Lue keskustelun säännöt.
Perustoimeentulotuki ja omistusasuminen, miksi ihmeessä asuntoa ei pidä myydä ennen toimeentulotuen saamista?
17.01.2020 |
En voi käsittää sitä, että ihmisen omistuksessa olevat osakkeet on myytävä mutta omistusasunto-osakkeet ovat tästä poikkeus. Jos ihmisellä ei ole varaa maksaa omaa elämistään, ensimmäisen asian pitäisi olla oman omaisuuden realisointi.
Jos autoa tarvitaan työssäkäymiseen, ei autoa tietenkään ole järkevää myydä mutta moni omistusasuja saisi asunnon myytyään myyntihinnasta rahaa elämiseen pitkäksi aikaan. Toimeentulotuen pitäisi olla viimesijainen etuus niille, joiden rahat ovat yksinkertaisesti loppuneet.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku elämänhallintaongelmainen valittaa turhasta.
Mietipä kumpi on yhteiskunnalle halvempaa: maksaa pienituloiselle asumistukea 300 euron vastikkeeseen vai maksaa vuokra-asunnon hankintakulut ja 700 euron vuokra?
Elämänhallintaongelmainen taidat olla itse kun puolustelet Kelan raha-automaattia.
Mietitäänpä esimerkkiäsi uudestaan:
Pienituloinen myy asuntonsa ja saa käteen 40 000 €. Tämän rahan turvin hänellä on ainakin pari vuotta aikaa järjestää asiansa kuntoon niin, ettei yhteiskunnan tarvitse häntä auttaa. Eli yhteiskunta säästää kahden vuoden aikana 7 200 € ja samalla kannustaa yksilöä järjestämään asiansa.
Mitä jos on velkaa jäljellä?
Huonosti on taloutta hoidettu jos velkaosuus on omistusasujalla isompi kuin omistusosuus. Tilanne kuulostaa varsin erikoiselta ja veikkaisin, että sitten 90-luvun laman ei tässä tilanteessa kovinkaan moni ole ollut. Pankit ovat jo pitkään vaatineet edes jonkinlaista omarahoitusosuutta.
Mikä ihmeen omarahoitusosuus? Minä olen ottanut talolainan 2000-luvulla ja kukaan ole puhunut mitään omarahoitusosuudesta. Ja aika monella tutulla on kyllä velkaa jäljellä.
Kai te kahdessa vuosikymmenessä olette velkojanne edes vähän saaneet lyhennettyä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloituksestani saakka olen sanonut vääryyden piilevän siinä, että omistuasunto on ainoa "suojassa" oleva omaisuus mutta kaikki muu on realisoitava.
Ihmisen on asuttava jossain, ellet nyt sitten ole sitä mieltä, että sillan alus riittää.
Mummon ei kannata kerätä lahjoina lapsenlapselleen mitään elämän starttirahaa, jonka lapsi siis vaikka 20-vuotiaana.
Mummo on ajatellut, että se on alkuapu vaikka oman asunnon ostoon. Mutt entäpä jos nuori ei saakaan työtä eikä opiskelupaikkaa. Tarvitsee toimeentulotukea ja mummon rahat menevätkin siihen. Ei mikään apu lapselle, vaan rahat meneekin elämiseen, jonka muuten olisi saanut toimeentulotukena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksestani saakka olen sanonut vääryyden piilevän siinä, että omistuasunto on ainoa "suojassa" oleva omaisuus mutta kaikki muu on realisoitava.
Ihmisen on asuttava jossain, ellet nyt sitten ole sitä mieltä, että sillan alus riittää.
Vuokra-asuntoko ei ole asunto? Mikä velvollisuus on yhteiskunnalla tukea ihmistä, jolla on omaisuutta omistusasunnon muodossa?
