Harmittaa isovanhempien tuen puuttuminen

Lapsesi on vasta pieni vauva. Voin sulle kertoa, että kun omat lapset on saatu aikuisiksi ja he viimein ovat hankkineet itse lapsia, omista vauvanhoitovuosista on vierähtänyt vuosikymmeniä. Yhtäkkiä pitäisikin tehdä asiaa, jota ei ole tehnyt kolmeenkymmeneen vuoteen ja jonka tekeminenkin on näiden vuosikymmenten aikana muuttunut. Eivät ihmiset seuraa vauvanhoitosuosituksia ja -trendejä enää sen jälkeen, kun omat lapset ovat ohittaneet vauvaiän. Kaikki on muuttunut ja moni isovanhempi kokeekin epävarmuutta, miten vauvan kanssa pitäisi toimia. On hyvä muistaa sellainenkin asia, että anoppisi ei todennäköisesti kerro sulle kaikista krempoistaan. Jos esim sormissa tai muissa käsien nivelissä on jo nivelrikkoa, vauvan piteleminen ei välttämättä olekaan niin turvallista kuin 30 vuotta aikaisemmin. 

Mä olen hoitanut suvun pieniä vasta sitten, kun osasivat jo kävellä ja vaipanvaihdon yhteydessä pepun pystyi pesemään suihkussa. En siis silloin, kun olisi pitänyt nostaa lapsi lavuaariin. Mitä isommiksi lapset ovat tulleet, sitä mukavampaa on ollut heidän hoitamisensakin. Kun oppivat puhumaan ja kertomaan, mitä haluavat tai mikä on vialla, yhdessäolo muuttui entistäkin luontevammaksi. 

Vauva on puolivuotias ja isovanhemmat ovat tavanneet hänet muutamia kertoja. Jos tämä on sinusta vähän, niin minusta sinulla on aika epärealistiset odotukset.

Appivanhempasi eivät selvästikään halua tuppautua ja sehän on vain hyvä. He ovat kuitenkin käyneet jo tapaamassa vauvaa enemmän kuin yhden kerran. Varsinkin miesten äidit yleensä odottavat, että heitä pyydetään kylään tai heihin otetaan yhteyttä silloin, kun heidän poikiensa perheille sopii. Jokainen tietää "anoppi-miniä" -ilmiön, mutta samanlaista "anoppi-vävy" -ilmiötä ei ole. Miten paljon miehesi on yhteydessä vanhempiinsa? Kuinka läheiset välit heillä on? Jos poika ei pariuduttuaan enää pidä pahemmin yhteyttä, vanhemmat luonnollisesti olettavat, ettei heidän poikansa haluakaan pitää. Että poika haluaa vaimonsa ja mahdollisten lastensa kanssa olla suurimmaksi osaksi ihan rauhassa. Voisi olla siis hyvä, jos miehesi nyt selvästi ilmaisisi vanhemmilleen, että heidän puhelunsa ja vierailunsa olisi teille todella mieluisaa. 

Isovanhemmat ovat 60 vuotiaita terveitä ihmisiä, joilla energiaa riittää kulttuuritapahtumissa käymiseen ja ystävien tapaamiseen. Kuitenkaan meitä eivät juuri halua tavata tai meidän kuulumisia tiedustella. Eivät aikaisemminkaan ole olleet juuri yhteydessä mieheeni, mutta luulin tilanteen muuttuvan vauvan myötä. Kun  ovat muutaman kerran käyneet, eivät ole lähinnä edes yrittäneet ottaa kontaktia vauvaan. Eivät pidä sylissä jne. Juuri tämä etäisyys minua etenkin harmittaa, ei niinkään hoitoavun puute. Se olisi vain ollut miellyttävä plussa. Ap.

Ketään ei voi pakottaa osallistuvaksi isovanhemmaksi. Eikä myöskään voi pakottaa vanhempia antamaan lastaan säännöllisesti isovanhempien vastuulle.

Läytyy niitä vanhempia jotka haluaisivast että lapsi olisi välillä isovanhempien vastuulla ja löytyy niitä vanhempia jotka eivät anna lastaan isovanhempien vastuulle, vaikka nämä haluaisivat.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat 60 vuotiaita terveitä ihmisiä, joilla energiaa riittää kulttuuritapahtumissa käymiseen ja ystävien tapaamiseen. Kuitenkaan meitä eivät juuri halua tavata tai meidän kuulumisia tiedustella. Eivät aikaisemminkaan ole olleet juuri yhteydessä mieheeni, mutta luulin tilanteen muuttuvan vauvan myötä. Kun  ovat muutaman kerran käyneet, eivät ole lähinnä edes yrittäneet ottaa kontaktia vauvaan. Eivät pidä sylissä jne. Juuri tämä etäisyys minua etenkin harmittaa, ei niinkään hoitoavun puute. Se olisi vain ollut miellyttävä plussa. Ap.

