Onko pakko olla isä?

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko olla isä. Tyttäresi tulee kuitenkin vihaamaan sinua, jos hylkäät hänet. Hänellä on jo jotain muistoja sinusta.

Toisaalta lapsen äiti voisi löytää uuden miehen ja he voisivat muodostaa oikean perheen ja näin tyttäresi saisi oikean isän.

Jos nyt lähdet lapsesi elämästä, se on lopullista. Sinua saattaa alkaa kaduttamaan myöhemmin päätöksesi.

Suosittelen, että pysyt mukana lapsesi elämässä. Voi olla, että uusi nainen menee ja tulee: lapsesi kuitenkin pysyy.

Ei lapsi välttämättä isäänsä vihaa. Todennäköisempää on, ettei tunne tätä kohtaan mitään erityistä, elleivät saa aikanaan lämmiteltyä välejään uudelleen. Sen vihan lietsoisi äiti, toivottavasti hän ei ole niin kakara.

t.kristallikissa

Totta tuo. Isättömyydestä jää kuitenkin aukko lapsen mieleen. Mielestäni parempi huono isäsuhde, kuin ei isäsuhdetta ollenkaan.

Huono isäsuhdehan se silloinkin on, jos ap ei tapaile lastaan. Minusta taas vahingollinen ja huono suhde lapseen, jos vanhempikaan ei kykene hahmottamaan asian merkitystä lapselle on lapselle paljon tuhoisampi, kuin se, ettei isä tapaa lastaan. Se on vain kerrottava lapselle siten, ettei anneta ymmärtää, että paha isi ei vain nyt halua nähdä sinua.

t.kristallikissa

Juuri tätä tarkoitan! Lapsen äiti on sanonut, että jos en isä kykene olemaan, niin hän ymmärtää ja minun pitäisi se sanoa hänelle suoraan. Sanoi, ettei ikinä puhuisi minusta lapselle pahaa ja tiedän, että heillä kotona minusta esim muutama valokuva esillä tytön huoneessa. Hän on myös sanonut, että jos haluan yrittä olla isä myöhemmin, niin voimme yrittää silloin. Tuntuu vain että yhteiskunta tekee mknusta heti p*skan isän ja perheeni sanoo että suhdetta ei muka myöhemmin voi enää rakentaa.

Nainen ei osaa ajatella lapsensa parasta näköjään myöskään.

Ne kuvat täytyy laittaa pois ja se on joko tai, ei mitään myöhemmin yrittämisiä enää.

Lapselle kasvurauha ja joko isä on elämässä tai se siivotaan täysin siitä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit jo päätöksesi kun päätit lapsen pitää, ei se enää ole mahdollista luopua isyydestä. Kai ymmärrät, että lapsen äidillä on ihan yhtäläinen oikeus häipyä ja lapsi jäisi silloin 100% sinulle? Jos uusi naisesi ei hyväksy tytärtäsi, niin silloin otat hänestä eron. 2-vuotias voi olla ärsyttävää seuraa, mutta vielä tulee aika jolloin niität sitä satoa mitä nyt kylvät. Ei lapsi ole syyllinen siihen, ettet pidä hänen ädistään. On todella typerää kostaa lapselle äidin oikuttelut.

Eihän mies tuossa päättänyt lasta mitenkään pitää, vaan nainen tuli raskaaksi kaikesta mahdollisesta ehkäisystä huolimatta(mitä en usko, vaan uskon että mies huijattiin lapselle isäksi) ja HÄN päätti pitää lapsen. Vielä oikein sanoi erikseen usein että ei ole pakko olla isä, kun minähän tämän nyt väkisin haluan. Ilmeisesti hykerteli pari vuotta kun ajatteli suunnitelmansa olleen täydellinen, mutta kun toinen ei oikeasti ole perhettä halunnut, niin eihän siitä tule kuin itkua myöhemmin. Nyt pitäisi naisen katsoa peiliin ja ottaa se vastuu minkä lapsen väkisin hommatessa ja pitäessä otti niskoilleen. 

