Onko syrjäytyneitä naisia olemassa?

Kiinnostava olisi tietää, että mistä nainen on syrjäytynyt? Yhteiskunnasta vai omasta elämästään eli itsestään?

No eiks jossain Turun metsissä just ollu joku naismetsänpeikko jota eivät saa kiinni kun hiippailee ihmisten nurkissa syötävää etsimässä.

Minäkin olen nainen ja syrjäytynyt. Eikä ole poika- tai muitakaan ystäviä. Ei ammattia, ei töitä. Masennusta ja kituuttamista koko elämä. Koti on sentään, enkä ole juoppo tai narkkari, joten huonomminkin voisi tietysti olla.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä olenko syrjäytynyt kun tietoisesti olen halunnut omaa aikaa ja rauhaa. Olen alle 30v. Kyllästynyt pinnallisiin suhteisiin ja tapahtumiin. En halua olla lopullisesti erakkokaan mutta oikeasti on muuta tekemistä kuin tyhjät ihmissuhteet. Uskon että ihmisuhteita vielä löytyy mutta olen tarvinnut aikaa selvittää elämää itsellenikin.

Lisään että riippuuko se syrjäytyminen määrittelijästä? Koska aiemmat piirit joissa olin, jos heiltä kysyttäisiin, olisin ehdottomasti kastia syrjäytynyt: CV ei ole edennyt pinnallisessa mielessä korkealle, en ole laajalle verkostoitunut enkä somessa näkyvästi esillä.  Merkityksellisemmältä tämä elämä nyt kuitenkin tuntuu, mutta sitä ei kysyttykään. Tällä en tarkoita että eristäytymällä se elämänlaatu paranee, ei, vaan luopumalla sen mukaan elämisestä miltä tämä muille näyttää, näyttääkö varmasti hyvältä.

Naiset syrjäytyvät eri lailla kuin miehet. Me emme istu K-marketin nurkalla olutta ja norttia tempomassa vaan velattomassa asunnossamme kissan kanssa. Sovussa itsemme ja naapuriemme kanssa.

Meillä ei usein ole muitakaan ongelmia, paitsi tuo yksinäisyys. Mutta parempi aina yksin kuin jonkun sekomiehen nyrkkeilysäkkinä. Netfliks ja Satisfyer on keksitty.

m31. kirjoitti:

Voi olla, mutta niilläkin on poikaystävät.

"Poikaystävät" jotka yleensä jollain lailla hyväksikäyttävät heitä. Esimerkiksi asunnottomat naiset voivat olla väkivaltaisten miesten kanssa siksi, että olisi sentään katto pään päällä. En menisi näitä suhteita kadehtimaan.

Myös syrjäytyneillä miehillä on naissuhteita. Täälläpäin näkee usein syrjäytyneitä pariskuntia, molemmilla ilmiselvä paha päihdeongelma, voivat hyvin olla myös asunnottomia. Yleensäkin syrjäytyneet seurustelevat keskenään, harvemmin syrjäytynyt ihan normaaleista piireistä sen kumppanin löytää.

Vierailija kirjoitti:

Naiset syrjäytyvät eri lailla kuin miehet. Me emme istu K-marketin nurkalla olutta ja norttia tempomassa vaan velattomassa asunnossamme kissan kanssa. Sovussa itsemme ja naapuriemme kanssa.

Meillä ei usein ole muitakaan ongelmia, paitsi tuo yksinäisyys. Mutta parempi aina yksin kuin jonkun sekomiehen nyrkkeilysäkkinä. Netfliks ja Satisfyer on keksitty.

Et siis näköjään tiedä syrjäytyneiden miesten elämästä mitään.

On. Olen itsekin syrjäytynyt nainen.

Vierailija kirjoitti:

m31. kirjoitti:

Voi olla, mutta niilläkin on poikaystävät.

Jo viestiäsi ennen oli kolme syrjäytynyttä naista jolla ei ole poikaystävää. Se on ennenkin huomattu ettei syrjäytynyt mies kuuntele ketään muuta kuin omia aivoituksiaan ja omia pinttyneitä käsityksiään.

Jotenkin tuntuu että koko aloitus on tehty vain siksi että ap pääsee laittamaan alanuolia ja väittämään vastaan.

Minä olin parikymppisenä syrjäytynyt. En päässyt opiskelemaan, en saanut töitä. Saatoin tunti tolkulla maata olohuoneen lattialla tuijottamassa kattoon kun en keksinyt miten käyttäisin hereillä olo ajan. Se oli mielentila josta en itse nähnyt ulospääsyä.

Olen syrjäytynyt koska tkeläkkeellä. Lisäksi velkaantunut pahoin ja siksi kovilla. Töihin eno ei ole yksinkertaista koska joudun maksamaan velkoja tuloista lisää. Helppoa ei ole elämä

Minä!

Olen 28v, asun Helsingissä, ulkonäössä ei mitään vikaa, olen sopusuhtainen, käyttäydyn hyvin, fiksu, sosiaalinen.

En ole koskaan saanut miestä, en ole koskaan vielä päässyt kouluun, työelämässä joku aina kiusaa, olen yksin.