Onko taustalla se, että omistusasujan kannattaa ennemmin nostaa tukia kuin mennä esim. koulutustaan vastaamattomaan ja huonopalkkaiseen työhön?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän yhden vanhuksen, joka antoi koko ajan rahaa pienistä tuloistaan vähätuloiselle sukulaiselleen, koska ei halunnut omista mitään siinä vaiheessa kun joutuu sossun luukulle.
Niinpä vanhus sitten eleli muutaman vuoden normaalisti sossun tuella, mutta kun sairaudet iskivät, hän oli pulassa. Rahaa oli liian vähän. Ei voinut edes ostaa roskapusseja vaipoilleen. Kylppärin lattiaa ei saanut pestä, ettei vettä kulu jne. Elo meni kauheaksi, kun ei ollut säästöjä, joilla auttaa heikko toimeentuloaan.
Tilillä oli 1700 euroa arkkurahaa, joka hänen mielestään Jokisen pitää säästää itse. Ei se riittänyt halvimpiin hautajaisiin edes.
Ei tilillä saa olla mitään arkkurahaa, jos ttt saa. Korkeintaan 200e saa olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Entäpä sitten jos pakkohuutokaupassa talon myyntihinnaksi tulee vaikkapa 20€? Millä rahalla Pirkko sitten elelee? Ethän voi olla niin idiootti, että syytät Pirkkoa siitä, että hän sairastuu? ETHÄN????
Jos Pirkko asuu Pihtiputaalla, siellä on varmasti edullisia vuokra-asuntojakin mikäli asunnnosta maksetaan 20k. Toisin sanoen Pirkko on nyt vain ja ainoastaan samassa tilanteessa sen ihmisen kanssa, joka on joutunut käyttämään säästämänsä 20k ennen toimeentulotuen saamista. Jos Pirjon vuokra on 200€/kk, hän voi odotella parantumistaan ainakin vuoden talosta saatujen rahojen turvin.
Unohdit muuten kiinteistöverot, lämmityskulut, vakuutukset yms. Pirkon omistusasumiseen liittyvinä kuluina.
Käypä tarkistuttamassa näkösi. Nimittäin kirjoitin 20€ en 20k.
Kaikki tuet pitää lopettaa, aiheuttaa pelkkää kateutta. Sama raha kaikille, loppuu nillitys ja kukin saa elää kuinka haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kun sitä asuntoa ei välttis saa myytyä. Ikinä. Saatika heti.
Ne kustannukset tulee todennäköisesti halvemmaksi sossulle ja yhteiskunnalle kuin vuokralle pakottaminen (muuttokin maksaa eikä asuntoja välttämättä riitä tarpeeksi).
Mistä tää kateus aina kumpuaa? Voin sanoa että ei todellakaan jätetä kenellekään huvikseen mitään ylimääräistä. Esim veronpalautuksista saa pitää ainoastaan 50e eikä saa säästää edes pahanpäivän varalle, jos tulisikin jokin äkillinen pakollinen meno. Se on iham älytöntä, nimenomaan pitäisi kannustaa/opettaa säästämään puskuriraha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksestani saakka olen sanonut vääryyden piilevän siinä, että omistuasunto on ainoa "suojassa" oleva omaisuus mutta kaikki muu on realisoitava.
Ihmisen on asuttava jossain, ellet nyt sitten ole sitä mieltä, että sillan alus riittää.
Vuokra-asuntoko ei ole asunto? Mikä velvollisuus on yhteiskunnalla tukea ihmistä, jolla on omaisuutta omistusasunnon muodossa?
Onko taustalla se, että omistusasujan kannattaa ennemmin nostaa tukia kuin mennä esim. koulutustaan vastaamattomaan ja huonopalkkaiseen työhön?
