Miten saatte motivaatiota iänikuiseen ruoanlaittoon?
Mitään muuta ehtisi elämässä tehdä kuin olla keittiössä, jos päättäisin syödä terveellisesti. Miten motivoidutte kokkaamaan? Tiedän että jotkut nauttivat siitä - en ymmärrä - mutta te jotka ette nauti ja silti laitatte joka päivä ruokaa, miten jaksatte? Jos mulla olisi rahaa sikana, palkkaisin itselleni kokin tekemään viikon ruoat jääkaappiin. :D
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
En ehtinyt lukea ketjua, mutta kerron omat vinkkini. Minulla on viisi lasta joista nyt kolme teini-ikäisiä. Ruokaa menee paljon. Haluan kokata itse sekä terveys- että rahasyistä. Olen tehnyt ruoanlaitosta itselleni miellyttävämpää ja aikatehokkaampaa:
- Käyn kaupassa vain kerran viikossa ja teen kerralla isot (siis ISOT) ostokset: näin kaupassa ravaamiseen ei mene aikaa viikolla ja tarvittavat ainekset löytyy kotoa
- Kun teen ruokaa, teen aina kerralla mahdollisimman ison satsin. Syömme aina 2-3 päivää samaa pääruokaa. Perhe ei valita. Salaattiakin voi tehdä tai hedelmiä pilkkoa hyvin 2-3 päiväksi. Lasikipoissa säilyy parempana kuin muovisissa. Kokkaan siis oikeastaan vain noin 3 päivänä viikossa, mutta silti omatekoista ruokaa on joka päivä saatavilla. Tämä vaatii myös isoja pannuja ja kattiloita.
- Joskus kun on aikaa, käytän yhtenä päivänä muutaman tunnin siihen, että teen useamman eri ruoan isoihin vuokiin. Näistä sitten sopiva määrä jääkaappiin ja muut pakkaseen. Kiirepäivää helpottaa suunnattomasti, kun voi vaan aamulla nostaa pakkasesta vuoan sulamaan ja töiden jälkeen käyttää uunissa ja valmista tuli.
Toistan vielä koska tämä on oikeasti ihan ykkösvinkkini ruoanlaiton helpottamiseen: kun kerran teet ruokaa ja otat ne kaikki ainekset esille ja näet sen vaivan, niin tee samalla kerralla PALJON! Todella paljon säästää aikaa ja vaivaa siihen verrattuna, että tekee joka päivä pienen määrän.
- Tykkään katsella Yoitubesta erilaisia dokkareita ja podcasteja. Katselen näitä tabletilta aina samalla kun kokkaan. Silloin se aika hujahtaa ihan mukavastikin.
Om du vill höja upplevelsen vid matbordet då du tydligen kockar mycket och bra, så råder jag dig att köpa en vacuumförpackare. Med en sådan behöver man inte äta samma huvudrätt 2-3 dagar i följd.
Fortsätt med att göra dina stora satser, servera och vacuumera resten i olika stora portionspåsar och frys in. Det är mycket lättare än olika burkar och fryspåsar. På vacuumpåsen ser man rakt av vad som är i och då man med permanent tusch skriver på den platta övre delen vad som är i hur mycket och när det är djupfryst, har man koll på frysens innehåll.
Själv brukar jag köpa stora stycken av kött och stora laxar samt annan fisk. Hemma styckar jag allt, tillreder en måltid och vacuumerar sedan biffarna/fisken/ hönan i påsar om 2 st. Då det blir dags att kocka dem, kan man välja stekpannan, sous viden eller fast ånga enligt eget tycke.
Den ovan beskrivna metoden underlättar mycket det dagliga matlaganden, utan att sänka måltidernas smak, konsistens eller näringsvärden. Förmånligare blir det också då stora styckens kilopris är mycket förmånligare än färdigskuret för att inte tala om färdiglagat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta olen tehnyt lähes päivittäin ja välillä tulee aallonpohjia, ettei jaksaisi. Mutta keliakia ja allergiat pakottaa jaksamaan ;) Nykyään annoskootkin on niin valtavia, lukiolainen syö paljon ja armeijasta viikonloppuisin kotiin tuleva ihan niin paljon kuin jaksan kokata. Nyoret syö välillä valmispizzoja tms, ja lukiolainen joskus kokkaa. Mulle riittäisi joku salaatti tai munakas, mutta niihin siirryn sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Jatkan vielä määristä; edellinen kirjoittaja sanoi tekevänsä viikonlopuksi 2 pellillistä pizzaa. Jos minä teen perjantaina 2 pellillistä pizzaa, ne menee iltapalaksi saman tien. Sitä on vaikea kuvitella paljonko teineille/nuorille aikuisille ruokaa pitää laittaa.
