Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte motivaatiota iänikuiseen ruoanlaittoon?
Mitään muuta ehtisi elämässä tehdä kuin olla keittiössä, jos päättäisin syödä terveellisesti. Miten motivoidutte kokkaamaan? Tiedän että jotkut nauttivat siitä - en ymmärrä - mutta te jotka ette nauti ja silti laitatte joka päivä ruokaa, miten jaksatte? Jos mulla olisi rahaa sikana, palkkaisin itselleni kokin tekemään viikon ruoat jääkaappiin. :D
Kommentit (238)
Aika usein löydän motivaation ruoanlaittoon siten, että kysyn teini-ikäiseltä pojaltani, voisiko hän tehdä ruoan. Hänellä on sitä motivaatiota, jos on aineksia, joista hän tykkää tehdä ruokaa. Minun ei tarvitse kuin kattaa pöytä ja nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Salaatti syntyy helposti. Kaupassa on valmiina salaattisekoituksia pusseissa. Lisää vaan kurkkua, tomaattia, punasipulia ja vaikka kypsää lohta tai broileria (nekin valmiina kaupasta).
Patongin kanssa syön.
Teen todella yksinkertaista muonaa vaikka juureksista. Kyllä silläkin elelee ja on terveellistä.
Vatsani on aika hyvä motivaattori, vaikka en ruoanlaitosta pidäkään.
Pidän hyvästä ruoasta. Laitan välillä isoja annoksia uuniruokia, kuten kaalilaatikkoa.
(Töihin otan toisinaan eineksiä, ja sitten kärsin vatsakivuista.
En edes tiedä mikä niitä aiheuttaa. Toisinaan se on (laktoosittomat) maitotuotteet.
Usein vehnä.
Varmasti myös hiivauute, karrageeni, e-koodit yms... Epäilen myös rypsiöljyä.)
Vierailija kirjoitti:
Vatsani on aika hyvä motivaattori, vaikka en ruoanlaitosta pidäkään.
Pidän hyvästä ruoasta. Laitan välillä isoja annoksia uuniruokia, kuten kaalilaatikkoa.
(Töihin otan toisinaan eineksiä, ja sitten kärsin vatsakivuista.
En edes tiedä mikä niitä aiheuttaa. Toisinaan se on (laktoosittomat) maitotuotteet.
Usein vehnä.
Varmasti myös hiivauute, karrageeni, e-koodit yms... Epäilen myös rypsiöljyä.)
Natriumglutamaatti eli aromivahvenne aiheuttaa hirveät vatsakivut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vatsani on aika hyvä motivaattori, vaikka en ruoanlaitosta pidäkään.
Pidän hyvästä ruoasta. Laitan välillä isoja annoksia uuniruokia, kuten kaalilaatikkoa.
(Töihin otan toisinaan eineksiä, ja sitten kärsin vatsakivuista.
En edes tiedä mikä niitä aiheuttaa. Toisinaan se on (laktoosittomat) maitotuotteet.
Usein vehnä.
Varmasti myös hiivauute, karrageeni, e-koodit yms... Epäilen myös rypsiöljyä.)Natriumglutamaatti eli aromivahvenne aiheuttaa hirveät vatsakivut
Ja lisäksi migreeniä. Jotenkin epäilen oman migreenin olevan enemmän vatsaperäistä ja onhan monien ruoka-aineitten todettu aiheuttavan migreeniä.
Kun tekee ruokaa itse, tietää tarkkaan, mitä syö.
En mitenkään. Inhoan ruoan laittoa. Onneks ei oo perhettäkään, en kestäs sitä jatkuvaa suunnittelua mitä syödään ja mitä pitää muistaa ostaa kaupasta ja sitten seisot siellä keittiössä väsäämässä kaikenlaista ja päivät menis toisten passaamisessa ja palvelijana olemisessa. Kun lounas on syöty, tiskaat, siivoot pöydät ym, sit joku kohta tahtookin välipalaa ja sitte onkin kohta jo mietittävä mitä laitan seuraavaksi ja sama ralli jatkuis päivästä toiseen. En tajua miten jotkut naiset selviää esim 2-3 lapsen ja miehen syöttämisrallista kun vielä voi olla tilanne että kukaan ei auta.
