Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Olin pubissa jossa viereeni osui tunnettu sarjakuva-pilapiirrostaiteilija . Juteltiin niitä näitä ja henkilö totesi pariinkin kertaan että "Susta sais hyvän karikatyyrin".

Otin tämän kohteliaisuutena.

Rippileirillä piti kirjoittaa leirin lopuksi nimikoituun paperiin joku positiivinen asia ko ihmisestä. Olin hylkiö, joten lapussa luki 20x "ihan kiva". Tästä joukosta erottui leirinvetäjän kommentti. En muista sitä kokonaan, mutta "--, jolla on valloittava hymy." Tämä rohkaisi minua hymyilemään ja näyttämään iloni, vaikka ympäristö ei aina minua tukenutkaan. Ja tämän jälkeenkin olen saanut paljon ihania kommentteja hymystäni. Kiitos sinä huippu leirinvetäjä, jonka nimeä en enää muista.

Kaveri: ”Kuka on sun paras kaveri?”

Minä: ”Sä.”

Kaveri: ”Niin säki mun.”

😊

Ulkonäöstä saanut pari positiivista kommenttia, jotka toki jääneet mukavina mieleen.

Toinen oli kierrätyskeskuksessa työskennellessäni kun vanhempi nainen tuli kierrokselle, tervehdin ja vähän juteltiin. Hän katseli joitain tavaroita ja sitten yhtäkkiä vaan totesi, että miten ihmeessä olen siellä töissä kun voisin olla mallinhommissa jossain. Olin ihan hämmästynyt kun oli niin odottamaton kommentti, enkä edes huomannut hänen katsovan erityisen pitkään tmv ennen kuin sanoi sen.

Toinen mieleen jäänyt kehu tuli sushibuffetin ulkomaalaiselta kassanaiselta, joka ensin kysyi olimmeko sisarukset (Olin tosiaan kassalla siskoni kanssa) ja sitten sanoi " very pretty" ja omilla käsillään teatraalisesti kehysti kasvojaan ja hymyili. 

Olen lopulta aika herkkä ihminen ja olisin sata varmasti romuttunut henkisesti siitä, mitä osa on tämän ketjun perusteella joutunut ja joutuu kokemaan. Yksi ala- asteelta hyvin muistiin jäänyt juttu on kun silloinen paras kaveri oli (Luultavasti jonkun meidän "riidan" siivittämänä) joillekin luokkalaisille kommentoinut ja demonstroinut, kuinka kävelen selkä notkolla ja "perse pystyssä" :D Minulla on mielestäni hyvä kroppa ja olen ollut siihen aina tyytyväinen, mutta nykyäänkin saatan peilin edessä katsoa sivuprofiilia ja tulee tuo kommentti mieleen. Ja olen myös todennut että hän oli oikeassa, mulla tuppaa olemaan selkä notkolla enkä sille mitään voi. Perse on onneksi hyvä, niin so what :) Kattelkoot!

Nykyään myös jos näen tuntemattomalla ihmisellä jonkin kivan jutun (Mitä vaan mikä kiinnittää huomion hyvällä tavalla, vaatetus, hiukset, you name it) niin yritän AINA antaa siitä kehun ja hymyn. Tästä tulee itsellekin hyvä mieli ja se pieni kehu voi oikeasti pelastaa jonkun päivän. Suomalaiset saisi rohkeammin kehua toisiaan :)

"Voisitsä joskus olla vähän enemmän nainen."

"Läskiperse"

"Soccer mom"

"Älä laihdu enempää, ettei susta tuu ihan kurttutissi."

"Ootsä raskaana?" (Painonnousu. En voinut tulla raskaaksi.)

Eri aikakausina ja eri miesten sanomana. Teot ovat olleet paljon pahempia kuin puheet. En ole enää miesten kanssa missään tekemisissä. Ja jos sattumalta olisinkin, kukaan ei enää uskaltaisi näin sanoa.

