Lue keskustelun säännöt.
Perhetyö käy meillä teini-ikäisen pojan ongelmien vuoksi
19.01.2020 |
Ei siis mitään lastensuojelua varsinaisesti, mutta kouluongelmien vuoksi olen toivonut että tulisivat meille aamuisin, kun itse olen töissä ja katsoisivat että poika herää ja lähtee kouluun. Ei onnistu, haluavat tulla iltapäivisin. No, ei siinä mitään, tulkoot, mutta en ymmärrä miten se auttaa poikaa lähtemään kouluun. Istuvat tunnin sohvalla ja juovat kahvia. Mikä virka näillä on?!
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä laatenkodeissa on nuoria jotka on siellä pelkästään koulunkäynnin ja/tai koulukiusaamisen takia. Silloin on kaikki muut keinot käytetty.
Jokin 1-3 kk avoimen sijoituksen jakso avaisi teinin silmät.
Mikä siinä on ettei tämä mene perille täällä, koulupudokkuus ei ole syy huostaanotolle. Ei ole kuulkaa varaa ottaa joka koulupinnaria huostaan, edes lyhyeksi aikaa. Ja jos sellainen tilaisuus koittaisikin, nuoret saisivat itse päättää lähtevätkö sijoitukseen. Mitään pakkokeinoja ei todellakaan käytetä siksi että nuori ei mene kouluun. Täytyy olla mummoja pitkittu ja liima impattu jo jonkun aikaa ennenkuin ottavat huostaan. Jos siis kotona muuten on asiat kunnossa.
Kyllä koulupudokkuus riittää, jos lisäsyynä on vaikka kädetön vanhempi, joka ei saa tilannetta ratkaistua. t. sijoituksen sossu
Milläköhän kädettömille sossuille saatais tässä maassa järkeä? Lapsi ei tahdo mennä kouluun, suojellaan sitä viemällä se pois kotoa ja sijoittamalla muhoksen lastenkotiin pikkurikollisten ja huumeteinien keskelle simputettavaksi? Just. Oikeeta lastensuojelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
En jaksa lukea ketjua. Muistutan varmuuden vuoksi, että kännykkä ja tietokone ym. laitteet yöksi pois lapsen huoneesta. Meidän lapsille tulee kavereilta keskellä yötä viestejä, jopa 300 viestiä parilta kaverilta yön aikana. Ei mahda mennä niillä lapsilla kovin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea ketjua. Muistutan varmuuden vuoksi, että kännykkä ja tietokone ym. laitteet yöksi pois lapsen huoneesta. Meidän lapsille tulee kavereilta keskellä yötä viestejä, jopa 300 viestiä parilta kaverilta yön aikana. Ei mahda mennä niillä lapsilla kovin hyvin.
Ja panoksesi keskusteluun on ... mikä? Kaikki omin voimin tehtävä on jo kokeiltu. Ketjua lukemalla on käynyt ilmi, että tällä lapsella ei ole kaikki hyvin, ja diagnoosia odotetaan lääkäriltä.
Onhan tuollaista palvelua joissakin kunnissa, ei lainkaan pöllömpi idea. Apu kannattaa kohdentaa, sinne missä tarve on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
mitäs työ sitten teette kun lapsenne on niin sairas tai tyhmä ettei pärjää koulussa ?
mikkovaa kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
mitäs työ sitten teette kun lapsenne on niin sairas tai tyhmä ettei pärjää koulussa ?
Vakavat sairaudet on toki erikseen, mutta jos on sairas (ml. masennus), niin se hoidetaan. Ja tyhmyys on aika usein synonyymi laiskuudelle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko pojalla edelleen jäljellä harratukset ja kaverit? Koska tuo kouluhaluttomuus on alkanut?
On liian myöhäistä tarttua ongelmiin vasta teini-iässä. Jo alle kouluikäisenä kaverisuhteiden luominen vanhempien tuella, vanhempien tuki hyviin harrastuksiin ja ylipäätään sellaisen "erilaisuuden" kitkeminen pois on ihan hyvä lääke jo ennakkoon. Ihan liikaa koulussa on nykyisin valloillaan "kaikki saa olla erilaisia" -aate. No, saahan sitä, mutta jos yhteiskunnassa haluaa pärjätä, niin ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuvitteleeko joku vielä, että poika lähtisi enää suorittamaan läpi tavanomaisen koulupäivän maattuaan lokakuusta alkaen kotona mukavuuksien äärellä?
