Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
Kaikki jotenkin fiksuuteen ja tietomäärääni ihmettelyyn liittyvät jäävät mieleen, ulkonäkökehut tyhjää lässytystä yleensä näin naisena. Ne miehet joilta ensinmainittuja kuullut,pysyvät mielessä:) Tai vaikka kehut huumorintajusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena 3. - 4. luokalla pyöreähkö, en nyt mikään kauhean ylipainoinen, mutta kuitenkin sellainen "tanakka". Meillä oli koululääkärin tarkastus ja se lääkäri alkoi kauheasti kehua, miten minulla on urheilijan kroppa. Että siis ruumiinrakenteeltani olen kuin luotu urheiluun. En ole ennen enkä jälkeen hävennyt missään tilanteessa niin paljoa. Häpesin sitä tankeroa vartaloani ja mutta myös sitä, että lääkärikin piti minua ensinnäkin läskinä ja lisäksi vielä ihan ääliönä. Pahinta oli, että paperin ohuen oven takana odotti vuoroaan luokkatoveri, joka oli tosi hyvä yleisurheilussa, ja ruumiinrakenteeltaan sellainen sirppana, varmasti satatuhatta kertaa enemmän "urheiluun luotu". Vannotin sitten tätä tyttöä, ettei hän vain kertoisi kenellekään, ei huvittanut joutua yleiseksi naurunaiheeksi. Tästä opin kuitenkin sen, etten itse ikinä aliarvioi lapsia. Lapset ymmärtää asioita paljon enemmän, kuin mitä suurin osa aikuisista käsittää.
Vierailija kirjoitti:
"Syöt niin kuin et olis ikinä ennen ruokaa nähny."
Olin lounastreffeillä todella ylilihavan "ystävän" kanssa ja hän sanoi mulle näin, kun ilmeisesti söin liian nopeasti tai jotain. Olen normaalipainoinen ja jäin miettimään sitä kommenttia pitkäksi aikaa. En siksi, että olisin loukkaantunut, vaan koska tiedän että hänelle on varmasti sanottu näitä ilkeitä ikiaikaisia läskiloukkauksia paljonkin, minä en tietenkään sano sellaista kenellekään. Se vaan ihmetytti, että miksi hän koki tarpeelliseksi panna vahingon kiertämään? Oltiin siihen asti hyviä ystäviä, mutta en pidä ystäväpiirissäni ihmisiä, jotka pyrkii tahallaan loukkaamaan. Sen hämmennyksen vaan muistan vieläkin.
Jos itseä on loukattu jollain typerällä lauseella, niin minkälainen pitää olla ihmisen, joka haluaa käyttää samaa lausetta loukatakseen vuorollaan muita? Aika vitun paska ja ilkeä, sanon minä.
Lihavat harrastaa tätä tosi paljon normaalipainoisille ja etenkin hoikille. Se on jotain itsensä puolustelua ja selittelyä siitä että on itse lihava, muka ilman syytä. Siis ikäänkuin hoikat olisi hoikkia vaikka syövät kuinka paljon ja lihavat lihavia vaikka syövät kuinka vähän. Tyypillistä itsepetosta.
- Ai sä otat tollasta, mä en kyllä pystyis, otan vaan salaattia
- Miten sä voit vieläkin syödä, mä en kyllä jaksais enää
- En tajuu miten sä olet noin hoikka vaikka syöt noin paljon, mun mahaan ei mahtuis
- Hirveesti sä otit tota ruokaa, mä en jaksa kuin vähän, enkä oo tänään syönyt ees aamupalaa
"Sulla on kyllä todella upea arabialainen sivuprofiili" sanoi tuntematon mies festareilla.
Otin tuon kohteliaisuutena.
Hyvä perse, hyvät tissit, mutta naama kun petolinnun perse. Kuultu teininä teinipojalta.
Nätti naama, mutta voisit vähän laihduttaa. Kuultu kolmekymppisenä silloiselta avopuolisolta.
En tykkää naisista joilla on mahaa. Kuultu parin lapsen saamisen ja eron jälkeen baarissa.
Tapasin juuri itseäni hieman nuoremman, ikänsä urheilleen, komean ja fiksun miehen joka ihmetteli miksen voi uskoa että hän olisi kiinnostunut minusta ja käski minun lopettaa ulkonäköni aliarvioimisen.
