Lue keskustelun säännöt.
Mikä minussa on vikana kun en saa ollenkaan työpaikkaa?
14.01.2020 |
Olen nyt kaksi vuotta hakenut uutta työpaikkaa erittäin aktiivisesti. Olen laittanut noin 200 työhakemusta, suuri osa niistä ilmoitettuun työpaikkaan, mutta lisäksi olen laittanut kymmeniä avoimia hakemuksia sähköpostilla eri firmojen esimiehille. Jokaisen työhakemuksen olen räätälöinyt kyseistä firmaa/tehtävää varten. Minulla on viisi peruspohjaa, joita muokkaan haettavaa paikkaa silmällä pitäen. Myös CV:tä muokkaan tarvittaessa aina vähän. Olen soitellut hakemiini paikkoihin, jotta jäisin mieleen paremmin ja puhelimessa rekrytoija on vaikuttanut innostuneelta taustastani. Hakemani paikat on sekä oman alan paikkoja että sellaisia, jotka sivuaa jollain tavalla minun alaa ja osaamista, mutta ei ole suoraan sitä. Niissä olen kertonut tarkasti, että miten osaamiseni tulisi hyötykäyttöön firmassa vaikka minulla ei aivan suoraan heidän paikan kokemusta olekaan ennestään. Hakemus ja CV on virheetöntä hyvää kieltä, ulkoasu hyvä ja ydinasiat näkee niistä helposti. Jokaisessa hakemuksessa kerron selvästi miksi olisin hyvä valinta. Yhtään hakemusta en aloita tylsästi tyyliin "olen 38-vuotias nainen, joka etsii uusia mahdollisuuksia".
En saa työpaikkaa. En sitten millään. Olen 38-vuotias akateemisesti koulutettu nainen, asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista eli täällä kyllä työpaikkoja olisi. Olen tutkintoni jälkeen opiskellut lisää monenlaista eli kehittänyt itseäni. CV:ssäni on kyllä oman alan työkokemusta eli valmistumiseni jälkeen olen ollut hyvissä töissä mutta viimeisenä määräaikaisen projektin loputtua kaksi vuotta sitten tulos on ollut pyöreä nolla. Jossain vaiheessa valmistumisen jälkeisinä vuosian minua jopa headhuntattiin useaan työpaikkaan eli silloin olin haluttu työntekijä. Mutta toisaalta ajat ovat muuttuneet, silloin oli enemmän paikkoja auki.
En käsitä mitä teen väärin. Olen normaali, siisti, koulutettu, ystävällinen ja asiallinen ihminen, jolla olisi paljon työmotivaatiota ja osaamista. Mikä minussa voi olla vikana kun en saa ollenkaan työpaikkaa?
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voin sanoa, että juristille työllistyminen ei ole itsestäänselvää myöskään. Eikä varsinkaan valtiolle.
Ja jos ap pääsisi oikikseen kesällä niin hän olisi 45-vuotias vastavalmistunut juristi. Saisiko hän töitä?
Ei. Tällä alalla suositaan nuorena aloitettua uraa.
No mikä se uusi tutkinto ap:lle sitten olisi? Jolla hän saisi työtä? Kun sellaista hänelle täällä neuvotaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä HR-pomo. Lopeta ap itsesi syyttely, sinussa ei ole mitään vikaa ja olet ollut ahkera ja uuttera työnhaussa. Kyse ei ole nyt sinusta. Kyse on siitä että ei ole sinulle - eikä monelle muullekaan - sitä palkan maksakaa. Jos olisit ilmainen, työllistyisit heti. Osaamisessasi kun ei ole vikaa.
Kaikki firmat ovat niin tulosohjattuja että kertakaikkiaan niihin ei palkata juuri ketään. Jos joku lähtee, uutta ei palkata vaan työt jaetaan jääneiden kesken. Jos joku paikka olisikin oikeasti auki, siihen palkataan rekrytoivan johtajan tuttu ja sitä ei missään nimessä anneta laittaa avoimeen hakuun.
Ei ole ketään kuka haluaa maksaa palkkaa, joten silloin ei auta vaikka olet nasan astronautti/kansantaloustieteen tohtori/nobel-palkinnon saanut.
On liki mahdotonta yrittää ”tunkea” itsensä töihin jos sille ei ole KYSYNTÄÄ.Tilanne ei ole reilu työnhakijan kannalta ja se on erittäin huono organisaatioiden kannalta. Vaihtuvuus on nolla, ei tule uusia näkökulmi, ei saada uutta osaamista.
