Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä minussa on vikana kun en saa ollenkaan työpaikkaa?
14.01.2020 |
Olen nyt kaksi vuotta hakenut uutta työpaikkaa erittäin aktiivisesti. Olen laittanut noin 200 työhakemusta, suuri osa niistä ilmoitettuun työpaikkaan, mutta lisäksi olen laittanut kymmeniä avoimia hakemuksia sähköpostilla eri firmojen esimiehille. Jokaisen työhakemuksen olen räätälöinyt kyseistä firmaa/tehtävää varten. Minulla on viisi peruspohjaa, joita muokkaan haettavaa paikkaa silmällä pitäen. Myös CV:tä muokkaan tarvittaessa aina vähän. Olen soitellut hakemiini paikkoihin, jotta jäisin mieleen paremmin ja puhelimessa rekrytoija on vaikuttanut innostuneelta taustastani. Hakemani paikat on sekä oman alan paikkoja että sellaisia, jotka sivuaa jollain tavalla minun alaa ja osaamista, mutta ei ole suoraan sitä. Niissä olen kertonut tarkasti, että miten osaamiseni tulisi hyötykäyttöön firmassa vaikka minulla ei aivan suoraan heidän paikan kokemusta olekaan ennestään. Hakemus ja CV on virheetöntä hyvää kieltä, ulkoasu hyvä ja ydinasiat näkee niistä helposti. Jokaisessa hakemuksessa kerron selvästi miksi olisin hyvä valinta. Yhtään hakemusta en aloita tylsästi tyyliin "olen 38-vuotias nainen, joka etsii uusia mahdollisuuksia".
En saa työpaikkaa. En sitten millään. Olen 38-vuotias akateemisesti koulutettu nainen, asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista eli täällä kyllä työpaikkoja olisi. Olen tutkintoni jälkeen opiskellut lisää monenlaista eli kehittänyt itseäni. CV:ssäni on kyllä oman alan työkokemusta eli valmistumiseni jälkeen olen ollut hyvissä töissä mutta viimeisenä määräaikaisen projektin loputtua kaksi vuotta sitten tulos on ollut pyöreä nolla. Jossain vaiheessa valmistumisen jälkeisinä vuosian minua jopa headhuntattiin useaan työpaikkaan eli silloin olin haluttu työntekijä. Mutta toisaalta ajat ovat muuttuneet, silloin oli enemmän paikkoja auki.
En käsitä mitä teen väärin. Olen normaali, siisti, koulutettu, ystävällinen ja asiallinen ihminen, jolla olisi paljon työmotivaatiota ja osaamista. Mikä minussa voi olla vikana kun en saa ollenkaan työpaikkaa?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse olin 5 vuotta työttömänä ja lähetin sinä aikana alle 10 hakemusta. Lopulta työkkäristä soitettiin minulle ja tarjottiin palkkatuettua työtä. Otin sen vastaan ja työllistyin sopimuksen päätyttyä kyseiseen paikkaan oman alan työhön, jossa olen edelleen. Että näinkin voi käydä.
Saako työkkärin kautta ihan oikeasti paikkoja?
Anteeksi, mutta kuulostaa uskomattomalta. Vaikea uskoa, kun minua eivät 3 vuoden aikana auttaneet ollenkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä HR-pomo. Lopeta ap itsesi syyttely, sinussa ei ole mitään vikaa ja olet ollut ahkera ja uuttera työnhaussa. Kyse ei ole nyt sinusta. Kyse on siitä että ei ole sinulle - eikä monelle muullekaan - sitä palkan maksakaa. Jos olisit ilmainen, työllistyisit heti. Osaamisessasi kun ei ole vikaa.
Kaikki firmat ovat niin tulosohjattuja että kertakaikkiaan niihin ei palkata juuri ketään. Jos joku lähtee, uutta ei palkata vaan työt jaetaan jääneiden kesken. Jos joku paikka olisikin oikeasti auki, siihen palkataan rekrytoivan johtajan tuttu ja sitä ei missään nimessä anneta laittaa avoimeen hakuun.
Ei ole ketään kuka haluaa maksaa palkkaa, joten silloin ei auta vaikka olet nasan astronautti/kansantaloustieteen tohtori/nobel-palkinnon saanut.
On liki mahdotonta yrittää ”tunkea” itsensä töihin jos sille ei ole KYSYNTÄÄ.Tilanne ei ole reilu työnhakijan kannalta ja se on erittäin huono organisaatioiden kannalta. Vaihtuvuus on nolla, ei tule uusia näkökulmi, ei saada uutta osaamista.
