Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte motivaatiota iänikuiseen ruoanlaittoon?
Mitään muuta ehtisi elämässä tehdä kuin olla keittiössä, jos päättäisin syödä terveellisesti. Miten motivoidutte kokkaamaan? Tiedän että jotkut nauttivat siitä - en ymmärrä - mutta te jotka ette nauti ja silti laitatte joka päivä ruokaa, miten jaksatte? Jos mulla olisi rahaa sikana, palkkaisin itselleni kokin tekemään viikon ruoat jääkaappiin. :D
Kommentit (238)
Meillä on järkyttävät ruokakulut. Yritän säästää tekemällä itse mahdollisimman paljon, mutta kyllähän esim. kaupan valmiit lihapullat tulee halvemmaksi kuin tehdä itse kunnolliset. Kaupan pullissa on jauhettuna kaikki halvat osat. Ostin uudeksi vuodeksi lohta pienen palan (alle puoli kiloa) ja teen siitä tänään lohipastaa. Ei pysty enää uunilohta ostamaan, kun 5-henkiselle perheelle pitäisi olla kilon pala uuniin ja maksaa niin vietävästi. Eilen oli lohkoperunat uunissa, itse tein, ja kermaviilikastiketta ja pannulla paistettuja valmiita nugetteja. Meillä ei kukaan tykkää kiusauksista tai sosekeitoista, jotka olisi edullisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta olen tehnyt lähes päivittäin ja välillä tulee aallonpohjia, ettei jaksaisi. Mutta keliakia ja allergiat pakottaa jaksamaan ;) Nykyään annoskootkin on niin valtavia, lukiolainen syö paljon ja armeijasta viikonloppuisin kotiin tuleva ihan niin paljon kuin jaksan kokata. Nyoret syö välillä valmispizzoja tms, ja lukiolainen joskus kokkaa. Mulle riittäisi joku salaatti tai munakas, mutta niihin siirryn sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Jatkan vielä määristä; edellinen kirjoittaja sanoi tekevänsä viikonlopuksi 2 pellillistä pizzaa. Jos minä teen perjantaina 2 pellillistä pizzaa, ne menee iltapalaksi saman tien. Sitä on vaikea kuvitella paljonko teineille/nuorille aikuisille ruokaa pitää laittaa.
Ei se kirjoittaja varmaan kuitenkaan tarkoittanut, että koko viikonlopuksi on 2 pellillistä pitsaa. Eiköhän se ole yhden päivän ruokana. Meillä ainakin menee 2 pellillistä pitsaa yhdellä aterialla ja riittää kyllä hyvin, lasten iät 11-16 v. Poika 16 v. urheilee paljon ja hän syö puoli pellillistä pitsaa kerralla, tytöt syö yhteensä puoli pellillistä. Se toinen pelti jää minulle ja miehelle ja monesti minulta ainakin jää siitä omasta puolikkaasta yksi pala vielä iltapalaksi.
Meillä menee aamu- ja iltapalana pussillinen leipää, esim. ruispaloja. Eli noin 7 pussillista leipää viikossa, vaikkei syödä pääruualla leipää ollenkaan. Juustoa kuluu noin kilo viikossa. Maitoa litra päivässä, ja jos tarvitsee ruuanlaittoon myös, se on ekstrana. Kun teen broilerikastikkeen, tarvitaan noin 450-550 g broilerisuikaletta tai filettä ja 4 dl ruokakermaa. Joskus jatkan kastiketta kasviksilla tai tomaattimurskalla, että riittää kaikille. Broilerikastike ja riisi on noilla määrillä yksi ateria tälle perheelle. Jos haluaa ottaa evääksi töihin, pitää varata 700 g broileria. Kun teen perunamuusin, tarvitaan yli kilo perunoita, vähintään pari desiä maitoa, 150 g voita. Kun anoppi teki meille perunamuusia, hän luuli, että kg perunoita riittää neljälle aikuiselle ja kolmelle nuorelle. Siitähän tulee lusikallinen per syöjä.
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Pakastan ne annosrasioihin. Maku pysyy hyvänä mm pastakastikkeessa, kiusauksissa, tomaattisessa makaronilaatikossa, keitoissa ja piiraissa.
Tasaisin väliajoin on sitten vielä pakastimen tyhjennyspäiviä ettei niitä loju sielläkään määrättä.
