perinnöksi äitini velat! Onneksi en ole ainoa maksaja. Enkä todellakaan tajua tuollaista velaksi elämistä, kulutusluottoja, vippejä yms. Sairastuessa tosiaan on oikeutettu tukiin, jotka järkevä ihminen myös itselleen hakee, mutta mikäs virasto maksaa tuollaisia velkoja?
Miestä en ota kattoni alle asumaan vain sen takia että joku maksaisi elantoni...
Älä valehtele, velka ei periydy, mikä lie Moskovan Tiltu olet
Kun perii talon joka on vakuutena pankkilainoissa niin kyllä... ja aika paljon muitakin maksuja jäi kuolinpesän osakkaille.
Olen sanaton. Ihmisten tyhmyydestä. Ei, velka ei periydy. Ellet mene itse sössimään niin, että otat kuolinpesästä perintöä, jolloin luonnollisesti myös velat tulevat kuolinpesälle. Et voi tietenkään tehdä niin, että otat varat, mutta et velkoja. Tai jos laiminlyöt perunkurjoituksen. Ylivelkainen kuolinpesä haetaan konkurssiin, jolloin velat eivät periydy.
Leskellä asumisoikeus talossa, joka vakuutena pankkilainalle. Perilliset omistavat mutta eivät saa mitään.
Perunkirjoitus tehty.
Velkojien oikeudet syrjäyttävät lesken oikeudet, eli talo voidaan myydä velkojen maksamiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutkun naapuritkin saa...
Niin ja sitten aina sanotaan ”eihän köyhän perheen lapselle voi mennä sanomaan, että hän ei saa haaveilla merkkivaatteista ja viimeisimmistä elektroniikkavimpaimista, joita kaikilla muillakin on! Kyllä hänellä on oikeus ihan samanlaisiin haaveisiin kuin muillakin eikä vain haaveisiin vanhoista villasukista!” Sitten kun vielä ymmärrettäisiin, että kaikkia haaveita ei ole pakko toteuttaa... Ja että keskiluokkaiset tai rikkaatkaan eivät hanki lapsilleen just kaikkea, mitä he haluavat.
Lapselle kannattaa opettaa ettei kaikkea voi saada mitä haluaa eikä kaikesta kannata haaveilla. Perkukes, opettakaa nyt lapsille sitä järkevää rahankäyttöä! Ilman merkkivaatteita vempaimia ja lomamatkojakin pärjää hyvin elämässä eikä niitä kannata edes tavoitella. Turhakkeita mitä Turhakkeita.
Siis lapsille kannattaa juurikin opettaa se että maapallo on sinun.
Siten se vastuu tulee maapallon hyvinvoinnistakin konkreettisesti esiin.
Ja se että kaikki on sun, sun pitää vain ottaa se haltuun.
Mun isä aina sanoi että hän antaa kaiken mulle. Mun tehtävänä on vain ottaa se ja tehdä homma. Hän on jo antanut kaikkensa mulle.
Tästä se lähtee.
Ihminen on aina ottanut itselleen sen mitä tarvitsee. Se on luonnollista.
Myös tulee neuvottelutilanteita ja taisteluja. Ne on voitettava ja ei pidä alistua.
Se on sitä elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen pitänyt viime vuoden tammikuusta alkaen tarkkaa kulupäiväkirjaa, josta selviää tarkasti, mitkä on tulot, mitkä menot (mistä menot koostuvat), mitä jää säästöön ja millä mikäkin maksetaan (käteinen, oma pankkikortti, oma luottokortti, miehen ja mun yhteisen kotitalouden kortti).
Vuosi sitten olin vielä varhaiskasvatuksen opettaja, joka tienasi 2600 euroa kuussa bruttona. Silloin maksoimme miehen kanssa vuokran tasan puoliksi, kävimme usein syömässä ulkona ja ostin lähes päivittäin jotain herkkuja. Ennen surullisen kuuluisaa taksiuudistusta saatoin ottaa kiireessä taksinkin varsin huolettomasti. Laitoin säästöön 300 euroa kuukaudessa. Tammikuussa olin velkaa luottokortilleni lähes 1000 euroa. Maksoin sen heinäkuun loppuun mennessä pois enkä ole sen jälkeen käyttänyt luottokorttia mihinkään.
Syksyllä jäin opintovapaalle ja ansiosidonnaiselle aikuiskoulutustuelle. Tulot tippuivat 50%. Nyt maksan vuokrasta n. 30%, mies maksaa 70%. Hänellä on siihen varaa. Saan matkakortista onneksi opiskelija-alennuksen. Matka yliopistolle on muutenkin lyhyempi ja halvempi kuin työmatkani oli. Laitan tällä hetkellä säästöön 250 euroa kuukaudessa. Sen sijaan päivittäisen kulurakenteen hiominen tulojen mukaiseksi kesti koko syksyn.
