Lue keskustelun säännöt.
Perustoimeentulotuki ja omistusasuminen, miksi ihmeessä asuntoa ei pidä myydä ennen toimeentulotuen saamista?
17.01.2020 |
En voi käsittää sitä, että ihmisen omistuksessa olevat osakkeet on myytävä mutta omistusasunto-osakkeet ovat tästä poikkeus. Jos ihmisellä ei ole varaa maksaa omaa elämistään, ensimmäisen asian pitäisi olla oman omaisuuden realisointi.
Jos autoa tarvitaan työssäkäymiseen, ei autoa tietenkään ole järkevää myydä mutta moni omistusasuja saisi asunnon myytyään myyntihinnasta rahaa elämiseen pitkäksi aikaan. Toimeentulotuen pitäisi olla viimesijainen etuus niille, joiden rahat ovat yksinkertaisesti loppuneet.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Saako sossusta oikeasti toimeentulotukea, vaikka omistusasunto?
Itsellä jäi vastikkeen jälkeen 100€ kuussa elämiseen, enkä tajunnut hakea sossusta rahaa. Luulin etten saisi, koska en ole totaalitukisurffari.
Kokeile laskurilla, Kelan sivulta löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Asunnon voi myydä ja ostaa halvemman ja kappas rahaa on sen jälkeen ruokaan kymmeniä tuhansia euroja
Ja kun asuntoa ei kukaan osta, ei saa rahaa senttiäkään. Ja kappas, silloin on haettava toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitäisi vahtia ihmisten rahankäyttöä vauvasta asti. Esimerkki: Kaksi nuorta valmistuu ylioppilaiksi, ja molemmat saavat 2000 euroa rahalahjoina. Toinen ostaa sillä merkkilaukun ulkomaisesta nettikaupasta ja kuluttaa muutenkin kaiken tienaamansa sen jälkeen ns. turhaan. Toinen laittaa rahan tilille/osakkeisiin, kuten muutenkin kaiken liikenevän rahan sen jälkeen (mitä esim. osa-aikatöistä jää opiskelujen ohella). Molemmat tienaavat saman verran ikävuosina 20-40v.
Parinkymmenen vuoden päästä tuhlaajalla on edelleen tili tyhjä, toisella omistusasunto. Molemmat jäävät työttömiksi.
Miksi tuhlaajalla on oikeus elättää itsensä sossun rahoilla vain siksi, ettei hän ole säästänyt mitään, mutta säästäjän on nyt sitten kulutettava kaikki kertyneet rahat ruokaan kunnes tili on tyhjä?
Miksi kutsut tuhlaajaksi ihmistä, joka on esim. säästänyt 20 000 € rahaa ostaakseen joskus omistusasunnon? Miksi tämä raha pitää käyttää pakolliseen elämiseen (ja samalla viedä pois unelma omistusasumisesta) kun jo omistusasunnon ostanut ihminen voi vapaasti nauttia viimesijaiseksi tarkoitetusta etuudesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että tilapäisen tuen tarpeessa oleva ei heti joutuisi luopumaan kodistaan joka hänellä jo kerran on, sossulle ylimääräistä vaivaa järjestää uusi asunto,
Entäpä jos toimeentulotukea maksetaan useita vuosia? Eikö voisi olla jokin takaraja? Samalla periaatteella ansiosidonnainenkin päättyy joskus.
Aika eriarvoiseen asemaan sossu laittaa ihmiset jos toisen vaivalla säästetyt 10 000 € joutuu laittamaan ruokaan siinä, missä toisen 100 000 € maksanut asunto saa olla rauhassa. Minusta tämä on epäoikeudenmukaista.
Oletkos sitten nähnyt tapauksia että olisi maksettu vuosikausia, vai mistä niin päättelet, kyllä siellä tulee perälauta vastaan jossain vaiheessa.
