Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

Vierailija kirjoitti:

"Kun olet noin lyhyt".

Äitini sanoi noin 10 vuotta sitten. Olen 175 senttinen mies ja 10 vuotta se on jo vaikuttanut siten että en voi olla ajattelematta lyhyyttäni. Miksi olen näin lyhyt? Isäni on 10cm pidempi. Välillä itken ja joskus en nuku. Itsetuntoni on pohjamudissa ja vihaan itseäni.

Olisiko mahdollista, että tässä on taustalla jokin muu syy alakuloisuuteesi. Olet ihan keskiverto suomalaisen miehen kokoinen. Oma veljeni on sinun pituisesi, eikä hänen pituudestaan ole kukaan ikinä mitään sanonut, ei hän eikä muut. Ihan normaali perusmies on hän; ei kukaan ihmettele, osoittele tai katso ja naisiakin on riittänyt pitkistä lyhyisiin suhteisiin, sekä pidemmistä lyhyempiin naisiin. Niin ja isämme on häntä viisi senttiä pidempi, sekään ei häiritse mitenkään.

Turkulainen erityisopettaja sanoi minulle 18 vuotta sitten, että olen työpaikan heikoin lenkki ja katsoi työstäni puuttuvan punaisen langan; lisäksi sanoi minun olevan täysin osaamaton nolla ja kommunikaatiohäiriöinen. Olin ollut siihen mennessä 25 vuotta opettajana monessakintyöpaikassa useammalla paikkakunnalla ja minulla oli hyvät työtodistukset sekä arvosanat opinnoista. Olin myös ollut melko pidetty ja arvostettu opettaja yhteisössä. Jos joku ei pidä jostakin työkaverista,voisi kuitenkin miettiä sanojaan. Toisen persoonan lyttääminen on väärin. Nuo ilkeät sanat haavoittivat minua enkä niitä siksi ole unohtanut. Jatkoin työuraani toki "nollauksen" jälkeen muualla - ja sain lähes 40 vuotta täyteen.

”Sulla on isot tissit”

Olin vitos tai kutosluokkalainen. Muistan vieläkin millainen poolokauluksinen neule mulla oli päällä. Tänä päivänäkään en käytä poolokauluksisia paitoja. Ja aikaa tästä yli 30v.

Äitini 74v muistelee edelleen tänä päivänä (ja on harmitellut asiaa niin kauan kuin muistan) kuinka hän pienenä koulutyttönä piirsi kukan, ja kuinka opettaja tuli viereen katsomaan ja nauraa hekottaen tokaisi ”ai Arja piirsi kukan!”. Äitini ei sanojensa mukaan tiennyt ”minne olisi päänsä pannut”. Hän pitää edelleen itseään huonona piirtäjänä.

Lisäksi hän muistelee kuinka heidän monilapsisessa perheessä hänen hyväntahtoinen ja kiltti äitinsä oli jostain syystä kertonut hänelle kuinka hänen isänsä oli kertonut tälle äidille, että ”Arja” on heidän lapsistaan kaikista tyhmin.

Kamalia kommentteja monista mitä äitini on kantanut mukanaan läpi elämänsä. Hänellä on aina ollut todella huono itsetunto :(

Aviomieheni, kun riitelimme: "Mitä minä olen tehnyt väärin kun ansaitsin tällaisen vaimon mutta muut eivät? "

Joka päivä tuo lause mielessä itselläni ja särkee sydämeni.

Olen rumalla tavalla lihava (omenavartalo ja isot rinnat), että toisille lihavuus sopii, mutta ei minulle.

Mulla on kylmä katse, kun on jäänsiniset silmät.

Isot rinnat eivät ole mistään kotoisin (seurueessa istui pienirintainen nainen ja minä ja tämä sanoja).

Isot rinnat ovat typerät pallot.

Minulla on pienet ja syvällä päässä olevat silmät.

Olisi niitä ollut kauniimpiakin naisia.

Kaikki kommentit miehiltä, naiset eivät ole olleet mulle yhtä ilkeitä. Koen välillä itseni sietämättömän rumaksi ja olen jo keski-ikäinen. Osa noista lauseista on sanottu jo aikoja sitten.

- Näytät DDR:äläiseltä kuulantyöntäjältä

- jos olisit hevonen, en kyllä sua ostais,

- sulla on iso pillu ( olin 16v ja eka poikaystäväni sanoi ), voitte arvata mitä olen ajatellut itsestäni siitä lähtien,

- eräs itseäni suositumpi ja vanhempi ”ystäväni” huusi ison porukan edessä minun olevan valehtelija ( joka ei ollut millään tapaa totta ) ja sain siitä vuosiksi valehtelijan maineen,

- ehdotettu yläkoulun taholta vain hoiva-alan lyhyitä ammattikoulutuksia, vaikka olin ja olen taiteellisesti lahjakas ja toivoin tietoa ja kannustusta siihen suuntaan ( ikuisesti katkera siitä ).