Nostan todellakin hattua teille jotka tuosta rallista selviätte. 👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisille se ruoka on vain ravintoa ja energiaa eikä mikään elämäntehtävä.
Eihän siinä mitään. Ihmettelen vain kuinka passiivista ja pakkopullamaista elämäntapaa työelämän ulkopuolella moni viettää. Itse saan kaikenlaisesta tekemisestä ja onnistumisista nautintoa ja energiaa. Toisin kuin viettämällä tuntikausia päivässä ruudun äärellä. Vielä pahempi, jos se ruutuaika kuluu valittamiseen. En lainkaan ihmettele, jos pää ei meinaa kestää ja nykyään masennus on niin yleistä.
Vierailija kirjoitti:
En mitenkään. Inhoan ruoan laittoa. Onneks ei oo perhettäkään, en kestäs sitä jatkuvaa suunnittelua mitä syödään ja mitä pitää muistaa ostaa kaupasta ja sitten seisot siellä keittiössä väsäämässä kaikenlaista ja päivät menis toisten passaamisessa ja palvelijana olemisessa. Kun lounas on syöty, tiskaat, siivoot pöydät ym, sit joku kohta tahtookin välipalaa ja sitte onkin kohta jo mietittävä mitä laitan seuraavaksi ja sama ralli jatkuis päivästä toiseen. En tajua miten jotkut naiset selviää esim 2-3 lapsen ja miehen syöttämisrallista kun vielä voi olla tilanne että kukaan ei auta.
Nostan todellakin hattua teille jotka tuosta rallista selviätte. 👍
Voi ei, ei sen noin mene. Myös miehet voivat osallistua ruuanlaittoon. Samoin lapset heti kun pysyy istumassa pöydän ääressä.
Miksi sinä pidät ihan itsestään selvänä, että vain nainen on keittiössä? Jos kukaan ei auta on aivan väärä periaate. Ei mitään auttamista vaan osallistumista. Niin mies kuin lapset voivat osallistua ruuanlaittoon ja jälkien siivoamiseen. Lapseni ovat saaneet pienestä pitäen olla mukana keittiötöissä ja yksi lapsistani laittaa teidänkin lapsillenne ruokaa.
Eikä tosiaan jatkuvasti pähkäillä, mitä tehdään ruuaksi. Kyllä parin päivän ruuat pitäisi olla tiedossa etukäteen - vähintään! Eihän kukaan päätä juuri tänään valmistaa jotain tiettyä ruokaa nyt klo 10.23 ja ryntää kauppaan hakemaan tarvikkeita. Ei vaan se on päätetty jo edellisellä kauppareissulla, jos ei ole pakastimessa tarpeeksi tavaraa.
Eräät ovat jo tässä ketjussa maininneet useamman viikon kiertävän ruokalistan. Toinen tapa on valita ruokalaji tyyliin keitto / kastike+lisäke / kiusaus / pata / laatikko / paistettu tai mitä onkaan tapana laittaa. Sen jälkeen valitaan pääraaka-aine kala / kana / possu / riista / makkara / joku muu ja siinä onkin tiedossa, mitä tänään valmistetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tykkäisin kyllä kokkaamisesta, jos olisi TILAA! Ysärikeittiöni on huonosti suunniteltu, ei toimi, työtasoa pieni pätkä.
Ruoanlaitto turhauttaa, kun välineitä/ aineksia putoilee lattialle eikä laskutilaa ole.
Olen suunnitellut tähän unelmieni keittiön, mutta näillä tuloilla ja hinnoilla en tule sitä ihan heti saamaan.
Siihen on nälkä hyvä konsultti. En viitsi huvikseen laittaa ruokaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisille se ruoka on vain ravintoa ja energiaa eikä mikään elämäntehtävä.
Eihän siinä mitään. Ihmettelen vain kuinka passiivista ja pakkopullamaista elämäntapaa työelämän ulkopuolella moni viettää. Itse saan kaikenlaisesta tekemisestä ja onnistumisista nautintoa ja energiaa. Toisin kuin viettämällä tuntikausia päivässä ruudun äärellä. Vielä pahempi, jos se ruutuaika kuluu valittamiseen. En lainkaan ihmettele, jos pää ei meinaa kestää ja nykyään masennus on niin yleistä.
Perheenäidit ei ehdi mitään tuntikausia ruutua tuijotella ja monet kotityöt on pakkopullaa.
