Lue keskustelun säännöt.
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Masennuksen myötä paino alkoi 25v jälkeen hiljalleen kohoamaan, pari kiloa vuodessa. Nyt vajaa nelikymppisenä ylimääräisiä kiloja on reilut 30kg.
Ylipaino ei aluksi aiheuttanut minkäänlaisia oireita, mutta siinä hieman 30v jälkeen alkoi tulla iän mukana pientä kremppaa jota ylipaino varmasti pahentaa. Jaksaminen esim. juostessa on paljon heikompaa, enkä enää olekaan juossut kuin parin kilometrin lenkkejä. Polvet kipeytyvät helpommin. Lievä uniapnea on alkanut kehittymään, sillä olen pari kertaa herännyt omiin lieviin kuorsausääniin. Lämmönsieto on heikentynyt todella paljon, niin että 30+ asteissa olo on todella tukala ja ahdistunut. Ihan viime vuosina on tullut näitä muidenkin mainitsevia pikkuoireita sormienpistelyä yms.
Olen nyt voidessani paremmin tietoisesti yrittänyt hiljalleen muuttaa elintapoja parempaan suuntaan. Painonnousu on onneksi pysähtynyt ja ollut pari vuotta paikoillaan. Olen hiljalleen lisännyt liikunnan määrää ja yrittänyt muuttaa ruokavaliota tasapainoisemmaksi niin ettei esim. verensokerien tippuminen saa syömään liikaa tai tekemään huonoja valintoja. Mitään nopeaa muutosta ei vielä ole tapahtunut, mutta pahimmasta painosta on nyt vuoden sisällä tippunut 2-3 kiloa. Uskon että kaikki ei vielä näy kiloissa sillä vaatteet istuvat jo nyt paremmin ja olo on virkeämpi.
Parhainta on tosiaan se kun ihan pienikin kadonnut kilomäärä tuntuu ja näkyy. Kasvot ovat hoikemmat enkä ole jatkuvasti niin väsynyt kuin vielä vuosi-pari sitten. Kun keväällä ennen koronaa olin vieläkin paremmassa kunnossa (ehkä kilo alhaisempana) niin polvienkin kipuilu katosi tilapäisesti! Terveellisempi ruokavalio on auttanut niin että kroppa nykyään kaipaa sitä terveellistä ruokaa eikä mikään karkkihylly tai hampparipaikka houkuttele: ennen jouduin tietoisesti kieltämään itseltäni esim. perjantain herkkuhetket, nykyään ei edes tee mieli tuommoista kuin tosi harvoin.
Toiveikkaana että suunta on sama ja tilanne vieläkin parempi vuoden kuluttua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mikään. Vähän veriarvot koheni ja that's it.
Huutelut poistuivat. Eli enää ei esim yöelämässä vieraat ihmiset huudelleet väistä läski yms. Tilalle tulikin sitten kähmintää ja lähentelyä. Olen 175cm pitkä nainen ja tiputin 90kg -> 65kg.
Kun paino laskee, laskevat verenpaine ja veren rasva- ja sokeriarvot ihan kaikilla. Liikkuminen helpottuu, mieliala paranee jne.
Liikkuminen ja laihduttaminen pitäisi olla pakollista kaikille reilusti ylipainoisille (painoindeksi yli 30). Sote-budjetti pienenisi valtavasti, mutta tästähän ei saa puhuakaan, että läskit eivät loukkaantuisi. Sama koskee alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttäjiä. Pakkohoitoon vain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun paino laskee, laskevat verenpaine ja veren rasva- ja sokeriarvot ihan kaikilla. Liikkuminen helpottuu, mieliala paranee jne.
Liikkuminen ja laihduttaminen pitäisi olla pakollista kaikille reilusti ylipainoisille (painoindeksi yli 30). Sote-budjetti pienenisi valtavasti, mutta tästähän ei saa puhuakaan, että läskit eivät loukkaantuisi. Sama koskee alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttäjiä. Pakkohoitoon vain.
