HS: Synnytyspelkodiagnoosit merkittävässä kasvussa, mutta hoito keskittyy usein edelleen sektion riskien listaamiseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kolme suunniteltua ja itse valittua sektiota takana. Vanhin lapsi nyt 5-v. Vielä tähän mennessä kenelläkään lapsistamme ei ole ollut yhtäkään korvatulehdusta, puhjennut astmaa tai allergiaa. Diabetestakaan ei ole.

Nuorimman kohdalla vältettiin syntymän yhteydessä antibioottikuuri - streptokokki B kun tarttuu vain jos synnyttää alateitse.

Ainakin Husin potilasohjeen mukaan sektiosynnyttäjä saa jo osastolla antibioottitiputuksen. Uskoisin, että se on laajempikirjoista tavaraa kuin streptokokki B:n estolääkitys, joka on pelkkää suonensisäistä penisilliiniä.

Eli tämän antibioottiasian puolesta kannattaa valita ennemmin alatie.

Toki näin. Sektiot olen valinnut puhtaasti ideologisista syistä. Tämä viimeisin sektio esimerkkinä siitä että alatiesynnytyksessä vauva altistuu paitsi hyville, myös niille huonoille bakteereille.

Toki sinulla on oikeus ideologiaasi. Mutta bakteerialtistus ei käy tässä tapauksessa järkiperusteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsellä kolme suunniteltua ja itse valittua sektiota takana. Vanhin lapsi nyt 5-v. Vielä tähän mennessä kenelläkään lapsistamme ei ole ollut yhtäkään korvatulehdusta, puhjennut astmaa tai allergiaa. Diabetestakaan ei ole.

Nuorimman kohdalla vältettiin syntymän yhteydessä antibioottikuuri - streptokokki B kun tarttuu vain jos synnyttää alateitse.

Ainakin Husin potilasohjeen mukaan sektiosynnyttäjä saa jo osastolla antibioottitiputuksen. Uskoisin, että se on laajempikirjoista tavaraa kuin streptokokki B:n estolääkitys, joka on pelkkää suonensisäistä penisilliiniä.

Eli tämän antibioottiasian puolesta kannattaa valita ennemmin alatie.

Toki näin. Sektiot olen valinnut puhtaasti ideologisista syistä. Tämä viimeisin sektio esimerkkinä siitä että alatiesynnytyksessä vauva altistuu paitsi hyville, myös niille huonoille bakteereille.

Toki sinulla on oikeus ideologiaasi. Mutta bakteerialtistus ei käy tässä tapauksessa järkiperusteeksi.[/

Kiitos, tiedän oikeuteni ilman sinun hyväksyntääsikin.

Minulle käy hyvin että lapseni jää paitsi synnytyskanavan huonoista bakteereista. Alatiesynnytykseen en olisi ryhtynyt missään tilanteessa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys  todennäköisesti tappaisi vauva B:n.

Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi toiset (usein alateitse synnyttäneet) repivät pelihousunsa toisen ihmisen sektiovalinnasta. Oikeasti, miksi? Mikä siinä risoo? 😀

Kateus? Kun on itse kärsinyt, ei halua muiden pääsevän helpommalla. Tai sitten empatian puute, jos itsellä on kaikki mennyt helposti, ei haluta käsittää ettei se tarkoita muilla menevän niin.

Miten se alhaalla bikinialueella näkymättömissä oleva 6cm leveä arpi jotain niin haittaa? Sehän alle vuodessa vaalenee näkymättömäksi eikä kiristä, paitsi jos on jotain ihmeellisempää sattunut. En tunne ketään jolla olisi arpi näkyvä tai kipeä, ja kaikki kaverini ovat valinneet sektion, koska täällä Italiassa voi valita. Kuolleisuus ja morbiditeetti Suomen luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sektio on yleensä alatiesynnytystä vaarallisempi, joten rikkoisi lääkärin valaa tehdä sektio ilman syytä.

Logiikkasi ontuu koska lääkärit tekevät myös kauneusleikkauksia. Ja yhteiskunta kustantaa erilaisia korjausleikkauksia psykologisin perustein. Mikä tahansa leikkaus on aina riski.

Synnytyspelko on väliaikainen asia, joten sitä ei korjausleikkauksiin voi oikein verrata. Se että jota kuta pelottaa turvallisempi vaihtoehto ei riitä syyksi toimenpiteeseen missään muussa lääketieteellisessä asiassa.

Synnytyspelko ei ole väliaikainen asia. Se estää synnytyspelkoisia kokonaan raskautumasta ja hankkimasta lapsia.

No näinhän nyt on käynytkin, lapsia on jäänyt syntymättä koska sektiota edelleen paikoin pihdataan.

