Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?

Vierailija kirjoitti:

Mä en hikoile yhtään niin paljon kun ennen, siis helteensietokyky on parantunut.

Minä olen aina ollut kova hikoilemaan, mutta sellainen JÄRJETÖN hikoilu pienen liikkumisen jälkeen on helpottunut. Ennen kävelin kilometrin hitaasti kauppaan ja siellä sitten hävetti, kun pää oli ihan märkä, kuin suihkussa olisin käynyt. Sellaista ei enää ole.

Yhä hikoilen esim. kahvin juonnin jälkeen ja reippaan hikiliikunnan jälkeen, joskus öisinkin, mutta se on sellaista siedettävää, enkä näytä siltä kuin minut olisi heitetty lampeen kesken päivän.

Ennen tätä aina aamurutiiniin työpaikalla kuului se, että menin vessaan ja kuivasin itseäni vessapaperilla. Hiuksia, kasvoja. Otin vaatteita pois ja kuivasin kehoa. Sitten menin työpisteelle ja kärsin vielä jälkihikoilusta. Kaikki mitättömän pienen ja helpon kävelyn jälkeen..

Vierailija kirjoitti:

Tätä ketjua oli kiva lukea! :)

N28, 162cm. Pahimmillani vuosia sitten olen ollut ~130kg, siitä pääsin 88 kiloon, nousi sairastumisen ja masennuksen myötä takaisin 115 kiloon. Kun korona iski maailmaan viime vuonna, se iski jonkinlaisen adrenaalinipistoksen mun masennuksen läpi ja sain kanavoitua ahdistuksen elämäntapamuutokseen.

Nyt paino 91kg, eli tippunut 24 kiloa reilussa vuodessa. Välillä Nutrailen ihan laiskuuttani jonkun viikon (siihen jää koukkuun kun ei tarttee kokata tai tiskata 😁), mutta suurin osa ajasta on ollut vain terveellisemmällä ruoalla. Videopelit ovat ironista kyllä auttaneet paljon: kun tekee mieli ahmia tylsyyteen tai suruun, alankin pelailla ja siinä se aika vierii kunnes on iltapalan aika.

Vielä on matkaa 30kg tavoitteeseen, mutta jo nyt on niin paljon plussia verrattuna isompaan kokoon :)

Jaksan kävellä paremmin (15k+ askeleen päiviä ollut jo useita tänä kesänä), ja tekee ylipäänsä mieli suunnitella retkiä ja tekemistä. On ollut ihana löytää taas se puoli itsestäni, joka rakastaa olla liikkeessä, joka rakastaa lähteä talsimaan uusiin kaupunkeihin ja metsiin tutkimusmatkoille.

Kadulla kulkiessa tuntuu "ihmiseltä ihmisten joukossa": 110+ painoisena kuljin aina jotenkin itseäni häpeillen ja tiedostaen että usein olin lihavin kaupassa, ravintolassa jne., mutta nyt alan pikkuhiljaa "hukkua massaan" positiivisessa mielessä. Sosiaalisen ahdistus on vähän helpottanut tätä myötä.

Kuukautiset palasi mulle n. 100 kilon tienoilla, ja vaikka en niitä erityisesti kaivannut, niin onhan se kiva että kroppa toimii ja hormonitasapaino parempi.

Helteensieto on vähän parempaa, toivottavasti tästä vielä paranee kun kevennyn lisää!

Tulevaisuus näyttää positiivisemmalta ja kivemmalta :) Haaveilen jo ensi kesästä, jolloin aion olla noin -20kg tästä painosta (~70kg). Olisi kiva löytää silloin vaikka joku kaveri jonka kanssa kokeilla erilaisia lajeja, SUP-lautailua, bolderointia, padelia tai tennistä, tai löytää joku höntsäfutis tai -ulkopeliporukka, tmv. Ratsastamaan olisi kanssa ihana päästä pitkästä aikaa!

Siis aivan mahtava tarina! Ja tuo miten haluat alkaa harrastaa kaikkea. Itse näen oman kehoni vielä "valtavana" vaikka olen 10 kilon päässä normaalipainosta. En kehtaisi ikinä aloittaa SUP-lautailua tms. Mun täytyy ottaa sut esimerkiksi.