Nyt joku kysyy että miksi? No kun työn hinta on liian kallis. Ei se palkka vaan sivukulut ja kaikki hemmetin velvoitteet. Vakuutukset, työsuojelu, yhdenvertaisuus, koulutus, tasa-arvo, ja kaikista pitäö myös olla viranomaisille raportit ja suunnitelmat.
Työelämä on muuttunut aivan hulluksi. Näen jatkuvasti miten kovan tason osaajia on työnhakijoina. Heitä ei silti kukaan palkkaa.
Eikös tällöin kannattaisi palkata toiminimen kautta. Silloin firma säästää joissakin kuluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse olin 5 vuotta työttömänä ja lähetin sinä aikana alle 10 hakemusta. Lopulta työkkäristä soitettiin minulle ja tarjottiin palkkatuettua työtä. Otin sen vastaan ja työllistyin sopimuksen päätyttyä kyseiseen paikkaan oman alan työhön, jossa olen edelleen. Että näinkin voi käydä.
Saako työkkärin kautta ihan oikeasti paikkoja?
Anteeksi, mutta kuulostaa uskomattomalta. Vaikea uskoa, kun minua eivät 3 vuoden aikana auttaneet ollenkaan.
Ei minullekaan juuri apua herunut tuon 5 vuoden aikana, vaikka lähdin mukaan joihinkin työllistymisprojekteihin, jossa oli henkilökohtainen (täysin hyödytön) työllisyysvalmentaja mukana. Nyt kun tarkemmin muistelen, niin tuota palkkatuettua työtä tarjottiin kaupungin oman työllisyyspalvelun kautta, eli ei tainnutkaan olla varsinaisesti te-toimisto, vaikka samoissa tiloissa toimivatkin. Kannattaa selvittää onko paikkakunnallasi mahdollisuutta tällaiseen. Vaikka työ ei jatkuisikaan palkkatukijakson jälkeen, niin pääsisit silti edes ensiosidonnaiselle, mikä parantaisi edes vähän taloudellista tilannettasi.
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Totta, tuo aukko CV:ssä kannattaa täyttää/silotella jollakin, kuten vapaaehtoistyö, opiskelu tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Tätähän minä olen miettinyt. Mutta mikä minussa sitten voi olla olemuksessani vikana?
Olen: siisti, suihkuraikas, normaalipainoinen, hillitty meikki, puhtaat vaatteet, ei lävistyksiä eikä tatuointeja, tavallinen kampaus ja harjatut hiukset, hyvin tavallisen kantasuomalaisen näköinen, terve, ei mitään liikuntavammoja tms vaikka ontumista.
Lisäksi olen: kohtelias, en jännitä ja olen tottunut olemaan esillä, tapaani puhua on työelämässä kehuttu usein selkeäksi, osaan kiteyttää asiani vastauksissa, kysyn kysymyksiä ja olen kiinnostunut aidosti siitä työnantajasta (ja olen aina tehnyt taustatyöni), muistan kiittää haastattelusta, kättelen jämäkästi, mielestäni osoitan motivaationi hyvin, luonteeltani olen sellainen tavallisen mukava ja helposti lähestyttävä.
Joten mistä kohtaa alan etsiä olemuksestani niitä vikoja? Tarkoitan siis, että niitä voi hyvin olla, mutta en osaa sitten itse niitä nähdä eikä tutut tai vaikka entiset pomot ole mitään koskaan sellaista minulle sanoneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Totta, tuo aukko CV:ssä kannattaa täyttää/silotella jollakin, kuten vapaaehtoistyö, opiskelu tms.
Minun CV:stä kyllä näkee, että olen tuon tauon aikana mm. kurssittanut itseäni. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Tätähän minä olen miettinyt. Mutta mikä minussa sitten voi olla olemuksessani vikana?
Olen: siisti, suihkuraikas, normaalipainoinen, hillitty meikki, puhtaat vaatteet, ei lävistyksiä eikä tatuointeja, tavallinen kampaus ja harjatut hiukset, hyvin tavallisen kantasuomalaisen näköinen, terve, ei mitään liikuntavammoja tms vaikka ontumista.
Lisäksi olen: kohtelias, en jännitä ja olen tottunut olemaan esillä, tapaani puhua on työelämässä kehuttu usein selkeäksi, osaan kiteyttää asiani vastauksissa, kysyn kysymyksiä ja olen kiinnostunut aidosti siitä työnantajasta (ja olen aina tehnyt taustatyöni), muistan kiittää haastattelusta, kättelen jämäkästi, mielestäni osoitan motivaationi hyvin, luonteeltani olen sellainen tavallisen mukava ja helposti lähestyttävä.