Jo vuosia istunut kotona ilman minkäänäköistä elämänsisältöä. Minusta on sanottu että olen se peruskiva tyyppi, helppo unohtaa. Siksi olen syrjäytynyt. En vaa sovi nykyaikaan.

toivon hartaasti että tämä kidutus loppuis pian kuoleman merkeissä. Tämä eristyneisyys ja yksinäisyys sattuvat liikaa.

Vierailija kirjoitti:

No eiks jossain Turun metsissä just ollu joku naismetsänpeikko jota eivät saa kiinni kun hiippailee ihmisten nurkissa syötävää etsimässä.

Lukitkaa ovet Turunseudulla.

31/31 liittyen. Sattuu niin paljon nähdä että vaatekaapissa on vaatteita ja myös jotain meikkejä, viskasin roskikseen kaikki. Ajattelin että mihin tarvitsen edes vaatteita kun ei ole koskaan syytä mennä ulos. Ainoastaan ulkoilutakki ja verkkarit.

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nainen ja syrjäytynyt. Eikä ole poika- tai muitakaan ystäviä. Ei ammattia, ei töitä. Masennusta ja kituuttamista koko elämä. Koti on sentään, enkä ole juoppo tai narkkari, joten huonomminkin voisi tietysti olla.

Hanki koulutus. Samalla saat niitä ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eiks jossain Turun metsissä just ollu joku naismetsänpeikko jota eivät saa kiinni kun hiippailee ihmisten nurkissa syötävää etsimässä.

Lukitkaa ovet Turunseudulla.

Miksi? Siinähän on jollekulle ystävä. Tulee omatoimisesti kotiin. Kilttien unelma!

Itse olin muutama vuosi sitten lähellä syrjäytymistä. Olin kaksi vuotta työttömänä kymmenen vuoden pätkätyökierteen päätteeksi vailla suuntaa. Aloin masentumaan ja alkoholi alkoi maistumaan liian usein.

Sitten tajusin ryhdistäytyä ja opiskelin uuden ammatin. Sen jälkeen taas pätkätöitä vuoden verran kunnes sain elämäni ensimmäisen vakipaikan tältä uudelta alalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No eiks jossain Turun metsissä just ollu joku naismetsänpeikko jota eivät saa kiinni kun hiippailee ihmisten nurkissa syötävää etsimässä.

Lukitkaa ovet Turunseudulla.

Miksi? Siinähän on jollekulle ystävä. Tulee omatoimisesti kotiin. Kilttien unelma!

😬

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin olen nainen ja syrjäytynyt. Eikä ole poika- tai muitakaan ystäviä. Ei ammattia, ei töitä. Masennusta ja kituuttamista koko elämä. Koti on sentään, enkä ole juoppo tai narkkari, joten huonomminkin voisi tietysti olla.

Hanki koulutus. Samalla saat niitä ystäviä.

Olen yrittänyt, niin nuorena kuin nyt vanhanakin (yli 40), mutta musta ei ole siihen. Mielenterveys on liian huono, siihenkin olen hakenut apua huonoin tuloksin. Nyt olen luovuttanut kaiken suhteen ja toivon vain eläkkeelle pääsyä.

Vierailija kirjoitti:

Olen ihan ok näköinen 28v nainen ja käyn joskus osa-aikatöissä, en ole ikinä seurustellut miehen (tai naisen) kanssa. Niin vaan minuakin on netissä huoriteltu silti.

 

Voi ei, oletko tossissasi että netissä joku puhuu tuollaista. Nyt kun vielä kasvat aikuiseksi ja kestät kuin mies. Jos joku on sanonut sinulle että elämä on reilua, hän valehteli, sillä ei ole. Ainoa mitä voimme onnemme eteen tehdä on muuttaa omaa suhtautumista, asennetta ja tulevia tekoja. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi ja sinun päätöksistä. Elämässä tulee vastoinkäymisiä ja onnettomuuksiakin, mutta siltikin sinä olet sen jälkeen vastuussa SINUN elämästäsi, koska kukaan ei voi elää sitä sinun puolestasi. Itsetuntemus, kärsivällisyys ja riittävän hyvään tyytyminen vie jo pitkälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On niitä, joilla ei siis ole työhistoriaa päivääkään, joko ikuinen opiskelija tai ei koulutustakaan päivääkään. 

Olen syrjäytynyt, mutta koulutukseltani akateeminen ja hyvässä työssä. Mulla ei vaan ole ketään sukulaista, ketään ystävää, ei edes ketään tuttua tässä kaupungissa. Omat vanhemmat ei ole pitäneet yhteyttä vuosikymmeniin. Syrjäytyminen ei ole siis synonyymi työttömyydelle. Voi olla työssä mutta syrjäytynyt ja osaton.

Taloudellisesti itsenäinen, hyvin toimeentuleva, terve ihminen ei ole syrjäytynyt. 

Syrjäytymisestä puhutaan, kun ihmisen vaikutusmahdollisuudet oman elämänsä ja yhteiskunnallisen osallisuuden suhteen ovat olennaisesti heikontuneet. Ihminen on ajautunut vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolelle.