AmmattikorkeaKOULULAINEN tilittää Hesarissa, oppilaat opettavat ryhmässä toisiaan, taso on NAURETTAVAN alhainen.

Olipas siinä kasa paskaa "ammattikorkeakouluopettajalta". 

Aloittaja ei ole opettaja.

Suomessa peruskoulun jälkeen kaikki ovat opiskelijoita, ihan lukiosta lähtien.

Palstan työtön ja katkera maisteri taas vauhdissa.

Vierailija kirjoitti:

Olipas siinä kasa paskaa "ammattikorkeakouluopettajalta". 

Todellakin. Kerropa opinahjosi niin voi pistää mieleen mihin ei kannata hakea.

Suomessa sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu ovat laaduttomia. Kummassakin itse OPETUKSEN taso on surkea. Yliopistoissa on jo menty siihen, että lähinnä luetaan materiaalit kotona ja sitten tentitään. Espanjalainen ystäväni kysyi minulta aikoinaan, että miksi en ole koskaan luennoilla. Heillä kun läsnäolo on tärkeää.

Minä sanoin, että meillä Suomessa opiskelijat opettavat itse itseään. Siksi meidän valmistuneiden laatu laskeekin vuosi vuodelta.

Keskustelun aloittaja kuulostaa ihan yhdeltä mun AMK:n opettajalta, joka on surullisen kuuluisa koulussa.

Kaikki opiskelijat nauraa sille selän takana ja ihmettelee, onko sillä joku asennevamma.

Toivottavasti ei joudu työttömäksi, me opiskelijat ollaan työelämässä ja muistetaan nimi hyvin ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystäväni poika ei palanne enää Lahden muotoiluinstittuuttiin jatkamaan valokuvaajan opintojaan, koska koulutuksen taso on niin alhainen.

Mitä järkeä on miltään taholta ylläpitää kouluja, joissa koulutusta ei joko ole käytännössä ollenkaan tai taso on alhaista resurssien vuoksi?

Lahden koulun valokuvaajat olivat aikanaan suorastaan eliittiä.

Samaa Lapin amk:n kuvataiteilijan koulutusohjelmassa, josta on männävuosina tullut paljon pelialan guruja. LBD-metodit olivat käytössä vahvasti muutama vuosi sitten kun siellä opiskelin, ja muutamista alan tärkeimmistä ohjelmistoista ei ollut kursseja lainkaan.  Pelkkä pyllynpyyhkimispaperi se todistus minkä sieltä sain, periaatteessa kaiken alaan liittyvän jouduin opiskelemaan itse. 

Mikäli LBD-metodeilla tarkoitat Learning by Doingia - taidetta on aika vaikeata tehdä teoriassa, toki taustakursseja ja -seminaareja tarvitaan tekemistä ohjaamaan ja sitä ymmärtämään, mutta kuten soittamistakaan ei opita nuotteja lukemalla, taiteessa kädet on vain pistettävä sinne saveen. En tunne ao. ohjelmaa itse, mutta jos sen perimmäinen tarkoitus ei ole kouluttaa peliosaajia, on ymmärrettävä ettei siellä ei välttämättä keskitytä alan kursseihin, vaan sitten enemmän omien taiteellisten valmiuksien kehittämiseen.

Meillä oli liikaa ryhmätöitä ja itsenäisen opiskelun päiviä. Koulupäivät olivat järjestään jotain 2-5 h ja perjantait aina vapaita. Opettajat saattoivat sanoa että ladatkaa Adoben ohjelmistojen kokeiluversiot ja tehkää koulutyöt kotona jos ette halua tulla tunneille. 

Tornion kuvataidepuoli on erikoistunut nimenomaan 3D-mallinnukseen ja graafiseen suunnitteluun. Olin pettynyt kuinka vähän meillä oli piirustusta ja maalausta, ja noiden kurssien opettaja oli myös mielestäni se parhain. Hänen tunneillaan oli tiukka läsnäolopakko, ei antanut tuosta vaan vitosia kuten muut opet ja osasi aina perustella syyt antamalleen arvosanalle.