En kuitenkaan usko että tuo lapsesta luopuminen ap kävisi noin rationaalisesti, saati että uusi nainen olisi mielissään kun yhtäkkiä hylkäisit lapsesi, joten uskonpa että tämä aloitus on provo. Ihmisen täytyisi olla ps.yk opaatti jäsennellelläkseen asiaa noin "järkevästi", että nyt en enää haluakaan olla jo 2-vuotiaan lapseni elämässä mitenkään, mutta jos hän ps y-ko olisi, niin hän ei todellakaan kirjoittelisi asiaa tänne, vaan hänelle se olisi ihan normaali tapa toimia. 

Että2/5

Kumi repesi ja yhdessä haimme jälkiehkäisypillerin jonka nainen otti eli ei hän tahallaan tätä halunnut. Enkä pidä itseäni täysin sairaana (vaikka lapsen äiti sitä riidan aikana on sanonut), enkä yritä oikeittaa omia tekojani sillä että oma isäni teki samoin. En todellakaan halua tyttärelleni samaa mutta olen tilanteessa liian sekaisin ja umpikujassa. Tuntuu että teen väärin tein kummin tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit jo päätöksesi kun päätit lapsen pitää, ei se enää ole mahdollista luopua isyydestä. Kai ymmärrät, että lapsen äidillä on ihan yhtäläinen oikeus häipyä ja lapsi jäisi silloin 100% sinulle? Jos uusi naisesi ei hyväksy tytärtäsi, niin silloin otat hänestä eron. 2-vuotias voi olla ärsyttävää seuraa, mutta vielä tulee aika jolloin niität sitä satoa mitä nyt kylvät. Ei lapsi ole syyllinen siihen, ettet pidä hänen ädistään. On todella typerää kostaa lapselle äidin oikuttelut.

Eihän mies tuossa päättänyt lasta mitenkään pitää, vaan nainen tuli raskaaksi kaikesta mahdollisesta ehkäisystä huolimatta(mitä en usko, vaan uskon että mies huijattiin lapselle isäksi) ja HÄN päätti pitää lapsen. Vielä oikein sanoi erikseen usein että ei ole pakko olla isä, kun minähän tämän nyt väkisin haluan. Ilmeisesti hykerteli pari vuotta kun ajatteli suunnitelmansa olleen täydellinen, mutta kun toinen ei oikeasti ole perhettä halunnut, niin eihän siitä tule kuin itkua myöhemmin. Nyt pitäisi naisen katsoa peiliin ja ottaa se vastuu minkä lapsen väkisin hommatessa ja pitäessä otti niskoilleen. 

En kuitenkaan usko että tuo lapsesta luopuminen ap kävisi noin rationaalisesti, saati että uusi nainen olisi mielissään kun yhtäkkiä hylkäisit lapsesi, joten uskonpa että tämä aloitus on provo. Ihmisen täytyisi olla ps.yk opaatti jäsennellelläkseen asiaa noin "järkevästi", että nyt en enää haluakaan olla jo 2-vuotiaan lapseni elämässä mitenkään, mutta jos hän ps y-ko olisi, niin hän ei todellakaan kirjoittelisi asiaa tänne, vaan hänelle se olisi ihan normaali tapa toimia. 

Että2/5

Ei sillä ole mitään merkitystä, miten äiti on toiminut. Siis olennaisen kannalta. Lapsi on olemassa ja hänellä on suhde isään., ja laosen hylkääminen olisi lapselle iso trauma. Täytyy olla täydellinen psyko jos tuossa vaiheessa miettii häipymistä. Raskauden aikana tuollaiset mietteet ymmärtäisin, en enää 2v päästä.

Ja sillä, että äiti on antanut "luvan" olla olematta isä, ei myöskään ole mitään merkitystä. Se että äiti on sanonut noin ei tarkoita että se olisi lapselle hyväksi, tai oikein tehty. Äiti on tuossa väärässä.

Mutta provo tämä on, ap on mokaillut tarinassaan sen verran.

