Lue keskustelun säännöt.
Miehet ei halua parisuhteeseen koska olen yh
09.01.2020 |
Erosin lasten isästä yli kaksi vuotta sitten. Minulla oli yksi säätö vuosi sitten, olin ihastunut siihen kunnolla. Juttu kesti vain pari kk koska mies ei halunnut mitään vakavaa koska minulla on lapsia. Siitä jäi vähän kammo tutustua kehenkään koska pelkään että kukaan ei halua minua koska mulla on jo lapsia.
Ennen joulua tutustuin kuitenkin kivaan mieheen. Ajattelin rohkaistua ja antaa mennä, kävi miten kävi. Meillä oli kivaa ja nähtiin paljon. Mies oli selvästi kiinnostunut. Laittoi kokoajan viestiä ja soitteli, käytiin kahvilla ym. Aina piti sylissä ja pussaili ja silitteli. Viimeviikolla mies tuli käymään ja lapset oli kotona. Sen jälkeen ei ole paljoa viestiä laitellut ja jos laittaa niin tylsiä perus snäppejä mitä laittaa varmaan kaikille. Minun snäppeihin vastaa tylsästi. Ei ole soitellut. Ei kiinnosta edes kysyä mikä tuli koska tiedän että lapset. Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista.
Usko loppuu kokonaan ja ahdistus kasvaa että olen aina sitten yksin. Tykkään kyllä olla yksinkin, saa olla vapaasti ja tehdä mitä haluaa. Mutta usein kaipaan myös seuraa ja kosketusta ja parisuhde "höpöilyä".
Onko täällä nuoria yh äitejä jotka ovat löytäneet itselleen seuraa vai tyydynkö vain olemaan yksin niin kauan että olen jo vanha että joku huolii. Alkaa masentamaan ja mikään ei kiinnosta. Ei kiinnosta edes herätä aamuisin. Ei olisi pitänyt "antaa mennä" koska nyt kestää taas toipua tästä.
Kommentit (286)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain väistämätön tosiasia, että kun hankkii lapsia, niin se voi vaikuttaa uuteen parinmuodostukseen parisuhdemarkkinoilla. Tuon asian osalta ei auta muu kuin tiedostaa ja hyväksyä se, asialle kun ei voi mitään tehdäkään. Mutta siis nimenomaan paino sanalla "voi", sillä se voi olla vaikuttamattakin.
Olen katkera siitä, mitä olen menettänyt lapsen takia. Elämä on vain lapsen ehdoilla elämistä. Työelämä on typistynyt, seuraelämää ei ole. Lapsi ei ole ollut erossa minusta yhtään vuorokautta seitsemään vuoteen.
Miesystävää ei ole ollut myöskään seitsemään vuoteen.
Parhaat vuoteni on mennyt kotona lapsen kanssa.Ymmärrän katkeruutesi, mutta olisit voinut luoda tukiverkot ja ystävien yhteisön ympärillesi.
Mä en ikinä kestäis seitsemää vuotta ilman omia lomia ja omaa aikaa, en edes vuotta jaksa olla 24/7 jonkun kanssa vaan tarvii muutakin.
Jos ei ole vaihtoehtoja. Ei ainakaan mitään hyväksyttäviä vaihtoehtoja ottaa omaa lomaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata vääntää niitä muksuja yhtään enempää kuin yksi. Kakkoskierroksella on tärkeää lasten lukumäärän jälkeen myös lasten iät. Ei kukaan mies/nainen halua mitään taaperoa jalkoihin juoksemaan. Kouluikäinen tai jo teini, silloin on mahdollista löytää uusi kumppani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.
Ja miksi et muka pääse edes kävelemään?
Minkä ikäinen mukula?
Vierailija kirjoitti:
Sano nyt vielä että koulut on käymättä ja työssä käyminen ihan vieras käsite, niin alkaa olla todellinen "voittaja" kombo.
Jotain kouluja on käyty, mutta oikein mitään en ole saanut loppuun asti. Työelämässä en ole. Olen vain maannut kotona kohta viisi vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.
Jos olet ylipainoinen niin syöt liikaa. Asia on varsin yksinkertainen. Ihan sama vaikka et liikkuisi koskaan metriäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Ja miksi et muka pääse edes kävelemään?