Luulit väärin. Tilanne voisi muuttua, jos miehesi alkaisi pitämään enemmän yhteyttä vanhempiinsa. Toisaalta jos välit ovat jo etääntyneet, saattavat molemmat osapuolet kokea etäisyyden pelkästään hyvänä asiana. Mitä mieltä miehesi on asiasta? Haluaisiko hän vanhempiensa kyläilevän useammin ja jos haluaa, alkaa sitten reippaasti kutsua vanhempiaan kylään. Teillä on kuitenkin myös sun vanhempasi, jotka ilmeisesti käyvät teillä useammin kuin miehesi vanhemmat. Miehesi vanhemmat saattavat myös ajatella, että johan teillä ramppaa sun vanhempasi ja sen vuoksi eivät edes kehtaa itse tuppautua.

Montako kertaa olette pyytäneet appivanhempiasi kylään? En minä ainakaan tuppaudu aikuisten lasteni koteihin, vaan menen silloin, kun minua kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat 60 vuotiaita terveitä ihmisiä, joilla energiaa riittää kulttuuritapahtumissa käymiseen ja ystävien tapaamiseen. Kuitenkaan meitä eivät juuri halua tavata tai meidän kuulumisia tiedustella. Eivät aikaisemminkaan ole olleet juuri yhteydessä mieheeni, mutta luulin tilanteen muuttuvan vauvan myötä. Kun  ovat muutaman kerran käyneet, eivät ole lähinnä edes yrittäneet ottaa kontaktia vauvaan. Eivät pidä sylissä jne. Juuri tämä etäisyys minua etenkin harmittaa, ei niinkään hoitoavun puute. Se olisi vain ollut miellyttävä plussa. Ap.

Anna miehesi tehdä vauvan kanssa tuttavuutta isovanhempiin ja kysyä suoraan haluavatko ottaa syliin tms. Voihan olla, että kohteliaisuudesta eivät tee aloitetta. Ei mun appiukko ainakaan hirveästi kontaktia ota, mutta mies vie vauvaa viereen näytille ja jutustelee ja antaa papan syliin, ja siitä se lämpenee.

Vierailija kirjoitti:

Isovanhemmat ovat 60 vuotiaita terveitä ihmisiä, joilla energiaa riittää kulttuuritapahtumissa käymiseen ja ystävien tapaamiseen. Kuitenkaan meitä eivät juuri halua tavata tai meidän kuulumisia tiedustella. Eivät aikaisemminkaan ole olleet juuri yhteydessä mieheeni, mutta luulin tilanteen muuttuvan vauvan myötä. Kun  ovat muutaman kerran käyneet, eivät ole lähinnä edes yrittäneet ottaa kontaktia vauvaan. Eivät pidä sylissä jne. Juuri tämä etäisyys minua etenkin harmittaa, ei niinkään hoitoavun puute. Se olisi vain ollut miellyttävä plussa. Ap.

Eivät halua tavata teitä eli ovat kieltäytyneet, kun olette kutsuneet? Lapsesi on 6 kk ikäinen. Appivanhempasi ovat käyneet teillä muutaman ( kolme???)  kerran eli joka toinen kuukausi. Kuinka usein olet kutsunut heitä käymään? Kuinka usein haluaisit heidän käyvän? Ja kuinka kaukana he asuvat eli millaista matkaa heidän pitäisi kulkea?

60-vuotiaat ovat yleensä vielä työelämässä. Lisäksi heillä on harrastuksensa ja muut ihmissuhteensa. He eivät ole aiemminkaan pitäneet tiiviisti yhteyttä poikaansa (eikä ilmeisesti miehesikään heihin?) , joten mun mielestä tuo heidän kyläilyjensä määrä kuulostaa siihen nähden jopa paljolta. 