Aloittaja kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit jo päätöksesi kun päätit lapsen pitää, ei se enää ole mahdollista luopua isyydestä. Kai ymmärrät, että lapsen äidillä on ihan yhtäläinen oikeus häipyä ja lapsi jäisi silloin 100% sinulle? Jos uusi naisesi ei hyväksy tytärtäsi, niin silloin otat hänestä eron. 2-vuotias voi olla ärsyttävää seuraa, mutta vielä tulee aika jolloin niität sitä satoa mitä nyt kylvät. Ei lapsi ole syyllinen siihen, ettet pidä hänen ädistään. On todella typerää kostaa lapselle äidin oikuttelut.

Eihän mies tuossa päättänyt lasta mitenkään pitää, vaan nainen tuli raskaaksi kaikesta mahdollisesta ehkäisystä huolimatta(mitä en usko, vaan uskon että mies huijattiin lapselle isäksi) ja HÄN päätti pitää lapsen. Vielä oikein sanoi erikseen usein että ei ole pakko olla isä, kun minähän tämän nyt väkisin haluan. Ilmeisesti hykerteli pari vuotta kun ajatteli suunnitelmansa olleen täydellinen, mutta kun toinen ei oikeasti ole perhettä halunnut, niin eihän siitä tule kuin itkua myöhemmin. Nyt pitäisi naisen katsoa peiliin ja ottaa se vastuu minkä lapsen väkisin hommatessa ja pitäessä otti niskoilleen. 

En kuitenkaan usko että tuo lapsesta luopuminen ap kävisi noin rationaalisesti, saati että uusi nainen olisi mielissään kun yhtäkkiä hylkäisit lapsesi, joten uskonpa että tämä aloitus on provo. Ihmisen täytyisi olla ps.yk opaatti jäsennellelläkseen asiaa noin "järkevästi", että nyt en enää haluakaan olla jo 2-vuotiaan lapseni elämässä mitenkään, mutta jos hän ps y-ko olisi, niin hän ei todellakaan kirjoittelisi asiaa tänne, vaan hänelle se olisi ihan normaali tapa toimia. 

Että2/5

Kumi repesi ja yhdessä haimme jälkiehkäisypillerin jonka nainen otti eli ei hän tahallaan tätä halunnut. Enkä pidä itseäni täysin sairaana (vaikka lapsen äiti sitä riidan aikana on sanonut), enkä yritä oikeittaa omia tekojani sillä että oma isäni teki samoin. En todellakaan halua tyttärelleni samaa mutta olen tilanteessa liian sekaisin ja umpikujassa. Tuntuu että teen väärin tein kummin tahansa.

Siis millä tavalla tekisit väärin siinä, että olisit hänelle ihan normaali läsnäoleva isä?

Luuletko, ettei kenellekään muulle taaperon vanhemmalle tule koskaan mieleen, että mihin tästä karkaisi ja jättäisi vaan kaiken?

Käsittämätöntä satuilua. Minkälainen mielen sairaus ajaa tällaisen tarinan kehräämiseen?

Todellakin herää kysymys voiko tämä olla totta. Toisaalta taas onhan näitä nähty tosielämässä.

Tuo ap:n viimeisin sepustus, oli aivan järkyttävää luettavaa ja voin vain kuvitella mikä on naisen tunne, kun on tajunnut mihin paskaan on kätensä työntänyt. Siis mies ei ole ymmärtänyt edes sänkyä ja lakanoita lapselle itse hommata. Tedoksi ap:lle että käytettyjä lasten sänkyjä saa torista parilla kympillä.

Jotain positiivista, että ap kuitenkin näitä juttuja kelaa. Varmaan siellä takana on joku halu olla isä. Varsinkin jos ap olet nuori ja aivosi saattavat vielä kehittyä kannattaa nyt tehdä viisaista päätöksiä. Lapsen hylkääminen tulee kuitenkin määrittämään väistämättä loppuelämäsi. Kuuntele Junon biisi "älä muuta mitään". Hänkään ei mikään unelmamies tai Vuodenisä ole ja varmaan siellä on äidit saanut selitellä, kun isää ei ole aina ollut lasten elämässä. Lapselle kuitenkin olisi tärkeää, että se isä joka rakastaa on jossain.

