Lue keskustelun säännöt.
Harmittaa isovanhempien tuen puuttuminen
16.01.2020 |
Meillä on puolivuotias vauva, jonka isovanhemmat ovat tavanneet häntä muutamia kertoja. Eivät ole kertaakaan tarjonneet myöskään minkäänlaista apua vauvanhoitoon, vaan käyvät vain kylässä. Enemmän kuitenkin harmittaa se, ettei vauva ole muodostanut heihin suhdetta, vaan ihmettelee joka kerta, että keitäs nämä tyypit ovat. Mummo ei ole edes pitänyt vauvaa juuri koskaan sylissä. Isovanhemmat eivät myöskään soittele tai muuten tiedustele perheemme kuulumisia.
Tottakai harmittaa myös se, että olisi mukavaa, jos lapsella olisi tutut isovanhemmat, jotka voisivat toisinaan jopa hoitaa lasta välillä, jotta vanhemmat saisivat vähän kahdenkeskistä aikaa. Meillä kun ei ole ollut sitä vielä kertaakaan vauvan syntymän jälkeen.
Onko mitään neuvoja, miten voisin tukea isovanhempien ja lapsemme välisen suhteen kehittymistä? Kohtalotovereita? Mistä myös tällainen isovanhempien kylmä suhtautuminen voi johtua?
Kommentit (87)
Hehän on paljon tekemisissä
Vauvan kuuluukin muodostaa suhde teihin eikä heihin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
He ovat omat lapsensa tehneet, eikä heitä ilmeisesti kiinnosta enää lapsenhoitotehtävät. Toki he saavat itse valita itsekkäämmän tien, mutta sitten käy juuri miten nyt koet tilanteen: vauvan ja isovanhempien suhde jää kylmäksi, tuttavapohjaiseksi.
Meillä on samanlainen tilanne omien vanhempieni kanssa. He ovat nähneet vauvaamme ehkä maksimissaan 15 kertaa pian vuoden aikana. Sen sijaan mieheni vanhemmat ovat olleet läsnä arjessamme synnäriltä lähtien. On sanomattakin selvää miten upea suhde heillä on lapsemme kanssa. Olen onnellinen appivanhemmistani, sillä heidän ansiostaan lapsellamme on aikuisten oikeasti mummo ja vaari.
Eikö sinulla ole puolisosi kautta appivanhempia, vai oletko yksinhuoltaja? Eivätkö exäsi vanhemmat ole kiinnostuneita?
Kyseessä on appivanhempani. Omat vanhempani ovat mukana lapsen elämässä ihan mukavasti, vaikkeivät hekään hoida lasta, kuin omassa kotonaan meidän läsnäollessa. Kuitenkin heidän ja vauvamme välille on muodostunut turvallinen yhteys. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Hehän on paljon tekemisissä
Vauvan kuuluukin muodostaa suhde teihin eikä heihin
Tottakai omiin vanhempiin aivan eri tavoin, kuin kehenkään muuhun. Kuitenkin lapselle olisi mielestäni hyväksi, että hänellä olisi ympärillä myös muita tuttuja ja rakastavia ihmisiä. Koen lapseni jäävän tästä nyt paitsi toisten isovanhempien osalta. Ap.
Puolivuotiaan muisti on muutama tuntia, ei sen ikäinen vauva tunnista isovanhempiaan, vaikka nämä kävisivät joka toinen päivä kylässä.
Mutta joo, olisi isovanhemmista todella paljon apua, jos he kykenisivät ja haluaisivat auttaa.
Tosiasia on kumminkin se, että nykyajan lapsiperheet hyvin usein asuvat kaukana isovanhemmista, moni eri maassakin. Isovanhempien apua ei saada jo aivan käytännön syistäkään. Monella isovanhemmat ovat lisäksi kiireisiä ja vielä työelämässä, joten senkään takia hoitoapua ei saaa.
Minä olen esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun lapsia saadaan yhä vanhempana. Äitini oli tyypillinen nainen 60-luvulla eli sai lapsia kunnes vaihdevuodet veivät lastensaannin. Olen katraan iltatähti. Itse taas en saanut lasta kuin vasta lapsettomuushoitojen avulla 33-vuotiaana, toisen sain luomusti 35-vuotiaana. Ja silloin vanhempani (miehen vanhemmat olivat jo kuolleet) olivat jo niin iäkkäitä, ettei heille voinut kyörätä taaperoita hoitoon.
