Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Ainakin Italiassa, jota tässäkin ketjussa sektioparatiisina mainostettiin, taitaa olla Euroopan alhaisin syntyvyys.
Kyllä näissä asioissa ihan muut syyt vaikuttavat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Muistakaatten sitten myös se, että lääkärit ovat välillä eri mieltä hoidosta ja toimenpiteistä. Edes lääkäreillä ei ole lopullista varmuutta.
Koskee niin synnytyksiä kuin sairauksiakin.
Ns turhat antibiootit vs turhat sektiot on täysin järjetön vastakkainasettelu.
Tsemppiä kaikille naisille synnytyksiin ja vauvanhoitoon.
t. Jo vanhempi ihminen
Olen synnyttänyt valinnaisella sektiolla toisessa EU maassa julkisella puolella. Täällä jokainen saa vapaasti valita, riskit kerrotaan (melko) puolueettomasti. Alatiesynnytystä kannatetaan kyllä ja paikallisittain se on jatkuvasti vuodesta toiseen suositumpi. Aikaisemmin täällä on tehty paljon sektioita, mutta tilanne on muuttunut paljon. Naisen omaa valintaa pidetään kuitenkin itsestäänselvyytenä, vaikka esimerkiksi tasa-arvon ja muiden asioiden suhteen tämä maa on merkittävästi Suomea jäljessä. Valitsin sektion, koska vauva oli iso (4,3kiloa), vauvalla oli iso pää ja koin sektion jälkeisen toipumisen itselleni henkisesti paljon helpommaksi.
Koin siis helpon sektion. Kaikki meni hyvin, seuraavana päivänä suihkuun ja sitä seuraavana pystyin hyvin kävellä ympäriinsä. Kipuja en kokenut missään vaiheessa, koska sain kipulääkettä. Isä hoiti vauvaa sektiopäivän ja yön (täällä isä saa olla paikalla öisinkin ja isällä on oma paikka), vaikka muutoin vauva olisi tietysti vieressäni ja pidin häntä sylissä. Siitä eteenpäin pystyin hyvin hoitaa vauvaa itsekin. Viikko sektiosta koin olevani jo hyvässä kunnossa, harrastimme varovasti jo seksiäkin (kondomin kanssa tietysti ja hygienan katsoimme tarkkaan). Koin ihan normaalin toipumisen ilman komplikaatioita. En usko, että olisin voinut mitenkään päästä helpommalla kuin pääsin. Vauva voi hyvin, on kehittynyt kaikin puolin etuajassa ja olen tyytyväinen. Sain juuri sen alun äitiydelleni, kun halusinkin. Kyse oli valinnasta, joka oli itselleni psyykkisesti oikea ja olin kyllä henkisesti valmistautunut paljon pahempaan kokemukseen.
En ymmärrä, miksi niin monella alatiesynnyttäneellä on a. Niin vahva mielipide siitä, miten muiden pitää synnyttää. En tunne yhtään sektiosynnyttäjää, jonka mielestä (onnistuneen) alatiesynnytyksen koneneen olisi pitänyt valita sektio. ja b. Miksi se saa niin vihaiseksi, jos joku on ollut tyytyväinen omaan sektioon?
Kannatan ehdottomasti valinnaisuutta. Jokainen nainen saa ja OSAA valita ne riskit, jotka on valmis kantamaan. Valinnaisuus toimii hienosti monessa muussakin maassa, en ymmärrä, miksi Suomessa on niin iso tarve holhota aikuisia naisia? Muutenkin suhtaudutaan niin halventavasti. Sairaalassa vaihdetaan omat lakanat ja haetaan oma ruoka (minkä ymmärrän kyllä kustannusnäkökulmasta) ja aina joku pahasuinen siellä rääkäisee, ettei tämä ole mikään hotelli! Että tyhmät laiskat uusavuttomat synnyttäjät siellä eivät tätä tajua. Nainen kyllä ymmärtää hotellin ja sairaalan eron. Täällä nuo kaikki tehdään synnyttäjän puolesta, koska naisen tulee keskittyä vauvanhoitoon ja muutenkin kaipaa toipumisaikaa. Se ei tarkoita, etteivätkö täällä synnyttäjät liiku. Mutta ihana tuo ilmapiiri, missä synnyttäjille puhutaan näin <3 kukapa ei tuollaisessa ilmapiirissä halua synnyttää - tavasta huolimatta,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luomumpi parempi kirjoitti:
No ei todellakaan kiinnosta millä tavalla muut synnyttävät, enkä koe paremmutta, mutta haluaisin rohkaista muita synnyttämään alateitse, koska se voi mennä myös hyvin ja kipukin voi olla ihan siedettävää ellei se kestä liian kauan. Yhteiskunnallisesti ja kulujen kannalta potilas ei voi nykyäänkään itse määrätä itselleen diagnoosia tai hoitoa, vaan se on lääkärin tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
SYNNYTTÄJÄ EI OLE POTILAS.
