Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kotihoidontuki, mies vaatii vuokraa
10.01.2020 |
Miten muilla jotka olette kotona vauvan kanssa ja saatte kotihoidon tuen.. Mies vaatii nyt minua maksamaan vuokraa vaikka käy itse töissä. Hän kyllä sitoutui ja tiesi yhteen muuttaessa että talous jää joiltakin osin hänen vastuulle enemmän. Nyt kuitenkin riitaa rahasta tulee useinkin. Mitä tehdä?
Kommentit (283)
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Ja mikään pakkohan sille kotihoidontuelle ei ole jäädä. Se on valinta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Ja mikään pakkohan sille kotihoidontuelle ei ole jäädä. Se on valinta
Niin eihän siitä lapsesta tarvi ollenkaan huolehtia, sekin on Ihan valinta tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.
Meidän lapsi meni 10kk iässä hoitoon. Ei se raha puussa kasva. Ja mitä aikaisemmin menee, sen paremmin tottuu. Kannattaa laittaa lapsi hoitoon ennen 2-vuoden uhma-aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Ja mikään pakkohan sille kotihoidontuelle ei ole jäädä. Se on valinta
Niin eihän siitä lapsesta tarvi ollenkaan huolehtia, sekin on Ihan valinta tietysti.
Lapsen voi laittaa hoitoon ku äitiysraha loppuu. Kotiin jääminen ei ole pakollista. Jos jää kotiin, ei ole oikeutta valittaa, kuinka on vähän on rahaa ja kotihoidontuki ei riitä.
Meil kans en halua toista lasta, koska mies ei tajua elämisen kuluja ollenkaan. Säästöistä meni puolet vauvavuoden aikana ja ilmoitin, että menen töihin. Ei se ole lapsen parasta, mut en ryhdy kynnysmatoksi.
Jos haluaa toisen lapsen niin haluan kirjallisena, että ukko maksaa kotihoidon aikana koko vuokran.
Jos kitisee, että rahat ei riitä niin eihän sitä lasta kannata hommata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.
Meidän lapsi meni 10kk iässä hoitoon. Ei se raha puussa kasva. Ja mitä aikaisemmin menee, sen paremmin tottuu. Kannattaa laittaa lapsi hoitoon ennen 2-vuoden uhma-aikaa.
Niinhän sitä pitää tehdä, jos rahat eivät riitä. Teillä taitaa tulla ongelmia, jos toinen joutuu pitkälle sairauslomalle tai jää työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Ja mikään pakkohan sille kotihoidontuelle ei ole jäädä. Se on valinta
Niin eihän siitä lapsesta tarvi ollenkaan huolehtia, sekin on Ihan valinta tietysti.
Lapsen voi laittaa hoitoon ku äitiysraha loppuu. Kotiin jääminen ei ole pakollista. Jos jää kotiin, ei ole oikeutta valittaa, kuinka on vähän on rahaa ja kotihoidontuki ei riitä.
Tuossa tapauksessa voi kysyä, miksi ihmeessä se lapsi on hankittu, kun muutaman kuukauden hoitovapaa ei ole mahdollista. Joskus pitää ajatella lapsen parasta. Lapset eivät ole samanlaisia, osa tarvitsee kotihoitoa pitempään vaikka terveyssyistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.
Mikä 9-10 kk? Meillä on pidetty joka kerta täydet vanhempainvapaat, äitiyslomat ja isyyslomat, ja molemmat lapset on viety 1 v synttäriviikollaan hoitoon. Vähän kun kikkailee vuosilomien kanssa niin tulee kevyesti 1-2 kk lisää. Meidän perheessä nämä valittiin pitää päällekkäin, mutta niissä perheissä joissa halutaan hinnalla millä hyvänsä pitkittää hoitoon viemistä tämäkin on yksi mahdollisuus. Mutta ei ole kyllä mikään pakko jäädä kotihoidontuelle vielä 9-10 kk kohdalla.
Siis herätkää nyt miehet, yhy yhy. Jos se nainen on niin vastenmielinen, päänsä pitävä paska loinen, ei sen kanssa ole pakko olla. Pistäkää ämmä pihalle ja eläkää niin kuin haluatte. "Mutku nainen päätti, en mä voi muuta kuin valittaa ja vaatia loista osallistumaan kuluihin tasan puoliksi." Ihme parisuhteita ihmisillä nykyään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.