Nyt joku kysyy että miksi? No kun työn hinta on liian kallis. Ei se palkka vaan sivukulut ja kaikki hemmetin velvoitteet. Vakuutukset, työsuojelu, yhdenvertaisuus, koulutus, tasa-arvo, ja kaikista pitäö myös olla viranomaisille raportit ja suunnitelmat.
Työelämä on muuttunut aivan hulluksi. Näen jatkuvasti miten kovan tason osaajia on työnhakijoina. Heitä ei silti kukaan palkkaa.
Kommenttisi oli asiallinen, mutta palkkaamattomuudelle esittämäsi syy, palkan sivukulut oli virheellinen.
Suomessa nimittäin palkan sivukulut ovat alle EU-maiden keskiarvon, Ruotsiin verrattuna 10% alemmat.
Velvoitteet ovat samat EU.ssa lähes kaikille maille, EU:stahan suurin osa direktiiveistä on lähtöisin.
Jos mainitsemasi tekijät (sivukulut+velvoitteet) olisivat oikeasti ongelma, emme johtaisi pohjoismaiden vertailussa ulkomaisten sijoitusten osalta, kuten olemme tehneet jo kuuden vuoden ajan. Niiden euromääräinen kasvu oli 2018 44 %.
Oma käsitykseni on se, että koska yritykset eivät investoi, ei myöskään palkata lisää henkilökuntaa. Viivan alle siivoamalla(joukkoirtisanomiset ja henkilöstön lisäämättömyys) ja investoimattomuudella kyetään sen sijaan maksamaan vuosi vuodelta kasvavia osinkoja - joista suomalaisten pörssiyritysten osingoista n. puolet päätyy ulkomaille.
Ongelma on todellinen ja se vaikuttaa niin valtiontalouteen kuin työttömien henkilökohtaiseen talouteen, syntyvyyteen, työpahoinvoinnin kasvuun jne.
Parannusta ei ole näköpiirissä, ikävä kyllä. Pahoittelen ap ja muut samassa tilanteessa olevat.
Pahoitteluni myös meidän työsuhteessa olijoiden puolesta, jotka joudumme venymään useamman henkilön töihin.
Koko 2000-luvun suomalaisten yritysten investointiaste on ollut muuta Eurooppaa alhaisempi ja on sitä edelleen. EK:n mukaan Suomessa ei ole edes korvattu pääoman kulumista, saati investoitu tulevaisuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni vankka osaaminen, työkokemus ja koulutus ohjelmistoalalta, olen mies, alle 50v ja tiukkaa tekee työllistyminen. Eli ei se ole edes alasta kiinni, uskokaa jo.
Niin, sinullahan on koulutus alalle, jossa työantajat suorastaan huutavat osaajien puutetta ja vaativat tarveharkinnan poistoa ETA-maiden ulkopuolisen työvoiman suhteen.
Tosiasiassa halutaan niitä puolet halvempia intialaisia.
Mitään ei opittu siitäkään vaiheesta, kun suomalaiset it-typit pakotettiin kouluttamaan intialaisia tilalleen ja työt ulkoistettiin sitä myöten Intiaan.
Vaan kuinkas kävikään? Intialaiset hallitsevat peruskoodaamisen, mutta eivät omaa ongelmanratkaisukykyä, mikä suomalaisille on itsestäänselvys. Ulkoistetut toimet kotiutetiinkin takaisin SUomeen, mutta "isot palkat" harmittavat työnantajia.
Mutta tätähän tämä on, suomalainen työntkeijä halutaan korvata halvemmalla. Maassa, joka elinkustannuksiltaan lukeutuu kaikkein kalleimpiin.
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Tätähän minä olen miettinyt. Mutta mikä minussa sitten voi olla olemuksessani vikana?
Olen: siisti, suihkuraikas, normaalipainoinen, hillitty meikki, puhtaat vaatteet, ei lävistyksiä eikä tatuointeja, tavallinen kampaus ja harjatut hiukset, hyvin tavallisen kantasuomalaisen näköinen, terve, ei mitään liikuntavammoja tms vaikka ontumista.
Lisäksi olen: kohtelias, en jännitä ja olen tottunut olemaan esillä, tapaani puhua on työelämässä kehuttu usein selkeäksi, osaan kiteyttää asiani vastauksissa, kysyn kysymyksiä ja olen kiinnostunut aidosti siitä työnantajasta (ja olen aina tehnyt taustatyöni), muistan kiittää haastattelusta, kättelen jämäkästi, mielestäni osoitan motivaationi hyvin, luonteeltani olen sellainen tavallisen mukava ja helposti lähestyttävä.