Itsearvostus minulla on aina ollut kunnossa, itsetunto ulkonäön suhteen ei niin hyvin, mistä voisi johtua..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs vuotta vanhempi poika sanoi minulle yläasteella: "Sulla on parhaat rinnat koko koulussa." Lisäsi vielä, että ne istuvat kroppaani juuri hyvin, ja on upeaa että minulla on isot rinnat ilman että olen pyöreä, toisin kuin suurin osa koulun rintavista tytöistä.
Joo, olihan tuo kommentti varsinkin nykyään ajateltuna todella tökerö, eikä kenelläkään ei-läheisellä henkilöllä ole mielestäni oikeutta arvostella toista noin. Hän ei kuitenkaan tarkoittanut pahaa, vaan sanoi sen täysin vilpittömästi. Olin tuolloin todella epävarma vartalostani ja varsinkin rinnoistani, ja tuo oli ensimmäinen kehu, jonka teininä ulkonäöstäni sain; se kohotti ainakin vähän itsetuntoa.
Taisipa poika päästä laskemaan lemmenliemet lolloille niitä tovin leivottuaan, namskis ;)
Kyllähän siinä niin pääsi käymään. Myöhemmin muutkin pojat pääsivät koittamaan tisujani kun tajusin, miten paljon saan niiden ansiosta huomiota.
Jepjep, tuo edellinen ei oo mun kirjoittama, vaan jonkun hinkuttajan, jonka mielikuvitus näköjään lähti lentämään :) -alkup.
Susta tulee isona ihan pantavan näköinen. Ainaki tissit jo kasvaneet. -setä
Harrastin nuorena kilpaurheilua ja serkkuni sanoi, ettei minulla näytä oleva mitään mistä ottaa kiinni.
Viimeisin miesystävä sanoi lähtiessään suhteesta, "Sulla kun ei tota näyttöä oikein ole", tarkoittaen, ettei ollut kropassa näyttöä, että olin joskus harrastanut kilpaurheilua, mutta muuten suhteen alussa kehui, kuinka paljon voimaa minulla on yläkropassa. Olen siis 170/60 ja hän muutenkin piti minua vähän plösönä, koska itse harrasti puntteilua koko ikänsä.
N46
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala-asteikäisenä:
Sukulaisilla joku vanhempi nainen (en tiedä mitä kautta sukua) sanoi minun näyttävän äitini veljeltä, ja olen siis naispuoleinen ihminen. Silloin vedin herneet nenääni, koska äitini veli on mitä hirvein ihminen. Väkivaltainen juoppo, joka on istunut vankilassa. Mutta minkäs teet jos muistutat sukulaistasi ulkonäöltä...
6lk luokkalaiseni tyttö sanoi minua Hansoneiden näköiseksi, kun katsoimme tunnilla heidän 90-luvun musiikkivideoita. Olin muutenkin kamppaillut sen kanssa, että näytän pitkähiuksiselta pojalta, joten tuo kommentti satutti. :( Lisäksi ala- ja yläasteella ihmiset sanoivat, että kuulostan pojalta. Edelleen minulla on vaikeuksia puhua matalan ääneni takia.
Lukiossa:
Eräällä tunnilla meidän piti kertoa mitä havaintoja tekee parin ulkonäöstä (typerä tehtävä muutenkin) ja poika sanoi minun näyttävän kylmältä ihmiseltä. :D En edes loukkaantunut.
Nuoruuden poikaystävä kutsui minua n**keriksi ja kommentoi ruskeisiin silmiini että "onko sun pää niin täynnä paskaa että on valunut silmiin".
Olen siis täysin suomalainen, hieman tummempi hipiä vain. Satutti ja satuttaa edelleen, koska nuorena pienessä kaupungissa juurikin nimiteltiin milloin manneksi ja n**keriksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Tuolla naisella on kyllä kauniit silmät." Parikymppisenä vanhemmalta romanimieheltä.
"Sulla on sellanen katse että sulle en kyllä alkais." Ystävältä eka kertaa livenä tavatessa.
"Viekas katse, sun kanssa en alkais ainakaan kauppoja tekemään." Keski-ikäinen kauppamies bussissa.
Baarissa eräs mies jäi niin kiinni silmiini ettei kuulemma edes huomannut runsasta poveani, mikä valitettavasti useammin vie miesten huomion.
