Mikä minussa on vikana kun en saa ollenkaan työpaikkaa?
Olen nyt kaksi vuotta hakenut uutta työpaikkaa erittäin aktiivisesti. Olen laittanut noin 200 työhakemusta, suuri osa niistä ilmoitettuun työpaikkaan, mutta lisäksi olen laittanut kymmeniä avoimia hakemuksia sähköpostilla eri firmojen esimiehille. Jokaisen työhakemuksen olen räätälöinyt kyseistä firmaa/tehtävää varten. Minulla on viisi peruspohjaa, joita muokkaan haettavaa paikkaa silmällä pitäen. Myös CV:tä muokkaan tarvittaessa aina vähän. Olen soitellut hakemiini paikkoihin, jotta jäisin mieleen paremmin ja puhelimessa rekrytoija on vaikuttanut innostuneelta taustastani. Hakemani paikat on sekä oman alan paikkoja että sellaisia, jotka sivuaa jollain tavalla minun alaa ja osaamista, mutta ei ole suoraan sitä. Niissä olen kertonut tarkasti, että miten osaamiseni tulisi hyötykäyttöön firmassa vaikka minulla ei aivan suoraan heidän paikan kokemusta olekaan ennestään. Hakemus ja CV on virheetöntä hyvää kieltä, ulkoasu hyvä ja ydinasiat näkee niistä helposti. Jokaisessa hakemuksessa kerron selvästi miksi olisin hyvä valinta. Yhtään hakemusta en aloita tylsästi tyyliin "olen 38-vuotias nainen, joka etsii uusia mahdollisuuksia".
En saa työpaikkaa. En sitten millään. Olen 38-vuotias akateemisesti koulutettu nainen, asun yhdessä Suomen suurimmista kaupungeista eli täällä kyllä työpaikkoja olisi. Olen tutkintoni jälkeen opiskellut lisää monenlaista eli kehittänyt itseäni. CV:ssäni on kyllä oman alan työkokemusta eli valmistumiseni jälkeen olen ollut hyvissä töissä mutta viimeisenä määräaikaisen projektin loputtua kaksi vuotta sitten tulos on ollut pyöreä nolla. Jossain vaiheessa valmistumisen jälkeisinä vuosian minua jopa headhuntattiin useaan työpaikkaan eli silloin olin haluttu työntekijä. Mutta toisaalta ajat ovat muuttuneet, silloin oli enemmän paikkoja auki.
En käsitä mitä teen väärin. Olen normaali, siisti, koulutettu, ystävällinen ja asiallinen ihminen, jolla olisi paljon työmotivaatiota ja osaamista. Mikä minussa voi olla vikana kun en saa ollenkaan työpaikkaa?
Kommentit (155)
Mites sosiaaliala, vaatii lisää opintoja, mutta saisit ehkä hyväksiluetettua paljonkin kun sulla on jo yht.tieteen tutkinto.
Niille, jotka väittää että luonteessa on vika, jos ei tule valituksi. Ei se niin mene, kun paikkaan on iso määrä hyviä hakijoita, joista vielä löytyy runsaasti sekä pätevyydeltään että muilta ominaisuuksiltaan sopivia tarjokkaita. Valitun on oltava heistäkin paras rekryäjän näkökulmasta. Eli kaikin puolin hyviä ehdokkaita jää ilman paikkaa, ja syy on vain se, että he eivät sattuneet olemaan juuri silloin parhaita.
Jos olisin ap opiskelisin avoimessa ja sen jälkeen hakisin yliopistoon ja pyytäisin TE-toimistolta luvan opiskella tutkinto loppuun (max 2 vuotta) työttömyysetuudella tai sitten esim. perustutkinto kokonaan työttömyysetuudella.
Kannattaa aina soittaa HR-tyypeille ja keskustella, että miksi ei tullut valituksi ja olisiko heillä antaa vinkkejä jne. Olen itse saanut sitä kautta todella hyödyllistä tietoa. Kannattaa myös verkostoitua Linkedinissä HR-ihmisten kanssa ja käydä keskusteluja.
