Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

"Onpas sievät ulkosynnyttimet!" sanoi naisgyne ensimmäisellä käynnilläni. Silloin vaivaannuin, mutta kivastihan se oli sanottu :D

Olen niin ällöttävä ja kuvittava, että sanakirjassa on sanan "kuvottava" kohdalla ruma kuvani.

Tää kommentti henkilöltä, jonka mielestä pilasin hänen ja kavereidensa juhannuksen menemällä nukkumaan migreeniä pois. Juhlat saivat muiden osalta jatkua omasta mielestäni, mutta ei riiittänyt tälle henkilölle.

Mulle kesätöissä sairaalassa ollessani vanhempi naiskollega sanoi, että ”mitä sä sitten teet kun et pääse opiskelemaan?” (pääsin) ja myöhemmin valmistujaisjuhlissani vanhempieni ystävätär tokaisi, ”että ei niillä maisterinpapereilla mitään töitä saa” (sain heti, ja vakivirassa jo 20 vuotta). Mikä ihme saa laukomaan tällaisia nuorelle? Ai niin, ja ollessani 14 yksi pultsari huusi asemalla, että onpa tytöllä rumat sääret! Katsokaa miten rumat sääret! Meni 10 vuotta ennen kuin käytin sortseja seuraavan kerran.

- "On kyllä niin pullea vatsa, että ihan kun olisit vieläkin raskaana."

Kommentti lapsivuodeosastolle tulleelta sukulaiselta. Olin synnyttänyt noin 10 tuntia aiemmin.

- "Ei susta kyllä lukioon ole."

Kommentti äidiltäni. Kävin myöhemmin aikuislukion ja kirjoitin viiden E:n paperit.

- " Ai jaa."

Äitini kommentti, kun sain maisterin paperit kouraani.

"Ihan jätkän näköinen ja kokoinen"

N43

Vierailija kirjoitti:

Seuraavaan kokemukseen liittyy sekä ikävä että ihana muisto. 

Olin 10-11-aikaan lapsenpyöreä. olin pulkkamäessä kun muutama vanhempi poika alkoi haukkua minua läskiksi. Haukkumisen päätteeksi toinen tönäisi minut kiviseen ojaan. Terävä kivi osui selkääni ja aloin itkeä. Läheisestä talosta tuli vanha pappa joka oli nähnyt tilanteen. Komensi näitä poikia häipymään ja auttoi minut ylös ojasta. Sanoi minulle "Muista että olet tärkeä ja arvokas tyttö juuri omana itsenäsi" Kun sain itkun loppumaan, kysyi vielä että pääsenhän turvallisesti kotiin. :) Tuo kommentti antoi minulle hurjasti itsetuntoa kun kotona en kauheasti positiivista itsestäni kuullut. Tästä on jo yli kymmenen vuotta aikaa ja edelleen pappa vilkuttaa minulle pihaltaan jos satun ohi kulkemaan :)

Ihana tarina ja ihana pappa-Tuli kyyneleet lukiessa.

Vierailija kirjoitti:

"Sinusta ei ikinä tule yhtään mitään" opettaja yläasteella. 

Kyllä sunkin täytyy lukiossa alkaa tehdä jotain.

Ei tarvinut. Eikä yliopistossakaan.

Ala-asteella eräs poika sanoi minua lehmäksi isojen rintojeni takia. Olin koulun ainut tyttö, joka oli alkanut kehittyä. Syöpyi kyllä mieleen tuo kommentti. Olin epävarma ja vihasin ulkonäköäni muutenkin.

Mielenvikainen isäpuoli sanoi mulle, että "Sinä kuolet näihin käsiin" ja näytteli käsiään mulle, kymmenen vuotiaalle lapselle.

Nuoriso-ohjaaja puolestaan lausui voimalauseeni noin 25v sitten "Rehellisyytesi ei lakkaa hämmästyttämästä!"

Sillä olen tässä elämässä kotioloistani huolimatta pärjännyt.

Onhan noita kaikenlaisia kuullut, hyviä ja pahoja.

Aikoinaan kun olin teini (nykyään sairastunut ja suhteellisen dementoitunut) pappani kysyi kuulumisia.

Sanoin että ihan hyvin menee, niin hän vastasi siihen, että kyllä se vielä huonomminkin tulee menemään.

Totta puhui.

Kommenttejakin on paljon, mutta ikuisesti muistan miltä se tuntui, kun seiskaluokalla takana istunut luokkakaveri veti pulpettinsa metrejä taaksepäin. Silloin kyllä oli sellainen joillekin teineille tuleva vaihe, että en niin pitänyt huolta itsestäni, kun ajattelin olevani niin ruma ja ällöttävä ettei se maksa vaivaa, mutta ei kai sekään tuohon oikeuta? 

Vielä kymmenen vuotta myöhemmin yliopistossa mietin aina luentosalissa jonkun istuessa taakseni, että olenkohan tyypin mielestä vastenmielinen. Aikuisena on aina ollut siistit vaatteet ja hygienia hoidettuna, mutta jännä miten tuollainen tunne jää takaraivoon. 

Opiskeluaikoinani juttelimme porukalla kesätyöpaikassa siitä, mitä kukin meistä opiskelee. Eräs kauppiksessa opiskellut tyttö tokaisi minulle "mitä HYÖTYÄ teistä sitten oikeastaan on?" Jatkoi vielä: "sä tuut varmaan olemaan melkoisessa stressissä valmistuttuasi. Siis meille kauppislaisille on käytännössä työpaikat valmiina, mutta teille tuskin on paljon mitään. Kannattais opiskella vaan hyödyllisiä aloja". 