Joten mistä kohtaa alan etsiä olemuksestani niitä vikoja? Tarkoitan siis, että niitä voi hyvin olla, mutta en osaa sitten itse niitä nähdä eikä tutut tai vaikka entiset pomot ole mitään koskaan sellaista minulle sanoneet.
Ap
Tässä on perustavanlaatuinen ajattelu virheesi: Sinä olet kiinnostunut työpaikasta (minä-minä & esittelet itseäsi kuin nainen deitti-markkinoilla, vaikka ollaan työmarkkinoilla.
Kun sinun pitäisi kertoa työnantajalle miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut juuri sinusta (eli herättää työnantaja ajattelemaan itseään). Kerrot siis, sinä-sinä-työnantaja, katso minua. olen uskomaton saalis.
Maalaa mielikuvia yhteisestä tulevaisuudesta työsuhteessa. Vähän siis kuten miehet tekevät deitti-markkinoilla tehdäkseen vaikutuksen naiseen saadakseen haluamansa suhteen.
Tarkoitus ei ole olla seksistinen, mutta voit ehkä saada oivalluksia, kun mietit parisuhteiden, muiden ihmissuhteiden ja työsuhteiden eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä ja dynamiikkaa. Sekä eri markkinoiden toiminnan yhtäläisyyksiä ja eroja.
Muista kuitenkin, että työnhakijana olet myymässä työtäsi, eli myyntityössä!
Myyntityöstä osaa puolet, kun osaa asettua asiakkaan asemaan ja siitä käsin ajatella miten voisit parantaa hänen tilannettaan ja osaat luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta, yhteistyössä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Sanoisin että kahden vuoden toimettomuus alkaa olemaan iso ongelma - itse kaunistelisin tätä jotenkin. Lisäksi, jos aina pääsee haastatteluun mutta joku muu valitaan, kannattaa myös tarkastaa se oma olemus ja esiintyminen.
Tätähän minä olen miettinyt. Mutta mikä minussa sitten voi olla olemuksessani vikana?
Olen: siisti, suihkuraikas, normaalipainoinen, hillitty meikki, puhtaat vaatteet, ei lävistyksiä eikä tatuointeja, tavallinen kampaus ja harjatut hiukset, hyvin tavallisen kantasuomalaisen näköinen, terve, ei mitään liikuntavammoja tms vaikka ontumista.
Lisäksi olen: kohtelias, en jännitä ja olen tottunut olemaan esillä, tapaani puhua on työelämässä kehuttu usein selkeäksi, osaan kiteyttää asiani vastauksissa, kysyn kysymyksiä ja olen kiinnostunut aidosti siitä työnantajasta (ja olen aina tehnyt taustatyöni), muistan kiittää haastattelusta, kättelen jämäkästi, mielestäni osoitan motivaationi hyvin, luonteeltani olen sellainen tavallisen mukava ja helposti lähestyttävä.
Joten mistä kohtaa alan etsiä olemuksestani niitä vikoja? Tarkoitan siis, että niitä voi hyvin olla, mutta en osaa sitten itse niitä nähdä eikä tutut tai vaikka entiset pomot ole mitään koskaan sellaista minulle sanoneet.
Ap
Tässä on perustavanlaatuinen ajattelu virheesi: Sinä olet kiinnostunut työpaikasta (minä-minä & esittelet itseäsi kuin nainen deitti-markkinoilla, vaikka ollaan työmarkkinoilla.
Kun sinun pitäisi kertoa työnantajalle miksi hänen pitäisi olla kiinnostunut juuri sinusta (eli herättää työnantaja ajattelemaan itseään). Kerrot siis, sinä-sinä-työnantaja, katso minua. olen uskomaton saalis.
Maalaa mielikuvia yhteisestä tulevaisuudesta työsuhteessa. Vähän siis kuten miehet tekevät deitti-markkinoilla tehdäkseen vaikutuksen naiseen saadakseen haluamansa suhteen.
Tarkoitus ei ole olla seksistinen, mutta voit ehkä saada oivalluksia, kun mietit parisuhteiden, muiden ihmissuhteiden ja työsuhteiden eroavaisuuksia ja yhtäläisyyksiä ja dynamiikkaa. Sekä eri markkinoiden toiminnan yhtäläisyyksiä ja eroja.
Muista kuitenkin, että työnhakijana olet myymässä työtäsi, eli myyntityössä!