- se Lapin AMK:sta valmistunut

Nyt niitetään koulutusleikkausten satoa. Itse olen aiemmin käynyt vetämässä kursseja tuleville insseille AMK:ssa ja tunnen läheisesti aika paljon opettajia ja johtoporrasta sieltä. Karu totuus on se että kun rahoitusta vähennettiin niin ensimmäisenä kavennettiin kurssivalikoimaa lähinnä osanottajamäärien perusteella jonka seurauksena haastavammat/mielenkiintoisemmat kurssit hävisivät. Toisakseen tällaiset vierailevat tähdet kuin minä, määräaikaiset jne eli se porukka jolla oli sekä intoa että ajantasainen käsitys työelämästä karsittiin pois, eli opetuksesta vastaa nyt ikävä kyllä usein se vanha kaarti joka keskittyy opettamisen sijaan lähinnä eläkkeelle pääsystä haaveiluun. Kolmanneksi kun  rahoituksen painopiste on entistä enemmän suorituksissa ja valmistumisissa niin kyllähän siinä saattaa houkuttaa rimaa laskea että heikommatkin kursseistaan selviävät.

Opiskelijamateriaalin hajontahan oli aiemminkin todella suurta, mutta nyt taitaa käydä niin että pätevimmille ei mitään kiinnostavaa tuolta löydy, jonkinlaista tasapäistämistä tämäkin. Aiemmin olen pari erittäin pätevää kaveria AMK:sta rekrynnytkin, mutta tuskinpa tuolta tulevaisuudessa enää löytöjä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelen Oamkissa terveysalalla pientä erikoisalaa. Mulla on ihan päinvastainen käsitys koulutuksesta, etenkin oman alan fysiikka on ollut haastavaa. Luento-opetus on verkossa ja nauhoitetaankin, mutta todella paljon on harjoittelua omassa simulaatiossa jossa harjoitellaan ihan perusteista saakka itse tekemään ja testataan erilaisten fysikaalisten tekijöiden vaikutuksia.

Todella paljon pitää tehdä myös itsenäisiä töitä, ne on yleensä tehtävä ennen kuin niitä arvioidaan pienryhmäsimulaatioissa opettajan ja ryhmän kanssa. Mulla on lukiotausta ja hyvät arvosanat sieltä pitkästä mat-fys-kem.

Olen kateellinen teille oululaisille. Täällä Helsingissä samaisen alan fysiikan opetus on olematonta. Mitään ei myöskään vaadittu. Nyt erään valtakunnallisen verkkokurssin alettua suuri osa opiskelijoista on kusessa.

Kuulinkin tästä valtakunnallisesta verkkokurssista, se on vaikea myös meidän opiskelijoille. Meillä on kyllä vaikeaa fysiikkaa ja tiukat vaatimukset ihan 1.vuodesta asti. Mulle tuli yllärinä se, että kouluissa on jotain eroja saman alan sisälläkin.

Kyllä nämä megastadiathyperkampukset ovat niin näppäriä. Kun muualla pyritään pitämään opistojen koot pieninä jotta opetus onnistuu, meillä oikein järjestelmällisesti "lopetettiin" (lue, siirrettiin isoihin kampuksiin) hyvin toimivat pienet toimipisteet.

Tässä on nyt seuraus. 

Ammattikorkeakouluissa tuo opetuksen alasajo alkoi samalla kun yksiköitä alettiin yhdistää. Siinä samassa alkoivat "ryhmäopetukset", "Peebeeällät" ja "hurrikaanimallit".

Että joo. Kun rahhooo pittää saada.

Minä ja 3 muuta tyyppiä haettiin näin kohta kolmekymppisinä Haaga Helian tradenomilinjalle, kukaan meistä ei taaskaan päässyt, kaveri oli sijalla 267 vaikka hänellä on todella hyvä matikkapää.

Sinne on aivan mahdotonta päästä vaikka taitoa olisi, voiko joku kertoa miksi?

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu ovat laaduttomia. Kummassakin itse OPETUKSEN taso on surkea. Yliopistoissa on jo menty siihen, että lähinnä luetaan materiaalit kotona ja sitten tentitään. Espanjalainen ystäväni kysyi minulta aikoinaan, että miksi en ole koskaan luennoilla. Heillä kun läsnäolo on tärkeää.

