Miten saatte motivaatiota iänikuiseen ruoanlaittoon?

Vierailija kirjoitti:

Tee joka päivä kaksi eri ruokaa, niin motivaatio säilyy, kun suunnittelet aina jotain yllättävää!

Tää on hyvä neuvo.

Mekin tehdään joka päivä 2 eri ruokaa, siis ei toki työpäivinä, jolloin syödään lounaat ravintoloissa.

Pysyy vähän kärryillä ruokatrendeistä ja voi kokeilla uusia juttuja.

Meillä asiaa auttaa kahden viikon ruokalista. Jokainen saa sanoa oman toiveensa ja joka viikko kokeillaan yksi uusi resepti, jonka lapset etsivät. Tuossa ennen joulua olleet kahden viikon ruuat.

Sitruunakana, spagetti+jauhelihakastike, silakkapihvit, cumbo-keitto, lammaskääryleet, pizza, kanansiivet, lihamureke, uunilohi, muheva makkarapata, chili con carne, simpukkalaatikko

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään kokkailusta. Nytkin on hernesoppa kiehumassa, laitoin puoli kasilta päälle.

Sama täällä mutta tuntia myöhemmin.

Ruoanlaitto on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua motivoi hyvä maku ja ruuan laatu. Rakastan ruuanlaittoa ja ison pesueeni ja ystäväpiirin ruokkimista. Samoin mieheni.

Teemme joka päivä 2 ruokaa kun tässä kotosalla etätöissä ollaan. Mutta ei meillä mene keittiössä kuin 15-30min kun teemme ruuan ihan alkutekijöistä alkaen, hella tai uuni hoitaa loput. Lämmityspäivinä 2 min per annos jos lämmitetään mikrossa.

Kun lapset olivat vielä kotona tein usein sunnuntaisin kerralla su-ke ruuat. Helpotti paljon arkea.

Monta kertaa miettinyt että voisin käydä tekemässä ruokaa jollekin "kädettömälle" perheelle maksusta.

Erinomainen idea, vaikka sitten maksuttakin. Tärkeää olisi ottaa kaikki perheenjäsenet mukaan ruuanvalmistukseen, jotta oppisivat. Omat lapseni ovat olleet mukana laittamassa ruokaa pienestä pitäen, ja kyllä ovatkin oppineet.

Yksi syy tähän ongelmaan voikin olla se, että ei ole opittu tavallisen kotiruuan valmistusta, kun on syöty päiväkodissa, koulussa, lounasruokalassa. Kotiruuan valmistus osaamattomana ja haluttomana on koettu sitten kovin raskaaksi.

Meillä lapset ja lapsenlapset ovat olleet keittiössä mukana siitä lähtien kun lusikka on pysynyt kädessä, samoin kaikilla aterioilla vieraidenkin aikana. Siinä oppii paljon hyvästä ruuasta. Kukaan ei koskaan edes kuvittelisi "haukkaavansa jotain pientä" seisten jääkaapin ovenraossa.

Olet oikeassa siinä että nykyään ei ilmeisesti laiteta ruokaa vaan lämmitetään eineksiä yms. Toki näin oli myös mieheni lapsuudessa, elettiin lähinnä voileivillä. Mutta hyvin oppi gurmandiksi vielä 30v:nä:)

Olin niin onnellinen keskiviikkona Isossa Omenassa kun kuulin n 3v tytön ja äitinsä keskustelun. Äiti kysyi haluaisiko tyttö syödä nakkeja ja ranskalaisia lounaaksi. Tyttö täräyti äidilleen: Eikä - minä haluan kanaa ja salaattia!

ed

Ruokalista on hyvä motivaattori. Tekee listan, sitten käy läpi kaapit, tekee ostoslistan ja kun kaikki tarvittavat aineet on kotona, ei kun kokkaamaan.

Saanko antaa sinulle muutaman vinkin?

Kyllä on ollut opettelu sen jälkeen kun esikoinen alkoi olla vuotias! Tuntuu etten osaa tehdä mitään muuta lapselle soveltuvaa kuin makaronilaatikkoa tai kanasta ja pastasta jotain. Ruoanlaitto tuntuu rasittavalta ja ainaisen saman tomaattimurekan, kanan/mifun/vihannesten/riisin tai pastan toistolta.

