Lue keskustelun säännöt.
Mikä on pisin kirjoitus jonka jaksat lukea menettämättä keskittymiskykyä?
11.08.2023 |
Jaksatko lukea enemmän kuin 160 merkkiä, mikä on vanha tekstivietin pituus, tai 280 merkkiä, joka Twitter tweettauksen pituus? Vai pystytkö kenties lukemaan kokonaisen kirjan?
Kommentit (19)
Harva kyllä kokonaista kirjaa yhdellä istumalla voi lukea, johan siinä tulee nälkä ja näin lapsiperheellisellä myös muut velvollisuudet väliin.
Eikä kaikki kiinnosta, en varmasti jaksa keskittyä, jos pitää lukea vaikka jotain opasta julkisten hankitojen tekijälle, mutta jos on mielenkiintoinen kirja vaikka ihmisen loisista, niin jaksan keskittyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pystyn lukemaan kyllä ihan kirjojakin, mutta pakko myöntää että preferoin tietoa lyhyessä ja ytimekkäässä muodossa. Siksi työsähköpostit, jotka saattavat olla todella pitkiä ja joissa itse pääasia typistyy vain pariin lauseeseen, turhauttavat.
Nuorena sitä posotti menemään Sinuhet ja Anna Kareninat. Saatoin lukea 10 h putkeen. Silloin ei ollut perhettä. Nykyään arjen pyörittäminen on tuhonnut kyvyn nauttia kirjoista.
Kyllä kirjan jaksaa lukea yhdeltä istumalta, mutta kännykän näytöltä en jaksa lukea kuin yhden näytöllisen tekstiä. Mahtaako syynä olla kännykän valo,en tiedä, mutta kännykältä pitkän tekstin lukeminen on todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on kiinnostavaa, niin vaikka kuinka pitkästi.
Eiväthän nuo ole vertailukelpoisia asioita.
Lukea jotain palstapostausta kännykällä töiden lomassa tai mukavaa kirjaa kirjalle varattuna aikana.
Pääsääntöisesti viestien pituus ei ole ongelma, mutta pitkä, huonosti jäsennelty postaus ilman kappalejakoa ja kielioppisäännöille kintaalla viitaten voi olla nihkeä luettava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin kirjoitettua romaania 120 sivua. Silmät väsyvät.
Aloitus, joka ei mahdu kännykän ruudulle ja on täyttä paskaa, menee roskiin.
Kirjan voin lukea lähes yhteen menoon vaikka oon hidas lukija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin kirjoitettua romaania 120 sivua. Silmät väsyvät.
Tuo tuntuu minullakin olevan jonkinlainen raja.
Osin johtuu lukemiseen kerrallaan käytettävissä olevasta rauhallisesta ajasta,
Mutta iän myötä silmätkin väsyvät helpommin.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus, joka ei mahdu kännykän ruudulle ja on täyttä paskaa, menee roskiin.
Kirjan voin lukea lähes yhteen menoon vaikka oon hidas lukija.
Paska on paskaa pituudesta riippumatta.
Suurin osa kökköaloituksista on lyhyitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viimeksi luin Asimovin kirjan Itse jumalat kahdella istumisella, eli käytin koiran välillä lenkillä.
Luen mielelläni pitkiä tekstejä, jos aihe kiinnostaa ja se kirjoitus on tehty asiallisesti. Kirjoitusvirheitä täynnä olevia, pisteet ja isot kirjaimet puuttuvat, ei välejä pisteiden ja pilkkujen välissä - tällaiset jäävät helposti kokonaan lukematta, vaikka olisivat vain kaksi riviä.
Asumistukipäätös alkaa olla jo kipurajoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sadan vuoden yksinäisyys - Gabriel Garcia Marques
Riippuu täysin kirjoituksen sisällöstä. Mielenkiintoisessa kirjassa ei ole mikään ongelma lukea vaikka 200-300 sivua putkeen, mutta raskassoutuisessa ja ei yhtään kiinnostavassa kirjassa pari lausettakin on liikaa. Av:lla aikalailla maksimi on 3-4 riviä.
Vierailija kirjoitti:
Harva kyllä kokonaista kirjaa yhdellä istumalla voi lukea, johan siinä tulee nälkä ja näin lapsiperheellisellä myös muut velvollisuudet väliin.
Eikä kaikki kiinnosta, en varmasti jaksa keskittyä, jos pitää lukea vaikka jotain opasta julkisten hankitojen tekijälle, mutta jos on mielenkiintoinen kirja vaikka ihmisen loisista, niin jaksan keskittyä.
Erittäin moni lukee kokonaisia kirjoja yhdeltä istumalta. Erityisesti lapsiperheessä se on hyvinkin yleistä, koska lasten kirjat eivät ole pitkiä ja ne luetaan yleensä alusta loppuun esim. iltasatuna. Myös aikuisten kirjoissa on kirjoja, jotka lukee helposti alusta loppuun tunnissa tai parissa. Ei siinä ajassa vielä ehdi nälkä tulla.
Riippuu täysin tekstistä. Aiemmin saatoin lukea kirjan päivässä eikä ollut vaikeuksia keskittyä. Nytkin luen proosaa sujuvasti ja keskittyminen herpaantumatta, mutten välttämättä jaksa keskittyä keskustelujen kuuntelemiseen ellei aihe kiinnosta tai henkilö, joka puhuu ole minusta kiinnostava. On heitä, jotka voivat lukea vaikka puhelinluetteloa ääneen ja ovat edelleen kiehtovia kuunneltavia.
Manuaaleja lukiessa keskittyminen ei ole yhtä hyvä, kuin proosassa tai kiinnostavien aiheiden parissa.
Pystyn lukemaan ihan kirjoja. Jos tosi hyvä ja on mahdollista niin kerralla läpi. En tätä kyllä minään saavutuksena pidä.