Lue keskustelun säännöt.
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Mä luulisin, että liittyy verenkiertohäiriöihin. On yks kakkostyypin diabeteksen alkuoireita muistaakseni?
Wtf?! Eikö tuon saadakseen pitäisi kuitenkin olla enemmänkin kuin lievästi ylipainoinen? Ai hitto, nyt kyllä hirvittää :-/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava ketju! Olisi kiva ollut tietää vastaajien ikä. Itse näin nelikymppisenä pelottaa, että lähteekö läskit enää ja jääkö nahka pahasti roikkumaan.
Lähtee läskit ja kyllä jää yleensä nahka roikkumaan (mitä useammin laihduttaa, sen enemmän, joten laihdutus kannattaa tehdä vain kerran) ja mitä hitaammin laihdut, sen paremmin iho kutistuu mukana. Eikä kannata mihinkään nuoruuden ihannepainoon pyrkiäkään. En itse ota paineita roikoistani, esiinnyn yleensäkin julkisesti vain vaatetettuna ja alusvaatteilla saa ne roikot kyllä piilotettua. En vaihtaisi takaisin läskeihin.
Noinhan se varmaan on. Jotenkin vaan ketuttaa pelkkä ajatuskin, etten laihtumisen jälkeenkään voisi pitää kesällä sortseja ja hihattomia toppeja :(
Lisäksi hirvittää että tuohon jääkin jokin roikkuva nahkapussi/makkara ikuisiksi ajoiksi kun tuo ällöttävä, nykyisin roikkuva, mahamakkarakin vtuttaa oikein huolella. Missä alushousuissa sellainen nahkamakkarakaan pysyy kun tuo läskimakkarakin haluaa repsahtaa housunkauluksen yli aina kun istuu tai kumartuu..
Aaaaaaaaaaaarrrggh!!!!!!
Huikean motivoiva ketju tämä. Kiitos. Pikkuisen ollut tahmeaa ottaa itseään niskasta kiinni ja aloittaa laihduttaminen, mutta tämä kyllä herätti kun itselläkin on niin monta ketjussa mainittua vaivaa joista haluan eroon. Ja joo, haluan eroon myös ylipainosta koska minä en ole minä näin lihavana vaan haluan itseni (ja terveyteni) takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mikään vaiva hävinnyt millään "näin hävität ongelmasi"-kikkaskonstilla.
Tupakoinnin lopettamisen piti vaikuttaa hajuaistiin, makuaistiin, lopettaa rään kertyminen kurkkuun, ja parantaa kaikki syövistä ebolaan. No ei auttanut mihinkään muuhun kuin siihen että lihoin 10kg.
Laihtumisen piti auttaa virkeänä pysymiseen, energian lisääntymiseen, ulkonäön paranesmiseen, ja nivelkipuihin, mutta vitut auttanut sekään mihinkään.
Kovasti yritetään väittää että alkoholin käyttö pitäisi lopettaa, kun taas kaikki paranee, mutta siihen lankaan en enää mene, vaan tyytyväisenä juon lonkeroa AINA kun siltä tuntuu.
Ok, en ehkä ollut korsteeni, enkä täysi obeesi, mutta kuulemma "pienikin muutos auttaa ja mullistaa elämäsi täysin!" Joo ei .
Sama. Olen laihduttanut 42 kg ja lopettanut päivittäisen alkoholin suurkulutuksen. Mitään hyviä vaikutuksia en ole huomannut. Elämä on vaan tylsempää ilman juomista ja syöminkejä. Olo muuten ihan sama, ruma olen edelleen mutta nyt vanhemman näköinen kuin lihavana (ikää 45). Tiedä sitten kuinka kauan jaksaa kaloreita vahtia vain sen takia että välttäisi jotain tulevaisuuden terveysriskejä, jotka voivat myös olla tulematta vaikka olisi läski juoppo tai tulla vaikka olisi loppuiän normaalipainoinen ja raitis.
