Lue keskustelun säännöt.
HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen
06.01.2020 |
Sillähän se synnytyspelko sujuvasti lievittyykin, kun kerrotaan kuinka paljon riskejä sisältyy sektioon verrattuna alatiesynnytykseen.
Kommentit (871)
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa tuo Hesarin artikkeli ja hakekaa apua tunteiden käsittelyyn. Tämä palsta on väärä paikka synnytyspelon käsittelyyn, vertaisryhmiä löytyy varmasti muualta.
Läheskään kaikkien pelkosektioiden takana ei oikeasti ole pelkoa, vaan äidin valinta. Suomessa täytyy kuitenkin väittää pelon olevan siellä takana, että lääkäri voi hyvillä mielin myöntää sen sektion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa tuo Hesarin artikkeli ja hakekaa apua tunteiden käsittelyyn. Tämä palsta on väärä paikka synnytyspelon käsittelyyn, vertaisryhmiä löytyy varmasti muualta.
Läheskään kaikkien pelkosektioiden takana ei oikeasti ole pelkoa, vaan äidin valinta. Suomessa täytyy kuitenkin väittää pelon olevan siellä takana, että lääkäri voi hyvillä mielin myöntää sen sektion.
No kai sen valinnan takana jotain pelkoa aina on?
Esim. pelko siitä, että pimppi muuttuu synnytyksen myötä rumemmaksi tms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Ainakin minun ystäväni käveli ensimmäisen kerran hakemaan lehden vasta 2 kk sektion jälkeen. Oli suunniteltu sektio. Tiedän kyllä useamman naisen, joka on palautunut sektiosta paljon helpommin ja ilman pahempia komplikaatioita, mutta kyllä av:ssa romantisoidaan suunniteltua sektiota. Lisäksi yksi sektiotrolli multipeukuttaa kommentteja ja manipuloi keskusteluja aina, voi tulla vaikka 20 peukkua minuutissa joskus...
eri (en mikään sektionvastustaja ja naisten sortaja ole vaikka noin sanoinkin)
No, minä kävin vaunulenkillä viikko suunnitellun sektion jälkeen. Pyysin neljä viikkoa aikaisemmin alakautta synnyttänyttä kaveria mukaan, mutta ei kuulemma kivuiltaa pystynyt. Pari ekaa päivää meni sängynpohjalla, mutta kun puudutukset loppui sain vain buranaa ja panadolia.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksen pointti oli vain se, että pelkoon ei osattu antaa apua, ainoastaan alettiin pelotella vielä enemmän toisella synnytystavalla.
Eli keskustella voisi siitä, onko terveydenhoidossa riittävästi valmiuksia käsitellä aivan olennaisia asioita.
Se on ihan toinen asia, kumpi synnytystapa on tilastollisesti turvallisempi tms.
Siinä vaiheessa kun on jo raskaana, sillä taida olla kovin suurta merkitystä, koska lapsi syntyy kuitenkin, pelon määrästä tai laadusta riippumatta, mutta siitä sopisi keskustella, että tulisiko terveydenhuollossa ennakoida synnytyspelkoisten valintoja ennakkoon.
Vierailija kirjoitti:
On jännä, miten itselleni ei ole tullut nämä pelkoasiat pieneen mieleenkään. Mistähän se johtuu? Että omalla äidillä on rohkaisevia kokemuksia?
Onko teillä pelkääjät joku syy uskoa, että pelko käy toteen? Onko äidillänne ollut vaikeita synnytyksiä? Onko omassa fysiikassanne jokin sellainen tekijä, jonka vuoksi synnytys pelottaa? Oletteko riskiryhmää?
Pakkohan tämän on olla henkilökohtaista, kun itse en ymmärrä tätä yhtään.