Mulla katosi kokonaan järkyttävä alaselän kipu aina kävellessä kun laihduin

ja jalkakivut myös, jaksan olla jaloillani nyt ihan todella pitkään, mutta lihavana jo tunti alkoi sattua ja oli pakko päästä istumaan

Olen käyttänyt koko aikuisikäni koon 37 kenkiä. En ole ollut raskaana, joten koon olisi pitänyt pysyä samana. Minulla ei ole jalkateräkään levinnyt vaan jalat ovat muuten hyvässä kunnossa. Paitsi että sitten minä lihoin. Kengät kyllä sopivat, mutta ne PURISTIVAT. Osa näytti kamalilta, kuvitelkaa pienet söpöt ballerinat, joista jalkaterä pursuaa ulos. Varvastissit tuli kaikkiin kenkiin (push-up efekti varpaissa). Korkokengillä kävely alkoi tuntua ikävän raskaalta. Pitkävartiset saappaat, aivan ihanat ja alesta hankitut, eivät talven tullen menneetkään pohkeen kohdalta kiinni.

Kaikki tämä katosi laihduttamalla. Tosin korkkarit vähenivät, sillä mukavuudenhalu on tullut jäädäkseen iän (ja viisauden?) myötä. Mutta nyt ne ballerinat solahtavat jalkoihin ja kaikki 37 kengät sopivat. Joihinkin pitää jopa laittaa sellainen pehmusta kantapään taakse, että pysyvät paremmin jaloissa!

Eihän tämä ole mitään johonkin sairauteen verrattuna, mutta pieni ilo kuitenkin.

ps. on myös mukava saada vihkisormukset ja muut sormiinsa vuosien jälkeen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-tyypin diabetes, verenpainetauti ja veren korkeat rasva-arvot korjautuivat 23 kilon pudotuksen jälkeen. Mikään vaiva ei enää tarvitse lääkitystä. Kiitän lääkäriäni, joka sanoi suoraan, että kyllähän nämä sairaudet saadaan kuriin lääkityksellä, mutta voit myös laihduttaa ja päästä eroon kaikista lääkkeistä.

Näen aina punaista, kun pidetään itsestäänselvyytenä, että verenpainetauti lähtee laihduttamalla. Varmasti niillä, joilla se on huonoilla elintavoilla hankittu, mutta on meitäkin, jolla normaalipainossakaan ei saada kunnolla edes lääkkeillä kuriin.

Kyllä. Edes todella terveellinen ruokavalio ei auta. Verenpainetauti on todella viheliäinen vaiva.

Sehän riippuu siitä, minkälaista ruokaa pitää terveellisenä.

Eiköhän me tässä ketjussa kaikki tarkoiteta samaa asiaa "terveellisellä ruualla". Joten turha alkaa siitä jankkaamaan. Ruuan pitää olla kalorimäärältään riittävää ja sopivaa, mutta myös ravinteikasta ja kaikki kehon ravintotarpeet täyttävää. Tämän lisäksi voi säädellä terveellisissä rajoissa koostumusta (esim. käyttääkö maitotuotteita, painottaako hiilareita tai muita, kuinka usein vuorokaudessa syö), koska ihmisillä on jonkin verran eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mahtava ketju! Olisi kiva ollut tietää vastaajien ikä. Itse näin nelikymppisenä pelottaa, että lähteekö läskit enää ja jääkö nahka pahasti roikkumaan.

Lähtee läskit ja kyllä jää yleensä nahka roikkumaan (mitä useammin laihduttaa, sen enemmän, joten laihdutus kannattaa tehdä vain kerran) ja mitä hitaammin laihdut, sen paremmin iho kutistuu mukana. Eikä kannata mihinkään nuoruuden ihannepainoon pyrkiäkään. En itse ota paineita roikoistani, esiinnyn yleensäkin julkisesti vain vaatetettuna ja alusvaatteilla saa ne roikot kyllä piilotettua. En vaihtaisi takaisin läskeihin.

Minulla on tuttava joka onnistui laihdutuksessaan vasta 70+ iässä. Ja hyvin onnistuikin! Haluan sanoa, että VANHEMPANAKIN KANNATTAA LAIHDUTTAA. Anteeksi huuto, mutta tiedättekö että iän myötä sitä jokainen vähän alkaa roikkua, tulee ryppyä ja helttaa. Ja se on ihan ok. Ja jos haluaa ja on rahaa, voi leikellä. Mutta ihan kauniita vanhatkin ihmiset on omalla tavallaan. Jos puntarissa on a) pullea ja sileä ja sairas b) vähän rutussa kuten muutkin samanikäiset ja terve niin meikä ottaa vaihtoehdon b ja suosittelee sitä muillekin!