Ilmeisesti minulla sitten on jotenkin huomiota herättävät, sinisestä vihreään väriä vaihtavat, silmät. Luonteeltani olen hillitty, en mitenkään päällekäyvä, ennemmin ujo tai varautunut, tarkkaileva. Siksi vähän huvittaakin jotkut kommentit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Tytöt tykkäävät just tuollasista pojista vähän vanhempina"
Niin, kuinkahan paljon vanhempina? Sitä odotellessa
Sinulle on luvassa antoisa loppuelämä, joten kannattaa pitää itsesi kunnossa. Toisin on niillä, joista tytöt tykkäävät vain nuorempina. Niiden loppuelämä tulee olemaan pelkkää alamäkeä.
No onhan tässä jo puolet elämästä eletty, mutta ehkä loppuelämässä käy flaksi paremmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin 20-vuotiaana bilelomalla Kyproksella. Rakastuin siellä komeaan ruotsalaiseen mieheen ja hän sanoi minulle "olet asteikolla yhdestä kymmeneen yhdeksän. Ja se on tosi hyvä, koska olet suomalainen".
Ihana loma, ihana mies, ihana kehu, ämmittää vieläkin mieltä, vaikka reissusta on melkein 20 vuotta.
Positiivisista on jäänyt mieleen työkaveri, joka totesi että minuun voi aina luottaa.
Nuorempana eräs tuttu mies tokaisi mulle yhtäkkiä, että sulla on pantava perse. Kyseinen mies ei ikinä ollut osoittanut mitään muuta mielenkiintoa ja oli todellakin vain kaveri. Mutta ei tuosta sen suurempaa syntynyt, tokaisin vain että kiitos ja jatkettiin muihin puheenaiheisiin.
Toinen yllättävä kommentti tuli entiseltä työkaverilta, jolle soitin silloisen työpaikkani puolesta (minä aspassa hän asiakas). Esitellessäni itseni kerroin, että olimme aikoinaan samassa työpaikassa, jolloin hän sanoi että juu, muistan sut hyvin, sulla on mielettömät sääret. Ja oikeasti muisti mut, koska sitten vanhoista asioista joita ei muut voineet muistaa. Tämänkään kanssa ei mitään peliä ollut aikoinaan.
Negatiivisista, yksi poikaystävä totesi rinnoistani, että ne on vähän alhaalla (siis riippuvat) mutta kyllä ne hänelle kelpaa.
Entinen esimies sanoi, että älä ajattele vaan tee. Ja mun työ nimenomaan vaati ajattelua ja kehittämistä. Mutta hänellä taisi olla huono päivä, sillä oli muuten mukava ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
”Yrität liikaa”.
5 vuotiaana en ymmärtänyt tätä yhtään.
Ainahan jankataan lapsille, että ”pitää edes yrittää” tehdä jotain. Sitten kun yritin ja en onnistunut sanotaan näin.
Minä pienenä: ????
"Humalassa tehden ei tule kuin hulluja lapsia" äitini lausuma.
Ekoja treffejä mieheni kanssa aikanaan ja hän sanoi että silmäni säteitelevät (your eyes are sparkling), juu kyllä ne säteilivät ja ovat säteilleet jo kohta 22 vuotta hänelle.
"Ota yhteyttä, kun olet täyttänyt 16", kehotti eräs yläasteen opettaja virnuillen, kun siirryin lukioon. Kyseessä oli nelikymppinen perheellinen mies, keskustelu käytiin koulun parkkipaikalla, kun odotin vanhempiani. Ei ollut tarvetta olla yhteydessä silloin, eikä myöhemminkään.
"luuletko sä, että mua kiinnostais jotkut teidän teatteriesitykset?" mun äiti, kun olin 5v ja ihan innoissani menin pyytämään häntä katsomaan minun ja 4v veljeni tekemää esitystä. Itketti, mutta peitin sen. (äitini on ollut hyvä äiti, mutta taisi olla rankkaa silloin)
"oon vähän ylpeä susta, kun meni niin hyvin" esimies, kun opetti mut uuteen työtehtävään.
"sä oot muuten tosi ärsyttävä"
Kaveri yläasteella ihan puskista ja sitten alkoi luettelemaan kuinka ärsyttävä olen. Myöhemmin olen kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta. En toki tämän yhden tapauksen takia, mutta kyllä se kolahti ja ne sanat on kaikuneet mielessä.
Vierailija kirjoitti:
"Humalassa tehden ei tule kuin hulluja lapsia" äitini lausuma.
Anteeksi mutta apua 😂
Saatan tietää mitä hän tarkoitti, joidenkin ihmisten kävelytyyli tosiaan on pomppiva. Vähän vaikea sitä on paremminkaan kuvailla... Ei se minustakaan missään nimessä ole negatiivinen asia, positiivinen ennemmin :)