Itse pelkäsin siksi, että omassa lähipiirissäni on useampi synnytyksessa vammautunut lapsi. En siis todellakaan pelännyt omasta puolestani vaan vauvan. Onneksi kävi "tuuri" ja vauva oli perätilassa. Sektio meni hyvin ja toivuin nopeasti. Lapsi ei myöskään ole sairastunut mitenkään erityisen paljon. (Ei vielä yhtään antibioottikuuria, vaikka ikää on kohta 6 vuotta). En halunnut uhmata kohtaloa, joten enempää lapsia ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lukekaapa tuo Hesarin artikkeli ja hakekaa apua tunteiden käsittelyyn. Tämä palsta on väärä paikka synnytyspelon käsittelyyn, vertaisryhmiä löytyy varmasti muualta.
Läheskään kaikkien pelkosektioiden takana ei oikeasti ole pelkoa, vaan äidin valinta. Suomessa täytyy kuitenkin väittää pelon olevan siellä takana, että lääkäri voi hyvillä mielin myöntää sen sektion.
No kai sen valinnan takana jotain pelkoa aina on?
Esim. pelko siitä, että pimppi muuttuu synnytyksen myötä rumemmaksi tms.
Jos kauppareissulla valitsen tällä kertaa tomaatit kurkun sijaan se ei tarkoita että varsinaisesti pelkäisin kurkkua. Valitsin vain toisin. Sama juttu oman synnytykseni kanssa.
En kyllä ymmärrä miksi toiset (usein alateitse synnyttäneet) repivät pelihousunsa toisen ihmisen sektiovalinnasta. Oikeasti, miksi? Mikä siinä risoo? 😀
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Selvä trolli, eihän missään makuuteta suunnitellun sektion jälkeen tuollaisia aikoja! 2-5 tuntia leikkauksesta ja äidit autetaan ensimmäisen kerran pystyyn ja sen jälkeen suurin osa liikkuu omatoimisesti. Suurin osa sektioäideistä on jo kotiutettukin 2,5 vuorokauden jälkeen.
Puhut ihan puppua. Minä ainakin sain nousta vasta 48 tuntia sektion jälkeen, jolloin katetri poistettiin. Sektiosta muutama vuosi aikaa. Sektio aamulla, heräämössä olin 4 tuntia, jonka jälkeen sanottiin, että seuraavana aamuna vasta katsotaan, että milloin voi harkita nousemista. Sairaalassa 6 vrk. Etukäteen jo oli sanottu, että kukaan ei saa nousta ennen kuin ainakin vuorokausi sektiosta on kulunut.
Koska tämä oli? Oma lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla Tyksissä 2014. Leikkaus aamulla. Saman päivän iltana tuli hoitaja ilmoittamaan, että nyt ylös ja alapesulle (katetri ja puudustusjuttu oli siis kiinni minussa, mutta niin vaan mentiin.) Seuravaana päivänä katetri ja puudutus pois ja sanottiin, että mahdollisimman paljon liikettä, jotta veritulppariski pienenee. Kävelin sitten sitä sairaalahuonetta edestakaisin :). Viikossa oli jo täysin toipunut ja piti muistuttaa itselle, että olen edelleen toipilas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alatiesynnytys on se luonnollinen tapa, että jos sitä ei kestä, ei ansaitsekaan lasta.
Kerro tuo sama lääkäreille Isossa Britanniassa, jossa lähes 70 % lääkäreistä valitsee sektion. Muusta naisväestöstä vain 25 % valitsee sektion. Suomalaisten lääkäreitten valinnoista ei löydy tutkimusta (tai sitä ei haluta julkistaa).
https://www.google.fi/amp/s/www.dailymail.co.uk/health/article-6011297/…
Muistaakseni Suomessa oli tehty vastaava ja lääkärit olisivat valinneet sektion muita useammin, mutta ei noin selkeästi. Suomessa sairaanhoitajille ja lääkäreille tehdään enemmän sektioita kuin muille ammattiryhmille.
Ja en jaksa etsiä lähdettä tähän hätään, kommentointi sulkeutuu ihan kohta.