Kannattaa käydä TE:n työpsykologilla/uraohjauksessa miettimässä suuntaa. Olet vielä nuori! Kaikki järjestyy vielä, usko siihen :)
T. 3 vuotta työttömänä ollut luonnontieteilijä ja nyt vakituinen työ (piilotyöpaikka tutusta firmasta)
Vierailija kirjoitti:
Hae ns muuntokoulutukseen ja it -alalle, esim se Saranen järjestää näitä, ja kursseilta erittäin moni työllistyy koska on jo kurssin aikana hrjoittelemassa työpaikassa. It ala on ainoa ”takuuvarma” työllistäjä.
Noi on ihan höpöhöpöä, eikä noista työllisty kukaan.
Hakemuksessa ei kannata piilotella äitiyttä. Se että tuossa iässä on jo se lapsi on positiivista.
Tee nyt se tenava, niin kukaan ei luule, että aiot tehdä kun saat töitä.
tiktoktioktok kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä oot liian innokas ja työnantajat pelkäävät biologisen kellosi tikittävän.
Ajattelin juuri samaa! "Tulee kiire raskautua ja jää äitiyslomalle heti koeajan jälkeen". Voip olla joo syynä.
Tätä ajattelin minäkin. Ihmeellistä, miten päättäväisesti keskusteluissa kielletään se, että työnantajat miettivät tätä paljonkin. Kyllä minulta ainakin kysellään perheen perustamisesta työhaastattelussa ja muiltakin tuntemiltani naisilta. Miehiltä ei tietenkään.
Linkedin kunnossa? Monta tuttua on sieltä saalistettu.
Tässä hyviä vinkkejä: sosiaalialalle opiskelu. Kandina voit jo tehdä töitä ja työkkäristä saat varmasti luvan opiskella työttömyystuella. Toinen: lähde politiikkaan ja ala jonkin puolueen seläntaputtelijaksi ja aktiivijäseneksi. Löydät uusia verkostoja ja kuulet työpaikoista.
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyviä vinkkejä: sosiaalialalle opiskelu. Kandina voit jo tehdä töitä ja työkkäristä saat varmasti luvan opiskella työttömyystuella. Toinen: lähde politiikkaan ja ala jonkin puolueen seläntaputtelijaksi ja aktiivijäseneksi. Löydät uusia verkostoja ja kuulet työpaikoista.
Entä jos ei kertakaikkiaan vain sovellu sosiaalialalle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro mikä koulutus sinulla on, millainen työkokemus ja millaisia tehtäviä haet. Vaikea kommentoida siis. Kerro lisää.
T. rekrytoiva esimies teollisuudesta
Yhteiskuntatieteiden maisterin koulutus, lisäksi siihen päälle ko. alan lisäkoulutuksia. Työkokemusta opintojen alalta assarina yliopiston tutkimusryhmistä, valmistuminen 14 vuotta sitten, sen jälkeen kokemusta oman alan määräaikaisista tehtävistä valtiolta ja yksityiseltä puolelta nimikkeinä erilaisia hankeasiantuntijan ja vastaavan nimikkeitä. Projektit olleet erilaisia kehittämis- ja kouluttamisprojekteja, parin vuoden kestoisia.
Haen tuollaisia vastaavia töitä kuin mitä olen tehnyt. Lisäksi erilaisia jollain tavalla yhteiskunta-alaan liittyviä tiedotus- ja viestintäalan töitä, järjestöalan töitä, kouluttamis- ja valmentamistöitä (liittyen jotenkin työelämään ja yhteiskuntaan) ja olen yrittänyt myös hakea kaikenlaisia toimistotöitä ja esim. henkilöstösihteerin töitä. Muukin kelpaa, jos jotenkin niitä osaisin tehdä, en ole kranttu, mutta toki en osaa mitään hitsaajan töitä tai vastaavia. Ap
No tämä selvensi. Eli ainakaan teollisuudesta ei sinulle todennäköisesti löydy töitä. En tunne juuri sinun alasi työtilannetta.