- Onko peruna,  porkkana ja muut juurekset sinulle täysin vieraita? Ennen monen vauvan ensimmäinen "kiinteä" ruoka oli peruna-porkkanavelli. Jospa keittäisit kerran elämässäsi perunoita. Ota vaikka se keltainen kilon pussi, jossa on kaikkeen soveltuvia yleisperunoita. Kaada ne kiehuvaan veteen ja keitä pienemmällä teholla, kunnes haarukalla pistettynä tuntuu pehmeältä, eli noin 20 minuuttia. Perunoiden kiehuessa voit valmistaa kastikkeen, vaikkapa ruskistamalla jauhelihan ja lisäämällä siihen muita tarvikkeita, vaikka sitten iankaikkista tomaattimurskaa (jotta ei tule vieroitusoireita). Kun perunoita jää yli, tee seuraavana päivänä niistä paistettuja perunoita, pyttypannua tai vaikka uunissa kermaperunoita. Kypsyy nopeasti.

Kun keität perunat, porkkanat ym. erikseen ilman suolaa, niistä saat kätevästi myös vauvalle oman annoksen sitten, kun alkaa syödä kiinteitä enemmän.

Esikoinen on nyt 2,5v ja edelleen joskus annan hänelle yksittäisen ruoan purkista siitä yksinkertaisesta syystä, etten jaksa vauvan ruokinnan lisäksi kokata mitään!

Harmittaa myös se, että esim lohen syöminen on meillä miehen kanssa jäänyt lähes kokonaan kun sitä ei voi suolan vuoksi lapselle antaa kuin maistiaspalan ja emme jaksa tehdä kahta ruokaa.

- Mistä sinulle on tullut kuvitelma, että suola on lapselle myrkkyä? Ei se ole. Toiseksi kalan voi maustaa vasta kypsänä. Kokeile sitäkin. Uunilohen paistat aivan tavallisesti, mutta jätät suolan pois paistamisvaiheessa ja lisäät sitä vasta sen jälkeen, kun olet ottanut lapsen palan erikseen. Kalakeiton voit valmista aivan hyvin niin,  että ensin otat lapsen annoksen ja vasta sen jälkeen lisäät riittävästi suolaa. Ja sama homma muissakin keitoissa.

Mikään muu ei ole minua tässä pikkulapsi-arjessa yllättänyt käytännössä niin paljon kuin tämä kokkaaminen!

- Sehän mukavaa, että muuten ei ole tullut yövalvomisia, sairastelua, ylenmäärin seuraa kaipaavaa ja koko ajan kintuissa roikkuvaa lasta. 

Älä tee kokkaamisesta liian vaikeaa vaan oikeasti: suunnittele etukäteen, miten pääset mahdollisimman helpolla. Muista se, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä tykkään kokkailusta. Nytkin on hernesoppa kiehumassa, laitoin puoli kasilta päälle.

Sama täällä mutta tuntia myöhemmin.

Ruoanlaitto on ihanaa!

Niinpä. Tässä sitä vaan palstaillaan hernekeiton kiehuessa. Mitä vaikeaa ja työlästä tässä on? Muistakaa käydä hämmentämässä välillä, pohjaanpalanut hernekeitto on kamalaa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä asiaa auttaa kahden viikon ruokalista. Jokainen saa sanoa oman toiveensa ja joka viikko kokeillaan yksi uusi resepti, jonka lapset etsivät. Tuossa ennen joulua olleet kahden viikon ruuat.

Sitruunakana, spagetti+jauhelihakastike, silakkapihvit, cumbo-keitto, lammaskääryleet, pizza, kanansiivet, lihamureke, uunilohi, muheva makkarapata, chili con carne, simpukkalaatikko

Söivätkö kaikki kaikkea? Meillä jäisi lammaskääryleet ja simpukkalaatikko valmistamatta, koska ei löytyisi tarvikkeita, ja jälkimmäinen liian eksoottisena myös syömättä.

Hernekeitto on munkin vakkari. Pari päivää syödään, osa heti pakkaseen. Uunilohi lohkoperunat tulee"itsestään" tunnissa. Erilaiset makaronit + valmiskastikkeet /kevytkerma sipuli yms tonnikala, jauheliha, suikalepaisti. Pottumuussi+broileri. Nakkikeitto. Makaronilaatikko/lasagne

Nää nyt tuli ekana mieleen,

Porkkanaa, punajuurta, kaalia...salaatiksi

Eineksiä joskus. Pakkasessa aina jotain varalla. Ja säilykkeitä.