Kyseessä ei ole sairauden hoito. Lääkäri ja muu henkilökunta on synnyttäjän avuksi synnytysessä, eivät sitä johtamassa.
Ilman vauvoja ei ole yhteiskuntaa. Yhteiskunnan on muututtava niin, että se kunnioittaa yhteiskunnan kannalta kaikkein tärkeintä tapahtumaa ja sen mahdollistajaa eli synnyttävää naista.
Silloin jos synnyttäjä tarvitsee jotain hoitoa on hän potilaan asemassa ja hänellä on potilaan oikeudet. Useilla synnyttäjillä on jotain mikä vaatii lääkärin hoitoa, lääkitystä, puudutusta tms., terveydenhuollossa terveet ovat tutkittavia, esim. ajokorttitodistusta tai lentolupakirjaa varten tarvittava lääkärintarkastus terveelle jolle ei anneta mitään hoitoa tai vaikka työhöntulotarkastus. Ellei ole tutkittavana on potilaana. Suomessa on olemassa oikein laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Lääkäri määrää synnytyksessä, kätilöt toteuttavat tapahtuman ohjeistuksen mukaan. On esim. tarkat aikarajat lääkärin asettamana sille, milloin lääkäri on kutsuttava paikalle synnytyksessä, esim. jos synnytys ei etene ponnistusvaiheessa riittävän nopeasti on kätilön pyydettävä synnytyslääkäri paikalle joka päättää ja määrää miten asiassa edetään. Suomessa on myös laki lääkärin oikeuksista ja velvollisuuksista, lain mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta. Raskaus ei ole sairaus eikä Suomessa pakoteta ketään synnyttämään sairaalaan, kotonakin saa synnyttää ilman ammattilaisia halutessaan. Kuitenkin suuri osa synnyttäjistä tarvitsee jotain lääketieteellistä hoitoa, esim. kivun lievitystä ja lääkärin tulee lain mukaan aina laittaa jokin diagnoosi, jos Kaikki sujuu hyvin ja normaalisti, silti diagnoosi laitetaan, esim. O80.0 ”Spontaani päätilasynnytys”, jos lääkäri tulee vetämään sikiön ulos imukupin avulla tulee diagnoosiksi 081.4 ”Imukuppisunnytys”, joka kuuluukin jo luokkaan ”komplisoitunut synnytys”, keisarileikkausten tarvitseva synnytys on diagnoosi 082, esim. suunniteltu elektiivinen keisarileikkaus on 082.0 ”Elektiivinen keisarileikkaus”, jos synnytyksessä äiti vuotaa verta esim. kohtuun jääneen istukan osalta on diagnoosi O72 ”Synnytyksen jälkeinen verenvuoto”, tarkemmin esim. O72.2 ” Kohtuun jääneiden istukan tai kalvojen osien yhteydessä ilmenevä verenvuoto”, äidille voi tulla ahdistustila synnytyksen yhteydessä, diagnoosi O75.0 ” Supistustoiminnan tai synnytyksen aikainen äidin ahdinkotilanne (maternal distress)” jne.