Joten mistä kohtaa alan etsiä olemuksestani niitä vikoja? Tarkoitan siis, että niitä voi hyvin olla, mutta en osaa sitten itse niitä nähdä eikä tutut tai vaikka entiset pomot ole mitään koskaan sellaista minulle sanoneet.
Ap
Ap, itselläni tulee ensimmäisenä mieleen aktiivisuus -soitatko aina kysyäksesi lisätietoja ja sitten muutaman päivän hakemuksen lähetyksen jälkeen tai jos annettu hakuaika, hakuajan loppumisen jälkeen? Olen itse huomannut, että tällä oli valtava merkitys siihen pääseekö haastatteluun. Puhelimitse tekee PALJON suuremman vaikutuksen kuin pelkällä hakemuksella ja jää mieleen.
Selityksenä on koulutuksesi eli yhteisuntatieteen maisteri. Niitä on ihan liikaa. Tietä mahtuu 16 tusinaan.
Julkisella puolella on kahdet työmarkkinat; on markkinat henkilöistä, joilla on osaamista alalta, joista on pulaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkärit, juristit, tietoturva-asiantuntijat, data-analyytikot ja vastaavat. Näiden hommia ei osaa kuka tahansa tehdä. Näissä genreissä palkataan paljon osaajia ja palkkaa voidaan katsoa paljonkin ylöspäin. Täällä on työntekijän markkinat.
Sitten on tämä toinen kategoria, johon kuuluvat just yhteiskuntatieteilijät ja erilaiset humantistit. Teissä riittää valinnan varaa ja hakijat eivät juurikaan erotu toisistaan. Teidän kohdalla valinnat ovat tosi pienistä kiinni ja työt ovat sellaisia, että niitä osaa jokainen akateeminen tehdä. Siksi tässä kategoriassa on paljon "piilovaikutteita" palkkauksessa. Tiedän esim. esimiehiä, jotka rekrytoivat tässä kategoriassa vain nuoria naisia, jotta saa samalla silmänruokaa. Toisaalta tiedän myös tyyppejä, jotka lukevat vain esim. 20 ekaa hakemusta ja loput menevät silppuriin avaamatta. Tässä kategoriassa on täydellisesti työnantajan markkinat ja se näkyy palkassa sekä työehdoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Totta, tuo aukko CV:ssä kannattaa täyttää/silotella jollakin, kuten vapaaehtoistyö, opiskelu tms.
Minun CV:stä kyllä näkee, että olen tuon tauon aikana mm. kurssittanut itseäni. Ap
Tämän voisi otsikoida mukavasti ja laittaa jopa hakemukseen ja Linkediniin työkokemuksen alle näkyvyyden lisäämiseksi ja selkeyttämiseksi. Oletko tietoinen eri tavoista jäsennellä CV:tä, esim. ei-kronologinen?
Vierailija kirjoitti:
Selityksenä on koulutuksesi eli yhteisuntatieteen maisteri. Niitä on ihan liikaa. Tietä mahtuu 16 tusinaan.
Julkisella puolella on kahdet työmarkkinat; on markkinat henkilöistä, joilla on osaamista alalta, joista on pulaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkärit, juristit, tietoturva-asiantuntijat, data-analyytikot ja vastaavat. Näiden hommia ei osaa kuka tahansa tehdä. Näissä genreissä palkataan paljon osaajia ja palkkaa voidaan katsoa paljonkin ylöspäin. Täällä on työntekijän markkinat.
Sitten on tämä toinen kategoria, johon kuuluvat just yhteiskuntatieteilijät ja erilaiset humantistit. Teissä riittää valinnan varaa ja hakijat eivät juurikaan erotu toisistaan. Teidän kohdalla valinnat ovat tosi pienistä kiinni ja työt ovat sellaisia, että niitä osaa jokainen akateeminen tehdä. Siksi tässä kategoriassa on paljon "piilovaikutteita" palkkauksessa. Tiedän esim. esimiehiä, jotka rekrytoivat tässä kategoriassa vain nuoria naisia, jotta saa samalla silmänruokaa. Toisaalta tiedän myös tyyppejä, jotka lukevat vain esim. 20 ekaa hakemusta ja loput menevät silppuriin avaamatta. Tässä kategoriassa on täydellisesti työnantajan markkinat ja se näkyy palkassa sekä työehdoissa.
