Lue keskustelun säännöt.
Perhetyö käy meillä teini-ikäisen pojan ongelmien vuoksi
19.01.2020 |
Ei siis mitään lastensuojelua varsinaisesti, mutta kouluongelmien vuoksi olen toivonut että tulisivat meille aamuisin, kun itse olen töissä ja katsoisivat että poika herää ja lähtee kouluun. Ei onnistu, haluavat tulla iltapäivisin. No, ei siinä mitään, tulkoot, mutta en ymmärrä miten se auttaa poikaa lähtemään kouluun. Istuvat tunnin sohvalla ja juovat kahvia. Mikä virka näillä on?!
Kommentit (221)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille päiväkodista saakka tuputetaan ajatusta, että aikuinen on kaikesta vastuussa ja aikuinen on vikapää, jos ei saa kaadettua puhumalla toisen päähän motivaatiota ja vastuuntuntoa. Tätä viestiä tulee joka puolelta, hammaslääkärissä ja koulun terveydenhoitajalla käydään vanhemman kanssa, puhutaan lapsen ohi, vanhemmalle, ei lapselle. Opettajat puhuvat ja vaativat yhteistyötä vanhemman, ei lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijät ilmeisesti juovat sitä kahviaan olohuoneen sohvalla ja juttelevat vanhemmille, samalla tiukasti vahtien että löytyykö niistä vanhemmista joku helppo vika, jolla heidän saa syntipukiksi. Taas sama viesti, lapsi ei ole oman elämänsä toimija, omavastuuta ei ole, mitään ei tarvi tehdä jos ei haluu, jos ei haluu mitään niin tadaa, vanhemman vika! Mietin vaan, että kokeekohan lapsi tai nuori olevansa joku vanhempansa jatke, ei oma erillinen itsensä, vaan objekti, projekti, jota suoritetaan kunnes tulee se maaginen täysi-ikä vastaan.
Okei.. Samaan aikaan joka paikassa valitetaan että jo ykkösellä kouluissa lasten pitäisi olla itseohjautuvia, vanhemmille ei edes kerrota mistä tulee läksyjä tai mitä koulussa tapahtuu.
Koulusta ja opettajilta voi kysyä, mitä siellä tehdään ja miten läksyt kerrotaan. Jokainen koulu ei ole todellakaan lähtenyt tuohon itseohjautuvuushömpötykseen mukaan. Läksyjä ja töitä annetaan mutta jos niitä ei kuunnella eikä merkitä, onko se opettajan vika?
On kysytty opettajalta läksyistä ihan koulukuraattorin ja psykologin puoleltakin, mutta opettajan vastaus on, että kaikille oppilaille annetaan eri läksyt, joten hän ei niitä jaksa alkaa erikseen enää vanhemmille tiedottamaan. Eipä siinä sitten mitän. Wilma paukkuu jatkuvasti, että läksyt on tekemättä, mutta minkä minä asialle voin, kun minä en niitä tiedä, enkä voi tarkistaa illalla, onko läksyt tehty.
Eikö se lapsi itse tajua edes mitä oli läksynä.
Voi taivas. Apukouluun kuuluu.
Ei kuulu apukouluun, koska ei ole oppimisvaikeuksia. Jos viitsii edes vähän nähdä vaivaa läksyjen eteen, niin silloin osaa hyvin. Ongelma on se, ettei keskity tunneilla, eikä saa läksyjä merkittyä muistiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yhyyy, ketä kiinnostaa? Itsepä kersasi tänne teit niin mitä poraat asiaa muiden kontolle?
Kyllä se lankeaa ihan sinun kontollesi ja maksettavaksesi, ole huoleti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
Ihana arvomaailma sinulla.
(Voit koettaa vaihtaa sanan teinit tilalle esim: autísti, kehítysvammaínen, míelenterveyspotílas, vanhus jne ja miettiä uudelleen tuota tekstiäsi.
