Lue keskustelun säännöt.
Mistä rahat hoitajille- tolkuton vaatimus aiheuttaa palkkavihaa! Poliisi ja paloMIES sinnittelevät 2ke palkalla hoitajien kolmea tonnia vastaan!
03.01.2020 |
Ja kyllä poliisin ja palomiehen työt OVAT hoitajan työtä raskaampaa ja vaativampaa työtä. Hoitajien jäjetön palkkavaade tuntuu turhauttavalta monien raskaantyön raatajien ollessa iloisia ja tyytyväisiä huomattavasti näillä ahnehtijoilla jo olevaa palkkaa pienemmällä palkalla.
Nyt haetaan huomiota mutta haluavatko hoitajat todella ajaa kunnat konkurssiin ahneutensa vuoksi, erittäin naisvaltainen ala jolla on suuri uhriutumispotentiaali.
Kommentit (991)
Vierailija kirjoitti:
Ja arvaapa, miksi saikkuja on paljon? Koska henkilönostureillekin on painorajat mitä ne saavat nostaa, hoitajille ei. Joudut pahimmillaan yksin pyörittelemään 200-kiloisia, aggressiivisia muistisairaita mummeleita ja pappoja. Noin niinkuin esimerkkinä. Ei sitä kenelläkään selkä kestä.
No itseasiassa tähänkin on Säädökset. Hoitajat ei enää nostele ketään ja vuodepesut pitäisi tehdä kaksin. Ergonomiaankin on ohjeistettu ja omasta työergonomiasta pitää itse pitää huolta. Jos jokin työ kipeyttää esim sen selän on aika avata suu ja etsiä yhdessä moniammatillisessa tiimissä ratkaisua asiaan.
Näin sen pitäisi mennä ja on jokaisen hoitajan vastuulla pitää huoli siitä että näin se menee. Meillä on oikeus pitää työmme ergonomisen ja huolehtia kehostamme.
Oon itse nyt kotihoidossa töissä, tätä ennen olin sairaalassa. Mutta oon kokoajan ollut helsingin kaupungilla töissä mikä voi auttaa siihen että nään ergonomian oikeutena. Mun työpaikoissa esimiehet on vahvasti tukeneet ergonomiasta huolehtimista, koska se on myös esimiehelle fiksuinta. Työntekijät pysyy paremmassa kunnossa, ei tuu turhia saikkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreitä lukuun ottamatta kaikki naisvaltaiset, korkeakoulutusta vaativat alat ovat huonosti palkattuja. Toisin kuin monista muista, hoitajista on pulaa, joten palkalla pitää jo houkutella hoitajia hommiin, joista nyt livetään vaikka miesvaltaisille duunarialoille paremman palkan perässä.
Miksi roskakuski tai ahtaaja ansaitsee yhtä paljon tai enemmän kuin hoitaja putkimiehestä ja sähkömiehestä puhumattakaan?
Korkeakoulutettujen palkat ovat ennätyksellisen alhaalla Suomessa, missään muualla Euroopassa ei saada akateemista töihin siivoojan parin tonnin palkalla. Miten jatkossa käy 3000€/kk ansaitseville duunareille, jos alan osaajat ovat jatkossa korkeakoulutuksen hankkineita ja helpompaan työhön vaihtaneita naisia? Aivan turha inistä siitä, että vain ammattikoulun käyneet pojat voisivat osata nämä hommat. Pääsääntöisesti amikseen menevät heikommin suoriutuvat oppilaat, joilla voi olla elämänhallinnassakin ongelmia.
Teoriaopinnoista jauhava insinööri voi pyyhkiä sillä teorialla pyllynsä, koska DI:n tai minkä tahansa akateemisen alan teoriaosuus menee heittämällä yli omien opintojen teoriasta. AMK-inssi on nimenomaan käytäntöön valmistava koulutus, teorian hallitsemista vaaditaan DI:ltä ja luonnontieteilijöiltä. Teorian osaamisesta ei sitä paitsi makseta Suomessa mitään, asian voi helposti tarkistaa akateemisten palkkakuiteista. AMK-inssi ansaitsee hyvin (usein yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopiston käynyt fyysikko/kemisti/matemaatikko, joiden 5 vuoden ja 300 op opinnot ovat matemaattisesti huomattavasti vaativampia) siitä syystä, että hänen työnsä rinnastetaan näihin munalisää nauttiviin duunarialoihin, joissa muutaman vuoden koulutuksella päästään helposti akateemisten ansioihin tai hieman niiden yli.
Kylläpäs nyt katsellaan taas tiettyjen lasien lävitse. Menee kovin yksityiset ja kunnalliset palkat sekaisin jos alat vertaamaan noin. Ihmeellistä että naiset eivät vieläkään siirry näihin munalisää nauttiville aloille. Itse olen kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa nyt purnaamaan palkasta. Miks kouluttaudutte sellaisille aloille missä palkka ei vastaa sitä mitä tahdotte? Perustakaa yritys kun olette niin hyviä että ansaitsette enemmän. Ilmapiiristä sen verran, että olisko työ kevyempää ja palkitsevampaa jos työilmapiiri olisi painostavan kyräilyn sijasta kevyt ja avoin? Se tekee työstä tekemisen arvoista. Ei ole linkkiä, mutta tutkimuksien perusteella raha on hyvä mitivaattori vain hetkellisesti, pitkässä juoksussa työntekijä palaa siihen samaan tuottavuuden tilaan, missä oli ennen saamaansa palkankorotusta. Lopuksi vielä totean, että KUKAAN ei saa täällä omasta mielestään ansaitsemaansa arvostusta, tätä sopisi miettiä myös hoitoalalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja- ja lääkäripula on ensisijassa koulutuspoliittinen ongelma.
Hoitajien tapauksessa koulutuspaikkojen lisääminen on kuin veden kantamista kaivoon niin kauan kuin väestöpako alalla jatkuu. Ei ole mitään järkeä kuluttaa rahaa koulutukseen, jos ne koulutetut ihmiset eivät jää alalle. Samoin on aivan turha avata uusia toimia hoitajille, kun edellisiäkään paikkoja ei ole saatu täytetyiksi. On ihan kummallista, että ihmiset hyväksyvät rahoituksen, kun puhutaan hoitajamitoituksen tai koulutuspaikkojen lisäämisestä, mutta palkankorotukset ovatkin sitten kiellettyjä.
Noh, hoitajamitoituksen "rahoituksen" hyväksyivät lähinnä ne aivotoiminnaltaan hieman rajoittuneet yksilöt, jotka nykyisiä hallituspuolueita äänestivät. Hoitajamitoituksesta todettiin kyllä jo vaalien aikana, että se ei ole taloudellisesti mahdollista toteuttaa eikä muutenkaan ratkaise ongelmaa. Eli kyllä varmaan samat kengän ÄO:lla varustetut matemaattisesti lapsen tasolla olevat henkilöt varmaan ne palkankorotuksetkin hyväksyvät. Taloudelliset realiteetit eivät valitettavasti vain paljoa välitä siitä, mitä mieltä jokin aasi asiasta on.
p.s. väestöpaon taustalla on myös paljon sitä, että alalla on paljon henkilöitä, joiden ei ikinä olisi pitänyt alalle lähteäkään. Paljon uudelleen koulutukseen ohjattuja jne. työssä esiintyneiden ongelmien vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Hoitajapulaan voisi auttaa myös koulutuksen täsmentäminen ja lyhentäminen.
Hoitajan työ poikkeaa merkittävästi esim.TK-lääkärin työstä siinä mielessä, että TK-lääkärin pitää yrittää osata vastata monia eri elinjärjestelmiä ja sairauksia koskeviin kysymyksiin, kun taas hoitaja tyypillisesti on yhdellä tai toisella osastolla tai yksikössä yhden ja saman potilasryhmän kanssa.
Tämä ehkä erottaa myös poliiseja, palomiehiä ja hoitajia; poliisit ja palomiehet eivät voi valita mitä heille oikein tulee vastaan paitsi nousemalla hierarkiassa ja lisäkouluttautumalla tavallisesta kenttätyöstä pois. Voidaan siis otaksua, että palomies, lääkäri tai poliisi potentiaalisesti voi törmätä tilanteisiin, joissa voi joutua käyttämään mitä tahansa tai kaikkea koulutuksessa käytyä tietoa eikä sekään ehkä riitä, kun taas esim.nuorisopsykiatrisella osastolla hoitaja saa keskittyä nuorisopsykiatrisiin kysymyksiin (kuten erikoislääkäri) eikä työ itse asiassa poikkea hirveästi nuoriso-ohjaajan työstä, jonka palkka on kunnalla n.2200e.
Tähän joku voi tietysti sanoa, että toinen on korkeakoulututkinto ja vastuu jne. mutta sairaanhoitajan tutkinnossa käsitellään nuorisopsykiatriaa ehkä yhden tai kahden opintopisteen verran (tai joka tapauksessa pieni hippunen), kun taas nuoriso-ohjaajan tutkinnossa perehdytään enemmän tämän väestöryhmän asioihin ja lääkkeiden jakamisen opettelut ja muut voisi hyvin mennä siinä sivussa lisäpakettina.
Hoitajan työtä on siis monenlaista ja yksi ihminen voi soveltua erinomaisesti yhdenlaiseen hoitajan työhön ja toinen toiseen samalla, kun valtava määrä ihmisiä tulee blokatuiksi monista hommista väärän tutkinnon takia ja siksi, että päästäkseen tehtävään X pitäisi tehdä tutkinto, joka ei juurikaan liity itse työnkuvaan kovin paljon.
Pitäisikö koulutusmarkkinat siis saada jotenkin vastaamaan työelämän todellisia tarpeita vai pitäisikö koulutusmarkkinoiden edelleenkin toimia esteenä työmarkkinoille pääsemiseen ja pitää työnhakijoita kuristusotteessa?