Kaksivuotias on todella haastava ikä näihin kuvioihin. Ap vaikuttaa hyvin epäkypsältä ja itsekkäältä eli voi olla vaikea olla vanhempi tai edes hoitaja lapselle joka ei muuhun vielä pysty kuin samaan epäkypsyyteen ja itsekkyyteen. Tulevaisuudessa tilanteen pitäisi helpottaa jos ap haluaa kasvaa ihmisenä ja lapsikin itsenäistyy ja kasvaa. Ap voi oikeasti onnistua isänä ihan hyvin jos säilyttää ja vaalii rakkautta lapseen. Pitää löytää niitä juttuja mitkä yhdistää lapsen kanssa ja unohtaa pettymys sukupuolesta. Joka toinen viikonloppu yksi yö ei oikeasti ole hirveän paljon ja kannattaa nähdä lasta välissä lyhyesti. Ja kun on lapsen kanssa niin keskittyy siihen. Ero lapsen äidistä on niin tuore, että sekin asia helpottuu, kun olet suoraselkäinen ja aikaa kuluu. Päätä että annat vaikka vuoden tälle asialle. 3 vuotias on jo paljon helpompi.

Mies voi lähteä isyydestä, mutta isyys ei lähde miehestä.

Täällä on ketju, jossa ei jakseta miehen lapsia, mutta nyt sitten naiset eivät tykkääkään miehestä, joka uuden naisen tieltä hylkää lapsensa. Miestä on hyvä vaatia kantamaan vastuunsa lapsesta, kunhan itse ei tarvitse olla sen kanssa tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Aloittaja kirjoitti:

Myöhemmin äiti ehdotti että hakisin lapsen tarhasta luokseni viikonlopuksi vuoroillani ja veisin tarhaan maanantai aamusta niin meidän ei tarvitisi nähdä, mutta se ei sovi minulle vaihtelevien työaikojen takia.

Joulukuun alussa ilmoitin lapsen äidille että nyt ei ole enää lapsen paras että tulee luokseni hetkeen. Hän ehdotti että tapaisin lasta esim oman äitini luona. Tytön äiti veisi lapsen sinne ja lähtisi kävelylle ja minä kävisin siellä tapaamassa, mutta hän sanoi että sen pitää olla säännöllistä. Hän sanoi että hänestä ei ole hyvä idea että näen lasta silloin tällöin ilman mitään suunnitelmaa ja ei tee tytölle hyvää nähdä kerran ja seuraavasti kerrasta ei tietoa, mutta en nyt kykene sanomaan mitään varmaksi. En voi luvata säännöllisyyttä.

Ja en tee tätä koska olen paska ihminen, minä oikeasti yritin mutta en vaan tiedä onko minusta oikeasti tähän nyt. Oma isäni oli vanhempieni eron jälkeen mukana mutta kun tapasi uuden naisen niin tapaamisten välit kasvoi ja lopulta ei vaan enää tavannut meitä. En ollut vuosiin tekemisissä isäni kanssa kunnes otti yhteyttä ja kertoi tekevänsä kuolemaa. Lapsen äiti sanoi että teen täysin samaa kuin isäni ja e on totta. Hänkin sanoi että lapselle olisi parempi ettei isä olisi tässä ollenkaan jos ei osaa laittaa lasta etusijalle kuin huono isä joka tulee ja menee ja lapsi tuntee itsensä hylätyksi uudelleen ja uudelleen. Lapsen ollessa yksi lähdin henkilökohtaisen kriisin takia, join, enkä nähnyt lasta viikkoihin, mutta palasin lopulta. Nyt en vaan usko että minusta on tähän, elämä liian sekaisin, en jaksaisi lapsen äidin sääntöjä ja haluaisin kokeilla voiko minusta ja uudesta naisesta tulla jotain. Eikö se muka ole tytöllekin reilumpaa? Oma isäni ei välittänyt meistä tarpeeksi ja en vain ole varma pystynkö minäkään siihen. Tyttö on parasta mitä minulle on ikinä tapahtunut, mutta hänen tavoitteensa laittaminen etusijalle ei vaan tule minulle luonnostaan. Ajattelen mieluummin itseäni. Joten eikö ole vain reilua lyödä hanskat tiskiin nyt kuin myöhemmin tuottaa pettymys?