Kaksi aikuista etätöissä, lukiolainen ja opiskelija, kaikki syö esim lounaat eri aikaan ja opiskelija on viikonloppuisin yksin kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta olen tehnyt lähes päivittäin ja välillä tulee aallonpohjia, ettei jaksaisi. Mutta keliakia ja allergiat pakottaa jaksamaan ;) Nykyään annoskootkin on niin valtavia, lukiolainen syö paljon ja armeijasta viikonloppuisin kotiin tuleva ihan niin paljon kuin jaksan kokata. Nyoret syö välillä valmispizzoja tms, ja lukiolainen joskus kokkaa. Mulle riittäisi joku salaatti tai munakas, mutta niihin siirryn sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Jatkan vielä määristä; edellinen kirjoittaja sanoi tekevänsä viikonlopuksi 2 pellillistä pizzaa. Jos minä teen perjantaina 2 pellillistä pizzaa, ne menee iltapalaksi saman tien. Sitä on vaikea kuvitella paljonko teineille/nuorille aikuisille ruokaa pitää laittaa.
Me olemme tosi pieniruokainen perhe! Meillä on ollut kotona 4 urheilevaa teiniä ja aina on 1 pelti riittänyt 6 hengelle. Pizzan kanssa on salaattia myös.
Vierailija kirjoitti:
Keskiviikko klo 16.15 kotona. Lapsilla ruoka pitäisi olla klo 17 pöydässä, koska lounas koulussa aikaisin. Yleensä kellään muulla perheessä ei ole ollut ideoita mitä ruuaksi, joten sillä mennään mitä itse keksin. Perunat tulille, jauheliha pannulle, kasti tekeillä ja kun kastike porisee on hyvä hetki vääntää salaatti/raaste. Ruuat nassuun ja siivoilemaan.
Jos teet vkl monet ruoat. Mahtavaa eli sulla ei oo vapaata viikossa! Parhaimpina päivinä käyt vielä kaupassa töistä tullessa ja sitten ruoan laittoon. Tästä on kyse!
Jos kiusauksessa menee 15min teko ja uunissa 1.5h ei ruoka ole ajoissa.
Jos haluaa viikolla tehdä hitaita ruokia teen sen edellisenä iltana ja vain lämmitetään seuraavana päivänä. 2 minuuttia mikrossa per annos riittää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruoanlaittohan on se päivän kohokohta, jota odotan innolla.
Siivoaminen sen jälkeen on pakkopullaa, mutta onneksi on tiskikone.
Kun tekee ruoan ajatuksella ja huolella, ei tule ikinä tehneeksi mitään pahanmakuista...
( kyllä minäkin välillä menen helpommalla ja haen ranskalaisia kaupasta, ehkä kerran kuussa )
Suhteellisen helppoa ruuanlaittoa jos ostaa pakasteesta puolivalmista eli keittojuurekset perunasuikaleet, parsaasli, kukkakaali. CO2-jälki vaan isompi kuin jos ostaa lanttua porkkanaa ja pottia vihannesosaston laarista. Kaalin saa helposti suikaloitua ja sitä voi hauduttaa lisukkeeksi, vaikka kanankoipien alla uunissa. Minä olen semmoinen oikopolkujen kulkija luonnoltani ruuanlaitossa muttamikä ollessa kun en ole ruuan maittavuudesta vastuussa kellekään. Terveellisyyskään ei niin paljon vaadi. Välttää eläinrasvaa kuten voita, ja suosii kasvirasvaa sen sijaan. Välttää sokeria ja valkoista vehnäjauhoa. Ja syö muuten sitä sun tätä eli monipuolista. Siinä se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten nyt tuossa muka menee aikaa? 15 min meni tänään ja ruokana oli paistettu kanasenmunanen, italianpataa, höyrytettyjä kasviksia ja kirsikkatomaateja. Mitä sinä teet siellä keittiössä?
Ruokaa laitan, 15 min en koskaan.
En tykkää yhtään ruuanlaitosta, vaikka osaan tehdä hyvää. Isä oli kokki kalliissa ravintolassa ennen työkyvyttömyyttä. Hän opetti paistamaan pihvit ja kalat oikein. Hänellä oli tiettyjä bravuureita, esim. kanaa viini/voikastikkeessa, kuhafileet ja yrttinen sitruunakastike ja naudanlihapihvit maustevoilla ja suikaloiduilla valkosipuliperunoilla. Niitä minä olen juhlapyhinä aina laittanut.