Me olemme tosi pieniruokainen perhe! Meillä on ollut kotona 4 urheilevaa teiniä ja aina on 1 pelti riittänyt 6 hengelle. Pizzan kanssa on salaattia myös.
Ja pitseriassa teille varmaan riittää yksi pitsa. Mahtaa olla näky kun 6 ihmistä saman pitsan kimpussa ;)
Kun mua tympäsee oikein paljon niin on ladannut sen k-kaupan k-ruoka sovelluksen kännyyn, siellä on tuhansia reseptejä ja voi tyyliin hakea sanalla "kookosmaito" tai "tonnikala"
Parasta että niille voi antaa arvion tähdissä ja jättää kommentin reseptistä. Näkee myös keston (esim. 30min) ja monesta ohjeesta on video. On ihan edullisia arkiruokia paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsani on aika hyvä motivaattori, vaikka en ruoanlaitosta pidäkään.
Pidän hyvästä ruoasta. Laitan välillä isoja annoksia uuniruokia, kuten kaalilaatikkoa.
(Töihin otan toisinaan eineksiä, ja sitten kärsin vatsakivuista.
En edes tiedä mikä niitä aiheuttaa. Toisinaan se on (laktoosittomat) maitotuotteet.
Usein vehnä.
Varmasti myös hiivauute, karrageeni, e-koodit yms... Epäilen myös rypsiöljyä.)Natriumglutamaatti eli aromivahvenne aiheuttaa hirveät vatsakivut
Itselläni on kilo tätä av-palstan parin vuoden takaista saa tanaa, natriumglutamaattia, kaapissa.
Parantaa lähes joka ruoan makua oikein käytettynä.
Oliko se huima prosentti ihmisistä, joka saattoi saada siitä oireita?
Siirry 70-luvun ruokailuun. Keitä joka päivä iso kattilallinen perunaa. Siihen sitten lisuketta, vaikka jauhelihakastiketta, munakastiketta jne. Salaatiksi porkkanaraaste tai kiinankaali sitruunalla tai appelsiinilla maustettuna, ehkä peräti paprikapalasia myös. Viikonloppuna sitten voi herkutella spagetilla ja pizzalla.
Illalla lämpimiä voileipiä tai vaikka täytettyjä lettuja, joihin voi laittaa päivän jämiä.
Sämpylät tehdään itse pari kertaa viikossa.
No vähän kärjistettyä, mutta mistä on tullut käsitys että ruoan täytyy olla jotain gurmeeta tai supervaihtelevaa, että sillä elää eikä jää nälkä? Miljoonat ihmiste maailmassa syö samaa ruokaa joka päivä, riisiä, maissia tms. Tuo perunankeitto auttaa erityisesti jos on suuriruokaisia perheenjäseniä. He ottaa vaan enemmän sitä perunaa sitten, eikä rohmua itselleen kaikkia kastikkeita.
On vähän järkyttävää lukea, että joku teini saa syödä puolikkaan pellillisen pizzaa. Jos nuo tottumukset jää päälle kun kasvupyrähdys on ohi, niin tulee painonhallintaongelmia. Nälkäiseksi ei kenenkään tarvitse jäädä, mutta jotain rajaa pitää olla annoksissa, joissa on kalliita raaka-aineita, kun puhutaan arkiruoasta. Teinit voi viedä vaikka kerran kuussa Raxiin niin saa pizzannälkänstä edullisesti täytettyä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on järkyttävät ruokakulut. Yritän säästää tekemällä itse mahdollisimman paljon, mutta kyllähän esim. kaupan valmiit lihapullat tulee halvemmaksi kuin tehdä itse kunnolliset. Kaupan pullissa on jauhettuna kaikki halvat osat. Ostin uudeksi vuodeksi lohta pienen palan (alle puoli kiloa) ja teen siitä tänään lohipastaa. Ei pysty enää uunilohta ostamaan, kun 5-henkiselle perheelle pitäisi olla kilon pala uuniin ja maksaa niin vietävästi. Eilen oli lohkoperunat uunissa, itse tein, ja kermaviilikastiketta ja pannulla paistettuja valmiita nugetteja. Meillä ei kukaan tykkää kiusauksista tai sosekeitoista, jotka olisi edullisia.