On totta että ihan kaikki ikäluokat pitäisi saada liikkumaan, painosta kuitenkin riippumatta. Koska ihmiset tulkitsisivat tuotakin pakkoa niin väärin, niin paras olisi jos valtio tai kunta ottaisi siitä kopin. Itse ehdottaisin seuraavankaltaista mallia:
- kunnilla velvollisuus tarjota erilaisia kevyitä liikuntamuotoja ilmaiseksi kaikille kansalaisille 3h viikossa. Tämä voisi vaikkapa mahdollistaa kaupungin liikuntapaikkoihin ilmaispassin jota saa käyttää 3h viikossa verran ilmaiseksi. Erilaisia ryhmäliikuntoja lisättäisiin: jumpparyhmiä, tennispeliryhmiä, sauvakävelyryhmiä - ja kaikkiin pääsisi osallistumaan passin kanssa
- passilla "maksettaessa" pitäisi myös varmentaa henkilöllisyys niin ettei laiskimukset antaisi superurheilija-kavereilleen lainaksi passejansa
- jokainen kansalainen joka käyttäisi tarvittavan määrän urheilupassiansa, saisi pienen verohelpotuksen. Helpotuksen saisi myös virallisten yksityisten liikuntapaikkojen palveluja käyttämällä tarvittavan määrän.
En usko että tätä mallia nuijittaisiin helpolla läpi missään, mutta pitkällä tähtäimellä tästä saataisiin luultavasti valtavat säästöt monella alueella! Esimerkiksi vanhukset eivät voi asua kotonansa usein huonon liikuntakyvyn takia, joka johtuu kunnon romahtamisesta; kansalaisten liikkuvuus paranisi ja ylipaino vähenisi; kuntien tarjotessa suuret määrät ilmaisliikuntaa, saataisiin iso määrä kansalaisia liikkumaan ja ylläpitämään yleiskuntoaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Kokeilin ja huomasin että onpas mulla "pehmeä" kaula. Sormet siis meni siis ympäri jos ne tavallaan "upottaa" tuohon löllöön (en siis mitenkään joutunut itseäni kuristamaan :-)) mutta jos niiden pitäisi olla vaan kevyesti tuossa ihon "pinnalla" niin sitten jää vähän vajaaksi.
Oli hieman yllätys kyllä ettei ympärysmitta olekaan tuon suurempi, mitään pooloja kun ei ole voinut käyttää enää muutamaan vuoteen koska ne ahdistaa ja "kuristaa" ja kaulakoruissakin on mystisesti ketjut lyhentyneet..
Kaksaria siis löytyy vissiin jo tuplana ja heltalla varustettuna, Nice. Ja ilmeisesti kuorsaan aiempaa enemmän (asun yksin eli en ole ihan varma) mutta ainakin jännästi just nukahtaessa usein "korahdan" niin että herään siihen. Vähän siis samanlainen juttu kuin sellainen "kramppi" joka saa kropan nykäisemään kun on nukahtamassa mutta tuo on oikein kunnon KRAAAAAHHHH johon herään itse ja usein myös koira katsoo mua sellaisella "mitä vttua"-ilmeellä.
Oletko stressaantunut? Kortisoli kerryttää painoa nimenomaan yläkroppaan (ylävatsa, hartiat, kaulan seutu).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että nivelvaivat poistuisivat.
Syntyisi liikkumisen ilo. Vaikkapa vain yksinkertainen ja hyvää tekevä kävely.
Aina ei ole yksinkertaista paljon painotettu liikkuminen. Ei, vaikka ylikiloja ei aivan suunnattomasti olisikaan. Nivelten kunto vaikuttaa paljon, mutta varmasti pieni tai suurempi kevennys on hyväksi niidenkin hyvinvoinnille.