Oma juttunsa on sekin, että pitkät koulutukset ja erilaiset termeillä kikkailut kuten korkea sitä ja korkea tätä ovat osasyy tai eräänlainen lyömäase, jota käytetään näissä palkkavaatimuksissa; tietysti työntekijän intressissä on antaa sellainen kuva, että koko koulutus pakkoruotseineen kaikkineen on hyvin tarpeellinen työssä pärjäämisen kannalta, koska koulutuksen pituutta käytetään perusteena erilaisille vaatimuksille ja sama intressi on tietenkin myös oppilaitoksilla, joiden leivissä oleva työntekijäarmeija tarvitsee opiskelijoita.
AMK:n käyneet hoitajat ovat kuitenkin varsin hyvässä asemassa moniin muihin AMK:n käyneiden hyvinvointialan ihmisiin, että he voivat valita saman työpaikan kuin esim.sosionomi, mutta ei päinvastoin, vaikka sosionomi tms. sopisi työhön paremmin henkilökohtaisten ansioiden puolesta. Jos täsmäkoulutusta lisättäisiin, se voisi auttaa myös siten, että palkkavaatimusten ja katkeruuden sijaan moni vaihtaisi nopeasti johonkin toiseen työhön ja päinvastoin, koska alanvaihtaminen ei vaatisi sen suurempia ponnistuksia kuin mitä tosiasialliseen työpaikkaosaamiseen liittyy.
Ei todellakaan voida valita yleisesti ottaen samoja työpaikkoja kuin sosionomit.
Vertaatko sinä todellakin keskenään lääkäriä, ja jotain palomiestä tai poliisia:D? Versus sairaanhoitaja, jonka ei muka tarvitse käyttää kuin pientä osaa osaamisestaan ja esimerkkinä joku marginaaliala kuten nuorisopsykiatria?
Tämäkin jaaritus kertoi taas jälleen kerran tässä ketjussa sen miten kaikki muut kuin hoitajat tietävät paremmin mitä heidän työhönsä kuuluu ja mitä koulutukseen tulisi kuulua. Ja tässä tapauksessa myös sen mitä poliisit ja palomiehet osaavat. Muutama sivu sitten olisin avannut millä osaamisella keskussairaala pyörii ja mitä kaikkea, ainakin myös uutta ja yllättävää täytyy nopealla aikataululla hallita. Mutta ei helmiä sioille.
Ei siellä syöpätautien osastolla tai leikkaussalilla tarvitse osata lastenpsykiatriaa tai tehdä samaa kuin SPR:n verenluovutuspisteessä (esimerkkinä työpaikasta, johon hoitaja kyllä pääsee mutta sosiaalialan ihminen välttämättä ei). Jokaisella on oma pieni työnkuvansa. Jos tämä ei pitäisi paikkaansa, joku voisi kyllä varmaan dokumentein osoittaa sen olevan niin.
Jos haluat esim.kriisikeskukselle edes työharjoitteluun juttelemaan ihmisten kanssa, sinne kyllä pääsee hoitajaharjoittelijana, mutta yhteiskunta- ja kasvatusalan henkilönä ei pääse, vaikka olisi monta vuotta tehnyt jo samanlaisia hommia ja käynyt myös terveyspuolen juttuja.
Koska työpaikat ovat niin erilaisia, pitäisi täsmentää mistä työstä tarkalleen puhutaan. Hoitajat ovat kovin erilaisia kuten vaikka pallonpelaajat (golf vs. pingis) ja vain ensihoitajille on tietääkseni kuntotestit. Moni hoitaja on tupakoiva ja ylipainoinen, mikä tietysti vaikuttaa stressin ja kiireen tuntuun osassa työpaikoista.
Jos nyt aivan yllätyksenä tulee, niin sairaanhoitajat suuntautuvat kyllä opinnoissaan. Mutta tietyt teoriat ja käytännöntaidot on kaikkien opiskeltava. Sen jälkeen tulevat suuntautuvat ja niiden harjoittelut. Esim tuo mainitsemasi lastenpsykiatria ei todellakaan ole kaikkien perusopinnoissa, vaikka psykiatrian perusteita onkin. Kas kun harjoitteluja tehdään useassa eri paikassa, eikä sinnekään täysin kylmiltään voi mennä. Eikä niitä harjoitteluja muuten päätetä siten, että "minä haluan tuonne". Harjoittelupaikat on tiukassa, pahimpina vuosina osa opiskelijoista on meinannut jäädä ilman jotain harjoittelupaikkaa. Ei siellä valikoida rusinoita pullasta.
En tiedä kuvitteletko, että opiskelija voisi päättää mille pienelle alueelle haluaa työskentelemään, ja sitten lukea vain siitä. Esimerkiksi psykiatrialle haluava voisi jättää kaikki kliiniset taidot opiskelematta. Sillä saataisiin täysi kaaos pystyyn, koska jos tuo hoitaja ei syystä tai toisesta pääsisi psykiatrian puolelle, hän olisi täysin hyödytön tutkintoineen sekä itselleen että työnantajille. eri
Sinä tässä nyt kuvailet nykykäytäntöjä deskriptiivisesti ja osin asenteellisesti myös. Minä kritisoin niitä käytäntöjä yrittäen osoittaa, että tätä pitkää tutkintorumbaa ei tarvittaisi jos poliittinen tahto löytyisi.
Et voi perustella tätä nykysysteemiä vain yksinkertaisesti kuvailemalla sitä minulle uudelleen. Terveysalaa AMK:ssa opiskelleena tiedän ne asiat jo.
Kouluja ja koulutuspaikkoja lisätään, vähennetään, aloitetaan ja lopetetaan osittain jo nykyään. Joillakin aloilla sovelletaan oppisopimusta ja työvoimakoulutusta ja toisilla ei. Monen mielestä oppisopimus yms. pitäisi saada myös korkeakoulupuolelle sikäli, kun tämä hallinnollinen korkeakouluilu edes on nykypäivää. Jos jossain tarvitaan esim.leikkaushoitajia, heitä voitaisi sinne saada ainakin kahdella muullakin tavalla kuin 3,5 AMK:n kautta jos haluttaisiin ja monessa muussa paikassa taas voitaisiin paljon enemmän katsoa aiempaa osaamista ja koulutusta ja pikakouluttaa ihminen työpaikalla tehtävään, johon nykyisellään vaaditaan joku tietty tutkinto, jonka hankkiminen ei ole kovin kätevää.
Tiedätkö sinä käytännössä yhtikäs mitään tuosta koulutuksesta? Vai leikitkö vain asiantuntijaa? Kun jotakin pitäisi tietää etukäteen, edes köykäisiä raameja, ennen kuin esittää omasta mielestään fiksuja parannusehdotuksia.
Yritä nyt käsittää edes se, että alalta pakenee työntekijöitä muille aloille. Eivät ne etukäteen ilmoita, että montako lähtee päivystyksestä ja montako leikkaussalista. Huvittavaa että otit tuon perioperatiivisen esille, on nimittäin niitä vaativimpia suuntautumisvaihtoehtoja, vaikkei se kenties alasta mitään tietämättömästä siltä tunnu. Jos jo nyt sijaisia on vaikea saada, niin tällainen liukuhihnakoulutus ei totisesti ratkaise sitä ongelmaa.
Kenen sä kuvittelet niitä oppisopimuksella koulutettavia käytännössä opettavan? Niiden sairaanhoitajienko muiden töiden ohella? Niiden, jotka jo nyt muiden töiden ohella ohjaavat harjoittelijoita? Koulutus kestää 3,5v. Siitä noin vuosi on harjoitteluja. Teoriaopintoja ei korvata millään oppisopimuksella, koska tietyt teoriat ja taidot on osattava. Yliopistosairaalaan varsinkaan ei voi laittaa mitään puupäätä keskelle leikkaussalia oppimaan mikä on kanyyli, tai millaista aseptiikkaa siellä tulee noudattaa. Se on jo suuntautuneelle opiskelijalle haastava paikka, koska koulussa opitaan vasta perusteet. Yliopistosairaalan anestesiahoitaja käy tuon 3,5v koulutuksen LISÄKSI n.7kk perehdytyksen työhönsä. Kuvitteletko tosiaan, että tuo kaikki kuitataan jollain oppisopimuskoulutuksella?
Hoitajia opettaa jo vanhastaan koulussa terveystieteen maisterit ja vastaavat.
Koulutukset on laadittu heikoimman aineksen ehdoilla; lahjakkaammat voisivat käydä ne paljon nopeammin ja/tai voitaisi keskittyä enemmän hoitotaitoihin kuin vaikka äidinkieleen, mutta nykyisellään tutkinnoissa on paljon ilmaa tai asiaa, joka on käyty jo lukiossa. Kukaan ei oikein tiedä mikä on tarpeellista ja mikä täytettä, mutta sen tiedetään, että aikanaan koulutuksia haluttiin yhdistää tiettyihin eurooppalaisiin pituuskriteereihin ja hallintokriteereihin ja koulutuksia on sitten venytetty vaikka ilmaa sisään pumppaamalla.
Koulutus ylipäänsä on puoliksi huijausta ja bisnestä niin Suomessa kuin muuallakin. "Pätevyys" on yksi väärinkäytetyimpiä sanoja ja nuoria ja aikuisia pakotetaan kirskuttelemaan hampaitaan hirveän pitkään ennen kuin ovat "päteviä".
Vierailija kirjoitti:
Palkka olisi ok, jos omat työt saisi tehdä huolella ja jokaiseen asiakkaaseen/potilaaseen perehtyen työajan puitteissa. Lääkäreillä on sama ongelma ja siksi he karkaavat pois perusterveydenhuollosta.
Isoin ongelma on se, että yhden hoitajan pitäisi pystyä tekemään 2-3 hoitajan työ. Pitäisi olla tehokkaampi, mutta todellusuudessa hoitaja työskentelee jatkuvasti "puolivaloilla".