Suomessa on satoja tapauksia, jotka ovat saaneet toimeentulotukea vuosia. Osahan elää koko elämänsä pelkästään sillä. Ei toimeentulotukea lakkauteta ellei ihminen saa jostain muuta tuloa niin paljon ettei ole enää oikeutettu toimeentulotukeen. Sehän se toimeentulotuen idea on, että turvataan perustoimeentulo niille, joilla ei ole muita tuloja.
Katsopa lakia, kukaan ei jää tänne ikuisesti, perälauta tulee vastaan.
"Korvausvelvollisen vakinaista asuntoa, tarpeellista asuinirtaimistoa ja tarpeellisia työvälineitä ei voida hänen elinaikanaan pakkotoimin myydä tai muutoin käyttää toimeentulotuen takaisinperintään."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas joku elämänhallintaongelmainen valittaa turhasta.
Mietipä kumpi on yhteiskunnalle halvempaa: maksaa pienituloiselle asumistukea 300 euron vastikkeeseen vai maksaa vuokra-asunnon hankintakulut ja 700 euron vuokra?
Elämänhallintaongelmainen taidat olla itse kun puolustelet Kelan raha-automaattia.
Mietitäänpä esimerkkiäsi uudestaan:
Pienituloinen myy asuntonsa ja saa käteen 40 000 €. Tämän rahan turvin hänellä on ainakin pari vuotta aikaa järjestää asiansa kuntoon niin, ettei yhteiskunnan tarvitse häntä auttaa. Eli yhteiskunta säästää kahden vuoden aikana 7 200 € ja samalla kannustaa yksilöä järjestämään asiansa.
Mitä jos on velkaa jäljellä?
Huonosti on taloutta hoidettu jos velkaosuus on omistusasujalla isompi kuin omistusosuus. Tilanne kuulostaa varsin erikoiselta ja veikkaisin, että sitten 90-luvun laman ei tässä tilanteessa kovinkaan moni ole ollut. Pankit ovat jo pitkään vaatineet edes jonkinlaista omarahoitusosuutta.
Mikä ihmeen omarahoitusosuus? Minä olen ottanut talolainan 2000-luvulla ja kukaan ole puhunut mitään omarahoitusosuudesta. Ja aika monella tutulla on kyllä velkaa jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siksi että tilapäisen tuen tarpeessa oleva ei heti joutuisi luopumaan kodistaan joka hänellä jo kerran on, sossulle ylimääräistä vaivaa järjestää uusi asunto,
Entäpä jos toimeentulotukea maksetaan useita vuosia? Eikö voisi olla jokin takaraja? Samalla periaatteella ansiosidonnainenkin päättyy joskus.
Aika eriarvoiseen asemaan sossu laittaa ihmiset jos toisen vaivalla säästetyt 10 000 € joutuu laittamaan ruokaan siinä, missä toisen 100 000 € maksanut asunto saa olla rauhassa. Minusta tämä on epäoikeudenmukaista.
Oletkos sitten nähnyt tapauksia että olisi maksettu vuosikausia, vai mistä niin päättelet, kyllä siellä tulee perälauta vastaan jossain vaiheessa.
Suomessa on satoja tapauksia, jotka ovat saaneet toimeentulotukea vuosia. Osahan elää koko elämänsä pelkästään sillä. Ei toimeentulotukea lakkauteta ellei ihminen saa jostain muuta tuloa niin paljon ettei ole enää oikeutettu toimeentulotukeen. Sehän se toimeentulotuen idea on, että turvataan perustoimeentulo niille, joilla ei ole muita tuloja.
Katsopa lakia, kukaan ei jää tänne ikuisesti, perälauta tulee vastaan.
"Korvausvelvollisen vakinaista asuntoa, tarpeellista asuinirtaimistoa ja tarpeellisia työvälineitä ei voida hänen elinaikanaan pakkotoimin myydä tai muutoin käyttää toimeentulotuen takaisinperintään."