Kilon pala viidelle hengelle? Eihän tuo riitä edes kahdelle.
Vierailija kirjoitti:
Katson jääkaappiin ja teen siitä mikä on pakko valmistaa päivämäärän tai fräschöörin takia.
Tänään kylläkin Pytt i panna eli kaikki tähteet paistinpannulle.
Jag har spytt i pannan on kyllä hyvää.
Itse väsään piirakoita jämäkasviksista ja lihoista, sekin helppo ja nopea ruoka.
Vierailija kirjoitti:
Siirry 70-luvun ruokailuun. Keitä joka päivä iso kattilallinen perunaa. Siihen sitten lisuketta, vaikka jauhelihakastiketta, munakastiketta jne. Salaatiksi porkkanaraaste tai kiinankaali sitruunalla tai appelsiinilla maustettuna, ehkä peräti paprikapalasia myös. Viikonloppuna sitten voi herkutella spagetilla ja pizzalla.
Illalla lämpimiä voileipiä tai vaikka täytettyjä lettuja, joihin voi laittaa päivän jämiä.
Sämpylät tehdään itse pari kertaa viikossa.
No vähän kärjistettyä, mutta mistä on tullut käsitys että ruoan täytyy olla jotain gurmeeta tai supervaihtelevaa, että sillä elää eikä jää nälkä? Miljoonat ihmiste maailmassa syö samaa ruokaa joka päivä, riisiä, maissia tms. Tuo perunankeitto auttaa erityisesti jos on suuriruokaisia perheenjäseniä. He ottaa vaan enemmän sitä perunaa sitten, eikä rohmua itselleen kaikkia kastikkeita.
On vähän järkyttävää lukea, että joku teini saa syödä puolikkaan pellillisen pizzaa. Jos nuo tottumukset jää päälle kun kasvupyrähdys on ohi, niin tulee painonhallintaongelmia. Nälkäiseksi ei kenenkään tarvitse jäädä, mutta jotain rajaa pitää olla annoksissa, joissa on kalliita raaka-aineita, kun puhutaan arkiruoasta. Teinit voi viedä vaikka kerran kuussa Raxiin niin saa pizzannälkänstä edullisesti täytettyä.
Inte behöver maten vara supergourmet, men av tämligen enkla råvaror som du räknar upp går det att laga riktigt god mat bara man lite bemödar sig. Man har aldrig begripit varför någon kokar en massa potatis i förväg, förutom om man skall göra potatissallad. Även då ångar man den hellre.
Vad ungdomars snabba tillväxt beträffar, är jag mera orolig för ungdomar som inte får tillräckligt mycket näring, varför tillväxten till sitt fulla potential är omöjlig. Låt naturen ha sin gång.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Miten sinä niitä käsittelet, jos noin käy? Ei lasagne kuivu, kun päällä on kansi, folio tai tiivis kelmu. Perunamuusin voi tuunata uudeksi ruuaksi, vaikka liha-perunasoselaatikoksi. Kun siihen lisää tilan munamaitoa, rakenne on ihan ok.