Minä sanoin, että meillä Suomessa opiskelijat opettavat itse itseään. Siksi meidän valmistuneiden laatu laskeekin vuosi vuodelta.

Vähän ot, mutta en olisi sitä mieltä, että ainakaan yliopistossa läsnäolo on tärkeintä. Tärkeintä on että ymmärtää ja omaksuu asiat. Joku oppii paremmin rauhassa kotona lukemalla ja joku luennoilla. Tentti sitten toivon mukaan näyttää, onko mitään sisäistetty. 

Aloittaja ei ehkä ihan tiedä, mistä kirjoittaa. Melkoinen provo, väittäisin. 

Kävin lukion jälkeen ammattikorkean. Pääsykokeet oli, niihin luettava kirjallisuus ja ryhmähaastattelu. Pääsykokeisiin saapui sinä vuonna (2010) 168 hakijaa. 55 otettiin sisään. Koska ala oli naisvaltainen, osalla opiskelut venyivät lasten saamisen vuoksi. Ja ehkä 10 pronsenttia keskeytti niinä vuosina, kun itse opiskelin (tavoiteaika 3,5 vuotta, itsellä meni 11 kk yli, koska tein koko ajan opiskelujen ohella töitä enkä ottanut lainaa). 

Opinnot olivat huomattavasti lukio-opintoja vaativammat, ja niillä, jotka tulivat amk:hon ammattikoulupohjalla, oli suuria vaikeuksia pysyä opetuksen tahdissa mukana. Erityisiä vaikeuksia heillä oli lähteiden käytössä, lähteisiin viitatessa ja lähdekritiikissä. Koska ryhmätöitä oli paljon ja jopa opinnäytetyön saattoi tehdä parin kanssa, ammattikorkeasta selvisivät nekin, jotka eivät olisi yksin selvinneet. 

Valmistumisen jälkeen tein muutaman vuoden töitä ja sitten hain maisteriohjelmaan yliopistoon. Haku tehtiin tutkintotodistuksilla, aiempien opintojen soveltuvuudella, opintomenestyksellä ja motivaatiokirjeellä. Ei siis varsinaisia pääsykokeita. Yliopistossa huomasin, että ammattikorkeakoululaisiin suhtaudutaan skeptisesti. Oma tutoropettajani kysyi, eikö minulla siis ole yhtään yliopisto-opintoja taustalla ja onko amk:ssa ollenkaan menetelmäopintoja. Katsoin häntä kuin idioottia. Kyllä on. AMK-tutkintooni kuului 2*3 op:ttä kvalitatiivisia ja 2*3 op:ttä kvantitatiivisia menetelmiä. Yliopistossa maisteriohjelmaan niitä kuuluu vähintään 3*5 op:ttä, mutta halutessaan voi keskittyä pelkkiin kvalitatiivisiin tai kvantitatiivisiin menetelmiin. 

Kursseilla olen huomannut, että yliopiston kurssit käsittelevät tällä tieteenalalla ja tässä pääaineessa monin osin samoja teemoja kuin amk:ssakin koulutusohjelmassani käsiteltiin, mutta yliopiston kurssit ovat hieman laajempia ja menevät aiheeseen hieman syvemmälle. Syvällinen oppiminen jää edelleen opiskelijan omalle vastuulle ja oman kunnianhimon ja kiinnostuksen varaan. Myös yliopistossa tehdään paljon pari- ja ryhmätöitä. Yhtä paljon kuin amk:ssakin.  

Valitettavaa on, että koulutusleikkaukset näkyvät hyvin konkreettisesti niin amk- kuin yliopisto-opiskelijoidenkin arjessa. AMK:ssa yksi lehtori myönsi ääneen erään kurssin loppuluennolla, että heitä painostetaan keksimään sellaisia kurssitoteutuksia, jotka vaativat mahdollisimman vähän opettajan läsnäoloa. Kun valmistuin ammattikorkeasta vuonna 2014, kuulin, että koko koulutusohjelma on menossa nettiin ja suoritetaan seuraavasta syksystä (2015) lähtien verkko-opintoina. Etä- ja verkko-opinnoissa pärjäävät vain fiksut, valveutuneet ja itseohjautuvat opiskelijat. Siinä opiskelijalla on valtava henkilökohtainen vastuu omasta oppimisestaan ja ajanhallinnastaan. 