Emme puhu nyt toimeentulotuen takaisinperinnästä, vaan siitä maksetaanko jollekin toimeentulotukea. Maksamisen suhteen ei tule mitään perälautoja vastaan, jos ihmisellä koko elinaikaan ei ole muita tuloja tai hänen muut tulonsa ovat niin pienet ettei hän saa niillä laissa määriteltyä riittävää toimeentuloa itselleen/perheelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitäisi vahtia ihmisten rahankäyttöä vauvasta asti. Esimerkki: Kaksi nuorta valmistuu ylioppilaiksi, ja molemmat saavat 2000 euroa rahalahjoina. Toinen ostaa sillä merkkilaukun ulkomaisesta nettikaupasta ja kuluttaa muutenkin kaiken tienaamansa sen jälkeen ns. turhaan. Toinen laittaa rahan tilille/osakkeisiin, kuten muutenkin kaiken liikenevän rahan sen jälkeen (mitä esim. osa-aikatöistä jää opiskelujen ohella). Molemmat tienaavat saman verran ikävuosina 20-40v.
Parinkymmenen vuoden päästä tuhlaajalla on edelleen tili tyhjä, toisella omistusasunto. Molemmat jäävät työttömiksi.
Miksi tuhlaajalla on oikeus elättää itsensä sossun rahoilla vain siksi, ettei hän ole säästänyt mitään, mutta säästäjän on nyt sitten kulutettava kaikki kertyneet rahat ruokaan kunnes tili on tyhjä?
Miksi kutsut tuhlaajaksi ihmistä, joka on esim. säästänyt 20 000 € rahaa ostaakseen joskus omistusasunnon? Miksi tämä raha pitää käyttää pakolliseen elämiseen (ja samalla viedä pois unelma omistusasumisesta) kun jo omistusasunnon ostanut ihminen voi vapaasti nauttia viimesijaiseksi tarkoitetusta etuudesta?
Missä olen kutsunut tällaista ihmistä tuhlaajaksi? Esimerkissäni toinen ei säästä mitään ja toinen säästää.
Ihme syyttelyä, kun ei lueta kommenttia kokonaan tai luetaan jotkut soveltavat silmälasit päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitäisi vahtia ihmisten rahankäyttöä vauvasta asti. Esimerkki: Kaksi nuorta valmistuu ylioppilaiksi, ja molemmat saavat 2000 euroa rahalahjoina. Toinen ostaa sillä merkkilaukun ulkomaisesta nettikaupasta ja kuluttaa muutenkin kaiken tienaamansa sen jälkeen ns. turhaan. Toinen laittaa rahan tilille/osakkeisiin, kuten muutenkin kaiken liikenevän rahan sen jälkeen (mitä esim. osa-aikatöistä jää opiskelujen ohella). Molemmat tienaavat saman verran ikävuosina 20-40v.
Parinkymmenen vuoden päästä tuhlaajalla on edelleen tili tyhjä, toisella omistusasunto. Molemmat jäävät työttömiksi.
Miksi tuhlaajalla on oikeus elättää itsensä sossun rahoilla vain siksi, ettei hän ole säästänyt mitään, mutta säästäjän on nyt sitten kulutettava kaikki kertyneet rahat ruokaan kunnes tili on tyhjä?
Miksi kutsut tuhlaajaksi ihmistä, joka on esim. säästänyt 20 000 € rahaa ostaakseen joskus omistusasunnon? Miksi tämä raha pitää käyttää pakolliseen elämiseen (ja samalla viedä pois unelma omistusasumisesta) kun jo omistusasunnon ostanut ihminen voi vapaasti nauttia viimesijaiseksi tarkoitetusta etuudesta?
Missä olen kutsunut tällaista ihmistä tuhlaajaksi? Esimerkissäni toinen ei säästä mitään ja toinen säästää.
Ihme syyttelyä, kun ei lueta kommenttia kokonaan tai luetaan jotkut soveltavat silmälasit päässä.
