Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten saatte motivaatiota iänikuiseen ruoanlaittoon?
Mitään muuta ehtisi elämässä tehdä kuin olla keittiössä, jos päättäisin syödä terveellisesti. Miten motivoidutte kokkaamaan? Tiedän että jotkut nauttivat siitä - en ymmärrä - mutta te jotka ette nauti ja silti laitatte joka päivä ruokaa, miten jaksatte? Jos mulla olisi rahaa sikana, palkkaisin itselleni kokin tekemään viikon ruoat jääkaappiin. :D
Kommentit (238)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me käymme useana päivänä viikossa lounaalla ulkona, onneksi kävelymatkan päässä löytyy useita hyviä
lounaspaikkoja. Jos joku asuu Lahessa, mene Seurahuoneen lounaalle- tosi monipuolinen salaattipöytä
ja hyvä valinnainen lämmin ruoka. Lapsettomina eläkeläisinä on onneksi varaa hemmotella näin itseään
kun ruuanlaitto ei houkuttele.
Noin minäkin teen heti, kun lapset muuttavat omilleen. Käyn joka päivä lounaalla, mutta ei se mitään auta. Aamulla keitän puuron ja töistä tullessa ruoan. Sitten vielä iltapala.
no mitä tuossa nyt on? Tee puuro mikrossa, vai eikö se suorituksena kelpaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensin tehdään lapsia ja kokataan paljon aikaa vievää ruokaa. Tämä on ok, mutta miksi tehdä näin jos ei tahdo? Tämä on todella erikoista, minä en jaksa käyttää kokkaamiseen paljoakaan aikaa ja syödään terveellisesti. Mikä saa ihmisen toimimaan noin? Siis kuulostaa ihan että ap on uhri, omien päivittäisten valintojensa uhri.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vinksahtanut käsitys täälläkin on että nopeasti ei voi tehdä terveellistä. Samaan syssyyn joku voi kertoa, mitä vikaa on esim kokkikartanon laatikoissa. Ymmärrän että nettiin tullaan purkamaan omaa pahaa oloa, mutta koittakaa nyt edes perustella jotakin. Varttissa voi tehdä terveellistä ruokaa, mutta jostain syystä tämä ei tunnu kelpaavan, miksi? Eikö siinä voita jotakin hyvä äiti-palkintoa vai mikä tässä on pointti?
Einekset ei kelpaa lapsille, paitsi pinaattiletut ja nuudelit, mutta ei niitäkään joka viikko jaksa. Oma vika, mitäs totutin ne kotiruoan makuun.
Pidän kokkaamisesta, samoin mies. Ihana pilkkoa kasviksia patoihin, salaatteihin ja keittoihin. Teemme isoja satseja joista syödään kerran tai kaksi ja loput pakkaseen.
Nälkä on kyllä erinomainen motivaattori.. mutta mikä ap estää sua tekemsätä viikon ruat aina kerralla kaappiin valmiiksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tee joka päivä kaksi eri ruokaa, niin motivaatio säilyy, kun suunnittelet aina jotain yllättävää!
