Lue keskustelun säännöt.
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Laihdutin 95 kiloa heittämällä narsistisen kusipääinsinööriäijän pellolle. Hyvänolontunne on ääretön ja mieli on pirteä kuin peipposella. Elämäni viisain päätös!
Samoin heittämällä kitisevän 120kg kotirouvan pihalle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaivat, jotka hävisivät laihtumisen mukana (laihduin laihduttamatta, elämääni muuttamalla), ovat korkea verenpaine ja korkea kolesteroli. Painoa putosi ehkä noin 2025 kiloa, noin 80 kilosta 5560 kiloon. Pituutta 160 senttiä.
Olen nyt energisempi, jaksan tehdä paljon enemmän ihan arkisia asioita. Itsetuntoon tuo ei vaikuttanut ainakaan parantavasti. Ennen olin täysin näkymätön ja tiesin ja tiedostin sen, nykyään luikin seiniä pitkin ja olen tosi säikky. Vastaan, kun minua puhutellaan, mutta vetäydyn heti pois, kun saan tilaisuuden. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Libido - mitä se edes on?
Paljon muuttui, enkä tiedä, ovatko hyvät muutokset vaakakupissa painavampia kuin huonot.
Olen tuon lainaamani kommentin kirjoittaja, ja ihmettelen, ettei täällä ole enempää vastaavan kaltaisia kokemuksia. Olen em. kommentin kirjoittamisen jälkeen tosin vahvemmin sitä mieltä, että hyvien seurauksien merkitys on suurempi kuin huonojen, siis hyvät muutokset painavat vaakakupissa enemmän kuin huonot. Tästä en ollut viimeksi näin vahvasti tätä mieltä.
Siltikään ne huonot asiat eivät ole mihinkään kadonneet. Jollain tasolla tunnen, etten ehkä ole niin näkymätön kuin olin ylipainoisena, vaikka olen jo "parhaan" ikäni ohittanut. Huomaan joskus sivusilmällä katseita ja nimenomaan miesten taholta. En haluaisi niistä yhtäkään, ja siksi välttelen ihmisiä, suurin piirtein luikin karkuun ja yritän olla mahdollisimman huomaamaton. Tämä on tosi ikävää, koska olen luonteeltani positiivinen ja haluan käyttäytyä hyvin. En kaipaa yhtään huomiota miehiltä. Onneksi tämä ikä vähän pelastaa.
Terveyteni, toimintakykyni ja fyysisen oloni takia olen vahvasti sitä mieltä, että elämä normaalipainoisena on parempaa kuin ylipainoisena. Jos muita ihmisiä ei olisi, olisin varmaankin maailman onnellisin juuri näin. Suhtautumiseni ihmisiin on muuttunut negatiiviseksi.
Laihtuminen toi pelkkää hyvää minulle itselleni omaan olooni. Suhteessa muihin ihmisiin se toi pelkkää páskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaivat, jotka hävisivät laihtumisen mukana (laihduin laihduttamatta, elämääni muuttamalla), ovat korkea verenpaine ja korkea kolesteroli. Painoa putosi ehkä noin 20 - 25 kiloa, noin 80 kilosta 55 - 60 kiloon. Pituutta 160 senttiä.
Olen nyt energisempi, jaksan tehdä paljon enemmän ihan arkisia asioita. Itsetuntoon tuo ei vaikuttanut ainakaan parantavasti. Ennen olin täysin näkymätön ja tiesin ja tiedostin sen, nykyään luikin seiniä pitkin ja olen tosi säikky. Vastaan, kun minua puhutellaan, mutta vetäydyn heti pois, kun saan tilaisuuden. En halua olla missään tekemisissä ihmisten kanssa. Libido - mitä se edes on?
Paljon muuttui, enkä tiedä, ovatko hyvät muutokset vaakakupissa painavampia kuin huonot.
Olen tuon lainaamani kommentin kirjoittaja, ja ihmettelen...
...ja jännästi tuon alkuperäisen lainauksen numerot muuttuivat. Yritin korjata, näyttääköhän nyt siltä miltä pitää? No, kukaan tuskin ajattelee, että joku painaa tuhansia kiloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
PItäisikö kouluissa olla enemmän pakollista liikuntaa?