Tuttavamies pudotti muutaman kymmenen kiloa, en tiedä tarkalleen paljonko mutta uniapnea katosi. Ei ole tarvinnut CPAP-laitetta enää muutamaan vuoteen.

Myös työkunto parani huomattavasti, varmaan kunnon yöunetkin siihen vaikuttaa sekä se, ettei tarvitse raahata ylimääräisiä kiloja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hikoilu

Mulla tämä sama ja pahan hajuinen tihi. Lisäksi kummalliset välivuodot loppuivat.

Tuo hikoilu on jotain aivan järkyttävää ja kun siis niin omituiset paikat on oikeastaan ihan aika kosteina. Kainaloista hikoili normipainoisena ja tietty selästä ja päästäkin kun oli lenkillä mutta nyt hiki valuu tissien alta ja välistä ja nivuset tuntuu kanssa olevan aina nihkeinä. Muutenkin siinä ei ole sellaista normaalia hienhajua vaan enemmänkin oudon makea/imelä tuoksu.

Tässäkin tuo makea tuoksu voi viitata diabetekseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäisenä huomasin että nukun paremmin ja hengästyn vähemmän. Sitten hävisi polvi- ja lonkkakivut. Samoin sellainen omituinen "pistely" iholla. Autossa ratti ei enää osu mahaan eikä takeissa kiristä hartiat/käsivarret kun jotain tekee. Peilikuva sen sijaan ei vielä miellytä.

Ylipainoa oli pahimmillaan 30 kiloa ja vielä pitäisi 15kg pudottaa.

163/70

Siis mikä ihmeen juttu toi pistely oikeasti on?! On nimittäin todella omituisen ja oudon tuntoista (alkoi mulla siis aika äskettäin) ja mä on jo ihan kauhuissani ajatellut että jostain naapurista tunkenut jotain luteita tai kirppuja..

Diabeteksen oire. Voi olla myös ihon venymistä, seurauksena sitten todennäköisesti raskausarpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

2-tyypin diabetes, verenpainetauti ja veren korkeat rasva-arvot korjautuivat 23 kilon pudotuksen jälkeen. Mikään vaiva ei enää tarvitse lääkitystä. Kiitän lääkäriäni, joka sanoi suoraan, että kyllähän nämä sairaudet saadaan kuriin lääkityksellä, mutta voit myös laihduttaa ja päästä eroon kaikista lääkkeistä.

Näen aina punaista, kun pidetään itsestäänselvyytenä, että verenpainetauti lähtee laihduttamalla. Varmasti niillä, joilla se on huonoilla elintavoilla hankittu, mutta on meitäkin, jolla normaalipainossakaan ei saada kunnolla edes lääkkeillä kuriin.

Kyllä. Edes todella terveellinen ruokavalio ei auta. Verenpainetauti on todella viheliäinen vaiva.

Sehän riippuu siitä, minkälaista ruokaa pitää terveellisenä.

Eiköhän me tässä ketjussa kaikki tarkoiteta samaa asiaa "terveellisellä ruualla". Joten turha alkaa siitä jankkaamaan. Ruuan pitää olla kalorimäärältään riittävää ja sopivaa, mutta myös ravinteikasta ja kaikki kehon ravintotarpeet täyttävää. Tämän lisäksi voi säädellä terveellisissä rajoissa koostumusta (esim. käyttääkö maitotuotteita, painottaako hiilareita tai muita, kuinka usein vuorokaudessa syö), koska ihmisillä on jonkin verran eroja.

Älä nyt viitsi, ei kukaan halua jankata, mutta on hyvä myöntää, että sillä "terveellisellä" eri ihmiset tarkoittavat eri asioita. Kaikki ne ovat kunkin mielestä se "terveellinen" eikä mikään ole paras tai huonoin. Joten se siitä, älä sinäkään juutu tähän asiaan, vaan jatka keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hikoilu

Mulla tämä sama ja pahan hajuinen tihi. Lisäksi kummalliset välivuodot loppuivat.

Tuo hikoilu on jotain aivan järkyttävää ja kun siis niin omituiset paikat on oikeastaan ihan aika kosteina. Kainaloista hikoili normipainoisena ja tietty selästä ja päästäkin kun oli lenkillä mutta nyt hiki valuu tissien alta ja välistä ja nivuset tuntuu kanssa olevan aina nihkeinä. Muutenkin siinä ei ole sellaista normaalia hienhajua vaan enemmänkin oudon makea/imelä tuoksu.

