Lue keskustelun säännöt.
Perhetyö käy meillä teini-ikäisen pojan ongelmien vuoksi
19.01.2020 |
Ei siis mitään lastensuojelua varsinaisesti, mutta kouluongelmien vuoksi olen toivonut että tulisivat meille aamuisin, kun itse olen töissä ja katsoisivat että poika herää ja lähtee kouluun. Ei onnistu, haluavat tulla iltapäivisin. No, ei siinä mitään, tulkoot, mutta en ymmärrä miten se auttaa poikaa lähtemään kouluun. Istuvat tunnin sohvalla ja juovat kahvia. Mikä virka näillä on?!
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama entinen koulupsykologi, joka kommentoi tähän ketjuun aamullakin. En halua pelotella ap:ta, mutta minusta nuo oireet voisi selittyä jollain alkavalla mielenterveyden häiriöllä. Lapsi nuorisopsykiatrian poliklinikalle moniammatillisen tiimin arvioon asap ja lääkekokeilu käyttöön! Etenkin jos kyseessä oli ap, joka kommentoi lapsen olleen kotona lokakuusta asti. Kuulostaa tosi huolestuttavalta noin pitkä aika poissa koulusta, etenkin jos on muutenkin linnoittautunut kotiin. Ap kirjoitti myös lapsen vaikuttavan ahdistuneelta mutta ei ilmeisesti osaa/halua puhua tarkemmin. Viittaa siihen, ettei selity ainakaan pelkästään kiusaamisella, sillä jos olisi joku tuon tyyppinen pulma, lapsi olisi luultavasti saanut sen sanottua vanhemmille.
Itsekin olen aiemmassa työssä hoitanut tällaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat jättäytyneet kuukausiksi pois koulusta. Taustalla joissain tapauksissa on koko perheen elämänhallintaongelmaa tai ns. vakavan asteen sossuperhe, jossa esim. vanhemmat dokaa ja lapsi tekee mitä lystää. Tai niin, että vanhemmatkin nukkuu päivät ja pelaa yöt ja kokevat, ettei koulua tarvitse mihinkään. Noissa tapauksissa sossujen interventioista voi olla hyötyä. Ap:n tapauksessa tästä ei liene kyse. Sitten on vaikeat kiusaamistapaukset, mutta näissä tapauksissa useimmiten lapsi kertoo jollekin luotettavalle aikuiselle kiusaamisesta ja siihen vedoten kieltäytyy lähtemästä kouluun.
Kaikista hankalia tapauksia ovat juuri nämä, missä vanhemmat ovat ainakin näennäisen huolehtivia, mutta lapsi ei puhu ajatuksistaan ja tunteistaan kenellekään. Vanhemmat varaavat ajan koulupsykologilta, toiveena että ammattilainen saisi lapsen avautumaan, mutta usein sekään ei auta jos lapsi ei vaan puhu tai useimmiten ei edes suostu tulemaan vastaanotolle. Oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa on puhkeamassa psyykkinen sairaus ja vanhempien on usein ainakin alkuun vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta. Selitetään, että "kaikki nuorethan mieluummin nukkuisivat kuin menisi kouluun" tai "kyllä se sujuisi, jos joku vaan veisi aamulla kouluun".
Suositukseni: lähete nuorisopsykiatrialle välittömästi ja siellä mahdollisimman tiivis moniammatillinen hoito. Jos mahdollista, toiselle vanhemmalle osa-aikatyö tai toistaiseksi pois työelämästä, jotta voi antaa enemmän aikaa lapselle. Aina voi ajatella, mitä tekisi jos lapsella olisi vakava fyysinen sairaus, silloin luultavasti kynnys jäädä lapsen vuoksi kotiin tuntuisi matalammalta kuin psyykkisen sairauden kanssa. Mutta yhtä lailla psyykkinen sairaus on vakava asia.
Heh heh, kukaan oikea koulupsykologi ei käytä termiä vakavan asteen sossuperhe. Tai jos käyttää, voi luoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vakava mielenterveyden häiriö on myös mahdollinen, varsinkin kun pojan käytös on muuttunut noin nopeasti.