Just joo, että ihan Suomessa tutkittu, että miten minkin ammattiryhmän jäsenille tehdään sektioita? Nollatutkimusta parhaasta päästä. Ei ole totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Selvä trolli, eihän missään makuuteta suunnitellun sektion jälkeen tuollaisia aikoja! 2-5 tuntia leikkauksesta ja äidit autetaan ensimmäisen kerran pystyyn ja sen jälkeen suurin osa liikkuu omatoimisesti. Suurin osa sektioäideistä on jo kotiutettukin 2,5 vuorokauden jälkeen.
Puhut ihan puppua. Minä ainakin sain nousta vasta 48 tuntia sektion jälkeen, jolloin katetri poistettiin. Sektiosta muutama vuosi aikaa. Sektio aamulla, heräämössä olin 4 tuntia, jonka jälkeen sanottiin, että seuraavana aamuna vasta katsotaan, että milloin voi harkita nousemista. Sairaalassa 6 vrk. Etukäteen jo oli sanottu, että kukaan ei saa nousta ennen kuin ainakin vuorokausi sektiosta on kulunut.
Koska tämä oli? Oma lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla Tyksissä 2014. Leikkaus aamulla. Saman päivän iltana tuli hoitaja ilmoittamaan, että nyt ylös ja alapesulle (katetri ja puudustusjuttu oli siis kiinni minussa, mutta niin vaan mentiin.) Seuravaana päivänä katetri ja puudutus pois ja sanottiin, että mahdollisimman paljon liikettä, jotta veritulppariski pienenee. Kävelin sitten sitä sairaalahuonetta edestakaisin :). Viikossa oli jo täysin toipunut ja piti muistuttaa itselle, että olen edelleen toipilas.
Nykyään pyritään saamaan sektiopotilaat mahdollisimman pian liikkeelle, koska veritulppariski on tosiaan 20-kertainen alatisynnyttäjiin verrattuna. Ja vaikka ajatus pirstaleisesta alapäästå kauhistuttaa monia, veritulpan seurauksena on äiditön vauva.
-Ohis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Selvä trolli, eihän missään makuuteta suunnitellun sektion jälkeen tuollaisia aikoja! 2-5 tuntia leikkauksesta ja äidit autetaan ensimmäisen kerran pystyyn ja sen jälkeen suurin osa liikkuu omatoimisesti. Suurin osa sektioäideistä on jo kotiutettukin 2,5 vuorokauden jälkeen.
Puhut ihan puppua. Minä ainakin sain nousta vasta 48 tuntia sektion jälkeen, jolloin katetri poistettiin. Sektiosta muutama vuosi aikaa. Sektio aamulla, heräämössä olin 4 tuntia, jonka jälkeen sanottiin, että seuraavana aamuna vasta katsotaan, että milloin voi harkita nousemista. Sairaalassa 6 vrk. Etukäteen jo oli sanottu, että kukaan ei saa nousta ennen kuin ainakin vuorokausi sektiosta on kulunut.
Koska tämä oli? Oma lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla Tyksissä 2014. Leikkaus aamulla. Saman päivän iltana tuli hoitaja ilmoittamaan, että nyt ylös ja alapesulle (katetri ja puudustusjuttu oli siis kiinni minussa, mutta niin vaan mentiin.) Seuravaana päivänä katetri ja puudutus pois ja sanottiin, että mahdollisimman paljon liikettä, jotta veritulppariski pienenee. Kävelin sitten sitä sairaalahuonetta edestakaisin :). Viikossa oli jo täysin toipunut ja piti muistuttaa itselle, että olen edelleen toipilas.
Nykyään pyritään saamaan sektiopotilaat mahdollisimman pian liikkeelle, koska veritulppariski on tosiaan 20-kertainen alatisynnyttäjiin verrattuna. Ja vaikka ajatus pirstaleisesta alapäästå kauhistuttaa monia, veritulpan seurauksena on äiditön vauva.
-Ohis.