Tässäkin tuo makea tuoksu voi viitata diabetekseen.

Tai hiivaan.

Kystinen akne parantui ja astmaoireet helpottivat. Enää en käytä astmalääkkeitä kuin tarvittaessa, jos vietän aikaa pölyisissä paikoissa tai eläinten kanssa.

Mulla on kilpirauhasen vajaatoiminta ja söin ennen 25 mikrogrammaa tyroksiinia päivässä. Nyt syön 25 mikrogrammaa lisää kahtena päivänä viikossa eli ke ja to otan 50 mikrogrammaa. Sen lisäksi pätkäpaastoilen eli aamut juon vain kahvia.

Olen tässä tehnyt viime ajat raskasta työtä ja paino on pudonnut yli 71 kilosta muutaman kilon alaspäin. Pituutta on 166 cm.

En tiedä onko se tuo lääkityksen lisäys tai kunnon kohoaminen, mutta hengenahdistus on lähtenyt lähes kokonaan. Portaat eivät hengästytä enää. Olin tosi väsynyt ja nyt jaksan aivan eri tavalla kaikkea. Huomasin myös aiemmin itsekin virtsan karkailevan ja se on kadonnut. Mietin oliko itselläkin se ylipaino tuossa tekijänä. Lisäksi olen toki positiivisempi kun en näe peilistä kaksoisleukaa, kasvojen turvotusta, yleistä löysyyttä ja paksuja käsivarsia.

Aloin laihdutettuani normaalipainoiseksi nukkumaan huomattavasti paremmin. Nukahdan heti sänkyyn mennessä, enkä heräile yöllä tai pyöri sängyssä unissani. Tämä on tietysti johtanut siihen, että olen huomattavasti energisempi, mielialat ei vaihtele, en koe olevani masentunut tai stressaantunut ja pystyn keskittymään paremmin opiskeluun.

Virtsankarkailu katosi siinä missä 40 kiloa.

Fyysinen ja henkinen ahdistus

Liikkumisen kankeus

Uhkaava DM2

Vatsa pieneni --> yleensä leikkaamaan varpaan kynnet, sitomaan kengän nauhat istuviltaan, nostamaan jalan toisen päälle jne

Minä en ole koskaan hahmottanut kokoani. Raskauden jälkeen +20 kg ja olin armottoman lihava mielestäni. 30v myöhemmin kiloja oli tullut vielä 40 lisää, eli olin lihonut nuoruuden painostani 60 kg, eli tuplannut painoni. En nähnyt silloin itseäni niin lihavana kuin olen ollut. Toki olin väsynyt, en jaksanut seistä kauan, kävely sujui vielä vaappumatta, mutta sääret alkoivat mennä längelle ja kädet eivät menneet enää vartaloa myöden. Sohvalta ylösnousu vaati voimia, kengännauhojen sitominen ja varpaankynsien leikkaaminen ja takapuolen pyyhkiminen ja turvavyön kiinnittäminen olivat ohjelmanumeroita. Nyt olen laihtunut 40 kg ja näytän mielestäni hoikalta, vaikka ylipainoa on vielä 13 kg, jotta BMI olisi 25. Peilistä katsoo ihana minä, joka oli pitkään kateissa. Kaikki on muuttunut ja ihan kuin olisin saanut elämäni takaisin. Liikkuminen, hengitys, mieliala, verenpaine, sokerit, kolesteroli ja se, että voin valita kaupasta normiosastolta niitä vaatteita, joista tykkään, eikä sen mukaan mikä mahtuu. No jos miettii vähemmän ihania asioita, niin nahka roikkuu, kaula on ryppyinen, käsivarsien alapuolella on liito-oravan hetulat. Ne ovat pieniä asioita kaiken muun hyvän rinnalla. Olen hiton ylpeä itsestäni, enkä ala soimaamaan itseäni menneistä vuosista. Olin ihan tyytyväinen elämääni ennenkin, kunnes reilu vuosi sitten alkoi terveys reistaamaan ja aloin katsomaan totuutta silmiin. Elämä on ihanaa, ei tätä oikein osaa edes selittää.

Valitus ja vinkuminen hävisi kun laihdutin vaimoni pois

Vierailija kirjoitti:

-35 kg

Ei merkittäviä muutoksia.

Niin. Paitsi hiukset lähti.

Vierailija kirjoitti:

Pääsin eroon ylimääräisestä 100kg kun erosin ukostani

Hahahha Hyvä! Onneksi jätit sen sian!