Uusien reseptien ehdottamista on vaikea ymmärtää tässä ketjussa, jossa osa ongelmaa on ajan käyttö. Vanhalla reseptillä tehtyä ruokaa ei tarvitse erikseen pähkäillä ja lukea ohjetta, mutta uudella on haastetta jo siinä, että on kaikki tarvittavat ainekset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on järkyttävät ruokakulut. Yritän säästää tekemällä itse mahdollisimman paljon, mutta kyllähän esim. kaupan valmiit lihapullat tulee halvemmaksi kuin tehdä itse kunnolliset. Kaupan pullissa on jauhettuna kaikki halvat osat. Ostin uudeksi vuodeksi lohta pienen palan (alle puoli kiloa) ja teen siitä tänään lohipastaa. Ei pysty enää uunilohta ostamaan, kun 5-henkiselle perheelle pitäisi olla kilon pala uuniin ja maksaa niin vietävästi. Eilen oli lohkoperunat uunissa, itse tein, ja kermaviilikastiketta ja pannulla paistettuja valmiita nugetteja. Meillä ei kukaan tykkää kiusauksista tai sosekeitoista, jotka olisi edullisia.
Kilon pala viidelle hengelle? Eihän tuo riitä edes kahdelle.
Riippuu siitä, mitä ruokaa tehdään ja mitä lisäkkeinä. Kilon file on noin puolet kaksikiloisesta kalasta, eli siinä on enemmän syötävää kuin yhdessä kokonaisessa kilon painoisessa kalassa, joka meillä riittää hyvin viidelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsani on aika hyvä motivaattori, vaikka en ruoanlaitosta pidäkään.
Pidän hyvästä ruoasta. Laitan välillä isoja annoksia uuniruokia, kuten kaalilaatikkoa.
(Töihin otan toisinaan eineksiä, ja sitten kärsin vatsakivuista.
En edes tiedä mikä niitä aiheuttaa. Toisinaan se on (laktoosittomat) maitotuotteet.
Usein vehnä.
Varmasti myös hiivauute, karrageeni, e-koodit yms... Epäilen myös rypsiöljyä.)Natriumglutamaatti eli aromivahvenne aiheuttaa hirveät vatsakivut
Itselläni on kilo tätä av-palstan parin vuoden takaista saa tanaa, natriumglutamaattia, kaapissa.
Parantaa lähes joka ruoan makua oikein käytettynä.
Oliko se huima prosentti ihmisistä, joka saattoi saada siitä oireita?
Se prosentti, johon minä kuulun, saa oireita jo pelkästä mausteen hajusta. Eräässä opiskelijaruokalassa en uskaltanut syödä kuin puuroja ja kalaruokia, joissa sitä ällöttävää maustetta ei ollut. Jos sinulla on sitä kilo, suurtalouksiin on varmaan myyty 50 kilon tynnyreissä, kun sitä riittää kaikkiin ruokiin.
Meillä ei maistu aiemmin kokattu ruoka kuin tietyt raaka-aineet. esim. just perunamuusia ei syö meillä kukaan, jos lämmitetään uudelleen. Kana menee ilman uudelleenlämmitystä esim. salaatissa, uudelleen lämmitettynä ei uppoa.
Keitot on poikkeus, etenkin jos niissä ei ole perunaa. Kasvissosekeiton hienous on se, että sitä voi syödä kolmenakin päivänä uudistamalla lisukkein ja vielä pastakastikkeena uusi tuleminen.
Myös jauhelihakastike toimii meillä uusinnassa, jos kylkeen tekee uuden lisukkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Pakastan ne annosrasioihin. Maku pysyy hyvänä mm pastakastikkeessa, kiusauksissa, tomaattisessa makaronilaatikossa, keitoissa ja piiraissa.
Tasaisin väliajoin on sitten vielä pakastimen tyhjennyspäiviä ettei niitä loju sielläkään määrättä.
Kaksi aikuista etätöissä, lukiolainen ja opiskelija, kaikki syö esim lounaat eri aikaan ja opiskelija on viikonloppuisin yksin kotona.
Ei liity ihan aiheeseen, mutta pakastetut ruuat on kyllä yleensä pahoja. Kiusaus muuttuu vetiseksi. Pastan rakenne ei kestä pakastamista ollenkaan. Pastaruuat on niin nopeita tehdä, etten edes ymmärrä, kuka niitä viitsii pakastaa. Meillä on mies tuollainen pakastaja. Viimeksi heitin pois 5 annosrasiallista makaronilaatikkoa, jotka oli lojuneet pakastimessa 5 kuukautta. Mies laittaa pakastimeen jopa kinkun jämiä ja jossain vaiheessa kun pakastin täyttyy, heitän ne biojätteeseen. Viime jouluna hän työnsi pakastimeen myös laatikoita. Ei kai kukaan jotain lanttulaatikkoa enää joulun jälkeen syö ja muutenkin se menee vetiseksi pakastimessa.