Väsymys ja itsetunto-ongelmat vähenivät huomattavasti. Tähän kyllä liittyy enemmän liikunnan aloittaminen kuin laihdutus, laihduin vain 65 kg -> 58 kg, mutta liikunnan määrä lisääntyi 0-2 viikottaisesta kävelylenkistä 3-5 kertaan hikiliikuntaa (sali, juoksu, jumppa, pyöräily, milloin mitäkin) viikossa.
Suosittelen kunnon hikiliikuntaa ihan kaikille, tekee ihmeitä jaksamiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieliala. Olen huomannut että sokeri vaikuttaa minulla samoin kun alkoholi. Viikko ilman sokeria niin kaikki näyttää valoisammalta. Olen testannut muutaman kerran ja aina sama seuraus. Nyt olen käytännössä sokeriton. Mielessä käy joskus mahtaako olla ruokavaliossa osasyytä niin monen mt häiriöihin.
Voi tietysti jollain pitää paikkansa, mutta
vakavat mielenterveyden sairaudet poislukien. Esim vaikeaa masennusta sairastava saattaa jättää täysin syömättä tai vaihtoehtoisesti mättää suuhunsa mitä käsiinsä saa. Myös mangassa unohtaa syödä, silloin ei liika sokeri vaivaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieliala. Olen huomannut että sokeri vaikuttaa minulla samoin kun alkoholi. Viikko ilman sokeria niin kaikki näyttää valoisammalta. Olen testannut muutaman kerran ja aina sama seuraus. Nyt olen käytännössä sokeriton. Mielessä käy joskus mahtaako olla ruokavaliossa osasyytä niin monen mt häiriöihin.
Voi tietysti jollain pitää paikkansa, mutta
vakavat mielenterveyden sairaudet poislukien. Esim vaikeaa masennusta sairastava saattaa jättää täysin syömättä tai vaihtoehtoisesti mättää suuhunsa mitä käsiinsä saa. Myös mangassa unohtaa syödä, silloin ei liika sokeri vaivaa...
*maniassa, ei mangassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahtava ketju! Olisi kiva ollut tietää vastaajien ikä. Itse näin nelikymppisenä pelottaa, että lähteekö läskit enää ja jääkö nahka pahasti roikkumaan.
Lähtee läskit ja kyllä jää yleensä nahka roikkumaan (mitä useammin laihduttaa, sen enemmän, joten laihdutus kannattaa tehdä vain kerran) ja mitä hitaammin laihdut, sen paremmin iho kutistuu mukana. Eikä kannata mihinkään nuoruuden ihannepainoon pyrkiäkään. En itse ota paineita roikoistani, esiinnyn yleensäkin julkisesti vain vaatetettuna ja alusvaatteilla saa ne roikot kyllä piilotettua. En vaihtaisi takaisin läskeihin.
Noinhan se varmaan on. Jotenkin vaan ketuttaa pelkkä ajatuskin, etten laihtumisen jälkeenkään voisi pitää kesällä sortseja ja hihattomia toppeja :(
Lisäksi hirvittää että tuohon jääkin jokin roikkuva nahkapussi/makkara ikuisiksi ajoiksi kun tuo ällöttävä, nykyisin roikkuva, mahamakkarakin vtuttaa oikein huolella. Missä alushousuissa sellainen nahkamakkarakaan pysyy kun tuo läskimakkarakin haluaa repsahtaa housunkauluksen yli aina kun istuu tai kumartuu..
Aaaaaaaaaaaarrrggh!!!!!!
Mä olen laihtunut 35 kg (pituus 170 cm), tällä hetkellä 5kg ylimääräistä jäljellä. Nahka ei ole jäänyt yhtään roikkumaan mistään kohtaa.
Tissit tosin hävinneet kokonaan mutta ei voi mitään (olen ollut aiemminkin normaalipainoisena hyvin pienirintainen, ei siis tullut yllätyksenä tissien häipyminen. Silti vähän harmittaa). Ikä 36v.
Minä laihdutan parasta aikaa, koska haluan eroon aivosairaudesta (pseudotumor cerebri). Muutoin ei olisi kiinnostusta, pakko vaan yrittää kun en jaksa lääkityksen sivuvaikutuksia ja koska sairaus on niin harvinainen, että hoitomuotoja ei juuri ole. Lääkäri patistaa laihduttamaan, koska joillakin se auttaa sairauden hoidossa.