Tsemppiä ap

Vinkki: kokkaa joskus jotain 'hienompaa'. Kata kauniisti, siemaile viiniä/vissyä kauniista lasista kokatessasi. Laita kaunista musiikkia. Tee kiva hetki itsellesi.

Kuten joku jo täällä neuvo, joka päivälle suunnittelee 1 tai 2 ruokaa. Ja kokeilee koko ajan uusia juttuja. Se saa innon pysymään korkealla.

Suunnittelen viikon ruuat etukäteen ja sunnuntaina esivalmistelen ne jääkaappiin. Työpäivän jälkeen sitten vaan otan ja kypsennän esivalmistellut ruuat. Esim nakkikeittoon pilkon kaikki valmiiksi ja laitan mausteetkin valmiiksi pieneen rasiaan, että voin kipata suoraan kattilaan kun valmistan työpäivän jälkeen keiton.

Perunat, lantut, sellerit, porkkanat, purjo jne säilyvät kylmässä vedessä jääkaapissa erinomaisesti monta päivää.

Teen pakastimeen valmiiksi annoksia ja perhe syö sieltä jos ei jakseta, pystytä, ehditä syömään.

Olen ollut sitkeässä flunssassa kohta kaksi viikkoa ja tuo on pelastanut ruokatalouden nytkin.

Pakkasin sieltä mukaan ruokaa myös mökille.

Tänään kokkaan parhaillaan kun jaksan taas paremmin.

Ihan samoin kuin saan motivaatiota siivoamiseen, pyykinpesuun, roskien vientiin, muihin kotitöihin, töihin menemiseen. Teen vaan asiat, kun ne on tehtävä. En vatvo sen enempää näitä pakollisia hommia.

Itse VÄHENSIN ruuanlaittamisen puoleen.

Jo parisen vuotta sitten.

Teen aina kaksinkertaisen ruoka määrän.

Sitä syödään siis kahtena iltana päivälliseksi.

Lounaan arkena jokainen syö joko koulussa tai töissä.

Toki joskus teen poikkeuksia. Ei tämä "kiveen hakattua " ole 😂.

Mm. Juhlapyhien aikaan tämä ei päde, eikä ihan aina muutenkaan.

Mutta pääsääntöisesti teen kahden päivän päivällisen kerralla.

Samassa ajassa sen tekee. Ja mikä ihanuus ja autuus tulla edes joka toinen iltapäivä kotiin, kun ruoka on tehty.

Ei siellä keittiössä koko päivää tarvii viettää terveellistä ruokaa tehdessä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt olet kuvitellut ruuanlaiton paljon hitaammaksi, työläämmäksi ja vaativammaksi kuin mitä se todellisuudessa on.   Etkö sinä tosiaan ole koskaan laittanut itse ruokaa, vai mihin tuo käsityksesi perustuu?

Ei nyt enää tarvitse lähteä noutamaan perunoita ja juureksia kellarista, kuoria ja pilkkoa niitä niin kuin mummo aikoinaan, saati sitten lähteä kokemaan jäniksenansoja tai verkkoja ennen kuin pääsee laittamaan ruokaa. Kaikki ruokatarvikkeet saa kaupasta aika pitkälle esikäsiteltynä. 

Kai aloittaja huomaa, että esimerkiksi laatikot, kiusaukset ja padat valmistuvat ihan itsekseen uunissa, eli varsinaista työaikaa niiden kanssa ei mene 15 minuuttia enempää. Ja sama homma useimmissa keitoissa.

Se on sitten toinen juttu, jos päättää valmistaa jotain todella pitkän kaavan mukaan, eli esimerkiksi  tärvää tunnin vaikka lasagnen valmistukseen. Sitä kannattaa tehdä kerralla niin iso annos, että saa syödä useamman päivän.

Tässä ketjussa ihmettelen eniten runsaitten alapeukkujen määrää täysin asiallisiin vastauksiin. Miksi alapeukut esim. ehdotukselle, että ennen ruuanlaiton aloittamista otetaan kaikki tarvikkeet valmiiksi esille? Silloinhan ei tule sitä tilannetta, että huomaakin jotain tärkeää puuttuvan ja toiseksi kaikki laitetaan pois saman tein kun on käytetty, niin keittiö jää ruuan laiton jälkeen siistiksi.