Mielestäni on järjen köyhyyttä ajatella, että julkisella sektorilla ollut ei voisi työllistyä yksityiselle sektorille teollisuuteen. Vika on ehdottomasti rekrytoijissa ja heidän asenteissaan. Tällainen ajattelu kaventaa Suomen kilpailukykyä, ymmärrättekö rekrytoijat sitä itse?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro mikä koulutus sinulla on, millainen työkokemus ja millaisia tehtäviä haet. Vaikea kommentoida siis. Kerro lisää.
T. rekrytoiva esimies teollisuudesta
Yhteiskuntatieteiden maisterin koulutus, lisäksi siihen päälle ko. alan lisäkoulutuksia. Työkokemusta opintojen alalta assarina yliopiston tutkimusryhmistä, valmistuminen 14 vuotta sitten, sen jälkeen kokemusta oman alan määräaikaisista tehtävistä valtiolta ja yksityiseltä puolelta nimikkeinä erilaisia hankeasiantuntijan ja vastaavan nimikkeitä. Projektit olleet erilaisia kehittämis- ja kouluttamisprojekteja, parin vuoden kestoisia.
Haen tuollaisia vastaavia töitä kuin mitä olen tehnyt. Lisäksi erilaisia jollain tavalla yhteiskunta-alaan liittyviä tiedotus- ja viestintäalan töitä, järjestöalan töitä, kouluttamis- ja valmentamistöitä (liittyen jotenkin työelämään ja yhteiskuntaan) ja olen yrittänyt myös hakea kaikenlaisia toimistotöitä ja esim. henkilöstösihteerin töitä. Muukin kelpaa, jos jotenkin niitä osaisin tehdä, en ole kranttu, mutta toki en osaa mitään hitsaajan töitä tai vastaavia. Ap
No tämä selvensi. Eli ainakaan teollisuudesta ei sinulle todennäköisesti löydy töitä. En tunne juuri sinun alasi työtilannetta.
Mielestäni on järjen köyhyyttä ajatella, että julkisella sektorilla ollut ei voisi työllistyä yksityiselle sektorille teollisuuteen. Vika on ehdottomasti rekrytoijissa ja heidän asenteissaan. Tällainen ajattelu kaventaa Suomen kilpailukykyä, ymmärrättekö rekrytoijat sitä itse?
Juuri näin. Ap saattaisi olla esim. todella hyvä esimies teollisuuteen, vaikka ei ole teknistä koulutusta. Hän saattaisi olla aivan rautainen johtamaan ihmisiä silti.
Jos ei 38-vuotiaana ole vielä vakinaista työpaikkaa tai monen vuoden yhtenäistä työuraa, on vika kyllä itsessä. Tuollainen työpätkäily ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä herättää työnantajassa suuria epäilyksiä.
Suosittelen alan vaihtoa. En ilkeile.
Vierailija kirjoitti:
En minä tiedä, olen itse samassa tilanteessa suht samoilla spekseillä, paitsi olen mies. En käsitä tätä.
Sama juttu täällä, paitsi en ollut niin hölmö että olisin hankkinut korkeakoulutusta.
Helpommin saa töitä kun ei hanki liikaa koulutusta itselleen.
Pari pätkätyötä vuodessa ja samat paikat minne pääsen aina, kun olen niin haluttu. Harmi ettei firmoilla ole varaa ottaa minua vakituiseksi. Taloustilanne on sellainen että on varaa palkata vain palkkatuella ja puoleksi vuodeksi.
Palkkakin on tosi heikko 8e tunti, mutta onneksi vaimo tienaa neljä kertaa enemmän sen, niin ei ole väliä jos olen suurimman osan ajasta työttömänä.