Muita lihavuuden aiheuttamia vaivoja ei ole toistaiseksi tullut. Ikää 35v. Jojoiluja takana kymmeniä ja taas kymmeniä kiloja. Huoh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet vaivat paranevat luultavasti vain sen takia, että syö terveellisesti ja liikkuu useasti. Siksi monella tulee yllätyksenä, et mikään vaiva ei katoa, koska on ennenkin liikkunut ja syönyt terveellistä ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Juuri pari päivää sitten törmäsin artikkeliin jossa puhuttiin että myös kieli voi lihoa ja kielellä on obstruktiivisessa uniapneassa roolinsa.
Kun olin alipainoinen, en kuorsannut. Nyt kun paino on normaalipainon sisällä vaikkakaan ei edes lähellä ylärajaa, minä kuorsaan rajusti ja minulla on diagnosoitu keskivaikea obstruktiivinen uniapnea!
Tämä ja pömpöttävän vatsan pienentäminen ovat tällä hetkellä parhaat motivaattorini painonhallintaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanha minä tuli takaisin kun laihduin. Olin hukassa läskieni alla. Nuoreen aikuisuuteen asti olin hoikka ja eläväinen ihminen, mutta lihoin muutaman vaikean vuoden aikana 25 kiloa. Itsetunto oli laskenut sitä mukaa kun kiloja tuli. Olin ärtynyt ja ilkeä ihminen. Kateellinen muille, jotka eli elämäänsä. Minä en halunnut käydä missään, se alkoi jo siitä kun olisi pitänyt miettiä mitä pukee päälle ettei näytä ihan hirveältä. Kaikki harrastukset jäi tuona aikana, kuin olisi ollut kahlittuna siihen kotisohvaan neljän seinän sisälle. Laihdutin ja olo on kuin olisin saanut elämäni takaisin. Voin laittautua kauniiksi ja lähteä kaverien kanssa ulos. Kaikkiin vanhoihin harrastuksiin olen palannut ja energiaa riittäisi uusiinkin. En jää ikkunan taakse katselemaan kun elämä menee ohi. Muhun siis vaikutti henkisesti todella kokonaisvaltaisesti, laihtuminen ja terveellisemmät elämäntavat :)
Vierailija kirjoitti:
Vanha minä tuli takaisin kun laihduin. Olin hukassa läskieni alla. Nuoreen aikuisuuteen asti olin hoikka ja eläväinen ihminen, mutta lihoin muutaman vaikean vuoden aikana 25 kiloa. Itsetunto oli laskenut sitä mukaa kun kiloja tuli. Olin ärtynyt ja ilkeä ihminen. Kateellinen muille, jotka eli elämäänsä. Minä en halunnut käydä missään, se alkoi jo siitä kun olisi pitänyt miettiä mitä pukee päälle ettei näytä ihan hirveältä. Kaikki harrastukset jäi tuona aikana, kuin olisi ollut kahlittuna siihen kotisohvaan neljän seinän sisälle. Laihdutin ja olo on kuin olisin saanut elämäni takaisin. Voin laittautua kauniiksi ja lähteä kaverien kanssa ulos. Kaikkiin vanhoihin harrastuksiin olen palannut ja energiaa riittäisi uusiinkin. En jää ikkunan taakse katselemaan kun elämä menee ohi. Muhun siis vaikutti henkisesti todella kokonaisvaltaisesti, laihtuminen ja terveellisemmät elämäntavat :)
Mulla on ihan sama juttu ja enää ei ole aikoihin tullut edes fiilistä lähteä mihinkään kun tietää jo kokemuksesta, ettei kaapista löydy mitään mieluista päällepantavaa koska kaikki entisen lempivaatteet on pieniä. Ja jo silloin kun joku niistä vielä mahtuikin päälle jotenkin niin ei niissä ollut enää hyvä olla, kun ne kiristi ja puristi eikä ne tietenkään näyttänyt siltä kuin piti. Uusiakaan ei huvita ostaa koska missään ei enää näytä hyvältä ja/tai siltä kuin aiemmin vaan ainoastaan lihavalta ja isolta. Lisäksi olo on muutenkin jotenkin kamalan tukala ja tympeä eikä minkäänlainen ilonpito oikein innostakaan. Ylipaino on ainakin mun kohdalla jotenkin todella kokonaisvaltaisesti elämänlaatua laskevaa kun se vaikuttaa näin paljon sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Sitä jotenkin on elossa mutta ei elä. Varsinkin nyt +40-vuotiaana sitä tajuaa, ettei elämässä olisi ylimääräisiä vuosia hukkaan heitettäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan mahtavia onnistumisia täällä muilla myös ja hyvä, jos toimii motivaattorina muille.