Myyntityöstä osaa puolet, kun osaa asettua asiakkaan asemaan ja siitä käsin ajatella miten voisit parantaa hänen tilannettaan ja osaat luoda toivoa paremmasta tulevaisuudesta, yhteistyössä kanssasi.
Tämä on minulle ihan peruskauraa. Tietenkin rekryssä kerron siitä mutä hyötyä firma saisi minusta ja mitä osaamiseni heille tuottaisi. En kerro asioista minä-muodossa vaan aina hyöty-muodossa. Tähän ketjuun nyt listasin ominaisuuksiani kun halusin niistä av-kommentteja. Mutta tietenkään en rekryasioissa kirjoita samoin kuin vauvapalstalla. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis. Olen ollut työkkärin cv-kurssilla. Käyttänyt yksityistä konsulttia cv:n ja hakemuksen hiomiseen. Ollut yksityisesti viiden kerran henk koht työnhakuvalmennuksessa. Eli olen hakenut apua. Mutta en saa töitä. Ap
Olen hakenut töitä noin vuoden ajan ja ollut yli kymmenessä haastattelussa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Vaikka alallani on töitä periaatteessa paljonkin, ei sen ensimmäisen paikan saaminen kovin helppoa silti ole. Pahimmat esteet työn saannille tuntuvat olevan:
a) kokemuksen puute
b) ujous ja introverttius
c) nukahtamisvaikeudet ennen haastattelua, jotka vielä pahentavat ujostelua entisestään.
En oikein tiedä, mitä voisin tehdä toisin. En pysty esiintymään haastatteluissa täysin sulavasti ja itsevarmasti vaikka kuinka harjoittelisin, vaan aina se ujo ja varautunut perusluonne jotenkin paistaa läpi. Nukahtamislääkkeitä olen myös kokeillut, mutta eivät nekään toimi kunnolla. Ne saattavat auttaa nukahtamaan, mutta samalla myös herättävät liian aikaisin ja tekevät jotenkin oudon olon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä HR-pomo. Lopeta ap itsesi syyttely, sinussa ei ole mitään vikaa ja olet ollut ahkera ja uuttera työnhaussa. Kyse ei ole nyt sinusta. Kyse on siitä että ei ole sinulle - eikä monelle muullekaan - sitä palkan maksakaa. Jos olisit ilmainen, työllistyisit heti. Osaamisessasi kun ei ole vikaa.
Kaikki firmat ovat niin tulosohjattuja että kertakaikkiaan niihin ei palkata juuri ketään. Jos joku lähtee, uutta ei palkata vaan työt jaetaan jääneiden kesken. Jos joku paikka olisikin oikeasti auki, siihen palkataan rekrytoivan johtajan tuttu ja sitä ei missään nimessä anneta laittaa avoimeen hakuun.
Ei ole ketään kuka haluaa maksaa palkkaa, joten silloin ei auta vaikka olet nasan astronautti/kansantaloustieteen tohtori/nobel-palkinnon saanut.
On liki mahdotonta yrittää ”tunkea” itsensä töihin jos sille ei ole KYSYNTÄÄ.Tilanne ei ole reilu työnhakijan kannalta ja se on erittäin huono organisaatioiden kannalta. Vaihtuvuus on nolla, ei tule uusia näkökulmi, ei saada uutta osaamista.
Nyt joku kysyy että miksi? No kun työn hinta on liian kallis. Ei se palkka vaan sivukulut ja kaikki hemmetin velvoitteet. Vakuutukset, työsuojelu, yhdenvertaisuus, koulutus, tasa-arvo, ja kaikista pitäö myös olla viranomaisille raportit ja suunnitelmat.
Työelämä on muuttunut aivan hulluksi. Näen jatkuvasti miten kovan tason osaajia on työnhakijoina. Heitä ei silti kukaan palkkaa.
Kommenttisi oli asiallinen, mutta palkkaamattomuudelle esittämäsi syy, palkan sivukulut oli virheellinen.
Suomessa nimittäin palkan sivukulut ovat alle EU-maiden keskiarvon, Ruotsiin verrattuna 10% alemmat.
Velvoitteet ovat samat EU.ssa lähes kaikille maille, EU:stahan suurin osa direktiiveistä on lähtöisin.
Jos mainitsemasi tekijät (sivukulut+velvoitteet) olisivat oikeasti ongelma, emme johtaisi pohjoismaiden vertailussa ulkomaisten sijoitusten osalta, kuten olemme tehneet jo kuuden vuoden ajan. Niiden euromääräinen kasvu oli 2018 44 %.