Uskoisin, että hieman yläkantissa oleva verenpaine voisi laskea. Jos sokereissa olisi jotain kohoamaa, olettaisin sellaisenkin tasaantuvan.
Olen ottanut magnesiumin käyttöön. Samoin tehostetun C-vitamiinin ja Deen. Tälläisilläkin tekijöilla on oma merkityksensä.
Myönteinen asenne, lempeys omaa itseä kohtaan on kuin turvallinen, kannustava ystävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä ketjua oli kiva lukea! :)
N28, 162cm. Pahimmillani vuosia sitten olen ollut ~130kg, siitä pääsin 88 kiloon, nousi sairastumisen ja masennuksen myötä takaisin 115 kiloon. Kun korona iski maailmaan viime vuonna, se iski jonkinlaisen adrenaalinipistoksen mun masennuksen läpi ja sain kanavoitua ahdistuksen elämäntapamuutokseen.
Nyt paino 91kg, eli tippunut 24 kiloa reilussa vuodessa. Välillä Nutrailen ihan laiskuuttani jonkun viikon (siihen jää koukkuun kun ei tarttee kokata tai tiskata 😁), mutta suurin osa ajasta on ollut vain terveellisemmällä ruoalla. Videopelit ovat ironista kyllä auttaneet paljon: kun tekee mieli ahmia tylsyyteen tai suruun, alankin pelailla ja siinä se aika vierii kunnes on iltapalan aika.
Vielä on matkaa 30kg tavoitteeseen, mutta jo nyt on niin paljon plussia verrattuna isompaan kokoon :)
Jaksan kävellä paremmin (15k+ askeleen päiviä ollut jo useita tänä kesänä), ja tekee ylipäänsä mieli suunnitella retkiä ja tekemistä. On ollut ihana löytää taas se puoli itsestäni, joka rakastaa olla liikkeessä, joka rakastaa lähteä talsimaan uusiin kaupunkeihin ja metsiin tutkimusmatkoille.
Kadulla kulkiessa tuntuu "ihmiseltä ihmisten joukossa": 110+ painoisena kuljin aina jotenkin itseäni häpeillen ja tiedostaen että usein olin lihavin kaupassa, ravintolassa jne., mutta nyt alan pikkuhiljaa "hukkua massaan" positiivisessa mielessä. Sosiaalisen ahdistus on vähän helpottanut tätä myötä.
Kuukautiset palasi mulle n. 100 kilon tienoilla, ja vaikka en niitä erityisesti kaivannut, niin onhan se kiva että kroppa toimii ja hormonitasapaino parempi.
Helteensieto on vähän parempaa, toivottavasti tästä vielä paranee kun kevennyn lisää!
Tulevaisuus näyttää positiivisemmalta ja kivemmalta :) Haaveilen jo ensi kesästä, jolloin aion olla noin -20kg tästä painosta (~70kg). Olisi kiva löytää silloin vaikka joku kaveri jonka kanssa kokeilla erilaisia lajeja, SUP-lautailua, bolderointia, padelia tai tennistä, tai löytää joku höntsäfutis tai -ulkopeliporukka, tmv. Ratsastamaan olisi kanssa ihana päästä pitkästä aikaa!
Siis aivan mahtava tarina! Ja tuo miten haluat alkaa harrastaa kaikkea. Itse näen oman kehoni vielä "valtavana" vaikka olen 10 kilon päässä normaalipainosta. En kehtaisi ikinä aloittaa SUP-lautailua tms. Mun täytyy ottaa sut esimerkiksi.
Totta, ihana kertomus! Olisipa kiva tietää miten N28 tarina jatkuu, kirjoitus taitaa olla aika vanha.
Ja sinulle : suppailemaan vaan, siinä ne kilotkin karisee. Älä välitä muiden mahdollisista katseista tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosia vaivannut plantaarifaskiitti, akne, ihon punoitus ja yliherkkyys, päänsärky, varsiluomet, peräaukon kutina, bakteerivaginoosi/hiiva, vatsa- ja suolistovaivat, nivelsäryt ja yleinen raajojen jomotus.