Samaa mieltä. Tämän takia en tuhlaisi liikaa aikaa pelkkään hakuun, vaan lähtisin kiireesti opiskelemaan ihan työllistävää tutkintoa siinä sivussa. Aika kuluu työttömänä nopeasti, kannattaa käyttää aika hyvin ja alkaa kehittämään plan B:tä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selityksenä on koulutuksesi eli yhteisuntatieteen maisteri. Niitä on ihan liikaa. Tietä mahtuu 16 tusinaan.
Julkisella puolella on kahdet työmarkkinat; on markkinat henkilöistä, joilla on osaamista alalta, joista on pulaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkärit, juristit, tietoturva-asiantuntijat, data-analyytikot ja vastaavat. Näiden hommia ei osaa kuka tahansa tehdä. Näissä genreissä palkataan paljon osaajia ja palkkaa voidaan katsoa paljonkin ylöspäin. Täällä on työntekijän markkinat.
Sitten on tämä toinen kategoria, johon kuuluvat just yhteiskuntatieteilijät ja erilaiset humantistit. Teissä riittää valinnan varaa ja hakijat eivät juurikaan erotu toisistaan. Teidän kohdalla valinnat ovat tosi pienistä kiinni ja työt ovat sellaisia, että niitä osaa jokainen akateeminen tehdä. Siksi tässä kategoriassa on paljon "piilovaikutteita" palkkauksessa. Tiedän esim. esimiehiä, jotka rekrytoivat tässä kategoriassa vain nuoria naisia, jotta saa samalla silmänruokaa. Toisaalta tiedän myös tyyppejä, jotka lukevat vain esim. 20 ekaa hakemusta ja loput menevät silppuriin avaamatta. Tässä kategoriassa on täydellisesti työnantajan markkinat ja se näkyy palkassa sekä työehdoissa.
Samaa mieltä. Tämän takia en tuhlaisi liikaa aikaa pelkkään hakuun, vaan lähtisin kiireesti opiskelemaan ihan työllistävää tutkintoa siinä sivussa. Aika kuluu työttömänä nopeasti, kannattaa käyttää aika hyvin ja alkaa kehittämään plan B:tä.
Täältä myös komppaus tälle vaihtoehdolle. Sinulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1) uusi, aidosti työllistävä tutkinto tai 2) lisää lapsia ja kotiäitiys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selityksenä on koulutuksesi eli yhteisuntatieteen maisteri. Niitä on ihan liikaa. Tietä mahtuu 16 tusinaan.
Julkisella puolella on kahdet työmarkkinat; on markkinat henkilöistä, joilla on osaamista alalta, joista on pulaa. Tällaisia ovat esimerkiksi lääkärit, juristit, tietoturva-asiantuntijat, data-analyytikot ja vastaavat. Näiden hommia ei osaa kuka tahansa tehdä. Näissä genreissä palkataan paljon osaajia ja palkkaa voidaan katsoa paljonkin ylöspäin. Täällä on työntekijän markkinat.
Sitten on tämä toinen kategoria, johon kuuluvat just yhteiskuntatieteilijät ja erilaiset humantistit. Teissä riittää valinnan varaa ja hakijat eivät juurikaan erotu toisistaan. Teidän kohdalla valinnat ovat tosi pienistä kiinni ja työt ovat sellaisia, että niitä osaa jokainen akateeminen tehdä. Siksi tässä kategoriassa on paljon "piilovaikutteita" palkkauksessa. Tiedän esim. esimiehiä, jotka rekrytoivat tässä kategoriassa vain nuoria naisia, jotta saa samalla silmänruokaa. Toisaalta tiedän myös tyyppejä, jotka lukevat vain esim. 20 ekaa hakemusta ja loput menevät silppuriin avaamatta. Tässä kategoriassa on täydellisesti työnantajan markkinat ja se näkyy palkassa sekä työehdoissa.
Samaa mieltä. Tämän takia en tuhlaisi liikaa aikaa pelkkään hakuun, vaan lähtisin kiireesti opiskelemaan ihan työllistävää tutkintoa siinä sivussa. Aika kuluu työttömänä nopeasti, kannattaa käyttää aika hyvin ja alkaa kehittämään plan B:tä.
Täältä myös komppaus tälle vaihtoehdolle. Sinulla on oikeastaan kaksi vaihtoehtoa: 1) uusi, aidosti työllistävä tutkinto tai 2) lisää lapsia ja kotiäitiys.