Yliopistossa akateemista vapautta on karsittu viime vuosina melko rajusti. Enää ei ole akateemista varttia, läsnäolopakko sen sijaan on, poissaoloja sallitaan yleensä vain 1 / kurssi, ja senkin voi joutua korvaamaan. Enää kirjoilla ei voi lonnia kymmentä vuotta valmistumatta. Opinto-ohjausta on vähennetty, mutta opiskelijan vapaus ja henkilökohtainen vastuu on kasvanut ammattikorkeaan verrattuna paljon. Amk:ssa kaikki kävivät pitkälti samoja kursseja ja oppivat tuntemaan toisensa hyvin. Yliopistossa on mahdollisuus kokea myös suurta yksinäisyyttä paljon ammattikorkeaa todennäköisemmin. Ja sitten ne ryhmä- ja parityöt. Raha siinäkin on taustalla. Onhan se nopeampaa ja siten halvempaa, että kurssin vastaava opettaja lukee ja arvostelee 15 parityötä kuin jos pitäisi arvioida 30 yksilötyötä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu ovat laaduttomia. Kummassakin itse OPETUKSEN taso on surkea. Yliopistoissa on jo menty siihen, että lähinnä luetaan materiaalit kotona ja sitten tentitään. Espanjalainen ystäväni kysyi minulta aikoinaan, että miksi en ole koskaan luennoilla. Heillä kun läsnäolo on tärkeää.

Minä sanoin, että meillä Suomessa opiskelijat opettavat itse itseään. Siksi meidän valmistuneiden laatu laskeekin vuosi vuodelta.

Vähän ot, mutta en olisi sitä mieltä, että ainakaan yliopistossa läsnäolo on tärkeintä. Tärkeintä on että ymmärtää ja omaksuu asiat. Joku oppii paremmin rauhassa kotona lukemalla ja joku luennoilla. Tentti sitten toivon mukaan näyttää, onko mitään sisäistetty. 

Tentti on osaamisen mittarina puutteellinen ja vanhanaikainen. Nykyään on hyvin yleistä yliopistoissakin käyttää erilaisia oppimistehtäviä, esseesuorituksia jne. Tentti saattaa tulla eteen, jos suorittaa jonkun kurssin nimenomaan tenttimällä, mutta sitäkin mahdollisuutta on joissakin yliopistoissa ja tiedekunnissa kavennettu. 

Vierailija kirjoitti:

Minä ja 3 muuta tyyppiä haettiin näin kohta kolmekymppisinä Haaga Helian tradenomilinjalle, kukaan meistä ei taaskaan päässyt, kaveri oli sijalla 267 vaikka hänellä on todella hyvä matikkapää.

Sinne on aivan mahdotonta päästä vaikka taitoa olisi, voiko joku kertoa miksi?

Minäkin haluan ymmärtää tätä. Mitem ihmeessä sinne kouluun voi päästä kun on 60 000 hakijoita ja vain muutama paikka?

Vierailija kirjoitti:

Minä ja 3 muuta tyyppiä haettiin näin kohta kolmekymppisinä Haaga Helian tradenomilinjalle, kukaan meistä ei taaskaan päässyt, kaveri oli sijalla 267 vaikka hänellä on todella hyvä matikkapää.

Sinne on aivan mahdotonta päästä vaikka taitoa olisi, voiko joku kertoa miksi?

Riippunee valintamenetelmästä. Oma kokemus eri linjalle ja eri kouluun hakemisesta on, että valintamenetelmä ei juurikaan liity tulevaan alaan. Ensimmäisessä vaiheessa oli tärkeintä, että on opetellut ulkoa ennakomateriaalin joka oli pari noin satasivuista tekstiä, joilla ei ole juurikaan antia tulevalle alalle. Jos pystyi riittävän nopeasti vastaamaan kysymyksiin, mitä mieltä joku oli jostain asiasta ennakkomateriaalissa tms., niin sai riittävän korkeat pisteet. Ensimmäinen vaihe mittasi siis vain motivaatiota, muttei tarvittavia taitoja.