Olet väsynyt, flunssainen ja aina on vaan oakko jaksaa.
En minä usein saakaan motivaatiota, mutta perheessä on kolme kouluikäistä lasta. Ei ole rahaa kuin ehkä kerran kuussa ravintolassa syödä näin isolla porukalla. Silloin oli eri tilanne, kun lapset oli pieniä ja söivät halvalla, esim. aasialainen buffet maksoi 2-5-vuotiaalta lapselta 2,90. Nyt taitaa maksaa nuorimmalta 8-vuotiaalta 11,50, 11-vuotiaalta 11,50 ja aikuiselta 13,90, vanhimmasta lapselta otetaan jo aikuisen hinta. Viikonloppuisin euron enemmän. Ei ihan joka viikko ole laittaa yhteen ravintola-ateriaan 65-70 euroa. Viimeksi kun käytiin mäkkärissä, koko perheen ateriat maksoi 45 euroa, hinnat on nousseet sielläkin.
Teen kerran viikossa spagettia ja sen kanssa minulle ja miehelle tomaatti-linssikastike ja lapsille jauhelihakastike. Se on joka viikko kerran ruokana, arkena. Ei maksa liikaa eikä ole hidas valmistaa.
Meillä on perheessä kaksi kasvissyöjää (lihaton) ja lapset sekasyöjiå, mutta nuorimmalla on allergioita, jotka pitää huomioida ruuanlaitossa. Viikonloppuisin teen usein 2 pellillistä pitsaa, kun täytteet helppo valita toiveiden mukaan kaikille. Kalaa on harvoin, kun nuorin lapsi saa siitä ihottumaa, enkä jaksa kolmea erilaista ruokaa vääntää.
Tänään meillä on nakkikastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta. Teen vegenakeista kaikille, laiskuus iski. Eilisiltaista sipulipiirakkaa on vielä jäljellä. Lapsille tein oman piirakan tortillatäytteiden jämistä ja sen söivät kokonaan jo eilen.
Minulla on yksi nopea luottoruoka, josta saa kaikille sopivan, nimittäin nuudeliwokki. Usein pilkon siihen kasvikset jo edellisenä iltana rasiaan. Seuraavana päivänä yhdellä pannulla paistan broileria, toisella halloumia ja kasvikset. Kattilassa kiehautan nuudelit. Aikaa koki ruuan tekoon menee 15 min., jos kasvikset on pilkottu etukäteen. Maustan wokin soijalla ja vihannessuolalla. Tuo on sellainen ruoka, jota lasten kaverit syö meillä myös mielellään. Sen salaisuus on tuoreet kasvikset, ei mitään löysiä pakastevihanneksia eikä outoja mausteita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
20 vuotta olen tehnyt lähes päivittäin ja välillä tulee aallonpohjia, ettei jaksaisi. Mutta keliakia ja allergiat pakottaa jaksamaan ;) Nykyään annoskootkin on niin valtavia, lukiolainen syö paljon ja armeijasta viikonloppuisin kotiin tuleva ihan niin paljon kuin jaksan kokata. Nyoret syö välillä valmispizzoja tms, ja lukiolainen joskus kokkaa. Mulle riittäisi joku salaatti tai munakas, mutta niihin siirryn sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta olen tehnyt lähes päivittäin ja välillä tulee aallonpohjia, ettei jaksaisi. Mutta keliakia ja allergiat pakottaa jaksamaan ;) Nykyään annoskootkin on niin valtavia, lukiolainen syö paljon ja armeijasta viikonloppuisin kotiin tuleva ihan niin paljon kuin jaksan kokata. Nyoret syö välillä valmispizzoja tms, ja lukiolainen joskus kokkaa. Mulle riittäisi joku salaatti tai munakas, mutta niihin siirryn sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Jatkan vielä määristä; edellinen kirjoittaja sanoi tekevänsä viikonlopuksi 2 pellillistä pizzaa. Jos minä teen perjantaina 2 pellillistä pizzaa, ne menee iltapalaksi saman tien. Sitä on vaikea kuvitella paljonko teineille/nuorille aikuisille ruokaa pitää laittaa.