"Sä tuoksut hyvälle". Naiset nii harvoin laukoo kohteliaisuuksia. Olin tuolloin 22, nykyään 35+, mutta mieleen syöpynyt. Pieni-Iso teko.

Tapahtui minun ollessani ala-asteella. Yksi hyvin läheisistä kavereistani sanoi toiselle kaverilleni inhoavansa minua. Kysyin asiasta hänelta ja hän hymyili ivallisesta ja sanoi "Minkä mä sille voin, että inhoan sua." Oli siis ollut todella läheinen ystävä hyvin nuoresta asti. Ei koskaan oltu edes riidelty. 

Toinen samankaltainen juttu; Olin noin 14v ja osa sellaista 5 tytön porukkaa. Yksi näistä "kavereista" kertoi minulle, että muu porukka haukkuu minua selkäni takana aina, kun en ole paikalla. 

Eihän tällaisista jutuista pitäisi välittää, mutta olen huomannut, että ne ovat vaikuttaneet asenteeseeni. Minulla edelleen aikuiseankin aina jonkinasteinen epäilys, että ystäväni eivät oikeasti pidä minusta.

Vierailija kirjoitti:

Rippileirillä piti kirjoittaa leirin lopuksi nimikoituun paperiin joku positiivinen asia ko ihmisestä. Olin hylkiö, joten lapussa luki 20x "ihan kiva". Tästä joukosta erottui leirinvetäjän kommentti. En muista sitä kokonaan, mutta "--, jolla on valloittava hymy." Tämä rohkaisi minua hymyilemään ja näyttämään iloni, vaikka ympäristö ei aina minua tukenutkaan. Ja tämän jälkeenkin olen saanut paljon ihania kommentteja hymystäni. Kiitos sinä huippu leirinvetäjä, jonka nimeä en enää muista.

Ei voi olla totta....Minulla oli täsmälleen sama kokemus! Samanlainen lappu kiersi rippileirillä ja olin hiljainen. Lappu oli täynnä sanaa "kiva" tai "ok". Sitten leirinvetäjän käsialalla luki "Ihana tyttö, valloittava hymy sulla". Minäkin tykkäsin hirveästi tuosta kommentista, mutta nyt hieman tulee mieleen, ettei tämä ole joku nuorisohjaajien/pappien koulutuksessa opetettu kommentti. :D

-Ei sillä, ettei se voisi silti pitää paikkansa. 

Yläasteen luokanvalvoja otti minut porrastasanteella portaiden alla olevaan syvennykseen juttutuokioon ja sanoi, että "tappaisin sinut jos voisin".

Todella kiva viesti yläastelaispojalle.

Tuolloin kuitenkin ymmärsin, että kukaan ei tässä elämässä oikeasti auta. Neuvoja kyllä satelee - ja ne järjestäen vääriä. Tuon kun ymmärtää ja osaa kääntää ylösalaisin, pärjää loppujenlopuksi aika kivasti.

Teet vain tismalleen päinvastoin kuin mitä "auktoriteetit" neuvovat.

Ala-asteella opettaja sanoi minulle ennen kotiin lähtöäni, että "sinä kun olet niin ujo, niin mitäpä jos huomenna vaan päättäisit ettet ole enää ujo? Voisitko tehdä niin?"

Olin ehkä 8-9v enkä osannut sanoa kysymykseen oikein mitään. Jokatapauksessa kysymys sai minut häpeämään itseäni ja ujouttani.

Muutama vuosi sitten, eräs kaverini (nykyään entinen sellainen) kysyi viestillä, onko sattunut jotain, oli nähnyt surullisen päivitykseni facebookista. Kerroin että isäni tappoi itsensä aamuyöllä. Ensin hän oli silleen "kauheaa, otan osaa" tms mutta vähän ajan päästä: "Ainahan äitisi voi löytää uuden miehen jos niin vaan haluaa". Jepjep. Olivat yli 40v yhdessä joten ensimmäisenä ei mahda mielessä käydä seuranhaku. Tuollaisesta ei pääse varmasti yli koskaan ja tuolloin vain vastasinkin shokissa jotakin tyynesti kaverille, mutta nykyään tuollainen kommentti saisi minut vihaiseksi.

