Onko pakko olla isä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Näin on. Parisuhteet ja naiset saattavat tulla ja mennä, mutta sinä vanhenet koko ajan. Hujauksessa olet 60v. Silloin ainut ihminen joka on elämässäsi ja välittää, saattaa olla tyttäresi. Tyttäresi rakastaa sinua tavalla, jota et mistään muualta saa. Yksikään kaverisi, naisystäväsi jne ei sinusta tule koskaan välittämään tai olemaan puolellasi kuten hän. Ymmärrät sen merkityksen kun olet vanha ja yksinäinen. Lapsesi on se perintösi, jonka jätät maailmalle. Mieti mitä haluat jättää jälkeesi.

Kauheaa syyllistämistä! Nostan hattua aloittajalle, kykenee rehelliseen mielipiteeseen .

Vierailija kirjoitti:

Ikinä ei kannata luottaa kun nainen sanoo että käyttää ehkäisyä. Silloin sattuu näitä "vahinkoraskauksia".

Niinpä. Jos mies ei halua isäksi niin silloin hän käytråä itse ehkäisyä koko ajan ja jos ei käytä niin turha vinkua kun pulla on jo uunissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei kyllä välttämättä tule vihaamaan mitenkään. Oma isäni häipyi uuden naisen matkaan kun olin nelivuotias, enkä minä koskaan häntä mitään vihannut. Täysin vieras ihminen, joka ei kuulunut elämääni mitenkään ja jolle en suonut ajatustakaan. Ei häntä ole koskaan ollut minulle olemassa, enkä minä ilmaa vihaa.

Kun olin 20, isäni yritti soitella ja saada aikaan joitain välejä, mutta sanoin ihan suoraan, ettei minulla ollut mitään intressejä tutustua tuntemattomaan keski-ikäiseen mieheen. Se oli ainoa kerta kun keskustelimme. En ole sen koomminkaan asiaa miettinyt ja nyt olen 40.

Aloittaja tekee omat valintansa tilanteessa. Et sinä meidän toisista poikkeavia mielipiteitä mihinkään tarvitse. Mutta maksa nyt kuitenkin elarit.

Mun isä myös lähti toisen naisen matkaan kun olin 6v. Yrittänyt luoda suhdetta mun kanssa viimeset 15v, olen nyt 48v. Ei mua kiinnosta täysin vieras mies, miksi pitäisi? Eikä mitään traumoja ole tuosta jäänyt, minulla oli hyvä lapsuus ja erinomainen äiti.

Lyhyt vastaus: ei ole pakko olla.

Vähän pidemmin voisin sanoa, että koska ajattelet ja tunnet noin, kannattaa ehdottomasti kuunnella itseään ja pitää etäisyyttä toistaiseksi. Tule mukaan lapsen elämään vasta myöhemmin, sanotaanko kouluikäisenä. Eli siis sen ikäisenä, että lapsi pystyy itse matkustamaan luoksesi yms., ettei sun tarvitse olla lapsen äidin kanssa juurikaan tekemisissä. Se on kaikille teille kolmelle parasta, sillä kaikesta päätellen nainen on totaalisen lätkässä sinuun, eikä sen asian kanssa auta kuin aika ja etäisyys. Lisäksi noin pienelle lapselle normaali on se, johon hän joka päivä tottuu, eikä hän osaa muuta kaivata. Koulu- ja murrosiässä tilanne on täysin eri, ja silloin olisi todella hyvä, että olisit mukana lapsesi elämässä. Silloin se on myös helpompaa, kuten jo totesinkin.

Mulla on siis vastaavanlainen lapsuus taustalla. En osannut kaivata isääni pikkulapsena ja sanoisin itselleni isättömyydestä olleen haittaa vain aikuiseksi kasvamisessa. Tosin sillä kertaa se ei ollut kenenkään syy, valitettavasti.

Muista ap, että tyttöjen itsetunnolle on äärimmäisen tärkeää että heillä on isä johon on turvallinen side ja joka tykkää ja hyväksyy. Jos tätä ei ole, isän hyväksyntää aletaan helposti murrosiässä etsimään suhteista ja seksistä, mahdollisesti myös vanhemmilta miehiltä. Jos haluat että tyttärestäsi kasvaa eheä, itseään kunnioittava nainen, pysy jänen elämässään ja tue ja hyväksy hänet.