Johtaminen on ihan retuperällä "virastotasolla" missä siistissä sisätyössä istuvat asiantuntijat vaan mielivaltaisesti vaativat lisää tehokkuutta ja vähemmän virheitä pienemmältä henkilöstömäärältä. Hoitajia ei lisäkouluteta riittävästi ja liian paljon on sen varassa, että työvuorossa olevat hoitajat osaavat organisoida työnsä ja jakaa työtehtävät. Kirjaaminen on täysin tehotonta ja raportteihin kuluu liikaa aikaa.
T. Alan vaihtoa suunnitteleva sh
Just tämä! Suulliset rapsat ovat onneksi poistuneet pitkälti. Kirjaamisessa olisi ohjelmateknisiä parannuksia mahdollista tehdä mutta minkäs niille voit.
Koulutusta omaan erikoisalaan ei saa muuta kuin hätäisesti taukojen aikana ( liekö laillista?). Tämä on ongelma vaikka uusille hoitajille jotka eivät tunne alaa. Ei paljon auta jos kerran vuodessa voit päästä o m a l l a ajallasi jonnekin, sanotaan nyt vaikka keuhkopäiville. Ja toisin kuin jossain muualla, työaikana ei ehdi etsiä tietoa muualta kuin vanhemmalta kollegalta joka joutuu kiireessä mentoroimaan. Erikoistumisopinnot voi tehdä mutta mitä siitä saa palkaksi ja millä ajalla teet.
Lisää hoitajia sinne missä tarvitaaan, lisäpalkkaa vaativuuden mukaan, työolot kuntoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitoalalla on kokeneista ja hyvistä työntekijöistä kohta niin kova pula, että joudutaan palkkaamaan keitä vaan eli huonojen ja kokemattomien hoitajien määrä lisääntyy. Omasta kokemuksesta tiedän, että kukaan ei pidä sairaanhoitajien puolia, ei edes omat esimiehet. Lääkärit päättää ja johtaa ja ovat usein tosi huonoja johtajia.
Vierailija kirjoitti:
Että raivostuttaa tää ainainen kitinä näistä palkoista! Kaikki ketkä on lähtenyt opiskelemaan lähihoitajaksi, sairaanhoitajaksi, poliisiksi tai palomieheksi niin on tiennyt että mitä se työ on, mitkä ne työajat on ja sen palkkauksen! Ette opiskele siihen ammattiin jos vituttaa! Opiskelkaa jotain muuta.
Ei, en tiennyt että joka viikko on velvoitettu tekemään tuplavuoro. En tiennyt, että esimies kieltää sijaispulan vuoksi työvuorotoiveet ja määrää lomien ajankohdat valiten suosikeilleen ne parhaimmat. En tiennyt että minulla ei ole oikeutta varata työvuoron jälkeen parturia koska minun ”pitää ymmärtää että työvuoro voi venyä ja olet velvoitettu sitä jatkamaan”. En tiennyt että laki sorvataan siten, että jatkossa jään JOKAISELLE VAPAAPÄIVÄLLE iltavuorosta. En tiennyt että osani on nöyristellä, kun minua yritetään lähennellä, lyödä ja kuunnella mielivaltaista haukkumista.
En tiennyt että vakituista työpaikkaa en saa vuosiin, vaan teen neljä vuotta putkeen määräaikaisia sopimuksia, pätkittynä niin että lomaa ei kerry vaan menevät maksuun. Ja kun vihdoin saan lomaa, en tiennyt että vietän ne 100% eriaikaan kuin koulussa olevat lapseni. En tiennyt että nettopalkka on lopulta sellainen, minkä saisin tukien muodossa yksinhuoltajana eli ostovoimaa ei enää ole. En tiennyt että joudun hankkimaan itse työvaatteeni, koska vaaterahaa ei tälle vuodelle enää tule. En tiennyt että palkastani tulee menemään leijonanosa auton ylläpitoon, jota työnantaja velvoittaa käyttämään töissä (kotihoito). En tiennyt että asiakaskohteisiin, joihin poliisi ja ambulanssi menee kahdestaan, minä menen yksin.
Nykyään kehoitankin jokaista opiskelijaa (joita ohjaan ilmaiseksi) hakeutumaan muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Hoitajapulaan voisi auttaa myös koulutuksen täsmentäminen ja lyhentäminen.
Hoitajan työ poikkeaa merkittävästi esim.TK-lääkärin työstä siinä mielessä, että TK-lääkärin pitää yrittää osata vastata monia eri elinjärjestelmiä ja sairauksia koskeviin kysymyksiin, kun taas hoitaja tyypillisesti on yhdellä tai toisella osastolla tai yksikössä yhden ja saman potilasryhmän kanssa.
Tämä ehkä erottaa myös poliiseja, palomiehiä ja hoitajia; poliisit ja palomiehet eivät voi valita mitä heille oikein tulee vastaan paitsi nousemalla hierarkiassa ja lisäkouluttautumalla tavallisesta kenttätyöstä pois. Voidaan siis otaksua, että palomies, lääkäri tai poliisi potentiaalisesti voi törmätä tilanteisiin, joissa voi joutua käyttämään mitä tahansa tai kaikkea koulutuksessa käytyä tietoa eikä sekään ehkä riitä, kun taas esim.nuorisopsykiatrisella osastolla hoitaja saa keskittyä nuorisopsykiatrisiin kysymyksiin (kuten erikoislääkäri) eikä työ itse asiassa poikkea hirveästi nuoriso-ohjaajan työstä, jonka palkka on kunnalla n.2200e.
Tähän joku voi tietysti sanoa, että toinen on korkeakoulututkinto ja vastuu jne. mutta sairaanhoitajan tutkinnossa käsitellään nuorisopsykiatriaa ehkä yhden tai kahden opintopisteen verran (tai joka tapauksessa pieni hippunen), kun taas nuoriso-ohjaajan tutkinnossa perehdytään enemmän tämän väestöryhmän asioihin ja lääkkeiden jakamisen opettelut ja muut voisi hyvin mennä siinä sivussa lisäpakettina.
Hoitajan työtä on siis monenlaista ja yksi ihminen voi soveltua erinomaisesti yhdenlaiseen hoitajan työhön ja toinen toiseen samalla, kun valtava määrä ihmisiä tulee blokatuiksi monista hommista väärän tutkinnon takia ja siksi, että päästäkseen tehtävään X pitäisi tehdä tutkinto, joka ei juurikaan liity itse työnkuvaan kovin paljon.
Pitäisikö koulutusmarkkinat siis saada jotenkin vastaamaan työelämän todellisia tarpeita vai pitäisikö koulutusmarkkinoiden edelleenkin toimia esteenä työmarkkinoille pääsemiseen ja pitää työnhakijoita kuristusotteessa?
Oma juttunsa on sekin, että pitkät koulutukset ja erilaiset termeillä kikkailut kuten korkea sitä ja korkea tätä ovat osasyy tai eräänlainen lyömäase, jota käytetään näissä palkkavaatimuksissa; tietysti työntekijän intressissä on antaa sellainen kuva, että koko koulutus pakkoruotseineen kaikkineen on hyvin tarpeellinen työssä pärjäämisen kannalta, koska koulutuksen pituutta käytetään perusteena erilaisille vaatimuksille ja sama intressi on tietenkin myös oppilaitoksilla, joiden leivissä oleva työntekijäarmeija tarvitsee opiskelijoita.
AMK:n käyneet hoitajat ovat kuitenkin varsin hyvässä asemassa moniin muihin AMK:n käyneiden hyvinvointialan ihmisiin, että he voivat valita saman työpaikan kuin esim.sosionomi, mutta ei päinvastoin, vaikka sosionomi tms. sopisi työhön paremmin henkilökohtaisten ansioiden puolesta. Jos täsmäkoulutusta lisättäisiin, se voisi auttaa myös siten, että palkkavaatimusten ja katkeruuden sijaan moni vaihtaisi nopeasti johonkin toiseen työhön ja päinvastoin, koska alanvaihtaminen ei vaatisi sen suurempia ponnistuksia kuin mitä tosiasialliseen työpaikkaosaamiseen liittyy.
Ei todellakaan voida valita yleisesti ottaen samoja työpaikkoja kuin sosionomit.
Vertaatko sinä todellakin keskenään lääkäriä, ja jotain palomiestä tai poliisia:D? Versus sairaanhoitaja, jonka ei muka tarvitse käyttää kuin pientä osaa osaamisestaan ja esimerkkinä joku marginaaliala kuten nuorisopsykiatria?
Tämäkin jaaritus kertoi taas jälleen kerran tässä ketjussa sen miten kaikki muut kuin hoitajat tietävät paremmin mitä heidän työhönsä kuuluu ja mitä koulutukseen tulisi kuulua. Ja tässä tapauksessa myös sen mitä poliisit ja palomiehet osaavat. Muutama sivu sitten olisin avannut millä osaamisella keskussairaala pyörii ja mitä kaikkea, ainakin myös uutta ja yllättävää täytyy nopealla aikataululla hallita. Mutta ei helmiä sioille.
Ei siellä syöpätautien osastolla tai leikkaussalilla tarvitse osata lastenpsykiatriaa tai tehdä samaa kuin SPR:n verenluovutuspisteessä (esimerkkinä työpaikasta, johon hoitaja kyllä pääsee mutta sosiaalialan ihminen välttämättä ei). Jokaisella on oma pieni työnkuvansa. Jos tämä ei pitäisi paikkaansa, joku voisi kyllä varmaan dokumentein osoittaa sen olevan niin.
Jos haluat esim.kriisikeskukselle edes työharjoitteluun juttelemaan ihmisten kanssa, sinne kyllä pääsee hoitajaharjoittelijana, mutta yhteiskunta- ja kasvatusalan henkilönä ei pääse, vaikka olisi monta vuotta tehnyt jo samanlaisia hommia ja käynyt myös terveyspuolen juttuja.
Koska työpaikat ovat niin erilaisia, pitäisi täsmentää mistä työstä tarkalleen puhutaan. Hoitajat ovat kovin erilaisia kuten vaikka pallonpelaajat (golf vs. pingis) ja vain ensihoitajille on tietääkseni kuntotestit. Moni hoitaja on tupakoiva ja ylipainoinen, mikä tietysti vaikuttaa stressin ja kiireen tuntuun osassa työpaikoista.