Ap on 49v ja laihdutin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, kun olen siis tällainen mieleltäni hoikka, joka ei tajunnut lihoneensa vaikka peili ja olo näytti toista. Iho ei ihme kyllä jäänyt roikkumaan ja shortsit sekä topit todellakin tulee kesällä käyttöön. Olossa on ihan käsittämätön muutos.
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahtavia onnistumisia täällä muilla myös ja hyvä, jos toimii motivaattorina muille.
Ap on 49v ja laihdutin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, kun olen siis tällainen mieleltäni hoikka, joka ei tajunnut lihoneensa vaikka peili ja olo näytti toista. Iho ei ihme kyllä jäänyt roikkumaan ja shortsit sekä topit todellakin tulee kesällä käyttöön. Olossa on ihan käsittämätön muutos.
Ai vitsit kuinka ihanaa ja lohdullista kuulla. Ja onnittelut onnistumisesta ja todella tarpeellisen ja motivoivan ketjun avaamisesta! Olen siis itse 43-vuotias ja aikalailla samassa tilanteessa eli olen aina niin vahvasti mieltänyt itseni hoikaksi (max normipainoiseksi) etten oikein ole saanut tehtyä ylipainolle mitään vaikka sitä on kertynyt oikeastaan 20 vuotta. Nyt sitten kävin vaa'alla pitkästä aikaa tämän ketjun inspiroimana ja sinänsä oli helpottavaa huomata, ettei tässä ajassa ollut enää yhtään lisää painoa vaan se on ilmeisesti jotenkin vakiintunut noin 84 kiloon. Ja siis sehän on ihan h*mmetisti 162 senttiselle naiselle. Vilkaisin tuota painoindeksitaulukkoa ja järkytyksekseni tajusin että 20 kiloakin laihtumalla olen vasta normipainon ylärajalla. 20 kiloa!!! Ja koska en ole mitenkään varsinaisen vanttera ja/tai lihaksikas niin silloinkin olen vielä ylipainoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan mahtavia onnistumisia täällä muilla myös ja hyvä, jos toimii motivaattorina muille.
Ap on 49v ja laihdutin oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni, kun olen siis tällainen mieleltäni hoikka, joka ei tajunnut lihoneensa vaikka peili ja olo näytti toista. Iho ei ihme kyllä jäänyt roikkumaan ja shortsit sekä topit todellakin tulee kesällä käyttöön. Olossa on ihan käsittämätön muutos.
Ai vitsit kuinka ihanaa ja lohdullista kuulla. Ja onnittelut onnistumisesta ja todella tarpeellisen ja motivoivan ketjun avaamisesta! Olen siis itse 43-vuotias ja aikalailla samassa tilanteessa eli olen aina niin vahvasti mieltänyt itseni hoikaksi (max normipainoiseksi) etten oikein ole saanut tehtyä ylipainolle mitään vaikka sitä on kertynyt oikeastaan 20 vuotta. Nyt sitten kävin vaa'alla pitkästä aikaa tämän ketjun inspiroimana ja sinänsä oli helpottavaa huomata, ettei tässä ajassa ollut enää yhtään lisää painoa vaan se on ilmeisesti jotenkin vakiintunut noin 84 kiloon. Ja siis sehän on ihan h*mmetisti 162 senttiselle naiselle. Vilkaisin tuota painoindeksitaulukkoa ja järkytyksekseni tajusin että 20 kiloakin laihtumalla olen vasta normipainon ylärajalla. 20 kiloa!!! Ja koska en ole mitenkään varsinaisen vanttera ja/tai lihaksikas niin silloinkin olen vielä ylipainoinen.