Ymmärrän ap:tä hyvin, sillä itsekin inhoan kokkaamista yli kaiken. Tiesin tämän jo lapsena. Yhteiskunta yrittää normittaa ruoanlaiton etenkin naisten tehtäväksi ja kauppa tekee kaikkensa saadakseen meidät jatkuvasti kuluttamaan enemmän ja eksoottisempia elintarvikkeita. Lapsiperheessä toki täytyy huolehtia lasten hyvistä aterioista, mutta nyt eläkeläisenä elän omien valintojeni mukaan. Ei ole pakko laittaa ruokaa! Ruoka on ihan yhtä terveellistä, söipä sen kylmänä, mikrossa lämmitettynä eineksenä tai kahden tunnin köökisulkeisten jälkeen (mikäli valitsee ruoan ainekset ns terveellisten vaihtoehtojen mukaan). Kulutan aikani mieluummin pyöräilyn, vaellusten ja lintujen bongailun parissa kuin keittiössä. Ruisvoileivät hyvillä täytteillä termoskahvien kanssa luonnon helmassa on minulle lootushetki. Eniten ärsyttää terveessä nämä kusipäisten huippukokkien ohjelmat, joissa väkerretään tuntikausia joitain kalliita piperryksiä. Hei, se on vain ruokaa! Kulttuuria toki myös. Kokkailu on ok, jos siitä tykkää, mutta kaipaisin tämän harrastuksen esittelyn vähentämistä esim televisiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos pitäisi laittaa ruokaa vain itselleni, lämmittäisin eineksiä tai ottaisin kaupasta jotain puolivalmisteita, mutta kun on perhe ruokittavana, on selvää, että teen ruuan itse, niin sitä tulee ensinnäkin riittävän paljon, ja onhan se halvempaakin. Suuni on tehty varmaankin tuohesta, mutta minulle kelpaa arkiruuaksi aivan hyvin eineksetkin, mm. kalapuikot ja ranskikset. En tykkää salaateista, mutta einestenkin kanssa laitan tarjolle tomaattia, kurkkua yms. Juhlaruuat valmistan toki itse alusta pitäen, mm joulun laatikot ja salaatit. Motivaatiota iänikuiseen ruuanlaittoon saan siitä, että itse tekemällä vaihtelun mahdollisuudet ovat lähes rajattomat, niinkin tavallisen ruuan kuin makaroonilaatikon voi valmistaa joka kerralla hieman erilaisena versiona, eikä muuta yhteistä juuri ole, kuin pääraaka-aineena jonkun sortin makaronit ja ruoka valmistetaan uunissa jonkunlaisessa uunivuokassa tai padassa.
Kyllä nyt olet kuvitellut ruuanlaiton paljon hitaammaksi, työläämmäksi ja vaativammaksi kuin mitä se todellisuudessa on. Etkö sinä tosiaan ole koskaan laittanut itse ruokaa, vai mihin tuo käsityksesi perustuu?
Ei nyt enää tarvitse lähteä noutamaan perunoita ja juureksia kellarista, kuoria ja pilkkoa niitä niin kuin mummo aikoinaan, saati sitten lähteä kokemaan jäniksenansoja tai verkkoja ennen kuin pääsee laittamaan ruokaa. Kaikki ruokatarvikkeet saa kaupasta aika pitkälle esikäsiteltynä.
Kai aloittaja huomaa, että esimerkiksi laatikot, kiusaukset ja padat valmistuvat ihan itsekseen uunissa, eli varsinaista työaikaa niiden kanssa ei mene 15 minuuttia enempää. Ja sama homma useimmissa keitoissa.
Se on sitten toinen juttu, jos päättää valmistaa jotain todella pitkän kaavan mukaan, eli esimerkiksi tärvää tunnin vaikka lasagnen valmistukseen. Sitä kannattaa tehdä kerralla niin iso annos, että saa syödä useamman päivän.
Tässä ketjussa ihmettelen eniten runsaitten alapeukkujen määrää täysin asiallisiin vastauksiin. Miksi alapeukut esim. ehdotukselle, että ennen ruuanlaiton aloittamista otetaan kaikki tarvikkeet valmiiksi esille? Silloinhan ei tule sitä tilannetta, että huomaakin jotain tärkeää puuttuvan ja toiseksi kaikki laitetaan pois saman tein kun on käytetty, niin keittiö jää ruuan laiton jälkeen siistiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Tehdään iso satsi ja syödään sitä monta päivää. Yleensä vielä viikonkaan saman syömisen jälkeen ei ole toipunut ruuan laiton vastenmielisyydestä joten kaupasta haetaan jotain mitä tunkea mikroon tai uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Tee joka päivä kaksi eri ruokaa, niin motivaatio säilyy, kun suunnittelet aina jotain yllättävää!