Tässä sen taas näkee, ettei isänsä hylkäämistä ja surkeiden ukkojen pojista ole mihinkään.

Heikompaa ainesta, ja se periytyy.

Kannattaa naiset varoa miehiä joilla on tuollainen tausta/isä, ovat 99% täysiä luusereita.

En tajua millainen nainen tuollaisen äijän kanssa enää alkaa, no tietysti heikompaa ainesta sekin..

Totta, kierre jatkuu nytkin. Huono mikä huono. Ja kun lapsen äitikin on vajaa, niin paras kaikille olisi adoptoida lapsi johonkin ihanaan upeaan hyvään perheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ap myöhemmin löydät uuden kumppanin ja hankit lisää lapsia, miten selität lapsillesi sen, että olet yhden lapsistasi hylännyt? Tai no, miten saat kenenkään naisen enää hankkimaan lapsia kanssasi, kun olet jo tunnettu lapsenhylkääjänä?

Etkö ap pelkää, että hylkäämällä lapsesi sinulta voi mennä välit mm. omiin vanhempiisi?

Eihän noista ole edes kertomaan uusille lapsille, että entiset on hylätty.

Vierailija kirjoitti:

Mies voi lähteä isyydestä, mutta isyys ei lähde miehestä.

Täällä on ketju, jossa ei jakseta miehen lapsia, mutta nyt sitten naiset eivät tykkääkään miehestä, joka uuden naisen tieltä hylkää lapsensa. Miestä on hyvä vaatia kantamaan vastuunsa lapsesta, kunhan itse ei tarvitse olla sen kanssa tekemisissä.

Mä en ole nähnyt sitä ketjua, mutta uskon, että moni muukin nainen väistää iskäviikonlopun tieltä ihan siksi, että isä ja lapsi saavat laatuaikaa keskenään. Raadollisempi syy on sitten se, että jotkut miehet yrittävät vyöryttää sitä vastuuta naisystävänsä niskoille.

Mihin ajattelit lapsen menevän, jos äiti päättäisi ettei jaksa eikä huvita? Huostaan?

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit lapsen menevän, jos äiti päättäisi ettei jaksa eikä huvita? Huostaan?

Onhan niitäkin tapauksia joissa kumpikaan ei kykene huolehtimaan lapsesta ja lapsi sijoitetaan muualle.

Riski siihen kasvaa tietysti, jos isä häipyy eli äiti väsyy sitten helpommin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ajattelit lapsen menevän, jos äiti päättäisi ettei jaksa eikä huvita? Huostaan?

Onhan niitäkin tapauksia joissa kumpikaan ei kykene huolehtimaan lapsesta ja lapsi sijoitetaan muualle.

Riski siihen kasvaa tietysti, jos isä häipyy eli äiti väsyy sitten helpommin.

On toki, mutta tässähän isällä ei ole mitään syytä miksei kykenisi huolehtimaan. Paitsi lapsellisuus ja epäkypsyys. Hän vain olettaa, että äiti jaksaa ja pystyy eikä tajua, että on itse aivan yhtä vastuussa lapsesta.

Huutista aloittajalle.

Ei mulla muuta.