Ei niitä matalapalkka-alan duunejakaan enää ole tarjolla kuten ennen oli.
Ennen riitti että soitti ja tepasteli lahjahevosena talliin ja ruokittiin.
Huomaa että moni yritys ei oikeasti ole yritys vaan tukien varassa pyörivä pulju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et kerro mikä koulutus sinulla on, millainen työkokemus ja millaisia tehtäviä haet. Vaikea kommentoida siis. Kerro lisää.
T. rekrytoiva esimies teollisuudesta
Yhteiskuntatieteiden maisterin koulutus, lisäksi siihen päälle ko. alan lisäkoulutuksia. Työkokemusta opintojen alalta assarina yliopiston tutkimusryhmistä, valmistuminen 14 vuotta sitten, sen jälkeen kokemusta oman alan määräaikaisista tehtävistä valtiolta ja yksityiseltä puolelta nimikkeinä erilaisia hankeasiantuntijan ja vastaavan nimikkeitä. Projektit olleet erilaisia kehittämis- ja kouluttamisprojekteja, parin vuoden kestoisia.
Haen tuollaisia vastaavia töitä kuin mitä olen tehnyt. Lisäksi erilaisia jollain tavalla yhteiskunta-alaan liittyviä tiedotus- ja viestintäalan töitä, järjestöalan töitä, kouluttamis- ja valmentamistöitä (liittyen jotenkin työelämään ja yhteiskuntaan) ja olen yrittänyt myös hakea kaikenlaisia toimistotöitä ja esim. henkilöstösihteerin töitä. Muukin kelpaa, jos jotenkin niitä osaisin tehdä, en ole kranttu, mutta toki en osaa mitään hitsaajan töitä tai vastaavia. Ap
No tämä selvensi. Eli ainakaan teollisuudesta ei sinulle todennäköisesti löydy töitä. En tunne juuri sinun alasi työtilannetta.
Mielestäni on järjen köyhyyttä ajatella, että julkisella sektorilla ollut ei voisi työllistyä yksityiselle sektorille teollisuuteen. Vika on ehdottomasti rekrytoijissa ja heidän asenteissaan. Tällainen ajattelu kaventaa Suomen kilpailukykyä, ymmärrättekö rekrytoijat sitä itse?
Totta kai rekrytoija ymmärtää tuon, mutta jos hakijan osaaminen ja työkokemus ei millään tavalla tangentoi yrityksen tarvetta, niin miksi palkata tuottamaton ja turha kouluttamaan ja valmentamaan, jos tälle on jo substanssiosaajat olemassa. Viestintä on monessa keskisuuressa yrityksessä ulkoistettu tai sitä tehdään OTO.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 38-vuotiaana ole vielä vakinaista työpaikkaa tai monen vuoden yhtenäistä työuraa, on vika kyllä itsessä. Tuollainen työpätkäily ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä herättää työnantajassa suuria epäilyksiä.
Suosittelen alan vaihtoa. En ilkeile.
Tuo alan vaihto on kyllä neuvoista tyhmin. Toinen on se että aina syytetään työnhakijaa työnantajien kyvyttömyydestä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei 38-vuotiaana ole vielä vakinaista työpaikkaa tai monen vuoden yhtenäistä työuraa, on vika kyllä itsessä. Tuollainen työpätkäily ja kyvyttömyys tehdä päätöksiä herättää työnantajassa suuria epäilyksiä.
Suosittelen alan vaihtoa. En ilkeile.
Olipas yksinkertainen viesti.
Moni fiksu pystyy tekemään monenlaista työtä. Usein monenlaisesta kokemuksesta on vain hyötyä. Jos ei vuodessa opi töitään, on kyllä aika yksinkertainen. Moni vaihtaa työtä, jos palkka on huono, eikä etenemismahdollisuuksia ole esim. yt kierteen vuoksi.
Työttömissä ei useimmiten ole vikaa. Vika on rekrytoivassa tahossa, joka on yksinkertainen...