Tossa nyt jotain.

Vierailija kirjoitti:

Olen rumalla tavalla lihava (omenavartalo ja isot rinnat), että toisille lihavuus sopii, mutta ei minulle.

Mulla on kylmä katse, kun on jäänsiniset silmät.

Isot rinnat eivät ole mistään kotoisin (seurueessa istui pienirintainen nainen ja minä ja tämä sanoja).

Isot rinnat ovat typerät pallot.

Minulla on pienet ja syvällä päässä olevat silmät.

Olisi niitä ollut kauniimpiakin naisia.

Kaikki kommentit miehiltä, naiset eivät ole olleet mulle yhtä ilkeitä. Koen välillä itseni sietämättömän rumaksi ja olen jo keski-ikäinen. Osa noista lauseista on sanottu jo aikoja sitten.

Ja vielä kesken yhdynnän "Exällä oli pienempi pillu" ja sanojana lähemmäs 40-vuotias mies. Mikä noita vaivaa? Olen ihan normaalin näköinen nainen ja joskus miehet ovat sanoneet hyvännäköiseksi ja kauniiksi, siis tilanteissa, jossa ei ole kysymys mun iskemisestä. Isäni joskus sanoi mulle, kun kerroin, että mua on sanottu kauniiksi: "ne nyt on halunneet vain miellyttää sua". Ja toinen isäni kommentti: "Olet sinä lähempänä kaunista kuin rumaa". Itsetuntoa miesten suhteen on vain vähän, en halua suhteita. Pelkään ilkeyksiä. Tosin en ole täällä miellyttämässä ja pyytämässä anteeksi olemassa oloani ja rumuuttani.

Minulle on kerrottu koko ikäni suuria totuuksia. Jostain syystä jengi on nauttinut kertoessaan miten joku tai jokin ei tykkää musta ja jäänyt seuraamaan reaktiota. En ymmärrä mihin he pyrkivät tuolla. Toinen porukka on nämä juorujen kertojat, jotka ramppaavat jatkuvasti kertomassa mitä kukakin on kulloinkin sanonut. Olen vain huomannut, että suurin osa näistäkin on itse pahimpia tarinaniskijöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen rumalla tavalla lihava (omenavartalo ja isot rinnat), että toisille lihavuus sopii, mutta ei minulle.

Mulla on kylmä katse, kun on jäänsiniset silmät.

Isot rinnat eivät ole mistään kotoisin (seurueessa istui pienirintainen nainen ja minä ja tämä sanoja).

Isot rinnat ovat typerät pallot.

Minulla on pienet ja syvällä päässä olevat silmät.

Olisi niitä ollut kauniimpiakin naisia.

Kaikki kommentit miehiltä, naiset eivät ole olleet mulle yhtä ilkeitä. Koen välillä itseni sietämättömän rumaksi ja olen jo keski-ikäinen. Osa noista lauseista on sanottu jo aikoja sitten.

Ja vielä kesken yhdynnän "Exällä oli pienempi pillu" ja sanojana lähemmäs 40-vuotias mies. Mikä noita vaivaa? Olen ihan normaalin näköinen nainen ja joskus miehet ovat sanoneet hyvännäköiseksi ja kauniiksi, siis tilanteissa, jossa ei ole kysymys mun iskemisestä. Isäni joskus sanoi mulle, kun kerroin, että mua on sanottu kauniiksi: "ne nyt on halunneet vain miellyttää sua". Ja toinen isäni kommentti: "Olet sinä lähempänä kaunista kuin rumaa". Itsetuntoa miesten suhteen on vain vähän, en halua suhteita. Pelkään ilkeyksiä. Tosin en ole täällä miellyttämässä ja pyytämässä anteeksi olemassa oloani ja rumuuttani.

Ulkoisesti olen kiltin oloinen ja en halua hirveästi tuoda itseäni esiin. Ehkä tämä on houkutellut joiden sadistisia taipumuksia esille. Pitäisi kai olla heille sellainen enemmän pirttihirmu. Jos olet särkynyt sisältä, kyllä löytyy ihmisiä, jotka haluavat särkeä vähän lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että näytän kuulemma sialta... lähes ainoa negatiivinen kommentti mitä oon ikinä saanut ulkonäöstä mutta kuitenkin niin paha että ei voi olla häiritsemättä.

