Onko pakko olla isä?

Ap eiköhän nainen halunnut vauvakuumeessa paksuksi tulla ja sitoa suhteeseen huijaten ehkäisystä. Osalla suhdekaan ei merkityksellinen kunhan vain raskaaksi tulee mielitietylleen. Hyvin tavallista

Älä nussi jos et halua olla isä,tyhmä!!!!

Kerronpa omakohtaisen tarinan. Minä sain alkuni vahingossa, kunnuoret vanhempani leikkivät aikuisten leikkejä. Se oli vielä sitä aikaa, jolloin ehkäisyvälineiden saanti oli ainakin pienellä paikkakunnalla hankalaa eikä aborttiakaan saanut tuosta noin vain. Nuori isä kauhistui ja livisti paikalta. Nuori äiti päätti vanhempiensa tuella pitää lapsen ja huolehtia hänestä yksin. Äidin motto oli: Kun kerran läksit, ei takaisin ole tulemista.

Isä kuitenkin palasi lapsen synnyttyä ja halusi jakaa vastuun. Ei käynyt äidin pirtaan. Kun isä oli nähnyt nukkuvan lapsensa, ajettiin hänet pois. Eikä isästä saanut koskaan puhua tai kysellä mitään. Eli minä elin ilman isää. 

Vasta vanhoilla päivillä sukututkimusharrastuksen innoittamana aloin ottaa selvää isän puoleisista juuristani. Yksinkertaisuudessani olin kuvitellut, että vain harva tietäisi asiasta, mutta minä itse olinkin se ainut, joka ei tiennyt. Molemmat vanhempani olivat silloin jo kuolleet, kun asiat selvisivät. - Erään lääkärin kommentti: Kyllä jokainen isänsä tietää. Minulla loksahti suu auki, kun tämä minulle sanottiin. Ei tiedä, vaikka ehkä haluaisikin tietää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Minä olisin halunnut abortin ja naiselle sen kerroin, mutta liian myöhään. Nainen alussa itsekin pohti aborttia ja sanoi ettei tiedä mitä tehdä ja anoin tukevani joka tapauksessa. Hän on todella kiltti (ärsyttäväksi sti välillä) ja rakastava enkä ole koskaan tuntenut olevani kenellekään niin tärkeä. Ajattelin että hänestä ulee hyvä äiti joten en sanonut mitään abortista ja sen sijaan kerroin hänelle mitä kaikke voimme yhdessä perheenä tehdä. Asia todella konkretisoitui minulle sen jälkeen kun sain tietää sukupuolen. Kerroin naiselle että haluaisin sittenkin hänen tekevän abortin. Suuttui ja oli sitä kuulemma harkinnut mitta ei pystynyt. Sen jälkeen emme olleet tekemisissä. Palasin heidän elämäänsä kun lapsi syntyi. Silloin nainen sanoi ettei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä mutta lasta saan tavata. Mutta halusin yrittää olla perhe, mitta ei tästä ole tullut mitään. Tytön äiti kyllä on antanut minun olla lapsen kanssa vapaasti ja tehdä asiat omalla tavallani ja välillä olen ollut todella onnellinen heidän kanssaan ja silloin olen naisellekin puhunut halustani olla heidän kanssaan lopun elämää ja sillä hetkellä todella tarkoitin sitä. Elimme kuin perhe ja mekin olimme naisen kanssa ihan läheisiä, seksiä oli ja lomamatkoja ulkomaille perheenä. Mutta olen nyt vaan tajunnut ettei minusta ole tähän hänen kanssaan.

Kun kerroin hänelle niin hän suuttui ja sanoi etten saa tulla enää heidän kotiinsa ja saisin odottaa eteisessä aina kun hain tytön mutta tyttö oli asiasta aina raivoissaan ja itki ettei halua tulla joten äiti sanoi että voin tulla sisälle ja otamme siinä vaihdon yhteydessä vähän aikaa rauhassa että tytölle helpompi. Mutta ei se ole kivaa olla siinä kun alussa äiti aina alkoi lopulta huutamaan ja itkemään. Lopetti sen kyllä lopulta kun olimme sitä mieltä että huuto lapsen edessä ei hyvä ja oli aina toisessa huoneessa siihen asti kun lähdimme tytön kanssa. Mutta ei se ole herkkua siellä olla. Lapsen äiti tuli kotiini auttamaan siivoamaan ja laittamaan sen kuntoon sitä varten että tytöllä olisi siellä helpompi olla, hankki sängyn ja lakanoita tytölle (minulla ei kovin hyvä rahatilanne), jos se helpottaisi tytön lähtöä aina.