Teet kaksi eri ruokaa, niin asut keittiössä koko päivän. Paljon fiksumpaa on tehdä sen verran isot annokset, että samaa ruokaa riittää toiseksikin päiväksi. Ei välttämättä seuraavaksi vaan ehkä jollakin tavalla tuunattuna myöhemmin.
Meillä on yleensä kaksi lämmintä ateriaa päivässä, mutta vain yksi ruoka valmistetaan. Lounas on jotain edellisiltä päiviltä jäänyttä, munakasta tai jotain muuta "pikaruokaa", jonka valmistamiseen ei kulu paljon aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua motivoi hyvä maku ja ruuan laatu. Rakastan ruuanlaittoa ja ison pesueeni ja ystäväpiirin ruokkimista. Samoin mieheni.
Teemme joka päivä 2 ruokaa kun tässä kotosalla etätöissä ollaan. Mutta ei meillä mene keittiössä kuin 15-30min kun teemme ruuan ihan alkutekijöistä alkaen, hella tai uuni hoitaa loput. Lämmityspäivinä 2 min per annos jos lämmitetään mikrossa.
Kun lapset olivat vielä kotona tein usein sunnuntaisin kerralla su-ke ruuat. Helpotti paljon arkea.
Monta kertaa miettinyt että voisin käydä tekemässä ruokaa jollekin "kädettömälle" perheelle maksusta.
Olen järjestänyt asian itselleni helpoksi. Laitan ruokaa noin joka neljäs päivä. Kun pannullisen teen, siitä syön kolmena päivänä.
Joskus lounaaksi vaikkapa karjalanpiirakoita juustolla ja lisukkeena salaattia (joka valmistuu käden käänteessä minun tehollani), siihen voi paistaa pari kananmunaa jos niikseen on.
Minulla on säilöttynä kasvimaalta saamani perunasato, nyt alkaa tod puuduttaa jo se perunankuoriminen, makaroni on huomattavasti kivempi hiilihydraattilähde.
Pakaste myös käytössä: pannullinen paprika-herkkusieni-tomaattihöystöä valmistui eilen, kaikki pakkaseen. Laskin että noin puolentoista viikon makaroni/perunahöystöt siinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä vinksahtanut käsitys täälläkin on että nopeasti ei voi tehdä terveellistä. Samaan syssyyn joku voi kertoa, mitä vikaa on esim kokkikartanon laatikoissa. Ymmärrän että nettiin tullaan purkamaan omaa pahaa oloa, mutta koittakaa nyt edes perustella jotakin. Varttissa voi tehdä terveellistä ruokaa, mutta jostain syystä tämä ei tunnu kelpaavan, miksi? Eikö siinä voita jotakin hyvä äiti-palkintoa vai mikä tässä on pointti?
Kun tulen töistä nälkäisenä kotiin, olen syömässä itsevalmistamaani ruokaa jo puoli tuntia myöhemmin. En voi ymmärtää, miten jonkun mielestä ruuanlaitossa menee tunteja. Se on tietenkin eri asia, että joidenkin ruokien kypsymisessä menee tunti tai kauemminkin, mutta ei valmistamisessa.
Vartissa voi valmistaa mm. kanaa & riisiä, munakasta, jauheliha- ja makkararuokia, keitetyt perunat+kastikkeen. Siinä tosin menee vähän kauemmin kastikkeen kanssa, mutta seuraavana päivänä keitetyistä perunoista tulee pikaisesti pyttipannua. Pakasteet ovat iso apu, samoin kaupan valmiiksi pilkotut ainekset.
Teen isommat satsit kerralla ja välillä eineksiä. Ei ne ole yhtään huonoja varsinkin jos vähän tuunaa. Lapsuudessahan niillä paljolti elettiin, pääasiassa maksalaatikolla. Kuoluissakin on syöty einestä.