Arkena teen helppoja ruokia, kuten tomaattinen pastavuoka, uunifetaa ja juureksia, ruskea kastike, keitetyt perunat ja nopeasti paistuvaa lihaa. Äsken syötiin broileripihvit ja tein isän ohjeella yrttisen sitruunakastikkeen siihen, lisukkeena tavallista basmatiriisiä ja aikaa kului 20-25 min.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Pakastan ne annosrasioihin. Maku pysyy hyvänä mm pastakastikkeessa, kiusauksissa, tomaattisessa makaronilaatikossa, keitoissa ja piiraissa.
Tasaisin väliajoin on sitten vielä pakastimen tyhjennyspäiviä ettei niitä loju sielläkään määrättä.
Kaksi aikuista etätöissä, lukiolainen ja opiskelija, kaikki syö esim lounaat eri aikaan ja opiskelija on viikonloppuisin yksin kotona.
Ei liity ihan aiheeseen, mutta pakastetut ruuat on kyllä yleensä pahoja. Kiusaus muuttuu vetiseksi. Pastan rakenne ei kestä pakastamista ollenkaan. Pastaruuat on niin nopeita tehdä, etten edes ymmärrä, kuka niitä viitsii pakastaa. Meillä on mies tuollainen pakastaja. Viimeksi heitin pois 5 annosrasiallista makaronilaatikkoa, jotka oli lojuneet pakastimessa 5 kuukautta. Mies laittaa pakastimeen jopa kinkun jämiä ja jossain vaiheessa kun pakastin täyttyy, heitän ne biojätteeseen. Viime jouluna hän työnsi pakastimeen myös laatikoita. Ei kai kukaan jotain lanttulaatikkoa enää joulun jälkeen syö ja muutenkin se menee vetiseksi pakastimessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Pakastan ne annosrasioihin. Maku pysyy hyvänä mm pastakastikkeessa, kiusauksissa, tomaattisessa makaronilaatikossa, keitoissa ja piiraissa.
Tasaisin väliajoin on sitten vielä pakastimen tyhjennyspäiviä ettei niitä loju sielläkään määrättä.
Kaksi aikuista etätöissä, lukiolainen ja opiskelija, kaikki syö esim lounaat eri aikaan ja opiskelija on viikonloppuisin yksin kotona.
Ei liity ihan aiheeseen, mutta pakastetut ruuat on kyllä yleensä pahoja. Kiusaus muuttuu vetiseksi. Pastan rakenne ei kestä pakastamista ollenkaan. Pastaruuat on niin nopeita tehdä, etten edes ymmärrä, kuka niitä viitsii pakastaa. Meillä on mies tuollainen pakastaja. Viimeksi heitin pois 5 annosrasiallista makaronilaatikkoa, jotka oli lojuneet pakastimessa 5 kuukautta. Mies laittaa pakastimeen jopa kinkun jämiä ja jossain vaiheessa kun pakastin täyttyy, heitän ne biojätteeseen. Viime jouluna hän työnsi pakastimeen myös laatikoita. Ei kai kukaan jotain lanttulaatikkoa enää joulun jälkeen syö ja muutenkin se menee vetiseksi pakastimessa.
Tomaattinen pastavuoka on oikein hyvää pakastimen kauttakin.
Ei kaikilla ole aikaa kokkailla siellä etätöiden puolen tunnin ruokiksella. Itse käytän koirat lenkillä ja syömiseen jää 10 minuuttia.
Ja nyt ollaan oltu viikkotolkulla flunssassa. On hyvä olla varastoa.
Miksi suolaat lohen niin suolaiseksi?
Siitä että teen motivaationi mukaan. Jos ei huvita, niin en tee ruokaa, vaan syön leipää/munakasta jne helppoa ja nopeaa. Väillä tulee sitten jotain intoiluja, kuten nyt viimeksi keitot. Olen tehnyt kaikenlaisia uusia keittoja viikkotolkulla. Keittoja ennen oli pastat. Kolusin netistä parhaimman kuuloiset ohjeet ja tein eri pastoja joita en ole ennen tehnyt. Nyt löysin siivotessa kasvisruokakirjan, ja siellä oli niin hyvännäköisiä kuvia ja herkullisen kuuloisia ohjeita että se taitaa olla seuraavana :D
Meitä on syömässä minä ja mies, ja kokkaamme 30/30/40 eli minä/mies/yhdessä.