Oma käsitykseni on se, että koska yritykset eivät investoi, ei myöskään palkata lisää henkilökuntaa. Viivan alle siivoamalla(joukkoirtisanomiset ja henkilöstön lisäämättömyys) ja investoimattomuudella kyetään sen sijaan maksamaan vuosi vuodelta kasvavia osinkoja - joista suomalaisten pörssiyritysten osingoista n. puolet päätyy ulkomaille.
Ongelma on todellinen ja se vaikuttaa niin valtiontalouteen kuin työttömien henkilökohtaiseen talouteen, syntyvyyteen, työpahoinvoinnin kasvuun jne.
Parannusta ei ole näköpiirissä, ikävä kyllä. Pahoittelen ap ja muut samassa tilanteessa olevat.
Pahoitteluni myös meidän työsuhteessa olijoiden puolesta, jotka joudumme venymään useamman henkilön töihin.
Koko 2000-luvun suomalaisten yritysten investointiaste on ollut muuta Eurooppaa alhaisempi ja on sitä edelleen. EK:n mukaan Suomessa ei ole edes korvattu pääoman kulumista, saati investoitu tulevaisuuteen.
Juuri oli uutisissa liittyen kikyyn ja kvtes-neuvotteluihin, että se kiky säästi kunnalta 5000 työpaikkaa. Ja jos uudessa tessissä ei ole kikytunteja, niin kunta joutuu palkkaamaan 5000 ihmistä lisää, mutta ei aio palkata, koska ei ole rahaa palkata yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä, olen itse samassa tilanteessa suht samoilla spekseillä, paitsi olen mies. En käsitä tätä.
Sama täällä. Haastatteluun saakka pääsen toki, koska cv on vaikuttava. Mutta sen jälkeen kun täytti 45v niin ei toivoakaan.
Pahinta että haastattelijat tai työnantaja ei useinkaan vaivaudu edes ilmoittamaan kuka valittiin vaikka luvattaisiin tietty päivämäärä mihin mennessä " laitamme kaikille spostia tai soitamme".
Vaativat valintatilanteet täytyy käydä läpi, missä sinun on vakuutettava kerta toisensa jälkeen ihmiset ammattitaidostasi ja ihmiset grillaa -- muttei vaivauduta ilmoittamaan sen jälkeen vaikka luvataan.
Koko päivän kärvistelet siinä toivorikkaana epätietoisuudessa.
Joskus on joutunut soittamaan itse muutaman päivän päästä, että anteeksi mutta mikä on tilanne, varsinkin jos haastattelutilanne mennyt hyvin ja puoliksi luvattu töitä.
Se tuntuu pahalta.
Tulee kertoa lopputulos kaikille , eli kuka valittiin ja ilmoittaa tilanne, mikäli kerran työpaikka on julkisessa haussa ja työhaastatteluun kutsutaan ihmisiä matkojenkin päästä.
Minullakin vastaava tilanne. Kerran haastattelussa käytännössä luvattiin työ, toivotettiin tervetulleeksi ja esiteltiin muutamille talon työntekijöille uutena työntekijänä. Sitten ihmettelin kun ei seuraavana päivänä kuulunut mitään vaikka oli luvattu että soittavat käytännön asioista. Soitin päivän jälkeen ja sanoivat, että palkkasivatkin siihen aamulla työhaastattelussa olleen. Todella noloa puolin ja toisin.
Tuollaisen työpaikan perään ei kannata sekuntiakaan surra, missä noin hölmösti toimitaan ettei ilmoiteta tuloksista juuri kuten on sovittu.
Karu totuus on, että monet työnantajat ovat varsin viehättäviä ja ylimukavia työhaastattelutilanteessa kaikille, mutta tuollaisella käytöksellä paljastavat itsensä, ettei he siellä todellisuudessa välitä aidosti niistä ihmisistä ketkä siellä ovat töissä.
Suu puhuu että ihmiset ovat tärkeitä, mutta joopa joo, niin varmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko saanut kutsuja haastatteluihin? Jos työpaikat ovat kunnilla/valtioilla, niin taitaa olla niin että eivät käytä mitään rekryfirmoja siellä avukseen vaan hoitavat rekrytoinnit itse? Silloin siellä joku joutuu melkoisen hakemustulvan alle.
