Perustoimeentulotuki ja omistusasuminen, miksi ihmeessä asuntoa ei pidä myydä ennen toimeentulotuen saamista?

Omistusasunnossa asuva tulee kuitenkin halvemmaksi yhteiskunnalle, koska vuokrat ovat korkeampia, kuin pelkkä yhtiövastike. Vuokralla olijan tukeminen maksaa enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Jossain on asuttava. Älytöntä myydä asunto ja maksaa sit vuokria. Mikäli muuttaa pienempään omistusasuntoon on eri juttu. Ja maksaa se myyminen, ostaminen ja muuttaminenkin.

Ei sen älyttömämpää, kuin että vuokralainen pakotetaan myymään omaisuuttaan tai muuttamaan halvempaan asuntoon. Tää yhteiskunta pyörii niin omistusasumisen ympärillä.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että tilapäisen tuen tarpeessa oleva ei heti joutuisi luopumaan kodistaan joka hänellä jo kerran on, sossulle ylimääräistä vaivaa järjestää uusi asunto,

Eihän vuokralaisellekaan, joka ollaan ajamassa kämpästään halvempaan olla mitään asuntoa etsimässä vaan itse se on etsittävä.

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa, että toimeentulotuen saadakseen ei saa omistaa mitään vararahaa.

Sen ei pitäisi olla mikään viimeinen tuki niille, jotka muuten kuolisivat nälkään, vaan kaikkien pitäisi pystyä myös keräämään säästöjä, jos vain voivat.

Miksi viimesijaisesta rahasta putäisi voida säästää pätkääkään? Eihän sitä sitten edes tarvitse, jos jää säästöön. Härskeimmithän narisevat kun eivät saa sijoittaa toimeentulotukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myydä se talo vasta kun on töissä niin saa käyttää rahat vaikka maailmanympärimatkaan

Näin tietysti kannattaa toimeentulotukiasiakkaan tehdä mutta minua ei kiinnosta maksaa verojen muodossa rahaa ihmiselle, jolla on omaisuutta.

Siinä tapauksessa sinulle jää ainoaksi vaihtoehdoksi lopettaa verojen maksaminen. Samalla toki pitää lopettaa laillisen työn tekeminen, mutta se tuskin sinua haittaa. Pääsethän sillä tavoin maksamasta toisten elämistä. 

Todellisessa hädässä olevaa pitää auttaa mutta todellisessa hädässä ei ole ihminen niin kauan, kuin hänellä on rahaa sidottuna omistusasuntoonsa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Taas joku elämänhallintaongelmainen valittaa turhasta.

Mietipä kumpi on yhteiskunnalle halvempaa: maksaa pienituloiselle asumistukea 300 euron vastikkeeseen vai maksaa vuokra-asunnon hankintakulut ja 700 euron vuokra?

Nooh, toisaalta jos myynnistä saa vaikka 100t, aika monta vuotta menee ennenkuin tälle aletaan maksaa esim tt-tukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku elämänhallintaongelmainen valittaa turhasta.

Mietipä kumpi on yhteiskunnalle halvempaa: maksaa pienituloiselle asumistukea 300 euron vastikkeeseen vai maksaa vuokra-asunnon hankintakulut ja 700 euron vuokra?

Elämänhallintaongelmainen taidat olla itse kun puolustelet Kelan raha-automaattia.

Mietitäänpä esimerkkiäsi uudestaan:

Pienituloinen myy asuntonsa ja saa käteen 40 000 €. Tämän rahan turvin hänellä on ainakin pari vuotta aikaa järjestää asiansa kuntoon niin, ettei yhteiskunnan tarvitse häntä auttaa. Eli yhteiskunta säästää kahden vuoden aikana 7 200 € ja samalla kannustaa yksilöä järjestämään asiansa.

Mitä jos on velkaa jäljellä?

Vierailija kirjoitti:

Omistusasunnossa asuva tulee kuitenkin halvemmaksi yhteiskunnalle, koska vuokrat ovat korkeampia, kuin pelkkä yhtiövastike. Vuokralla olijan tukeminen maksaa enemmän.

Eiköhän toimeentulotuen idea ole olla tilapäistä. Omistusasujan tukeminen ei maksa mitään kun hänet laitetaan realisoimaan omistuksensa. Aivan sama pätee vuokralla-asujaan.

Vuokralla-asuja on todella heikoilla toimeentulotuen kanssa muutenkin siksi, että Kelan vuokramaksimi mahdollistaa surkeimmassa rotankolossa asumisen. Samaan aikaan omistusasuja saa asua vaikkapa puolen miljoonan eiron arvoisessa perintökämpässään ja saa saman rahan.

Kuka väittää systeemiä oikeudenmukaiseksi? Jos jostain pitää säästää, omistusasuntojen pakollinen realisointi ei olisi huonoin idea. Mieluummin se kuin hoitohenkilöstön vähentäminen entisestään vanhainkodeissa.