Minä olen varmaan hidas, kun esim. kiusausta tehdessä ei riitä 15 min perunoiden ja sipulien kuorimiseen ja pilkkomiseen + proteiinin pilkkomiseen ja mahdolliseen kypsentämiseen. Varsinkin kun tekee isomman satsin kerralla, niin kyllä menee helposti puoli tuntia tai ylikin, että ruoka on uunissa. Siihen päälle vielä jälkien siivous, salaatin valmistus yms.  Joskus on vain sellaisia päiviä, että ei töiden jälkeen jaksaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ihan samoin kuin saan motivaatiota siivoamiseen, pyykinpesuun, roskien vientiin, muihin kotitöihin, töihin menemiseen. Teen vaan asiat, kun ne on tehtävä. En vatvo sen enempää näitä pakollisia hommia.

Minulla on add ja mikäli en suunnittelisi ja pakottaisi itseäni valmistautumaan ajoissa näihin pakollisiin töihin, ne jäisivät tekemättä. Joudun siis suunnittelemaan ja vatvomaan näitä perustöitä normipirkkoa enemmän, jotta saan kaiken tehtyä, eikä arjesta tule kaoottista. Mutta se on minun tapani selvitä töissäkäyvänä kahden yksinhuoltajana.

Ilman listoja ja esivalmisteluja elämämme olisi ankeaa, sotkuista ja epäsäännöllistä. Lasukin voisi kiinnostua.

Se nakkikeiton esipilkkoja

Minäkään en tykkää erityisesti ruuanlaitosta, mutta minua auttaa se, että kuuntelen äänikirjaa tylsien töiden kohdalla (perunankuorimiset, pilkkomiset jne). Se auttaa minua keskittymään, enkä ala touhuilla muuta.

Olen kyllä tehnyt koko elämäni ruokaa ts lapset ovat aikuisia ja lapsenlapset välillä hoidossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä nyt olet kuvitellut ruuanlaiton paljon hitaammaksi, työläämmäksi ja vaativammaksi kuin mitä se todellisuudessa on.   Etkö sinä tosiaan ole koskaan laittanut itse ruokaa, vai mihin tuo käsityksesi perustuu?

Ei nyt enää tarvitse lähteä noutamaan perunoita ja juureksia kellarista, kuoria ja pilkkoa niitä niin kuin mummo aikoinaan, saati sitten lähteä kokemaan jäniksenansoja tai verkkoja ennen kuin pääsee laittamaan ruokaa. Kaikki ruokatarvikkeet saa kaupasta aika pitkälle esikäsiteltynä. 

Kai aloittaja huomaa, että esimerkiksi laatikot, kiusaukset ja padat valmistuvat ihan itsekseen uunissa, eli varsinaista työaikaa niiden kanssa ei mene 15 minuuttia enempää. Ja sama homma useimmissa keitoissa.

Se on sitten toinen juttu, jos päättää valmistaa jotain todella pitkän kaavan mukaan, eli esimerkiksi  tärvää tunnin vaikka lasagnen valmistukseen. Sitä kannattaa tehdä kerralla niin iso annos, että saa syödä useamman päivän.

Tässä ketjussa ihmettelen eniten runsaitten alapeukkujen määrää täysin asiallisiin vastauksiin. Miksi alapeukut esim. ehdotukselle, että ennen ruuanlaiton aloittamista otetaan kaikki tarvikkeet valmiiksi esille? Silloinhan ei tule sitä tilannetta, että huomaakin jotain tärkeää puuttuvan ja toiseksi kaikki laitetaan pois saman tein kun on käytetty, niin keittiö jää ruuan laiton jälkeen siistiksi.

Minä olen varmaan hidas, kun esim. kiusausta tehdessä ei riitä 15 min perunoiden ja sipulien kuorimiseen ja pilkkomiseen + proteiinin pilkkomiseen ja mahdolliseen kypsentämiseen. Varsinkin kun tekee isomman satsin kerralla, niin kyllä menee helposti puoli tuntia tai ylikin, että ruoka on uunissa. Siihen päälle vielä jälkien siivous, salaatin valmistus yms.  Joskus on vain sellaisia päiviä, että ei töiden jälkeen jaksaisi.

Sehän se auttaa irrottautumaan töistä, kun alkaa perunankuorinnan ja pilkkomisen. Mukavaa puuhailua.

Minua motivoi nälkä ja tietynlainen "nirsous". Olen kaikkiruokainen sekasyöjä joka rakastaa hyvää ja maistuvaa ruokaa. Ja kun ei ole woltteja tai tai muita orjia lähiseudulla, niin hyvää ruokaa saadakseen se on tehtävä itse.