Esimerkiksi skitsofrenia on useimmiten nuoruusiässä alkava sairaus. Tyypillisiä ensioireita on vuorokausirytmin huomattava muutos ja eristäytyminen.
Sijoitus alkaa olla vaihtoehto siinä kohtaa, kun lastensuojeluilmoituksia ovat tehneet koulu, nuorisopsyka ja olet lähettänyt sossuun kopion rehtorin kirjallisesta päätöksestä, jossa mukautukset evätään. Lisäksi teidän vanhempien täytyy todistaa olevanne joko tehneet kaikkenne (mukavuudet pois, yritätte kahden vanhemman voimin kantaa lasta kouluun) tai olevanne täysin kyvyttömiä saamaan asiaan mitään muutosta.
Ennen sijoitusta koulu tekee mukautukset, sillä sossu tekee yhteistyötä koulun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Huostaanottoasiassa kysytään kyllä perheen jäsenten mielipide, mutta päätös on viranomaisten.
Viranomaiset joutuvat noudattamaan lakia.
Kyllä ja koulupudokkuus on vakava ongelma, joka johtaa sijoitukseen. Miksi se on sinulle niin vaijea asia mieltää, että meillä on paljon lapsia huostassa, joiden pääongelma on koulujakäymättömyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Ap sanoi menevänsä kuudeksi töihin ja mies oli reissutöissä. Jos koulu alkaa esim kympiltä niin mitä ehdotat? Ap on ollut palkattomalla 20 päivää mutta kertoo ettei pidempää aikaa ole mahdollista olla töistä pois.
Jos työmatka on esim 30 km, miten ajattelit äidin vievän pojan kädestä pitäen kouluun?Olisiko sitten välillä isän vuoro kantaa vastuu vanhemmuudesta ja joko pitää palkatonta, tai järjestää työkuvionsa niin, että oon aamuisin kotona.
Olisi varmaan. Sinä ja minä emme kuitenkaan tiedä mikä isän tilanne töiden suhteen on. Reissutyö, kertoi ap. Luultavasti isä onkin kotona pidempiä aikoja kerrallaan.
Mikäli vanhemmat jättäytyvät työelämästä hoitaakseen halutonta teiniä, kuka maksaa mahdolliset talovelat, autolainat, ostaa ruuat ja tarpeelliset tarvikkeet? Iso perhe kyseessä jos on 3 lasta. En tiedä voiko ketään velvoittaa omaishoitajaksi?
Monet erityislastrn vanhemmat ovat myös estyneitä työnteosta. Näin käy, yhteiskunta ei kompensoi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Ap sanoi menevänsä kuudeksi töihin ja mies oli reissutöissä. Jos koulu alkaa esim kympiltä niin mitä ehdotat? Ap on ollut palkattomalla 20 päivää mutta kertoo ettei pidempää aikaa ole mahdollista olla töistä pois.
Jos työmatka on esim 30 km, miten ajattelit äidin vievän pojan kädestä pitäen kouluun?Olisiko sitten välillä isän vuoro kantaa vastuu vanhemmuudesta ja joko pitää palkatonta, tai järjestää työkuvionsa niin, että oon aamuisin kotona.
Olisi varmaan. Sinä ja minä emme kuitenkaan tiedä mikä isän tilanne töiden suhteen on. Reissutyö, kertoi ap. Luultavasti isä onkin kotona pidempiä aikoja kerrallaan.
Mikäli vanhemmat jättäytyvät työelämästä hoitaakseen halutonta teiniä, kuka maksaa mahdolliset talovelat, autolainat, ostaa ruuat ja tarpeelliset tarvikkeet? Iso perhe kyseessä jos on 3 lasta. En tiedä voiko ketään velvoittaa omaishoitajaksi?
Mitä itse tekisit, jos lapsellasi puhkeaisi syöpä? Jäisitkö pois töistä vai murehtisitko talolainoja ja muita?
