Kotihoidontuki, mies vaatii vuokraa

Jos kela ei maksa sulle asumistukea niin silloin mies maksaa vuokran. Valtion mukaan yhdessä asuvan tulot vaikuttaa tukiin ja sen mukaan mennään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt äiti kirjoitti:

Listasta jäi paljon pois..

Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..

Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..

Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?

Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.

Jos ihan kaikki jää toisen hoidettavaksi, niin aivan varmasti joku vakuutuksien hoito voi olla se viimeinen pisara. Kun se on pikku juttu, niin miten se laiskuri ei saa edes sitä hoidettua?

No enpä tiedä. Minä nyt meillä olen aina maksanut kaikki laskut palkkapäivänäni. Eikä vaimollani nyt vakuutukset ole koskaan ollut mielessä. Minä niitä olen parin vuoden välein käynyt kilpailuttamassa ja neuvottelemassa. Sopimukset olen hoitanut molempien puolesta. Ei ole mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaa uhriutua.

Vaimosi ei siis tee kotona yhtään mitään, ei huolehdi edes vakuutuksista. Etkö kuitenkin tykkäisi, jos vaimo laittaisi joskus likaiset astiansa tiskikoneeseen tai tyhjentäisi sen ilman pyytämistä?

En nyt jaksa tätä vänkäämistä enää, kun sinun mielestä on vain kaikki tai ei mitään. Et tunnu ymmärtävän, että siinä välillä on aika paljon asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Lukematta ketjua, (koska näissä on aina samat jutut) totean vaan, että Suomessa puhutaan tasa-arvosta puolisoiden kesken kun tarkoitetaan oikeasti itsekkyyttä.

Elämässä tilanteet vaihtuvat, eikä terveessä suhteessa ole realistista odottaa, että rahalliset tai muutkaan panostukset menevät aina 50-50 ja se olisi vielä reiluakin. Pitäisi kannatella toista ja ajatella koko perheen parasta omaan napaan tuijottamisen sijaan. Voisi miettiä vaikka näin; jos puolisosi sairastuisi vakavasti pitäsikö hänen silti jostain repiä tasan puolet elämiskustannuksiin, vaikka sinulla olisi hyvin varaa niihin tai pitäsikö hänen silti jaksaa tehdä puolet kaikista kotitöistä, koska muuten se olisi "epäreilua".

Kotihoidontuki/lapsi kestää lyhyen aikaa ja se on tärkeää aikaa, pienen ihmisen ensimmäisiä vuosia. Jos joku laittaa omat rahansa sen edelle niin ei ole muuta kuin itsekäs.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt äiti kirjoitti:

Listasta jäi paljon pois..

Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..

Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..

Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?

Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.

Jos ihan kaikki jää toisen hoidettavaksi, niin aivan varmasti joku vakuutuksien hoito voi olla se viimeinen pisara. Kun se on pikku juttu, niin miten se laiskuri ei saa edes sitä hoidettua?

No enpä tiedä. Minä nyt meillä olen aina maksanut kaikki laskut palkkapäivänäni. Eikä vaimollani nyt vakuutukset ole koskaan ollut mielessä. Minä niitä olen parin vuoden välein käynyt kilpailuttamassa ja neuvottelemassa. Sopimukset olen hoitanut molempien puolesta. Ei ole mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaa uhriutua.

Vaimosi ei siis tee kotona yhtään mitään, ei huolehdi edes vakuutuksista. Etkö kuitenkin tykkäisi, jos vaimo laittaisi joskus likaiset astiansa tiskikoneeseen tai tyhjentäisi sen ilman pyytämistä?

En nyt jaksa tätä vänkäämistä enää, kun sinun mielestä on vain kaikki tai ei mitään. Et tunnu ymmärtävän, että siinä välillä on aika paljon asioita.

Luepa uudestaan tuon Väsyneen äidin kommentit. Itse otit sieltä yhden hoidettavan asian ja aloit ihmetellä, miten noin pieni asia voi olla ongelma, kun se ei ole sinulle. Niinpä, miksei hänen miehensä sitten hoida edes sitä? Ukko sietäisi saada potkun persuuksille suoraan ovesta ulos.