Riippuu toki miten molemmat osapuolet perustelevat lapsen parhaan. Löytääkö mies montakin tutkimusta miten lapselle on parhaaksi mennä päiväkotiin 10kk iässä vai esittääkö äiti tutkimuksia pitkän kotihoidon puolesta? Jos äiti esittää tutkimuksen kuinka lapselle on hyväksi olla kotona pitkään ja isä sanoo ”IHan pa.skaa en edes lue, kyllä minä tiedän paremmin” niin.. No.. niin...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.
Mikä 9-10 kk? Meillä on pidetty joka kerta täydet vanhempainvapaat, äitiyslomat ja isyyslomat, ja molemmat lapset on viety 1 v synttäriviikollaan hoitoon. Vähän kun kikkailee vuosilomien kanssa niin tulee kevyesti 1-2 kk lisää. Meidän perheessä nämä valittiin pitää päällekkäin, mutta niissä perheissä joissa halutaan hinnalla millä hyvänsä pitkittää hoitoon viemistä tämäkin on yksi mahdollisuus. Mutta ei ole kyllä mikään pakko jäädä kotihoidontuelle vielä 9-10 kk kohdalla.
Vuosilomien kohdalla pitää usein kuunnella työnantajaa. Itse pidin vuosilomat äitiysvapaan päätteeksi, kaverin työpaikalla esimies määräsi hänet pitämään lomat ennen äitiysloman alkua vaikka me jäätiin suurinpiirtein samoihin aikoihin pois töistä. Ja jos omalla tai puolison työpaikalla on kiertävät lomat, niin niillä ei kikkailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.
Meidän lapsi meni 10kk iässä hoitoon. Ei se raha puussa kasva. Ja mitä aikaisemmin menee, sen paremmin tottuu. Kannattaa laittaa lapsi hoitoon ennen 2-vuoden uhma-aikaa.
Niinhän sitä pitää tehdä, jos rahat eivät riitä. Teillä taitaa tulla ongelmia, jos toinen joutuu pitkälle sairauslomalle tai jää työttömäksi.
Kuten aika monelle muullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.
Meidän lapsi meni 10kk iässä hoitoon. Ei se raha puussa kasva. Ja mitä aikaisemmin menee, sen paremmin tottuu. Kannattaa laittaa lapsi hoitoon ennen 2-vuoden uhma-aikaa.
Niinhän sitä pitää tehdä, jos rahat eivät riitä. Teillä taitaa tulla ongelmia, jos toinen joutuu pitkälle sairauslomalle tai jää työttömäksi.
Olen eri, mutta entä sitten? Useimmissa perheissä näissä tilanteissa tulee enemmän tai vähemmän taloudellisia ongelmia. En minä ainakaan tunne ketään, jolla ei puolison pitkäaikainen työttömyys tuntuisi missään. Jos meillä osuu kakka tuulettimeen, niin talo vaihtuu kaupungin kolmioon, auto HSL:n bussilippuun ja ravintolaillalliset kotiruokaan. Ei se ole mikään maailmanloppu. Mutta se radikaali elämän downgreidaus ei ole sellainen päätös, jonka meillä tekee toinen aikuinen yksin ja puolison mielipiteestä piittaamatta. Se tulee pakon edessä jos on tullakseen tai yhteisestä päätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siis herätkää nyt miehet, yhy yhy. Jos se nainen on niin vastenmielinen, päänsä pitävä paska loinen, ei sen kanssa ole pakko olla. Pistäkää ämmä pihalle ja eläkää niin kuin haluatte. "Mutku nainen päätti, en mä voi muuta kuin valittaa ja vaatia loista osallistumaan kuluihin tasan puoliksi." Ihme parisuhteita ihmisillä nykyään.