Minkä ikäinen mukula?
Viisi. Ei voi jättää yksin kotiin ja en jaksa raahata lasta kokoajan mukana.
Kerro minulle, miten pääsen kävelemään.
Jos lähden kävelylle silloin, kun lapsi nukkuu yöunia, se on hylkäämistä. Sitä paitsi jotain voi sattua minulle ulkona, avaimet voi unohtua tai lapsi voi herätä, kun olen poissa.
Jos lapsi heräisi ja menisi hädissään naapuriin, se on lastensuojelun asia sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Jos olet ylipainoinen niin syöt liikaa. Asia on varsin yksinkertainen. Ihan sama vaikka et liikkuisi koskaan metriäkään.
Syön, koska minua ahdistaa tämä elämä. Minua ahdistaa olla lapsen tunteiden roskakori. Syön, jotta saisin jostain mielihyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Jos olet ylipainoinen niin syöt liikaa. Asia on varsin yksinkertainen. Ihan sama vaikka et liikkuisi koskaan metriäkään.
Syön, koska minua ahdistaa tämä elämä. Minua ahdistaa olla lapsen tunteiden roskakori. Syön, jotta saisin jostain mielihyvää.
Lisään vielä, että syön, jotta jaksaisin kantaa lasta ja kuunnella sen uhmaa ja huolia.
Jos oma verensokerini laskee alas, sitten taannun aivan lapsen tasolle. Itketään yhdessä täällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.
Sulla on äärimmäisen p aska asenne, etsit selitystä lapsesta ja tilanteestasi vaikka oikeasti sinua ei vain kiinnosta tai et jaksa liikkua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja teini-ikäisestä saakka ja tässä tavat joilla olen pitänyt kunnostani huolta:
-ensinnäkin tietysti suht. terveellinen ruokavalio
-päivittäinen jooga ja/tai pilates
-muutaman kerran viikossa kotona oman kehon painolla vatsat, selät, vinot vatsat, askelkyykyt, punnerrukset yms.
-hikistä tanssia kotona fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa
-lenkkejä ja jos ei ole päässyt lenkille, olen kävellyt kämppää edestakaisin jotta saan joka päivä vähintään 10 000 askelta askelmittariin
-muutamaan otteeseen olen myös käynyt salilla (lapsi lapsiparkkiin), mutta en koe sitä itselleni mieluisaksi liikuntamuodoksi joten lopetan aina nopeasti (peruslihaskuntoni on jo ihan hyvä)
-lapsen kanssa riehuminen ja vauhdikkaat leikit, puistossa temppuilu, kesällä uiminen, tennis, lapsi selässä luonnossa patikointi yms, talvella luistelu ja hiihto ym fiiliksen mukaan
Lenkkeilyä varten on muuten hyviä juoksurattaitakin lapsille, ja ne toimii hyvin kesällä rullaluistellessakin.
Pyörälläkin voi tehdä pitkiä lenkkejä ja laittaa lapsen istuimeen taakse.
Isomman lapsen voikin jättää jo kotiin lenkin ajaksi, itse olen tehnyt sitäkin että illalla kun lapsi nukkuu, kierrän korttelia esim. 10-20krt siinäkin tulee hyvin.
Samalla kuuntelen musiikkia, podcasteja tai puhun maratonpuheluita läheisten kanssa.
Muutenkin tässä ketjussa joillain aivan järkkyjä asenteita!
Teidän elämänne on teidän käsissä, te voitte solmia ihmissuhteita ja luoda verkostoja, liikkua, pitää omaa aikaa ym. JOS HALUATTE.
Älkää syyttäkö siitä muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Jos olet ylipainoinen niin syöt liikaa. Asia on varsin yksinkertainen. Ihan sama vaikka et liikkuisi koskaan metriäkään.
Syön, koska minua ahdistaa tämä elämä. Minua ahdistaa olla lapsen tunteiden roskakori. Syön, jotta saisin jostain mielihyvää.
Hae apua! Ansaitsette olla onnellisia!
Sinun mielesi on myös lapsesi lapsuus.
Ja hänen lapsuutensa hänen identiteettinsä, itsetuntonsa ja maailmankuvansa pohja.:(
Nyt toimi. Jotain täytyy tehdä.
