Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
En edes tajunnut, kuinka vaikea aiemmin selällään maatessa oli hengittää, kunnes laihdutin. Lähtöpaino 109kg, nyt 75kg, johon tyydyn.
Luin, että vauvat, jotka hävisivät laihduttamalla. Nyt taitaa helle jo vaikuttaa.
Jatkuva hikoilu, kivut ja säryt, hengitysvaikeudet, levottomat jalat, kuumat aallot yms yms
AP palailee vanhaan ketjuun! Paino edelleen alhaalla ja vähän vielä laskenutkin. Elämänlaatu on ihan todella eri kuin ennen.
Nostan tämän tsempiksi kaikille laihduttajille!
Meillä ukoilla ei niin pidätysvaikeuksia olekaan, mutta rasva kerääntyy viskeraalipalloksi mahan kohdalle. Se on kaiketi sitä vaarallisinta sorttia lihavuutta ja lähtee myös ensimmäisenä.
Olen perussairas vaikkakin oireeton ja hyväkuntoinen. Syön lääkettä joka rasittaa maksaa ja munuaisia, ja kas, myös ylipaino ja alkoholiaOk, rasittavat ainakin maksaa. Lisäksi, tuollainen kiinteä vyötärömöllykkä haittaa hiukan hengitystä.
En voi sanoa että joku oire olisi helpottanut, mutta näen että kun kilot putoavat (muutama jo lähtenyt) niin näen diabeteksen ja kirroosin jo pakenevan horisonttiin....
Tätä ketjua oli kiva lukea! :)
N28, 162cm. Pahimmillani vuosia sitten olen ollut ~130kg, siitä pääsin 88 kiloon, nousi sairastumisen ja masennuksen myötä takaisin 115 kiloon. Kun korona iski maailmaan viime vuonna, se iski jonkinlaisen adrenaalinipistoksen mun masennuksen läpi ja sain kanavoitua ahdistuksen elämäntapamuutokseen.
Nyt paino 91kg, eli tippunut 24 kiloa reilussa vuodessa. Välillä Nutrailen ihan laiskuuttani jonkun viikon (siihen jää koukkuun kun ei tarttee kokata tai tiskata 😁), mutta suurin osa ajasta on ollut vain terveellisemmällä ruoalla. Videopelit ovat ironista kyllä auttaneet paljon: kun tekee mieli ahmia tylsyyteen tai suruun, alankin pelailla ja siinä se aika vierii kunnes on iltapalan aika.
Vielä on matkaa 30kg tavoitteeseen, mutta jo nyt on niin paljon plussia verrattuna isompaan kokoon :)
Jaksan kävellä paremmin (15k+ askeleen päiviä ollut jo useita tänä kesänä), ja tekee ylipäänsä mieli suunnitella retkiä ja tekemistä. On ollut ihana löytää taas se puoli itsestäni, joka rakastaa olla liikkeessä, joka rakastaa lähteä talsimaan uusiin kaupunkeihin ja metsiin tutkimusmatkoille.
Kadulla kulkiessa tuntuu "ihmiseltä ihmisten joukossa": 110+ painoisena kuljin aina jotenkin itseäni häpeillen ja tiedostaen että usein olin lihavin kaupassa, ravintolassa jne., mutta nyt alan pikkuhiljaa "hukkua massaan" positiivisessa mielessä. Sosiaalisen ahdistus on vähän helpottanut tätä myötä.
Kuukautiset palasi mulle n. 100 kilon tienoilla, ja vaikka en niitä erityisesti kaivannut, niin onhan se kiva että kroppa toimii ja hormonitasapaino parempi.
Helteensieto on vähän parempaa, toivottavasti tästä vielä paranee kun kevennyn lisää!
Tulevaisuus näyttää positiivisemmalta ja kivemmalta :) Haaveilen jo ensi kesästä, jolloin aion olla noin -20kg tästä painosta (~70kg). Olisi kiva löytää silloin vaikka joku kaveri jonka kanssa kokeilla erilaisia lajeja, SUP-lautailua, bolderointia, padelia tai tennistä, tai löytää joku höntsäfutis tai -ulkopeliporukka, tmv. Ratsastamaan olisi kanssa ihana päästä pitkästä aikaa!
Miehet ympäriltä. Koko 38: läskeistäni huomauteltiin, pidettiin pyylevänä -> laihdutin kokoon 34. Nyt kaulan alla heltta kuin kuusikymppisellä ja hirvittävät silmäpussit ja reisissä juomuja, kun ihon alla ei enää niin paljon kudosta. Nyt olen aidosti ruma, ja näytän vartalonkohdasta riippuen 20-10 vuotta itseäni vanhemmalta. En kehtaa enää käydä missään, jos käyn, miehet karttavat minua. Tanssiin haetaan minun molemmin puolin naisia, niitä minua pyöreämpiä. Olisin mieluusti itsekin taas se oma normaali 38-kokoinen minäni. Kenen mielestä edes 38 on lihava? Miksi normaalipainoisiakin ihmisiä pidetään lihavina ja aiheutetaan tällaista? Ahdistaa.
Ap ja kesän 2022 päivitys!
Olen onnellinen, että paino on edelleen alhaalla ja vaivat pois. Verenpaineet ovat pysyneet normissa ja kolesteroli on matala. Olen tosi hyvässä kunnossa, kun liikkuminen on ollut säännöllistä tuosta alkaen. Kesällä saa nauttia mekoista ja kivoista vaatteista, mitkä voi ostaa mistä kaupasta tahansa.
Kivaa kesää kaikille!