Hän totesi tämän kaiken ikään kuin asiallisesti, mutta hymyili ivallisesti samalla. Enkä nyt tarkoita dissata tällä kaikkia kauppislaisia, tämä kyseinen tyttö nyt vain sattui olemaan vähän omituinen.

Minullekin sitten muuten oli loppujen lopuksi työpaikka valmiina, kun valmistuin :D

Vierailija kirjoitti:

"Sinä kävisit ihan juutalaisesta", sanoi naispuolinen opiskelukaverini.

En oikein tiennyt, miten olisin suhtautunut tuohon väitteeseen. Myöhemmin kävi ilmi, että kaverin mielestä tyypilliset juutalaiset kasvonpiirteet olivat hyvin kauniita.

Niin minunkin mielestäni.

Näitä on tosi paljon, negatiivisia jäänyt positiivisia enemmän mieleen. Esim. siskolta ivalliseen sävyyn naureskellen valokuvaani katsoessaan: "Kerrankin näytät kuvassa hyvältä." Koulukiusaajani kommenteista erityisesti tappouhkaus. Eräältä mieheltä jutun päättäessään monikin ikäväsävyinen kommentti, jotka liittyivät puutteisiini, niitä en nyt suoraan siteeraa.

Toisaalta muilta miehiltä on tullut paljon kivoja positiivisia kommentteja, jotka ovat jääneet mieleen. Parhaana, ilmeisen tosissaan sanottuna: "Saisit ihan kenet haluat." Ihana oli myös kaverin kaverin huudahdus minut ensi kertaa nähtyään: "Sä näytät ihan keijulta!"

Vierailija kirjoitti:

Opiskeluaikoinani juttelimme porukalla kesätyöpaikassa siitä, mitä kukin meistä opiskelee. Eräs kauppiksessa opiskellut tyttö tokaisi minulle "mitä HYÖTYÄ teistä sitten oikeastaan on?" Jatkoi vielä: "sä tuut varmaan olemaan melkoisessa stressissä valmistuttuasi. Siis meille kauppislaisille on käytännössä työpaikat valmiina, mutta teille tuskin on paljon mitään. Kannattais opiskella vaan hyödyllisiä aloja". 

Hän totesi tämän kaiken ikään kuin asiallisesti, mutta hymyili ivallisesti samalla. Enkä nyt tarkoita dissata tällä kaikkia kauppislaisia, tämä kyseinen tyttö nyt vain sattui olemaan vähän omituinen.

Minullekin sitten muuten oli loppujen lopuksi työpaikka valmiina, kun valmistuin :D

Opiskelin siis humanistisessa.

Tuli mieleen, että eräässä toisessa kesätyöpaikassani työkaverini reaktio oli "ai SUSTA vai?" ja räkänaurut päälle, kun kerroin, että minusta tulee filosofian maisteri valmistututtuani. Kun totesin, etten pitkähiuksisena blondina varmaan vastaakaan hänen mielikuvaansa nimikkeestä, hän totesi "no lähinnä mä en olisi ajatellut, että sä opiskelisit yhtään mitään."

Mua on kaksi kertaa luultu pojaksi, muistan vieläkin ne hetket tarkasti vaikka olin jotain 5 vee, muistan mitä vaatteita mulla oli päällä ja mikä jätski oli kädessä sillä hetkellä.

Yksi ystävä sanoi vihaisesti yhdestä mielipiteestäni että se on järkyttävä ja väärä. Kyseessä oli joku lause mitä sanoin liittyen hänen ystävänsä kotimaan korruptioon liittyviin ongelmiin (ihan eurooppalainen maa oli kyseessä enkä haukkunut ketään ihmistä tai kansakuntaa). Välit meni poikki eikä koskaan parantuneet vaikka pyysin anteeksi.

Friikki.

Lukiopojan sanomana joka nimitteli minua noin tutustumatta

Isäpuoleni, kun olin alle 10-vuotias: "Mä tapan sut ja äitisi, jos [jotain tapahtuu]."

"Sä olet maailman kaunein nainen." Olin nätti parikymppinen ja kuulin tätä aina välillä. Eniten se lämmitti sydäntä, kun mieheni sanoi sen tavatessamme ensimmäisen kerran.

"Minä rakastan sinua", sanoi yksityisen puolen psykologi käheällä äänellä (n. 60 v. mies), kun lähdin hänen vastaanotoltaan. En enää palannut, vaan vaihdoin kesken terapian toiseen paikkaan. 

Vierailija kirjoitti:

"Onpas sievät ulkosynnyttimet!" sanoi naisgyne ensimmäisellä käynnilläni. Silloin vaivaannuin, mutta kivastihan se oli sanottu :D

Minä kyllä paheksun tuollaisia kommentteja. Vaikka sanotaankin tavaraa sieväksi, niin asiatonta silti.

Vierailija kirjoitti:

Isäpuoleni, kun olin alle 10-vuotias: "Mä tapan sut ja äitisi, jos [jotain tapahtuu]."

"Sä olet maailman kaunein nainen." Olin nätti parikymppinen ja kuulin tätä aina välillä. Eniten se lämmitti sydäntä, kun mieheni sanoi sen tavatessamme ensimmäisen kerran.

"Minä rakastan sinua", sanoi yksityisen puolen psykologi käheällä äänellä (n. 60 v. mies), kun lähdin hänen vastaanotoltaan. En enää palannut, vaan vaihdoin kesken terapian toiseen paikkaan. 

Hahaa, tuo viimeinen on aika paha. Eipä tarvitse äijän ainakaan harmitella, ettei kertonut tunteistaan.