Vierailija kirjoitti:
onko lapsi ruskettuneempaa mallia ?
Se on jännä kun jos miehet ei saa suomalaista naista niin miehet uhoavat hakevansa ja osa hakeekin naisen kehitysmaasta ja polleana kehuvat ettå tekee lapsia naisensa kanssa ja niissä lapsissahan sitten näkyy kuuhun asti se kehitysmaan ulkonäkö mutta mahtavaa kun mies on päässyt lisääntymään lisää suomalaisia kyllä on kova jätkä!
Sitten jos suomalaisella naisella on eri värisiä lapsia niin se on miehille kuin rutto ja yleensä ne lasten isät ei kuitenkaan ole kehitysmaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Faktaa on se, että harvempi alle kolmikymppinen mies haluaa perhe-elämään - varsinkaan osallistumaan toisen miehen siittämien lasten hoitoon. Sen sijaan kannattaa katsella vaikka niitä rauhallisempia päälle kolmekymppisiä, ehkä jopa nelikymppisiä miehiä joilla on jo elämänkokemusta sekä kohtuu hyvät tulot. Elämästäsi tulee paljon helpompaa kun mies osallistuu kulujen maksuun!
Vierailija kirjoitti:
Naisille pitäisi luoda jonkinsortin lisääntymisenestolaite, kunnes he saavuttavät älyllisen kypsyyden!
No mutta siinä alkaa tulla jo biologia vastaan, kun menee useimmilla lähemmäs neljääkymppiä se ns. aikuistuminen henkisesti.
Tai sen ylikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Sulla on äärimmäisen p aska asenne, etsit selitystä lapsesta ja tilanteestasi vaikka oikeasti sinua ei vain kiinnosta tai et jaksa liikkua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja teini-ikäisestä saakka ja tässä tavat joilla olen pitänyt kunnostani huolta:
-ensinnäkin tietysti suht. terveellinen ruokavalio
-päivittäinen jooga ja/tai pilates
-muutaman kerran viikossa kotona oman kehon painolla vatsat, selät, vinot vatsat, askelkyykyt, punnerrukset yms.
-hikistä tanssia kotona fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa
-lenkkejä ja jos ei ole päässyt lenkille, olen kävellyt kämppää edestakaisin jotta saan joka päivä vähintään 10 000 askelta askelmittariin
-muutamaan otteeseen olen myös käynyt salilla (lapsi lapsiparkkiin), mutta en koe sitä itselleni mieluisaksi liikuntamuodoksi joten lopetan aina nopeasti (peruslihaskuntoni on jo ihan hyvä)
-lapsen kanssa riehuminen ja vauhdikkaat leikit, puistossa temppuilu, kesällä uiminen, tennis, lapsi selässä luonnossa patikointi yms, talvella luistelu ja hiihto ym fiiliksen mukaanLenkkeilyä varten on muuten hyviä juoksurattaitakin lapsille, ja ne toimii hyvin kesällä rullaluistellessakin.
Pyörälläkin voi tehdä pitkiä lenkkejä ja laittaa lapsen istuimeen taakse.
Isomman lapsen voikin jättää jo kotiin lenkin ajaksi, itse olen tehnyt sitäkin että illalla kun lapsi nukkuu, kierrän korttelia esim. 10-20krt siinäkin tulee hyvin.
Samalla kuuntelen musiikkia, podcasteja tai puhun maratonpuheluita läheisten kanssa.Muutenkin tässä ketjussa joillain aivan järkkyjä asenteita!
Teidän elämänne on teidän käsissä, te voitte solmia ihmissuhteita ja luoda verkostoja, liikkua, pitää omaa aikaa ym. JOS HALUATTE.
Älkää syyttäkö siitä muita.
Ehkä me ei sitten haluta. On paljon muutakin tekemistä.
Ja mikä sinä olet arvostelemaan kenenkin tapaa olla?
Kun olen läsnä, olen läsnä täysillä. En puhu maratonpuheluita läsnäollessani.
En ole katsonut TV:tä seitsemään vuoteen, koska olen halunnut olla läsnä.
Lapsestani tulee jotain muuta kuin suorittaja. Toisin kuin sinun lapsestasi.
Apua, miten rumasti täällä kirjoitetaan taas.