Vuokra-asunnonko saa mielestäsi hetkessä? Missä pussissa olet elänyt kun tuollaista kuvittelet? Yhteiskunnalla on Suomen lain mukaan velvollisuus turvata ihmisen toimeentulo, jos hän ei sitä itse kykene tekemään. Kadulle ajaminen omistusasunnosta vain huonontaa ihmisen asemaa. Asunnottomana ei paljon työnhakuun ole mahdollisuuksia. Taustalla ei ole mitään salaliittoteorioita, vaan täysin normaali käytäntö sen suhteen, että ihmisen ei tarvitse ryhtyä asunnottomaksi vain siksi, että hän tilapäisesti tarvitsee rahaa Kelalta. Jos ihmisellä on omistusasunto, hän on erittäin suurella todennäköisyydellä tehnyt töitä saadakseen sen hankittua. Eli hän on ikään kuin jo maksamillaan verorahoilla kustantanut itselleen toimeentulotuen. Niinhän työssäkäyvät aina huutelevat, että heidän rahoillaan elätetään muita. Onko siis suuri vääryys jos ihminen elelee tilapäisesti rahoilla, joiden keräämiseen hän itsekin on osallistunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Entäpä sitten jos pakkohuutokaupassa talon myyntihinnaksi tulee vaikkapa 20€? Millä rahalla Pirkko sitten elelee? Ethän voi olla niin idiootti, että syytät Pirkkoa siitä, että hän sairastuu? ETHÄN????
Jos Pirkko asuu Pihtiputaalla, siellä on varmasti edullisia vuokra-asuntojakin mikäli asunnnosta maksetaan 20k. Toisin sanoen Pirkko on nyt vain ja ainoastaan samassa tilanteessa sen ihmisen kanssa, joka on joutunut käyttämään säästämänsä 20k ennen toimeentulotuen saamista. Jos Pirjon vuokra on 200€/kk, hän voi odotella parantumistaan ainakin vuoden talosta saatujen rahojen turvin.
Unohdit muuten kiinteistöverot, lämmityskulut, vakuutukset yms. Pirkon omistusasumiseen liittyvinä kuluina.
Huutokaupan oletusarvo asunnolle oli 20€, eikä 20k, millä Pirkko elää huutokaupan toteutumiseen ja vuokra-asunnon löytymiseen asti? ja millä kuittaa asunnon mahdollisen velkaosuuden? Haluatko Pirkon menettävän myös luottotietonsa terveytensä lisäksi? Eri
Miten hemmetissä täällä jaksetaan vuodesta toiseen olla kateellisia köyhille?
Sama katkeroko tekee jatkuvasti näitä aloituksia joissa vaaditaan milloin minkäkin etuuden poistoa köyhiltä "jotka vain makaavat ja tuhlaavat". Melkein naurattaisi ellei itkettäisi tällainen ilkeys ja typeryys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kun sitä asuntoa ei välttis saa myytyä. Ikinä. Saatika heti.
Ne kustannukset tulee todennäköisesti halvemmaksi sossulle ja yhteiskunnalle kuin vuokralle pakottaminen (muuttokin maksaa eikä asuntoja välttämättä riitä tarpeeksi).
Mistä tää kateus aina kumpuaa? Voin sanoa että ei todellakaan jätetä kenellekään huvikseen mitään ylimääräistä. Esim veronpalautuksista saa pitää ainoastaan 50e eikä saa säästää edes pahanpäivän varalle, jos tulisikin jokin äkillinen pakollinen meno. Se on iham älytöntä, nimenomaan pitäisi kannustaa/opettaa säästämään puskuriraha.
Niinhän sitä kannustetaankin, koska toimeentulotukea ei ole tarkoitettu elämisen turvaksi, se on hätäapua, jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan, on ihan laissa.
Olen Kelassa töissä ja todella harvoin toimeentulotuen saajilla on ylipäänsä omistusasuntoja ja jos on, ne ei mitään älyttömän arvokkaita ole tai lainaa on vielä jäljellä. Kerran olen myöntänyt toimeentulotukea nuorelle henkilölle, jolla oli puolen miljoonan arvoinen asunto Helsingissä. Vanhemmilta peritty. Siinä kieltämättä tuli mieleen, että meneekö yhteiskunnan tuki nyt ihan oikeaan osoitteeseen, kun hänellä niin paljon varallisuutta. Muulloin ei ole tuollaista tunnetta tullut omistusasujien kohdalla.