Olen vasta raskaana (rv 35) mutta epäilen jo nyt vahvasti, että jäädään myös paitsi isovanhempien tuesta. Lapsi on kuitenkin tehty ja luulen ja toivon että pärjätään kyllä miehen kanssa kahdestaankin. Miehen äiti olisi ihana mummo ja varmasti avulias, mutta asuu valitettavasti kaukana meistä. Omat vanhemmat ja miehen isä perheineen asuvat lähellä, mutta vierestä seuranneena olen huomannut että omista vanhemmista ei ole ollut juurikaan siskon lapsien kanssa apua vaikka asuvat myös samassa kaupungissa. Koen äitini vähän itsekkäänä, sillä hänen oma äitinsä käytännössä kasvatti meidät ja hoiti kuin omiaan, nyt hän puhuu kuinka jokaisen tulisi hoitaa itse omansa ja nauttii ulkomaanmatkailusta isäni kanssa. Miehen isä ei ole osoittanut mitään kiinnostusta tulevaa lapsenlasta kohtaan enkä häntä kyllä ensimmäisenä hoitoavuksi pyytäisikään (narsistinen luonne). Onneksi on sisaruksia ja muuta lähipiiriä joista uskon olevan tulevaisuudessa puolin ja toisin apua, mutta toki harmittaa se, että suhteet isovanhempien ja lapsen välillä tulevat jäämään laimeiksi toisin kuin itsellä on edelleen todella lämpimät suhteet elossa olevaan meitä hoitaneeseen mummuun vaikka asuu eri puolella maata.

Ei meidän vauva tunnistanut tuossa iässä edes viikottain vierailevia isovanhempia. Eikä mielestäni hyviin tapoihin kuuluu tyrkyttää noin pienelle lapselle itseä hoitajaksi. Jos vauvavuonna tarvitsee hoitoapua, niin sitä pitää itse pyytää. Ei ole mikään "normi" että puolivuotiasta viedään hoitoon, ja siksikään appivanhempasi eivät ymmärrä tarjota apua. Jos haluatte apua, niin teidän tulee sitä ihan selvästi heiltä pyytää. Jos haluatte tavata useammin, niin kutsukaa useammin kylään ja tehkää avoimeksi toiveenne. Mutta todellakaan vaikka näkisitte kerran viikossa, niin puolivuotias ei siitä suhdetta vielä muodostaisi.

Sanoisin siis että teidän odotuksenne eivät kohtaan yhtään elämän realiitettejä. Vaihtakaa siis asennettanne. Yleensä lapsilla alkaa kiinnostamaan erityisen paljon isovanhemmat joskus 2-4-vuoden iässä riippuen yksilöstä. Vauvalla kiinnostaa lähinnä äiti, isä ja koti. Aikanaan päivähoito jos sellaiseen menee.

Nuohan on olleet paljon tekemisissä!

Okei, ehkä mulla on ollut vähän turhan kovat odotukset. Olen vain ympärilläni nähnyt niin paljon toisenlaista käyttäytymistä, että ehkä näkemykseni on hämärtyneet. Ap.

Vierailija kirjoitti:

Vauva on puolivuotias ja isovanhemmat ovat tavanneet hänet muutamia kertoja. Jos tämä on sinusta vähän, niin minusta sinulla on aika epärealistiset odotukset.

Mutta eivät ole vielä hoitaneet vauvaa ja parisuhde kärsii. Olisivat voineet ottaa jo muutaman kerran yökylään, kuten omat vanhemmatkin on jo tehneet. Mutta ihan sama. Saavat yksin maata vanhainkodissa, kun eivät luoneet suhdetta. Puolivuotias katsoo nyt jo isovanhempia niin, että hups, keitä nämä on

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän isovanhemmat on ennötyksellisen itsekkäitä ja elävät vain itselleen ja itseään ajatellen. Sitten löytyy toki vielä poikkeuksia eli ihania isovanhempia. Ihmiset LUULEE että isovanhemmat auttaa ja hoitaa ja välittää, koska perhelehdet julkaisevat artikkeleita vain niidtä ihanista poikkeuksista, lehdissä on aina juttua miten isovanhemmat hoitaa ja auttaa ja tukee ja myötäelää. Niin, ne 5% isovanhemmista.

Tän väärän julkisuusmielikuvan takia moni pettyy katkerasti huomatessaan, että omat vsnhemmat ovatkin täysin piittaamattomia ja välinpitämättömiä.

Meillä myös isovanhemmat näitä välinpitämättömiä. Aion olla ihan yhtä välinpitämätön kun ovat palvelutalossa aikanaan.