Kts. viimeaikaiset syntyvyysluvut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi toiset (usein alateitse synnyttäneet) repivät pelihousunsa toisen ihmisen sektiovalinnasta. Oikeasti, miksi? Mikä siinä risoo? 😀

Kateus? Kun on itse kärsinyt, ei halua muiden pääsevän helpommalla. Tai sitten empatian puute, jos itsellä on kaikki mennyt helposti, ei haluta käsittää ettei se tarkoita muilla menevän niin.

Tällä kateudella on suuri hinta kun vauvakato sen kun jatkuu. Ilmapiirissä olisi paljon parantamisen varaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kyllä ymmärrä miksi toiset (usein alateitse synnyttäneet) repivät pelihousunsa toisen ihmisen sektiovalinnasta. Oikeasti, miksi? Mikä siinä risoo? 😀

Minua taas ihmetyttää, että kun kertoo sektiosta ettei se ole todellakaan helppoa ja ihanaa niin syytetään trolliksi. Koska husinsivuilla lukee, että kotiin pääsee 1-2 päivän päästä niin se on sitten niin. Itselläni 4 sektiota ja 2 kohdalla sairaalassa 5 päivää, yhden 3 päivää ja yhden 2.

Miksi Hus valehtelisi? _Suurin osa_ suunnitellusti sektioiduista äideistä toipuu nopeasti ja pääsee 1-3 vrk:n jälkeen jo kotiin. Se, että sinulla tai sinun vauvoillasi on selvästi ollut ongelmia, ei tarkoita niiden olevan normaaleja sektion jälkeen. Tai jos olet synnyttänyt joskus 60-luvulla, niin varmasti käytännöt ja jopa leikkaustekniikat ovat muuttuneet.

Joutuuhan jotkut olemaan alatiesynnytyksenkin jälkeen paljon muita pidempään sairaalassa, mutta silti suurin osa kotiutetaan nopeasti.

Minua pelotti synnytys kun en tiedä mitä tapahtuu käytännössä. Siis se epätietoisuus tulevasta. Teoriaa kerrattiin ja sain opaslehtistä luettavaksi, mutta kukaan ei kertonut miten se käytännössä menee. En tiennyt että salissa ollaan yksin, vain kätilö käy paikalla, ei lääkäriä, että sykettä seurataan koko ajan, muttei minulle kerrota mitään, minun pitää tietää mitä pyytää ja haluta, muuten olen ilman. Onneksi oli mies tukena. Enkä tiennyt että synnytyksen aikana voin nukkua ja odotella leppoisesti jutellen milloin olen tarpeeksi auki (sain siis epiduraalin) ja miten nopeasti loppu vauva plumpsahtaa ulos kun pää on puserrettu ulos. Luin etukäteen kaikki oppaat ja muut, mutten siltikään tiennyt mitä tuleman piti ja se pelotti.

Vierailija kirjoitti:

Suomi on maailman turvallisimpia paikkoja synnyttää, siinä on syynsä miksi jonkun ylipainoisen hysteerisen lähärin mielikuvitustoiveita tarvi kuunnella.

Juuri tämä asenne. Aivan järkyttävää miten joku pystyy sanomaan toisesta noin. Ei tuollainen asenne vie kehitystä millään saralla eteenpäin 😞

Valitettavasti statistiikka ja faktat tukee suomen ammattitaitoa synnytyksissä, ei naisten fiilikset. Toki tätä on turha naisille selittää, naisten looginen ajattelukyky on aika vajavainen.

Vauva2020 ryhmässä joku kertoi et yli 50% ensisynnyttäjistä joutuu imukuppiin tai sektioon. Kävin tarkistamassa ja osoittautui todeksi. Vituttaa suunnattomasti kun just pelkopolilla väitettiin muuta ja peloteltiin sektion riskeillä ja että oon vaan kuunnellut kauhutarinoita.

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti statistiikka ja faktat tukee suomen ammattitaitoa synnytyksissä, ei naisten fiilikset. Toki tätä on turha naisille selittää, naisten looginen ajattelukyky on aika vajavainen.

Mutta kun se on meidän naisten kroppa ja mieli, jotka sen kokemuksen läpi käy. Ja meillä on myös mahdollisuus valita olla synnyttämättä kokonaan, jos vaikuttaa että siinä on liikaa riskejä tai kokemus olisi liian tuskallinen tai ahdistava. Joten jooo kohdelkaa vaan tiineinä lehminä joista ei niin väliä miltä niistä tuntuu, kunhan se vasikka saadaan hyvällä tai pahalla ulos, ja syntyvyyden lasku jatkossakin on taattu.