Sovi kouluun uusi palaveri (joo, tiedä että niitä on takuulla jo ollut). KErro, että aiot viimeisenä oljenkortena ottaa ensi viikon alusta pojalta pois kaikki mukavuudet, jotka pitävät nuorta kotona. Pyydä, että ensi maanantaina pojalla on mahdollisuus tulla kouluun yhdeksi tunniksi johonkin pienluokkaan, erityisopettajan tilaan, tms. Tarvittaessa esimerkiksi takaovesta käynti, tai että saa saapua ja poistua muiden oppitunnin aikana, jos ahdistus estää kohtaamasta muita koululaisia. Ehdota, että muuta ei häneltä odotettaisi juuri nyt, vaan yritetään vaan rikkoa kierre.
Saatuasi sopimuksen aikaan koulun kanssa kerro sopimuksesta pojalle. KErro, mitä häneltä odotataan. Kerro, että kaikki mukavuudet (netti, kaikki ruudut, jääkaapin sisältö...) poistetaan hänen ulottuviltaan. Etuoikeudet ja mukavuudet palaavat sitä mukaan, kun kouluun piipahdukset onnistuvat.
Pyydä poikaa listaamaan asioita, jotka voisivat auttaa onnistumisessa. Yritä toteuttaa kaikki, jotka eivät ole ilmiselvää vedätystä. Ota tarvittaessa vapaata töistä, isä myös. Sano pojalle, että ellei tämä toimi, on seuraava askel neuvottelu jossa mietitään sijoituksen mahdollisuutta.
Jos poika edes käy koulussa, palkitkaa ja kehukaa. Pitäkää vaatimukset riittävän pieninä (ei kaikkia rästitehtäviä niskaan, ei kokonaisia koulupäiviä vähään aikaan) riittävän pitkään.
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku vielä, että poika lähtisi enää suorittamaan läpi tavanomaisen koulupäivän maattuaan lokakuusta alkaen kotona mukavuuksien äärellä?
Sovi kouluun uusi palaveri (joo, tiedä että niitä on takuulla jo ollut). KErro, että aiot viimeisenä oljenkortena ottaa ensi viikon alusta pojalta pois kaikki mukavuudet, jotka pitävät nuorta kotona. Pyydä, että ensi maanantaina pojalla on mahdollisuus tulla kouluun yhdeksi tunniksi johonkin pienluokkaan, erityisopettajan tilaan, tms. Tarvittaessa esimerkiksi takaovesta käynti, tai että saa saapua ja poistua muiden oppitunnin aikana, jos ahdistus estää kohtaamasta muita koululaisia. Ehdota, että muuta ei häneltä odotettaisi juuri nyt, vaan yritetään vaan rikkoa kierre.
Saatuasi sopimuksen aikaan koulun kanssa kerro sopimuksesta pojalle. KErro, mitä häneltä odotataan. Kerro, että kaikki mukavuudet (netti, kaikki ruudut, jääkaapin sisältö...) poistetaan hänen ulottuviltaan. Etuoikeudet ja mukavuudet palaavat sitä mukaan, kun kouluun piipahdukset onnistuvat.
Pyydä poikaa listaamaan asioita, jotka voisivat auttaa onnistumisessa. Yritä toteuttaa kaikki, jotka eivät ole ilmiselvää vedätystä. Ota tarvittaessa vapaata töistä, isä myös. Sano pojalle, että ellei tämä toimi, on seuraava askel neuvottelu jossa mietitään sijoituksen mahdollisuutta.
Jos poika edes käy koulussa, palkitkaa ja kehukaa. Pitäkää vaatimukset riittävän pieninä (ei kaikkia rästitehtäviä niskaan, ei kokonaisia koulupäiviä vähään aikaan) riittävän pitkään.
Kiitos kommentistasi ja hyvistä ajatuksista. Valitettavasti koulu on pessyt kätensä tästä ja he odottavat täyttä koulupäivää. Pojalla ei ole ollut tukitoimia käytössä, eikä koulu suostu kevennettyyn koulupäivään, olen puhunut asiasta rehtorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
Ihana arvomaailma sinulla.
(Voit koettaa vaihtaa sanan teinit tilalle esim: autísti, kehítysvammaínen, míelenterveyspotílas, vanhus jne ja miettiä uudelleen tuota tekstiäsi.
No yhyyy, ketä kiinnostaa? Itsepä kersasi tänne teit niin mitä poraat asiaa muiden kontolle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä tarvittaisiin täsmälleen samanlaista aamuapua esiteinin kouluun saamiseksi. Koulussa kysyivät, tarvitsenko apua ja kerroin, että juuri tuollaista apua tarvitsisin, mutta sellaista ei taida tämä yhteiskunta tarjota. Eivät ehdottaneet enää muuta, koska ongelmana on juurikin se, miten saada esiteini lähtemään aamuisin kouluun. Minä olen silloin töissä, enkä voi sieltä käsin häntä patistella kouluun.