Huomionarvoista on että tavallinen spontaanisti ilmenevä päätilasynnytys ilman mitään perätilaa tms. on laitettu tautiluokituksessa sairausluokkaan jostain syystä, vaikka ei kai synnytys ole sairaus, esim. omaisen katoaminen aiheuttaa usein yhteydenoton terveydenhuollon palvelujen piiriin ja diagnoosi ei ole tällöin sairaus vaan Z-luokan diagnoosi Z63.4, samoin esim. työuupumus ei ole sairaus vaan Z-luokan diagnoosi Z73.0
LÄÄKÄRIN MÄÄRÄYKSET EIVÄT YLITÄ POTILAAN ITSEMÄÄRÄÄMISOIKEUTTA EDES SYNNYTYKSESSÄ. Lain mukaan lääkärin ja kätilöiden on hoidettava synnytystä yhteisymmärryksessä synnyttäjän kanssa. Lääkäri ei siis yksin määrää yhtään mitään.
Lääkäri päättää lain mukaan joka tapauksessa lääketieteellisestä tutkimuksesta ja hoidosta, lääkärillä on oikeus asettaa diagnoosi eli tehdä taudinmääritys, tämä on lain mukaan lääkärien yksinoikeus, samoin lääkärillä on oikeus määrätä lääkkeitä, laatia lääkintölaillisia todistuksia jne.
Potilaalla on itsemääräämisoikeus, tämä oikeus sisältää kuitenkin vain oikeuden kieltäytyä hoidosta, oikeutta vaatia hoitoa oman mielen mukaan ei ole, itsemääräämisoikeus toteutuu vahvimmillaan nimenomaan oikeutena kieltäytyä hoidosta, tämän ohi menee kuitenkin mielenterveyslain mukainen tarkkailuunotto ja mahdollisen todetun mielisairauden hoito ns. pakkohoitona, tässä laki vaatii että potilaan tulee olla mielisairas, lisäksi vaaditaan että henkilö on mielisairautensa hoidon tarpeessa siten, että hänen hoitoon toimittamatta jättämisensä pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vaarantaisi hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vakavasti vaarantaisi muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta ja lisäksi vaaditaan että mitkään muut käytettävissä olevat mielenterveyspalveluiden vaihtoehdot eivät sovellu käytettäviksi tai ovat hoidollisesti riittämättömiä.
Myös tahdosta riippumatta henkilön mielisairaalaan tarkkailuunotto ja mahdollisesti tarkkailun jälkeen pakkohoitoon otto on vain lääkärin oikeus potilaalle lain mukaan tehdä, millään muulla ammattiryhmällä ei ole oikeutta tästä lausuntoa antaa tai lähetettä tehdä.
Myös tartuntatautilaissa on kohtia, joiden perusteella itsemääräämisoikeus voidaan ohittaa.
Lääkäri saattaa työssään joutua tekemään potilaan itsemääräämisoikeuden ja vapauden ohittavia päätöksiä. Vapaus ja itsemääräämisoikeus ovat Suomen perustuslakiin (731/1999) kirjattuja kansalaisten perusoikeuksia, joihin puuttumiseen tarvitaan lain antamat perusteet. Mielenterveyslaissa (1116/1990), päihdehuoltolaissa (41/1986), laissa kehitysvammaisten erityishuollosta (519/1977), tartuntatautilaissa (583/1986) sekä lastensuojelulaissa (417/2007) onkin säännökset niin sanotuista pakkokeinoista, joita voidaan tarvittaessa käyttää.
Pakottaminen loukkaa potilaan perusoikeuksia, joten sille pitää aina olla erittäin painavat perusteet. Esimerkiksi henkilön ollessa psykoottisesti sairas ja vaarallinen itselleen sekä muille, on tilanne selkeä: oikeudet saada hoitoa ja suojaa vahingoittumiselta ovat tuossa tilanteessa painavampia oikeuksia kuin itsemääräämisoikeus. Tähän mielenterveyslaki antaa myös valtuudet ja selkeät menettelytavat.
Tilanne ei aina ole yhtä selkeä, ja lääkärit joutuvat ajoittain puuttumaan henkilön vapauteen ja itsemääräämisoikeuteen myös ilman selkeitä lain säännöksiä. Esimerkiksi päivystyksissä, vanhustenhuollossa ja kehitysvammahoidossa joudutaan tilanteisiin, joissa potilaille joudutaan tekemään toimenpiteitä tai heidän toimintaansa rajoittamaan joko hoidon toteuttamisen tai henkilön oman turvallisuuden vuoksi, joskus myös muiden ihmisten turvaksi. Eettisesti kysymys on useimmiten valinnasta autonomian väliaikaisen rajoittamisen ja heitteillejätön välillä tilanteissa, joissa potilas ilman toimenpidettä jää vaille hoidosta seuraavaa pitkän tähtäimen hyötyä, tai altistuu muulle merkittävälle vaaralle.