Vierailija kirjoitti:

Minua pelotti synnytys kun en tiedä mitä tapahtuu käytännössä. Siis se epätietoisuus tulevasta. Teoriaa kerrattiin ja sain opaslehtistä luettavaksi, mutta kukaan ei kertonut miten se käytännössä menee. En tiennyt että salissa ollaan yksin, vain kätilö käy paikalla, ei lääkäriä, että sykettä seurataan koko ajan, muttei minulle kerrota mitään, minun pitää tietää mitä pyytää ja haluta, muuten olen ilman. Onneksi oli mies tukena. Enkä tiennyt että synnytyksen aikana voin nukkua ja odotella leppoisesti jutellen milloin olen tarpeeksi auki (sain siis epiduraalin) ja miten nopeasti loppu vauva plumpsahtaa ulos kun pää on puserrettu ulos. Luin etukäteen kaikki oppaat ja muut, mutten siltikään tiennyt mitä tuleman piti ja se pelotti.

Jep, itsekin yllätyin ettei se ollut kovin kamalaa. Minä en sektiota edes harkinnut koska kammosin ajatusta siitä paljon enemmän kuin ajatusta mistään määrästä kipua, mutta silti oletin että synnytys tulisi olemaan jatkuvaa raastavaa tuskaa ja kauhua, pelkäsin että menetänkö tilapäisesti järkeni ja itseni hallinnan sen kivun takia tms. 

Se ei lopulta ollut kovin kummoinen juttu. Ilokaasua hengittelin alussa ja se auttoi riittävästi. Sitten kun vaihe oli oikea, otin epiduraalin, ja tosiaan pystyin nukkumaan vielä useamman tunnin ja avautumista tapahtui sinä aikana aivan ilman mitään kipuja minulle. Siinä vaiheessa kun tuli ponnistusvaihe epiduraali oli osin haihtunut mutta aika paljon vielä vaikuttikin, niin että vaihe oli lähinnä lievästi/kohtalaisesti kivulias. Viimeinen työntö jolla vauvan pään sai ulos oli ainoa kipeämpi ja kovempi juttu, mutta se oli vain pieni hetki. Missään vaihetta ei ollut tarvetta edes voihkia, saatii huutaa, kiroilla tms. Aina ihmettelen että onko nämä kauhukokemukset ihmisiltä, jotka joko haluavat synnyttää ilman lääkitystä kipuun, tai sellaisilta joilla jostain syystä ei ole voitu puuduttaa kunnolla (esim. ei ehdi kun tulee sairaalaan).

Suomessa on pohjoismaiden alhaisin sektioprosentti - ja myös alhaisin syntyvyys 🤔 Juuri muuten Ruotsissa kuoli äiti kun häneltä evättiin sektio, jäi kaksi äiditöntä lasta. Isä aikoo valittaa asiasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen, koska hoitohenkilökunta on pessyt kätensä keissistä. Hyvä että valittaa, saataisiin ehkä tähänkin villiin länteen jotain tolkkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti statistiikka ja faktat tukee suomen ammattitaitoa synnytyksissä, ei naisten fiilikset. Toki tätä on turha naisille selittää, naisten looginen ajattelukyky on aika vajavainen.

Mutta kun se on meidän naisten kroppa ja mieli, jotka sen kokemuksen läpi käy. Ja meillä on myös mahdollisuus valita olla synnyttämättä kokonaan, jos vaikuttaa että siinä on liikaa riskejä tai kokemus olisi liian tuskallinen tai ahdistava. Joten jooo kohdelkaa vaan tiineinä lehminä joista ei niin väliä miltä niistä tuntuu, kunhan se vasikka saadaan hyvällä tai pahalla ulos, ja syntyvyyden lasku jatkossakin on taattu.

Kysymys ei ole mukavuudesta vaan sinun ja lapsesi henkesi säästymisestä. Tuo lehmänä kohtelu ja arvottomuus on täysin oman pääsi sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti statistiikka ja faktat tukee suomen ammattitaitoa synnytyksissä, ei naisten fiilikset. Toki tätä on turha naisille selittää, naisten looginen ajattelukyky on aika vajavainen.

Mutta kun se on meidän naisten kroppa ja mieli, jotka sen kokemuksen läpi käy. Ja meillä on myös mahdollisuus valita olla synnyttämättä kokonaan, jos vaikuttaa että siinä on liikaa riskejä tai kokemus olisi liian tuskallinen tai ahdistava. Joten jooo kohdelkaa vaan tiineinä lehminä joista ei niin väliä miltä niistä tuntuu, kunhan se vasikka saadaan hyvällä tai pahalla ulos, ja syntyvyyden lasku jatkossakin on taattu.

Kysymys ei ole mukavuudesta vaan sinun ja lapsesi henkesi säästymisestä. Tuo lehmänä kohtelu ja arvottomuus on täysin oman pääsi sisällä.