Vierailija kirjoitti:

Jos kela ei maksa sulle asumistukea niin silloin mies maksaa vuokran. Valtion mukaan yhdessä asuvan tulot vaikuttaa tukiin ja sen mukaan mennään.

No ei todellakaan ole miehen mikään pakko maksaa. Mikä sinun typerä perustelu sinulta löytyy väittämällesi? 

Itse sain mammaloman aikaan koko vuonna n. 7000e yhteensä tuloja. Eihän siinä auttaisi muu kun muuttaa pois, kun ei olisi varaa asua omassa kodissa vauvan kanssa. Mihin se "ritalillisuus" on hävinnyt, että mies hommaa tulot ja äiti hoitaa vauvaa ja tokihan tämän voi tehdä myös toisinkin päin. Alkaa puolisolta vaatimaan työttömyyden aikana ilmasta revittyä rahaa. Vai eikö ihmiset osaa jutella miten toimitaan kun asiat elämässä muuttuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsynyt äiti kirjoitti:

Listasta jäi paljon pois..

Lääkärikäynnit,sairaalassa olot, lääkkeiden huolehtiminen, läksyissä auttaminen, lumityöt, verhojen vaihdot , leipominen, lapsen kanssa ajan viettäminen ulkoillen, askarrellen, lukien kirjaa..

Oma nukkuminen (jos sattuu pystymään),lapsen terapioiden hoito eli käyttäminen, aikataulutus, maksarien tappelu, vakuutuksista huolehtiminen, mahdollisten lemmikeiden hoito, allergia-asioiden hooto, lapsen hygieniasta huolehtiminen,kuntoilu ettei rupsahda, kampaajalla käynti ja vaateostokset,seksi, läheisyys, lapsen helliminen, oma aika, käsityöt, kavereiden tapaaminen.. lähinnä siis jatkuva sikataulutus ja muutosten teko sovittuihin aikatauluihin, hermojen kurissapito, masennusta vastaan taistelu, oma terapia, miehen vieraissa käynnin sietäminen ja iloisesti poskeen ottaminen oyydettäessä, yksinäisyys, kiukuytelun sietäminen, sosiaalisten taitojen opettaminen lapselle..

Ja se tärkein, kattoon syljeskely. Missä välissä?!?

Sun kanssa näköjään kaikesta voi saada. Olisko vika sittenkin sussa, kun kaikkien pitää jossain terapiassa käydä? Ja ”vakuutuksien hoito” ei ole itselle ollut mikään ongelma. Meillä vaimo ei taida edes tietää mitä vakuutuksia meillä on ja mitä ne maksaa ja miten ne ”hoidetaan”. Mutta jatkavana tuota uhriutumista ja ongelmien keksimistä.

Jos ihan kaikki jää toisen hoidettavaksi, niin aivan varmasti joku vakuutuksien hoito voi olla se viimeinen pisara. Kun se on pikku juttu, niin miten se laiskuri ei saa edes sitä hoidettua?

No enpä tiedä. Minä nyt meillä olen aina maksanut kaikki laskut palkkapäivänäni. Eikä vaimollani nyt vakuutukset ole koskaan ollut mielessä. Minä niitä olen parin vuoden välein käynyt kilpailuttamassa ja neuvottelemassa. Sopimukset olen hoitanut molempien puolesta. Ei ole mielestäni niin iso asia, että siitä kannattaa uhriutua.

Vaimosi ei siis tee kotona yhtään mitään, ei huolehdi edes vakuutuksista. Etkö kuitenkin tykkäisi, jos vaimo laittaisi joskus likaiset astiansa tiskikoneeseen tai tyhjentäisi sen ilman pyytämistä?

En nyt jaksa tätä vänkäämistä enää, kun sinun mielestä on vain kaikki tai ei mitään. Et tunnu ymmärtävän, että siinä välillä on aika paljon asioita.

Luepa uudestaan tuon Väsyneen äidin kommentit. Itse otit sieltä yhden hoidettavan asian ja aloit ihmetellä, miten noin pieni asia voi olla ongelma, kun se ei ole sinulle. Niinpä, miksei hänen miehensä sitten hoida edes sitä? Ukko sietäisi saada potkun persuuksille suoraan ovesta ulos.