Potilaslain 8 §:n mukaan hengenvaarassa olevalle potilaalle on annettava tarpeellinen hoito ilman, että häneltä tai hänen läheisiltään pyydettäisiin hoitoon suostumus. Tämä voidaan selvittää jälkeenpäin, kun henkeä uhkaava tilanne on saatu selvitettyä.
Yritätäkö hämätä jotain näillä ylipitkillä ohi aiheen menevillä viesteilläsi?
Potilaalla on oikeus kieltäytyä lääkärin tarjoamasta ensisijaisesta hoidosta ja mitäs sitten? AIVAN, lääkäri ei voi jättää ketään hoitamatta, vaan on tarjottava muita lääketieteellisesti mahdollisia vaihtoehtoja.
Koska sektiokaan ei ole vastaus kaikkeen, uskoisin että moni pääsisi synnytyspelostaan jos voitaisiin taata se, että synnyttäjää ja tämön toiveita kuunnellaan ja että mahdollistetaan hyvä kivunlievitys ja tarpeeksi hoitohenkilökuntaa (kätilö läsnä, anstesialääkäri heti tarpeen tullen) paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Tässä on oikein malliesimerkki argumentaatiovirheestä. Puhuimme toimenpiteiden lääketieteellisistä indikaatioista, ja sinä haluat puhua minusta henkilönä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Tässä on oikein malliesimerkki argumentaatiovirheestä. Puhuimme toimenpiteiden lääketieteellisistä indikaatioista, ja sinä haluat puhua minusta henkilönä.
Kerro nyt viimeinkin meille kaikille miksi sinä haluat, että nainen ei itse voi valita synnytystapaansa? Mikä on se perustelu? Mitä sanot naiselle, joka ei halua ottaa pientäkään riskiä imukuppisynnytyksestä tai pahasta repeämästä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Tässä on oikein malliesimerkki argumentaatiovirheestä. Puhuimme toimenpiteiden lääketieteellisistä indikaatioista, ja sinä haluat puhua minusta henkilönä.
Kerro nyt viimeinkin meille kaikille miksi sinä haluat, että nainen ei itse voi valita synnytystapaansa? Mikä on se perustelu? Mitä sanot naiselle, joka ei halua ottaa pientäkään riskiä imukuppisynnytyksestä tai pahasta repeämästä?
Heti kun sinä kerrot, oletko jo lakannut lyömästä lastasi.
Voi Pyhä Sylvi teidän argumentaatiokyvyttömien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Tässä on oikein malliesimerkki argumentaatiovirheestä. Puhuimme toimenpiteiden lääketieteellisistä indikaatioista, ja sinä haluat puhua minusta henkilönä.
Ymmärrätkö edes, mitä argumentaatiovirhe tarkoittaa? Turha on määrittelykysymys ja vastaus siihen, onko joku turha tai ei riippuu täysin määrittelijästä. Millä ihmeen perusteella sinä väität sinun turhasi olevan minun turhaani oikeampi määrittely? Yhteiskunnan virallinen linja ei muuten riitä perusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni pitää olla vapaus valita, sektio on joissain tapauksissa järkevämpää kuin alatien yrittäminen. Harva kai haluaa synnyttää 2,5-max3 kiloisen pienipäisen raivotarjonnassa olevan vauvan sektiolla vs. 5 kiloisen isopäisen vauvan. No tietenkään vauvan kokoa ei voi täysin tietää etukäteen, mutta pääympäryksen voi aika hyvin, se onko vauva sittenkin ennustettua lihavampi vai solakampi vaihtelee. Itse olen synnyttänyt alateitse, mutta jos vauvan ennuste olisi ollut 4+++ kiloa niin olisin kyllä harkinnut sektiota vaikka muutama ystävä on sellaisen ison synnyttänytkin (ja revennyt, osalla vauva jouduttu sitten kiskomaan imukupilla mikä jätti vauvaankin ruhjetta).