Busted, aborttia ei voi tehdä enää siinä vaiheessa kun sukupuoli selviää. Olet törkeä ääliö, ap.

Rakenneultra viikoilla 19-21. Abortin voi tehdä vielä viikolle 20 eli olisi voinut tehdä, jos nopeasti olisivat toimineet ja valviralta luvan saaneet. Täysin paska tekohan tuo on ilmoittaa siinä vaiheessa oikeat toiveet kun toinen jo ostelee rattaita yms.

T. Abortti vk20 sosiaalisista syistä

Abortti raskausviikolla 20 SOSIAALISISTA syistä? Etkö mieltäsi tiennyt ennen raskausviikkoa 12?

Ei sosiaalisista syistä tehdä enää 20+0 jälkeen. Kukkua kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Minä olisin halunnut abortin ja naiselle sen kerroin, mutta liian myöhään. Nainen alussa itsekin pohti aborttia ja sanoi ettei tiedä mitä tehdä ja anoin tukevani joka tapauksessa. Hän on todella kiltti (ärsyttäväksi sti välillä) ja rakastava enkä ole koskaan tuntenut olevani kenellekään niin tärkeä. Ajattelin että hänestä ulee hyvä äiti joten en sanonut mitään abortista ja sen sijaan kerroin hänelle mitä kaikke voimme yhdessä perheenä tehdä. Asia todella konkretisoitui minulle sen jälkeen kun sain tietää sukupuolen. Kerroin naiselle että haluaisin sittenkin hänen tekevän abortin. Suuttui ja oli sitä kuulemma harkinnut mitta ei pystynyt. Sen jälkeen emme olleet tekemisissä. Palasin heidän elämäänsä kun lapsi syntyi. Silloin nainen sanoi ettei tarvitse olla hänen kanssaan tekemisissä mutta lasta saan tavata. Mutta halusin yrittää olla perhe, mitta ei tästä ole tullut mitään. Tytön äiti kyllä on antanut minun olla lapsen kanssa vapaasti ja tehdä asiat omalla tavallani ja välillä olen ollut todella onnellinen heidän kanssaan ja silloin olen naisellekin puhunut halustani olla heidän kanssaan lopun elämää ja sillä hetkellä todella tarkoitin sitä. Elimme kuin perhe ja mekin olimme naisen kanssa ihan läheisiä, seksiä oli ja lomamatkoja ulkomaille perheenä. Mutta olen nyt vaan tajunnut ettei minusta ole tähän hänen kanssaan.

Kun kerroin hänelle niin hän suuttui ja sanoi etten saa tulla enää heidän kotiinsa ja saisin odottaa eteisessä aina kun hain tytön mutta tyttö oli asiasta aina raivoissaan ja itki ettei halua tulla joten äiti sanoi että voin tulla sisälle ja otamme siinä vaihdon yhteydessä vähän aikaa rauhassa että tytölle helpompi. Mutta ei se ole kivaa olla siinä kun alussa äiti aina alkoi lopulta huutamaan ja itkemään. Lopetti sen kyllä lopulta kun olimme sitä mieltä että huuto lapsen edessä ei hyvä ja oli aina toisessa huoneessa siihen asti kun lähdimme tytön kanssa. Mutta ei se ole herkkua siellä olla. Lapsen äiti tuli kotiini auttamaan siivoamaan ja laittamaan sen kuntoon sitä varten että tytöllä olisi siellä helpompi olla, hankki sängyn ja lakanoita tytölle (minulla ei kovin hyvä rahatilanne), jos se helpottaisi tytön lähtöä aina.

Busted, aborttia ei voi tehdä enää siinä vaiheessa kun sukupuoli selviää. Olet törkeä ääliö, ap.

Rakenneultra viikoilla 19-21. Abortin voi tehdä vielä viikolle 20 eli olisi voinut tehdä, jos nopeasti olisivat toimineet ja valviralta luvan saaneet. Täysin paska tekohan tuo on ilmoittaa siinä vaiheessa oikeat toiveet kun toinen jo ostelee rattaita yms.

T. Abortti vk20 sosiaalisista syistä

Abortti raskausviikolla 20 SOSIAALISISTA syistä? Etkö mieltäsi tiennyt ennen raskausviikkoa 12?

Ei sosiaalisista syistä tehdä enää 20+0 jälkeen. Kukkua kirjoittaa. 