Suunnitellun sektion jälkeiseen veritulppaan ei ole vammautunut/kuollut äitejä. Alatierulettiin on vammautunut/kuollut vauvoja.
-Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En kyllä ymmärrä miksi toiset (usein alateitse synnyttäneet) repivät pelihousunsa toisen ihmisen sektiovalinnasta. Oikeasti, miksi? Mikä siinä risoo? 😀
Minua taas ihmetyttää, että kun kertoo sektiosta ettei se ole todellakaan helppoa ja ihanaa niin syytetään trolliksi. Koska husinsivuilla lukee, että kotiin pääsee 1-2 päivän päästä niin se on sitten niin. Itselläni 4 sektiota ja 2 kohdalla sairaalassa 5 päivää, yhden 3 päivää ja yhden 2.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On luonnollista pelätä synnytystä. Aivan outoa jos ei sitä miettisi. Itse olin viikko sitten suunnitellussa sektiossa lääketiteteellisitä syistä ja toivoisin, ettei sektiota kokemattomat romantisoisi sitä täälläkään.
Yhtä helvettiä tämä on ja ei ole todellakaan eka sektio minulle eli kokemusta on.
Sektio ei ole kivuton. Itse olin 2,5 päivää sidottuna kipupumppuun ja siellä ne alateitse synnyttäneet hakivat itse ruokansa ja kävelivät vauvojen kanssa. Olin kateellinen.Missä käytetään sektion jälkeen kipupumppua? Hus on luopunut niistä jo kauan sitten, kuulostaa vähän trollilta.
Ja ihan itse myös sektioäidit hakevat sen ruokansa.
Selvä trolli, eihän missään makuuteta suunnitellun sektion jälkeen tuollaisia aikoja! 2-5 tuntia leikkauksesta ja äidit autetaan ensimmäisen kerran pystyyn ja sen jälkeen suurin osa liikkuu omatoimisesti. Suurin osa sektioäideistä on jo kotiutettukin 2,5 vuorokauden jälkeen.
Puhut ihan puppua. Minä ainakin sain nousta vasta 48 tuntia sektion jälkeen, jolloin katetri poistettiin. Sektiosta muutama vuosi aikaa. Sektio aamulla, heräämössä olin 4 tuntia, jonka jälkeen sanottiin, että seuraavana aamuna vasta katsotaan, että milloin voi harkita nousemista. Sairaalassa 6 vrk. Etukäteen jo oli sanottu, että kukaan ei saa nousta ennen kuin ainakin vuorokausi sektiosta on kulunut.
Koska tämä oli? Oma lapseni syntyi suunnitellulla sektiolla Tyksissä 2014. Leikkaus aamulla. Saman päivän iltana tuli hoitaja ilmoittamaan, että nyt ylös ja alapesulle (katetri ja puudustusjuttu oli siis kiinni minussa, mutta niin vaan mentiin.) Seuravaana päivänä katetri ja puudutus pois ja sanottiin, että mahdollisimman paljon liikettä, jotta veritulppariski pienenee. Kävelin sitten sitä sairaalahuonetta edestakaisin :). Viikossa oli jo täysin toipunut ja piti muistuttaa itselle, että olen edelleen toipilas.
Nykyään pyritään saamaan sektiopotilaat mahdollisimman pian liikkeelle, koska veritulppariski on tosiaan 20-kertainen alatisynnyttäjiin verrattuna. Ja vaikka ajatus pirstaleisesta alapäästå kauhistuttaa monia, veritulpan seurauksena on äiditön vauva.
-Ohis.
Suunnitellun sektion jälkeiseen veritulppaan ei ole vammautunut/kuollut äitejä. Alatierulettiin on vammautunut/kuollut vauvoja.