Toinen lapsistani on vieläpä autistinen, tosin helppo hoitaa, mutta jo pelkkä diagnoosi karkottaa tehokkaasti hoitoavuj tarjoajat.
Joten ihan itse piti pärjätä ja pärjäähän sitä! Mutta kieltämättä surettaa se, että lasten suhde isovanhempiinsa on jäänyt kovin etäiseksi (molemmat lapseni ovat jo täysi-ikäisiä, vanhempani ovat jo 80-90 -vuotiaita ja dementoituneita).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hehän on paljon tekemisissä
Vauvan kuuluukin muodostaa suhde teihin eikä heihin
Tottakai omiin vanhempiin aivan eri tavoin, kuin kehenkään muuhun. Kuitenkin lapselle olisi mielestäni hyväksi, että hänellä olisi ympärillä myös muita tuttuja ja rakastavia ihmisiä. Koen lapseni jäävän tästä nyt paitsi toisten isovanhempien osalta. Ap.
Vauva tarvitsee vain vanhemmat. Tuo in ihan höpöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ollut jo 13 v ajan tilanne että kummatkaan isovanhemmat ei osallistu elämäämme. Eivät kertaakaan ole auttaneet mitenkään, eivät hoida edes hätätilanteessa lapsia, ilmoittivat suoraan että kukin hoitaa omansa. (Paitsi että heidän kohdalla tää ei pätenyt, heitä aikanaan autettiin monta kertaa viikossa ja yökylässä oli lapset vähän väliä... se on vaan ”unohtunut” heiltä!)
Ekat 6-7 v yritin kaikin tavoin korjata asiaa, soittelin, kutsuin kylään, lähetin kuvia, lähetin lasten askarteluja. Mikään ei auttanut. Toisella puolella (anoppila) keskitytään vain tyttären perheeseen ja pojalleen sanoivat suoraan että he aikovat olla isovanhempia vain yhdelle lapselle (tyttären). Mun vanhenmat taas sano suoraan että ei kiinnosta eikä auteta.
Viimein luovutin. Olisinpa vaan tehnyt sen jo aiemmin! Nimittän sitä aina vaan toivoo ja pettyy, taas toivoo ja pettyy, ja silti mikään ei muutu. Kun yrittää koko ajan niin pettyy koko ajan.
Viimein lopetin, ei tupata sitten kun ei tykätä. Mitä siitä seurasi: anoppilan sakki ei olla nähty kolmeen vuotaan, eivät ole soittaneet kertaakaan ja tässä välissä meille on syntynyt lapsi jota eivät ole koskaan nähneet eikä ristiäisin tulleet. Omat vanhempani: ovat soitelleet ehkä kerta vuoteen muta eivät ole pariin vuoteen halunneet tavata, myöskään kuopuksen ristiäisiin eivät tulleet. Tässä hyvin pljastuu se heidän mielenkiinnon aste: sitä ei ole! Siis yhtään.
Suosittelen että ota heti alkuun se asenne että saavat nähdä lastasi mutta heidän pitää olla aloitteellisia itse. Minä turhaan vuosia ponnistelin paskojen isovanhempien suhteen, ja ihan hukkaan meni vaiva. Lapset ei edes muista isovanhempiaan enää.
Vanhempasi eivät mitä ilmeisimmin halua tuppautua eikä sekaantua teidän elämäänne. Näinhän monet lapsiperheet toivovatkin, että isovanhemmat pysyvät sopivan etäällä. Lapsen ja isovanhempien suhde ei edellytä heidän kahdenkeskistä yhdessäoloaan vaan suhde syntyy ihan hyvin myös silloin, kun lapsen vanhemmat ovat myös paikalla.
Sun kannattaa olla itse aktiivinen ja soitella vanhemmillesi. Kertoa lapsen kuulumisia. Pitää siis isovanhemmat ajantasalla lapsesi kehityksestä. Näin he ymmärtävät, että sinusta on kiva kertoa lapsesi kuulumisia ja saattavat rohkaistua itsekin kyselemään. Jos kyseessä on vielä ensimmäinen lapsenlapsi, moni isovanhempi ei tiedä, millaista yhteydenpitoa lapsen vanhemmat heiltä odottavat. Pyydä heitä myös kylään ja soita joskus kysyäksesi, voisitteko tulla lapsen kanssa käymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap.
On ymmärrettävää ja hienoa, että haluat lapsesi muodostavan suhteen isovanhempiinsa.
Sekin on ymmärrettävää, että suhde ei aina ihan helposti tunnu muodostuvan.