Itselläni nyt kolmas kesä normaalipainoisena ja kyllä sitä jaksaa ihan eri tavalla. Hellepäivät ei tunnu missään kunhan vaan pysyy liikkeellä!
Ja ne vaatteet, mikä tahansa käy päälle ja on kiva kulkea mekoissa :)
Vierailija kirjoitti:
Hienoa lukea näistä:) Yleensähän lihavat painottavat aina olevansa tosi hyväkuntoisia ilman mitään ongelmia
Mulla oli vain 7 kg normaalipainon yli mutta 10 kg pudotus poisti refluxin, helpotti uniapneaa, vähensi lonkkakipua ja poisti hengenahdistuksen
Olen pudottanut miltei puolet elopainostani ja mä olin lihavana hyvässä kunnossa. Urheilin melkein päivittäin, kuten olen tehnyt koko ikäni. Ja ne muutamat vaivat, mitä oli, eivät muuttuneet laihdutuksen myötä (psoriasis, kuluma selkärangassa, joka kehittyi jo hoikkana parikymppisenä). Siis sori jos ihmisten kokemuksen eivät vastaa sitä narratiivia, mitä lihavista halutaan kertoa. Ainoa mikä kohdallani on muuttunut on se, miten muut ihmiset minua kohtelevat.
Hyvin luultavasti ero olossa tulee siitä, jos yhtäkkiä lisää liikuntaa ja laittaa ruokavalionsa kuntoon. Monet vaivat katoavat näillä konsteilla. Mutta jos on liikuntaa harrastava terveellisesti syövä lihava, niin eroa entiseen tuskin huomaa.
Vanhojen juoppojen lähentely yritykset on loppuneet, kesämekkoja on kiva pitää ja helteelläkään ei ole enää tukala olo.
Kaikki ne, jotka ylpeilevät hikoilun loppumisella ovat saaneet aineenvaihduntansa jumiin. Mä hikoilen hoikkana enemmän kuin läskinä, koska liikun jatkuvasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa lukea näistä:) Yleensähän lihavat painottavat aina olevansa tosi hyväkuntoisia ilman mitään ongelmia
Mulla oli vain 7 kg normaalipainon yli mutta 10 kg pudotus poisti refluxin, helpotti uniapneaa, vähensi lonkkakipua ja poisti hengenahdistuksen
Olen pudottanut miltei puolet elopainostani ja mä olin lihavana hyvässä kunnossa. Urheilin melkein päivittäin, kuten olen tehnyt koko ikäni. Ja ne muutamat vaivat, mitä oli, eivät muuttuneet laihdutuksen myötä (psoriasis, kuluma selkärangassa, joka kehittyi jo hoikkana parikymppisenä). Siis sori jos ihmisten kokemuksen eivät vastaa sitä narratiivia, mitä lihavista halutaan kertoa. Ainoa mikä kohdallani on muuttunut on se, miten muut ihmiset minua kohtelevat.
Niin, ylipainon ongelmat on yleensä kumuloituvia ja riskit on merkittävät verrattuna normaalipainoisiin. Mutta eihän se tietenkään tarkoita, että jokainen ylipainoinen saa nivelrikon, verenpainetaudin tai sydärin. Tästä huolimatta on ihan kansanterveyden kannalta hyvä, että ihmisiä kannustetaan laihduttamaan ja riskeistä informoidaan. Etenkin, kun ylipainosta johtuvien sairauksien osuus terveydenhoitokustannuksista on merkittävä ja siihen on mahdollista vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin luultavasti ero olossa tulee siitä, jos yhtäkkiä lisää liikuntaa ja laittaa ruokavalionsa kuntoon. Monet vaivat katoavat näillä konsteilla. Mutta jos on liikuntaa harrastava terveellisesti syövä lihava, niin eroa entiseen tuskin huomaa.
Huomaa. Nivelten ja tukielimistön kuormitus väheni 30kg:n pudotuksen jälkeen huomattavasti ja kipuja ja kolotuksia on vähemmän. Selkävaivat on lähes pois. Palautuminen liikunnasta parempaa, koska uni on laadukkaampaa. Sama liikuntasuoritus ei ole yhtä raskas, koska on vähemmän massaa, mitä pitää liikuttaa.
Oisimpa laihduttanut terveellä tavalla niin voisin edes listata hyviä asioita, koska ongelmia on kyllä tullut.. Noh ehkä hyvä juttu just tuo että olen paremman näköinen. Mutta uusi huomio tuntuu vähän ristiriitaiselta, nämä uudet ihmiset etenkin miehet ei edes puhuisi entiselle mulle? Enhän mä voi ketään syyttää siitä ettei viehättyisi ylipainoisesta, mutta silti mun mielessä se tuntuu jotenkin niin ylitsepääsemättömältä.. Että joitakin kanssakäymisiä ei oisi ikinä tapahtunutkaan jos en ois laiha nyt.
Tämä on sairaan hyvä ketju, kiitos tästä? Saan tästä kimmokkeen omaan - 10kg projektiin.
Tällä hetkellä löytyy polvikipu, selkäkipu, hinkkaavat reidet, ummetus, ärtyneisyyttä, tiputteluvuotoja, ahdistus omasta ulkonäöstä, ilmavaivoja, kuorsausta..
Esidiabetes lähti,myös kolesteroli laski ihmeen alas joka johtunee myös kaurakuidusta.
En edes tajunnut, kuinka vaikea aiemmin selällään maatessa oli hengittää, kunnes laihdutin. Lähtöpaino 109kg, nyt 75kg, johon tyydyn.