AP:n nuori ei ollut autisti tai kehitysvammainen. Toki näissä tilanteissa yhteiskunnan tehtävä on mahdollistaa elämä, mutta valitettavasti me muut sen maksamme, joten veroja täytyy maksaa. Vanhuuden taas jokainen tietää tulevan, joten siihen ihan jokainen pystyy ennakolta varautumaan. Meillä teinit todellakin ymmärtävät, että esimerkiksi kehitysvammaisella ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla ja pitävät järkyttävänä, että heillä tuet ovat samaa tasoa kuin laiskoilla sohvallamakaajilla. No, meillä onneksi (ja myös lähipiirissä) on sen verran taottu omaa vastuuta elämästää nuorten päähän, että jokainen on ihan omasta motivaatiosta halunnut koulut hyvin suorittaa. Muutama masennustapaus taas on ihan itse ymmärtänyt, että se on sairaus muiden joukossa, ja siihen auttaa hoito/lääkitys eikä sohvalla makaaminen.
Jokainen toki opettaa oman kodin arvot kotona, meillä pidetään tärkeänä, että oikeasti heikommista pidetään parhaiten huolta niin, että muut paiskivat ahkerasti töitä ja opiskelevat.
AP - ensimmäisenä kannattaa selvittää syy tuohon, jos kotona muuten on ollut joku järki touhussa ja ohjata/pakottaa poika hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On liian myöhäistä tarttua ongelmiin vasta teini-iässä. Jo alle kouluikäisenä kaverisuhteiden luominen vanhempien tuella, vanhempien tuki hyviin harrastuksiin ja ylipäätään sellaisen "erilaisuuden" kitkeminen pois on ihan hyvä lääke jo ennakkoon. Ihan liikaa koulussa on nykyisin valloillaan "kaikki saa olla erilaisia" -aate. No, saahan sitä, mutta jos yhteiskunnassa haluaa pärjätä, niin ei kannata.
Entäs, kun teinillä on harrastuksia ja kavereita, eikä ole 'erilainen'? Ongelmat ovat alkaneet vasta teini-iässä.
Näin myös meillä. As poika oli überkiltti ja supernero koulussa aina seiskalle asti. Sitten veti liinat kiinni, eikä nykyään muuta olekaan kuin ongelmia. Harrastukset jäivät, kaverit, koulu, kaikki. Nykyään ei mene edes pesulle ellei heitä vettä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Huostaanottoasiassa kysytään kyllä perheen jäsenten mielipide, mutta päätös on viranomaisten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.
No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
Ihana arvomaailma sinulla.
(Voit koettaa vaihtaa sanan teinit tilalle esim: autísti, kehítysvammaínen, míelenterveyspotílas, vanhus jne ja miettiä uudelleen tuota tekstiäsi.
AP:n nuori ei ollut autisti tai kehitysvammainen.
Älässano. Hyvin voi as diagnoosi napsahtaa vielä teininäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku vielä, että poika lähtisi enää suorittamaan läpi tavanomaisen koulupäivän maattuaan lokakuusta alkaen kotona mukavuuksien äärellä?
Sovi kouluun uusi palaveri (joo, tiedä että niitä on takuulla jo ollut). KErro, että aiot viimeisenä oljenkortena ottaa ensi viikon alusta pojalta pois kaikki mukavuudet, jotka pitävät nuorta kotona. Pyydä, että ensi maanantaina pojalla on mahdollisuus tulla kouluun yhdeksi tunniksi johonkin pienluokkaan, erityisopettajan tilaan, tms. Tarvittaessa esimerkiksi takaovesta käynti, tai että saa saapua ja poistua muiden oppitunnin aikana, jos ahdistus estää kohtaamasta muita koululaisia. Ehdota, että muuta ei häneltä odotettaisi juuri nyt, vaan yritetään vaan rikkoa kierre.
Saatuasi sopimuksen aikaan koulun kanssa kerro sopimuksesta pojalle. KErro, mitä häneltä odotataan. Kerro, että kaikki mukavuudet (netti, kaikki ruudut, jääkaapin sisältö...) poistetaan hänen ulottuviltaan. Etuoikeudet ja mukavuudet palaavat sitä mukaan, kun kouluun piipahdukset onnistuvat.