En ole lukenut kaikkia, mutta joskus täällä on väläytelty, että "luepa tämä" ja viitattu enempi vieraskielisiin kaupallisiin lähteisiin, sellaisiin kokoelmateoksiin, joiden tarkoitus on ohjata nainen kuin nainen valitsemaan se "järkisektio". Toivottavasti täällä ei ole sellaisia viljelty vaan fiksut tulevat mammat osaavat käyttää sopivasti lähdekritiikkiä.
Nimittäin tilannehan on monessa maassa se, että siellä ei hoideta alatiesynnytyksiä yhtä hyvin (olitte mitä mieltä vain niin suhteessa) kuin Suomessa ja yksityisille sairaaloille on kannattavampi bisnes tehdä sektioita (virka-aikaan) kuin odotella tiloissaan alatiesynnyttäjien avautuvan omaa tahtiaan tarpeeksi.
Mutta synnytyspelon hoitamisestahan ketjun artikkeli kertoi ja hyvä, että tämä asia on esillä. Vahvasti synnytyspelkoisia oli se mitä 5 %. Ken tietää kuinka moni sitten näyttelee synnytyspelkoa tai muuten vain asioi pelkopolilla saadakseen sektion. Max 1-1,5 % odottavista äideistä varmaan koska sen verran niitä pelkosektioita tehdään. Pääasiassa he ovat niitä koulutettuja ja synnytystään pelkääviä naisia, jotka varmaan jo tietävät miksi sektio voisi sopia heille parhaiten. Esim. sen vuoksi, että omassa suvussa kaikki vauvat on kiskottu maailmaan imukupilla ja omakin tuleva vauva on isohko vaikka olisikin alle 4,5 kg. Onhan se aika iso kumminkin, ison määritelmä on täysin keinotekoinen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Tässä on oikein malliesimerkki argumentaatiovirheestä. Puhuimme toimenpiteiden lääketieteellisistä indikaatioista, ja sinä haluat puhua minusta henkilönä.
Ymmärrätkö edes, mitä argumentaatiovirhe tarkoittaa? Turha on määrittelykysymys ja vastaus siihen, onko joku turha tai ei riippuu täysin määrittelijästä. Millä ihmeen perusteella sinä väität sinun turhasi olevan minun turhaani oikeampi määrittely? Yhteiskunnan virallinen linja ei muuten riitä perusteluksi.
Argumentaatiovirheesi nimi on ad hominem. Jos et tiedä, miksi ad hominem on argumentaatiovirhe eikä määrittelykysymys, kehotan sinua etsimään tietoa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HUS:lla ainakin tietääkseni sektion saa pääsääntöisesti kaikki jotka pelon takia haluaa. Mutta toki keskustelut asiasta pitää käydä, jotta on kunnon tiedot eikä vain jotain nettipelottelua taustatietona.
Mutta kun en pelkää. En halua valehdella. Kyse on vain siitä, että haluan välttää tietyt riskit. Ne riskit voin osoittaa tilastoista eli kyse on oikeasta riskistä. Järkivalinnaksi minä kutsuisin omaa käytöstäni ja siksi sana ”pelko” on lähinnä loukkaava.
Jospa luet sen HS:n artikkelin uudelleen siinä muutamakin lääkäri kertoi mitä pelon taustalla on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?
Minä en ole vihainen kenellekään. Olen yrittänyt kertoa tasapuolisia faktoja eri synnytystavoista. (esimerkiksi viimeksi kerroin, että suunniteltu sektio on aika huono keino välttyä b-streptokokin vuoksi tehtävältä antibiottitiputukselta, koska sektioon itseensä kuuluu aina antibioottitiputus.) Mutta niitä faktoja tuntuu seuraavan raivokas alapeukutus.
Eli kysytään näin päin: jos olette järkevinä ihmisinä arvioineet synnytystapojen riskit, miksi näistä riskeistä ei saa puhua?