Siis meinaatteko ihan tosissaan että yhteiskunnan tulisi tarjota niille perheille, joissa teini ei saa aamulla lähdetyksi kouluun, palveluna joku perhetyöntekijä joka joka ikinen aamu tulee teille kotiin ja kiskoo sen lapsen sängystä ylös ja toimittaa kouluun?
Mitäköhän hitosta nämä rahat revittäisiin että vuosia aletaan teinejä kuskailla kouluun? Lisäksi jos teini toteaa sille perhetyöntekijälle että en nouse, ei perhetyöntekijä voi lasta pakottaa ylös nousemaan edes sitä vertaa mitä vanhemmat voisivat tehdä. Eli todennäköisesti perhetyöntekijät kävisivät aamu aamun jälkeen paikalla turhaan.
Eiköhän se olisi paljon parempi että ne tulevat siihen sohvalle juomaan sitä kahvia ja samalla tekemään teinille selväksi että hänellä on velvollisuus käydä koulua ja jos se ei kotoa onnistu, laitosvaihtoehtokin on olemassa. Ja samalla voitaisiin vähän ehkä kahvin juomisen lomassa selvittää, sattuuko teinillä kuitenkin olevan jotain erityissyytä sille, ettei aamuisin kouluunmeno nappaa...
Huomattavasti halvemmaksi tulee yhteiskunnalle saada teini raiteilleen, kun ongelma on vielä suht pieni. Kannattaa ennemmin panostaa muutaman viikon tai kuukauden teinin kouluunsaattopalveluun kuin maksella muutaman vuoden päästä yhteiskunnasta täysin syrjäytyneen huumenuoren sekoilusta aiheutuvia kustannuksia.
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille päiväkodista saakka tuputetaan ajatusta, että aikuinen on kaikesta vastuussa ja aikuinen on vikapää, jos ei saa kaadettua puhumalla toisen päähän motivaatiota ja vastuuntuntoa. Tätä viestiä tulee joka puolelta, hammaslääkärissä ja koulun terveydenhoitajalla käydään vanhemman kanssa, puhutaan lapsen ohi, vanhemmalle, ei lapselle. Opettajat puhuvat ja vaativat yhteistyötä vanhemman, ei lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijät ilmeisesti juovat sitä kahviaan olohuoneen sohvalla ja juttelevat vanhemmille, samalla tiukasti vahtien että löytyykö niistä vanhemmista joku helppo vika, jolla heidän saa syntipukiksi. Taas sama viesti, lapsi ei ole oman elämänsä toimija, omavastuuta ei ole, mitään ei tarvi tehdä jos ei haluu, jos ei haluu mitään niin tadaa, vanhemman vika! Mietin vaan, että kokeekohan lapsi tai nuori olevansa joku vanhempansa jatke, ei oma erillinen itsensä, vaan objekti, projekti, jota suoritetaan kunnes tulee se maaginen täysi-ikä vastaan.
Okei.. Samaan aikaan joka paikassa valitetaan että jo ykkösellä kouluissa lasten pitäisi olla itseohjautuvia, vanhemmille ei edes kerrota mistä tulee läksyjä tai mitä koulussa tapahtuu.
Koulusta ja opettajilta voi kysyä, mitä siellä tehdään ja miten läksyt kerrotaan. Jokainen koulu ei ole todellakaan lähtenyt tuohon itseohjautuvuushömpötykseen mukaan. Läksyjä ja töitä annetaan mutta jos niitä ei kuunnella eikä merkitä, onko se opettajan vika?
On kysytty opettajalta läksyistä ihan koulukuraattorin ja psykologin puoleltakin, mutta opettajan vastaus on, että kaikille oppilaille annetaan eri läksyt, joten hän ei niitä jaksa alkaa erikseen enää vanhemmille tiedottamaan. Eipä siinä sitten mitän. Wilma paukkuu jatkuvasti, että läksyt on tekemättä, mutta minkä minä asialle voin, kun minä en niitä tiedä, enkä voi tarkistaa illalla, onko läksyt tehty.
Vierailija kirjoitti:
Tää on just niin tätä.
Ei voi kun ihmetellä. Kyllä on vanhemmuus hukassa tuossa perheessä.