Toinen vaihe oli varsinainen valintakoe, jossa oli yläastetasoista matikkaa sekä tekstien ulkoaopettelua ja luetun muistamisen testausta. Taaskaan ei mitattu taitoja, joita tarvitsee opinnoissa.

Kolmas vaihe oli ryhmähaastattelu. Valittujen opiskelijoiden perusteella sanoisin, että haastattelussa mitattiin ryhmätyötaitoja, ei pätevyyttä. Ovathan nuo ryhmätyötaidot tärkeitä, mutta pari ihan oikesti omasta mielestäni hyvää hakijaa tiputettiin.

Valintaprosessissa ei ollenkaan mitattu fysiikan taitoja, ja matemaatiikasta selvisi, jos on ollut hereillä peruskoulussa. Itse koulussa kuitenkin vaaditaan syvempää osaamista, ja matemaattiset aineet ovat vahvasti läsnä työssä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tunnista omia it-alan AMK-opintojani koskaan tämänkaltaisista ketjuista. Jatkoin niiden jälkeen suoraan maisteriksi ja minut taas on yllättänyt se, miten järjettömän helppoa ja kevyttä yliopisto-opiskelu on. 30op/ periodissa tahdilla voi pitää ihan kevyesti pari-kolme päivää viikossa vapaata, max kahtena päivänä pitäisi käydä luennoilla, jos silloinkaan, ja suunnilleen ihan minkätasoisella räpellyksellä vain pääsee läpi. Hyvin pienellä effortilla on 4,75 keskiarvo kun saman eteen AMK:ssa sai oikeasti taistella. Kaikista helpointa on ollut kauppatieteissä, sitten hallintotieteissä ja viestintätieteissä.

Opetuksen taso on myös paikoitellen aivan täydellisen olematon ja suoritukset hoidetaan vertaisarvioinneilla. 

Otapa yliopistolta matikkaa tai fysiikkaa ja kokeile sieltä paukutella vitosia

En ole kokeillut, mutta suvussani on matematiikan tohtori ja hänen täysien arvosanojen rivinsä katkesi vain kieliin :D Ilmeisesti on siis varsin mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu ovat laaduttomia. Kummassakin itse OPETUKSEN taso on surkea. Yliopistoissa on jo menty siihen, että lähinnä luetaan materiaalit kotona ja sitten tentitään. Espanjalainen ystäväni kysyi minulta aikoinaan, että miksi en ole koskaan luennoilla. Heillä kun läsnäolo on tärkeää.

Minä sanoin, että meillä Suomessa opiskelijat opettavat itse itseään. Siksi meidän valmistuneiden laatu laskeekin vuosi vuodelta.

Vähän ot, mutta en olisi sitä mieltä, että ainakaan yliopistossa läsnäolo on tärkeintä. Tärkeintä on että ymmärtää ja omaksuu asiat. Joku oppii paremmin rauhassa kotona lukemalla ja joku luennoilla. Tentti sitten toivon mukaan näyttää, onko mitään sisäistetty. 

Mikä on kansainvälisesti hyvin poikkeuksellista. Meillä yliopisto voisi olla verkkokurssi, koska opetus on niin alatasoista.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa sekä yliopisto että ammattikorkeakoulu ovat laaduttomia. Kummassakin itse OPETUKSEN taso on surkea. Yliopistoissa on jo menty siihen, että lähinnä luetaan materiaalit kotona ja sitten tentitään. Espanjalainen ystäväni kysyi minulta aikoinaan, että miksi en ole koskaan luennoilla. Heillä kun läsnäolo on tärkeää.

Minä sanoin, että meillä Suomessa opiskelijat opettavat itse itseään. Siksi meidän valmistuneiden laatu laskeekin vuosi vuodelta.

Sama juttu toisen asteen koulutuksessa, google ja youtube on meidän opettajamme, ihan turha edes käydä tunneilla siellä kuin ei juurikaan opeteta mitään, ihan sama sitten kotona tehdä niitä tehtäviä ja kaikki tietenkin pääsevät koulusta läpi osaa tai ei,

Niin ja yhtään koetta ei meillä ole ollut tämän 1,5 vuoden aikana.