Isätön poika kirjoitti:

Lyhyt vastaus: ei ole pakko olla.

Vähän pidemmin voisin sanoa, että koska ajattelet ja tunnet noin, kannattaa ehdottomasti kuunnella itseään ja pitää etäisyyttä toistaiseksi. Tule mukaan lapsen elämään vasta myöhemmin, sanotaanko kouluikäisenä. Eli siis sen ikäisenä, että lapsi pystyy itse matkustamaan luoksesi yms., ettei sun tarvitse olla lapsen äidin kanssa juurikaan tekemisissä. Se on kaikille teille kolmelle parasta, sillä kaikesta päätellen nainen on totaalisen lätkässä sinuun, eikä sen asian kanssa auta kuin aika ja etäisyys. Lisäksi noin pienelle lapselle normaali on se, johon hän joka päivä tottuu, eikä hän osaa muuta kaivata. Koulu- ja murrosiässä tilanne on täysin eri, ja silloin olisi todella hyvä, että olisit mukana lapsesi elämässä. Silloin se on myös helpompaa, kuten jo totesinkin.

Mulla on siis vastaavanlainen lapsuus taustalla. En osannut kaivata isääni pikkulapsena ja sanoisin itselleni isättömyydestä olleen haittaa vain aikuiseksi kasvamisessa. Tosin sillä kertaa se ei ollut kenenkään syy, valitettavasti.

Ao tehnyt vaikka mitä pask*ja juttuja ja hirveän monet tuntuvat silti pitävän lapsen äitiä pahana tyyppinä? Hänhän oli rehellisesti kertonut rakastavansa ja tarjonnut ap:lle mahdollisuutta olla lapsen elämässä ilman, että hänen kanssaan tarvitsee olla. Todella kypsää rakkautta minusta. Mutta ap päätti tulla leikkimään isää, vaikka ei ollut ihan hänelle nappi nainennja sitten rumasti jättää ja ottaa lennosta toisen. Olisi itten heti jättänyt naisen ja lapsen rauhaan. Miksi piti toisten elämillä tulla leikkimään?

Vierailija kirjoitti:

Isätön poika kirjoitti:

Lyhyt vastaus: ei ole pakko olla.

Vähän pidemmin voisin sanoa, että koska ajattelet ja tunnet noin, kannattaa ehdottomasti kuunnella itseään ja pitää etäisyyttä toistaiseksi. Tule mukaan lapsen elämään vasta myöhemmin, sanotaanko kouluikäisenä. Eli siis sen ikäisenä, että lapsi pystyy itse matkustamaan luoksesi yms., ettei sun tarvitse olla lapsen äidin kanssa juurikaan tekemisissä. Se on kaikille teille kolmelle parasta, sillä kaikesta päätellen nainen on totaalisen lätkässä sinuun, eikä sen asian kanssa auta kuin aika ja etäisyys. Lisäksi noin pienelle lapselle normaali on se, johon hän joka päivä tottuu, eikä hän osaa muuta kaivata. Koulu- ja murrosiässä tilanne on täysin eri, ja silloin olisi todella hyvä, että olisit mukana lapsesi elämässä. Silloin se on myös helpompaa, kuten jo totesinkin.

Mulla on siis vastaavanlainen lapsuus taustalla. En osannut kaivata isääni pikkulapsena ja sanoisin itselleni isättömyydestä olleen haittaa vain aikuiseksi kasvamisessa. Tosin sillä kertaa se ei ollut kenenkään syy, valitettavasti.

Ao tehnyt vaikka mitä pask*ja juttuja ja hirveän monet tuntuvat silti pitävän lapsen äitiä pahana tyyppinä? Hänhän oli rehellisesti kertonut rakastavansa ja tarjonnut ap:lle mahdollisuutta olla lapsen elämässä ilman, että hänen kanssaan tarvitsee olla. Todella kypsää rakkautta minusta. Mutta ap päätti tulla leikkimään isää, vaikka ei ollut ihan hänelle nappi nainennja sitten rumasti jättää ja ottaa lennosta toisen. Olisi itten heti jättänyt naisen ja lapsen rauhaan. Miksi piti toisten elämillä tulla leikkimään?

