Kuinka petit tai petät kumppaniasi?

Vierailija kirjoitti:

Älä lähde suhteeseen yksiavioisen ihmisen kanssa, jos et pysty yksiavioisuuteen.

Ihan yksinkertaista, en ymmärrä miten tämä voi olla niin vaikeaa tajuta.

Minä sanon alussa, että haluan kahdenkeskisen suhteen, jossa molemmat ovat uskollisia. Jos se on joku kynnyskysymys ja pitää saada "potkua" muualta, en halua alkaa suhteeseen. Valehtelu on väärin, ja tässä asiassa täysin mustavalkoista. 

Yhtäkään hyvää, oikeuttavaa syytä pettämiselle ei ole olemassa. Lupasit olla yksiavioinen, olet yksiavioinen tai eroat. 

...vaikka tietenkin tosiasiassa kyse on siitä, että varattu saa enemmän huomiota koska on todistettavasti haluttava. Moni pettäjä ei saisi yhtä paljon huomiota muilta, jos ei olisi suhteessa. Sehän siinä kiikastaakin, eikö? Yksin maristaan kun mistään ei saa ja kaikilla on korkeat kriteerit, suhteessa ollessa keikutaan pää pilvissä, "olen maailman paras, saan kenet vaan"-asenteella. Ei uskalleta jättää, koska yksin ollessa itsevarmuutta ei löydy, eikä näin ollen kumppaneitakaan.

Kun ei ole sitä hätävara-puolisoa kotona joka tekee sen, ettei pettäjä pelkää pakkeja koska ei jää yksin.

En tule ikinä ymmärtämään pettämistä enkä pettäjiä, ja toivoisin että se olisi edelleen rikos. Koska sitähän se on - uhrille jää traumoja ja mahdollisuus löytää uusi rakastettu pienenee, koska ei luota enää. Samoin käy esim. monille parisuhdeväkivallan ja raiskauksen uhreille. 

Yhtäkään syytä en näe sille, että petetään eikä jätetä. Lapset eivät ole syy, paska liitto on lapsille huonompi kuin eronneet vanhemmat. 

Jos lupaat olla pettämättä, niin et petä. Niin se nyt vaan yksinkertaisesti menee, kun sovit jotain. Muissakin asioissa sovitusta pidetään kiinni - miksi parisuhde olisi eri asia? Vai pitääkö pettäjä parisuhdetta jotenkin arvottomana asiana josta tehdään pelkkiä leikki-sopimuksia? Jos haluat vierasta, eroa. Muuten sanallasi ei ole mitään merkitystä missään muussakaan asiassa - koska sinähän olet kykeneväinen satuttamaan toisia, ja selittämään itsellesi minkä tahansa rappeuman moraalissasi. Pettäjillä on kaikilla päässä vikaa, terve ihminen ei halua satuttaa toisia. Terve ihminen myöskin tietää, mikä satuttaa, koska terveellä ihmisellä on empatiakyky. Pettäjältä en uskoisi enää mitään, edes sitä mihin kellonaikaan on sovittu että tavataan. Mikä estää rikkomasta mitä tahansa sopimusta tai lupausta, jos edes parisuhdetta ei kunnioita paskan vertaa? Senhän pitäisi olla yksi isoimpia luottamusasioita joka vaikuttaa koko elämään. Jos kykenee rikkomaan suurissa asioissa, mikä estää rikkomasta pienimmissäkin?

Heitän aina kaveripiiristäni pettäjät, enkä koskaan lainaa heille rahaa enkä päästä enää kotiini tms. Mikä estää heitä varastamasta, väittämästä etten koskaan lainannut, tai vaikka ajamasta autolla ylitseni? Osoittihan tyyppi jo, että kykenee satuttamaan ihmistä, jota hän muka rakastaa, eikä kunnioita sopimuksia paskaakaan. :D

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Psykopatiasi lisäksi kuulostat siltä, että olet petturuudestasi jollakin perverssillä tavalla ylpeä, ja nyt täällä kuvottavana epäihmisenä ohjeistamassa muita.

Vierailija kirjoitti:

Älkää aliarvioiko puolisoitanne.

Nimenomaan. On todella ala-arvoista kuvitella että joku toisi sivusuhteensa omaan kotiin jos ei nimenomaan ole tarkoitus jäädä kiinni, tai tosiaan ei enää löydy sen vertaa kunnioitusta sitä puolisoaan kohtaan että välittäisi enää asiasta. Samoin kaikki tuo muu liipalaapa. Minä en uhraa ajatustakaan yhdellekään tyttöystävälle silloin kun olen kotona perheen kanssa, ja he tietävät sen myös joten eivät todellakaan soittele tai viestittele ilman lupaa.