Jotenkin viestistäsi sain rivien välistä käsityksen, ettette ole kovin paljon puhuneet asioista isovanhempien kanssa? Oletteko kertoneet heille, miten tärkeänä pidätte, että isovanhemmat tutustuisivat lapseen? Oletteko kutsuneet heidät pidemmäksi aikaa, että ehtisivät oppia kontaktia ja lapsen tavoille? Oletteko pyytäneet hoitoapua vapaaillan saadaksenne?
Usein ihmissuhteiden pettymykset syntyvät siitä, ettei ilmaista toiveita ja tarpeita ääneen, vaan odotetaan, että toiset sanoittakin ymmärtävät mitä heiltä toivotaan.
Tällainen olettaminen ei luo avointa ja reilua ilmapiiriä, vaan asiat jäävät kytemään sanoittamattomiksi .
Voihan olla että nämä isovanhemmatkin tykönään ihmettelevät, miksei heitä pyydetä hoitamaan tai miksei soiteta useammin. Voi myös olla, että isovanhemmat jännittävät lapsen hoitoa eivätkö siksi tarjoudu siihen. Syitä on vaikea arvailla. Vain avoin puhe auttaa.
Kannatan reilua puhetta ja toiveiden kohteliasta ja lämmintä ilmaisemista. Siten saadaan vuorovaikutuksen ovi auki. Toivottavasti isovanhemmat lähtevät aidosti mukaan vauvan elämään!
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät mitä ilmeisimmin halua tuppautua eikä sekaantua teidän elämäänne. Näinhän monet lapsiperheet toivovatkin, että isovanhemmat pysyvät sopivan etäällä. Lapsen ja isovanhempien suhde ei edellytä heidän kahdenkeskistä yhdessäoloaan vaan suhde syntyy ihan hyvin myös silloin, kun lapsen vanhemmat ovat myös paikalla.
Sun kannattaa olla itse aktiivinen ja soitella vanhemmillesi. Kertoa lapsen kuulumisia. Pitää siis isovanhemmat ajantasalla lapsesi kehityksestä. Näin he ymmärtävät, että sinusta on kiva kertoa lapsesi kuulumisia ja saattavat rohkaistua itsekin kyselemään. Jos kyseessä on vielä ensimmäinen lapsenlapsi, moni isovanhempi ei tiedä, millaista yhteydenpitoa lapsen vanhemmat heiltä odottavat. Pyydä heitä myös kylään ja soita joskus kysyäksesi, voisitteko tulla lapsen kanssa käymään.
Lisäys: Kyse olikin appivanhemmistasi, joten pistä mies asialle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppi kuutoselle. Asutteko te yhä lapsuuden kotiseuduilla vai miten edes ihmisillä on oletus siitä, että "kaikilla" on avulias mummola varahoitopaikkana tarjolla? Meillä on mummolat monen sadan km päässä ja näin on itse asiassa kaikilla ystävilläni. Yhden työkaverin tiedäm, jolla isovanhemmista on hoitoavuksi. Yhden kymmenien joukosta!!!
Mä väitän, että se on pieni vähemmistö, jolla isovanhemmat asuu hoitoapu-etäisyydellä. Ainakaan akateemisista iso osa ei enää asu lapsuuden kotiseudulla, kotoa on lähdetty opiskelemaan ja sen jälkeen muutettu töihin kauas kotoa.
Puolivuotias? Ja sitten jos isovanhemmat olisi paljon mukana, ap valittaisi täällä, miten kauheat isovanehmmat yrittävät omia vauvan joka on täysin rintaruokinnalla jne jne jne. Ei täsä smaailmassa näköjään voi ikinä olla mieliksi. VOISIKO ap olla, että isovanhemmat ovat halunneet teille antaa tilaa olla vauvan kanssa nyt alkuun kaksin ja rauhassa? Ja että he eivät koe pienen vauvan kanssa olemista kovin luotenvana? Tai eivät tosiaan vaan ole halunneet häiritä? Jos tilanne on tuo sama vielä 18 vuoden päästä, sitten voidaan todeta, että isovanhempia ei kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huh kauheita ihmisiä , onneksi meillä on normaalit isovanhemmat jotka haluavat olla omien lasten lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät mitä ilmeisimmin halua tuppautua eikä sekaantua teidän elämäänne. Näinhän monet lapsiperheet toivovatkin, että isovanhemmat pysyvät sopivan etäällä. Lapsen ja isovanhempien suhde ei edellytä heidän kahdenkeskistä yhdessäoloaan vaan suhde syntyy ihan hyvin myös silloin, kun lapsen vanhemmat ovat myös paikalla.