"Sen paksuperse."  Noin sanoi isäni minulle kun olin kolmivuotias ja olin kiipeämässä sohvalle. 

Mummoni, jolla oli todella huonot välit anoppinsa eli äiti kanssa, sanoi minulle n. 14-vuotiaana, että "Sinun ei kyllä kannata pitää hameita kun sinulla on tuollaiset samanlaiset kintut kuin äidilläsi."

Isosiskoni muisti joka käänteessä sanoa, että hyi kun haiset pahalta! Ja että jos hänellä on joskus lapsia niin niistä ei ainakaan koskaan tule samanlaisia kuin minä. Kaikki, mitä tein, oli väärin. Kävelin väärin ja puhuin samalla tavalla kuin isäni, mikä sekin oli väärin.

Itsetunto ei (sattuneesta syystä?) sitten olekaan koskaan ollut vahvimpia puolisoni...

Korjaus edelliseen viestiin: * äitini ja *puoliani

Prk autocorrect! Ettei mummo ja sisko kuitenkin olis olleet oikeassa...

"Kun olet noin lyhyt".

Äitini sanoi noin 10 vuotta sitten. Olen 175 senttinen mies ja 10 vuotta se on jo vaikuttanut siten että en voi olla ajattelematta lyhyyttäni. Miksi olen näin lyhyt? Isäni on 10cm pidempi. Välillä itken ja joskus en nuku. Itsetuntoni on pohjamudissa ja vihaan itseäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Älä ala mulle, mullon pyssy, älä ala mulle, mullon pyssy, älä ala mulle, mullon pyssy, älä ala mulle, mulloin pyssy..." -joku tuntematon Seinäjoen Lidl:n kassajonossa.

Olen käsittänyt että vain naiset sanoo pyssy. Mies sanoo aina ase tai joku muu, muttei ikinä pyssy.

Korjatkaa jos olen väärässä.

Olet oikeassa.

Sama on sana kundi.

Sitä käyttää naiset ja h omot.

Meillä oli sama luokanvalvoja läpi yläasteen. Kun olin 9.luokalla, alkoivat opinto-ohjaajan tunnit ja luokanvalvoja kyseli meiltä teineiltä tulevaisuuden haaveammatteja. Minun kohdallani hän rääkäisi puheeni päälle ja nauroi: "Ja sinä siinä! Susta tulee elinkautisvanki!"

Se harmitti, sillä olin tsempannut hurjasti hankalan 7. luokan jälkeen(kotiolot olivat kurjat) ja nostanut arvosanoja koko kuluneen lukuvuoden jatko-opintoja varten, mutta opettaja näki minussa jonkin luuserin.

Vierailija kirjoitti:

Sä oot kuitenkin vaan nainen.

Työhaastattelun yksi mies-haastattelija. 2v. päästä minusta tuli hänen pomonsa ja pääsin sanomaan, että hänkin on vaan mies.

Ei ole tapahtunut. Vale.

Muutamalta naisystävältä/avovaimolta:

- tunnut hyvältä

- tuoksut hyvältä

- tykkään sun "mausta"

- olet miehekäs

- sulla on vahvat kädet

- sulla on ihana, matala miehekäs ääni.

- sulla on ihanat/siniset silmät

Kiitos näistä.

Ikäviä sanoja en kanna mukanani turhaan.

Mies 55v

Opettaja mulle 16v:

"Susta voisi tulla mitä tahansa, jos et pyörisi ton Virtasen ja muiden kanssa".

Aluksi loukkaannuin, mutta seuraavan 2 vuoden aikana huomasin, että opettaja oli oikeassa. Vaihdoin porukkaa ja paikkakuntaa sekä opiskelin ja lopetin perseilyn.

Nyt ihan hyvä elämä mulla 😊

"Sä olet todella luonnon kaunis, sulla on ihanat hiukset".