Miettiminen, mitä laittaisi, oli raskasta kun oli perhe. Nykyään teen vain niitä ruokia joista tykkään. Oikeasti ei tarvitse tehdä kuin 2 -3 kertaa kk jotain pakastimeen. Usein laitan 3 ruokalajia kerrallaan , yhden uuni-, toisen keitto- ja vielä jotain paistinpannulla.
Keskiviikko klo 16.15 kotona. Lapsilla ruoka pitäisi olla klo 17 pöydässä, koska lounas koulussa aikaisin. Yleensä kellään muulla perheessä ei ole ollut ideoita mitä ruuaksi, joten sillä mennään mitä itse keksin. Perunat tulille, jauheliha pannulle, kasti tekeillä ja kun kastike porisee on hyvä hetki vääntää salaatti/raaste. Ruuat nassuun ja siivoilemaan.
Jos teet vkl monet ruoat. Mahtavaa eli sulla ei oo vapaata viikossa! Parhaimpina päivinä käyt vielä kaupassa töistä tullessa ja sitten ruoan laittoon. Tästä on kyse!
Jos kiusauksessa menee 15min teko ja uunissa 1.5h ei ruoka ole ajoissa.
Vierailija kirjoitti:
Keskiviikko klo 16.15 kotona. Lapsilla ruoka pitäisi olla klo 17 pöydässä, koska lounas koulussa aikaisin. Yleensä kellään muulla perheessä ei ole ollut ideoita mitä ruuaksi, joten sillä mennään mitä itse keksin. Perunat tulille, jauheliha pannulle, kasti tekeillä ja kun kastike porisee on hyvä hetki vääntää salaatti/raaste. Ruuat nassuun ja siivoilemaan.
Jos teet vkl monet ruoat. Mahtavaa eli sulla ei oo vapaata viikossa! Parhaimpina päivinä käyt vielä kaupassa töistä tullessa ja sitten ruoan laittoon. Tästä on kyse!
Jos kiusauksessa menee 15min teko ja uunissa 1.5h ei ruoka ole ajoissa.
Se kiusaus kannattaa laittaa siinä samalla tulemaan kun joka tapauksessa kokkaa keittiössä. Ja samaan uuniin vaikka makaronivuoka tai quiche niin sähkön käyttö on maksimaalista. Tai uunijuureksia.
En koskaan kokkaa vain yhtä ruokaa kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
20 vuotta olen tehnyt lähes päivittäin ja välillä tulee aallonpohjia, ettei jaksaisi. Mutta keliakia ja allergiat pakottaa jaksamaan ;) Nykyään annoskootkin on niin valtavia, lukiolainen syö paljon ja armeijasta viikonloppuisin kotiin tuleva ihan niin paljon kuin jaksan kokata. Nyoret syö välillä valmispizzoja tms, ja lukiolainen joskus kokkaa. Mulle riittäisi joku salaatti tai munakas, mutta niihin siirryn sitten kun lapset muuttaa kotoa.
Niin minäkin aina ajattelin, että kun lapset muuttaa pois kotoa, teen itselleni salaatteja yms. Elo-syyskuun vaihteessa nuorempi muutti yllättäen omaan kotiin. Hän käy erikoislukiota Helsingissä ja päätti muuttaa sinne, vaikka kotoa on matkaa vain 45 km, mutta kun ei suoraan päässyt bussilla ja jopa 2 tuntia ennen koulun alkua piti lähteä kotoa, niin oli jatkuvasti väsynyt.
Nyt olen arkipäivät yksikseni, ja teen lounassalaatin töihin, mutta iltaisin ei jaksa. Se on sitten tällaista, että sunnuntaisin teen esim. lihaperunasoselaatikon ja lämmitän sitä mikrossa kolmena iltana putkeen. Tai kalakeiton tai kasvissosekeiton. Ei vaan saa aikaiseksi tehdä iltaisin oikein mitään ruokaa. Nyt jouluna nuoret on joululomalla kotona ja teen joka päivä jonkin ruuan, mutta yhdelle hengelle ei viitsi, vaikka oli etukäteen kovat odotukset.
Alue: Aihe vapaa
Mä en tykkää laittaa ruokaa. Hirvee homma pilkkoa, paistaa, keittää jne ja sitten vielä pitää siivota jäljet. Jos ei ois lapsia, niin söisin vain eineksiä. Nyt on pakko kokata ja vielä niin, että on vihanneksia ja kaikkea, niin että muksut saa terveellistä ruokaa.