Turha alkaa omaa sädekehää kiillottelemaan, vaikka omalle kohdalle ei olekaan osunut ongelmalasta. Meillä on toinen lapsi aivan normaali, eikä mitään ongelmia ole ollut koskaan. Sen sijaan toisen lapsen kanssa ongelmia on sitäkin enemmän. Vanhemmuus on ilmeisesti siis täydellisesti hanskassa esikoisen kanssa, mutta yhtäkkiä se jotenkin onkin hukassa nuoremman kanssa, vaikka ihan sama kasvatus ja kasvuympäristö on lapsilla ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille päiväkodista saakka tuputetaan ajatusta, että aikuinen on kaikesta vastuussa ja aikuinen on vikapää, jos ei saa kaadettua puhumalla toisen päähän motivaatiota ja vastuuntuntoa. Tätä viestiä tulee joka puolelta, hammaslääkärissä ja koulun terveydenhoitajalla käydään vanhemman kanssa, puhutaan lapsen ohi, vanhemmalle, ei lapselle. Opettajat puhuvat ja vaativat yhteistyötä vanhemman, ei lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijät ilmeisesti juovat sitä kahviaan olohuoneen sohvalla ja juttelevat vanhemmille, samalla tiukasti vahtien että löytyykö niistä vanhemmista joku helppo vika, jolla heidän saa syntipukiksi. Taas sama viesti, lapsi ei ole oman elämänsä toimija, omavastuuta ei ole, mitään ei tarvi tehdä jos ei haluu, jos ei haluu mitään niin tadaa, vanhemman vika! Mietin vaan, että kokeekohan lapsi tai nuori olevansa joku vanhempansa jatke, ei oma erillinen itsensä, vaan objekti, projekti, jota suoritetaan kunnes tulee se maaginen täysi-ikä vastaan.
Okei.. Samaan aikaan joka paikassa valitetaan että jo ykkösellä kouluissa lasten pitäisi olla itseohjautuvia, vanhemmille ei edes kerrota mistä tulee läksyjä tai mitä koulussa tapahtuu.
Koulusta ja opettajilta voi kysyä, mitä siellä tehdään ja miten läksyt kerrotaan. Jokainen koulu ei ole todellakaan lähtenyt tuohon itseohjautuvuushömpötykseen mukaan. Läksyjä ja töitä annetaan mutta jos niitä ei kuunnella eikä merkitä, onko se opettajan vika?
On kysytty opettajalta läksyistä ihan koulukuraattorin ja psykologin puoleltakin, mutta opettajan vastaus on, että kaikille oppilaille annetaan eri läksyt, joten hän ei niitä jaksa alkaa erikseen enää vanhemmille tiedottamaan. Eipä siinä sitten mitän. Wilma paukkuu jatkuvasti, että läksyt on tekemättä, mutta minkä minä asialle voin, kun minä en niitä tiedä, enkä voi tarkistaa illalla, onko läksyt tehty.
Eikö se lapsi itse tajua edes mitä oli läksynä.
Voi taivas. Apukouluun kuuluu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Joku älypääkö ihan tosissaan kuvittelee, ettei ongelmalapseen ole kokeiltu kaikkea mahdollista keinoa, millä asiat saisi toimimaan?
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Ap:lle viestiä erityislapsen äidiltä - sinä olet selkeästi kaikkesi tehnyt. Älä ota itseesi tietämättömien syytöksiä - on typerää arvostella kun eivät itse ole joutuneet sinun asemaasi.
Toivottavasti jostain saisi sitä aamuapu-palvelua, vaikka edes hetken. Onko lapsen mielialaa tutkittu tai nepsyhommia? Joillakin add-lääkitys tai masennuslääke auttaa (mutta silloin tietenkin diagnoosit tai vahvat piirteet). Minun lapseni on nuori, mutta koko peruskoulu ollut ihan kauheaa takkuamista. Meillä takana monenlaista, on saatu tukea, mutta jostain syystä mikään ei pure tuohon lapseen. Muu perhe on aivan loppu tuohon uhmakkuuteen ja kaikkeen asioista vääntämiseen.
Meiltä löytyy myös ne toimivat lapset. Ihan uskomatonta, että saman perheen lapsista yksi ei toimi ja toiset toimivat oikein mainiosti tämän kasvatuksen ansiosta. Toivon, että lapsen kasvettua tulisi myös omantoiminnanohjausta, motivaatiota ja järkeä, mutta kaikki tuen tarjoajat sanovat, että meidän lapsesta tulee erityisaikuinen :-( Tällaiselle erityislapselle, tulevalle erityisnuorelle ja myöhemmin eritysiaikuiselle vaan ei ole oikein paikkaa tässä yhteiskunnassa. Peruskoulu ei ainakaan suju - ei edes pienryhmässä tai sairaalassa neuropsykiatrian yksikössä...