On todellista puolison aliarvoimista kuvitella että hän on niin tyhmä etteikö pystyisi halutessaan yhtä irtosuhdetta pyörittämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Psykopatiasi lisäksi kuulostat siltä, että olet petturuudestasi jollakin perverssillä tavalla ylpeä, ja nyt täällä kuvottavana epäihmisenä ohjeistamassa muita.

Hyvähän se on vinkkejä jakaa jos oikeasti täällä on niin tyhmiä puolisoja että esim. raahaavat hoitojaan omaan kotiinsa, antavat puolison käpistellä puhelintaan ja muita yhtä alokasmaisia virheitä.

Eniten ällöttää te jotka ette uskalla erota taloudellisista syistä tai peläten yksinäisyyttä tai sukulaisten suhtautumista. Lapset ei myöskään ole mikään syy vaan petät myös heidät pitämällä heitä tekosyynä. Pelkurimaista ja alhaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Psykopatiasi lisäksi kuulostat siltä, että olet petturuudestasi jollakin perverssillä tavalla ylpeä, ja nyt täällä kuvottavana epäihmisenä ohjeistamassa muita.

Hyvähän se on vinkkejä jakaa jos oikeasti täällä on niin tyhmiä puolisoja että esim. raahaavat hoitojaan omaan kotiinsa, antavat puolison käpistellä puhelintaan ja muita yhtä alokasmaisia virheitä.

Tällä palstalla liikkuvat elimenmetsästäjä-pettäjät ovat tasoa ”antakaa muiden elää elämäänsä - yhyy, byääh, mulla on vahva libido kuten horoäidillänikin oli”. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässään törmäävät ajatuksiin, että heidät ihan oikeasti tuomitaan teoistaan, ne liitot päättyvät. Ihmiset puhuvat. Kukaan ei halua epärehellistä puolisoa, nykyaikana on avoimet suhteet sellaista varten - se ei ole tabu. Pettämisen tarve - salassa paneskelu - on ainoastaan ja vain persoonallisuushäiriön merkki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Psykopatiasi lisäksi kuulostat siltä, että olet petturuudestasi jollakin perverssillä tavalla ylpeä, ja nyt täällä kuvottavana epäihmisenä ohjeistamassa muita.

Hyvähän se on vinkkejä jakaa jos oikeasti täällä on niin tyhmiä puolisoja että esim. raahaavat hoitojaan omaan kotiinsa, antavat puolison käpistellä puhelintaan ja muita yhtä alokasmaisia virheitä.

Tällä palstalla liikkuvat elimenmetsästäjä-pettäjät ovat tasoa ”antakaa muiden elää elämäänsä - yhyy, byääh, mulla on vahva libido kuten horoäidillänikin oli”. Varmaan ensimmäistä kertaa elämässään törmäävät ajatuksiin, että heidät ihan oikeasti tuomitaan teoistaan, ne liitot päättyvät. Ihmiset puhuvat. Kukaan ei halua epärehellistä puolisoa, nykyaikana on avoimet suhteet sellaista varten - se ei ole tabu. Pettämisen tarve - salassa paneskelu - on ainoastaan ja vain persoonallisuushäiriön merkki.

Höpö höpö. Jos sinä olet vahvasti monogamiaan kallellaan niin sitten sinä olet, mutta ihan turha kuvitella että se olisi mitenkään yleistettävissä loppuun populaatioon.

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.

En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.

Minulle seksi on tärkeää!

Siitä syystä minulla on hyvää seksiä 16 vuotta nuoremman avovaimoni kanssa 5-8 kertaa viikossa.

Kuitenkin minulla on joka viikko 2-3 uutta sukupuolikumppania iältään 25 v tai nuorempia.

Uusia kumppaneita koska koetussa naisessa / tytössä ei ole mielenkiintoa.

Vuonna 2019 kumppaneita oli 1 + n. 130.

En minä petä ketään niin kauan kuin pidän huolen, että varmasti tyydytän avo kumppanini.

M. 55

Chonburi, Thailand

Miespuolisen työkaverin mielestä kun nainen tunkee väkisin syliin ja iholle, se ei ole pettämistä. Sitä on mennyt siinä mukana ja minkäs voi mies siinä sitten. Juttelimme Dannystä ja Armista, tilanteen jonka hän luki miehen hyväksi ja minä mieheltä naisen hyväksi_käytöksi.

Ei ole ollut jutunjuuria tuon jälkeen. Ei pysty. Koska ilmeisemmin minun neutraalit keskustelut luetaan syliin ja iholle tulemiseen, niin parempi olla tervehdys väleissä ja olla puhumatta mistään muusta.

Ja ei, en ole heikko nainen joka ei voi vastustaa just tuota miestä vaan jo aiemmin huomasin kuinka kaikki keskustelut vietiin seksiin. Puuttui neutraali keskustelu. Nyt ymmärrän miksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.

En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.

Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En petä fyysisesti, mutta viestittelen ahkerasti kaverin/vanhan tutun kanssa. Joskus aika tuhmiakin juttuja. Olen aika ihastunut, mutta molemmilla on perhe eikä aikomusta erota. Molemmat tahoillaan "ihan tyytyväisiä".

Mikroaaltouunipettäjä, te vuosituhannen uusi ihmisvariaatio. Huoh.

Mitä on ”tuhmat jutut”? Jotain alapäätarinointia? Kirjallista kuvailua elimistä?

Surullista.

Sellaista pientä flirttiä ja vihjailua pitkin päivää. Joskus kerromme mitä toisillemme haluaisimme tehdä.

Ja näemme monesti ihan "livenä" mutta mitään ei tapahdu emmekä silloin puhu 'tuhmia' vaikka olisimme kaksinkin - emme ole koskaan edes suudelleet. Molemmat ovat toisilleen pientä piristystä arkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.

En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.

Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.

Pahinta on tosiaan tuo kuvittelu ettei kukaan tiedä mitään. Itse huomaan kyllä enkä voi ymmärtää näitä jotka ei muka näe mitään. Voi sitä itseään niinkin pettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En petä fyysisesti, mutta viestittelen ahkerasti kaverin/vanhan tutun kanssa. Joskus aika tuhmiakin juttuja. Olen aika ihastunut, mutta molemmilla on perhe eikä aikomusta erota. Molemmat tahoillaan "ihan tyytyväisiä".

Mikroaaltouunipettäjä, te vuosituhannen uusi ihmisvariaatio. Huoh.

Mitä on ”tuhmat jutut”? Jotain alapäätarinointia? Kirjallista kuvailua elimistä?

Surullista.

Sellaista pientä flirttiä ja vihjailua pitkin päivää. Joskus kerromme mitä toisillemme haluaisimme tehdä.

Ja näemme monesti ihan "livenä" mutta mitään ei tapahdu emmekä silloin puhu 'tuhmia' vaikka olisimme kaksinkin - emme ole koskaan edes suudelleet. Molemmat ovat toisilleen pientä piristystä arkeen.

Hyi vittu 😁 Kyllä voi olla ihmiset reppanoita. ”Mä haluaisin koskettaa sua sinne!” ”Nussittuna nukkuisit paremmin!” Haluaisin nähdä sun peeeniksen ja tietää miltä maistut - hihihihi - pikkarit kastui, päivä piristyi!”

Toivottavasti joku joskus toimittaa viestittelynne lapsillenne. Mitä nuorempia, sen parempi.

Aika usein se on mies joka "tunkee syliin", itse en voi ymmärtää ketä kiinnostaa ihminen jolla sormus sormessa. Olen erehtynyt varattuihin, mutta jokainen on itse tehnyt aloitteen ja salannut statuksensa. On otettu facebookissa yhteyttä, tultu baarissa iskemään jne.

Itse en ainakaan niin heikon ihmisen kanssa olisi joka ei varattuna pysty kieltäytymään joltain syliin tunkijalta. Saahan siitä viehättyä, mutta ei sen tarvitse edetä petokseen.

Ymmärrän senkin että vuosien saatossa asiat, halukkuudet, mieltymykset ym voivat muuttua mutta ei siinä ratkaisu ole petos vaan asian selvittäminen, keskustelu, ero tai uudet yhdessäsovitut järjestelyt.

Lapset, raha ja lähipiirin mietteet ei ole syy olla yhdessä. Kertoo vaan ihmisen heikkoudesta jos tarvitsee aisankannattajan, kodinhoitajan tms. panokumppanin lisäksi.

Muistakaa hoitaa puutarhaa!

T. Ile

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.

En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.

Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.

Aika rankkaa tekstiä ja analyysiä työnnät tänne... :-/

Voisitko hieman avata miksi assosioit vienti-inssit ja pedaripiirteet noin vahvasti toisiinsa?

Alkaa hieman häiritä tuo, oman kokemukseni mukaan ihan aikuista seuraa kuitenkin suurin osa hakee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä elämänkokemuksella te revitte nää jutut?

Onko teidän mielestä suhde aina huono jos jompikumpi pettää? Ei ole.

Melko musta-Valkosta ajattelua, että kerran sovittu tai luvattu pitää pitää seuraavat 30-60vuotta.

Minäkin nuorena luulin tietäväni kaikesta kaiken ja lupailin yhtä jos toista ja ihan aidosti uskoinkin niin. Kummasti sitä vuosien myötä ymmärrys laajenee, eikä kaikkea katsele yhden putken läpi.

Joskus ero on paras ratkaisu, mutta ei se aina automaattisesti niinkään ole. Turha mennä toisia neuvomaan miten tää elämä kuuluu elää. Jos sun ajatusmaailma on kapea, anna muiden olla ihan rauhassa mitä on.