Pyydä poikaa listaamaan asioita, jotka voisivat auttaa onnistumisessa. Yritä toteuttaa kaikki, jotka eivät ole ilmiselvää vedätystä. Ota tarvittaessa vapaata töistä, isä myös. Sano pojalle, että ellei tämä toimi, on seuraava askel neuvottelu jossa mietitään sijoituksen mahdollisuutta.
Jos poika edes käy koulussa, palkitkaa ja kehukaa. Pitäkää vaatimukset riittävän pieninä (ei kaikkia rästitehtäviä niskaan, ei kokonaisia koulupäiviä vähään aikaan) riittävän pitkään.
Kiitos kommentistasi ja hyvistä ajatuksista. Valitettavasti koulu on pessyt kätensä tästä ja he odottavat täyttä koulupäivää. Pojalla ei ole ollut tukitoimia käytössä, eikä koulu suostu kevennettyyn koulupäivään, olen puhunut asiasta rehtorille.
Sitten sun täytyy soveltaa samaa saadaksesi aikaan hoitokontaktin. Pyydä koululääkäriltä lähete nuorten psyk.polille. Kun aika on, toteuta samat toimenpiteet ensikäynnin suhteen, kuin tekisit kouluun menemisen suhteen; odotukset mahdollisimman pieniksi (esim ei ole pakko puhua,mutta on tultava huoneeseen), etuoikeudet pois, onnistumisesta palkinto. Kerro syy ja seuraus; tarvitsemme lääkärin/psykologin lausunnon, jotta koulupäiväsi saadaan mukautettua. Ellet ole yhteistyössä ja osallistu, joudumme neuvottelemaan sijoituksesta.
Pyydä rehtorilta kirjallinen päätös tukitoimien epäämisestä.
Pyydä sosiaalityöntekijältänne yhteystiedot akuuttipsykiatrian jalkautuvaan tiimiin. Nämä tulevat kotikäynneille, jos ihminen mökkiytyy kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Ap sanoi menevänsä kuudeksi töihin ja mies oli reissutöissä. Jos koulu alkaa esim kympiltä niin mitä ehdotat? Ap on ollut palkattomalla 20 päivää mutta kertoo ettei pidempää aikaa ole mahdollista olla töistä pois.
Jos työmatka on esim 30 km, miten ajattelit äidin vievän pojan kädestä pitäen kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
Ihana arvomaailma sinulla.
(Voit koettaa vaihtaa sanan teinit tilalle esim: autísti, kehítysvammaínen, míelenterveyspotílas, vanhus jne ja miettiä uudelleen tuota tekstiäsi.
AP:n nuori ei ollut autisti tai kehitysvammainen.
Älässano. Hyvin voi as diagnoosi napsahtaa vielä teininäkin.
Useinhan aikaisintaan teininä. Liian myöhään mutta taitaa olla käytäntö tämä. Alle kouluikäisille diagnoosia ei edes saa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuvitteleeko joku vielä, että poika lähtisi enää suorittamaan läpi tavanomaisen koulupäivän maattuaan lokakuusta alkaen kotona mukavuuksien äärellä?
Sovi kouluun uusi palaveri (joo, tiedä että niitä on takuulla jo ollut). KErro, että aiot viimeisenä oljenkortena ottaa ensi viikon alusta pojalta pois kaikki mukavuudet, jotka pitävät nuorta kotona. Pyydä, että ensi maanantaina pojalla on mahdollisuus tulla kouluun yhdeksi tunniksi johonkin pienluokkaan, erityisopettajan tilaan, tms. Tarvittaessa esimerkiksi takaovesta käynti, tai että saa saapua ja poistua muiden oppitunnin aikana, jos ahdistus estää kohtaamasta muita koululaisia. Ehdota, että muuta ei häneltä odotettaisi juuri nyt, vaan yritetään vaan rikkoa kierre.