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama entinen koulupsykologi, joka kommentoi tähän ketjuun aamullakin. En halua pelotella ap:ta, mutta minusta nuo oireet voisi selittyä jollain alkavalla mielenterveyden häiriöllä. Lapsi nuorisopsykiatrian poliklinikalle moniammatillisen tiimin arvioon asap ja lääkekokeilu käyttöön! Etenkin jos kyseessä oli ap, joka kommentoi lapsen olleen kotona lokakuusta asti. Kuulostaa tosi huolestuttavalta noin pitkä aika poissa koulusta, etenkin jos on muutenkin linnoittautunut kotiin. Ap kirjoitti myös lapsen vaikuttavan ahdistuneelta mutta ei ilmeisesti osaa/halua puhua tarkemmin. Viittaa siihen, ettei selity ainakaan pelkästään kiusaamisella, sillä jos olisi joku tuon tyyppinen pulma, lapsi olisi luultavasti saanut sen sanottua vanhemmille.
Itsekin olen aiemmassa työssä hoitanut tällaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat jättäytyneet kuukausiksi pois koulusta. Taustalla joissain tapauksissa on koko perheen elämänhallintaongelmaa tai ns. vakavan asteen sossuperhe, jossa esim. vanhemmat dokaa ja lapsi tekee mitä lystää. Tai niin, että vanhemmatkin nukkuu päivät ja pelaa yöt ja kokevat, ettei koulua tarvitse mihinkään. Noissa tapauksissa sossujen interventioista voi olla hyötyä. Ap:n tapauksessa tästä ei liene kyse. Sitten on vaikeat kiusaamistapaukset, mutta näissä tapauksissa useimmiten lapsi kertoo jollekin luotettavalle aikuiselle kiusaamisesta ja siihen vedoten kieltäytyy lähtemästä kouluun.
Kaikista hankalia tapauksia ovat juuri nämä, missä vanhemmat ovat ainakin näennäisen huolehtivia, mutta lapsi ei puhu ajatuksistaan ja tunteistaan kenellekään. Vanhemmat varaavat ajan koulupsykologilta, toiveena että ammattilainen saisi lapsen avautumaan, mutta usein sekään ei auta jos lapsi ei vaan puhu tai useimmiten ei edes suostu tulemaan vastaanotolle. Oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa on puhkeamassa psyykkinen sairaus ja vanhempien on usein ainakin alkuun vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta. Selitetään, että "kaikki nuorethan mieluummin nukkuisivat kuin menisi kouluun" tai "kyllä se sujuisi, jos joku vaan veisi aamulla kouluun".
Suositukseni: lähete nuorisopsykiatrialle välittömästi ja siellä mahdollisimman tiivis moniammatillinen hoito. Jos mahdollista, toiselle vanhemmalle osa-aikatyö tai toistaiseksi pois työelämästä, jotta voi antaa enemmän aikaa lapselle. Aina voi ajatella, mitä tekisi jos lapsella olisi vakava fyysinen sairaus, silloin luultavasti kynnys jäädä lapsen vuoksi kotiin tuntuisi matalammalta kuin psyykkisen sairauden kanssa. Mutta yhtä lailla psyykkinen sairaus on vakava asia.
No eiköhän kuitenkin ensin suljeta pois neuropsykiatriset tilat, ennen kuin koulupsykologi alkaa pelottelemaan vakavilla mielenterveyssairauksilla.
Neuropsykiatrinen valmentaja, kasvatustieteen maisteri, jonka mielestä aapeen kuvailemat oireet viittaavat enemmän neurologiseen suuntaan kuin psykooseihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Ap sanoi menevänsä kuudeksi töihin ja mies oli reissutöissä. Jos koulu alkaa esim kympiltä niin mitä ehdotat? Ap on ollut palkattomalla 20 päivää mutta kertoo ettei pidempää aikaa ole mahdollista olla töistä pois.
Jos työmatka on esim 30 km, miten ajattelit äidin vievän pojan kädestä pitäen kouluun?Olisiko sitten välillä isän vuoro kantaa vastuu vanhemmuudesta ja joko pitää palkatonta, tai järjestää työkuvionsa niin, että oon aamuisin kotona.
Olisi varmaan. Sinä ja minä emme kuitenkaan tiedä mikä isän tilanne töiden suhteen on. Reissutyö, kertoi ap. Luultavasti isä onkin kotona pidempiä aikoja kerrallaan.