Eikä varmaan tarkoittanut sitä Sia-laulajaa.

Kyllä se varmaan tarkoitti, vaikka kirjoittikin sanan pienellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kun olet noin lyhyt".

Äitini sanoi noin 10 vuotta sitten. Olen 175 senttinen mies ja 10 vuotta se on jo vaikuttanut siten että en voi olla ajattelematta lyhyyttäni. Miksi olen näin lyhyt? Isäni on 10cm pidempi. Välillä itken ja joskus en nuku. Itsetuntoni on pohjamudissa ja vihaan itseäni.

Olisiko mahdollista, että tässä on taustalla jokin muu syy alakuloisuuteesi. Olet ihan keskiverto suomalaisen miehen kokoinen. Oma veljeni on sinun pituisesi, eikä hänen pituudestaan ole kukaan ikinä mitään sanonut, ei hän eikä muut. Ihan normaali perusmies on hän; ei kukaan ihmettele, osoittele tai katso ja naisiakin on riittänyt pitkistä lyhyisiin suhteisiin, sekä pidemmistä lyhyempiin naisiin. Niin ja isämme on häntä viisi senttiä pidempi, sekään ei häiritse mitenkään.

Tuon kommentin vaikutus kertonee siitä, että kaikki mitä kuulemma lapsena ja nuorena ovat todellakin kuin siemeniä, joita itse alkaa ajattelussaan vaatia. Jos jokaista ikävänsävyistä kommenttia olisi tasapainottanut 10 hyvää ääneenlausuttua näkemystä, ei se yksi ikävä tuntuisi missään. Siitä voi sitten päätellä, ovatko nämä huomiot ns. totuuksia, joihin kannattaa uskoa vai ovatko ne sittenkin pinttyneitä ajatuksia, jotka on ottanut omakseen. 

Olen itse keski-ikäinen mamma ja ajattelen itsestäni melko negatiiviseen sävyyn. Yhtenä päivänä huomasin tämän ja älysin, että voisin yhtä hyvin lopettaa itseni kiusaamisen. Käännän aivan kaiken kielteisen heti myönteiseen muotoon. Silloinkin kun tekee oikeasti jota väärin, voi asennoitua itseensä lempeästi. 

Tarvitsemme lisää itselempeyttä! Mitä vähemmän lapsena saanut kauniita sanoja, sitä enemmän niitä voi nyt aikuisena itselleen antaa. 

Vierailija kirjoitti:

Halusin lapsena luistimet isovanhemmiltani. Sattumalta olin paikalla, kun he puhuivat asiasta, mutta eivät tienneet että kuulin. Isoisäni tokaisi inhottavasti, että mitä se niillä luistimilla tekee, kun on niin lihava että ei pysty luistelemaan. Se sattui pahasti, mutta en ilmaissut koskaan, että kuulin keskustelun, vaan kilttinä nielin sen sisääni. Hullua kyllä sain ne luistimet, kiitos varmaan mummon, mutta en niitä koskaan käyttänyt. Sen sijaan tuosta hetkestä lähtien kiinnostuin painoni sairaalloisesta tarkkailusta, joka johti syömishäiriöön.

Aikaa tästä on 35 vuotta, mutta muisto tapauksesta saa edelleen minut surulliseksi ja vaikuttaa paljon muistooni isoisästä ja muokkasi minäkuvaani. Muuten niin mukava vaari halveksi minua ja lamasi sanoillaan paitsi lapsen liikunnan ilon, myös manasi todellisen pirun, eli syömishäiriön, joka on vainonnut minua koko elämäni.

Kommentti kuulosti pahalta, mutta oliko se halveksuntaa? Hän ajatteli asiasta näin: liikaa painoa - ei pysty luistelemaan (Minä ajattelen itsestäni nykyään tähän tapaan enkä silti halveksi itseäni). Aikuisten rumat kommentit lapsen painosta kumpuavat mielestäni usein omista peloista, siitä että lapsi ei pärjää tietyn kokoisena tai muut eivät pidä hänestä ja siksi halutaan, että lapsi olisi toisenlainen. 

Nuorena 12 v tyttönä äidin kaveri sanoi " luulin sinua pojaksi "......

Vierailija kirjoitti:

"Siis hyi että älkää menkö ton X:n lähelle! Se haisee, siis se haisee ihan vtusti!" huusi poika, joka oli kanssani samalla luokalla. Olin 11 ja murrosikäni oli täydessä vauhdissa. Tästä syystä dödö petti lähes joka päivä koulussa. Sillä hetkellä harjoittelimme liikuntatunnilla kehruuvalssia, jossa pari siis vaihtuu ja minua hirvitti jo valmiiksikin.