Pakollinen koululiikunta on varmin tapa pilata liikunnan ilo.
Ehkä, jos se on aina pallopelejä ja kilpaurheilua. Liikunta on paljon muutakin.
Ei minulla mikään vaiva ole kadonnut laiduntamalla. Polvia särkee ja kolottaa. Tein 12 vuotta töitä seisaaltani erään tehtaan viimeistelyhihnalla. Nyt 47-vuotiaana kannan niistä työvuosista taakkaa. Leikkaukseen en pääse, kun olen liian nuori, sanoi lääkäri. Lääkkeistä ei juuri apua. Liikunta on tärkeää, mutta juoksemaan tai hyppimään en pysty ollenkaan enää. On myös kroonista allergista nuhaa, eikä laihduttaminen siihen ole vaikuttanut. Muita vaivoja ei oikeastaan olekaan. Laihdutin lähinnä ulkonäön vuoksi.
Tai oikeastaan olen laihduttanut kymmeniä kertoja elämäni aikana, ensimmäisen kerran jo 14-vuotiaana, kun harrastin tanssia. Tällä hetkellä paino noin 59-60 kg ja pituus 165 cm. Olen ihan tyytyväinen, koska lihoin koronarajoitusten aikaan. Tuli herkuteltua ja liikuin vähemmän. Pahimmillaan korona-aikaan painoin noin 74 kg. Ylipainoa siis oli ja painonhallinta muutenkin on minulle ollut ikuisuuskysymys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Polvia särkee ja kolottaa. Tein 12 vuotta töitä seisaaltani erään tehtaan viimeistelyhihnalla. Nyt 47-vuotiaana kannan niistä työvuosista taakkaa. Leikkaukseen en pääse, kun olen liian nuori, sanoi lääkäri.
Aivan takuulla pääsee, jos röntgen/magneettikuvat näyttävät selkeää kulumaa ja nivelrikkoa etkä jaksa oireitasi enää. Olen sinua viisi vuotta nuorempi ja minäkin pääsen heti kun jaksamisen rajat kipujen kanssa tulevat vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polvia särkee ja kolottaa. Tein 12 vuotta töitä seisaaltani erään tehtaan viimeistelyhihnalla. Nyt 47-vuotiaana kannan niistä työvuosista taakkaa. Leikkaukseen en pääse, kun olen liian nuori, sanoi lääkäri.
Aivan takuulla pääsee, jos röntgen/magneettikuvat näyttävät selkeää kulumaa ja nivelrikkoa etkä jaksa oireitasi enää. Olen sinua viisi vuotta nuorempi ja minäkin pääsen heti kun jaksamisen rajat kipujen kanssa tulevat vastaan.
Ihan selkeät kulumat ja nivelrikko on todettu, ei ulkoista äkillistä vammaa. Rustot eivät ole kulutuspinnoilta vielä täysin puhki. Lääkäri sanoi. että ei ole kypsä leikkaukseen ja kun on niin vähän ikää, pitää odottaa. 50-vuotiaana saan varata seuraavan ortopedin ajan. Kipu vaivaa öisin ja rasituksen jälkeen. Tehtiin portaidenkävelytesti. Pystyn kävelemään ontuen, ja särky tulee viiveellä. Kysyttiin, miten pitkän matkan pystyn kävelemään. Juoksemisesta ei kysytä mitään. Metriäkään en pysty juoksemaan. Konservatiivinen hoitolinja eli tulehduskipulääkettä, piikit polviin, vesijumppaa. Näin Hus-alueella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä ettei palstaporsaat ole saaneet poistatettua tätä totuudellista ketjua. Hyvää tekstiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Polvia särkee ja kolottaa. Tein 12 vuotta töitä seisaaltani erään tehtaan viimeistelyhihnalla. Nyt 47-vuotiaana kannan niistä työvuosista taakkaa. Leikkaukseen en pääse, kun olen liian nuori, sanoi lääkäri.
Aivan takuulla pääsee, jos röntgen/magneettikuvat näyttävät selkeää kulumaa ja nivelrikkoa etkä jaksa oireitasi enää. Olen sinua viisi vuotta nuorempi ja minäkin pääsen heti kun jaksamisen rajat kipujen kanssa tulevat vastaan.
Ihan selkeät kulumat ja nivelrikko on todettu, ei ulkoista äkillistä vammaa. Rustot eivät ole kulutuspinnoilta vielä täysin puhki. Lääkäri sanoi. että ei ole kypsä leikkaukseen ja kun on niin vähän ikää, pitää odottaa. 50-vuotiaana saan varata seuraavan ortopedin ajan. Kipu vaivaa öisin ja rasituksen jälkeen. Tehtiin portaidenkävelytesti. Pysty
Jatkan vielä omaan kommenttiini. Eli minulla on ihan arjen vaikeuksia polvien takia, ei pelkkää kipua ja särkyä. Jos istun pitkään vaikka lentokoneessa, ylös nouseminen on tuskaa, polvet tuntuvat siltä kuin puukkoa työntäisi sisään. Kun en ole lääkäri, en tiedä, miten sitä voi helpottaa. Sain ehdotuksen, että ottaa ennen pitkää istumista isomman annoksen tulehduskipulääkettä ja yrittää nousta välillä seisomaan. Eli kätevä ortopedi ratkaisi pulman noin helposti. Se vaan, ettei minulla ole minkäänlaista luottoa polviin, jos sellaisessa tilanteessa lähtee kävelemään. Kun se kipu iskee, ei kävely onnistu, jalka pettää alta. Se on niin kova, vihlova tunne.
Vesijumppa sopii, siinä ei tunnu kipua, mutta kyllä lähes kaikkeen muuhun liikuntaan polven vaikeat kulumat ja nivelrikko vaikuttavat. Ensin annettiin polvituet ja sitten ortopedi sanoi, ettei pidäkään käyttää! Tekee liikerajoitetta ja polven pinta ei voidellu oikein. Mieluummin treenaa vedessä lihasvoimaa, joka tukee. Jos on jokin raskaampi juttu, sitten polvituet. Kun oltiin lapissa, jouduin käyttämään polvitukia joka päivä, koska epätasaisessa maastossa kipu on kova.
Ortopedi myös selitti, että nykyisin vältetään alle 50-vuotiaiden tekonivelleikkauksia, koska tekonivelten käyttöikä on mikä on. Valitaan konservatiivinen hoitolinja, kunnes liikkuminen on niin rajoittunutta, että nivelleikkaus on välttämätön, esim. jos joutuu kyynärsauvoilla kävelemään. Minä en kävele kyynärsauvojen avulla. Kipu tässä se inhottavin osa on. Öisin jomottava särky herättää. Joskus tuntuu illalla nukkumaan mennessä kuin polvet olisi tulessa. Ei silloin pysty nukahtamaan. Tulehduskipulääkettä vaan pitää napsia, eikä nekään mitään vaarattomia ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eipä ole aiemmin juolahtanut mieleen: osittain lihavuusepidemia voinee johtua siitä että ihmiset näin "neo-Nooan tulvien aikoina"* eli kauhistuttavan Herran päivän ollessa ilmeisesti ajallisesti hyvin likellä, vähintäänkin alitajuisesti varautuvat selviytymään mahdollisimman pitkään lähinnä vararasvan varassa!
* Niin kuin kävi Nooan päivinä, niin on käyvä silloinkin, kun Ihmisen Poika tulee (Matt.24:37)
Evoluutiostahan se johtuu. Ihminen on tehty varastoimaan rasvaa. Elintasonnousun takia rasvasta on tarvinnut päästä eroon vasta sata vuotta, mikä on lyhyt aika ihmisen historiassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mikään vaiva kadonnut laihduttamalla. Laihduttaminen ei yksinkertaisesti ole johtanut laihtumiseen, ei sitten millään.
Laihduttaminen poppakonstein ei ole oikea tapa. Vaatii suurta muutosta ja opetella ruoan määrien ja laadun kanssa sekä lisäksi liikuntaa. Oikeihin tapoihin löytyy pilvin pimein neuvoja, mutta nää pikakuurit on järjestään ihan huuhaata. Kaverini poika pudotti hurjat 20 kg nopeaan tahtiin hiilarittomalla kuurilla. Oli hyvän näköinen sutjakka kaveri. Tämä tapahtui n puoli vuotta sitten. Viikko takaperin näin hänet ja olin pudota persiilleni kun 28 kg oli tullut takasin. Noin toimii pikajutut. Elämäntaparemppa, se toimii.