No anteeksi olen tarkempi.

T. Abortti 19+5

Ps. Sain tietää olevani raskaana alle viikkoa aiemmin.

Oletko katsonut koskaan kadonneen jäljillä ohjelmaa?

Ihmisille on todellakin tärkeää tuntea biologiset vanhempansa. Siitä jää hylätyksitulemisen kokemus joka vaikuttaa koko elämän ajan ikävällä tavalla.

Eli kannattaa olla jollain tapaa yhteydessä mikäli väliltät tyttäresi terveydestä.

Sä olet jo isä. Eli on pakko olla isä. Vaikka et näkisi lasta enää koskaan, sä olet silti  hänen isänsä.  Se on sun valintasi sitten, että minkälainen isä. Poissaoleva/huono isä? Toivottavasti et. 

Kyllä sä sen verran saat itsestäsi irti, että käyt vaikka kylässä kerran viikossa ja viet lapsen pihalle leikkimään (jos tämä äidille käy).  Jos et muuhun pysty. Sitten viikonloppuisä, kun pystyt siihen.  

Vierailija kirjoitti:

Sä olet jo isä. Eli on pakko olla isä. Vaikka et näkisi lasta enää koskaan, sä olet silti  hänen isänsä.  Se on sun valintasi sitten, että minkälainen isä. Poissaoleva/huono isä? Toivottavasti et. 

Kyllä sä sen verran saat itsestäsi irti, että käyt vaikka kylässä kerran viikossa ja viet lapsen pihalle leikkimään (jos tämä äidille käy).  Jos et muuhun pysty. Sitten viikonloppuisä, kun pystyt siihen.  

Ja sitten vuoroviikkoisä, itsekin taistelin itseni vuoroviikkoisäksi ja elän elämäni onnellisinta aikaa. T. 44-v valkoinen heteromies

Vaikka isä juoksisi miten isyyttään karkuun, tulee se vastaan myöhemmin, lapsen aikuistuttua, tavalla tai toisella.

Minusta ei kenenkään ole pakko olla vanhempi. Jos oma pää kestää luopumisen niin se on Ok, mutta lapsi tulee jossain vaiheessa etsimään juurensa. Se on eri juttu miten lapsen psyyken käy, riippuu elinolosuhteista ja siitä miten lähivanhempi asian käsittelee lapsensa kanssa .

Jää nähtäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.

t.kristallikissa

Isättömyys vaikuttaa paljon ihmisen elämään. Tytär saattaa ajatella, että on jotenkin huono kun ei kelvannut isälleen. Ja etsiä koko elämänsä isän rakkautta.

Jo on v-mäisiä kommantteja ap saanut, vaikka rehellisesti ja kypsästi pohtii tilannetta ja tunteitaan.

Ei, ei ole pakko olla isä. Kukaan ei voi tunteitaan pakottaa.

Itse kasvoin ilman isää ja ihan normaali, elämässä pärjännyt ihminen minustakin tuli. En ole isääni kaivannut elämääni, miksi olisin - vierasta ihmistä, johon minulla ei ole muuta suhdetta kuin DNA?

Lapsi tod. näk. saa sen (muka pakollisen) "miehen mallin" elämäänsä sitten äidin kautta - eikä sekään todellakaan ole pakollista.

Kuka haluaisi elämäänsä ihmisen, joka on siinä pelkästä velvollisuudentunnosta? Sekö ei tunnu pahalta, jos ja KUN tulee ilmi?

Ei sun ole pakko olla isä, mutta älä itke, kun tytärtä ei kiinnosta yhtään sinun asiat eikä halua nähdä. Minä tulin isäksi jurrisekoilun takia. Silti olen isä ja haluan olla sellainen. Lapsen äiti sanoi, että ei tarvi olla missään tekemisissä jos en halua. Minä haluan olla tekemisissä ja hoitaa osuuteni ja tyttäreni on kaikki minulle. Se mikä harmittaa on ettei saanut kasvaa perheenä isän ja äidin kanssa. Nyt hän on 19v ja ollaan juteltu kaikesta, että onko se ns perheettömänä kasvanut haitannut häntä ja ei ole. Ei ole edes itse ajatellut sitä asiaa, koska olen aina läsnä. Lapsen äitiin on hyvät välit ollu aina.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Näin on. Parisuhteet ja naiset saattavat tulla ja mennä, mutta sinä vanhenet koko ajan. Hujauksessa olet 60v. Silloin ainut ihminen joka on elämässäsi ja välittää, saattaa olla tyttäresi. Tyttäresi rakastaa sinua tavalla, jota et mistään muualta saa. Yksikään kaverisi, naisystäväsi jne ei sinusta tule koskaan välittämään tai olemaan puolellasi kuten hän. Ymmärrät sen merkityksen kun olet vanha ja yksinäinen. Lapsesi on se perintösi, jonka jätät maailmalle. Mieti mitä haluat jättää jälkeesi.