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.

Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?

Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:

Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?

Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?

Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista. 

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä asuntoa kovin nopeasti rahaksi muuteta jos tulee joku äkillinen hätä. Ja toimeentulotuki on niin pieni ettei sitä kannata keneltäkään kadehtia.

Kyllä asunnon pystyy myymään jopa yhdessä viikossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas joku elämänhallintaongelmainen valittaa turhasta.

Mietipä kumpi on yhteiskunnalle halvempaa: maksaa pienituloiselle asumistukea 300 euron vastikkeeseen vai maksaa vuokra-asunnon hankintakulut ja 700 euron vuokra?

Elämänhallintaongelmainen taidat olla itse kun puolustelet Kelan raha-automaattia.

Mietitäänpä esimerkkiäsi uudestaan:

Pienituloinen myy asuntonsa ja saa käteen 40 000 €. Tämän rahan turvin hänellä on ainakin pari vuotta aikaa järjestää asiansa kuntoon niin, ettei yhteiskunnan tarvitse häntä auttaa. Eli yhteiskunta säästää kahden vuoden aikana 7 200 € ja samalla kannustaa yksilöä järjestämään asiansa.

Mitä jos on velkaa jäljellä?

Huonosti on taloutta hoidettu jos velkaosuus on omistusasujalla isompi kuin omistusosuus. Tilanne kuulostaa varsin erikoiselta ja veikkaisin, että sitten 90-luvun laman ei tässä tilanteessa kovinkaan moni ole ollut. Pankit ovat jo pitkään vaatineet edes jonkinlaista omarahoitusosuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.

Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?

Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:

Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?

Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?

Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista. 

Asunnon voi myydä ja ostaa halvemman ja kappas rahaa on sen jälkeen ruokaan kymmeniä tuhansia euroja

He joilla säästöjä, heiltä pitäisi ensin vaatia että säästö käyttöön, sitten vasta asumistukia.  Paitsi lasten tilit oltava heidän omiaan.

Joka on saavuttanut omistusasunnon, se on kunnioitettavaa.

Ainahan heitä on jotka käskevät lähtemään omastakin pirtistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt ihan rautalangasta vääntää minulle sen, miksi esim. 10 000 € pahan päivän varalle säästäneen on luovuttava omistuksistaan ennen, kuin hän voi saada perustoimeentulotukea? Samaan aikaan esimerkiksi omistusasunnon vanhemmiltaan perineen ihmisen ei tarvitse omistuksestaan luopua vaan hän voi suoraan saada perustoimeentulotukea.

Mikä tässä systeemissä on oikeudenmukaista ja millaisilla perusteilla? Eikö ihmisen pitäisi olla keskenään samanarvoisia lakeja tulkittaessa? Miksi ihmeessä toinen joutuu myymään viimeisenkin omaisuutensa ja toinen ei?

Se on tehty tässä ketjussa jo monta kertaa, mutta otetaan nyt vielä yksi kerta ihan rautakangen kanssa:

Ne 10 000€ on säästetty pahan päivän varalle. Eikös se paha päivä ole silloin, kun muut rahat ovat loppu?

Asunto on hankittu/peritty asumista varten. Eikös jokaisella ole oikeus asuntoon?

Eli vielä simppelimmin: 10 000 eurolla saa aikas paljon ruokaa kaupasta. Asunnolla ei saa yhtään ruokaa kaupasta, koska ruokakaupat myyvät vain rahaa vastaan. Eli on täysin oikeudenmukaista vaatia ihmistä käyttämään rahaa ruokaan, jos hänellä sellaista on. Mutta on kohtuutonta vaatia ihmistä käyttämään asuntoa maksuvälineenä ruokakaupassa, koska se ei ole millään muotoa mahdollista. 

Mutta asunnon realisoimalla siitä saa rahaa todennäköisesti paljon enemmän kuin 10 000. Eli myyntiin vaan omaisuus ennen kuin mitään tukea tippuu, tietenkin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myydä se talo vasta kun on töissä niin saa käyttää rahat vaikka maailmanympärimatkaan

Näin tietysti kannattaa toimeentulotukiasiakkaan tehdä mutta minua ei kiinnosta maksaa verojen muodossa rahaa ihmiselle, jolla on omaisuutta.

Siinä tapauksessa sinulle jää ainoaksi vaihtoehdoksi lopettaa verojen maksaminen. Samalla toki pitää lopettaa laillisen työn tekeminen, mutta se tuskin sinua haittaa. Pääsethän sillä tavoin maksamasta toisten elämistä. 

Todellisessa hädässä olevaa pitää auttaa mutta todellisessa hädässä ei ole ihminen niin kauan, kuin hänellä on rahaa sidottuna omistusasuntoonsa.