Kyllästyisin joka päiväiseen ruuanlaittoon eikä huvita niin että pelkkä lämmittäminen riittää välillä.
Minä törmäsin tähän ongelmaan lasten myötä. Olen koko aikuiselämäni syönyt kotona harvoin ns oikeasti kokattua ruokaa, enemmän vain jotain omia sekoituksia, esim riisiä, vihanneksia ja raejuustoa tai nuudeleita rarjuustolla tai erilaisia salaatteja. Työpaikalla olen aina syönyt paremman, lämpimän lounaan. Ennen lapsia käytiin miehenkin kanssa paljon ulkona syömässä viikonloppuisin ja jos kokattiin, oli se useimmiten esim.
kalaa ja kasviksia.
Kyllä on ollut opettelu sen jälkeen kun esikoinen alkoi olla vuotias! Tuntuu etten osaa tehdä mitään muuta lapselle soveltuvaa kuin makaronilaatikkoa tai kanasta ja pastasta jotain. Ruoanlaitto tuntuu rasittavalta ja ainaisen saman tomaattimurekan, kanan/mifun/vihannesten/riisin tai pastan toistolta. Esikoinen on nyt 2,5v ja edelleen joskus annan hänelle yksittäisen ruoan purkista siitä yksinkertaisesta syystä, etten jaksa vauvan ruokinnan lisäksi kokata mitään!
Harmittaa myös se, että esim lohen syöminen on meillä miehen kanssa jäänyt lähes kokonaan kun sitä ei voi suolan vuoksi lapselle antaa kuin maistiaspalan ja emme jaksa tehdä kahta ruokaa.
Mikään muu ei ole minua tässä pikkulapsi-arjessa yllättänyt käytännössä niin paljon kuin tämä kokkaaminen!
Vierailija kirjoitti:
Mua motivoi hyvä maku ja ruuan laatu. Rakastan ruuanlaittoa ja ison pesueeni ja ystäväpiirin ruokkimista. Samoin mieheni.
Teemme joka päivä 2 ruokaa kun tässä kotosalla etätöissä ollaan. Mutta ei meillä mene keittiössä kuin 15-30min kun teemme ruuan ihan alkutekijöistä alkaen, hella tai uuni hoitaa loput. Lämmityspäivinä 2 min per annos jos lämmitetään mikrossa.
Kun lapset olivat vielä kotona tein usein sunnuntaisin kerralla su-ke ruuat. Helpotti paljon arkea.
Monta kertaa miettinyt että voisin käydä tekemässä ruokaa jollekin "kädettömälle" perheelle maksusta.
Erinomainen idea, vaikka sitten maksuttakin. Tärkeää olisi ottaa kaikki perheenjäsenet mukaan ruuanvalmistukseen, jotta oppisivat. Omat lapseni ovat olleet mukana laittamassa ruokaa pienestä pitäen, ja kyllä ovatkin oppineet.
Yksi syy tähän ongelmaan voikin olla se, että ei ole opittu tavallisen kotiruuan valmistusta, kun on syöty päiväkodissa, koulussa, lounasruokalassa. Kotiruuan valmistus osaamattomana ja haluttomana on koettu sitten kovin raskaaksi.
Ruoka on maukkaampaa ja terveellisempää. Uusia ideoita, tekniikoita ja makuja on mielenkiintoista kokeilla. Meilläkin pääpaino on aasialaistyylisessä nopeassa kypsentämisessä ja ruoanlaitossa.
Mä tykkään kokkailusta. Nytkin on hernesoppa kiehumassa, laitoin puoli kasilta päälle.
Alue: Aihe vapaa
Noin minäkin teen heti, kun lapset muuttavat omilleen. Käyn joka päivä lounaalla, mutta ei se mitään auta. Aamulla keitän puuron ja töistä tullessa ruoan. Sitten vielä iltapala.