Ei lapset oikeasti ole mikään este parisuhteelle, päinvastoin. Monet miehet pitävät lapsista, mutta ne miehet eivät ole täällä palstailemassa.
Täällä palstalla parisuhdetta käsitellään aina kuin jotakin hyödykettä, puoliso nähdään henkilönä josta saa mahdollisimman paljon hyötyä omiin tarpeisiin ja haluihin. Ei se niin ole silloin, kun rakkaus osuu kohdalle.
Ap yritä ajatella myös niin, että hyvä kun nuo miehet ovat heti jättäytyneet pois. Ei vaan ole ollut juuri heidän juttunsa, ja hyvä kun eivät väkisin yritäkään. Lapsille on ihan pahinta, jos heidän elämässään on aikuinen joka vain juuri heitä aikansa sietää, ja sitten kenties häipyy elämästä lopullisesti kun on jonkin aikaa väkisin yrittänyt.
Kyllä sinulle mies kohdalle osuu, mutta minäkin suosittelen ettet pidä kiirettä ja etsimällä etsi. Kiireen tuntu suhteeseen karkottaa miehen kuin miehen tehokkaasti.
Luulen, että oot kuumaa kamaa siinä 30-35v kun lapsesi on ovat jo isompia ja moni sen ikäinen sinkkuuntunut nainen (kuten minä nyt) rimpuilee vielä pikkulapsi arjessa, mitä miehet ei tosiaan välttämättä halua.
Nauti nyt lapsista äläkä ota deittailua vakavasti. Tulee jos on tullakseen ja muutaman vuoden päästä pystyt panostamaan siihen ihan eri tavalla 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Sulla on äärimmäisen p aska asenne, etsit selitystä lapsesta ja tilanteestasi vaikka oikeasti sinua ei vain kiinnosta tai et jaksa liikkua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja teini-ikäisestä saakka ja tässä tavat joilla olen pitänyt kunnostani huolta:
-ensinnäkin tietysti suht. terveellinen ruokavalio
-päivittäinen jooga ja/tai pilates
-muutaman kerran viikossa kotona oman kehon painolla vatsat, selät, vinot vatsat, askelkyykyt, punnerrukset yms.
-hikistä tanssia kotona fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa
-lenkkejä ja jos ei ole päässyt lenkille, olen kävellyt kämppää edestakaisin jotta saan joka päivä vähintään 10 000 askelta askelmittariin
-muutamaan otteeseen olen myös käynyt salilla (lapsi lapsiparkkiin), mutta en koe sitä itselleni mieluisaksi liikuntamuodoksi joten lopetan aina nopeasti (peruslihaskuntoni on jo ihan hyvä)
-lapsen kanssa riehuminen ja vauhdikkaat leikit, puistossa temppuilu, kesällä uiminen, tennis, lapsi selässä luonnossa patikointi yms, talvella luistelu ja hiihto ym fiiliksen mukaanLenkkeilyä varten on muuten hyviä juoksurattaitakin lapsille, ja ne toimii hyvin kesällä rullaluistellessakin.
Pyörälläkin voi tehdä pitkiä lenkkejä ja laittaa lapsen istuimeen taakse.
Isomman lapsen voikin jättää jo kotiin lenkin ajaksi, itse olen tehnyt sitäkin että illalla kun lapsi nukkuu, kierrän korttelia esim. 10-20krt siinäkin tulee hyvin.
Samalla kuuntelen musiikkia, podcasteja tai puhun maratonpuheluita läheisten kanssa.Muutenkin tässä ketjussa joillain aivan järkkyjä asenteita!
Teidän elämänne on teidän käsissä, te voitte solmia ihmissuhteita ja luoda verkostoja, liikkua, pitää omaa aikaa ym. JOS HALUATTE.
Älkää syyttäkö siitä muita.
Kuulostaa siltä, että säntäilet sinne tänne, vähän juoksulenkkiä vaunuilla, korttelin ympäri. Puhut maratonpuheluita lastesi läsnäollessa. Oletko yhtä epäkohtelias aikuisten läsnäollessa?
Juokset kotonakin ympyrää vissiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.Sulla on äärimmäisen p aska asenne, etsit selitystä lapsesta ja tilanteestasi vaikka oikeasti sinua ei vain kiinnosta tai et jaksa liikkua.