Pitäisikö ajatella tällöin niin, että siinä hakemuksessa/cv:ssä ei saisi olla sitä tekstiä ja informaatiota liikaa. Karsisi pois ylimääräistä ja jättäisi vain ne avaintiedot näkyville.. haastatteluun jättäisi sitten lopun asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta itse olin 5 vuotta työttömänä ja lähetin sinä aikana alle 10 hakemusta. Lopulta työkkäristä soitettiin minulle ja tarjottiin palkkatuettua työtä. Otin sen vastaan ja työllistyin sopimuksen päätyttyä kyseiseen paikkaan oman alan työhön, jossa olen edelleen. Että näinkin voi käydä.
Saako työkkärin kautta ihan oikeasti paikkoja?
Anteeksi, mutta kuulostaa uskomattomalta. Vaikea uskoa, kun minua eivät 3 vuoden aikana auttaneet ollenkaan.
Ainoa te-toimiston hyvä, työllistävä palvelu minun kohdallani on ollut mainio:
TE-avoimet työpaikat haku netissä. Sieltä olen itse löytänyt joka ainoan työpaikan mitä hakea ja asiallisia ovat olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletko saanut kutsuja haastatteluihin? Jos työpaikat ovat kunnilla/valtioilla, niin taitaa olla niin että eivät käytä mitään rekryfirmoja siellä avukseen vaan hoitavat rekrytoinnit itse? Silloin siellä joku joutuu melkoisen hakemustulvan alle.
Pitäisikö ajatella tällöin niin, että siinä hakemuksessa/cv:ssä ei saisi olla sitä tekstiä ja informaatiota liikaa. Karsisi pois ylimääräistä ja jättäisi vain ne avaintiedot näkyville.. haastatteluun jättäisi sitten lopun asian.
Kunnilla on tottakai oma kuntarekry --- siihen listataan pyydettävät asiat.
Kunnat käyttävät rekrytyyppejä.
"Yllättäen" täälläkin vikaa haetaan aina ihmisestä itsestään. Kannattaisi muistaa, että onnellakin on paljon tekemistä, aina ei mikään työmäärä (opiskelut) riitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä, olen itse samassa tilanteessa suht samoilla spekseillä, paitsi olen mies. En käsitä tätä.
Sama täällä. Haastatteluun saakka pääsen toki, koska cv on vaikuttava. Mutta sen jälkeen kun täytti 45v niin ei toivoakaan.
Pahinta että haastattelijat tai työnantaja ei useinkaan vaivaudu edes ilmoittamaan kuka valittiin vaikka luvattaisiin tietty päivämäärä mihin mennessä " laitamme kaikille spostia tai soitamme".
Vaativat valintatilanteet täytyy käydä läpi, missä sinun on vakuutettava kerta toisensa jälkeen ihmiset ammattitaidostasi ja ihmiset grillaa -- muttei vaivauduta ilmoittamaan sen jälkeen vaikka luvataan.
Koko päivän kärvistelet siinä toivorikkaana epätietoisuudessa.
Joskus on joutunut soittamaan itse muutaman päivän päästä, että anteeksi mutta mikä on tilanne, varsinkin jos haastattelutilanne mennyt hyvin ja puoliksi luvattu töitä.
Se tuntuu pahalta.
Tulee kertoa lopputulos kaikille , eli kuka valittiin ja ilmoittaa tilanne, mikäli kerran työpaikka on julkisessa haussa ja työhaastatteluun kutsutaan ihmisiä matkojenkin päästä.
Minullakin vastaava tilanne. Kerran haastattelussa käytännössä luvattiin työ, toivotettiin tervetulleeksi ja esiteltiin muutamille talon työntekijöille uutena työntekijänä. Sitten ihmettelin kun ei seuraavana päivänä kuulunut mitään vaikka oli luvattu että soittavat käytännön asioista. Soitin päivän jälkeen ja sanoivat, että palkkasivatkin siihen aamulla työhaastattelussa olleen. Todella noloa puolin ja toisin.
Ihan kamalaa! Olen todella pahoillani meidän kaikkien tässä vaikeassa tilanteessa kärvistelevien puolesta. Kohtelu on välillä todella ala-arvoista.. Usko on välillä koetuksella tähän hommaan, mutta pakko on mennä eteenpäin. Voimia, kyllä me onnistutaan vielä
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut töitä noin vuoden ajan ja ollut yli kymmenessä haastattelussa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Vaikka alallani on töitä periaatteessa paljonkin, ei sen ensimmäisen paikan saaminen kovin helppoa silti ole. Pahimmat esteet työn saannille tuntuvat olevan:
a) kokemuksen puute
b) ujous ja introverttius
c) nukahtamisvaikeudet ennen haastattelua, jotka vielä pahentavat ujostelua entisestään.