Minulla oli tällainen erikoinen tilanne jossa harrastin seksiä yhden illan jutussa tinderistä tapaamani naisen kanssa.

Parin kuukauden päästä sain tietää naisen olevan raskaana, mutta ei tiedä onko lapsi minun vai toisen miehen, jonka kanssa hän harrasti myös seksiä samoihin aikoihin.

He olivat tämän toisen miehen kanssa parisuhteessa tuolloin kun kuulin tästä raskaudesta.

Sovimme että lapsi tulee olemaan tämän toisen miehen, aivan sama kenen se biologisesti on.

En edelleenkään oliko se biologisesti minun lapseni vai ei, koska sovimme että emme pidä yhteyttä.

Tästä on aikaa jo 4 vuotta, sopimus on pitänyt.

Olenko mielestänne kamala ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.

t.kristallikissa

Totta tuo. Isättömyydestä jää kuitenkin aukko lapsen mieleen. Mielestäni parempi huono isäsuhde, kuin ei isäsuhdetta ollenkaan.

Huono isäsuhdehan se silloinkin on, jos ap ei tapaile lastaan. Minusta taas vahingollinen ja huono suhde lapseen, jos vanhempikaan ei kykene hahmottamaan asian merkitystä lapselle on lapselle paljon tuhoisampi, kuin se, ettei isä tapaa lastaan. Se on vain kerrottava lapselle siten, ettei anneta ymmärtää, että paha isi ei vain nyt halua nähdä sinua.

t.kristallikissa

Juuri tätä tarkoitan! Lapsen äiti on sanonut, että jos en isä kykene olemaan, niin hän ymmärtää ja minun pitäisi se sanoa hänelle suoraan. Sanoi, ettei ikinä puhuisi minusta lapselle pahaa ja tiedän, että heillä kotona minusta esim muutama valokuva esillä tytön huoneessa. Hän on myös sanonut, että jos haluan yrittä olla isä myöhemmin, niin voimme yrittää silloin. Tuntuu vain että yhteiskunta tekee mknusta heti p*skan isän ja perheeni sanoo että suhdetta ei muka myöhemmin voi enää rakentaa.

Nainen ei osaa ajatella lapsensa parasta näköjään myöskään.

Ne kuvat täytyy laittaa pois ja se on joko tai, ei mitään myöhemmin yrittämisiä enää.

Lapselle kasvurauha ja joko isä on elämässä tai se siivotaan täysin siitä pois.

Millä tavalla ne valokuvat siellä häiritsevät? Ja ap kertoi, että lapsen äiti sanonut ettei ikinä puhuisi isästä pahaa lapselle. Eikö ole parempi olla rehellinen, jos mies päättää lähteä? Näyttää kuvia isästä ja kertoa, että isyys oli hänelle liian rankkaa vaikka lasta rakasti. Tuskin lasta siinä isäänsä alkaa vihaamaan, jos äiti isästä kauniisti puhuu. Kuka tietää, 15v tästä eteenpäin mies voi olla isä uudelleen ja paljon valmiimpi ja silloin olla isä myös tyttärelleen

Ei ole pakko olla isä. Nips naps kilikkereille niin tälläisiä ei tapahdu.

Ikinä ei kannata luottaa kun nainen sanoo että käyttää ehkäisyä. Silloin sattuu näitä "vahinkoraskauksia".

Tämä taas todistaa että miehet ovat aina lapsia eikä heiltä voi sen vuoksi olettaa kykyä aikuisen vastuuseen ja järkeen. He eivät kykene siihen mihin aikuisen pitää pystyä eli ottamaan vastuuta myös muista ihmisistä ei edes omaa lihaa ja verta olevasta lapsesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.

t.kristallikissa

Isättömyys vaikuttaa paljon ihmisen elämään. Tytär saattaa ajatella, että on jotenkin huono kun ei kelvannut isälleen. Ja etsiä koko elämänsä isän rakkautta.

Niin niistå vanhoista miehistå isää.