Saatuasi sopimuksen aikaan koulun kanssa kerro sopimuksesta pojalle. KErro, mitä häneltä odotataan. Kerro, että kaikki mukavuudet (netti, kaikki ruudut, jääkaapin sisältö...) poistetaan hänen ulottuviltaan. Etuoikeudet ja mukavuudet palaavat sitä mukaan, kun kouluun piipahdukset onnistuvat.
Pyydä poikaa listaamaan asioita, jotka voisivat auttaa onnistumisessa. Yritä toteuttaa kaikki, jotka eivät ole ilmiselvää vedätystä. Ota tarvittaessa vapaata töistä, isä myös. Sano pojalle, että ellei tämä toimi, on seuraava askel neuvottelu jossa mietitään sijoituksen mahdollisuutta.
Jos poika edes käy koulussa, palkitkaa ja kehukaa. Pitäkää vaatimukset riittävän pieninä (ei kaikkia rästitehtäviä niskaan, ei kokonaisia koulupäiviä vähään aikaan) riittävän pitkään.
Kiitos kommentistasi ja hyvistä ajatuksista. Valitettavasti koulu on pessyt kätensä tästä ja he odottavat täyttä koulupäivää. Pojalla ei ole ollut tukitoimia käytössä, eikä koulu suostu kevennettyyn koulupäivään, olen puhunut asiasta rehtorille.
Sitten sun täytyy soveltaa samaa saadaksesi aikaan hoitokontaktin. Pyydä koululääkäriltä lähete nuorten psyk.polille. Kun aika on, toteuta samat toimenpiteet ensikäynnin suhteen, kuin tekisit kouluun menemisen suhteen; odotukset mahdollisimman pieniksi (esim ei ole pakko puhua,mutta on tultava huoneeseen), etuoikeudet pois, onnistumisesta palkinto. Kerro syy ja seuraus; tarvitsemme lääkärin/psykologin lausunnon, jotta koulupäiväsi saadaan mukautettua. Ellet ole yhteistyössä ja osallistu, joudumme neuvottelemaan sijoituksesta.
Pyydä rehtorilta kirjallinen päätös tukitoimien epäämisestä.
Pyydä sosiaalityöntekijältänne yhteystiedot akuuttipsykiatrian jalkautuvaan tiimiin. Nämä tulevat kotikäynneille, jos ihminen mökkiytyy kotiin.
Miksi jankkaat tuota sijoitusta aapeelle, kun se ei edelleenkään ole vaihtoehto! Turha sillä on kiristää teiniä kun se ei ole käytettävissä oleva toimenpide!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä teidän vanhempien koulutus on tai miten te puhutte rahasta? Toki jos olette jotain vasemmistohörhöjä, jotka uskottelette lapsillenne, että jokainen voi olla sellainen kuin haluaa ja kaikista pidetään huolta, niin ehkä lapsistakin tulee tuollaisia..
Ei tulisi mieleenkään, että oman lähipiirin teinit eivät haluaisi kouluttautua, vaikka haasteita on muutamilla ollut koulun kanssa. Sen verran meillä on aina rahaa arvostettu, että ymmärtävät koulukäynnin tärkyden mielekkääseen elämään. Riittää ihan matka Jakomäkeen, niin alkaa koulu taas maistua..
Ihana arvomaailma sinulla.
(Voit koettaa vaihtaa sanan teinit tilalle esim: autísti, kehítysvammaínen, míelenterveyspotílas, vanhus jne ja miettiä uudelleen tuota tekstiäsi.
AP:n nuori ei ollut autisti tai kehitysvammainen.
Älässano. Hyvin voi as diagnoosi napsahtaa vielä teininäkin.
Useinhan aikaisintaan teininä. Liian myöhään mutta taitaa olla käytäntö tämä. Alle kouluikäisille diagnoosia ei edes saa tehdä.