Sitten muutamia on tullut vastaan, että asunnot on myyty ja rahat tuhlattu lyhyessä ajassa hyvin kevytmielisesti ja taas kohta haetaan toimeentulotukea. Tätä aina ihmettelen, että miten ihmiset saa minun parin vuoden palkan tuhlattua ihan parissa kuussa. Näitä aina joskus sattuu kohdalle, kun ihmiset saa perintöjä. Tuntuu, että halutaan perinnöstä äkkiä eroon, että päästään taas toimeentulotuella. Kai sitä jotenkin sekoaa, kun yhtäkkiä tuleekin rahaa paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toimeentulotuki pitäisi lopettaa tai muuttaa tasapuolisemmaksi. Ei ole reilua, että kun on säästänyt rahaa, joutuu käyttämään ne, kun taas toinen samassa tilanteessa on tuhlannut rahat saa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Olen Kelassa töissä ja todella harvoin toimeentulotuen saajilla on ylipäänsä omistusasuntoja ja jos on, ne ei mitään älyttömän arvokkaita ole tai lainaa on vielä jäljellä. Kerran olen myöntänyt toimeentulotukea nuorelle henkilölle, jolla oli puolen miljoonan arvoinen asunto Helsingissä. Vanhemmilta peritty. Siinä kieltämättä tuli mieleen, että meneekö yhteiskunnan tuki nyt ihan oikeaan osoitteeseen, kun hänellä niin paljon varallisuutta. Muulloin ei ole tuollaista tunnetta tullut omistusasujien kohdalla.
Sitten muutamia on tullut vastaan, että asunnot on myyty ja rahat tuhlattu lyhyessä ajassa hyvin kevytmielisesti ja taas kohta haetaan toimeentulotukea. Tätä aina ihmettelen, että miten ihmiset saa minun parin vuoden palkan tuhlattua ihan parissa kuussa. Näitä aina joskus sattuu kohdalle, kun ihmiset saa perintöjä. Tuntuu, että halutaan perinnöstä äkkiä eroon, että päästään taas toimeentulotuella. Kai sitä jotenkin sekoaa, kun yhtäkkiä tuleekin rahaa paljon.
Ne perintörahat on vain piilotettu, jotta saadaan taas toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksestani saakka olen sanonut vääryyden piilevän siinä, että omistuasunto on ainoa "suojassa" oleva omaisuus mutta kaikki muu on realisoitava.
Ihmisen on asuttava jossain, ellet nyt sitten ole sitä mieltä, että sillan alus riittää.
Vuokra-asuntoko ei ole asunto? Mikä velvollisuus on yhteiskunnalla tukea ihmistä, jolla on omaisuutta omistusasunnon muodossa?
Onko taustalla se, että omistusasujan kannattaa ennemmin nostaa tukia kuin mennä esim. koulutustaan vastaamattomaan ja huonopalkkaiseen työhön?
Oletko sinä ap? Aloituksessasi olit sitä mieltä, että auton omistus pitäisi suojata. Miksi? Miksei vaadita, että vuokralla asuva auton omistaja muuttaa lähemmäs työpaikkaa, tai vaihtaa työtä lähemmäs kotia, jottei autoa tarvita? Muuttamista sinä vaadit omistusasunnon omistajaltakin.
Vierailija kirjoitti:
Olen Kelassa töissä ja todella harvoin toimeentulotuen saajilla on ylipäänsä omistusasuntoja ja jos on, ne ei mitään älyttömän arvokkaita ole tai lainaa on vielä jäljellä. Kerran olen myöntänyt toimeentulotukea nuorelle henkilölle, jolla oli puolen miljoonan arvoinen asunto Helsingissä. Vanhemmilta peritty. Siinä kieltämättä tuli mieleen, että meneekö yhteiskunnan tuki nyt ihan oikeaan osoitteeseen, kun hänellä niin paljon varallisuutta. Muulloin ei ole tuollaista tunnetta tullut omistusasujien kohdalla.