Jos nyt aivan yllätyksenä tulee, niin sairaanhoitajat suuntautuvat kyllä opinnoissaan. Mutta tietyt teoriat ja käytännöntaidot on kaikkien opiskeltava. Sen jälkeen tulevat suuntautuvat ja niiden harjoittelut. Esim tuo mainitsemasi lastenpsykiatria ei todellakaan ole kaikkien perusopinnoissa, vaikka psykiatrian perusteita onkin. Kas kun harjoitteluja tehdään useassa eri paikassa, eikä sinnekään täysin kylmiltään voi mennä. Eikä niitä harjoitteluja muuten päätetä siten, että "minä haluan tuonne". Harjoittelupaikat on tiukassa, pahimpina vuosina osa opiskelijoista on meinannut jäädä ilman jotain harjoittelupaikkaa. Ei siellä valikoida rusinoita pullasta.
En tiedä kuvitteletko, että opiskelija voisi päättää mille pienelle alueelle haluaa työskentelemään, ja sitten lukea vain siitä. Esimerkiksi psykiatrialle haluava voisi jättää kaikki kliiniset taidot opiskelematta. Sillä saataisiin täysi kaaos pystyyn, koska jos tuo hoitaja ei syystä tai toisesta pääsisi psykiatrian puolelle, hän olisi täysin hyödytön tutkintoineen sekä itselleen että työnantajille. eri
Sinä tässä nyt kuvailet nykykäytäntöjä deskriptiivisesti ja osin asenteellisesti myös. Minä kritisoin niitä käytäntöjä yrittäen osoittaa, että tätä pitkää tutkintorumbaa ei tarvittaisi jos poliittinen tahto löytyisi.
Et voi perustella tätä nykysysteemiä vain yksinkertaisesti kuvailemalla sitä minulle uudelleen. Terveysalaa AMK:ssa opiskelleena tiedän ne asiat jo.
Kouluja ja koulutuspaikkoja lisätään, vähennetään, aloitetaan ja lopetetaan osittain jo nykyään. Joillakin aloilla sovelletaan oppisopimusta ja työvoimakoulutusta ja toisilla ei. Monen mielestä oppisopimus yms. pitäisi saada myös korkeakoulupuolelle sikäli, kun tämä hallinnollinen korkeakouluilu edes on nykypäivää. Jos jossain tarvitaan esim.leikkaushoitajia, heitä voitaisi sinne saada ainakin kahdella muullakin tavalla kuin 3,5 AMK:n kautta jos haluttaisiin ja monessa muussa paikassa taas voitaisiin paljon enemmän katsoa aiempaa osaamista ja koulutusta ja pikakouluttaa ihminen työpaikalla tehtävään, johon nykyisellään vaaditaan joku tietty tutkinto, jonka hankkiminen ei ole kovin kätevää.
Tiedätkö sinä käytännössä yhtikäs mitään tuosta koulutuksesta? Vai leikitkö vain asiantuntijaa? Kun jotakin pitäisi tietää etukäteen, edes köykäisiä raameja, ennen kuin esittää omasta mielestään fiksuja parannusehdotuksia.
Yritä nyt käsittää edes se, että alalta pakenee työntekijöitä muille aloille. Eivät ne etukäteen ilmoita, että montako lähtee päivystyksestä ja montako leikkaussalista. Huvittavaa että otit tuon perioperatiivisen esille, on nimittäin niitä vaativimpia suuntautumisvaihtoehtoja, vaikkei se kenties alasta mitään tietämättömästä siltä tunnu. Jos jo nyt sijaisia on vaikea saada, niin tällainen liukuhihnakoulutus ei totisesti ratkaise sitä ongelmaa.
Kenen sä kuvittelet niitä oppisopimuksella koulutettavia käytännössä opettavan? Niiden sairaanhoitajienko muiden töiden ohella? Niiden, jotka jo nyt muiden töiden ohella ohjaavat harjoittelijoita? Koulutus kestää 3,5v. Siitä noin vuosi on harjoitteluja. Teoriaopintoja ei korvata millään oppisopimuksella, koska tietyt teoriat ja taidot on osattava. Yliopistosairaalaan varsinkaan ei voi laittaa mitään puupäätä keskelle leikkaussalia oppimaan mikä on kanyyli, tai millaista aseptiikkaa siellä tulee noudattaa. Se on jo suuntautuneelle opiskelijalle haastava paikka, koska koulussa opitaan vasta perusteet. Yliopistosairaalan anestesiahoitaja käy tuon 3,5v koulutuksen LISÄKSI n.7kk perehdytyksen työhönsä. Kuvitteletko tosiaan, että tuo kaikki kuitataan jollain oppisopimuskoulutuksella?
Juu, ei kiitos. Ei jalkoihin pyörimään opiskelijoita, joilla ei ole edes anatomian-, aseptiikan- ja anestesiologian perusteet kunnossa. Lähiopetuksen karsimisesta johtuen nykyopiskelijoiden taso on jo tarpeeksi vaihtelevaa.
Leikkauslistat ovat niin täysiä, että sairaanhoitajilla ei löydy sellaista aikaa päivästä, että ehdittäisiin kädestä pitäen alkaa perehdyttää täysummikkoja työnkuvaan. Jo vastavalmistuneen perehdyttäminen vie tarpeeksi aikaa ja energiaa.
Lisäksi teoriapohjan ja aiempien kädentaitojen täysi puuttuminen riittäisi vaarantamaan sekä potilasturvallisuuden, että opiskelijan itsensä. Kuka siinä sitten olisi vastuussa?
Siihen on ihan syynsä miksi perioperatiiviseen harjoitteluun otetaan vain loppuvaiheen opiskelijoita. Erikoisala on yksi vaativimmista ja vaatii jo laajojen teoriakokonaisuuksien hahmottamista ja perusosaamispohjaa.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Hoitajapulaan voisi auttaa myös koulutuksen täsmentäminen ja lyhentäminen.
Hoitajan työ poikkeaa merkittävästi esim.TK-lääkärin työstä siinä mielessä, että TK-lääkärin pitää yrittää osata vastata monia eri elinjärjestelmiä ja sairauksia koskeviin kysymyksiin, kun taas hoitaja tyypillisesti on yhdellä tai toisella osastolla tai yksikössä yhden ja saman potilasryhmän kanssa.
Tämä ehkä erottaa myös poliiseja, palomiehiä ja hoitajia; poliisit ja palomiehet eivät voi valita mitä heille oikein tulee vastaan paitsi nousemalla hierarkiassa ja lisäkouluttautumalla tavallisesta kenttätyöstä pois. Voidaan siis otaksua, että palomies, lääkäri tai poliisi potentiaalisesti voi törmätä tilanteisiin, joissa voi joutua käyttämään mitä tahansa tai kaikkea koulutuksessa käytyä tietoa eikä sekään ehkä riitä, kun taas esim.nuorisopsykiatrisella osastolla hoitaja saa keskittyä nuorisopsykiatrisiin kysymyksiin (kuten erikoislääkäri) eikä työ itse asiassa poikkea hirveästi nuoriso-ohjaajan työstä, jonka palkka on kunnalla n.2200e.
Tähän joku voi tietysti sanoa, että toinen on korkeakoulututkinto ja vastuu jne. mutta sairaanhoitajan tutkinnossa käsitellään nuorisopsykiatriaa ehkä yhden tai kahden opintopisteen verran (tai joka tapauksessa pieni hippunen), kun taas nuoriso-ohjaajan tutkinnossa perehdytään enemmän tämän väestöryhmän asioihin ja lääkkeiden jakamisen opettelut ja muut voisi hyvin mennä siinä sivussa lisäpakettina.
Hoitajan työtä on siis monenlaista ja yksi ihminen voi soveltua erinomaisesti yhdenlaiseen hoitajan työhön ja toinen toiseen samalla, kun valtava määrä ihmisiä tulee blokatuiksi monista hommista väärän tutkinnon takia ja siksi, että päästäkseen tehtävään X pitäisi tehdä tutkinto, joka ei juurikaan liity itse työnkuvaan kovin paljon.
Pitäisikö koulutusmarkkinat siis saada jotenkin vastaamaan työelämän todellisia tarpeita vai pitäisikö koulutusmarkkinoiden edelleenkin toimia esteenä työmarkkinoille pääsemiseen ja pitää työnhakijoita kuristusotteessa?
Oma juttunsa on sekin, että pitkät koulutukset ja erilaiset termeillä kikkailut kuten korkea sitä ja korkea tätä ovat osasyy tai eräänlainen lyömäase, jota käytetään näissä palkkavaatimuksissa; tietysti työntekijän intressissä on antaa sellainen kuva, että koko koulutus pakkoruotseineen kaikkineen on hyvin tarpeellinen työssä pärjäämisen kannalta, koska koulutuksen pituutta käytetään perusteena erilaisille vaatimuksille ja sama intressi on tietenkin myös oppilaitoksilla, joiden leivissä oleva työntekijäarmeija tarvitsee opiskelijoita.
AMK:n käyneet hoitajat ovat kuitenkin varsin hyvässä asemassa moniin muihin AMK:n käyneiden hyvinvointialan ihmisiin, että he voivat valita saman työpaikan kuin esim.sosionomi, mutta ei päinvastoin, vaikka sosionomi tms. sopisi työhön paremmin henkilökohtaisten ansioiden puolesta. Jos täsmäkoulutusta lisättäisiin, se voisi auttaa myös siten, että palkkavaatimusten ja katkeruuden sijaan moni vaihtaisi nopeasti johonkin toiseen työhön ja päinvastoin, koska alanvaihtaminen ei vaatisi sen suurempia ponnistuksia kuin mitä tosiasialliseen työpaikkaosaamiseen liittyy.
Ei todellakaan voida valita yleisesti ottaen samoja työpaikkoja kuin sosionomit.