Minä olen useammassa viestissä kritisoinut sitä että toinen puoliso jyrää toisen ja vaatii tätä jyrättyä vielä maksamaan päätöksestä jota hän ei ole tehnyt, mutta minä olen kylläkin nainen eikä minulla ole mitään tarvetta erota - meillä kun pystytään asioista sopimaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Riippuu toki miten molemmat osapuolet perustelevat lapsen parhaan. Löytääkö mies montakin tutkimusta miten lapselle on parhaaksi mennä päiväkotiin 10kk iässä vai esittääkö äiti tutkimuksia pitkän kotihoidon puolesta? Jos äiti esittää tutkimuksen kuinka lapselle on hyväksi olla kotona pitkään ja isä sanoo ”IHan pa.skaa en edes lue, kyllä minä tiedän paremmin” niin.. No.. niin...
Tutkimisten mukaan varhain päiväkodin aloittaneet lapset kouluttautuvat pidemmälle kuin kotihoidossa olleet lapset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Riippuu toki miten molemmat osapuolet perustelevat lapsen parhaan. Löytääkö mies montakin tutkimusta miten lapselle on parhaaksi mennä päiväkotiin 10kk iässä vai esittääkö äiti tutkimuksia pitkän kotihoidon puolesta? Jos äiti esittää tutkimuksen kuinka lapselle on hyväksi olla kotona pitkään ja isä sanoo ”IHan pa.skaa en edes lue, kyllä minä tiedän paremmin” niin.. No.. niin...
Ei kai kukaan väitäkään, että päivähoito on lapsen paras. Mutta se voi joissakin tilanteissa olla koko perheen paras kun katsotaan kokonaisuutta. Joskus perheissä on järkevä tehdä myös sellaisia päätöksiä, jotka eivät suoraan ole sen lapsen kannalta parhaita mahdollisia, mutta jotka ovat koko perheen kannalta parhaita ja lapsen kannalta riittävän hyviä. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi silloin, kun toinen puoliso kokee taloudellisen rasitteen kohtuuttomaksi ja ahdistuu. Silloin voi olla lapsellekin parempi, että äiti luopuu kolmen vuoden kotihoidon unelmasta ja alkaa jakamaan sitä taloudellista vastuuta. Se avioerolla uhkailu ja kiukuttelu nyt ei ainakaan ole lapsen parasta nähnytkään.
Vierailija kirjoitti:
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/tutkimus-kumoaa-yleisen-harhaluulon…
On kuitenkin ihan eri asia mennä hoitoon n. 2- kuin 1-vuotiaana. Ja lapset on muutenkin erilaisia. Osa viihtyy, osa pienistä hokee 8 tuntia naama vääränä äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?
Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.
T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.
Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?
Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.
Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.
Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.
Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.
Hypoteettisesti tilanne:
Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.Riippuu toki miten molemmat osapuolet perustelevat lapsen parhaan. Löytääkö mies montakin tutkimusta miten lapselle on parhaaksi mennä päiväkotiin 10kk iässä vai esittääkö äiti tutkimuksia pitkän kotihoidon puolesta? Jos äiti esittää tutkimuksen kuinka lapselle on hyväksi olla kotona pitkään ja isä sanoo ”IHan pa.skaa en edes lue, kyllä minä tiedän paremmin” niin.. No.. niin...
Tutkimisten mukaan varhain päiväkodin aloittaneet lapset kouluttautuvat pidemmälle kuin kotihoidossa olleet lapset.
Luitko kokonaan sen tutkimuksen? Se johtuu siitä että pitkälle kouluttautuneet, uraa tekevät naiset laittavat lapsensa aikaisemmin hoitoon kun palaavat töihin.. itse se päiväkoti ei siihen vaikuta vaan se vanhempi ja hänen esimerkkinsä. Työtön äiti taas usein pitää lasta kotona pidempään kun ei ole mihin palata.
Alue: Aihe vapaa
Ei tarvitse miettiä edes hypoteettisesti, kun voi sanoa, että 9-10 kuukauden ikäinen lapsi on vielä hyvin pieni. Eihän tuon ikäinen osaa kävellä eikä puhua, ja silti vauvan pitäisi olla täydet päivät hoidossa?! Tuossa iässä pari kuukautta tekee lapsen kehitykselle ihmeitä eikä sen mittainen hoitovapaa työssäkäyvän pariskunnan taloutta romahduta. Jos romahduttaa, niin silloin kulut on ylimitoitettu tuloihin verrattuna.