Havaittu varsinkin joulun aikaan, kun pakastaa koko lihan sellaisenaan, se voi muuttua. Mutta jos laittaa punaviinikastikkeen joukkoon, säilyy muutaman viikon.
Pakastaisin paistettua jauhelihaa, en laatikkona. Lanttulaatikko muuttui melkein paremmaksi pakastimessa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiviikko klo 16.15 kotona. Lapsilla ruoka pitäisi olla klo 17 pöydässä, koska lounas koulussa aikaisin. Yleensä kellään muulla perheessä ei ole ollut ideoita mitä ruuaksi, joten sillä mennään mitä itse keksin. Perunat tulille, jauheliha pannulle, kasti tekeillä ja kun kastike porisee on hyvä hetki vääntää salaatti/raaste. Ruuat nassuun ja siivoilemaan.
Jos teet vkl monet ruoat. Mahtavaa eli sulla ei oo vapaata viikossa! Parhaimpina päivinä käyt vielä kaupassa töistä tullessa ja sitten ruoan laittoon. Tästä on kyse!
Jos kiusauksessa menee 15min teko ja uunissa 1.5h ei ruoka ole ajoissa.
Kuinka hidas uuni sinulla on ? Laita kiusaus tai laatikko paistamista varten valmiiksi edellisenä päivänä matalaan vuokaan. Seuraavana päivänä heti uuni 180 asteeseen kun tulet kotiin, vuoka jääkaapista uuniin ja sitten vaikka av-palstalle puoleksi tunniksi. Lapset voivat itse kattaa pöytää, laittaa salaattia ym. valmisteluja, niin pääsevät syömään klo 17.
Ja arvaa mitä: sen kiusauksen ja laatikon voi lapsi laittaa ihan itse uuniin! Tulevathan koululaiset yleensä kotiin ennen työstä tulevia aikuisia. Kun olin itse toisella paikkakunnalla töissä, lapsilla on pari ruokalajia jokaisella, jonka osasivat valmistaa: makkaraperunat pakasteranskalaisista ja lenkistä, kiusaus, broileri+ riisi, purkkihernekeitto. En nyt kaikkia muista, mutta jokaiselle viikonpäivälle oli eri ruokaa, joko aiemmin tehtyä, tuunattua tai lapsen valmistamaa.
Vierailija kirjoitti:
Siirry 70-luvun ruokailuun. Keitä joka päivä iso kattilallinen perunaa. Siihen sitten lisuketta, vaikka jauhelihakastiketta, munakastiketta jne. Salaatiksi porkkanaraaste tai kiinankaali sitruunalla tai appelsiinilla maustettuna, ehkä peräti paprikapalasia myös. Viikonloppuna sitten voi herkutella spagetilla ja pizzalla.
Illalla lämpimiä voileipiä tai vaikka täytettyjä lettuja, joihin voi laittaa päivän jämiä.
Sämpylät tehdään itse pari kertaa viikossa.
No vähän kärjistettyä, mutta mistä on tullut käsitys että ruoan täytyy olla jotain gurmeeta tai supervaihtelevaa, että sillä elää eikä jää nälkä? Miljoonat ihmiste maailmassa syö samaa ruokaa joka päivä, riisiä, maissia tms. Tuo perunankeitto auttaa erityisesti jos on suuriruokaisia perheenjäseniä. He ottaa vaan enemmän sitä perunaa sitten, eikä rohmua itselleen kaikkia kastikkeita.
On vähän järkyttävää lukea, että joku teini saa syödä puolikkaan pellillisen pizzaa. Jos nuo tottumukset jää päälle kun kasvupyrähdys on ohi, niin tulee painonhallintaongelmia. Nälkäiseksi ei kenenkään tarvitse jäädä, mutta jotain rajaa pitää olla annoksissa, joissa on kalliita raaka-aineita, kun puhutaan arkiruoasta. Teinit voi viedä vaikka kerran kuussa Raxiin niin saa pizzannälkänstä edullisesti täytettyä.