Yhdessä sovittua voi myös yhdessä muuttaa myöhemmin, jos elämäntilanne on muuttunut. Vaikka alunperin olisi sovittu yksiavioisuudesta, voidaan myöhemmin keskustella suhteen tilasta ja vaikka sopia siitä avoimesta suhteesta, jos se on molemmille ok. Tai sitten yrittää parantaa yhteiselämää jotenkin muuten.

En ymmärrä, miksi tuota keskustelua ei voi edes yrittää käydä, jos taustalla ei ole se itsekäs syy, että itse kyllä haluaisi olla myös muisen kanssa mutta ei halua suoda samaa mahdollisuutta kumppanille.

Koska kyse on siitä, että alitajuisesti kiksit saa kumppanin _pettämisestä_ - salaisesta touhusta, alistamisesta, luottamuksen rikkomisesta, ei niinkään vieraasta seksistä. Kusetuksen onnistumisesta. Ei tässä mitään keskuteluja tai avoimia liittoja haluta, halutaan pahuuden tuomaa jännitystä. Nuo kuvottavat vienti-inssit ovat sentään rehellisiä: pikkutyttölihaa metsästetään ja sen jälkeen heistä on _hienoa_ kikkailla niin, ettei kotona/tuttavapiirissä koskaan voitaisi edes arvata heidän perverssejä puolipedaripiirteitään ja ihmisyytensä irvokkuutta.

Joillakin varmasti näin, mutta itse olen törmännyt enemmänkin niihin jotka eivät vaan eroa vaikka ehkä jotain syyllisyyttä potevatkin. Vieraalta saa (parempaa) seksiä, mutta arkielämää ei uskalleta laittaa uusiksi, alkaa sinkuksi, vaan loukataan siinä sivussa puolisoa.

Aivan täysin samaa mieltä!

T. Nainen joka tähän mennessä pettänyt yhden kerran.

Se on oikeasti haastava ja riskialtis tilanne, kun suhteessa halut ovat epätasapainossa. Toinen voi tuntea suurta surua ja vihaa ja hylätyksitulemisentunnetta, jos toinen ei halua vuosikausiin. Silloin on isot riskit, jos on esim. humalassa ja tässä hylkäämisentunteessaan liikenteessä ja tulee kiehtova ihminen siihen, joka onkin kiinnostunut juuri siitä, mitä eniten maailmassa sillä hetkellä kaipaat, eli siitä, että olet haluttu. Se on ihan hiuksenhieno se raja, jossa sivistynytkin ihminen horjuu päättäväsyydessään siinä tilanteessa. Se, lähteekö sitten mukaan vai ei, johtuu sitten persoonasta ja itsestä ainoastaan. Ei siihen vaikuta suhteen tila, tai mikään sellainen enää. On vain ihminen, joka humalaisilla aivoillaan tekee hyvin lyhyen tähtäimen valintoja omassa elämässään. Näistä ei hirveästi ole kuitenkaan haittaa, koska jäävät siihen ja ihminen katuu jälkeenpäin. Sitten on eri tilanne, jos suhde lähtee esim. työpaikalla alkuun, kuten usein on. Nämä ovat niitä vakavampia. Ihminen tunnetaan jo jollakin tasolla, ihastusta on ja voimakasta ja pitkäkestoista vetoa. Vähitellen järjestellään enemmän ja enemmän yhteisiä kohtaamisia ja suhde syvenee. Se tunne siihen työkaveriin on ihan uutuudessaan niin paljon kirkkaampi ja kihellyttävämpi kuin arjessa ryvettynyt vanha rakkaus omaan kumppaniin, että sitä on vaikea, ihan mahdotonkin saada pois mielestään. Tilanne jatkuu vuosikausia, koska olosuhteet pysyvät samana ja ihmiset pysyvät samana, sivusuhde pysyy tuoreena, koska todellista sitoutumista ei niissä tapahdu. Ihmisellä on sillon koti ja sitten on syvimpiä, narsistisia tarpeitaan täyttävä sivusuhde, jossa saa huomiota, tunnetta ja olla haluttava. Tilanne yleensä kestää niin pitkään, että jää kiinni. Salailu on työlästä ja siinä sattuu lipsahduksia jossakin vaiheessa. Pettäjä voi myös alitajuisesti haluta kiinnijäämistään, koska kaksoiselämä ja salailu on vaativaa. Sen jälkeen hän on vapaa. Mitä tähän voisi sanoa kuin, että pitäkää rakkaistanne huolta ja osoittakaa huomiota, vaikka olisi raskastakin. Siitä se kaikki lähtee. Sitten on psykologien mielestä ihmisiä, jotka pettää, vaikka olisivat suhteessaan onnellisia. Sitä on jotenkin vaikea kuvitella, mutta ehkä heitäkin on.