Vertaatko sinä todellakin keskenään lääkäriä, ja jotain palomiestä tai poliisia:D? Versus sairaanhoitaja, jonka ei muka tarvitse käyttää kuin pientä osaa osaamisestaan ja esimerkkinä joku marginaaliala kuten nuorisopsykiatria?
Tämäkin jaaritus kertoi taas jälleen kerran tässä ketjussa sen miten kaikki muut kuin hoitajat tietävät paremmin mitä heidän työhönsä kuuluu ja mitä koulutukseen tulisi kuulua. Ja tässä tapauksessa myös sen mitä poliisit ja palomiehet osaavat. Muutama sivu sitten olisin avannut millä osaamisella keskussairaala pyörii ja mitä kaikkea, ainakin myös uutta ja yllättävää täytyy nopealla aikataululla hallita. Mutta ei helmiä sioille.
Ei siellä syöpätautien osastolla tai leikkaussalilla tarvitse osata lastenpsykiatriaa tai tehdä samaa kuin SPR:n verenluovutuspisteessä (esimerkkinä työpaikasta, johon hoitaja kyllä pääsee mutta sosiaalialan ihminen välttämättä ei). Jokaisella on oma pieni työnkuvansa. Jos tämä ei pitäisi paikkaansa, joku voisi kyllä varmaan dokumentein osoittaa sen olevan niin.
Jos haluat esim.kriisikeskukselle edes työharjoitteluun juttelemaan ihmisten kanssa, sinne kyllä pääsee hoitajaharjoittelijana, mutta yhteiskunta- ja kasvatusalan henkilönä ei pääse, vaikka olisi monta vuotta tehnyt jo samanlaisia hommia ja käynyt myös terveyspuolen juttuja.
Koska työpaikat ovat niin erilaisia, pitäisi täsmentää mistä työstä tarkalleen puhutaan. Hoitajat ovat kovin erilaisia kuten vaikka pallonpelaajat (golf vs. pingis) ja vain ensihoitajille on tietääkseni kuntotestit. Moni hoitaja on tupakoiva ja ylipainoinen, mikä tietysti vaikuttaa stressin ja kiireen tuntuun osassa työpaikoista.
Jos nyt aivan yllätyksenä tulee, niin sairaanhoitajat suuntautuvat kyllä opinnoissaan. Mutta tietyt teoriat ja käytännöntaidot on kaikkien opiskeltava. Sen jälkeen tulevat suuntautuvat ja niiden harjoittelut. Esim tuo mainitsemasi lastenpsykiatria ei todellakaan ole kaikkien perusopinnoissa, vaikka psykiatrian perusteita onkin. Kas kun harjoitteluja tehdään useassa eri paikassa, eikä sinnekään täysin kylmiltään voi mennä. Eikä niitä harjoitteluja muuten päätetä siten, että "minä haluan tuonne". Harjoittelupaikat on tiukassa, pahimpina vuosina osa opiskelijoista on meinannut jäädä ilman jotain harjoittelupaikkaa. Ei siellä valikoida rusinoita pullasta.
En tiedä kuvitteletko, että opiskelija voisi päättää mille pienelle alueelle haluaa työskentelemään, ja sitten lukea vain siitä. Esimerkiksi psykiatrialle haluava voisi jättää kaikki kliiniset taidot opiskelematta. Sillä saataisiin täysi kaaos pystyyn, koska jos tuo hoitaja ei syystä tai toisesta pääsisi psykiatrian puolelle, hän olisi täysin hyödytön tutkintoineen sekä itselleen että työnantajille. eri
Sinä tässä nyt kuvailet nykykäytäntöjä deskriptiivisesti ja osin asenteellisesti myös. Minä kritisoin niitä käytäntöjä yrittäen osoittaa, että tätä pitkää tutkintorumbaa ei tarvittaisi jos poliittinen tahto löytyisi.
Et voi perustella tätä nykysysteemiä vain yksinkertaisesti kuvailemalla sitä minulle uudelleen. Terveysalaa AMK:ssa opiskelleena tiedän ne asiat jo.
Kouluja ja koulutuspaikkoja lisätään, vähennetään, aloitetaan ja lopetetaan osittain jo nykyään. Joillakin aloilla sovelletaan oppisopimusta ja työvoimakoulutusta ja toisilla ei. Monen mielestä oppisopimus yms. pitäisi saada myös korkeakoulupuolelle sikäli, kun tämä hallinnollinen korkeakouluilu edes on nykypäivää. Jos jossain tarvitaan esim.leikkaushoitajia, heitä voitaisi sinne saada ainakin kahdella muullakin tavalla kuin 3,5 AMK:n kautta jos haluttaisiin ja monessa muussa paikassa taas voitaisiin paljon enemmän katsoa aiempaa osaamista ja koulutusta ja pikakouluttaa ihminen työpaikalla tehtävään, johon nykyisellään vaaditaan joku tietty tutkinto, jonka hankkiminen ei ole kovin kätevää.
Tiedätkö sinä käytännössä yhtikäs mitään tuosta koulutuksesta? Vai leikitkö vain asiantuntijaa? Kun jotakin pitäisi tietää etukäteen, edes köykäisiä raameja, ennen kuin esittää omasta mielestään fiksuja parannusehdotuksia.
Yritä nyt käsittää edes se, että alalta pakenee työntekijöitä muille aloille. Eivät ne etukäteen ilmoita, että montako lähtee päivystyksestä ja montako leikkaussalista. Huvittavaa että otit tuon perioperatiivisen esille, on nimittäin niitä vaativimpia suuntautumisvaihtoehtoja, vaikkei se kenties alasta mitään tietämättömästä siltä tunnu. Jos jo nyt sijaisia on vaikea saada, niin tällainen liukuhihnakoulutus ei totisesti ratkaise sitä ongelmaa.
Kenen sä kuvittelet niitä oppisopimuksella koulutettavia käytännössä opettavan? Niiden sairaanhoitajienko muiden töiden ohella? Niiden, jotka jo nyt muiden töiden ohella ohjaavat harjoittelijoita? Koulutus kestää 3,5v. Siitä noin vuosi on harjoitteluja. Teoriaopintoja ei korvata millään oppisopimuksella, koska tietyt teoriat ja taidot on osattava. Yliopistosairaalaan varsinkaan ei voi laittaa mitään puupäätä keskelle leikkaussalia oppimaan mikä on kanyyli, tai millaista aseptiikkaa siellä tulee noudattaa. Se on jo suuntautuneelle opiskelijalle haastava paikka, koska koulussa opitaan vasta perusteet. Yliopistosairaalan anestesiahoitaja käy tuon 3,5v koulutuksen LISÄKSI n.7kk perehdytyksen työhönsä. Kuvitteletko tosiaan, että tuo kaikki kuitataan jollain oppisopimuskoulutuksella?
Hoitajia opettaa jo vanhastaan koulussa terveystieteen maisterit ja vastaavat.
Koulutukset on laadittu heikoimman aineksen ehdoilla; lahjakkaammat voisivat käydä ne paljon nopeammin ja/tai voitaisi keskittyä enemmän hoitotaitoihin kuin vaikka äidinkieleen, mutta nykyisellään tutkinnoissa on paljon ilmaa tai asiaa, joka on käyty jo lukiossa. Kukaan ei oikein tiedä mikä on tarpeellista ja mikä täytettä, mutta sen tiedetään, että aikanaan koulutuksia haluttiin yhdistää tiettyihin eurooppalaisiin pituuskriteereihin ja hallintokriteereihin ja koulutuksia on sitten venytetty vaikka ilmaa sisään pumppaamalla.
Koulutus ylipäänsä on puoliksi huijausta ja bisnestä niin Suomessa kuin muuallakin. "Pätevyys" on yksi väärinkäytetyimpiä sanoja ja nuoria ja aikuisia pakotetaan kirskuttelemaan hampaitaan hirveän pitkään ennen kuin ovat "päteviä".
Voitaisiin keskittyä jos opettajilla olisi tarpeeksi tunteja. Se vaatii rahaa. Homma on siirtynyt jo niin paljon itseopiskeluun että ei enää yhtään. Kyllä koulutuksen voi tehdä nopeamminkin kuten itse tein mutta se ei poista sitä tosiasiaa että lähitunteja on liian vähän. Tällä alalla ne olisivat ehdoton edellytys ja nykyinen tutkinto ei tuota riittävää ammattitaitoa Äidinkieli on tärkeää, siitä en ottaisi mutta toki kohdennusta tärkeisiin asioihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreitä lukuun ottamatta kaikki naisvaltaiset, korkeakoulutusta vaativat alat ovat huonosti palkattuja. Toisin kuin monista muista, hoitajista on pulaa, joten palkalla pitää jo houkutella hoitajia hommiin, joista nyt livetään vaikka miesvaltaisille duunarialoille paremman palkan perässä.
Miksi roskakuski tai ahtaaja ansaitsee yhtä paljon tai enemmän kuin hoitaja putkimiehestä ja sähkömiehestä puhumattakaan?
Korkeakoulutettujen palkat ovat ennätyksellisen alhaalla Suomessa, missään muualla Euroopassa ei saada akateemista töihin siivoojan parin tonnin palkalla. Miten jatkossa käy 3000€/kk ansaitseville duunareille, jos alan osaajat ovat jatkossa korkeakoulutuksen hankkineita ja helpompaan työhön vaihtaneita naisia? Aivan turha inistä siitä, että vain ammattikoulun käyneet pojat voisivat osata nämä hommat. Pääsääntöisesti amikseen menevät heikommin suoriutuvat oppilaat, joilla voi olla elämänhallinnassakin ongelmia.