Mikäli vanhemmat jättäytyvät työelämästä hoitaakseen halutonta teiniä, kuka maksaa mahdolliset talovelat, autolainat, ostaa ruuat ja tarpeelliset tarvikkeet? Iso perhe kyseessä jos on 3 lasta. En tiedä voiko ketään velvoittaa omaishoitajaksi?
Reissutyö ei kyllä välttämättä tarkoita pitkiä aikoja kotona, jos reissut ovat työmatkoja.. Silloin viikon työmatka vastaa ihan normaalia työviikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama entinen koulupsykologi, joka kommentoi tähän ketjuun aamullakin. En halua pelotella ap:ta, mutta minusta nuo oireet voisi selittyä jollain alkavalla mielenterveyden häiriöllä. Lapsi nuorisopsykiatrian poliklinikalle moniammatillisen tiimin arvioon asap ja lääkekokeilu käyttöön! Etenkin jos kyseessä oli ap, joka kommentoi lapsen olleen kotona lokakuusta asti. Kuulostaa tosi huolestuttavalta noin pitkä aika poissa koulusta, etenkin jos on muutenkin linnoittautunut kotiin. Ap kirjoitti myös lapsen vaikuttavan ahdistuneelta mutta ei ilmeisesti osaa/halua puhua tarkemmin. Viittaa siihen, ettei selity ainakaan pelkästään kiusaamisella, sillä jos olisi joku tuon tyyppinen pulma, lapsi olisi luultavasti saanut sen sanottua vanhemmille.
Itsekin olen aiemmassa työssä hoitanut tällaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat jättäytyneet kuukausiksi pois koulusta. Taustalla joissain tapauksissa on koko perheen elämänhallintaongelmaa tai ns. vakavan asteen sossuperhe, jossa esim. vanhemmat dokaa ja lapsi tekee mitä lystää. Tai niin, että vanhemmatkin nukkuu päivät ja pelaa yöt ja kokevat, ettei koulua tarvitse mihinkään. Noissa tapauksissa sossujen interventioista voi olla hyötyä. Ap:n tapauksessa tästä ei liene kyse. Sitten on vaikeat kiusaamistapaukset, mutta näissä tapauksissa useimmiten lapsi kertoo jollekin luotettavalle aikuiselle kiusaamisesta ja siihen vedoten kieltäytyy lähtemästä kouluun.
Kaikista hankalia tapauksia ovat juuri nämä, missä vanhemmat ovat ainakin näennäisen huolehtivia, mutta lapsi ei puhu ajatuksistaan ja tunteistaan kenellekään. Vanhemmat varaavat ajan koulupsykologilta, toiveena että ammattilainen saisi lapsen avautumaan, mutta usein sekään ei auta jos lapsi ei vaan puhu tai useimmiten ei edes suostu tulemaan vastaanotolle. Oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa on puhkeamassa psyykkinen sairaus ja vanhempien on usein ainakin alkuun vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta. Selitetään, että "kaikki nuorethan mieluummin nukkuisivat kuin menisi kouluun" tai "kyllä se sujuisi, jos joku vaan veisi aamulla kouluun".
Suositukseni: lähete nuorisopsykiatrialle välittömästi ja siellä mahdollisimman tiivis moniammatillinen hoito. Jos mahdollista, toiselle vanhemmalle osa-aikatyö tai toistaiseksi pois työelämästä, jotta voi antaa enemmän aikaa lapselle. Aina voi ajatella, mitä tekisi jos lapsella olisi vakava fyysinen sairaus, silloin luultavasti kynnys jäädä lapsen vuoksi kotiin tuntuisi matalammalta kuin psyykkisen sairauden kanssa. Mutta yhtä lailla psyykkinen sairaus on vakava asia.
No eiköhän kuitenkin ensin suljeta pois neuropsykiatriset tilat, ennen kuin koulupsykologi alkaa pelottelemaan vakavilla mielenterveyssairauksilla.
Neuropsykiatrinen valmentaja, kasvatustieteen maisteri, jonka mielestä aapeen kuvailemat oireet viittaavat enemmän neurologiseen suuntaan kuin psykooseihin.