Sitä suuremmalla syyllä poika olisi pitänyt saman tien viedä hoitoon lääkärille, kun koulu alkoi takkuamaan. Joku syyhän tuossa täytyy olla ja jos poika ei itse osaa sanoa, niin lääkäri on seuraava pysäkki. Onneksi aika oli ilm. jo varattu, toivottavasti myös psykologille, jos syynä on esim. kiusaaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noniin, työpäivä tehty ja kaupassa käyty. Poika nukkui kotiin tullessa. Mies tuli kotiin kolmelta ja minä heti perään. Mikään meteli ei tunnu herättävän häntä. Ongelma lienee se että kukaan ei ole kotona päivisin, paitsi poika, joka nukkuu kuin tukki. Yöt sitten menee valvoessa. Viikonloppuisin on kiltisti samassa rytmissä muun perheen kanssa, kun kaikki ovat kotona, mutta kun maanantai koittaa ja talo tyhjenee, hän jää nukkumaan. En tosiaan tiedä mitä asialle voi tehdä. Viimeeksi poika kävi koulussa lokakuussa.
Jep. Voi hellanlettas sentään. Nukkuiko poika.
Mä antaisin selkäsaunan ja laittaisin tuollaisen pojan ruotuun.
Oletteko mielestänne onnistuneet kasvatuksessanne?Niin, en tiedä. En kuitenkaan ole väkivallan kannalla. Jos puhe ei mene perille eikä sanktiot auta, aika kädettömäksi sitä itsensä huomaa.
Iso eikä pikkusisaruksella ole vastaavia ongelmia, joten olen taipuvainen ajattelemaan ettei se kotikasvatuksesta johdu.Samankin perheen lapset ovat yksilöitä, joita ei voi asettaa samaan muottiin kasvamaan. Toinen saattaa tarvita tiukemmat rajat kuin toinen.
Ja mitähän rajoja nyt ehdotat?
Puhuminen? - tehty
Laitteet pois? - tehty
Evätään kiva juttu - tehty
Eli mikä on se toimi jolla sinä saisit haluttoman teinin kouluun?
On ilmeisen helppo huudella puskista sisällyksettömiä neuvoja, lukematta edes ketjua ja sitä mitä ap on jo kertonut.No minkä parissa se teini valvoo yöt, jos häneltä on otettu kaikki laitteet ja kiva pois? Opiskelee itsenäisesti lintsattujen tuntien materiaaleja? Sekään ei kaikkien kohdalla riitä, että seuraamuksia kokeillaan kerran tai kaksi ja sitten vanhemmat lepsuvat, koska se ei tehoa. Täytyy olla säännönmukainen ja lintsaamisesta seuraa aina seuraamus, josta on varoitettu (mieluummin jopa teinin kanssa sovittu) etukäteen. Oli se sitten laitteiden takavarikointi, kotiaresti, viikkorahan menetys, siitä pidetään kiinni, eikä lepsuilla. Suurin rangaistuhan teinillenne tulee tällä hetkellä olemaan luokalle jääminen, jos on puolet lukuvuodesta jo ollut pois.
Jos kaikki nämä peruskeinot "uhkailu, kiristys ja lahjonta" on jo kokeiltu ja teini on todennut, että hänen ei tarvitse niistä välittää, niin pitäisin vaihtoehtona jopa sitä, että jompi kumpi vanhemmista herättää lapsen joka ikinen aamu (myös viikonloppuisin) samaan aikaan, kun herää itse. Jos teini menee vielä lähtönne jälkeen takaisin nukkumaan ja lintsaa koulusta, niin seuraavaksi teini lähtee mukananne työpaikalle ja saa selviytyä sieltä omin keinoin kouluun (tai kotiin jatkamaan unia). Jos lintsaaminen jatkuu tästä huolimatta, niin vanhemmat ottavat vuorotellen palkatonta vapaata töistä, että ovat aamulla varmistamassa vaikka kädestä luokkaan asti saattaen, että teini menee tunnille. Teinille tehdään selväksi, että vanhemmat joutuvat ottamaan töistä palkatonta, minkä vuoksi rahahanat teinin suuntaan menevät kiinni.
Ap sanoi menevänsä kuudeksi töihin ja mies oli reissutöissä. Jos koulu alkaa esim kympiltä niin mitä ehdotat? Ap on ollut palkattomalla 20 päivää mutta kertoo ettei pidempää aikaa ole mahdollista olla töistä pois.