Hmmm, jos lainaan ylemmän viestin 50% sektio+imukuppi niin eikös tuossa 50% tilanteessa joka toiselta äidiltä ja lapselta lähtisi alatiessä henki 🤔 Melko riskaabelilta kuulostaa, sektio taitais noilla spekseillä olla jo kielletty.

Synnytys voi olla myös voimaannuttava kokemus kipuineen kaikkineen. On vaikea arvioida etukäteen miten kenenkin synnytys tulee sujumaan, joten herättäähän se pelkoa kun siihen ei voi itse paljoa vaikuttaa. Aivan ymmärrettävää. Synnytys, ainakin ensimmäinen synnytys oli itselleni melko brutaali kokemus vaikka se melko hyvin menikin. Mutta toinen synnytys oli upea kokemus! Tajusin miten mahtava keho meillä naisilla on, kehoni toimi juuri niin kuin piti, tiesin ja tunsin missä asennossa haluan synnyttää ja tuntui että kehoni toimi kuin automaattiohjauksella. Tottakai synnytyspelko pitää ottaa tosissaan, muttei sektio ole siihen välttämättä ainoa ratkaisu, keskusteluapu, pelon käsittely ja henkinen valmennus voisi auttaa tulevaa äitiä selviytymään jopa alatiesynnytyksestä. On olemassa yksityistä synnytysvalmennusta ja doulia, jotka auttavat ja tukevat äitiä.

Luomumpi parempi kirjoitti:

Synnytys voi olla myös voimaannuttava kokemus kipuineen kaikkineen. On vaikea arvioida etukäteen miten kenenkin synnytys tulee sujumaan, joten herättäähän se pelkoa kun siihen ei voi itse paljoa vaikuttaa. Aivan ymmärrettävää. Synnytys, ainakin ensimmäinen synnytys oli itselleni melko brutaali kokemus vaikka se melko hyvin menikin. Mutta toinen synnytys oli upea kokemus! Tajusin miten mahtava keho meillä naisilla on, kehoni toimi juuri niin kuin piti, tiesin ja tunsin missä asennossa haluan synnyttää ja tuntui että kehoni toimi kuin automaattiohjauksella. Tottakai synnytyspelko pitää ottaa tosissaan, muttei sektio ole siihen välttämättä ainoa ratkaisu, keskusteluapu, pelon käsittely ja henkinen valmennus voisi auttaa tulevaa äitiä selviytymään jopa alatiesynnytyksestä. On olemassa yksityistä synnytysvalmennusta ja doulia, jotka auttavat ja tukevat äitiä.[/quote

Totta, mutta tämä vaatii että äidillä on tähtäimessä alatiesynnytys. Jos aikeena on synnyttää sektiolla niin nuo kaikki toimet saavat vain ärsyyntymään.

No ei todellakaan kiinnosta millä tavalla muut synnyttävät, enkä koe paremmutta, mutta haluaisin rohkaista muita synnyttämään alateitse, koska se voi mennä myös hyvin ja kipukin voi olla ihan siedettävää ellei se kestä liian kauan. Yhteiskunnallisesti ja kulujen kannalta potilas ei voi nykyäänkään itse määrätä itselleen diagnoosia tai hoitoa, vaan se on lääkärin tehtävä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi toive saada terve lapsi on Suomessa vielä vuonna 2020 täysin kielletty asia? Tuossa jutussa kerrotaan, että hapenpuute on satunnainen ja harvinainen riski, mutta esimerkiksi eri selvityksissä ADHD-lapsilla on todettu olleen pitkä ja hankala syntymä ja alhaiset pisteet. Kun lähipiirissä on tarpeeksi monta synnytyksessä vammautunutta, niin se sektio alkaa tuntua aika houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Omasta vauvasta kätilö väitti, että pää on hyvin kiinnittynyt, eikun synnyttämään. Lääkäri totesi, että se on kyllä lapsen takamus ja alatiesynnytys  todennäköisesti tappaisi vauva B:n.

Koska suurin osa on synnyttänyt alateitse joko komplikaatioilla tai ilman ja ihminen luonnostaan haluaa ajatella valinneensa parhaan mahdollisen vaihtoehdon. Kun sektion valinnut sanoo sektionsa syyksi halun turvalliseen syntymään tämä saa alakautta synnnyttäneet takajaloilleen, koska he kokevat että heidän omaa valintaansa arvostellaan ja että sen vastapuolen mielestä he olisivat valinneet vauvalleen huonomman vaihtoehdon. Herää kysymys että miksi alateitse synnyttävät kokevat näin ja ovat jopa niin vihaisia toisten sektioista että alkavat pahimmassa tapauksessa haukkua ja naureskella sektiolla synnyttäville? Mikseivät seiso ylpeänä valintansa takana ja suo kaikille mahdollisuutta valita omannäköinen synnytys?