Samaa ajattelin kommentoida. Turhaa pelottelua ja uhkakuvien maalailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Huostaanottoasiassa kysytään kyllä perheen jäsenten mielipide, mutta päätös on viranomaisten.
Viranomaiset joutuvat noudattamaan lakia.
Kyllä ja koulupudokkuus on vakava ongelma, joka johtaa sijoitukseen. Miksi se on sinulle niin vaijea asia mieltää, että meillä on paljon lapsia huostassa, joiden pääongelma on koulujakäymättömyys.
Kun satun työni puolesta tietämään että näin ei ole. On ehkä ollut joskus, mutta uusi lastensuojelulaki on tässä suhteessa yksiselitteinen.
Toki, voihan huostaan olla otettu lapsia joilla MUIDEN ONGELMIEN LISÄKSI on koulupudokkuutta, mutta YKSINÄÄN se EI riitä perusteeksi huostaanotolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä sama entinen koulupsykologi, joka kommentoi tähän ketjuun aamullakin. En halua pelotella ap:ta, mutta minusta nuo oireet voisi selittyä jollain alkavalla mielenterveyden häiriöllä. Lapsi nuorisopsykiatrian poliklinikalle moniammatillisen tiimin arvioon asap ja lääkekokeilu käyttöön! Etenkin jos kyseessä oli ap, joka kommentoi lapsen olleen kotona lokakuusta asti. Kuulostaa tosi huolestuttavalta noin pitkä aika poissa koulusta, etenkin jos on muutenkin linnoittautunut kotiin. Ap kirjoitti myös lapsen vaikuttavan ahdistuneelta mutta ei ilmeisesti osaa/halua puhua tarkemmin. Viittaa siihen, ettei selity ainakaan pelkästään kiusaamisella, sillä jos olisi joku tuon tyyppinen pulma, lapsi olisi luultavasti saanut sen sanottua vanhemmille.
Itsekin olen aiemmassa työssä hoitanut tällaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat jättäytyneet kuukausiksi pois koulusta. Taustalla joissain tapauksissa on koko perheen elämänhallintaongelmaa tai ns. vakavan asteen sossuperhe, jossa esim. vanhemmat dokaa ja lapsi tekee mitä lystää. Tai niin, että vanhemmatkin nukkuu päivät ja pelaa yöt ja kokevat, ettei koulua tarvitse mihinkään. Noissa tapauksissa sossujen interventioista voi olla hyötyä. Ap:n tapauksessa tästä ei liene kyse. Sitten on vaikeat kiusaamistapaukset, mutta näissä tapauksissa useimmiten lapsi kertoo jollekin luotettavalle aikuiselle kiusaamisesta ja siihen vedoten kieltäytyy lähtemästä kouluun.
Kaikista hankalia tapauksia ovat juuri nämä, missä vanhemmat ovat ainakin näennäisen huolehtivia, mutta lapsi ei puhu ajatuksistaan ja tunteistaan kenellekään. Vanhemmat varaavat ajan koulupsykologilta, toiveena että ammattilainen saisi lapsen avautumaan, mutta usein sekään ei auta jos lapsi ei vaan puhu tai useimmiten ei edes suostu tulemaan vastaanotolle. Oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa on puhkeamassa psyykkinen sairaus ja vanhempien on usein ainakin alkuun vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta. Selitetään, että "kaikki nuorethan mieluummin nukkuisivat kuin menisi kouluun" tai "kyllä se sujuisi, jos joku vaan veisi aamulla kouluun".
Suositukseni: lähete nuorisopsykiatrialle välittömästi ja siellä mahdollisimman tiivis moniammatillinen hoito. Jos mahdollista, toiselle vanhemmalle osa-aikatyö tai toistaiseksi pois työelämästä, jotta voi antaa enemmän aikaa lapselle. Aina voi ajatella, mitä tekisi jos lapsella olisi vakava fyysinen sairaus, silloin luultavasti kynnys jäädä lapsen vuoksi kotiin tuntuisi matalammalta kuin psyykkisen sairauden kanssa. Mutta yhtä lailla psyykkinen sairaus on vakava asia.