En oikein tiedä, mitä voisin tehdä toisin. En pysty esiintymään haastatteluissa täysin sulavasti ja itsevarmasti vaikka kuinka harjoittelisin, vaan aina se ujo ja varautunut perusluonne jotenkin paistaa läpi. Nukahtamislääkkeitä olen myös kokeillut, mutta eivät nekään toimi kunnolla. Ne saattavat auttaa nukahtamaan, mutta samalla myös herättävät liian aikaisin ja tekevät jotenkin oudon olon.
Älä lannistu, ystävä hyvä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin! Työhaastetteluissa saa tärkeää kokemusta haastatteluista. Itse valmistaudun hyvin jokaiseen haastatteluun -mietin mitä he voisivat kysyä (Googlella ohjeita tähän) ja kirjoitan paperille runsaasti kysymyksiä ja asioita, joita haluan tuoda esiin. Tuo paperi tuo turvaa, mikäli pää lyö jännityksen vuoksi tyhjää. Lisäksi kirjoitan CV:n alkuun muutaman kohdan tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla eli tärkeimmät asiat mitä minulla olisi tarjottavana, esim. koulutus&työkokemus&taidot&ominaisuudet.
Sinuna yrittäisin nukkua edeltävinä öinä mahdollisimman paljon, jotta tuon yhden yön unettomuus ei tuntuisi niin pahalta. Kannattaa varmaan kokeilla toista lääkettä, jos tulee outo olo. Itse käytän Mirtazapin-tabletin murusta, minulla on vastaavia ominaisuuksia ja haasteita.
Yksi asia, jota kovin moni ei ole maininnut on suosittelijat tai niiden puute. Jos niitä ei ole, niin herää kysymys, että miksi. On myös tullut vastaan tapauksia, jossa suosittelijoiksi lisätyt henkilöt eivät ole olleet valmiita suosittelemaan kyseistä hakijaa töihin. Kannattaa siis tarkistaa ettei ole sellaisia ongelmia CV:ssä. Eli jos olet vähänkin epävarma onko jokin henkilö valmis sinua suosittelemaan, älä laita hänen yhteystietojaan hakemukseen. t. eräs HR-pomo
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, jota kovin moni ei ole maininnut on suosittelijat tai niiden puute. Jos niitä ei ole, niin herää kysymys, että miksi. On myös tullut vastaan tapauksia, jossa suosittelijoiksi lisätyt henkilöt eivät ole olleet valmiita suosittelemaan kyseistä hakijaa töihin. Kannattaa siis tarkistaa ettei ole sellaisia ongelmia CV:ssä. Eli jos olet vähänkin epävarma onko jokin henkilö valmis sinua suosittelemaan, älä laita hänen yhteystietojaan hakemukseen. t. eräs HR-pomo
Tätä pelkään etteivät suosittelijani haluakaan suositella minua. Sellaista outoa nälvintää on ollut havaittavissa johtuen korkeammasta koulutuksestani ja kaikin puolin moitteettomasta tavastani tehdä töitä edellisessä paikassa.
Minussa ei ole vikaa vaikken halua suosittelijoita laittaa. En kertakaikkiaan myöskään kehtaa kysyä useamman vuoden takaa mahdollisia kunnollisia suosittelijoita.
Mielestäni työtodistusten tulisi riittää suosituksina. Niissä lukee minkälainen työntekijä olen ollut.
Viimeisimmästä paikasta en kertakaikkiaan voi pyytää suosittelijaa.
Mielestäni negatiivisia asioita sanottaessa rekrytoijan tulisi soittaa myös hakijalle ja kysellä tilanteesta, koska kyseessä voi ihan oikeasti olla joku joka tahallisesti kampittaa hakijan hakuprosessia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen hakenut töitä noin vuoden ajan ja ollut yli kymmenessä haastattelussa, mutta vielä ei ole tärpännyt. Vaikka alallani on töitä periaatteessa paljonkin, ei sen ensimmäisen paikan saaminen kovin helppoa silti ole. Pahimmat esteet työn saannille tuntuvat olevan:
a) kokemuksen puute
b) ujous ja introverttius
c) nukahtamisvaikeudet ennen haastattelua, jotka vielä pahentavat ujostelua entisestään.
En oikein tiedä, mitä voisin tehdä toisin. En pysty esiintymään haastatteluissa täysin sulavasti ja itsevarmasti vaikka kuinka harjoittelisin, vaan aina se ujo ja varautunut perusluonne jotenkin paistaa läpi. Nukahtamislääkkeitä olen myös kokeillut, mutta eivät nekään toimi kunnolla. Ne saattavat auttaa nukahtamaan, mutta samalla myös herättävät liian aikaisin ja tekevät jotenkin oudon olon.
