Harmittaa isovanhempien tuen puuttuminen
Meillä on puolivuotias vauva, jonka isovanhemmat ovat tavanneet häntä muutamia kertoja. Eivät ole kertaakaan tarjonneet myöskään minkäänlaista apua vauvanhoitoon, vaan käyvät vain kylässä. Enemmän kuitenkin harmittaa se, ettei vauva ole muodostanut heihin suhdetta, vaan ihmettelee joka kerta, että keitäs nämä tyypit ovat. Mummo ei ole edes pitänyt vauvaa juuri koskaan sylissä. Isovanhemmat eivät myöskään soittele tai muuten tiedustele perheemme kuulumisia.
Tottakai harmittaa myös se, että olisi mukavaa, jos lapsella olisi tutut isovanhemmat, jotka voisivat toisinaan jopa hoitaa lasta välillä, jotta vanhemmat saisivat vähän kahdenkeskistä aikaa. Meillä kun ei ole ollut sitä vielä kertaakaan vauvan syntymän jälkeen.
Onko mitään neuvoja, miten voisin tukea isovanhempien ja lapsemme välisen suhteen kehittymistä? Kohtalotovereita? Mistä myös tällainen isovanhempien kylmä suhtautuminen voi johtua?
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä isovanhempi niittää mitä kylvää. Ja nyt ei ole kyse hoitamisesta vaan välittämisestä, eli siihen kuuluu kiinnostus, yhteydenpito, lämmin suhtautuminen. Kun on piittaamaton jääkylmä isovanhempi niin vaikea kuvitella että lapset ja lapsenlapset on sitten ”kiitollisina” auttamassa vanhana. Kun tunneyhteys katkeaa, se ei niin vaan palaudu.
Nimenomaan kyse on välittämisestä. Jotenkin tunnekylmää mielestäni olla huomioimatta vauvaa mitenkään. Mummo ainoastaan ottaa kuvia (lupaa kysymättä) vauvasta. Varmaan esittelee niitä ystävilleen, jotta vaikuttaisi läheiseltä isovanhemmalta. Ap.
Yksi tulkinta tuohon voi olla, että appivanhempasi vierastavat sinua, käyttäytyvät teillä vieraskoreasti eivätkä siksi uskalla/osaa olla aloitteellisia vauvan suhteen. Sanon tämän siltä pohjalta, että itselläni on tämän kaltainen tilanne. Appivanhempani siis varmasti periaatteessa pitävät minusta ja kunnioittavat minun ja poikansa suhdetta, mutta eivät miellä minua perheen sisäpiiriin kuuluvaksi. Olen siis jossain määrin vieras. Minua itseäni tämä ei haittaa. Tiedostan, että kun vauvamme syntyy, minun tulee olla aktiivinen ja osoittaa appivanhemmille, että he saavat olla vauvan kanssa eikä heidän tarvitse tässä suhteessa ujostella minua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nimenomaan kyse on välittämisestä. Jotenkin tunnekylmää mielestäni olla huomioimatta vauvaa mitenkään. Mummo ainoastaan ottaa kuvia (lupaa kysymättä) vauvasta. Varmaan esittelee niitä ystävilleen, jotta vaikuttaisi läheiseltä isovanhemmalta. Ap."
Särähti vähän tuo "lupaa kysymättä". Sano hyvä ihminen ettet halua vauvaa kuvattavan! Osoittaa myös miten "tarkka" olet lapsesta. Sehän näkyy sitten eleissä ja ilmeessä eli en minäkään uskaltaisi ottaa lasta syliin jos äidin kehonkieli viestii vähän muuta. Mutta itse asiaan: PUHUKAA hyvät ihmiset. Älä analysoi asiaa asioita päässäsi ja ota hyvä ihminen se iä eli miehesi puhumaan!
Tämä on varmaan trolli. Halutaan että isovanhemmat hoitaisivat vauvaa ja kävisivät useammin. Mutta kuvan ottamiseen pitää kysyä lupa :D ei kai sellaisten ihmisten odoteta lupaa kysyvän, joiden halutaan olevan niin läheisiä että hoitaakin saavat. Eri asia jos lapsi on jo isompi, ja ei välttämättä halua olla kuvattavan tai jos isovanhemmat ovat osoittaneet ymmärryksen puutetta sen suhteen kenelle kuvia saa lähettää/saako niitä julkaista. Ja lautanenkin unohdettiin korjata pöydästä kun ollaan vieraana :D
1/5 erilainen anoppitrolli, mutta tarina ei etene riittävän sujuvasti.Sun olisi pitänyt AP miettiä paremmin näitä pikkujuttuja, jotka ärsyttävät suhteessa siihen että haluaisit oikeasti isovanhempien olevan tukena.
En trollaa. Aivan sama vaikka kävisivätkin näin harvoin kylässä, mutta mielestäni olisi ihanaa, jos isovanhemmat osoittaisivat lasta kohtaan edes jonkinlaista mielenkiintoa esim. hymyn muodossa. Kerran mummo meinasi näyttää vauvalle jotakin lattialla ollutta lelua, mutta vauva ei tästä kiinnostunut, jolloin mummo tuhahti harmistuneena ja lähes viskasi lelun pois. Harmittaa siis tämä suhtautuminen vauvaan, ihan kuin häntä ei olisi isovanhemmilleen olemassa. Ap.
Miksi sun on niin vaikea ymmärtää, että jos appivanhemmillasi on etäiset välit poikaansakin, niin silloin on ihan loogista, että on etäiset välit pojan lapseenkin?
- eri
Mitä miehesi on tehnyt tilanteen korjaamiseksi? Siis muuta kuin soittanut vanhemmilleen puolen vuoden aikana suunnilleen saman verran kuin aiemmin vuoden aikana?
Ihmettelen. Kyllä lapsella pitäisi olla jonkinlainen suhde isovanhempiin, jos he ovat elossa. Esim. päiväkodeissa vietetään isovanhempien päivää, ja moni isovanhempi menee mielellään, koska pitää isovanhemmiutta tärkeänä ja arvostaa lapsenlastaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen. Kyllä lapsella pitäisi olla jonkinlainen suhde isovanhempiin, jos he ovat elossa. Esim. päiväkodeissa vietetään isovanhempien päivää, ja moni isovanhempi menee mielellään, koska pitää isovanhemmiutta tärkeänä ja arvostaa lapsenlastaan.
Mä en menis ikinä mihinkään isovanhempien päivään. Nuo tuollaiset on kammottavan teennäisiä eikä mua huvita mennä sinne näyttelemään. Omat lapseni oli jonkin aikaa päiväkodissa ja sain silloin ihan tarpeekseni sitä lajia.
Ehkä ne olisivat vapaammin vauvan kanssa jos sä et olisi koko ajan vahtimassa ja kyttäämässä.
Voin ihan hyvin kuvitella tilanteen, että en minäkään vauvaan juurikaan ottaisi kontaktia jos miniä koko ajan kyttäisi ja vahtisi mua. Taputtaisin varmaan päähän ja sanoisin, että kiva vauva ja sitten keskittyisin ryystämään kahvia :D
Oletko jättänyt heitä miehesi kanssa koskaan keskenään?
Okei, eli nämä anoppiensa terveydestä hyvin perillä olevat miniät ovat todennäköisesti sote-alalla töissä tai joku heidän kaverinsa ainakin on. Tämä selventää asiaa, koska käsittääkseni miniälle ei luovuteta tietoja ilman anopin suostumusta.