Minä olen myös ollut yksinhuoltaja teini-ikäisestä saakka ja tässä tavat joilla olen pitänyt kunnostani huolta:
-ensinnäkin tietysti suht. terveellinen ruokavalio
-päivittäinen jooga ja/tai pilates
-muutaman kerran viikossa kotona oman kehon painolla vatsat, selät, vinot vatsat, askelkyykyt, punnerrukset yms.
-hikistä tanssia kotona fiiliksen mukaan useamman kerran viikossa
-lenkkejä ja jos ei ole päässyt lenkille, olen kävellyt kämppää edestakaisin jotta saan joka päivä vähintään 10 000 askelta askelmittariin
-muutamaan otteeseen olen myös käynyt salilla (lapsi lapsiparkkiin), mutta en koe sitä itselleni mieluisaksi liikuntamuodoksi joten lopetan aina nopeasti (peruslihaskuntoni on jo ihan hyvä)
-lapsen kanssa riehuminen ja vauhdikkaat leikit, puistossa temppuilu, kesällä uiminen, tennis, lapsi selässä luonnossa patikointi yms, talvella luistelu ja hiihto ym fiiliksen mukaanLenkkeilyä varten on muuten hyviä juoksurattaitakin lapsille, ja ne toimii hyvin kesällä rullaluistellessakin.
Pyörälläkin voi tehdä pitkiä lenkkejä ja laittaa lapsen istuimeen taakse.
Isomman lapsen voikin jättää jo kotiin lenkin ajaksi, itse olen tehnyt sitäkin että illalla kun lapsi nukkuu, kierrän korttelia esim. 10-20krt siinäkin tulee hyvin.
Samalla kuuntelen musiikkia, podcasteja tai puhun maratonpuheluita läheisten kanssa.Muutenkin tässä ketjussa joillain aivan järkkyjä asenteita!
Teidän elämänne on teidän käsissä, te voitte solmia ihmissuhteita ja luoda verkostoja, liikkua, pitää omaa aikaa ym. JOS HALUATTE.
Älkää syyttäkö siitä muita.Ehkä me ei sitten haluta. On paljon muutakin tekemistä.
Ja mikä sinä olet arvostelemaan kenenkin tapaa olla?
Kun olen läsnä, olen läsnä täysillä. En puhu maratonpuheluita läsnäollessani.
En ole katsonut TV:tä seitsemään vuoteen, koska olen halunnut olla läsnä.
Lapsestani tulee jotain muuta kuin suorittaja. Toisin kuin sinun lapsestasi.
Itsehän sinä valitit, ettei käy ketään etkä tee mitään ja olet ylipainoinen koska olet yksinhuoltaja, niin tuossa esimerkkejä miten yksinhuoltaja voi liikkua.
Meilläkään ei ole telkkaria, mutta se ei mielestäni liity tähän mitenkään ja nykyään siihen vetoaminen on vain typerää, sillä se ”en katso ikinä telkkaria”-tyyppi voi roikkua puhelimella somessa vaikka 10h päivässä. Ei telkkari ole tämän päivän jumitus-uhka.
Valitit surkeaa elämääsi, mietit alkavasi juomaan iltaisin (siihen olisi aikaa, liikuntaan ei?), sanoit vain odottavasi että lapsi kasvaa, ettei teillä käy ikinä ketään jne.
Siitä tuo ”arvostelu”, ei kovin energiseltä ja onnelliselta kuulosta nykyisellään.
Kannattaisi hakea jotain mielenterveysapua, esim. keskusteluja ammattilaisen kanssa.
Oikeasti vituttaa kaikki suorittajaäidit. Sanon sen tässä nyt. Yleensä tyydyn hymistelemään.
Lapseni rakastavat sitä, kun makaan sohvalla monta tuntia illassa. Olen siinä saatavilla. Tulevat hyppimään päälle ja kertomaan kuulumisia leikkiensä ohella.
Kaikki sitä ei saavuta koskaan. Yhtä innolla miehet ovat tekemässä lapsia. Kun tulee aika kantaa vastuu, se on helppo liueta. Naisena jos hylkää lapsensa, on todella huono ihminen yhteiskunnan silmissä. Pohjasakkaa.
Kun mies lähtee, ihmiset eivät paljon ajattele asiaa.