No mikä se tutkinto voi olla? Jos ap ei osaa matikkaa eikä saa olla tekemisissä kemikaalien ja pesuaineiden kanssa. Ja hän on jo nelikymppinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni vankka osaaminen, työkokemus ja koulutus ohjelmistoalalta, olen mies, alle 50v ja tiukkaa tekee työllistyminen. Eli ei se ole edes alasta kiinni, uskokaa jo.
Voin sanoa, että juristille työllistyminen ei ole itsestäänselvää myöskään. Eikä varsinkaan valtiolle.
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että juristille työllistyminen ei ole itsestäänselvää myöskään. Eikä varsinkaan valtiolle.
Ja jos ap pääsisi oikikseen kesällä niin hän olisi 45-vuotias vastavalmistunut juristi. Saisiko hän töitä?
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä, olen itse samassa tilanteessa suht samoilla spekseillä, paitsi olen mies. En käsitä tätä.
Sama täällä. Haastatteluun saakka pääsen toki, koska cv on vaikuttava. Mutta sen jälkeen kun täytti 45v niin ei toivoakaan.
Pahinta että haastattelijat tai työnantaja ei useinkaan vaivaudu edes ilmoittamaan kuka valittiin vaikka luvattaisiin tietty päivämäärä mihin mennessä " laitamme kaikille spostia tai soitamme".
Vaativat valintatilanteet täytyy käydä läpi, missä sinun on vakuutettava kerta toisensa jälkeen ihmiset ammattitaidostasi ja ihmiset grillaa -- muttei vaivauduta ilmoittamaan sen jälkeen vaikka luvataan.
Koko päivän kärvistelet siinä toivorikkaana epätietoisuudessa.
Joskus on joutunut soittamaan itse muutaman päivän päästä, että anteeksi mutta mikä on tilanne, varsinkin jos haastattelutilanne mennyt hyvin ja puoliksi luvattu töitä.
Se tuntuu pahalta.
Tulee kertoa lopputulos kaikille , eli kuka valittiin ja ilmoittaa tilanne, mikäli kerran työpaikka on julkisessa haussa ja työhaastatteluun kutsutaan ihmisiä matkojenkin päästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että juristille työllistyminen ei ole itsestäänselvää myöskään. Eikä varsinkaan valtiolle.
Ja jos ap pääsisi oikikseen kesällä niin hän olisi 45-vuotias vastavalmistunut juristi. Saisiko hän töitä?
Ei. Tällä alalla suositaan nuorena aloitettua uraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä, olen itse samassa tilanteessa suht samoilla spekseillä, paitsi olen mies. En käsitä tätä.
Sama täällä. Haastatteluun saakka pääsen toki, koska cv on vaikuttava. Mutta sen jälkeen kun täytti 45v niin ei toivoakaan.
Pahinta että haastattelijat tai työnantaja ei useinkaan vaivaudu edes ilmoittamaan kuka valittiin vaikka luvattaisiin tietty päivämäärä mihin mennessä " laitamme kaikille spostia tai soitamme".
Vaativat valintatilanteet täytyy käydä läpi, missä sinun on vakuutettava kerta toisensa jälkeen ihmiset ammattitaidostasi ja ihmiset grillaa -- muttei vaivauduta ilmoittamaan sen jälkeen vaikka luvataan.
Koko päivän kärvistelet siinä toivorikkaana epätietoisuudessa.
Joskus on joutunut soittamaan itse muutaman päivän päästä, että anteeksi mutta mikä on tilanne, varsinkin jos haastattelutilanne mennyt hyvin ja puoliksi luvattu töitä.
Se tuntuu pahalta.
Tulee kertoa lopputulos kaikille , eli kuka valittiin ja ilmoittaa tilanne, mikäli kerran työpaikka on julkisessa haussa ja työhaastatteluun kutsutaan ihmisiä matkojenkin päästä.
Minullakin vastaava tilanne. Kerran haastattelussa käytännössä luvattiin työ, toivotettiin tervetulleeksi ja esiteltiin muutamille talon työntekijöille uutena työntekijänä. Sitten ihmettelin kun ei seuraavana päivänä kuulunut mitään vaikka oli luvattu että soittavat käytännön asioista. Soitin päivän jälkeen ja sanoivat, että palkkasivatkin siihen aamulla työhaastattelussa olleen. Todella noloa puolin ja toisin.
Alue: Aihe vapaa
Täällä yksi viestinnån dropout, terveisiä postin yövuorosta. Onneksi lopetin sen varjonyrkkeilyn, liikaa hakijoita liian tyhjänpäiväisiin pätkätöihin.