Olet jo ihan yhtä itsekäs. Missä iässä ajattelit itse ruveta kaikkitievästä vanhemmasta piittaamattomaksi isovanhemmaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva on puolivuotias ja isovanhemmat ovat tavanneet hänet muutamia kertoja. Jos tämä on sinusta vähän, niin minusta sinulla on aika epärealistiset odotukset.

Mutta eivät ole vielä hoitaneet vauvaa ja parisuhde kärsii. Olisivat voineet ottaa jo muutaman kerran yökylään, kuten omat vanhemmatkin on jo tehneet. Mutta ihan sama. Saavat yksin maata vanhainkodissa, kun eivät luoneet suhdetta. Puolivuotias katsoo nyt jo isovanhempia niin, että hups, keitä nämä on

Teillä ei pitäisi olla vauvaa lainkaan, jos parisuhde on niin heikoissa kantimissa, että se kärsii ilman vauvaikäisen (muutaman kerran!) yökyläilyjä. Hoitakaa suhdetta arjessa, sitä se elämä enimmäkseen on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vauva on puolivuotias ja isovanhemmat ovat tavanneet hänet muutamia kertoja. Jos tämä on sinusta vähän, niin minusta sinulla on aika epärealistiset odotukset.

Mutta eivät ole vielä hoitaneet vauvaa ja parisuhde kärsii. Olisivat voineet ottaa jo muutaman kerran yökylään, kuten omat vanhemmatkin on jo tehneet. Mutta ihan sama. Saavat yksin maata vanhainkodissa, kun eivät luoneet suhdetta. Puolivuotias katsoo nyt jo isovanhempia niin, että hups, keitä nämä on

Parisuhde kärsii puolessa vuodessa :)

Meillä ei ole ollut yhtä ainoa kertaa prisuhdeaikaa (siis lapsivapaata yötä) 15 vuoteen. Nuorin on taapero. Ilman muuta haluaisin prisuhdeaikaa mutta isovanjemmat ei auta (edes rahalla) ja yön yli hoitoa ei saa tästä kunnasta millään, vain päiväaikaan voi saada mll/4h hoitajan pariksi tunniksi.

Jos/kun tukiverkkoja ei ole niin silloin pitää varautua tähän että ollaan ainakin 15 v ilman sitä parisuhdeaikaa. Ja jos on useampi lapsia isoilla ikäeroilla niin ehkä kauemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykypäivän isovanhemmat on ennötyksellisen itsekkäitä ja elävät vain itselleen ja itseään ajatellen. Sitten löytyy toki vielä poikkeuksia eli ihania isovanhempia. Ihmiset LUULEE että isovanhemmat auttaa ja hoitaa ja välittää, koska perhelehdet julkaisevat artikkeleita vain niidtä ihanista poikkeuksista, lehdissä on aina juttua miten isovanhemmat hoitaa ja auttaa ja tukee ja myötäelää. Niin, ne 5% isovanhemmista.

Tän väärän julkisuusmielikuvan takia moni pettyy katkerasti huomatessaan, että omat vsnhemmat ovatkin täysin piittaamattomia ja välinpitämättömiä.

Meillä myös isovanhemmat näitä välinpitämättömiä. Aion olla ihan yhtä välinpitämätön kun ovat palvelutalossa aikanaan.

Olet jo ihan yhtä itsekäs. Missä iässä ajattelit itse ruveta kaikkitievästä vanhemmasta piittaamattomaksi isovanhemmaksi?

Mä aion olla todella osallistuva isovanhempi omille lapsilleni koska tiedän mitä paskaa on oll lapsiperhe ilman mitään apua ja tulea.

Mutta kusipäävanhempani todellakin jätän vanhuksina yksin.

Vierailija kirjoitti:

Montako kertaa olette pyytäneet appivanhempiasi kylään? En minä ainakaan tuppaudu aikuisten lasteni koteihin, vaan menen silloin, kun minua kutsutaan.

Meillä appivanhemmat tulevat aina ilmoittamatta koska he tietävät että ovat aina tervetulleita.

Kyllä isovanhempi niittää mitä kylvää. Ja nyt ei ole kyse hoitamisesta vaan välittämisestä, eli siihen kuuluu kiinnostus, yhteydenpito, lämmin suhtautuminen. Kun on piittaamaton jääkylmä isovanhempi niin vaikea kuvitella että lapset ja lapsenlapset on sitten ”kiitollisina” auttamassa vanhana. Kun tunneyhteys katkeaa, se ei niin vaan palaudu.