Heh heh, kukaan oikea koulupsykologi ei käytä termiä vakavan asteen sossuperhe. Tai jos käyttää, voi luoja.
Höpsis. Niin psykologit, psykiatrit, juristit, poliisit kuin kansanedustajatkin käyttää vapaa-ajalla nettipalstoilla esim. vauvalla ihan eri kieltä ja termejä kuin työssään. Ei tuo koulupsykologi työssään varmasti nimittele sossuperheiksi ketään, mutta totta kai psykologit saa vapaalla yksityisinä ihmisinä puhua ihan samoin kuin kuka tahansa muukin ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äskeinen entinen koulupsykologi vielä jatkaa.... Jäi vaivaamaan, ilmaisinko asiani turhan töykeästi sillä se ei ollut tarkoitukseni. Ei myöskään mielenterveysongelmilla pelottelu. Vaikka pojalle olisi mahdollisesti kehkeytymässä joku mt-ongelma, ei se ole mikään tuomio pilaantuneesta loppuelämästä. Sanon tämän sekä mielenterveystyön ammattilaisena, että mielenterveyspotilaiden ja -kuntoutujien lähiomaisena.
Mutta kuulostaa siltä, että poikanne on tosi lukossa itsensä kanssa ja hänellä on varmasti paha olla. Suurin osa lapsista ja nuorista haluaa käydä koulua ja pärjätä siellä omien taitojensa puitteissa. Jos ei edes opiskelumielessä, niin sitten kavereiden takia. (Juuri) kukaan koululainen ei jättäydy vain huvikseen pois kuukausiksi koulusta, vaan taustalla on joku syy.
Ehdottaisin vielä, että jos olette ottaneet pelikoneita, puhelimia yms. kivoja asioita pois nuorelta, eikä siitä ole ollut hyöytä, niin nyt on aika unohtaa tuo strategia. Kouluun meno ei ole enää pojan omasta tahdosta kiinni, jota voisi ulkoisilla palkinnoilla ja rangaistuksilla kontrolloida. Päinvastoin, nuo keinot vain luovat vastakkainasettelua vanhemmat vs. poika. Nyt laatuaikaa pojan kanssa siten, että osoitatte hänelle hänen olevan tärkeä ja rakas. Pyytäkää vaikka poikaa näyttämään suosikkipelejään ja pelatkaa niitä hänen kanssaan aidon uteliaalla asenteella. Osoittakaa käytännön pienin keinoin pojalle, että olette hänen puolellaan, niin että pojalle muodostuu tästä tunnetason kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Huostaanottoasiassa kysytään kyllä perheen jäsenten mielipide, mutta päätös on viranomaisten.
Viranomaiset joutuvat noudattamaan lakia.
Kyllä ja koulupudokkuus on vakava ongelma, joka johtaa sijoitukseen. Miksi se on sinulle niin vaijea asia mieltää, että meillä on paljon lapsia huostassa, joiden pääongelma on koulujakäymättömyys.
Kun satun työni puolesta tietämään että näin ei ole. On ehkä ollut joskus, mutta uusi lastensuojelulaki on tässä suhteessa yksiselitteinen.
Toki, voihan huostaan olla otettu lapsia joilla MUIDEN ONGELMIEN LISÄKSI on koulupudokkuutta, mutta YKSINÄÄN se EI riitä perusteeksi huostaanotolle.
Niin, jos tukitoimet niin koulusta, terveydenhuollosta kuin perhetyö etc. On käytetty, koulupudokkuus on peruste sijoitukselle. Miksikö? Koska lapsi vaarantaa käytöksellään oman kehityksensä ja altistaa itsensä vakavasti syrjäytymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sitten työpaikan vaihto tai ihan kotiin jääminen edessä, jotta voit viedä nuorta kouluun. Tai sitten sen hyväksyminen, että nuori syrjäytyy. Valintoja, valintoja.
Muistetaanpa, että sijoitus voi olla vapaaehtoinen avohuollon tukitoimi. Huostaanotto on eri juttu.