Pojan kommentti ei itsessään mennyt ihon alle, mutta vtutti ja hävetti silmittömästi, kun hänen oli pakko exposata minut tuolla tavalla koko luokan edessä huutaen. Kaikki 20 luokkakaveria plus ope tuijottivat ja halusin vain vajota maan alle.

Murrosikä on kaikille vaikea, niin kyllä tyhmiä ovat murkut, kun tekevät siitä vielä entistäkin vaikeamman toisilleen

Tuliko opettaja vielä kertomaan, että noh noh, hassunhauskaa. Pikkupoikelit ovat pikkupoikeliineja, pitää ymmärtää. Hehheh.

Näin nimittäin kävi minulle. 

Etten tule ikinä pääsemään yo kokeista Enkusta läpi sanoi lukion vanha englannin opettaja. Kielet olivat minulle vaikeimpia ja lukihäiriön vuoksi oli vaikea opiskella etenkin kaikkia kieliä. Tästä pari vuotta meni pääsin juuri ja juuri enkusta yo kokeissa läpi ja valmistuin ylioppilaaksi. Nykyään kymmenen vuotta myöhemmin, olen nyt ammatiltani erään alan myyjä ja toimin puhun työkseni pelkkää englantia. En olisi voinut kuvitellakkaan tuolloin. Opin kielen käytännössä eläessäni, matkustellessani, kansainvälisten ystävien kautta paremmin kuin koulun pelkillä. Veikkaan että opettajan opetus tyylillä oli myös tehtävänsä, jotkut opettajat osaavat opettaa kaikille ”sopivasti”, toiset eivät.

Äitini sanoi minulle, että olen vahinkolapsi.

"Ai että mä tykkään sun vartalosta, niin kivat muodot ja kaikki"

"Olet ihana"

"Miten mä olen ansainnut noin ihanan naisen?"

Koko nuoruutensa epävarmuudessa rypeneelle, itseään rumana pitäneelle tytölle nuo poikaystävän sanat olivat aika herkistävää kuultavaa. Varsinkin, kun ne sanottiin aidosti eikä pllun saamisen tähden. Yhdessä ollaan vieläkin ja melkein päivittäin tulee sanottua jotain kehuvaa molemmin puolin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yläasteen luokanvalvoja otti minut porrastasanteella portaiden alla olevaan syvennykseen juttutuokioon ja sanoi, että "tappaisin sinut jos voisin".

Todella kiva viesti yläastelaispojalle.

Tuolloin kuitenkin ymmärsin, että kukaan ei tässä elämässä oikeasti auta. Neuvoja kyllä satelee - ja ne järjestäen vääriä. Tuon kun ymmärtää ja osaa kääntää ylösalaisin, pärjää loppujenlopuksi aika kivasti.

Teet vain tismalleen päinvastoin kuin mitä "auktoriteetit" neuvovat.

  Hienoa kun pärjäsit!  - Tuo opettajan repliikki olisi nykyään rikossyytöksen paikka, etenkin kun se sanottiin lapselle, ja vielä virkamiehen/kasvattajan suulla.

huoh. Niinpä niin. Ammattikasvattaja on aina lähtökohtaisesti täysin väärässä, eikä kykene muodostamaan mielipidettä? 

Hieman rajaa nyt. RIkos tuo on sanoa noin, ei sillä, mutta mistäänkö ei saa antaa palautetta törkeästi käyttäytyville nuorillekkaan? Joku on saanut open hermot palaamaan loppuun ja kaikki me saavutetaan se raja jossain.Nuoret hakkaavat opettajia jne ilman kuria.

"Tappaisin sinut jos voisin" ei ole palautteen antamista eikä kurinpitoa.

Juttelin joskus ulkokirppiksellä jonkun myyjän kanssa siitä, kuinka aurinkoisia säitä nyt onkaan ollut. Hän itse totesi ruskettuneensa melkoisesti ja esitteli t-paitarajaansa. Totesi sitten kauhistellen: "Suhun taas ei ole näköjään aurinko tarttunut, olet hirvittävän kalpea. Oikein kalkkilaivan kapteeni".

Niin, minulla kesän ihonvärivaihtoehdot ovat joko jauhonvalkoinen tai kirkkaanpunainen, ja pakko käyttää 50-suojakertoimista aurinkorasvaa, jos haluan käydä edes lenkillä palamatta. Luokkakaverini naureskelivat kalpeudelleni jo yläasteella. Nykyisin olen asian kanssa sinut, mutta ventovieraalta tuo oli outo kommentti.