Et kutsunut tuhlaajaksi mutta otit tarkoituksella esimerkkiisi ihmisen, jolla ei mitään omaisuutta ole. Aloituksestani saakka olen sanonut vääryyden piilevän siinä, että omistuasunto on ainoa "suojassa" oleva omaisuus mutta kaikki muu on realisoitava. Omistusasunto on toisekseen yleensä se asia, jossa suurin osa suomalaisten omaisuudesta on kiinni.
Toimeentulotuessa ei huomioida lainoja, ei myöskään asuntolainoja. Omistusasumisessa huomioidaan vastike. 200e vastike vs. 700e:n vuokra tulee yhteiskunnalle 500e halvemmaksi. Asumistuki samoin moninkertaisesti pienempi. Rahallisesti on toisin sanoa parempi jos ihminen saa pidettyä asuntonsa eikä joudu vuokralle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kyllä tartte myydä okt:ta täällä pääkaupunkiseudullakaan, vaan tukea saa sekä asumismenoihin että välttämättömiin elämän perustarpeisiin. Sitten kun pääsee taas jaloilleen, ei ole lähtenyt talo alta vaan voi jatkaa elämäänsä normaaliin malliin kuten ennen tukiakin.
Minä asun velallisessa omistuskämpässä sellaisella paikkakunnalla jossa vastaavia asuntoja on myynnissä noin 40 kpl. Jos putoaisin tuille, tottakai kannattaisi tukea minun asumistani tässä omassa asunnossani, koska: tämä ei menisi kaupaksi pitkään aikaan/ikinä, ja asumiskuluni tässä asuessa on paikallista vuokratasoa pienemmät. Käyttäkää enemmän järkeä, ja vähemmän kateutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Et vastannut kysymykseeni. Sitä odotellessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Entäpä sitten jos pakkohuutokaupassa talon myyntihinnaksi tulee vaikkapa 20€? Millä rahalla Pirkko sitten elelee? Ethän voi olla niin idiootti, että syytät Pirkkoa siitä, että hän sairastuu? ETHÄN????
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Et vastannut kysymykseeni. Sitä odotellessa.
Vastasin muttet ymmärtänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten pitäisi vahtia ihmisten rahankäyttöä vauvasta asti. Esimerkki: Kaksi nuorta valmistuu ylioppilaiksi, ja molemmat saavat 2000 euroa rahalahjoina. Toinen ostaa sillä merkkilaukun ulkomaisesta nettikaupasta ja kuluttaa muutenkin kaiken tienaamansa sen jälkeen ns. turhaan. Toinen laittaa rahan tilille/osakkeisiin, kuten muutenkin kaiken liikenevän rahan sen jälkeen (mitä esim. osa-aikatöistä jää opiskelujen ohella). Molemmat tienaavat saman verran ikävuosina 20-40v.
Parinkymmenen vuoden päästä tuhlaajalla on edelleen tili tyhjä, toisella omistusasunto. Molemmat jäävät työttömiksi.
Miksi tuhlaajalla on oikeus elättää itsensä sossun rahoilla vain siksi, ettei hän ole säästänyt mitään, mutta säästäjän on nyt sitten kulutettava kaikki kertyneet rahat ruokaan kunnes tili on tyhjä?
Miksi kutsut tuhlaajaksi ihmistä, joka on esim. säästänyt 20 000 € rahaa ostaakseen joskus omistusasunnon? Miksi tämä raha pitää käyttää pakolliseen elämiseen (ja samalla viedä pois unelma omistusasumisesta) kun jo omistusasunnon ostanut ihminen voi vapaasti nauttia viimesijaiseksi tarkoitetusta etuudesta?
Missä olen kutsunut tällaista ihmistä tuhlaajaksi? Esimerkissäni toinen ei säästä mitään ja toinen säästää.
Ihme syyttelyä, kun ei lueta kommenttia kokonaan tai luetaan jotkut soveltavat silmälasit päässä.