Ei ole pakko. Ex ei halua ollenkaan ottaa lapsiaan luokseen vedoten työkiireisiin, viime vuonna olivat jopa kaksi yötä hänen luonaan. Hän maksaa elarit kun jaksaa, yleensä aina pienemmän summan kuin piti tai ei ollenkaan. Mihinkään lasten kustannuksiin ei osallistu ikinä, ei harrastuksiin, vaatteisiin tai leireihin ym. Hän tulee kuitenkin aina meille joulua viettämään ja ottaa kuvia facebookiin lasten kanssa. Vaikka siis ei osta heille edes lahjoja tai tuo ruokaa mukana. Eikä osallistu heidän elämäänsä ollenkaan. Asuu muutaman kilometrin päässä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko. Ex ei halua ollenkaan ottaa lapsiaan luokseen vedoten työkiireisiin, viime vuonna olivat jopa kaksi yötä hänen luonaan. Hän maksaa elarit kun jaksaa, yleensä aina pienemmän summan kuin piti tai ei ollenkaan. Mihinkään lasten kustannuksiin ei osallistu ikinä, ei harrastuksiin, vaatteisiin tai leireihin ym. Hän tulee kuitenkin aina meille joulua viettämään ja ottaa kuvia facebookiin lasten kanssa. Vaikka siis ei osta heille edes lahjoja tai tuo ruokaa mukana. Eikä osallistu heidän elämäänsä ollenkaan. Asuu muutaman kilometrin päässä. 

Ja sinä et ole vienyt maksamattomia elareita perittäväksi, koska...?

Vierailija kirjoitti:

Ei kyllä välttämättä tule vihaamaan mitenkään. Oma isäni häipyi uuden naisen matkaan kun olin nelivuotias, enkä minä koskaan häntä mitään vihannut. Täysin vieras ihminen, joka ei kuulunut elämääni mitenkään ja jolle en suonut ajatustakaan. Ei häntä ole koskaan ollut minulle olemassa, enkä minä ilmaa vihaa.

Kun olin 20, isäni yritti soitella ja saada aikaan joitain välejä, mutta sanoin ihan suoraan, ettei minulla ollut mitään intressejä tutustua tuntemattomaan keski-ikäiseen mieheen. Se oli ainoa kerta kun keskustelimme. En ole sen koomminkaan asiaa miettinyt ja nyt olen 40.

Voin olla väärässä, mutta en ihan usko, ettet ole koskaan muulloin asiaa ajatellut. Vuosittain kuitenkin vietetään isänpäivää ja varmasti olet joutunut koulussa siitä kuulemaan. Se, että lapsi ei mukamas milloinkaan tulisi ajatelleeksi isäänsä ei kuulosta uskottavalta. Eikä sekään, ettet olisi muun elämäsi aikana nähnyt tällaisia keskusteluja, joissa isäsuhteesta puhutaan. Tuskin pystyt niitä näkemään tai lukemaan ilman, että oma isäsi tulee mieleen.

Väittäisin melkein, että jonkinlainen negatiivinen tunne sinulla on isääsi kohtaan, koska noin kiivaasti yrität väittää, ettet 36 vuoden aikana olisi suonut ajatustakaan hänelle. Olit nelivuotias hänen lähtiessään. Ihanko pitäisi uskoa, ettei se vaikuttanut mitenkään? Heti seuraavana päivänä olit hänet täysin unohtanut?

Hankkiutuko tahallaan raskaaksi? Sitten ei ihme, jos sua ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole pakko. Ex ei halua ollenkaan ottaa lapsiaan luokseen vedoten työkiireisiin, viime vuonna olivat jopa kaksi yötä hänen luonaan. Hän maksaa elarit kun jaksaa, yleensä aina pienemmän summan kuin piti tai ei ollenkaan. Mihinkään lasten kustannuksiin ei osallistu ikinä, ei harrastuksiin, vaatteisiin tai leireihin ym. Hän tulee kuitenkin aina meille joulua viettämään ja ottaa kuvia facebookiin lasten kanssa. Vaikka siis ei osta heille edes lahjoja tai tuo ruokaa mukana. Eikä osallistu heidän elämäänsä ollenkaan. Asuu muutaman kilometrin päässä. 

Onpas kiva kun hoivaat luuseria ja valehtelet lapsille.

Minun lasteni isä on tavannut heitä eron jälkeen jo 7,5 vuotta kerran viikossa yhtenä iltana. Ei yöpymisiä, isän ongelmien takia. Lapsilla on ihan myönteinen suhde häneen ja minusta tämä on ollut hyvä ratkaisu. Lapset olivat erotessa 1- ja 3-v. Minusta ap:n todella kannattaisi tavata lasta säännöllisesti vaikka siellä äotlnsä luona lyhyesti.