Teoriaopinnoista jauhava insinööri voi pyyhkiä sillä teorialla pyllynsä, koska DI:n tai minkä tahansa akateemisen alan teoriaosuus menee heittämällä yli omien opintojen teoriasta. AMK-inssi on nimenomaan käytäntöön valmistava koulutus, teorian hallitsemista vaaditaan DI:ltä ja luonnontieteilijöiltä. Teorian osaamisesta ei sitä paitsi makseta Suomessa mitään, asian voi helposti tarkistaa akateemisten palkkakuiteista. AMK-inssi ansaitsee hyvin (usein yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopiston käynyt fyysikko/kemisti/matemaatikko, joiden 5 vuoden ja 300 op opinnot ovat matemaattisesti huomattavasti vaativampia) siitä syystä, että hänen työnsä rinnastetaan näihin munalisää nauttiviin duunarialoihin, joissa muutaman vuoden koulutuksella päästään helposti akateemisten ansioihin tai hieman niiden yli.
Kylläpäs nyt katsellaan taas tiettyjen lasien lävitse. Menee kovin yksityiset ja kunnalliset palkat sekaisin jos alat vertaamaan noin. Ihmeellistä että naiset eivät vieläkään siirry näihin munalisää nauttiville aloille. Itse olen kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa nyt purnaamaan palkasta. Miks kouluttaudutte sellaisille aloille missä palkka ei vastaa sitä mitä tahdotte? Perustakaa yritys kun olette niin hyviä että ansaitsette enemmän. Ilmapiiristä sen verran, että olisko työ kevyempää ja palkitsevampaa jos työilmapiiri olisi painostavan kyräilyn sijasta kevyt ja avoin? Se tekee työstä tekemisen arvoista. Ei ole linkkiä, mutta tutkimuksien perusteella raha on hyvä mitivaattori vain hetkellisesti, pitkässä juoksussa työntekijä palaa siihen samaan tuottavuuden tilaan, missä oli ennen saamaansa palkankorotusta. Lopuksi vielä totean, että KUKAAN ei saa täällä omasta mielestään ansaitsemaansa arvostusta, tätä sopisi miettiä myös hoitoalalla.
Mene lässyttämään tuota lääkäreille ja ehdottamaan heille palkankorotusten sijaan työilmapiirin muuttamista kevyeksi ja avoimemmaksi painostavan kyräilyn sijaan. Ihme selittämistä ja paremmin tietämistä, vaikka jo alanvaihtajien lukumäärän luulisi kertovan mistä on kyse.
Fakta on, että Suomessa pyritään siirtämään lääkärintöitä hoitajien niskoille, ja että täällä lääkäreitä houkutellaan lisäpalkalla töihin, mutta hoitajien pitäisi aina vaan venyä ja paukkua ja syyttää matalasta palkkatasosta alanvalintaa. Fakta on myös se, että suomalaisella sh-tutkinolla voi tehdä työtä myös maissa, joissa hoitajille maksetaan enemmän palkkaa kuin täällä. Jäisitkö itse Suomeen tekemään mitä tahansa työtä jatkuvalla alimitoituksella ja pienellä palkalla, vai muuttaisitko Ruotsiin, jossa palkka voi olla lähes kaksinkertainen ja sen eteen tehtävä työmääräkin pienempi?
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te ole ikinä olleet sairaalassa hoidettavana, peloissanne omasta elämästänne, tutkimuksista ja siinä olotilassa, että olette yksin koko universumissa? Odottamassa tuomiota.
Silloin hoitajan työ astuu kuvaan sillä tasolla, mitä ei osata mitata eikä arvostaa, eikä siitä makseta mitään ylimääräistä.
Fyysisten piikitysten, verenpaineiden mittausten jne tehtävien päälle hoitaja tsemppaa, tukee, auttaa, myötäelää ja rohkaisee. Vaikka hoitajalla olisi kiire!
Mielestäni se on samanlaisen palkanlisän paikka kuin pelastushenkilöstön "voit kuolla"-lisä. Se on se henkinen osuus.
Hoitajat saavat työnsä rankkuuteen nähden aivan liian vähän palkkaa. Ihan samoin kuin kaikista ei ole palomiehiksi, kaikista ei ole hoitajiksi. Työ vaatii henkistä kanttia, mutta koska se on naisvaltainen ala, sen henkisen kantin arvoa vähätellään ja oletetaan, että se nyt on naisten luontainen ominaisuus siinä missä hengittäminenkin.
Tämän perusteella nyt pitäisi saada lisää palkkaa kaikille työntekijöille, jotka tarvitsevat normaaleja sosiaalisia taitoja työssään; hoitajien lisäksi seurakunnan työntekijät, sosiaaliala, kasvatusala, liikunta-ala, muut hyvinvointialan ihmiset ja terapeutit, opettajat, turvallisuualan porukka jne.
Ihmisten kanssa juttelu ja kohtaaminen erilaisissa elämäntilanteissa kuuluu aika moneen työhön. Todellinen työsopimukseen kuuluva osa ei kuitenkaan velvoita ihmeisiin ja tunnetusti moni ihmissuhdetyön tekijä onkin aika ikävä ja veemäinen ihminen, mutta harvempi näistä valituksia tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä koulutuksiin tulee niin helsingin kaupungilla, ainakin kotihoidossa on muistaakseni minimi 4 koulutusta vuodessa jotka jokaisen pitää käydä. Koulutukset voi itse valita sen mukaan mihin tarvitsee koulutusta. On esimies kohtaista kuinka paljon sinne koulutuksiin muuten pääsee. Itse kävin 2019 8 koulutusta, mutta oonkin aika tuore hoitaja
Vierailija kirjoitti:
Th kirjoitti:
Minä olen opiskellut 4v AMK:ssa ja mieheni on käynyt amiksen. Tienaa tuplat minun palkasta. Joskus mietin että kannattiko opiskella juuri tämä ala vaikka työstäni tykkään...
Avaatko hieman opiskelujesi sisältöä, kiitos. Sairaanhoitajan koulutus on 210op yhteensä, siitä 105op teoriaa koulunpenkillä, 15op opinnäytetyö ja 90op palkallista harjoittelua. Rohkenene epäillä että et koulun penkillä varsinaisesti ollut enempää kuin 2 vuotta ja muuten olit harjoittelupaikassa tai teit kotona harjoitustyötä, tai muuten olet ite jotain kursseja möhläillyt tai opiskellut ylimääräisiä kursseja pakollisten lisäksi. Vertailun vuoksi insinoorin koulutus 240op, josta 50op pakollista harjoittelua, 10op opinnäytetyö ja 180op teoriaopiskelua.
Voiko noita koulutuksia oikeasti vaativuudeltaan verrata samanarvoisiksi kukaan muu kuin omaa häntäänsä kohottava sairaanhoitaja? Teoriaopiskelut 105op <> 180op, Käytännössä insinöörin teoriaopintoihin pelkästään menee 3 vuotta kun sairaanhoitajan teoriaopinnot on suoritettu 1,5 vuodessa.
Ihan vaan tiedoksi sulle että sairaanhoitajaopinnoissa harjoittelu on täysin palkatonta. Ole hiljaa jos et tiedä mistä puhut.
Entä miten sairaanhoitajakoulutuksen lyhyemmän teorian jälkeen suoritettava pidempi 15op opinnäytetyö on muuten perusteltavissa kuin että keinotekoisesti on saatu edes lyhyempi 210op AMK-tutkintopituus täytettyä.
Sh-koulutus vastaa opintojen laajuudeltaan kutakuinkin aikaisempaa teknikko-koulutusta. Sen poistuttua valitettavasti sairaanhoitajat alkoivat härskisti vertaamaan koulutustaan insinöörien koulutukseen, mihin vedätykseen harmittavan moni menee mukaan sopulimediaa myöten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Hoitajapulaan voisi auttaa myös koulutuksen täsmentäminen ja lyhentäminen.
Hoitajan työ poikkeaa merkittävästi esim.TK-lääkärin työstä siinä mielessä, että TK-lääkärin pitää yrittää osata vastata monia eri elinjärjestelmiä ja sairauksia koskeviin kysymyksiin, kun taas hoitaja tyypillisesti on yhdellä tai toisella osastolla tai yksikössä yhden ja saman potilasryhmän kanssa.
Tämä ehkä erottaa myös poliiseja, palomiehiä ja hoitajia; poliisit ja palomiehet eivät voi valita mitä heille oikein tulee vastaan paitsi nousemalla hierarkiassa ja lisäkouluttautumalla tavallisesta kenttätyöstä pois. Voidaan siis otaksua, että palomies, lääkäri tai poliisi potentiaalisesti voi törmätä tilanteisiin, joissa voi joutua käyttämään mitä tahansa tai kaikkea koulutuksessa käytyä tietoa eikä sekään ehkä riitä, kun taas esim.nuorisopsykiatrisella osastolla hoitaja saa keskittyä nuorisopsykiatrisiin kysymyksiin (kuten erikoislääkäri) eikä työ itse asiassa poikkea hirveästi nuoriso-ohjaajan työstä, jonka palkka on kunnalla n.2200e.
Tähän joku voi tietysti sanoa, että toinen on korkeakoulututkinto ja vastuu jne. mutta sairaanhoitajan tutkinnossa käsitellään nuorisopsykiatriaa ehkä yhden tai kahden opintopisteen verran (tai joka tapauksessa pieni hippunen), kun taas nuoriso-ohjaajan tutkinnossa perehdytään enemmän tämän väestöryhmän asioihin ja lääkkeiden jakamisen opettelut ja muut voisi hyvin mennä siinä sivussa lisäpakettina.
Hoitajan työtä on siis monenlaista ja yksi ihminen voi soveltua erinomaisesti yhdenlaiseen hoitajan työhön ja toinen toiseen samalla, kun valtava määrä ihmisiä tulee blokatuiksi monista hommista väärän tutkinnon takia ja siksi, että päästäkseen tehtävään X pitäisi tehdä tutkinto, joka ei juurikaan liity itse työnkuvaan kovin paljon.
Pitäisikö koulutusmarkkinat siis saada jotenkin vastaamaan työelämän todellisia tarpeita vai pitäisikö koulutusmarkkinoiden edelleenkin toimia esteenä työmarkkinoille pääsemiseen ja pitää työnhakijoita kuristusotteessa?