Päätti tulla leikkimään kotia, piti lukea

Sama

Vierailija kirjoitti:

Ap eiköhän nainen halunnut vauvakuumeessa paksuksi tulla ja sitoa suhteeseen huijaten ehkäisystä. Osalla suhdekaan ei merkityksellinen kunhan vain raskaaksi tulee mielitietylleen. Hyvin tavallista

Tää on sellaisen ihmisen lempilause, joka ei ole oppinut ottamaam vastuuta eikä ole aikuinen.

Aikuiset miehet tietää, että kun harrastaa seksiä, tekee tietoisen valinnan ja valinnak myös siitä käyttääkö ITSE ehkäisyä. Siitä ei voi naista syyttää, jos ei kumi maistu.

Huvittavinta on, että useimmille naisille raskaus on kauhistus, todellinen pelottava asia synnytyskipuineen ja mahdollisine komplikaatoineen aina infarkteista verenhukkaan ja infektioista repeämiseen. Kuinka moni mies ois valmis ottaan riskin, että penis repeää anukseen asti, et kenties enää tunne seksissä mitään ja seksikumppani ei enää välttämättä sinun kropastasi tykkää? Tai että muuttuu köyhäksi yksinhuoltajaksi, jonka sosiaalinen elämä löyty päiväkodin ja leikkikentän välistä?

Niin. Miettikääpä sitä. Ei me naiset päätetä siitä, kuinka hyvin ehkäisy toimii

100% ehkäisyä ei ole. Ehkäisyteho on parhaimmillaankin alle sen 100% OIKEIN käytettynä ilman käyttäjävirheitä.. mikä miehet hyvät, tarkoittaa sitä, että kun ehkäisyä käytetään täysin oikein niin aina silloin tällöin joku nainen tulee raskaaksi. Jos on pillerit käytössä ja saa jonkin lääkekuurin, joka ei sovi yhteen tai yllättävän vatsataudin, jää noikin prosentit haaveeksi. Tällöin raskaaksi tuleminen on todennäköisempää.

Myös muissa kuin pillereissä voi tulla yllättäviä tilanteita, joissa ehkäisysuoja ei ole tarpeeksi hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap eiköhän nainen halunnut vauvakuumeessa paksuksi tulla ja sitoa suhteeseen huijaten ehkäisystä. Osalla suhdekaan ei merkityksellinen kunhan vain raskaaksi tulee mielitietylleen. Hyvin tavallista

Tää on sellaisen ihmisen lempilause, joka ei ole oppinut ottamaam vastuuta eikä ole aikuinen.

Aikuiset miehet tietää, että kun harrastaa seksiä, tekee tietoisen valinnan ja valinnak myös siitä käyttääkö ITSE ehkäisyä. Siitä ei voi naista syyttää, jos ei kumi maistu.

Huvittavinta on, että useimmille naisille raskaus on kauhistus, todellinen pelottava asia synnytyskipuineen ja mahdollisine komplikaatoineen aina infarkteista verenhukkaan ja infektioista repeämiseen. Kuinka moni mies ois valmis ottaan riskin, että penis repeää anukseen asti, et kenties enää tunne seksissä mitään ja seksikumppani ei enää välttämättä sinun kropastasi tykkää? Tai että muuttuu köyhäksi yksinhuoltajaksi, jonka sosiaalinen elämä löyty päiväkodin ja leikkikentän välistä?

Niin. Miettikääpä sitä. Ei me naiset päätetä siitä, kuinka hyvin ehkäisy toimii

100% ehkäisyä ei ole. Ehkäisyteho on parhaimmillaankin alle sen 100% OIKEIN käytettynä ilman käyttäjävirheitä.. mikä miehet hyvät, tarkoittaa sitä, että kun ehkäisyä käytetään täysin oikein niin aina silloin tällöin joku nainen tulee raskaaksi. Jos on pillerit käytössä ja saa jonkin lääkekuurin, joka ei sovi yhteen tai yllättävän vatsataudin, jää noikin prosentit haaveeksi. Tällöin raskaaksi tuleminen on todennäköisempää.