Jos työmatka on esim 30 km, miten ajattelit äidin vievän pojan kädestä pitäen kouluun?
Olisiko sitten välillä isän vuoro kantaa vastuu vanhemmuudesta ja joko pitää palkatonta, tai järjestää työkuvionsa niin, että oon aamuisin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Huostaanottoasiassa kysytään kyllä perheen jäsenten mielipide, mutta päätös on viranomaisten.
Viranomaiset joutuvat noudattamaan lakia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Perhekotiin lähettäminen on yksi nykyajan vaihtoehdoista, mutta sitä huomattavasti edullisempi varhaisen puuttumisen toimenpide olisi juurikin tuollainen aamuherätys ja saattaminen kouluun.
Huokaus. Perhekotiin ei lähetetä lapsia jotka eivät mene kouluun. Lapsia ei lähetetä yhtään mihinkään elleivät itse sitä halua.
Huostaanottoasiassa kysytään kyllä perheen jäsenten mielipide, mutta päätös on viranomaisten.
Viranomaiset joutuvat noudattamaan lakia.
Laki on ihmisiä varten ei päätöntä noudattamista varten, viis inhimillisyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykynuorille päiväkodista saakka tuputetaan ajatusta, että aikuinen on kaikesta vastuussa ja aikuinen on vikapää, jos ei saa kaadettua puhumalla toisen päähän motivaatiota ja vastuuntuntoa. Tätä viestiä tulee joka puolelta, hammaslääkärissä ja koulun terveydenhoitajalla käydään vanhemman kanssa, puhutaan lapsen ohi, vanhemmalle, ei lapselle. Opettajat puhuvat ja vaativat yhteistyötä vanhemman, ei lapsen kanssa. Sosiaalityöntekijät ilmeisesti juovat sitä kahviaan olohuoneen sohvalla ja juttelevat vanhemmille, samalla tiukasti vahtien että löytyykö niistä vanhemmista joku helppo vika, jolla heidän saa syntipukiksi. Taas sama viesti, lapsi ei ole oman elämänsä toimija, omavastuuta ei ole, mitään ei tarvi tehdä jos ei haluu, jos ei haluu mitään niin tadaa, vanhemman vika! Mietin vaan, että kokeekohan lapsi tai nuori olevansa joku vanhempansa jatke, ei oma erillinen itsensä, vaan objekti, projekti, jota suoritetaan kunnes tulee se maaginen täysi-ikä vastaan.
Okei.. Samaan aikaan joka paikassa valitetaan että jo ykkösellä kouluissa lasten pitäisi olla itseohjautuvia, vanhemmille ei edes kerrota mistä tulee läksyjä tai mitä koulussa tapahtuu.
Koulusta ja opettajilta voi kysyä, mitä siellä tehdään ja miten läksyt kerrotaan. Jokainen koulu ei ole todellakaan lähtenyt tuohon itseohjautuvuushömpötykseen mukaan. Läksyjä ja töitä annetaan mutta jos niitä ei kuunnella eikä merkitä, onko se opettajan vika?
On kysytty opettajalta läksyistä ihan koulukuraattorin ja psykologin puoleltakin, mutta opettajan vastaus on, että kaikille oppilaille annetaan eri läksyt, joten hän ei niitä jaksa alkaa erikseen enää vanhemmille tiedottamaan. Eipä siinä sitten mitän. Wilma paukkuu jatkuvasti, että läksyt on tekemättä, mutta minkä minä asialle voin, kun minä en niitä tiedä, enkä voi tarkistaa illalla, onko läksyt tehty.
Eikö se lapsi itse tajua edes mitä oli läksynä.
Voi taivas. Apukouluun kuuluu.Ei kuulu apukouluun, koska ei ole oppimisvaikeuksia. Jos viitsii edes vähän nähdä vaivaa läksyjen eteen, niin silloin osaa hyvin. Ongelma on se, ettei keskity tunneilla, eikä saa läksyjä merkittyä muistiin.