-ap

Todellinen idiootti ei tajua, että asunnon myynti ei ole a) ilmaista, b) mahdollista ihan hetkessä. Ihminen on suuressa hädässä jos hänellä ei ole senttiäkään rahaa. Asunnon seinät eivät auta nälkään, jos (ja useimmiten KUN) niitä ei saa realisoitua rahaksi silloin kun on nälkä. 

Sitten pitäisi vahtia ihmisten rahankäyttöä vauvasta asti. Esimerkki: Kaksi nuorta valmistuu ylioppilaiksi, ja molemmat saavat 2000 euroa rahalahjoina. Toinen ostaa sillä merkkilaukun ulkomaisesta nettikaupasta ja kuluttaa muutenkin kaiken tienaamansa sen jälkeen ns. turhaan. Toinen laittaa rahan tilille/osakkeisiin, kuten muutenkin kaiken liikenevän rahan sen jälkeen (mitä esim. osa-aikatöistä jää opiskelujen ohella). Molemmat tienaavat saman verran ikävuosina 20-40v. 

Parinkymmenen vuoden päästä tuhlaajalla on edelleen tili tyhjä, toisella omistusasunto. Molemmat jäävät työttömiksi. 

Miksi tuhlaajalla on oikeus elättää itsensä sossun rahoilla vain siksi, ettei hän ole säästänyt mitään, mutta säästäjän on nyt sitten kulutettava kaikki kertyneet rahat ruokaan kunnes tili on tyhjä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä asuntoa kovin nopeasti rahaksi muuteta jos tulee joku äkillinen hätä. Ja toimeentulotuki on niin pieni ettei sitä kannata keneltäkään kadehtia.

Kyllä asunnon pystyy myymään jopa yhdessä viikossa

Ei pysty edes ilmaiseksi tietyissä paikoissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä sitä asuntoa kovin nopeasti rahaksi muuteta jos tulee joku äkillinen hätä. Ja toimeentulotuki on niin pieni ettei sitä kannata keneltäkään kadehtia.

Kyllä asunnon pystyy myymään jopa yhdessä viikossa

Sanoo hän, joka ei ole koskaan asuntoa yrittänyt myydä. Joiltain alueilta ei saa myytyä, vaikka laittaisi hinnan hyvinkin alas. Ja jos laittaa hinnan liian alas, on pakko silti hakea toimeentulotukea, koska myyntituloilla ei saa kustannettua elämistään. Lisäksi Kelan on kustannettava muuttokulut ym. Eli halvemmaksi tulee, kun antaa sen omistusasujan ihan rauhassa asua omassa kodissaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myydä se talo vasta kun on töissä niin saa käyttää rahat vaikka maailmanympärimatkaan

Näin tietysti kannattaa toimeentulotukiasiakkaan tehdä mutta minua ei kiinnosta maksaa verojen muodossa rahaa ihmiselle, jolla on omaisuutta.

Siinä tapauksessa sinulle jää ainoaksi vaihtoehdoksi lopettaa verojen maksaminen. Samalla toki pitää lopettaa laillisen työn tekeminen, mutta se tuskin sinua haittaa. Pääsethän sillä tavoin maksamasta toisten elämistä. 

Todellisessa hädässä olevaa pitää auttaa mutta todellisessa hädässä ei ole ihminen niin kauan, kuin hänellä on rahaa sidottuna omistusasuntoonsa.

-ap

Todellinen idiootti ei tajua, että asunnon myynti ei ole a) ilmaista, b) mahdollista ihan hetkessä. Ihminen on suuressa hädässä jos hänellä ei ole senttiäkään rahaa. Asunnon seinät eivät auta nälkään, jos (ja useimmiten KUN) niitä ei saa realisoitua rahaksi silloin kun on nälkä. 

Eli haluat mieluummin omistusasunnossa asujana saada rahaa esimerkiksi pienipalkkaiselta vuokralla-asujalta, jonka ei ole pääkaupunkiseudulla koskaan edes mahdollista päästä kiinni omistusasumiseen ilman takaajia tai perintöä? Onko tämä mielestäsi oikein? Minä soisin sinun toimeentulotukesi tälle vuokralla-asujalle säästötilille niin, että hänelläkin olisi joskus mahdollisuus ostaa oma asunto.

Vierailija kirjoitti:

Sitten pitäisi vahtia ihmisten rahankäyttöä vauvasta asti. 

Ja tarkoitin tällä sitä, että jos toinen ihminen saa kuluttaa rahansa muotiin/laukkuihin/stereoihin tms. ei-tärkeään, hänenkin pitäisi realisoida ne kaikki ennen kuin sossun rahaa alkaa tippua. On väärin vaatia, että sen ihmisen, joka elää säästeliäästi ja ostaa asunnon, pitää vain myydä omaisuutensa. 

Mutta tämähän johtaa siihen, että jos ostaakin vain matkoja, teatterilippuja, ravintolaillallisia tms., niin niitähän ei voi enää myydä ja saada rahaa elämiseen.