Miehet ei halua parisuhteeseen koska olen yh
Erosin lasten isästä yli kaksi vuotta sitten. Minulla oli yksi säätö vuosi sitten, olin ihastunut siihen kunnolla. Juttu kesti vain pari kk koska mies ei halunnut mitään vakavaa koska minulla on lapsia. Siitä jäi vähän kammo tutustua kehenkään koska pelkään että kukaan ei halua minua koska mulla on jo lapsia.
Ennen joulua tutustuin kuitenkin kivaan mieheen. Ajattelin rohkaistua ja antaa mennä, kävi miten kävi. Meillä oli kivaa ja nähtiin paljon. Mies oli selvästi kiinnostunut. Laittoi kokoajan viestiä ja soitteli, käytiin kahvilla ym. Aina piti sylissä ja pussaili ja silitteli. Viimeviikolla mies tuli käymään ja lapset oli kotona. Sen jälkeen ei ole paljoa viestiä laitellut ja jos laittaa niin tylsiä perus snäppejä mitä laittaa varmaan kaikille. Minun snäppeihin vastaa tylsästi. Ei ole soitellut. Ei kiinnosta edes kysyä mikä tuli koska tiedän että lapset. Ollaan alle 25v joten ymmärrän, kukapa haluaisi tällaisen nuoren äidin. Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet. Minä en halua sellaista.
Usko loppuu kokonaan ja ahdistus kasvaa että olen aina sitten yksin. Tykkään kyllä olla yksinkin, saa olla vapaasti ja tehdä mitä haluaa. Mutta usein kaipaan myös seuraa ja kosketusta ja parisuhde "höpöilyä".
Onko täällä nuoria yh äitejä jotka ovat löytäneet itselleen seuraa vai tyydynkö vain olemaan yksin niin kauan että olen jo vanha että joku huolii. Alkaa masentamaan ja mikään ei kiinnosta. Ei kiinnosta edes herätä aamuisin. Ei olisi pitänyt "antaa mennä" koska nyt kestää taas toipua tästä.
Kommentit (286)
onko lapsi ruskettuneempaa mallia ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain väistämätön tosiasia, että kun hankkii lapsia, niin se voi vaikuttaa uuteen parinmuodostukseen parisuhdemarkkinoilla. Tuon asian osalta ei auta muu kuin tiedostaa ja hyväksyä se, asialle kun ei voi mitään tehdäkään. Mutta siis nimenomaan paino sanalla "voi", sillä se voi olla vaikuttamattakin.
Olen katkera siitä, mitä olen menettänyt lapsen takia. Elämä on vain lapsen ehdoilla elämistä. Työelämä on typistynyt, seuraelämää ei ole. Lapsi ei ole ollut erossa minusta yhtään vuorokautta seitsemään vuoteen.
Miesystävää ei ole ollut myöskään seitsemään vuoteen.
Parhaat vuoteni on mennyt kotona lapsen kanssa.
Ymmärrän katkeruutesi, mutta olisit voinut luoda tukiverkot ja ystävien yhteisön ympärillesi.
Mä en ikinä kestäis seitsemää vuotta ilman omia lomia ja omaa aikaa, en edes vuotta jaksa olla 24/7 jonkun kanssa vaan tarvii muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.
Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
Vierailija kirjoitti:
"Paitsi jotkut 40vuotiaat miehet."
Miksi luulet, että 4kymppiset haluaisivat alle 25-vuotiasta yh-äitiä?
Miksi ei?
Vierailija kirjoitti:
onko lapsi ruskettuneempaa mallia ?
Tämä olisi hyvä tietää. Jos on, niin kannattaa ruveta katsomaan niitä kissoja jo.
Vierailija kirjoitti:
onko lapsi ruskettuneempaa mallia ?
On. Sekin vielä. Olen yksin seuraavat kymmenen vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.
Joo ei mullakaan kaverit käy kylässä. Nähdään aina vaan muualla ilman lapsia koska kaveritkin on lapsettomia ja eivät kestä yhtään, siis yhtään lasten ääntä. Vaikkei lapset ole mitään rasavillejä vaan ihan normaaleja leikkiviä ja iloisia lapsia.
En ole ylipainoinen, olen urheileva, hoikka ja hyväpyllyinen, ja voin sanoa etten mikään ihan ruma naamastakaan. Ja lapset on ihan perus suomalaista lajia, ei tummia.
Ap
En yhtään ihmettele, sillä en minäkään - lapseton nainen - kiinnostu miehistä joilla on lapsia. Ihan ymmärrettävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Joo ei mullakaan kaverit käy kylässä. Nähdään aina vaan muualla ilman lapsia koska kaveritkin on lapsettomia ja eivät kestä yhtään, siis yhtään lasten ääntä. Vaikkei lapset ole mitään rasavillejä vaan ihan normaaleja leikkiviä ja iloisia lapsia.
Mä en nää ketään enää missään muuallakaan. Olen katkaissut välit aika moniin kavereihin niiden vittumaisuuden takia. Eivät tunnu ymmärtävän, kuinka rankkaa minulla on ollut ja on.