Ehkä siksi että ihmisten kokemukset vaihtelee. En minä saanut mitään antibioottitiputusta sektion jälkeen. Tosin omasta sektiostani on jo muutama vuosi, ehkä tämä on muuttunut. Muutenkin täällä on kovin erilaisia kertomuksia. Joku makasi monta päivää sängyssä ja toinen kiskottiin ylös jo samana päivänä.
Antibioottiputus tapahtuu ennen sektiota/sen aikana. Eihän se vauvaan muuten vaikuttaisikaan.
En ole asiantuntija, tuo tieto antibioottiprofylaksiasta perustuu ihan Husin potilasohjeeseen. Mutta se nyt vasta kamalaa äitien kaltoinkohtelua olisi, jos tehtäisiin iso vatsan alueen leikkaus eikä annettaisi antibiootteja.
Minulle on tehty kaksi sektiota eikä kummallakaan kerralla ollut mitään antibioottitiputusta. Ja HUSin alueella.
Onko se sitten hyvä vai huono asia?
Hyvä asia. Miksi pitäisi antaa turhia antibiootteja?
Sektiossa on aika korkea tulehdusriski, ja siksi esimerkiksi WHO suosittelee antibiootteja. Itsestäni tuntuisi ainakin hurjalta ajatus, että tehdään iso haava niin monen kudoskerroksen läpi, kun kohtu ei kuitenkaan jälkivuodon aikana ole mikään puhtain paikka...
Hyvä että lääkäri päättää etkä sinä. Itse olen toipunut hyvin kaksi kertaa sektiosta ja olisi ollut ikävää, että olisi annettu turhia antibiootteja.
Olet iloinen, että lääkäri päättää olla antamatta turhia antibiootteja. Mutta sitten on väärin, jos lääkäri päättää olla antamatta turhaa sektiota..?
Turha ja turha. Tämä keskustelu on todella hedelmätöntä niin kauan, kuin ihmiset vain inttävät ilman minkäänlaisia perusteluja.
Tietyt riskit nyt vain kuuluvat alatiesynnytykseen ja osa ihmisistä arvottaa riskejä eri tavalla elämänlaatuaan uhkaavina.
Yhtä hyvin voisin todeta sinun elämäsi olevan minun mielestäni turhaa siksi, että maailma pyörisi sinua ilmankin.
Tässä on oikein malliesimerkki argumentaatiovirheestä. Puhuimme toimenpiteiden lääketieteellisistä indikaatioista, ja sinä haluat puhua minusta henkilönä.
Ymmärrätkö edes, mitä argumentaatiovirhe tarkoittaa? Turha on määrittelykysymys ja vastaus siihen, onko joku turha tai ei riippuu täysin määrittelijästä. Millä ihmeen perusteella sinä väität sinun turhasi olevan minun turhaani oikeampi määrittely? Yhteiskunnan virallinen linja ei muuten riitä perusteluksi.
Argumentaatiovirheesi nimi on ad hominem. Jos et tiedä, miksi ad hominem on argumentaatiovirhe eikä määrittelykysymys, kehotan sinua etsimään tietoa aiheesta.
Perusteluja väitteellesi minä sinulta ainoastaan odotan. Hyvään argumentointiin kuuluu väitteidensä perustelu todeksi. En ole täällä sinun kanssasi riitelemässä ja toivon ainoastaan asiallista keskustelua.
Miksette sitten tee asiasta kansalaisaloitetta?
No vähän vaikea tehdä kansalaisaloitetta asiasta, josta kärsii vain 5-6% synnyttavista. Ja josta tiedetään mitä taustalla on syynä. Antaa huutaa tällä palstalla vaan.
naisistukoot ny vähän ja loppu epänaiselliselle ruikutukselle. Oksettavaa tommonen nössöys.
Vähän verta ja kipua ja pikkaisen tulee sisuskalua välillä ulos ja joskus jopa revetään. Entä sitten? Leikkauskin olisi repeämistä ja sisuskalut saa työnnettyä takaisin sisään.
Minusta nykytilanne on hyvä. Sektion käytännössä saa, jos sen välttämättä haluaa.
Kysymys kuuluukin;
a) pitäisikö olla
b) lähtisikö syntyvyys nousuun
c) lisääntyisikö synnyttäjien tyytyväisyys
d) mitä se olisi sinulta pois