Kuulostaa hyvin hyvin HYVIN vahvasti ADHD/ADD. Se kun ei aina ilmene pojillakaan seinille kiipeilemisenä.
Täällä sama entinen koulupsykologi, joka kommentoi tähän ketjuun aamullakin. En halua pelotella ap:ta, mutta minusta nuo oireet voisi selittyä jollain alkavalla mielenterveyden häiriöllä. Lapsi nuorisopsykiatrian poliklinikalle moniammatillisen tiimin arvioon asap ja lääkekokeilu käyttöön! Etenkin jos kyseessä oli ap, joka kommentoi lapsen olleen kotona lokakuusta asti. Kuulostaa tosi huolestuttavalta noin pitkä aika poissa koulusta, etenkin jos on muutenkin linnoittautunut kotiin. Ap kirjoitti myös lapsen vaikuttavan ahdistuneelta mutta ei ilmeisesti osaa/halua puhua tarkemmin. Viittaa siihen, ettei selity ainakaan pelkästään kiusaamisella, sillä jos olisi joku tuon tyyppinen pulma, lapsi olisi luultavasti saanut sen sanottua vanhemmille.
Itsekin olen aiemmassa työssä hoitanut tällaisia lapsia ja nuoria, jotka ovat jättäytyneet kuukausiksi pois koulusta. Taustalla joissain tapauksissa on koko perheen elämänhallintaongelmaa tai ns. vakavan asteen sossuperhe, jossa esim. vanhemmat dokaa ja lapsi tekee mitä lystää. Tai niin, että vanhemmatkin nukkuu päivät ja pelaa yöt ja kokevat, ettei koulua tarvitse mihinkään. Noissa tapauksissa sossujen interventioista voi olla hyötyä. Ap:n tapauksessa tästä ei liene kyse. Sitten on vaikeat kiusaamistapaukset, mutta näissä tapauksissa useimmiten lapsi kertoo jollekin luotettavalle aikuiselle kiusaamisesta ja siihen vedoten kieltäytyy lähtemästä kouluun.
Kaikista hankalia tapauksia ovat juuri nämä, missä vanhemmat ovat ainakin näennäisen huolehtivia, mutta lapsi ei puhu ajatuksistaan ja tunteistaan kenellekään. Vanhemmat varaavat ajan koulupsykologilta, toiveena että ammattilainen saisi lapsen avautumaan, mutta usein sekään ei auta jos lapsi ei vaan puhu tai useimmiten ei edes suostu tulemaan vastaanotolle. Oman kokemukseni mukaan tuollaisissa tilanteissa on puhkeamassa psyykkinen sairaus ja vanhempien on usein ainakin alkuun vaikea ymmärtää tilanteen vakavuutta. Selitetään, että "kaikki nuorethan mieluummin nukkuisivat kuin menisi kouluun" tai "kyllä se sujuisi, jos joku vaan veisi aamulla kouluun".
Suositukseni: lähete nuorisopsykiatrialle välittömästi ja siellä mahdollisimman tiivis moniammatillinen hoito. Jos mahdollista, toiselle vanhemmalle osa-aikatyö tai toistaiseksi pois työelämästä, jotta voi antaa enemmän aikaa lapselle. Aina voi ajatella, mitä tekisi jos lapsella olisi vakava fyysinen sairaus, silloin luultavasti kynnys jäädä lapsen vuoksi kotiin tuntuisi matalammalta kuin psyykkisen sairauden kanssa. Mutta yhtä lailla psyykkinen sairaus on vakava asia.
Olen samaa mieltä siinä, että isä kantakoon vastuunsa. Miksi tämä olisi vain äidin ja viranomaisten asia?
Ovat perhetyössä tulleet siihen lopputulokseen että ongelmat johtuvat siitä että teillä on tarjolla liikaa kahvia. Tulevat siksi juomaan sen pois.
Entäs, kun teinillä on harrastuksia ja kavereita, eikä ole 'erilainen'? Ongelmat ovat alkaneet vasta teini-iässä.