Oma juttunsa on sekin, että pitkät koulutukset ja erilaiset termeillä kikkailut kuten korkea sitä ja korkea tätä ovat osasyy tai eräänlainen lyömäase, jota käytetään näissä palkkavaatimuksissa; tietysti työntekijän intressissä on antaa sellainen kuva, että koko koulutus pakkoruotseineen kaikkineen on hyvin tarpeellinen työssä pärjäämisen kannalta, koska koulutuksen pituutta käytetään perusteena erilaisille vaatimuksille ja sama intressi on tietenkin myös oppilaitoksilla, joiden leivissä oleva työntekijäarmeija tarvitsee opiskelijoita.
AMK:n käyneet hoitajat ovat kuitenkin varsin hyvässä asemassa moniin muihin AMK:n käyneiden hyvinvointialan ihmisiin, että he voivat valita saman työpaikan kuin esim.sosionomi, mutta ei päinvastoin, vaikka sosionomi tms. sopisi työhön paremmin henkilökohtaisten ansioiden puolesta. Jos täsmäkoulutusta lisättäisiin, se voisi auttaa myös siten, että palkkavaatimusten ja katkeruuden sijaan moni vaihtaisi nopeasti johonkin toiseen työhön ja päinvastoin, koska alanvaihtaminen ei vaatisi sen suurempia ponnistuksia kuin mitä tosiasialliseen työpaikkaosaamiseen liittyy.
Ei todellakaan voida valita yleisesti ottaen samoja työpaikkoja kuin sosionomit.
Vertaatko sinä todellakin keskenään lääkäriä, ja jotain palomiestä tai poliisia:D? Versus sairaanhoitaja, jonka ei muka tarvitse käyttää kuin pientä osaa osaamisestaan ja esimerkkinä joku marginaaliala kuten nuorisopsykiatria?
Tämäkin jaaritus kertoi taas jälleen kerran tässä ketjussa sen miten kaikki muut kuin hoitajat tietävät paremmin mitä heidän työhönsä kuuluu ja mitä koulutukseen tulisi kuulua. Ja tässä tapauksessa myös sen mitä poliisit ja palomiehet osaavat. Muutama sivu sitten olisin avannut millä osaamisella keskussairaala pyörii ja mitä kaikkea, ainakin myös uutta ja yllättävää täytyy nopealla aikataululla hallita. Mutta ei helmiä sioille.
Ei siellä syöpätautien osastolla tai leikkaussalilla tarvitse osata lastenpsykiatriaa tai tehdä samaa kuin SPR:n verenluovutuspisteessä (esimerkkinä työpaikasta, johon hoitaja kyllä pääsee mutta sosiaalialan ihminen välttämättä ei). Jokaisella on oma pieni työnkuvansa. Jos tämä ei pitäisi paikkaansa, joku voisi kyllä varmaan dokumentein osoittaa sen olevan niin.
Jos haluat esim.kriisikeskukselle edes työharjoitteluun juttelemaan ihmisten kanssa, sinne kyllä pääsee hoitajaharjoittelijana, mutta yhteiskunta- ja kasvatusalan henkilönä ei pääse, vaikka olisi monta vuotta tehnyt jo samanlaisia hommia ja käynyt myös terveyspuolen juttuja.
Koska työpaikat ovat niin erilaisia, pitäisi täsmentää mistä työstä tarkalleen puhutaan. Hoitajat ovat kovin erilaisia kuten vaikka pallonpelaajat (golf vs. pingis) ja vain ensihoitajille on tietääkseni kuntotestit. Moni hoitaja on tupakoiva ja ylipainoinen, mikä tietysti vaikuttaa stressin ja kiireen tuntuun osassa työpaikoista.
Jos nyt aivan yllätyksenä tulee, niin sairaanhoitajat suuntautuvat kyllä opinnoissaan. Mutta tietyt teoriat ja käytännöntaidot on kaikkien opiskeltava. Sen jälkeen tulevat suuntautuvat ja niiden harjoittelut. Esim tuo mainitsemasi lastenpsykiatria ei todellakaan ole kaikkien perusopinnoissa, vaikka psykiatrian perusteita onkin. Kas kun harjoitteluja tehdään useassa eri paikassa, eikä sinnekään täysin kylmiltään voi mennä. Eikä niitä harjoitteluja muuten päätetä siten, että "minä haluan tuonne". Harjoittelupaikat on tiukassa, pahimpina vuosina osa opiskelijoista on meinannut jäädä ilman jotain harjoittelupaikkaa. Ei siellä valikoida rusinoita pullasta.
En tiedä kuvitteletko, että opiskelija voisi päättää mille pienelle alueelle haluaa työskentelemään, ja sitten lukea vain siitä. Esimerkiksi psykiatrialle haluava voisi jättää kaikki kliiniset taidot opiskelematta. Sillä saataisiin täysi kaaos pystyyn, koska jos tuo hoitaja ei syystä tai toisesta pääsisi psykiatrian puolelle, hän olisi täysin hyödytön tutkintoineen sekä itselleen että työnantajille. eri
Sinä tässä nyt kuvailet nykykäytäntöjä deskriptiivisesti ja osin asenteellisesti myös. Minä kritisoin niitä käytäntöjä yrittäen osoittaa, että tätä pitkää tutkintorumbaa ei tarvittaisi jos poliittinen tahto löytyisi.
Et voi perustella tätä nykysysteemiä vain yksinkertaisesti kuvailemalla sitä minulle uudelleen. Terveysalaa AMK:ssa opiskelleena tiedän ne asiat jo.
Kouluja ja koulutuspaikkoja lisätään, vähennetään, aloitetaan ja lopetetaan osittain jo nykyään. Joillakin aloilla sovelletaan oppisopimusta ja työvoimakoulutusta ja toisilla ei. Monen mielestä oppisopimus yms. pitäisi saada myös korkeakoulupuolelle sikäli, kun tämä hallinnollinen korkeakouluilu edes on nykypäivää. Jos jossain tarvitaan esim.leikkaushoitajia, heitä voitaisi sinne saada ainakin kahdella muullakin tavalla kuin 3,5 AMK:n kautta jos haluttaisiin ja monessa muussa paikassa taas voitaisiin paljon enemmän katsoa aiempaa osaamista ja koulutusta ja pikakouluttaa ihminen työpaikalla tehtävään, johon nykyisellään vaaditaan joku tietty tutkinto, jonka hankkiminen ei ole kovin kätevää.
Tiedätkö sinä käytännössä yhtikäs mitään tuosta koulutuksesta? Vai leikitkö vain asiantuntijaa? Kun jotakin pitäisi tietää etukäteen, edes köykäisiä raameja, ennen kuin esittää omasta mielestään fiksuja parannusehdotuksia.
Yritä nyt käsittää edes se, että alalta pakenee työntekijöitä muille aloille. Eivät ne etukäteen ilmoita, että montako lähtee päivystyksestä ja montako leikkaussalista. Huvittavaa että otit tuon perioperatiivisen esille, on nimittäin niitä vaativimpia suuntautumisvaihtoehtoja, vaikkei se kenties alasta mitään tietämättömästä siltä tunnu. Jos jo nyt sijaisia on vaikea saada, niin tällainen liukuhihnakoulutus ei totisesti ratkaise sitä ongelmaa.
Kenen sä kuvittelet niitä oppisopimuksella koulutettavia käytännössä opettavan? Niiden sairaanhoitajienko muiden töiden ohella? Niiden, jotka jo nyt muiden töiden ohella ohjaavat harjoittelijoita? Koulutus kestää 3,5v. Siitä noin vuosi on harjoitteluja. Teoriaopintoja ei korvata millään oppisopimuksella, koska tietyt teoriat ja taidot on osattava. Yliopistosairaalaan varsinkaan ei voi laittaa mitään puupäätä keskelle leikkaussalia oppimaan mikä on kanyyli, tai millaista aseptiikkaa siellä tulee noudattaa. Se on jo suuntautuneelle opiskelijalle haastava paikka, koska koulussa opitaan vasta perusteet. Yliopistosairaalan anestesiahoitaja käy tuon 3,5v koulutuksen LISÄKSI n.7kk perehdytyksen työhönsä. Kuvitteletko tosiaan, että tuo kaikki kuitataan jollain oppisopimuskoulutuksella?
Hoitajia opettaa jo vanhastaan koulussa terveystieteen maisterit ja vastaavat.
Koulutukset on laadittu heikoimman aineksen ehdoilla; lahjakkaammat voisivat käydä ne paljon nopeammin ja/tai voitaisi keskittyä enemmän hoitotaitoihin kuin vaikka äidinkieleen, mutta nykyisellään tutkinnoissa on paljon ilmaa tai asiaa, joka on käyty jo lukiossa. Kukaan ei oikein tiedä mikä on tarpeellista ja mikä täytettä, mutta sen tiedetään, että aikanaan koulutuksia haluttiin yhdistää tiettyihin eurooppalaisiin pituuskriteereihin ja hallintokriteereihin ja koulutuksia on sitten venytetty vaikka ilmaa sisään pumppaamalla.
Koulutus ylipäänsä on puoliksi huijausta ja bisnestä niin Suomessa kuin muuallakin. "Pätevyys" on yksi väärinkäytetyimpiä sanoja ja nuoria ja aikuisia pakotetaan kirskuttelemaan hampaitaan hirveän pitkään ennen kuin ovat "päteviä".
Missä sh-koulussa opetetaan äidinkieltä? Ruotsi ja englantikin ovat virkamieskursseja, eli kieliopin sijaan opiskelussa painottuu alan sanaston opiskeleminen. Tämäkin lienee tarpeellista, kun otetaan huomioon Suomen olevan kaksikielinen maa ja potilasmateriaalin kansainvälistymisen.
Samoin siihen aiemmin mainitsemaasi nuorusopsykiatriaan voi suuntautua vapaavalintaisten opintojen kautta, mutta se ei kuulu pakolliseen opetukseen. Psykiatria kuuluu ja sekin on ihan perusteltua. Mielenterveysongelmaisiin ja sosiaalisesti vaikeassa tilanteessa oleviin potilaisiin tulee 100% varmuudella törmäämään kentällä työnkuvasta riippumatta. Ammattilaisen on syytä ymmärtääkin silloin jotain potilaan diagnoosista.