Myös muissa kuin pillereissä voi tulla yllättäviä tilanteita, joissa ehkäisysuoja ei ole tarpeeksi hyvä.

Aamen

Ap oksetat minua. Olet vastuuton ja todella itsekäs. Tyttäresi ja hänen äitinsä ansaitsevat paljon parempaa. Masennuksen taakse on helppo paeta sellaisia asioita, jotka ei tunnu kivalta. Toivottavasti elämä koulii sinusta edes jonkinlaisen miehen.. Ja miten kirjotat noin huonosti, kamalasti kirjotusvirheitä?! Oletko ulkomaalaistaustainen?

Vierailija kirjoitti:

Ap oksetat minua. Olet vastuuton ja todella itsekäs. Tyttäresi ja hänen äitinsä ansaitsevat paljon parempaa. Masennuksen taakse on helppo paeta sellaisia asioita, jotka ei tunnu kivalta. Toivottavasti elämä koulii sinusta edes jonkinlaisen miehen.. Ja miten kirjotat noin huonosti, kamalasti kirjotusvirheitä?! Oletko ulkomaalaistaustainen?

Jospa ac?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei kyllä välttämättä tule vihaamaan mitenkään. Oma isäni häipyi uuden naisen matkaan kun olin nelivuotias, enkä minä koskaan häntä mitään vihannut. Täysin vieras ihminen, joka ei kuulunut elämääni mitenkään ja jolle en suonut ajatustakaan. Ei häntä ole koskaan ollut minulle olemassa, enkä minä ilmaa vihaa.

Kun olin 20, isäni yritti soitella ja saada aikaan joitain välejä, mutta sanoin ihan suoraan, ettei minulla ollut mitään intressejä tutustua tuntemattomaan keski-ikäiseen mieheen. Se oli ainoa kerta kun keskustelimme. En ole sen koomminkaan asiaa miettinyt ja nyt olen 40.

Aloittaja tekee omat valintansa tilanteessa. Et sinä meidän toisista poikkeavia mielipiteitä mihinkään tarvitse. Mutta maksa nyt kuitenkin elarit.

Juuri näin. Mutta jos kirjoittajan äiti olisi tasaisin väliajoin jupissut lapselle omaa katkeruuttaan ja opettanut, että isäsi ei halunnut sinua ja isäsi olisi pitänyt tehdä sitä ja isäsi olisi pitänyt tehdä tätä, niin sinun olisi ollut vaikeampaa kasvaa ihan hyväntuuliseksi ilman häntä.

t.kristallikissa

Tiedätkö, ne lapsetkin osaavat ajatella omalla aivoillaan ja viimeistään kouluiässä ymmärtävät millaisen luuserin hän on saanut isäkseen/äidikseen.

Eivätkä kovin korkealle luusereita arvosta, se äiti/isä on täysin merkityksetön heidän elämässään.

Sitä satoa ihminen niittää, mitä on kylvänyt.

No eivätkä ajattele. Juurihan siitä oli ketjussa sinulle esimerkki, eikä varmasti ole ainoa. Näkee, ettei teillä kommentoijilla ole hajuakaan lapsen asemasta katsomisesta, vaan ympäriinsä vastuuttomasti paneskelevan naisen, joka vielä pitää vahinkonsa. Eri asia tietenkin, jos hän halusi lapsen, muttei miestä.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Äidillä (aika useissa tapauksissa) on samoja tunteita, mutta hän jää.

Äitihän voi tehdä abortin. Nainen on itse vastuussa holtittomasta paneskelustaan.

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Huhuh mikä idiootti sä olet. Ja voit olla varma että yhteiskunta ei myöskään arvosta miestä joka hylkää lapsensa. Pidä huoli ettei alapäästäsi tule lisää lapsiraukkoja. Yläpää on näemmä tyhjä.