Sitten muutamia on tullut vastaan, että asunnot on myyty ja rahat tuhlattu lyhyessä ajassa hyvin kevytmielisesti ja taas kohta haetaan toimeentulotukea. Tätä aina ihmettelen, että miten ihmiset saa minun parin vuoden palkan tuhlattua ihan parissa kuussa. Näitä aina joskus sattuu kohdalle, kun ihmiset saa perintöjä. Tuntuu, että halutaan perinnöstä äkkiä eroon, että päästään taas toimeentulotuella. Kai sitä jotenkin sekoaa, kun yhtäkkiä tuleekin rahaa paljon.
Toivottavasti et ole enää kauaa, nettipalstoille ei virkamiehet kirjoittele salassapidettävistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen Kelassa töissä ja todella harvoin toimeentulotuen saajilla on ylipäänsä omistusasuntoja ja jos on, ne ei mitään älyttömän arvokkaita ole tai lainaa on vielä jäljellä. Kerran olen myöntänyt toimeentulotukea nuorelle henkilölle, jolla oli puolen miljoonan arvoinen asunto Helsingissä. Vanhemmilta peritty. Siinä kieltämättä tuli mieleen, että meneekö yhteiskunnan tuki nyt ihan oikeaan osoitteeseen, kun hänellä niin paljon varallisuutta. Muulloin ei ole tuollaista tunnetta tullut omistusasujien kohdalla.
Sitten muutamia on tullut vastaan, että asunnot on myyty ja rahat tuhlattu lyhyessä ajassa hyvin kevytmielisesti ja taas kohta haetaan toimeentulotukea. Tätä aina ihmettelen, että miten ihmiset saa minun parin vuoden palkan tuhlattua ihan parissa kuussa. Näitä aina joskus sattuu kohdalle, kun ihmiset saa perintöjä. Tuntuu, että halutaan perinnöstä äkkiä eroon, että päästään taas toimeentulotuella. Kai sitä jotenkin sekoaa, kun yhtäkkiä tuleekin rahaa paljon.
Ne perintörahat on vain piilotettu, jotta saadaan taas toimeentulotukea.
Se tulee tiliotteilla ja muilla maksutositteilla osoittaa, mihin raha on mennyt, jos on saanut mittavan perinnön. Pelkkä oma selvitys ei riitä. Piilottelu ei onnistu ainakaan kovin helposti.
Jos on omistusasunto jossa itse ja perhe asuu, olisi aika kohtuutonta vaatia asunnon pistämistä myyntiin sen vuoksi että saa muutaman satasen toimeentulotukea kuukaudessa. Ja asunnon myyminen hyvään hintaan sitä paitsi voi kestää kauankin riippuen missä asuu. Toimeentulotuki on tarkoitettu välittömän toimeentulon takaamiseksi.
Jos on muu omistuasunto kuin se missä itse asuu, niin se varmaan pitääkin myydä.
Jos Pirkko asuu Pihtiputaalla, siellä on varmasti edullisia vuokra-asuntojakin mikäli asunnnosta maksetaan 20k. Toisin sanoen Pirkko on nyt vain ja ainoastaan samassa tilanteessa sen ihmisen kanssa, joka on joutunut käyttämään säästämänsä 20k ennen toimeentulotuen saamista. Jos Pirjon vuokra on 200€/kk, hän voi odotella parantumistaan ainakin vuoden talosta saatujen rahojen turvin.
Unohdit muuten kiinteistöverot, lämmityskulut, vakuutukset yms. Pirkon omistusasumiseen liittyvinä kuluina.