Jaha, siellä taas teiniä pidetään nälässä. Kasvuiässä tarvitsee ravintoa, nälässä pitämällä varmaan tulee kitukasvuinen, ja kun ne luutkin kasvavat, niin mahtaa olla haperoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsani on aika hyvä motivaattori, vaikka en ruoanlaitosta pidäkään.
Pidän hyvästä ruoasta. Laitan välillä isoja annoksia uuniruokia, kuten kaalilaatikkoa.
(Töihin otan toisinaan eineksiä, ja sitten kärsin vatsakivuista.
En edes tiedä mikä niitä aiheuttaa. Toisinaan se on (laktoosittomat) maitotuotteet.
Usein vehnä.
Varmasti myös hiivauute, karrageeni, e-koodit yms... Epäilen myös rypsiöljyä.)Natriumglutamaatti eli aromivahvenne aiheuttaa hirveät vatsakivut
Itselläni on kilo tätä av-palstan parin vuoden takaista saa tanaa, natriumglutamaattia, kaapissa.
Parantaa lähes joka ruoan makua oikein käytettynä.Kasariysärillä meillä oli koulun keittiössä tonkallinen tuota, ja sitä lisäiltiin ruokaan kuin ruokaan. Kyllä on tämä "allergia" tullut vasta median myötä ;)
Oliko se huima prosentti ihmisistä, joka saattoi saada siitä oireita?
Vierailija kirjoitti:
Siirry 70-luvun ruokailuun. Keitä joka päivä iso kattilallinen perunaa. Siihen sitten lisuketta, vaikka jauhelihakastiketta, munakastiketta jne. Salaatiksi porkkanaraaste tai kiinankaali sitruunalla tai appelsiinilla maustettuna, ehkä peräti paprikapalasia myös. Viikonloppuna sitten voi herkutella spagetilla ja pizzalla.
Illalla lämpimiä voileipiä tai vaikka täytettyjä lettuja, joihin voi laittaa päivän jämiä.
Sämpylät tehdään itse pari kertaa viikossa.
No vähän kärjistettyä, mutta mistä on tullut käsitys että ruoan täytyy olla jotain gurmeeta tai supervaihtelevaa, että sillä elää eikä jää nälkä? Miljoonat ihmiste maailmassa syö samaa ruokaa joka päivä, riisiä, maissia tms. Tuo perunankeitto auttaa erityisesti jos on suuriruokaisia perheenjäseniä. He ottaa vaan enemmän sitä perunaa sitten, eikä rohmua itselleen kaikkia kastikkeita.
On vähän järkyttävää lukea, että joku teini saa syödä puolikkaan pellillisen pizzaa. Jos nuo tottumukset jää päälle kun kasvupyrähdys on ohi, niin tulee painonhallintaongelmia. Nälkäiseksi ei kenenkään tarvitse jäädä, mutta jotain rajaa pitää olla annoksissa, joissa on kalliita raaka-aineita, kun puhutaan arkiruoasta. Teinit voi viedä vaikka kerran kuussa Raxiin niin saa pizzannälkänstä edullisesti täytettyä.
Katsos kun nykyään väitetään että tuolla ruualla lihoo, ei saisi olla hiilareita, eikä läskiä ruuassa, ja pitäisi olla avokadoa ja korianteria lautasella.
Hauskintahan tuossa on se että silloin 70-luvulla ei juurikaan lihavia näkynyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokkaamalla kerralla kahden päivän ruuan (valmis ruoka säilyy jääkaapissa parikin päivää), ostamalla silloin tällöin suosiolla eineksiä (yleensä jos on hyviä tarjouksia) useiksi päiviksi ja etsimällä uusia reseptejä.
Jotkut tekee jopa viikonloppuisin valmiiksi koko viikon ruuat, mikä toisaalta vie kerralla aika paljon vapaa-aikaa. Mutta olisihan se arkena helppoa ottaa ruokia muoviastioista ja vain lämmittää mikrossa.
Ei ne kyllä tuoreen makuisena säily, jos viikonloppuna kokkaa seuraavaksi viikoksi. Olen kokeillut sitäkin, kun tein iltapainotteista vuorotyötä. Joku lihapata, jossa on juureksia, menee pahan makuiseksi kolmessa päivässä. Perunamuusi jo parissa päivässä, sen rakennekin muuttuu. Lasagne kuivuu ja pastalevy turpoaa ihan mahdottoman sitkeäksi.