Mä ainakin voisin ottaa kumppanikseni ap:n, jos hän olisi hot ja omaisi kiinnostavan elämän. Sata kertaa kiinnostaampi kumppaniehdokas, kuin joku tylsä eronnut iskä. Ja siis suhteen ei tarvitse olla sellainen avioliittosuhde aina, monet seurustelevat, pitävät omat kotinsa ja tekevät aina silloin kaikkea kivaa yhdessä, kun on vapaa-aikaa, silloin on aivan sama, onko miehellä joku lapsi josaain. Toki en tarkoita, että erikseen etsisin miestä, jolla on lapsi, jota ei tapaa, mutta en tajua, miksi se olisi suhteen este?

t.kristallikissa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei kyllä välttämättä tule vihaamaan mitenkään. Oma isäni häipyi uuden naisen matkaan kun olin nelivuotias, enkä minä koskaan häntä mitään vihannut. Täysin vieras ihminen, joka ei kuulunut elämääni mitenkään ja jolle en suonut ajatustakaan. Ei häntä ole koskaan ollut minulle olemassa, enkä minä ilmaa vihaa.

Kun olin 20, isäni yritti soitella ja saada aikaan joitain välejä, mutta sanoin ihan suoraan, ettei minulla ollut mitään intressejä tutustua tuntemattomaan keski-ikäiseen mieheen. Se oli ainoa kerta kun keskustelimme. En ole sen koomminkaan asiaa miettinyt ja nyt olen 40.

Aloittaja tekee omat valintansa tilanteessa. Et sinä meidän toisista poikkeavia mielipiteitä mihinkään tarvitse. Mutta maksa nyt kuitenkin elarit.

Juuri näin. Mutta jos kirjoittajan äiti olisi tasaisin väliajoin jupissut lapselle omaa katkeruuttaan ja opettanut, että isäsi ei halunnut sinua ja isäsi olisi pitänyt tehdä sitä ja isäsi olisi pitänyt tehdä tätä, niin sinun olisi ollut vaikeampaa kasvaa ihan hyväntuuliseksi ilman häntä.

t.kristallikissa

Tiedätkö, ne lapsetkin osaavat ajatella omalla aivoillaan ja viimeistään kouluiässä ymmärtävät millaisen luuserin hän on saanut isäkseen/äidikseen.

Eivätkä kovin korkealle luusereita arvosta, se äiti/isä on täysin merkityksetön heidän elämässään.

Sitä satoa ihminen niittää, mitä on kylvänyt.

Olen tuo toisena kommentoinut ja uudelleen kommentoisin, etten pitänyt isääni luuserina tai matala-arvoisena tai minään. En miettinyt häntä lapsuudessani koskaan. Kavereita mietin ja hoitohevosia, poikia, koulunumeroita.

Oliko sinulla isäpuoli? Jokainen lapsi kyselee vanhemaltaan poissaolevasta isästään. Moni lapsi odottaa ja rakentaa tarinan ja jossain vaiheessa kuitenkin luopuu. Silloin myös kylmenee, eikä isällä ole enää väliä. Mutta siinä menee moni muu samalla.

Ei ollut isäpuolta. En mä isästäni ole kysellyt koskaan sen kummemmin, mutta toki tiesin tapahtumat eli kai ne oli mulle sitten muuten selitetty. Ei vissiin kukaan tajunnu sitten sitä kertoa, että olis pitänyt kaivata? ;)

Mutta niin. Ei sitä vaan koskaan ollut ollut niin en osannut kaivatakaan. Hyvin riittivät perheeksi äiti ja isovanhemmat ja muu lähipiiri. Ja ihan muita juttuja tosiaan mietin kuin kotiasioita – mua aina vähän ihmetyttääkin näissä keskusteluissa se että oletetaan lapsen koko maailman pyörivän vanhempien elämän ympärillä. Höpsis. Kuten sanoin, mua ainakin kyllä kiinnosti paljon enemmän hepat ja kaverit kuin aikuisten kuviot.

Nämä kirjoittajat eivät ajattelekaan asioita lapsen näkökulmasta, vaan heitä kiukuttaisi jäädä yksinhuoltajiksi ja raivoa siitä selitetään lapsen edulla.

Toki isä on tärkeä, mutta esimerkkejä sellaisistakin isistä on mielin määrin, joiden olisi ollut parepi olla poissa lapsen elämästä, niin että mikään automaatio se, että isän on elämässä tärkeä, ei ole. Se on paljon tärkeämpää, että lapsella on muu hyvä ihmissuhde, mutta sellaiseenhan palstan köyhät ja rajoittuneet naiset eivät yksinhuoltajina kykene.

t.kristallikissa