Onko syrjäytyneitä naisia olemassa?
Kommentit (93)
Olen ihan ok näköinen 28v nainen ja käyn joskus osa-aikatöissä, en ole ikinä seurustellut miehen (tai naisen) kanssa. Niin vaan minuakin on netissä huoriteltu silti.
On, mutta naisten työttömyys ja vanhempien nurkkaan jääminen ei ärsytä ihmisiä niin paljon.
Minun setäni on tällainen syrjäytynyt mies. Hän on saanut kerran naisen ja naiselta kaksi lasta. Nämä aikuiset naiset asuvat setäni luona ja kaikki kolme on kouluttamattomia, alkoholiin taipuvaisia työttömiä sossupummeja.
Minä. Masentunut, kyllästynyt, v.ttuuntunut. Olen tekemisissä kaupan kassan kanssa, siinä sosiaaliset kontaktini.
Littoisten Metsänpeikko, Laukku-Leena, Runosmäen Ruusu jne.
On niitä, joilla ei siis ole työhistoriaa päivääkään, joko ikuinen opiskelija tai ei koulutustakaan päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
On, mutta naisten työttömyys ja vanhempien nurkkaan jääminen ei ärsytä ihmisiä niin paljon.
Minun setäni on tällainen syrjäytynyt mies. Hän on saanut kerran naisen ja naiselta kaksi lasta. Nämä aikuiset naiset asuvat setäni luona ja kaikki kolme on kouluttamattomia, alkoholiin taipuvaisia työttömiä sossupummeja.
Naisten jääminen vanhempien nurkkaan ei ärsytä niin paljon koska naiset todennäköisemmin hoitaa niitä vanhempiaan. Kun taas aikuinen mies voi olla itse vanhempiensa huollettavana.
Voi olla, mutta niilläkin on poikaystävät.
Vierailija kirjoitti:
On niitä, joilla ei siis ole työhistoriaa päivääkään, joko ikuinen opiskelija tai ei koulutustakaan päivääkään.
Olen syrjäytynyt, mutta koulutukseltani akateeminen ja hyvässä työssä. Mulla ei vaan ole ketään sukulaista, ketään ystävää, ei edes ketään tuttua tässä kaupungissa. Omat vanhemmat ei ole pitäneet yhteyttä vuosikymmeniin. Syrjäytyminen ei ole siis synonyymi työttömyydelle. Voi olla työssä mutta syrjäytynyt ja osaton.
Eikös syrjäytymisellä yleensä tarkoiteta sitä, että on jäänyt työelämän ja opiskelun ulkopuolelle? Esim. itselläni ei ole sosiaalista elämään melkeinpä lainkaan, mutta kuitenkin opiskelen, täten en siis pidä itseäni syrjäytyneenä. Tämä huomio siis edelliset kommentit lukeneena.
Wikipedian mukaan: "Syrjäytymiselle ei ole vakiintunutta määritelmää suomenkielisessä sosiaalitutkimuksessa, mutta sitä käytetään usein kuvaamaan yksilön, kotitalouden tai jonkin ihmisryhmän joutumista taloudellisesti ja sosiaalisesti ongelmallisiin olosuhteisiin, joista on huonot mahdollisuudet vapautua."
Tuon määritelmän mukaan esim. iäkkäämmät, yksinäiset, pienintä mahdollista eläkettä saavat naiset ovat syrjäytyneitä, ja heitä on varmaan aika paljon.
m31. kirjoitti:
Voi olla, mutta niilläkin on poikaystävät.
Jo viestiäsi ennen oli kolme syrjäytynyttä naista jolla ei ole poikaystävää. Se on ennenkin huomattu ettei syrjäytynyt mies kuuntele ketään muuta kuin omia aivoituksiaan ja omia pinttyneitä käsityksiään.
On tietenkin. Ei siihen tarvita monesti kuin työkyvyttömyyden aiheuttama sairaus, että syrjäytyy. Sairaana ei välttämättä jaksa ihmissuhteitakaan ylläpitää.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Luulen, että kaltaisiani naisia, jotka ovat ilman työ- tai opiskelupaikkaa sekä vailla tarvitsemaansa hoitoa tai kuntoutusta on paljon. Vaikka sosiaalisua suhteitakaan ei ole, on jäljellä kuitenkin jonkinlaiset sosiaaliset taidot, eikä siksi vaikuta niin oudolta. Jos ei ole päihde-, käytös- tai talousongelmia, menee kevyesti läpi kaikista yhteiskunnan turvaverkoista, koska ei joudu viranomaisten kanssa tekemisiin em. ongelmista johtuen. Sitten voikin olla se näkymätön syrjäytynyt loppuelämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On niitä, joilla ei siis ole työhistoriaa päivääkään, joko ikuinen opiskelija tai ei koulutustakaan päivääkään.
Olen syrjäytynyt, mutta koulutukseltani akateeminen ja hyvässä työssä. Mulla ei vaan ole ketään sukulaista, ketään ystävää, ei edes ketään tuttua tässä kaupungissa. Omat vanhemmat ei ole pitäneet yhteyttä vuosikymmeniin. Syrjäytyminen ei ole siis synonyymi työttömyydelle. Voi olla työssä mutta syrjäytynyt ja osaton.
Olet ehkä yksinäinen, mutta et syrjäytynyt. Syrjäytynyt on jäänyt yhteiskunnan ulkopuolelle. Työelämässä oleva on edelleen täysivaltainen yhteiskunnan jäsen ja toimija.
En tiedä olenko syrjäytynyt kun tietoisesti olen halunnut omaa aikaa ja rauhaa. Olen alle 30v. Kyllästynyt pinnallisiin suhteisiin ja tapahtumiin. En halua olla lopullisesti erakkokaan mutta oikeasti on muuta tekemistä kuin tyhjät ihmissuhteet. Uskon että ihmisuhteita vielä löytyy mutta olen tarvinnut aikaa selvittää elämää itsellenikin.
On. Ei tarvitse edes kuoltuani laittaa ilmoitusta lehteen, kun juuri kukaan ei edes tiedä, että olen olemassa,