Lue keskustelun säännöt.
Vaivat jotka hävisivät laihduttamalla?
Mä olen huomannut, että voin kokonaisvaltaisesti paremmin nyt kun olen päässyt normaalipainoon. Listaan tähän konkreettisia juttuja, joita ylipainosta aiheutui mulle ja jotka ovat nyt hävinneet:
1. Kuorsaaminen
2. Väsymys
3. Virtsankarkailu
4. Itsetunto-ongelmat ja siitä seurannut seksielämän virkistyminen
5. Libido
6. Ahdistus ja masentuneisuus
Sen lisäksi iloitsen päivittän uudesta peilikuvastani ja saan jatkuvasti kysymyksiä: olenko rakastunut? Olen kyllä: ITSEENI
Kommentit (871)
Pienikin ylipaino aiheuttaa selvää ylimääräistä painolastia, hikoilua ja huokailua arkeen. Kun on pallomaha pois edestä, on kaikin puolin kevyempi ja sutjakampi olo. Siihen tarttisi taas päästä. Sitä vain pystyy enempään, kun ei kanna mukanaan ylimääräisiä kiloja. Ja mielikin kevenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Painoa putosi 16 kg alkaen 81 kilosta. Verensokeri on taas normaali (tänä aamuna 5.0), verenpaine on ihanteellinen (tänä aamuna 118/68), en hengästy ja virtaa riittää. Sovituskoppikauhu on helpottanut. Toisaalta uusia vaatteita en juuri tarvitse, kun mahdun ihan kaikkiin entisiin hääpuvusta alkaen.
Vaatteiden löytymisen vaiva sekä itsetunnon alhaisuuden vaiva.
Mulla paino seilailee vain viiden kilon haarukassa, koska mulla on sopimus itseni kanssa, että jos vaa'assa näkyy lukema 70, alkaa välittömästi kuntokuuri ja ruokavalion tarkastus, joka jatkuu siihen asti, että vaaka näyttää alle 65. Tällä keinolla olen selvinnyt vieläkin isommilta painon heilahduksilta jo kolmekymmentä vuotta, joten riittävän ok keino minulle. Pituus on 171 cm.
Silti on olossa iso ero 70-kiloisena ja 64,9 -kiloisena. Askel mm. kulkee lenkeillä kevyemmin, nuorena sählyssä loukkaantunut polvi vaivaa vähemmän ja olo on vaan raikkaampi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ylettyy sheivaamaan ongelmitta joka paikasta. Kehtaa nähdä ihmisiä.
Mitäs kehopositiiviset näihin sanovat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Kokeilin tuota ja menihän ne yhteen mutta niin tiukalle, että meinasin tukehtua🙈
Juurikin näin. Itselläni on aina ollut paksu kaula, samoin pojallani. Hänellä todettiin uniapnea armeijassa. Ihan normaalipainoinen, kova urheilemaan. Nykyään käyttä CPAP-laitetta. Mulla on myös apnea, mutta en tarvitse tuota konetta kuitenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen laihtunut n. 12 kiloa ja olen iloinen muuttuneesta, paremmasta ulkonäöstäni. Viitisen kiloa aion vielä pudottaa. Lisäksi kaikki verikoearvot olivat juuri huippuhyviä.
Ainoa, mikä ihmetyttää, on se, että nivel(?)kivut nilkoissa ja jalkaterissä ovat pahentuneet, luulin niiden päinvastoin helpottavan, kun paino putoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miettikää miltä kaikilta terveysongelmilta olette laihduttamalla kokonaan välttyneet noiden parantuneiden lisäksi!
Tilalle tuli jatkuva nälkä ja palelu, kun laihtui :(
Vierailija kirjoitti:
Vaatteiden löytymisen vaiva sekä itsetunnon alhaisuuden vaiva.
Vitutti ettiä vaatteita kun kokoa ei enää tiennyt, ja se itsetunto oli silti koetuksella, vaikka kuin paljon ois laihtunut. Tuntui kuin ois kadonnutta nuoruutta etsiny.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Kokeilin tuota ja menihän ne yhteen mutta niin tiukalle, että meinasin tukehtua🙈
Juurikin näin. Itselläni on aina ollut paksu kau
...se on pågen, juurikin näin, pågen...
Vierailija kirjoitti:
Olen laihtunut n. 12 kiloa ja olen iloinen muuttuneesta, paremmasta ulkonäöstäni. Viitisen kiloa aion vielä pudottaa. Lisäksi kaikki verikoearvot olivat juuri huippuhyviä.
Ainoa, mikä ihmetyttää, on se, että nivel(?)kivut nilkoissa ja jalkaterissä ovat pahentuneet, luulin niiden päinvastoin helpottavan, kun paino putoaa.
Jalkaterän kivut pahenee, kun pehmusteet vähenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Vierailija kirjoitti:
Muuten tuo kuorsaaminen on sellainen juttu, jonka vuoksi kävin tutkimuksissa ihan yliopistosairaalassa ja kukaan ei sanonut, että laihduta. En tajunnut olevani liian lihava, olin paisunut jotenkin huomaamatta pikkuhiljaa.
Kuorsaamiseen vaikuttanee se, jos läskiä kertyy kaulaan. Joillakin normaalipainosillakin voi olla "lihava kaula".
Jossain uniapnean pikatestissä neuvotaan kokeilemaan, saako sormet kaulan ympärille: paina peukalot kevyesti toisiaan vasten ja kierrä muut sormet kaulasi ympäri. Ulottuvatko ne niskan takana yhteen? Mikäli eivät, saatat kuulua riskiryhmään.
Kokeilin tuota ja menihän ne yhteen mutta niin tiukalle, että meinasin tukehtua🙈
Juurikin näin. Itselläni on aina ollut paksu kau
Aika epäreilu testi pienikätisille tämä.
Vierailija kirjoitti:
Ikisinkkuus
Itse en edes halunnut seurustella lihavana (tai olisin mä seurustella voinut ja olla vaikka naimisissakin pulskana, mutta suhteen aloittaminen treffeineen tuntui aivan mahdottomalta ja en mä kehtaa kenenkään alkaa tutustumaan jne) eikä toisaalta kyllä kukaan osoittanut kiinnostustakaan. Lopulta sitä tuntui ihan normaalilta olla ikisinkku ja yksin. Ja lihava.
Sitten alkoikin tulla terveyden kanssa ongelmaa (just näitä samoja mitä ketjussakin on mainittu jo moneen kertaan) ja oli pakko alkaa laihduttamaan ja tällä kertaa myös onnistua siinä. Ja kas vain, niin siinä kilojen tippuessa alkoikin ikisinkkuuskin tympimään ihan kunnolla ja aloin muuttua taas siinäkin mielessä enemmän omaksi itsekseni, joka ei tosiaan ole mikään "villi sinkku" eikä edes hirmuisen itsellinen tai yksinolosta nauttiva vaan hyvinkin parisuhdeihminen. Samalla tuli hoksattua sekin, että ne kilot alkoi kertyäkin siksi että sinkkuelämä pitkittyi ja lopulta sitä oli niin pettynyt ja masentunutkin kun perhe-elämä jäi haaveeksi, että sitten alkoi lohduttaa itseään syömällä.
Perhettä en enää ehdi perustaa joten se pettymys on pitänyt käsitellä, mutta vähän tässä hirvittää nyt se, että kuinka hyvin sitä osaa käsitellä tällä kertaa sen jos/kun edelleenkään ei löydy ketään sopivaa kumppania tätä elämää jakamaan. Tuo lihominen kun taisi itsellä olla vähän kuin suojamuuri tai selitys sille, ettei ole parisuhteessa eikä ihmeemmin haluttua seuraakaan. Että kun lihoin niin sitten ei enää kiinnostanutkaan se sellainen elämä mitä aiemmin halusi ja mistä haaveili. Nyt laihtuessa se "entinen minä" alkaa tulla sillä tavoinkin esiin, mutta ei tässä kyllä edelleenkään tarvitse kiinnostuneita pois hätistellä.
Mitään ei hävinnyt, mutta ryppyjä tuli rutkasti, niin että naapurin poikakin huomautti siitä.
Kullin puute. Nyt saa komeampaa miestä mitä tuoppipubin porukka. t siider!valas.
Anteeksi, mutta häiritsee kun joka kerta otsikoita selatessa luen otsikon "vauvat, jotka hävisivät laihduttamalla".
No niin, tärkeä tieto ilmoitettu. Jatkakaa.