Sun kannattaa olla itse aktiivinen ja soitella vanhemmillesi. Kertoa lapsen kuulumisia. Pitää siis isovanhemmat ajantasalla lapsesi kehityksestä. Näin he ymmärtävät, että sinusta on kiva kertoa lapsesi kuulumisia ja saattavat rohkaistua itsekin kyselemään. Jos kyseessä on vielä ensimmäinen lapsenlapsi, moni isovanhempi ei tiedä, millaista yhteydenpitoa lapsen vanhemmat heiltä odottavat. Pyydä heitä myös kylään ja soita joskus kysyäksesi, voisitteko tulla lapsen kanssa käymään.
Todella huonot ohjeet. Ei toimi tipan vertaa sellaiseten isovanhempien kanssa jotka piittaamattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
12, totta. Tosin luulen vähän, että nyt ovat äänessä enimmäkseen pari- kolmekymppisten sukupolvet, jotka jo ovatkin syntyneet kaupungissa eli isovanhemmat olivat niitä maalta tai pikkukaupungista muuttaneita ja niinollen asuvatkin samassa kaupungissa. Suomen kiivain kaupungistumiskausi oli 60-70-luvuilla.
Mutta joo, kaupungistuminen jatkuu ja ylipäätään opiskelun ja työn perässä muuttaminen. Jos omat vanhemmat asuvat satojen kilometrien päässä tai toisessa maassa, hoitoapua ei niin vain olekaan saatavilla eikä sitä odotetakaan.
6
Puolivuotiaan muisti ei kyllä ole pari tuntia vaan pari viikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät mitä ilmeisimmin halua tuppautua eikä sekaantua teidän elämäänne. Näinhän monet lapsiperheet toivovatkin, että isovanhemmat pysyvät sopivan etäällä. Lapsen ja isovanhempien suhde ei edellytä heidän kahdenkeskistä yhdessäoloaan vaan suhde syntyy ihan hyvin myös silloin, kun lapsen vanhemmat ovat myös paikalla.
Sun kannattaa olla itse aktiivinen ja soitella vanhemmillesi. Kertoa lapsen kuulumisia. Pitää siis isovanhemmat ajantasalla lapsesi kehityksestä. Näin he ymmärtävät, että sinusta on kiva kertoa lapsesi kuulumisia ja saattavat rohkaistua itsekin kyselemään. Jos kyseessä on vielä ensimmäinen lapsenlapsi, moni isovanhempi ei tiedä, millaista yhteydenpitoa lapsen vanhemmat heiltä odottavat. Pyydä heitä myös kylään ja soita joskus kysyäksesi, voisitteko tulla lapsen kanssa käymään.
Todella huonot ohjeet. Ei toimi tipan vertaa sellaiseten isovanhempien kanssa jotka piittaamattomia.
Ei kun hyvät ohjeet ap:lle, jolle tuo kommentoija vastaakin, ei hän sinulle (kuka lienetkin) kommentoi.
Ap:n vanhemmat eivät ole julistaneet, ettei heitä kiinnosta tai "kukin hoitakoon omat lapsensa".
He voivat vallan hyvin olla vain simppelisti vähän hukassa sen suhteen, mitä heiltä odotetaan ja minkä ap saattaisi miniänä tulkita tuppautumiseksi. Voivat toki olla myös evvk-kategoriaa, mutta ap ei siitä ole ainakaan kertonut evidenssiä.
6
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhempasi eivät mitä ilmeisimmin halua tuppautua eikä sekaantua teidän elämäänne. Näinhän monet lapsiperheet toivovatkin, että isovanhemmat pysyvät sopivan etäällä. Lapsen ja isovanhempien suhde ei edellytä heidän kahdenkeskistä yhdessäoloaan vaan suhde syntyy ihan hyvin myös silloin, kun lapsen vanhemmat ovat myös paikalla.
Sun kannattaa olla itse aktiivinen ja soitella vanhemmillesi. Kertoa lapsen kuulumisia. Pitää siis isovanhemmat ajantasalla lapsesi kehityksestä. Näin he ymmärtävät, että sinusta on kiva kertoa lapsesi kuulumisia ja saattavat rohkaistua itsekin kyselemään. Jos kyseessä on vielä ensimmäinen lapsenlapsi, moni isovanhempi ei tiedä, millaista yhteydenpitoa lapsen vanhemmat heiltä odottavat. Pyydä heitä myös kylään ja soita joskus kysyäksesi, voisitteko tulla lapsen kanssa käymään.