Et kutsunut tuhlaajaksi mutta otit tarkoituksella esimerkkiisi ihmisen, jolla ei mitään omaisuutta ole. Aloituksestani saakka olen sanonut vääryyden piilevän siinä, että omistuasunto on ainoa "suojassa" oleva omaisuus mutta kaikki muu on realisoitava. Omistusasunto on toisekseen yleensä se asia, jossa suurin osa suomalaisten omaisuudesta on kiinni.
Mikset sitten moittinut minua väärästä asiasta puhumisesta vaan sellaisesta, jota en edes ole sanonut?
Tekopyhää moittia minua asian sivusta puhumisesta, jos et itsekään pysy asiassa.
Jos aloitat aiheesta "miksi banaani on hyvää?" ja minä kirjoitan, että "tykkään eniten mandariineista", niin silloin sinun on väärin väittää, että inhoan banaaneja. Voit sen sijaan halutessasi moittia minua siitä, että puhuin mandariineista banaaniketjussa.
Todella moni kannattaa elämäntapal.isten ja rahat käsiensä läpi hassaavien tuhlareiden suosimista tässäkin asiassa. Kun taas ihminen joka käynyt töissä ja välillä menisi heikosti pitäisi potkia vaille mahdollisuutta saada joskus hänkin jotain etua. Eli äärimmäisen vahvasti ajatusmallia toiset toimii aina maksajina ja toiset vaan lo.sivat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.
Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?
Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:
Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?
Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?
Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista.
Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!
Okei, otetaan vielä vahvempaa rautakankea käyttöön, kun asiaa on joidenkin täysin mahdoton ymmärtää:
Pirkko asuu Pihtiputaalla omistusasunnossa, jonka hän sai ostettua pienellä perinnöllä, jonka sai. Hän tekee pienipalkkaista työtä, joten hän elää ns. kädestä suuhun. Pirkko sairastuu äkillisesti eikä kykene enää töihin. Pirkko saa toki sairaspäivärahaa, mutta se ei yksin riitä perustoimeentuloon. Pirkko laittaa asuntonsa myyntiin tammikuussa saadakseen rahaa. Pihtipudas ei kuitenkaan ole houkuttelevaa aluetta, joten alhaisesta pyyntihinnasta huolimatta kukaan ei ole kiinnostunut ostamaan Pirkon kotia. Heinäkuussa ilmestyy ostaja.
Millä Pirkko kustantaa elämisensä välillä tammi-heinäkuu? Kun siis sinun ja muiden asiasta mitään tietämättömien vuoksi omistusasujan ei pitäisi saada toimeentulotukea.
Pirkko voi maksaa toimeentulotukensa takaisin sitten, kun saa asuntonsa myytyä (ja jos myynti ei ota edistyäkseen, valtio voi puuttua myyntiin pakkohuutokaupan keinoin). Pirkko voi myös muuttaa vaikkapa kimppa-asuntoon jonkun toisen saman kohtalon kokeneen kanssa ja siten saada asumiskustannuksensa edullisemmaksi. Niin makaa kuin petaa.
Et vastannut kysymykseeni. Sitä odotellessa.
Vastasin muttet ymmärtänyt.
Et vastannut. Kysyin, millä Pirkko elää tammi-heinäkuun. En sitä, mitä Pirkko tekee saatuaan talonsa heinäkuussa myydyksi. Selitit toimeentulotuen takaisinmaksusta. Mutta Pirkkohan ei sinun mallissasi saa toimeentulotukea, koska asuu omistusasunnossa. Hänellä ei siis ole mitään takaisinmaksettavaa. Eli: Millä rahalla Pirkko elää ajan ennen kuin hän saa talonsa kaupaksi?
Jep! Kuis tää sitten menee. Missä se yli puolen omistusosuus?
Pankki voi myöntää asuntolainaa ensiasunnon ostajalle lainakaton perusteella enintään 95 prosenttia asunnon hinnasta. Muille asunnonostajille lainakatto on 85 prosenttia.