En tiedä mistä hevosmiesten tietotoimistista olet repinyt "tietosi" sh-tutkinnon koulutuksesta , mutta metsään menee, niin että rytisee. Ilmeisesti itse olet sosionomi? En kyllä itse rohkenisi väittää/olettaa tietäväni sosionomin koulutuksesta mitään, vain siksi että olen käynyt toisen sotealan koulutuksen.
Vierailija kirjoitti:
Tilastokeskuksen mukaan palomiehen kokonaisansio on keskimäärin 3131 euroa kuukaudessa, ylipalomiehen 3341 euroa ja paloesimiehen 3859 euroa. Luvut ovat vuoden 2016 kokonaisansioiden keskiarvoja.
Lähde: Palomiesliitto
Suomen tasolla sairaanhoitajien keskimääräinen kokonaisansio (3035e/kk) jää suomalaisten palkansaajien kokonaisansioiden keskiarvon (3368 e/kk) alapuolelle.
Lähde
Palkkarakennetilastot 2017, Tilastokeskus
Tässä aloittajalle faktaa! Ap jätti vuorolisät pois laskuista joko tyhmyyttään tai tarkoituksella.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä en tänne kirjoittele mutta nyt pitää oikaista. Poliiseilla ja hoitajilla on pääsääntöisesti paljon työkeikkaa päivittäin toisin kuin palomiehillä. Palomiehillä työpäivä kuluu tvn katseluun, pelailuun ja "itsestä huolehtimiseen". Palolaitoksella huolletaan toki itse välineitä ja kalustoa mutta hyvin suuri osa päivästä palomiehillä on lepäilyä. Palomiehet jaksavatkin tehdä vapaapäivinään erinäisiä sivubisneksiä sillä saavat nukkua yövuoroissa toisin kuin poliisit ja ensihoitajat jotka ovat keikalla. T. Vierestä seurannut
Pitäisikö sinun mielestäsi siis alkaa sytytellä ihan vaan sen vuoksi lisää tulipaloja, että palomiehet tekisivät varmasti sammutustöitä sinun mielestäsi riittävästi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lääkäreitä lukuun ottamatta kaikki naisvaltaiset, korkeakoulutusta vaativat alat ovat huonosti palkattuja. Toisin kuin monista muista, hoitajista on pulaa, joten palkalla pitää jo houkutella hoitajia hommiin, joista nyt livetään vaikka miesvaltaisille duunarialoille paremman palkan perässä.
Miksi roskakuski tai ahtaaja ansaitsee yhtä paljon tai enemmän kuin hoitaja putkimiehestä ja sähkömiehestä puhumattakaan?
Korkeakoulutettujen palkat ovat ennätyksellisen alhaalla Suomessa, missään muualla Euroopassa ei saada akateemista töihin siivoojan parin tonnin palkalla. Miten jatkossa käy 3000€/kk ansaitseville duunareille, jos alan osaajat ovat jatkossa korkeakoulutuksen hankkineita ja helpompaan työhön vaihtaneita naisia? Aivan turha inistä siitä, että vain ammattikoulun käyneet pojat voisivat osata nämä hommat. Pääsääntöisesti amikseen menevät heikommin suoriutuvat oppilaat, joilla voi olla elämänhallinnassakin ongelmia.
Teoriaopinnoista jauhava insinööri voi pyyhkiä sillä teorialla pyllynsä, koska DI:n tai minkä tahansa akateemisen alan teoriaosuus menee heittämällä yli omien opintojen teoriasta. AMK-inssi on nimenomaan käytäntöön valmistava koulutus, teorian hallitsemista vaaditaan DI:ltä ja luonnontieteilijöiltä. Teorian osaamisesta ei sitä paitsi makseta Suomessa mitään, asian voi helposti tarkistaa akateemisten palkkakuiteista. AMK-inssi ansaitsee hyvin (usein yhtä hyvin tai paremmin kuin yliopiston käynyt fyysikko/kemisti/matemaatikko, joiden 5 vuoden ja 300 op opinnot ovat matemaattisesti huomattavasti vaativampia) siitä syystä, että hänen työnsä rinnastetaan näihin munalisää nauttiviin duunarialoihin, joissa muutaman vuoden koulutuksella päästään helposti akateemisten ansioihin tai hieman niiden yli.
Kylläpäs nyt katsellaan taas tiettyjen lasien lävitse. Menee kovin yksityiset ja kunnalliset palkat sekaisin jos alat vertaamaan noin. Ihmeellistä että naiset eivät vieläkään siirry näihin munalisää nauttiville aloille. Itse olen kouluttautunut pienipalkkaiselle alalle, mutta ei tulisi pieneen mieleenikään alkaa nyt purnaamaan palkasta. Miks kouluttaudutte sellaisille aloille missä palkka ei vastaa sitä mitä tahdotte? Perustakaa yritys kun olette niin hyviä että ansaitsette enemmän. Ilmapiiristä sen verran, että olisko työ kevyempää ja palkitsevampaa jos työilmapiiri olisi painostavan kyräilyn sijasta kevyt ja avoin? Se tekee työstä tekemisen arvoista. Ei ole linkkiä, mutta tutkimuksien perusteella raha on hyvä mitivaattori vain hetkellisesti, pitkässä juoksussa työntekijä palaa siihen samaan tuottavuuden tilaan, missä oli ennen saamaansa palkankorotusta. Lopuksi vielä totean, että KUKAAN ei saa täällä omasta mielestään ansaitsemaansa arvostusta, tätä sopisi miettiä myös hoitoalalla.
Eihän se nyt terveydenhuoltoalan kriisiä ratkaise jos kaikki hoitajat vaihtaisivat alaa. Kuka ne sairaat hoitaisi, ne miljoona inssiäkö?
Kun ei alkeellisimmatkaan loogisen ajattelun perusteet näy olevan hallinnassa. Palkka ei ole vakio, sitä voi yrittää nostaa. Kyllä palkka vaikuttaa psykologisesti työn mielekkyyteen vaikka ei kaikkea merkitsekään. Että tehokkuuden pitäisi vielä tästä nousta per hoitaja jos palkka nousee? Tota noin, ei täydy. Tehdään jo nyt äärirajoilla.
En ole huomannut hoitoalalla mitenkään erityisen huonoa ilmapiiriä muihin aloihin verrattuna. En suoraan sanoen edes ehdi kiinnittää tällaiseen huomiota. Yksi ongelmista on liian tiukat henkilöstömitoitukset mistä taas voi seurata stressiä, väsymistä ja muuta ilmapiiriin epäsuorasti vaikuttavaa.
Vierailija kirjoitti:
Ja arvaapa, miksi saikkuja on paljon? Koska henkilönostureillekin on painorajat mitä ne saavat nostaa, hoitajille ei. Joudut pahimmillaan yksin pyörittelemään 200-kiloisia, aggressiivisia muistisairaita mummeleita ja pappoja. Noin niinkuin esimerkkinä. Ei sitä kenelläkään selkä kestä.
Niin kuin joku tuossa jo tämän väsyneen (mutta arvattavissa olleen) tekosyysi jo kumosi, niin et sinä mitään "200 kiloisia agressiivisia muistisairaita" todellakaan siellä pyörittele tai nostele. Yritys hyvä kyllä, mutta tarvitset parempia tekosyitä. Mitä muuten luulet, jos katsotaan vaikka nykyisiä työssä olevia lähihoitajia tai perushoitajia ja paino taitaa tyypillisesti näillä olla siinä 100+kg luokkaa nykyään ja liikunta luokkaa jääkaapille ja takaisin, niin olisikohan tällä ja muutenkin kyseenalaisella työmotivaatiolla hieman enemmän tekemistä tuon saikutuksen kanssa, kuin milllään ergonomiatekosyyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hoitaja- ja lääkäripula on ensisijassa koulutuspoliittinen ongelma.
Hoitajien tapauksessa koulutuspaikkojen lisääminen on kuin veden kantamista kaivoon niin kauan kuin väestöpako alalla jatkuu. Ei ole mitään järkeä kuluttaa rahaa koulutukseen, jos ne koulutetut ihmiset eivät jää alalle. Samoin on aivan turha avata uusia toimia hoitajille, kun edellisiäkään paikkoja ei ole saatu täytetyiksi. On ihan kummallista, että ihmiset hyväksyvät rahoituksen, kun puhutaan hoitajamitoituksen tai koulutuspaikkojen lisäämisestä, mutta palkankorotukset ovatkin sitten kiellettyjä.
Tuo hinta oli vasta lehdessä. Yhden sairaanhoitajan koulutus oli kymmeniä tuhansia euroja, tarkkaa summaa en enää muista. Mutta silti työolot vain heikkenevät. Jäljelle jääneillä teetetään vajaukset, ja ajetaan heidätkin loppuun.
Yksityisten hoivapalveluiden potilasturvallisuuden vaarantamisista hoitajavajauksineen oli valitettu ties kuinka monta kertaa, ennen kuin asialle tehtiin mitään. Tästäkin ainakin yksi avainhenkilönä toiminut lh joutui lehtijuttujen mukaan silmätikuksi ja hänen työllistymisensä vaikeutui.
Miten tämä voi olla mahdollista, kun kyse on terveydenhuollosta?
Älä jauha sontaa. Työolosuhteilla ei ole asian kanssa todellisuudessa peen vertaa tekemistä. Taustalla todellisuudessa kieli- ja muut vaatimukset, jotka tulee täyttää. Ruotsissa ja Norjassa on muuten oikeasti erilainen työtahti kuin täällä - eli jos luulet, että siellä on kysyntää isolle osalla näistä kotimaisista jatkuvasti valittavista työnsä todellisuudessa huonosti hoitavista ja jatkuvasti saikuttavista hoitajista, niin tulet pettymään pahasti.