Jos ”väsynyt äiti” hoitaa nuo kaikki yksin tai edes puolet noista niin saa kyllä vain itseään syyttää. Tuossa tilanteessahan mies vain käy töissä ja tulee kotiin eikä tee mitään. Jos sellaiseen tilaan itsensä ajaa ja pysyy liitossa niin turha sitten valittaa. Itse en jaksa uhriutumista. Valitettavaa, jos tilanne on tuo. Ei omassa tuttavapiirissä asiat ole läheskään noin.

Juuri samasta syystä, meillä lapsiluku jää yhteen, vaikka mies haluaisi toista ja jopa kolme lasta. En koskaan mene samaan ansaa.

Mies ei lapsen myötä, ole halukas tippaakaan tinkimään elintasostaan, vapaa-ajasta tai harrastuksista, vaan kaiken kuvittelee saavansa pitää kuin ennen lasta. Ja tähän vielä pitäisi tehdä lapsia lisää.

Olin kotona, kunnes lapsi täytti 2v. Onneksi on vanhemmat, jotka auttoivat taloudellisesti ja saan heiltä tarvittaessa hoitoapua ja edelleen rahaa jos tarvitsen. Ja isovanhemmat ostavat lapselle paljon vaatteita ja muuta. En uskalla edes kuvitella mitä olisi tapahtunut, jos heitä ei olisi ollut, kun olin kotona muutaman satasen kotihoitotuella hoitamassa lasta.

Ja muutaman vuoden yritän tässä sinnitellä, kunnes lapsi kasvaisi ja ero on todennäköinen. Helpompi olla yh, kuin kitupiikin miehen kanssa, joka tuhlaa harrastuksiinsa tonneja, mutta lapsen satasen haalari on kallis ja turha.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.

Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kela ei maksa sulle asumistukea niin silloin mies maksaa vuokran. Valtion mukaan yhdessä asuvan tulot vaikuttaa tukiin ja sen mukaan mennään.

No ei todellakaan ole miehen mikään pakko maksaa. Mikä sinun typerä perustelu sinulta löytyy väittämällesi? 

Moraalisesti on hyvin arveluttavaa, että Kela voi evätä toiselle kuuluvia tukia sen perusteella, että asuu avoliitossa tienaavan osapuolen kanssa, jolla ei sitten kuitenkaan ole lain täyttämää elatusvelvollisuutta tuetta jäävää kohtaan. Kuka tuloja saava hyvillä mielin tämmöisessä tilanteessa jättää toisen osapuolen maksamaan silti puolet kuluista?

Vierailija kirjoitti:

Itse sain mammaloman aikaan koko vuonna n. 7000e yhteensä tuloja. Eihän siinä auttaisi muu kun muuttaa pois, kun ei olisi varaa asua omassa kodissa vauvan kanssa. Mihin se "ritalillisuus" on hävinnyt, että mies hommaa tulot ja äiti hoitaa vauvaa ja tokihan tämän voi tehdä myös toisinkin päin. Alkaa puolisolta vaatimaan työttömyyden aikana ilmasta revittyä rahaa. Vai eikö ihmiset osaa jutella miten toimitaan kun asiat elämässä muuttuu?

Näissä rahaa palvovissa miehissä (ja miksei naisissakin) ihmetyttää kovasti se, että mihin ihmeeseen ne sitä mammonaa keräävät, jos eivät perheensä ja etenkin LAPSENSA hyvinvointia vartan? Omia leluja ja luksusta varten, jossa itsellä on kuninkaan elintaso ja lopulla perheellä kerjäläisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.

Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.

Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.

Hypoteettisesti tilanne:

Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.

Jos rahaa jommalla kummalla (ihan sama kummalla!) on, älkää laittako kovin pientä hoitoon!