Ihmettelen erästäkin kaveriani, joka kokkaa päivät pitkät miehelleen ja aikuiselle pojalleen. Sitten tuskailee kun aina samaa ruokaa, ja ei keksi mitään uutta, ja olisi kiva kokeilla jotain, ja kun sitten ehdotan jotain joka vei kieleni mennessään, niin vastaus on että ei voi tehdä kun mies ja poika ei kuitenkaan söisi. Olen sanonut monesti että tehkööt he itse ruokansa, mutta ei ne kuulemma tee, vaan sitten tilaavat pitsaa tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille se ruoka on vain ravintoa ja energiaa eikä mikään elämäntehtävä.
Eihän siinä mitään. Ihmettelen vain kuinka passiivista ja pakkopullamaista elämäntapaa työelämän ulkopuolella moni viettää. Itse saan kaikenlaisesta tekemisestä ja onnistumisista nautintoa ja energiaa. Toisin kuin viettämällä tuntikausia päivässä ruudun äärellä. Vielä pahempi, jos se ruutuaika kuluu valittamiseen. En lainkaan ihmettele, jos pää ei meinaa kestää ja nykyään masennus on niin yleistä.
Perheenäidit ei ehdi mitään tuntikausia ruutua tuijotella ja monet kotityöt on pakkopullaa.
Olet väsynyt, flunssainen ja aina on vaan oakko jaksaa.
Meillä isä tekee ruoat 350 päivänä vuodessa.
Katson jääkaappiin ja teen siitä mikä on pakko valmistaa päivämäärän tai fräschöörin takia.
Tänään kylläkin Pytt i panna eli kaikki tähteet paistinpannulle.
Vierailija kirjoitti:
Minä törmäsin tähän ongelmaan lasten myötä. Olen koko aikuiselämäni syönyt kotona harvoin ns oikeasti kokattua ruokaa, enemmän vain jotain omia sekoituksia, esim riisiä, vihanneksia ja raejuustoa tai nuudeleita rarjuustolla tai erilaisia salaatteja. Työpaikalla olen aina syönyt paremman, lämpimän lounaan. Ennen lapsia käytiin miehenkin kanssa paljon ulkona syömässä viikonloppuisin ja jos kokattiin, oli se useimmiten esim.
kalaa ja kasviksia.Kyllä on ollut opettelu sen jälkeen kun esikoinen alkoi olla vuotias! Tuntuu etten osaa tehdä mitään muuta lapselle soveltuvaa kuin makaronilaatikkoa tai kanasta ja pastasta jotain. Ruoanlaitto tuntuu rasittavalta ja ainaisen saman tomaattimurekan, kanan/mifun/vihannesten/riisin tai pastan toistolta. Esikoinen on nyt 2,5v ja edelleen joskus annan hänelle yksittäisen ruoan purkista siitä yksinkertaisesta syystä, etten jaksa vauvan ruokinnan lisäksi kokata mitään!
Harmittaa myös se, että esim lohen syöminen on meillä miehen kanssa jäänyt lähes kokonaan kun sitä ei voi suolan vuoksi lapselle antaa kuin maistiaspalan ja emme jaksa tehdä kahta ruokaa.
Mikään muu ei ole minua tässä pikkulapsi-arjessa yllättänyt käytännössä niin paljon kuin tämä kokkaaminen!
Itse tein aina saman perusruuan ja otin erikseen lasta varten osan. Lapselle suolattomampaa ja aikuisten osaan lisäsin suolaa.
Leikkaa lohesta erikseen pala,jota et suolaa,vaikka muuten maustat.
Sama esim.muusista,lapselle sivuun osa ennen suolan lisäämistä.
Kiusauksista samoin. Pieneen foliovuokaan annos suolatonta.
Sama keittojen kohdalla.
Meillä tehdään suurin osa ruuasta itse,kun ei eineksistä välitetä.
Molemmat vanhemmat tehdään vuorotyötä ja se tuo vähän haastetta sekä ruokarytmiin että valmistukseen.
Alue: Aihe vapaa
Meillä tehdään yleensä ruokaa kolmeksi päiväksi kerralla. Seuravana päivänä voi helposti vähän muunnella. Puolisokin on innostunut ruuan laitosta ,mutta menen välillä auttamaan ja opastamaan. On niin varma itsestään, että ei vaivaudu maistamaan ruokaa, vaikka hyvästäkin ruuasta tulisi erinomaista vaikka lisäämällä vähän happoa tai sokeria tms.