Nämä siis keto/karnivoreruokavaliolla, joka auttoi myös laihtumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisenä huomasin että nukun paremmin ja hengästyn vähemmän. Sitten hävisi polvi- ja lonkkakivut. Samoin sellainen omituinen "pistely" iholla. Autossa ratti ei enää osu mahaan eikä takeissa kiristä hartiat/käsivarret kun jotain tekee. Peilikuva sen sijaan ei vielä miellytä.
Ylipainoa oli pahimmillaan 30 kiloa ja vielä pitäisi 15kg pudottaa.
163/70
Siis mikä ihmeen juttu toi pistely oikeasti on?! On nimittäin todella omituisen ja oudon tuntoista (alkoi mulla siis aika äskettäin) ja mä on jo ihan kauhuissani ajatellut että jostain naapurista tunkenut jotain luteita tai kirppuja..
Diabeteksen oire. Voi olla myös ihon venymistä, seurauksena sitten todennäköisesti raskausarpia.
Mulla alkoi toi pistely kun lihoin 12 kg. Ihan kuin olisi ollut kasvukipuja jaloissa - ehkä olikin, ainakin reiden ympärys kasvoi 🤭
Sain pudotettua tuon 12 kg ja pistelyt loppuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uniapneasta pääsin eroon. Laihdutin 80 kg:sta 70 kiloon. Viisi kiloa voisi vielä lähteä.
Kuorsaaminen on kai ainakin vähentynyt ja verenpaine ei ole enää yhtä paha, vaikka ei normaalikaan, mutta se olikin korkea jo ennen lihomista. Voin nykyään kävellä mukavasti ja hengästymättä, vaivalloisen vaappumisen sijaan, ja olo on paljon mukavampi myös istuessa. Selkäkivut on poissa. Hikoilu vähentynyt.
Lihominen oli seurausta masennuksesta ja ahdistuksesta, joten niissä ei tapahtunut parannusta laihtumisen myötä. Ainoastaan ahdistus ihmisten ilmoilla kulkiessa väheni siitä mitä se oli kun olin isoimmillani. Olen kuitenkin entistä masentuneempi siitä miten pahat jäljet lihominen ja 45 kg laihduttaminen jätti. Olen joinain päivinä tyytymättömämpi peilikuvaani, kuin mitä olin lähes 108 kiloisena. Silloin saatoin ainakin toivoa, että voisin joskus olla tyytyväinen kroppaani, mutta nyt se toivo on poissa. Olen jo kolmevitosena ryppyisen ja löysän nahan peitossa, ja venymäarvet ja pullistuneet suonet "koristaa" kehoa. Rasvaa on myös jämähtänyt muhkuroina paikkoihin missä sitä ei ennen pahemmin ollut.
Motivaationi jatkaa laihduttamista tai edes ylläpitää painoa on nykyään heikkoa, ja olenkin jojoillut jonkun verran viimeiset pari vuotta. Kaikki syyt tunnesyömiselle on vielä olemassa, mutta nyt niitä on vaan tullut lisää. Ajattelen herkkuja koko ajan, vaikka sortuessa en enää nautikaan niistä samalla tavalla kuin ennen. Terveellinen syöminen tuntuu väkinäiseltä. Kaikesta huolimatta en halua enää koskaan olla niin lihava kuin olin, joten jatkan väkisin yrittämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En päässyt mistään vaivasta eroon, kun laihdutin 80kg > 60kg. Pikemminkin olo oli aluksi tosi heikko. Olen 168cm pitkä, eli kaikki yli 70kg on minulle ylipainoa.
Ja lisään vielä sen, että olen fyysisesti terveempi lihavampana. Laihdutuksella ei ollut vaikutusta edes siihen virtsankarkailuun.