Itseäni vieläkin ahdistaa kun ajattelen yhtä kertaa kun vein omaa nelivuotiastani hoitoon ja jäin hetkeksi pihalle juttelemaan tuttavani kanssa. Siihen sitten tuotiin pienempi (noin parivuotias) lapsi. En kiinnittänyt suuremmin huomiota ennen kuin äiti lähti pois ja lapselle tuli paniikki. Siinä oli semmoinen puuaita, josta ei nähnyt läpi ja lapsi tietenkin aitaa pienempi. Hänelle tuli hätä ja alkoi hysteerisesti itkeä "haluan nähdä äidin, haluan nähdä äidin!". Kyyneleet valuivat ja pieni yritti kurkottaa aidan reunaa, mutta korkea seinä oli vain vastassa. Ryhmän hoitaja oli vieressä ja seurasi tätä itkua. Hän ei tehnyt MITÄÄN. Hymyili minulle ja tuttavalleni ja totesi että "tällaista tämä on" ja kääntyi muiden lasten puoleen. Lasta ei nostettu syliin, ei lohdutettu. En itsekään uskaltanut vieraaseen lapseen koskea, vaikka niin olisi mieli tehnyt lohduttaa. Pakko oli lähteä pois ja toivoa, että aina tilanteita ei hoideta näin huonosti.

Onko 50-50 rahanmeno tällaisen arvoista, miettikää sitä!! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.

Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.

Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.

Hypoteettisesti tilanne:

Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.

Hienoa, mutta hyvin moni näyttää syyllistävän. Miten olisi kompromissi? Sisältyykö tuohon sitä, että nainen on ollut koko ajan yksin vauvan kanssa kotona ja mies on näin luistanut siitä kokonaan, vai ollut itsekin kotona? Jos näin on, niin onko miehellä silloin samat lähtökohdat siihen onko lapsi jo tarpeeksi iso?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kela ei maksa sulle asumistukea niin silloin mies maksaa vuokran. Valtion mukaan yhdessä asuvan tulot vaikuttaa tukiin ja sen mukaan mennään.

No ei todellakaan ole miehen mikään pakko maksaa. Mikä sinun typerä perustelu sinulta löytyy väittämällesi? 

Moraalisesti on hyvin arveluttavaa, että Kela voi evätä toiselle kuuluvia tukia sen perusteella, että asuu avoliitossa tienaavan osapuolen kanssa, jolla ei sitten kuitenkaan ole lain täyttämää elatusvelvollisuutta tuetta jäävää kohtaan. Kuka tuloja saava hyvillä mielin tämmöisessä tilanteessa jättää toisen osapuolen maksamaan silti puolet kuluista?

Se ei olekkaan moraalikysymys, vaan lakiin perustava säännös. Avo- ja aviopuolisoilla jotka asuvat samassa taloudessa ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisuus. Jopa 18v lapsella, jos asuu kotona, myös hänen tulot katsotaan perheen yhteiseksi tuloksi tai alaikäiset lapsen säästöt tai tulot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.

Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.

Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.

Hypoteettisesti tilanne:

Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.

Hienoa, mutta hyvin moni näyttää syyllistävän. Miten olisi kompromissi? Sisältyykö tuohon sitä, että nainen on ollut koko ajan yksin vauvan kanssa kotona ja mies on näin luistanut siitä kokonaan, vai ollut itsekin kotona? Jos näin on, niin onko miehellä silloin samat lähtökohdat siihen onko lapsi jo tarpeeksi iso?

Sanotaan nyt, että kompromissi ei ole mahdollinen. Eli 10kk tai vuotta kotona. Mies ei ole ollut kotona lapsen kanssa, koska vaimo on halunnut olla koko tuon 10kk. Isä pitää tietenkin isyysvapaat normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kela ei maksa sulle asumistukea niin silloin mies maksaa vuokran. Valtion mukaan yhdessä asuvan tulot vaikuttaa tukiin ja sen mukaan mennään.

No ei todellakaan ole miehen mikään pakko maksaa. Mikä sinun typerä perustelu sinulta löytyy väittämällesi? 

Moraalisesti on hyvin arveluttavaa, että Kela voi evätä toiselle kuuluvia tukia sen perusteella, että asuu avoliitossa tienaavan osapuolen kanssa, jolla ei sitten kuitenkaan ole lain täyttämää elatusvelvollisuutta tuetta jäävää kohtaan. Kuka tuloja saava hyvillä mielin tämmöisessä tilanteessa jättää toisen osapuolen maksamaan silti puolet kuluista?

Se ei olekkaan moraalikysymys, vaan lakiin perustava säännös. Avo- ja aviopuolisoilla jotka asuvat samassa taloudessa ovat toisiinsa nähden elatusvelvollisuus. Jopa 18v lapsella, jos asuu kotona, myös hänen tulot katsotaan perheen yhteiseksi tuloksi tai alaikäiset lapsen säästöt tai tulot.