Siitä se lähtee, älä vaan vaivu epätoivoon.
Itse vaan sain tarpeekseni huhtikuun lopussa ja sen jälkeen kaikki on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Itse olen nyt normipainon ylärajoilla, painoindeksi 24, mutta tässä iässä se näyttäisi olevan aika sopiva paino, niin ei rypyt vielä kovasti korostu =) Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanha minä tuli takaisin kun laihduin. Olin hukassa läskieni alla. Nuoreen aikuisuuteen asti olin hoikka ja eläväinen ihminen, mutta lihoin muutaman vaikean vuoden aikana 25 kiloa. Itsetunto oli laskenut sitä mukaa kun kiloja tuli. Olin ärtynyt ja ilkeä ihminen. Kateellinen muille, jotka eli elämäänsä. Minä en halunnut käydä missään, se alkoi jo siitä kun olisi pitänyt miettiä mitä pukee päälle ettei näytä ihan hirveältä. Kaikki harrastukset jäi tuona aikana, kuin olisi ollut kahlittuna siihen kotisohvaan neljän seinän sisälle. Laihdutin ja olo on kuin olisin saanut elämäni takaisin. Voin laittautua kauniiksi ja lähteä kaverien kanssa ulos. Kaikkiin vanhoihin harrastuksiin olen palannut ja energiaa riittäisi uusiinkin. En jää ikkunan taakse katselemaan kun elämä menee ohi. Muhun siis vaikutti henkisesti todella kokonaisvaltaisesti, laihtuminen ja terveellisemmät elämäntavat :)
Mulla on ihan sama juttu ja enää ei ole aikoihin tullut edes fiilistä lähteä mihinkään kun tietää jo kokemuksesta, ettei kaapista löydy mitään mieluista päällepantavaa koska kaikki entisen lempivaatteet on pieniä. Ja jo silloin kun joku niistä vielä mahtuikin päälle jotenkin niin ei niissä ollut enää hyvä olla, kun ne kiristi ja puristi eikä ne tietenkään näyttänyt siltä kuin piti. Uusiakaan ei huvita ostaa koska missään ei enää näytä hyvältä ja/tai siltä kuin aiemmin vaan ainoastaan lihavalta ja isolta. Lisäksi olo on muutenkin jotenkin kamalan tukala ja tympeä eikä minkäänlainen ilonpito oikein innostakaan. Ylipaino on ainakin mun kohdalla jotenkin todella kokonaisvaltaisesti elämänlaatua laskevaa kun se vaikuttaa näin paljon sekä ulkoisesti että sisäisesti.
Sitä jotenkin on elossa mutta ei elä. Varsinkin nyt +40-vuotiaana sitä tajuaa, ettei elämässä olisi ylimääräisiä vuosia hukkaan heitettäväksi.
Ja sitten sitä on vielä kiukkuisempi ja vaan enemmän pettynyt itseensä kun ei osaa edes olla iloinen ja ylpeä kurveistaan kuten huomattavasti pullerommatkin on.. Tai ehkä nekin vaan sanoo olevansa täydellisen sinut makkaroidensa kanssa ja totuus onkin toinen?
Kyllä jo tämä 4kg laihtuminen vaikuttanut paljon virkeyteen ja polvi ei särje enää. Uniapneasta eroon haluan minäkin ja se on syy laihikseen. Yli 30kg pitäis pudottaa :(
Jos on joskus kokenut vaikka hyväksikäyttöä, niin ne asiat kannattaa käsitellä pois! Puolisoni on aina oireillut syömisen kanssa, lapsena ja nuorena oli alipainoinen ja aikuisena on tullut ylipainoa. Hän alkoi käsitellä omia hyvåksikäyttökokemuksiaan näin nuorena aikuisena ja sanoi, että paino tai sen puute on ollut panssari - tapa koittaa tehdä itsestään epäviehättävä, jotta kukaan ei vaan edes katsoisi kiinnostuneena. Nyt olemme yhdessä matkalla kohti terveempää elämää.