Nyt olen aloittanut uuden kulutaulukon pitämisen tämän vuoden alusta ja olen kulutuksen kanssa paljon aiempaa tarkempi. Olen tajunnut, mitä maksoivat korvapuustit, limupullot ja mikropopcornit. Olen tajunnut, miksi söin niitä (koska ateriarytmi ja unirytmi olivat usein niin sekaisin, että elimistö huusi sokereita ja muita hiilareita pysyäkseen hereillä).
Konkreettisia asioita, joista olen pystynyt (melko helposti) nipistämään:
- Ensinnäkin, kaikki maksaa ja mikään ei ole ilmaista. Kilpailutan ja vertailen.
- En osta herkkuja ollenkaan.
- En käy ulkona syömässä.
- En mene edes ruokakauppaan, jos se ei todellisuudessa ole pakollista. Teen ruokaa niistä aineksista, joita kotoa löytyy. Vanhentunutta ruokaa ei enää lennä roskiin. Syön hieman aiempaa pienempiä annoksia.
- Ennen kauppaan menemistä teen kauppalistan ja pysyn siinä.
- Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä. Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä. Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin.
- Sieniä ja marjoja voi kerätä metsästä ihan itse.
- Olen käynyt kampaajalla ja kosmetologilla harvemmin kuin ennen.
- Käytän meikkiä vähemmän kuin ennen.
- Olen ostanut vaatteita entistäkin vähemmän. Olen parsinut housuja, lykännyt uusien kenkien ostamista (tähän mennessä puoli vuotta) ja myynyt viimevuosina käyttämättä jääneitä vaatteita pikkusummilla eteenpäin.
- Olen alkanut säästää rahaa ennakkoon isompiin hankintoihin. Enää en ostele huolettomasti luottokortilla, vaan suunnittelen, kuinka paljon pitää säästää "korvamerkitysti", jotta esim. voi lähteä vuoden päästä joululomalla ulkomaille. Etukäteen suunnitellaan myös, onko varaa syödä lomamatkalla ulkona, millaisissa paikoissa ja kuinka usein, kuinka moneen pääsylippuun on varaa. Paljonko jätetään tippiä "free walking tourista". Jokaista pidennettyä viikonloppua ei enää suunnitella mahdollisena "irtiottona arjesta".
"Olen tullut siihen tulokseen, että kotoa täytyy löytyä öljyä, suolaa ja mustapippuria, pastaa, tomaattimurskaa ja kauraleseitä."
Öljy, pippuri, suola ja ylipäätään kaikki mausteet ovat kalliita turhakkeita ja ilmankin niitä pärjää hyvin. Samoin tomaattimurska, ketsuppi ynnä muut valmiskastikkeet.
"Lisäksi ostan tuoreita mahdollisimman kauden mukaisia vihanneksia, hedelmiä, marjoja, juureksia ja yrttejä."
Hedelmät, marjat ja yrtit kannattaa muutenkin jättää ostamatta. Varsinkin hedelmät sisältävät kohtuuttomasti sokeria ja ovat lisäksi älyttömän kalliita. Satokauden tuotteita kannattaa mieluummin ostaa poistieristä halvemmalla vaikka ovatkin jo nuutuneita.
"Muita must have -tuotteita ovat kauramaito, maitorahka / raejuusto, kananmunat ja pähkinät. Juustoa (esim. parmesan, emmental, vuohenjuusto) ostan aiempaa selvästi harvemmin. Kalan ja lihan ostamisen olen lopettanut lähes kokonaan, ne ovat kalliita. Viiniä ostamme aiempaa harvemmin."
Kauramaitoa ja muut erityisruuat ovat kalliita turhakkeita. Samoin maito ja leipää tuotteet. Niihin ei kannata tuhlata rahaa. Jättäisin ostamatta myös lihan, soijan, kananmunan, kalan, pähkinät, maitotuotteet ja alkoholijuomat kokonaan.
Voisitko kertoa mitä syöt? Pelkkää vettä?
Alue: Aihe vapaa
Lapselle kannattaa opettaa ettei kaikkea voi saada mitä haluaa eikä kaikesta kannata haaveilla. Perkukes, opettakaa nyt lapsille sitä järkevää rahankäyttöä! Ilman merkkivaatteita vempaimia ja lomamatkojakin pärjää hyvin elämässä eikä niitä kannata edes tavoitella. Turhakkeita mitä Turhakkeita.