Älä lannistu, ystävä hyvä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin! Työhaastetteluissa saa tärkeää kokemusta haastatteluista. Itse valmistaudun hyvin jokaiseen haastatteluun -mietin mitä he voisivat kysyä (Googlella ohjeita tähän) ja kirjoitan paperille runsaasti kysymyksiä ja asioita, joita haluan tuoda esiin. Tuo paperi tuo turvaa, mikäli pää lyö jännityksen vuoksi tyhjää. Lisäksi kirjoitan CV:n alkuun muutaman kohdan tiivistelmän ranskalaisilla viivoilla eli tärkeimmät asiat mitä minulla olisi tarjottavana, esim. koulutus&työkokemus&taidot&ominaisuudet.
Sinuna yrittäisin nukkua edeltävinä öinä mahdollisimman paljon, jotta tuon yhden yön unettomuus ei tuntuisi niin pahalta. Kannattaa varmaan kokeilla toista lääkettä, jos tulee outo olo. Itse käytän Mirtazapin-tabletin murusta, minulla on vastaavia ominaisuuksia ja haasteita.
Kiitos paljon kannustuksesta. Olen yrittänyt suunnitella ja harjoitella vastauksia yleisimpiin kysymyksiin, eikä mitään pahempia jäätymisiä enää onneksi tulekaan. Toisaalta tuntuu, että esiintymiseni on alkanut kuulostaa jotenkin ulkoa opetellulta ja robottimaiselta, mikä ei ole sekään hyvä.
Olen käyttänyt Stilnoct-merkkisiä lääkkeitä, joita ei oikeasti ole edes määrätty minulle vaan läheiselleni. Ei siis ole mikään ihme, etteivät ne toimi kohdallani...En ole itse saanut lääkäristä kuin vain melatoniinia, mutta ehkä pitää yrittää vielä uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi asia, jota kovin moni ei ole maininnut on suosittelijat tai niiden puute. Jos niitä ei ole, niin herää kysymys, että miksi. On myös tullut vastaan tapauksia, jossa suosittelijoiksi lisätyt henkilöt eivät ole olleet valmiita suosittelemaan kyseistä hakijaa töihin. Kannattaa siis tarkistaa ettei ole sellaisia ongelmia CV:ssä. Eli jos olet vähänkin epävarma onko jokin henkilö valmis sinua suosittelemaan, älä laita hänen yhteystietojaan hakemukseen. t. eräs HR-pomo
Tätä pelkään etteivät suosittelijani haluakaan suositella minua. Sellaista outoa nälvintää on ollut havaittavissa johtuen korkeammasta koulutuksestani ja kaikin puolin moitteettomasta tavastani tehdä töitä edellisessä paikassa.
Minussa ei ole vikaa vaikken halua suosittelijoita laittaa. En kertakaikkiaan myöskään kehtaa kysyä useamman vuoden takaa mahdollisia kunnollisia suosittelijoita.
Mielestäni työtodistusten tulisi riittää suosituksina. Niissä lukee minkälainen työntekijä olen ollut.
Viimeisimmästä paikasta en kertakaikkiaan voi pyytää suosittelijaa.Mielestäni negatiivisia asioita sanottaessa rekrytoijan tulisi soittaa myös hakijalle ja kysellä tilanteesta, koska kyseessä voi ihan oikeasti olla joku joka tahallisesti kampittaa hakijan hakuprosessia.
Kerran menin sanomaan työta hakiessani olevani alussa joissain asioissa hidas. Sain kuitenkin paikan. Pyysin henkilöä suosittelemaan, joka oli läsnä, kun kerroin "hitaudesta". Tämä kertoi sitten eteenpäin tämän jutun... Sain kuulla siitä ja se vaikutti negatiivisesti työnantajani kuvaan minusta.
Minusta auosittelijoiden tulisi itse keksiä mitä sanovat, koska toisen sanojen toistaminen on väärin varsinkin kun kyseessä on itsekriittinen henkilö, joka tekee työnsä moitteettomasti ja josta ei ole muuta pahaa sanottavaa kuin ehkä se ettei henkilö lorvi kahvilla sallittua pidempään, eikä ole se joka keksii aina parhaat keskustelunaiheet kahvipöytään.
Lääkäri on ainoa takuuvarmasti työllistävä ammatti.