Miten sinä niitä käsittelet, jos noin käy? Ei lasagne kuivu, kun päällä on kansi, folio tai tiivis kelmu. Perunamuusin voi tuunata uudeksi ruuaksi, vaikka liha-perunasoselaatikoksi. Kun siihen lisää tilan munamaitoa, rakenne on ihan ok.
Uusien reseptien ehdottamista on vaikea ymmärtää tässä ketjussa, jossa osa ongelmaa on ajan käyttö. Vanhalla reseptillä tehtyä ruokaa ei tarvitse erikseen pähkäillä ja lukea ohjetta, mutta uudella on haastetta jo siinä, että on kaikki tarvittavat ainekset.
Miten et ymmärrä sen ehdottamista ketjussa jonka otsikko jo kertoo että kysytään mistä muut saavat MOTIVAATIOTA ruuan laittoon?? Tuohan on varmaan yleisimpiä keinoja saada motivaatiota ruuan laittoon, että kokeilee uusia ruokia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siirry 70-luvun ruokailuun. Keitä joka päivä iso kattilallinen perunaa. Siihen sitten lisuketta, vaikka jauhelihakastiketta, munakastiketta jne. Salaatiksi porkkanaraaste tai kiinankaali sitruunalla tai appelsiinilla maustettuna, ehkä peräti paprikapalasia myös. Viikonloppuna sitten voi herkutella spagetilla ja pizzalla.
Illalla lämpimiä voileipiä tai vaikka täytettyjä lettuja, joihin voi laittaa päivän jämiä.
Sämpylät tehdään itse pari kertaa viikossa.
No vähän kärjistettyä, mutta mistä on tullut käsitys että ruoan täytyy olla jotain gurmeeta tai supervaihtelevaa, että sillä elää eikä jää nälkä? Miljoonat ihmiste maailmassa syö samaa ruokaa joka päivä, riisiä, maissia tms. Tuo perunankeitto auttaa erityisesti jos on suuriruokaisia perheenjäseniä. He ottaa vaan enemmän sitä perunaa sitten, eikä rohmua itselleen kaikkia kastikkeita.
On vähän järkyttävää lukea, että joku teini saa syödä puolikkaan pellillisen pizzaa. Jos nuo tottumukset jää päälle kun kasvupyrähdys on ohi, niin tulee painonhallintaongelmia. Nälkäiseksi ei kenenkään tarvitse jäädä, mutta jotain rajaa pitää olla annoksissa, joissa on kalliita raaka-aineita, kun puhutaan arkiruoasta. Teinit voi viedä vaikka kerran kuussa Raxiin niin saa pizzannälkänstä edullisesti täytettyä.
Jaha, siellä taas teiniä pidetään nälässä. Kasvuiässä tarvitsee ravintoa, nälässä pitämällä varmaan tulee kitukasvuinen, ja kun ne luutkin kasvavat, niin mahtaa olla haperoa.
Just näin. Urheilevien poikien äitinä sanoisin, että ruokaa kuluu ja sitä saa syödä. Toinen on 184 cm ja painaa 65 kg ja toinen 180 cm ja painaa myös 65-66 kg. Molemmat harrastavat hikiliikuntaa monta kertaa viikossa ja lisäksi käyvät salilla kerran, pari viikossa. Esim. tänään tein uunissa porkkanoita ja mantelikalaa ja keitin perunat. Hyvin maistui. Iltapalaksi nuorempi söi 4 palaa ruisleipää, jonka päällä margariinia, juustoa, kurkkua ja paprikaa. Vanhempi pojista pitää kaurapuurosta ja söi sitä iltapalaksi voisilmällä, lasillinen maitoa kyytipojaksi. Meillä ei nälässä pidetä. Jos tekisin pitsaa, varmaan söisivät pellillisen. Toisaalta meillä ei mässätä sipsejä, limuja tai energiajuomia.
No yksi mikä motivoi on diabeetikkolapsi. Toinen se että pakkohan se on.