Mihin jätän lapsen, jos haluaisin lähteä illalla jonnekin? Ei voi jättää yksin.
Tiedän muutamia yh:ta, jotka tissuttelevat kotona ollessaan. Pää ei vain kestä, hiukan humalassa sietokyky kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On vain väistämätön tosiasia, että kun hankkii lapsia, niin se voi vaikuttaa uuteen parinmuodostukseen parisuhdemarkkinoilla. Tuon asian osalta ei auta muu kuin tiedostaa ja hyväksyä se, asialle kun ei voi mitään tehdäkään. Mutta siis nimenomaan paino sanalla "voi", sillä se voi olla vaikuttamattakin.
Olen katkera siitä, mitä olen menettänyt lapsen takia. Elämä on vain lapsen ehdoilla elämistä. Työelämä on typistynyt, seuraelämää ei ole. Lapsi ei ole ollut erossa minusta yhtään vuorokautta seitsemään vuoteen.
Miesystävää ei ole ollut myöskään seitsemään vuoteen.
Parhaat vuoteni on mennyt kotona lapsen kanssa.
Kyllä lisääntyminen kannattaa! Silloin ihmisestä tulee jalo ja hän oppii arvostamaan oikeita, aitoja asioita ja olemaan kiitollinen päivittäisestä arjesta. Itsekkyyskin katoaa täysin.
#grateful #soblessed #family
Ei johdu lapsista. Mun tuntemat yksinhuoltajat kaikki pariutuneet uudestaan. Minä myös.
Olet todella nuori, halvempaa tuonikäistä miestä kiinnostaa sitoutua kun vasta mietinnässä mitä elämältä hakee.
Sano nyt vielä että koulut on käymättä ja työssä käyminen ihan vieras käsite, niin alkaa olla todellinen "voittaja" kombo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Olet ylipainoinen koska syöt liikaa.
En syö liikaa, en vain pääse liikkumaan. Nukun huonosti, koska en pääse iltaisin edes kävelemään.
Olen vankina kotona. Lasken vuosia, että lapsi kasvaa ja aloittaa oman elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Ei johdu lapsista. Mun tuntemat yksinhuoltajat kaikki pariutuneet uudestaan. Minä myös.
Olet todella nuori, halvempaa tuonikäistä miestä kiinnostaa sitoutua kun vasta mietinnässä mitä elämältä hakee.
Koen, että minulla ei ole mitään annettavaa toiselle aikuiselle ihmiselle. Silloin on parempi olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
On vain väistämätön tosiasia, että kun hankkii lapsia, niin se voi vaikuttaa uuteen parinmuodostukseen parisuhdemarkkinoilla. Tuon asian osalta ei auta muu kuin tiedostaa ja hyväksyä se, asialle kun ei voi mitään tehdäkään. Mutta siis nimenomaan paino sanalla "voi", sillä se voi olla vaikuttamattakin.
Ainakin parisuhteeseen se tulee vaikuttamaan väistämättä, oli asetelma mikä tahansa. Lapset ovat vain yksi bonus lisää, jonka pohjalta riitoja ja ongelmia suhteeseen syntyy. Tuskinpa on olemassa yhtäkään uusioperhettä, missä lapsista ei muodostuisi minkäänlaisia ongelmia tai riitoja parisuhteeseessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tunteen. En halua tuoda ketään meille, ei meillä jaksa kukaan muu aikuinen. En minäkään aina jaksa. Tuntuu, että olen taantunut itsekin lapsen tasolle.
Minulla ei ole aikaa edes käydä jumpassa iltaisin, joten olen ylipainoinen.Joo ei mullakaan kaverit käy kylässä. Nähdään aina vaan muualla ilman lapsia koska kaveritkin on lapsettomia ja eivät kestä yhtään, siis yhtään lasten ääntä. Vaikkei lapset ole mitään rasavillejä vaan ihan normaaleja leikkiviä ja iloisia lapsia.
Mä en nää ketään enää missään muuallakaan. Olen katkaissut välit aika moniin kavereihin niiden vittumaisuuden takia. Eivät tunnu ymmärtävän, kuinka rankkaa minulla on ollut ja on.
Mihin jätän lapsen, jos haluaisin lähteä illalla jonnekin? Ei voi jättää yksin.
Tiedän muutamia yh:ta, jotka tissuttelevat kotona ollessaan. Pää ei vain kestä, hiukan humalassa sietokyky kasvaa.
Olen oikeasti miettinyt, että pari vuotta voisi hyvin juoda iltaisin niin, että kukaan huomaisi mitään. Pitää paletin kasassa niin. Pienessä humalassa sietokyky kasvaa, ei ärsytä lapsien huutaminen. Kotityötkin menisi rennommin.
Naisille pitäisi luoda jonkinsortin lisääntymisenestolaite, kunnes he saavuttavät älyllisen kypsyyden!
Kaikkea ei voi valita ja tietää etukäteen. Harva meistä on selvännäkijä.