Omasta kokemuksesta meidän firmaan palkattiin assaria, hakijana koulutetuin ja kunnianhimoisin "näen itseni etenemässä" meni roskiin naurujen kera "miksi ihmeessä tuolla taustalla tehtäisiin meille töitä", jotain vikaahan yliopistokoulutetussa on jos hakee merkonomin paikkaa". Oli rekryfirman haarukoimasta porukasta 1/4 stä. Lopulta paikka meni suhteilla, suhteilla millä ei pitäisi olla mitään merkitystä eli hakijan eläkeläisäiti tunsi hyvin tärkeän asiaan henkilön joka oli hyvää pataa meidän firman päättäjän kanssa. Samaten tuli seuraava, hyvistä hakijoista valittiin huonoin mutta rekrytoivan esimeihen rallikaverin sisko (joka osoittautui täysin tumpeloksi mutta niin vaan sai vakkaripaikan ).
Sinussa ei ole vikaa, mutta suhteissasi kyllä. Suurin osa työpaikoista löytyy tuttujen kautta.
Tein työkseni muutaman vuoden akateemisten työnhakuprojektissa töitä. En ole akateemisesti koulutettu, mutta hyvä myymään ja miettimään mahdollisuuksia. KUin myös minulla on iso suhdeverkosto pks:lla- Kaikki ne sain töihin, joille pystyin tuttavien kautta kyselemään ja koulutustaan vastaavaa.
Ja ne, joille en saanut heti töitä, muokkasimme CV:n myyväksi ja muista poikkeavaksi. Parilla onnistui niinkin.
Mikä oli silmiinpistävää, niin ihmiset ovat järkyttävän vaatimattomia itsestään. Ihania tyyppejä, osaavia, ja asenne itsestään kohtaan ettei täs nyt mitää osata. VÄltä vaatimattomuutta. Joskus oikeastikin kannattaa sanoa, että olen paras juuri teille. Pieni hyökkäävyys ei ole haitaksi kera hyvien käytöstapojen.
Kyllä sinä sen paikan saat, kun päätät saada. Aloitin koutsaamisen aina niin, että pyysin kirjoittamaan listan mitä tahtoo elämältään ja miten paljon työllä on elämässä merkitystä. Yleensä se selkeyttää, jolloin tajuaa että voi kelvata vähän vaatimattomimpikin työ tai sitten todellakin haluaa luoda uraa. Mutta kun se on kirkasta omassa päässäsi se näkyy myös työtä hakiessa.
Mulla oli sama ongelma, kunnes laitoin hakemuksen tehtävään jossa rekryprosessia hoiti rekryfirma. Kutsu haastatteluun tuli, haastattelu oli loistavan ammattimainen, ja pääsin tapaamaan rekrytoivan yrityksen esimiehiä. Jäin hopeasijalle, mutta jo kolmen viikon päästä tämä rekrytoija soitti että hänellä on haussa tehtävä johon sopisin. Kysyi haluanko hakuun mukaan, se ei ollut missään julkisessa haussa, ei edes ilmoitusta. Pääsin suoraan hänen kauttaan tapaamaan sitä firmaa ja sain paikan. Mun kaverilla on samanlainen kokemus. Kumpikin ollaan korkeakoulutettuja ja tuntuu että jos rekryä ei hoida rekryammattilainen, niin sun hakemuksia ei osata yhtään lukea fiksusti. Mutta noissa firmoissa on eroja, ehkä en lähtisi yhteistyöhön jonkun pikkupuljun kanssa, vaan katsoisin mikä pitkään alalla ollut rekryfirma tekee oman tasosi rekryjä eniten, ja sit yhteyttä rekrykonsulttiin. He osaavat ns myydä sun osaamisen eteenpäin semmoisiin tehtäviin missä viihdyt. Kannattaa kokeilla ja olla aktiivinen noihin tahoihin.