Ei toimi silti. Vaikka saisinkin painon hivutettua parisen kiloa alaspäin, homma tyssää aina samaan lukemaan. Ilmeisesti tuossa kohtaa kro
Ihan normaalia. Ne pari kiloa on nesteitä, sen jälkeen paino ei välttämättä liiku moneen viikkoon, etenkin jos aloitat myös liikunnan. Luota prosessiin ja piilota vaaka ensimmäisen kuuden viikon ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ole mikään vaiva kadonnut laihduttamalla. Laihduttaminen ei yksinkertaisesti ole johtanut laihtumiseen, ei sitten millään.
Laihduttaminen poppakonstein ei ole oikea tapa. Vaatii suurta muutosta ja opetella ruoan määrien ja laadun kanssa sekä lisäksi liikuntaa. Oikeihin tapoihin löytyy pilvin pimein neuvoja, mutta nää pikakuurit on järjestään ihan huuhaata. Kaverini poika pudotti hurjat 20 kg nopeaan tahtiin hiilarittomalla kuurilla. Oli hyvän näköinen sutjakka kaveri. Tämä tapahtui n puoli vuotta sitten. Viikko takaperin näin hänet ja olin pudota persiilleni kun 28 kg oli tullut takasin. Noin toimii pikajutut. Elämäntaparemppa, se toimii.
Ei toimi silti. Vaikka saisinkin painon hivutettua parisen kiloa alaspäin, homma tyssää aina samaan lukemaan. Ilmeisesti tuossa kohtaa kro
Syöt heti alkuun liian vähän ja/tai väärillä makroilla. Kannattaa aloittaa pienin askelin. Edes laihduttaessa ei tarvitse olla nälkä eikä kukaan jaksa sellaista loppuelämää.
Laihdutin 10 kiloa. Vielä olisi matkaa ihannepainoon mutta normaalipainon puoellla ollaan kuitenkin
-PCOS-oireet lieventyi
-En enää kuorsaa kuin moottorisaha
-Sellainen jatkuva pieni tokkura ja vetämättömyys parani
-Olen ninja. Sitä ei tajuakaan kuinka ylimääräiset kilot rajoittaa liikkuvuutta ja kehonhallintaa, vaikka ylipainoa ei kovin runsaasti olisi
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreille näyttää olevan melkein ylivoimaisen vaikeaa kehottaa ketään laihduttamaan. Mulle naislääkäri kertoi tuon totuuden melkein kuiskaamalla ja vasta toisella vastaanottokerralla päästiin itse asiaan!
Lääkäreillehän on annettu ohje, että ylipaino pitäisi ottaa puheeksi. Ei se varmaan arkana asiana ole helppoa, vaikka tiedän kyllä ihmisiä, varsinkin miehiä, jotka ollessaan inttipainossaan edelleen eivät huomaa, että se paino on pudonnut lihaksista melkoiseen vatsapallukkaan. Eli olisi hyvä ottaa puheeksi, monille se voisi olla herätys.
Mun puoliskolla on sydänterveys- ongelmia, mutta hän on erittäin hoikka ja liikkuu paljon, ja syö terveellisesti, kaikkiin hoitolähetteisiin on kirjoitettu: hoikka hyväkuntoinen mies. En tiedä mitä niissä sitten lukee jos on liian lihava tms.
-12kg takana ja toistaiseksi häipynyt jatkuva selkäkipu, turvonneisuus, uniongelmat.
Normaalipainon sisällä laihduttaneena suurimmat muutokset ovat liikkumisen keveys, kuorsaamisen loppuminen ja vaatteiden istuvuus. Kaikki näyttää hyvältä päällä.
Mahtava ketju! nostetaanpa taas, mitäpä sitä sinkkunainen lauantai-iltana muutenkaan tekis ku lukee tätä:)
En ole ollut ylipainoinen enkä laihduttanut, mutta kuntoilin talvella paljon samalla, kun jouduin jättämään viljatuotteet ruokavaliostani, mikä johti laihtumiseen.
Mulukku näyttää löysänä keskikokoisen sijaan isolta, koska rasvaa lähti hävystäkin.