Jotain merkitystä voi olla myös sillä, että sossu käy juttelemassa nuorelle kertoen, että vanhemmat ovat toivoneet sijoitusta, koska ovat valmiita tekemään kaiken mahdollisen lapsensa tulevaisuuden puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Ap sanoi menevänsä kuudeksi töihin ja mies oli reissutöissä. Jos koulu alkaa esim kympiltä niin mitä ehdotat? Ap on ollut palkattomalla 20 päivää mutta kertoo ettei pidempää aikaa ole mahdollista olla töistä pois.
Jos työmatka on esim 30 km, miten ajattelit äidin vievän pojan kädestä pitäen kouluun?Olisiko sitten välillä isän vuoro kantaa vastuu vanhemmuudesta ja joko pitää palkatonta, tai järjestää työkuvionsa niin, että oon aamuisin kotona.
Olisi varmaan. Sinä ja minä emme kuitenkaan tiedä mikä isän tilanne töiden suhteen on. Reissutyö, kertoi ap. Luultavasti isä onkin kotona pidempiä aikoja kerrallaan.
Mikäli vanhemmat jättäytyvät työelämästä hoitaakseen halutonta teiniä, kuka maksaa mahdolliset talovelat, autolainat, ostaa ruuat ja tarpeelliset tarvikkeet? Iso perhe kyseessä jos on 3 lasta. En tiedä voiko ketään velvoittaa omaishoitajaksi?
Nämä asiat on varmaan ap ja miehensä keskustelleet selväksi, kun ovat tehneet päätöksen perheen lapsiluvusta. Totta kai viisihenkisellä perheellä täytyy olla joku suunnitelma pahan päivän varalle.
Vierailija kirjoitti:
Vakava mielenterveyden häiriö on myös mahdollinen, varsinkin kun pojan käytös on muuttunut noin nopeasti.
Esimerkiksi skitsofrenia on useimmiten nuoruusiässä alkava sairaus. Tyypillisiä ensioireita on vuorokausirytmin huomattava muutos ja eristäytyminen.
Eli kaikkien teinien oireet?
Myös aspergerhenkilöt eristäytyvät, eikä asperger ole vakava mielenterveyden häiriö.
Oikeita, vakavia mielen sairauksia diagnosoidaan ääääärimmäisen hitaasti. Niitä seurataan ja esim skitsofrenia diagnoosissa täytyy olla jotain muutakin taustalla kuin pari kuukautta koulua käymättömyyttä. Ja hyvä niin.
Vierailija kirjoitti:
Muistetaanpa, että sijoitus voi olla vapaaehtoinen avohuollon tukitoimi. Huostaanotto on eri juttu.
Jotain merkitystä voi olla myös sillä, että sossu käy juttelemassa nuorelle kertoen, että vanhemmat ovat toivoneet sijoitusta, koska ovat valmiita tekemään kaiken mahdollisen lapsensa tulevaisuuden puolesta.
Mainiota. Painotus sanalla VAPAAEHTOINEN. Jos teini on esim 15, kenen luulet päättävän tuosta vapaaehtoisuudesta?
Aivan.
Vierailija kirjoitti:
Se on sitten työpaikan vaihto tai ihan kotiin jääminen edessä, jotta voit viedä nuorta kouluun. Tai sitten sen hyväksyminen, että nuori syrjäytyy. Valintoja, valintoja.
Mitä se nuoren vieminen kouluun auttaa jos se täytyy kantaa sinne väkisin eikä se pysy siellä? Vanhempi on irtisanoutunut työstään painiakseen teinin kanssa päivittäin saamatta häntä kuitenkaan irti patjasta. Mikä hyöty?
Olisi varmaan. Sinä ja minä emme kuitenkaan tiedä mikä isän tilanne töiden suhteen on. Reissutyö, kertoi ap. Luultavasti isä onkin kotona pidempiä aikoja kerrallaan.
Mikäli vanhemmat jättäytyvät työelämästä hoitaakseen halutonta teiniä, kuka maksaa mahdolliset talovelat, autolainat, ostaa ruuat ja tarpeelliset tarvikkeet? Iso perhe kyseessä jos on 3 lasta. En tiedä voiko ketään velvoittaa omaishoitajaksi?