Onko sun elintavat samat kuin lihavampana? Liikut yhtä paljon, syöt yhtä terveellisesti, nukut tarpeeksi?
Tätä ei varmaan saisi sanoa, mutta jos voit isokokoisempana paremmin, voisit lihottaa itseäsi hieman, ainakin normaalipainon sisällä. Terveyden takiahan pitäisi olla normaalipainossa ja nyt et voi hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Joko saa irrottaa..?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun paino laskee, laskevat verenpaine ja veren rasva- ja sokeriarvot ihan kaikilla. Liikkuminen helpottuu, mieliala paranee jne.
Liikkuminen ja laihduttaminen pitäisi olla pakollista kaikille reilusti ylipainoisille (painoindeksi yli 30). Sote-budjetti pienenisi valtavasti, mutta tästähän ei saa puhuakaan, että läskit eivät loukkaantuisi. Sama koskee alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäyttäjiä. Pakkohoitoon vain.
On totta että ihan kaikki ikäluokat pitäisi saada liikkumaan, painosta kuitenkin riippumatta. Koska ihmiset tulkitsisivat tuotakin pakkoa niin väärin, niin paras olisi jos valtio tai kunta ottaisi siitä kopin. Itse ehdottaisin seuraavankaltaista mallia:
- kunnilla velvollisuus tarjota erilaisia kevyitä liikuntamuotoja ilmaiseksi kaikille kansalaisille 3h viikossa. Tämä voisi vaikkapa mahdollistaa kaupungin liikuntapaikkoihin ilmaispassin jota saa käyttää 3h viikossa verran ilmaiseksi. Erilaisia ryhmäliikuntoja lisättäisiin: jumpparyhmiä, tennispeliryhmiä, sauvakävelyryhmiä - ja kaikkiin pääsisi osallistumaan passin kanssa
- passilla "maksettaessa" pitäisi myös varmentaa henkilöllisyys niin ettei laiskimukset antaisi superurheilija-kavereilleen lainaksi passejansa
- jokainen kansalainen joka käyttäisi tarvittavan määrän urheilupassiansa, saisi pienen verohelpotuksen. Helpotuksen saisi myös virallisten yksityisten liikuntapaikkojen palveluja käyttämällä tarvittavan määrän.En usko että tätä mallia nuijittaisiin helpolla läpi missään, mutta pitkällä tähtäimellä tästä saataisiin luultavasti valtavat säästöt monella alueella! Esimerkiksi vanhukset eivät voi asua kotonansa usein huonon liikuntakyvyn takia, joka johtuu kunnon romahtamisesta; kansalaisten liikkuvuus paranisi ja ylipaino vähenisi; kuntien tarjotessa suuret määrät ilmaisliikuntaa, saataisiin iso määrä kansalaisia liikkumaan ja ylläpitämään yleiskuntoaan!
Idea on hyvä, mutta en tiedä olisiko ne veroalennukset kannattavin tapa tässä.
Aikuiset osaa jotenkin pitää huolta itsestään, tämä toiminta pitäisi aloittaa lapsista, ja he eivät verohelpotuksista hyödy mitenkään. PItäisikö kouluissa olla enemmän pakollista liikuntaa? Miten kannustaa lapsia liikkumaan, kun some on addiktoivampaa?
Huh kun luin otsikon "Vauvat jotka hävisivät laihduttamalla?"
Vierailija kirjoitti:
PItäisikö kouluissa olla enemmän pakollista liikuntaa?
Pakollinen koululiikunta on varmin tapa pilata liikunnan ilo.
Vierailija kirjoitti:
Huh kun luin otsikon "Vauvat jotka hävisivät laihduttamalla?"
Sama ;-)
Ja lisään vielä sen, että olen fyysisesti terveempi lihavampana. Laihdutuksella ei ollut vaikutusta edes siihen virtsankarkailuun.