-Ohis
Ihan pieleen. Yleisimmät äidin kuolinsyyt synnytyksessä ovat massiivinen verenvuoto ja veritulppa, ja molempien riski on sektiossa merkittävästi suurempi kuin alatiessä. Veritulppa ei luonnollisestikaan voi tietää, onko sektio suunniteltu vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellä kolme suunniteltua ja itse valittua sektiota takana. Vanhin lapsi nyt 5-v. Vielä tähän mennessä kenelläkään lapsistamme ei ole ollut yhtäkään korvatulehdusta, puhjennut astmaa tai allergiaa. Diabetestakaan ei ole.
Nuorimman kohdalla vältettiin syntymän yhteydessä antibioottikuuri - streptokokki B kun tarttuu vain jos synnyttää alateitse.
Jos joku sektion haluaa, niin en ymmärrä miksi kieltää. Jokaisella tulisi olla oikeus päättää synnytystavasta, ilman että tuomitaan. Itsellä kaksi alatiesynnytystä takana ja kohta toivottavasti kolmas. Itse pelkään sektioon joutumista, mutta eihän mikään tapa ole riskitön. Kun vain selviäisi vauva sekä itse ilman vammautumista.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kolme suunniteltua ja itse valittua sektiota takana. Vanhin lapsi nyt 5-v. Vielä tähän mennessä kenelläkään lapsistamme ei ole ollut yhtäkään korvatulehdusta, puhjennut astmaa tai allergiaa. Diabetestakaan ei ole.
Nuorimman kohdalla vältettiin syntymän yhteydessä antibioottikuuri - streptokokki B kun tarttuu vain jos synnyttää alateitse.
Ainakin Husin potilasohjeen mukaan sektiosynnyttäjä saa jo osastolla antibioottitiputuksen. Uskoisin, että se on laajempikirjoista tavaraa kuin streptokokki B:n estolääkitys, joka on pelkkää suonensisäistä penisilliiniä.
Eli tämän antibioottiasian puolesta kannattaa valita ennemmin alatie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sektio on yleensä alatiesynnytystä vaarallisempi, joten rikkoisi lääkärin valaa tehdä sektio ilman syytä.
Logiikkasi ontuu koska lääkärit tekevät myös kauneusleikkauksia. Ja yhteiskunta kustantaa erilaisia korjausleikkauksia psykologisin perustein. Mikä tahansa leikkaus on aina riski.
Synnytyspelko on väliaikainen asia, joten sitä ei korjausleikkauksiin voi oikein verrata. Se että jota kuta pelottaa turvallisempi vaihtoehto ei riitä syyksi toimenpiteeseen missään muussa lääketieteellisessä asiassa.
Synnytyspelko ei ole väliaikainen asia. Se estää synnytyspelkoisia kokonaan raskautumasta ja hankkimasta lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä kolme suunniteltua ja itse valittua sektiota takana. Vanhin lapsi nyt 5-v. Vielä tähän mennessä kenelläkään lapsistamme ei ole ollut yhtäkään korvatulehdusta, puhjennut astmaa tai allergiaa. Diabetestakaan ei ole.
Nuorimman kohdalla vältettiin syntymän yhteydessä antibioottikuuri - streptokokki B kun tarttuu vain jos synnyttää alateitse.
Ainakin Husin potilasohjeen mukaan sektiosynnyttäjä saa jo osastolla antibioottitiputuksen. Uskoisin, että se on laajempikirjoista tavaraa kuin streptokokki B:n estolääkitys, joka on pelkkää suonensisäistä penisilliiniä.
Eli tämän antibioottiasian puolesta kannattaa valita ennemmin alatie.
Toki näin. Sektiot olen valinnut puhtaasti ideologisista syistä. Tämä viimeisin sektio esimerkkinä siitä että alatiesynnytyksessä vauva altistuu paitsi hyville, myös niille huonoille bakteereille.
Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.
Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys todennäköisesti tappaisi vauva B:n.
No tuskin siellä on mitään neurooseihin erikoistunutta psykologia, kun pelkopolille menee.
Äärimmäinen kontrollin tarve (neuroottisuus) tuon pelon taustalla yleensä on, ei synnytyksen riskit itsessään.