Olen ymmärtänyt, että avopuolisoilla tuota velvollisuutta ei olisi. Siksi Kelan linjaus onkin aina ihmetyttänyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainenhan menettää todella paljon ansiomenetyksinä ja tulevasta eläkkeestä ollessaan lapsen kanssa kotona. Eikö yhteisessä perheessä ole menot ja tulot yhteisiä? Miten muuten jaatte oikeudenmukaisesti esim lapseen liittyvät kulut?

Kukaan ei pakota naista jäämään vuosiksi kotiin. Läheskään kaikilla ei edes ole/olisi työpaikkaa jonka ansioita menettäisivät.

T: kaiken maksanut. Ei enää koskaan.

Mistä näitä hoitovapaita lapsia saisi?

Vai meinaatko, että vastasyntynyt lapsi hylätään kirkon portaille ja oletaan jokun sen hoitavan tai viedään yhteiskunnan piikkiin 9-10 tunniksi päivässä päiväkotiin ja vanhemmat voivat ihailla lasta pari kolme tuntia illassa, jonka jälkeen lapsi laitetaan nukkumaan 12 tunniksi. Ei ihme, jos lapsi on helppo lapsi.

Se nyt vaan on valitettava fakta, että ei vanhemmilla nykyään ole varaa olla poissa töistä kovinkaan pitkää, joten lapsi on pakko laittaa perhepäivähoitoon tai päiväkotiin. Erityisesti pääkaupunkiseudulla. Meillä vaimo oli kotona sen 10-11kk (mikä nyt onkaan maksimi/normaali poissaolo). Itse olin 4kk. Enempään ei oikein olisi ollut varaa, koska palkkani menetys on melko kova kolaus. Vaimon nettopalkko on noin 1500€ ja minulla on 3600 euroa. Jos vaimolla olisi parempi liksa olisin mielelläni ollut pidempäänkin kotona. Se oli itselle mukavaa ja suhteellisen helppoa aikaa. Stressiä nyt ei ainakaan samoissa määrin ollut kuin töissä.

Varmasti totta, että rahat on tiukilla, mutta onhan tuollainen vuoden ikäinen nyt vielä tosi pieni. Joten minusta on turhaa syyllistämistä jostakin loisimisesta, jos tuon ikäistä ei haluaisi vielä ainakaan päiväkotiin laittaa. Ja tuohan se syy yleensä on miksi miehet harvemmin jäävät kotiin lapsen kanssa, koska heidän tulonsa ovat suuremmat. Outoa naistten syyllistämistä siitäkin siis.

Itse en asiasta ketään koskaan ole syyllistänyt. Todennut vain faktan. Meillä nyt muutenkin on yhteiset rahat, joten ei tämä keskustelu meihin sinäänsä vaikuta.

Hypoteettisesti tilanne:

Äiti on sitä mieltä, että miehen pitää jäädä kotiin, koska 10kk on liian pieni hoitoon. Äidin mielestä lapsen kanssa pitää olla kotona vähintään 2 vuotiaaksi asti. Mies taas ei halua jäädä kotiin ja on sitä mieltä, että lapsen voi laittaa hoitoon jo 10kk iässä. Äiti pitää päänsä ja jää kahdeksi vuodeksi kotiin. Pitääkö miehen tässä tilanteessa ”kompensoida” jotain naiselle vaikka päätös on ollut täysin naisen? Omasta mielestäni ei, koska tuo ei ole ollut mitenkään yhteinen päätös. Tai ei tuo edes niin hypoteettinen tilanne ole. Pari tuollaista tapausta löytyy tuttavapiiristä.

Tästä täysin samaa mieltä. Esimerkiksi meidän taloudelle olisi täysi katastrofi, jos toinen jäisi hoitovapaalle. Se vaatisi elämään niin rajua kurjistamista, että minusta olisi täysin kohtuutonta toisen tehdä koko perheen puolesta näin isoa päätöstä. Jos päätetään yksin niin täytyy olla valmis rahoittamaan myös pääasiallisesti itse. Perhe on yhteinen yritys vain niin kauan kuin molemmilla on siinä sananvaltaa.