Todella huonot ohjeet. Ei toimi tipan vertaa sellaiseten isovanhempien kanssa jotka piittaamattomia.
Ei kun hyvät ohjeet ap:lle, jolle tuo kommentoija vastaakin, ei hän sinulle (kuka lienetkin) kommentoi.
Ap:n vanhemmat eivät ole julistaneet, ettei heitä kiinnosta tai "kukin hoitakoon omat lapsensa".
He voivat vallan hyvin olla vain simppelisti vähän hukassa sen suhteen, mitä heiltä odotetaan ja minkä ap saattaisi miniänä tulkita tuppautumiseksi. Voivat toki olla myös evvk-kategoriaa, mutta ap ei siitä ole ainakaan kertonut evidenssiä.
6
Juuri näin. Jos he olisivat evvk-isovanhempia, he eivät olisi käyneet jo puolen vuoden aikana muutamaa kertaa katsomassa lapsenlastaan.
Nykypäivän isovanhemmat on ennötyksellisen itsekkäitä ja elävät vain itselleen ja itseään ajatellen. Sitten löytyy toki vielä poikkeuksia eli ihania isovanhempia. Ihmiset LUULEE että isovanhemmat auttaa ja hoitaa ja välittää, koska perhelehdet julkaisevat artikkeleita vain niidtä ihanista poikkeuksista, lehdissä on aina juttua miten isovanhemmat hoitaa ja auttaa ja tukee ja myötäelää. Niin, ne 5% isovanhemmista.
Tän väärän julkisuusmielikuvan takia moni pettyy katkerasti huomatessaan, että omat vsnhemmat ovatkin täysin piittaamattomia ja välinpitämättömiä.
Meillä myös isovanhemmat näitä välinpitämättömiä. Aion olla ihan yhtä välinpitämätön kun ovat palvelutalossa aikanaan.
Vierailija kirjoitti:
Puolivuotiaan muisti ei kyllä ole pari tuntia vaan pari viikkoa.
No itse asiassa ei ole noin. Ok, minä kärjistin tuossa, mutta oikeastikin puolivuotiaalla on kovin lyhyt muisti.
https://www.vau.fi/vauva/kasvu-ja-kehitys/mita-vauva-muistaa/
"Muistojen säilyvyys on iästä kiinni. Kun vauvoille opetettiin oven avaamista, huomattiin että kuusikuiset vauvat saattoivat muistaa opetetun tehtävän vuorokauden ajan. Osa yhdeksänkuisista muisti puolestaan opetetun liikkeen jopa yhden kuukauden ajan."
https://www.mll.fi/vanhemmille/tietoa-lapsiperheen-elamasta/vanhemmuus-…
"Aivojen kypsyminen johtaa uusien muistijärjestelmien syntymiseen. Niiu sanottu omaelämäkerrallinen muisti perustuu aivojen eri puolten yhteistoimintaan ja se kehittyy vasta noin kolmen vuoden ikään mennessä. Tästä syystä ihmisellä ei useinkaan ole juuri muistikuvia varhaisemmista ikävuosistaan."
Ei siis ole mitenkään tavatonta, että vauva ei tunnista isovanhempiaan, edes tiheästi vieralevia, puolivuotiaana.
6
He ovat omat lapsensa tehneet, eikä heitä ilmeisesti kiinnosta enää lapsenhoitotehtävät. Toki he saavat itse valita itsekkäämmän tien, mutta sitten käy juuri miten nyt koet tilanteen: vauvan ja isovanhempien suhde jää kylmäksi, tuttavapohjaiseksi.
Meillä on samanlainen tilanne omien vanhempieni kanssa. He ovat nähneet vauvaamme ehkä maksimissaan 15 kertaa pian vuoden aikana. Sen sijaan mieheni vanhemmat ovat olleet läsnä arjessamme synnäriltä lähtien. On sanomattakin selvää miten upea suhde heillä on lapsemme kanssa. Olen onnellinen appivanhemmistani, sillä heidän ansiostaan lapsellamme on aikuisten oikeasti mummo ja vaari.
Eikö sinulla ole puolisosi kautta appivanhempia, vai oletko yksinhuoltaja? Eivätkö exäsi vanhemmat ole kiinnostuneita?