Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?

".... Ja hieman ujo. Rohkeutta lisää. " esikoulun opettaja sanoi ja kirjoitti kevättodistukseen luonteenpiirteiksi. Vaikutti pikkutytön luonteen kehitykseen hurjasti.

"Se oli sinulle aivan oikein!", sanoi sisareni minulle puhelimessa, kun olin esikoisen kanssa sairaalassa. Lapsi oli sairastunut diabetekseen 1- vuotiaana ja tilanne oli todella kriittinen.

Mieheni sanoi "sinun mielipiteellä ei ole mitään väliä" ja

"meillä ei ole mitään yhteistä" unohti yli 30 vuotisen avioliiton ja kaksi lastamme.

Parasta mitä minulle on sanottu " Sinussa ei ole mitään vikaa, olet täydellinen" tämän sanoi ihana rakastajani.

"Oot niin ruma, että luulin roskikseksi". Olin 18, taksijonossa odottamassa abijuhlien jälkeen. Kaksi hyvin pukeutunutta umpihumalaista pukumiestä joista toinen sanoi näin, jotain naureskelivat ensin minulle (jos kuulin oikein niin kommentoivat painosta), käännyin katsomaan ja seuraavaksi kävi näin. Ei siinä kaikki, tämä herrasmies kaatoi ranskalaiset niskaani.

Kukaan ei oikein usko kun olen kertonut, niin absurdin huonoa käytöstä. Itsekin vaikea käsittää miten olemassaoloni provosoi noin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ex-poikaystävä sanoi sängyssä "sä näytät tälleen alaviistosta ihan sialta" ja nauroi päälle. Vielä tänä päivänä mietin miltä näytän mieheni silmiin sängyssä vaikka hän ei ole minua koskaan loukannut.

Aika ilkeä tölväisy, mutta kuka hyvänsä näyttää alaviistosta katsottuna vähän possulta. Sieraimet näyttää isommilta siinä kulmassa. Ehkä ex ei tarkoittanut sitä ilkeäksi kommentiksi.

Äitini miesystävä sanoi minulle, että olen arvoton paska.

Aloin hiljalleen uskomaan siihen.

Menin noutamaan pakettia ja Postin virkailija sanoi: ”Sulla on tosi kauniin värinen hame”.

Kouluista on jäänyt mieleen kun yks opettaja sano et sen äiti lähetti sen bussilla tansseihin ja sit sai turpaan siellä ja tuli mustasilmäsenä kotio, sit toinen opettaja sano et  on kommunisti ja odottaa sotaa.

Älä sinne, mä olen sieltä vielä neitsyt

Systeri eläkeläisenä  tollanen kusiluistin,et tie mitä on kun ihmiset haukuu mua läskiksi. Tytär  aikuisena naisena:puldokki naama kananperse tukka.

Eräs lähiomaiseni uhkasi tappaa minut ja lapseni. Sitä en unohda ikinä. En ikinä. Henkilöllä on mt- ongelmia ja silloin oli huono kausi. Nyt ollut jo useamman vuoden oikein hyvässä kunnossa. En vain ikinä todella unohda hänen sanojaan ja ikuisesti se tulee vaikuttamaan suhteeseeni häneen. En ikinä enää täysin luota häneen. 

Kun olin suurkeittiössä sijaisena töissä, yksi vanha keittäjä sanoi ihan puun takaa lounastauolla: ”teidän suvussa on varmaan kaikki tosi lihavia.” Sillä ei ole mitään merkitystä miltä silloin näytin, mutta olin lihaksikas kokoa 44. Minulla oli vyötärö ja pyöreä peppu. Tämä keittäjä oli sellainen vanhan kansan kusipää työpaikkakiusaaja. Ja hän itse järsi aina jotain kasvattamiaan herneenversoja lounaaksi.

Kummini, isän veljen vaimo on jäänyt mieleeni ikävällä tavalla. Hän on puhelias ja seurallinen mutta alinomaan haukkuu ja mitätöi muita. Etenkin ulkonäköön liittyvät asiat kuumentavat. Lapsuudessa koin aikuiset lempeinä ja suojelevina mutta tämä kiroili lapsille ja nolasi. Hän sai minut tuntemaan häpeää siitä että olin tyttö. En osaa selittää miksi. Olin veljeni kanssa yökylässä siellä joskus. Pojat saivat leikkiä ja minä sain olla kotiapulaisena. Ilmapiiri oli niin karski että aloin itkeä koti-ikävää. Saat lähtee kotihis, mää en rupia tuollaasta kattomaan kun ollahan turpa lintas, hän annatti pohjanmaan murteellaan.

No siitä on aikaa. Poikien serkkutytöt olivat meillä yökylässä nuorempina. He tarjosivat kohteliaasti apuaan kun aloin tekemään ruokaa. Tuli niin oma lapsuus mieleen. Aina piti olla valmiina palvelemaan. Aluksi kieltäydyin. Myöhemmin vasta tajusin että voin sanoa, että jos haluat, voit pilkkoa salaatin. Poikani sai sillävälin kattaa pöydän.

"Olet yhtä hullu kun isäsi" "Mikä tai kuka luulet olevasi" "Me ollaan köyhiä" kiitos äiti kannustuksesta....

90-luvulla mulle sanottiin useampaan kertaan, että näytän Mel B:ltä Spice Girlsistä. Tapahtui tosin baariympäristössä mutta kai meissä sitten jotain samaa oli.  Mulla oli tumma kihara tukka ja samantapaisia vaatteita ja silmälasit tosin mitään leopardiprinttistä en silloinkaan suostunut päälleni laittamaan.  Lisäksi on sanottu Idols-tuomari (ja joku sisistusohjelma?) Vera Olssonin näköiseksi ja äsken kun kurkkasin miltä näyttikään niin tunnistan kyllä jotain samaa, ainakin enemmän kuin Mel B. Tummien hiuksien jälkeen mulla oli punaisten hiusten vaihe, ja Veralla taisi olla aikanaan myös punaiset.  Aikuisiällä opiskelukaveri sanoi, että olen vaikuttava henkilö ja se oli ehkä parhaimpia kehuja mitä olen saanut. Negatiivisia kommentteja en oikeastaan jaksa miettiä edes.

Vierailija kirjoitti:

Tapa itsesi. Sanoi isäpuoli

Aivan samat sanat, mutta aikuisen veljeni suusta. Outoa huumoria?

Lääkärin sanat loukkasivat pahasti. Olen käynyt läpi useita leikkauksia ja korjausoperaatioita. Prosessi on kestänyt vuosia. Pikkuhiljaa itsetuntoni alkaa palautua ja koen herättäväni vähemmän huomiota. Rannalle en vieläkään haluisi mennä.

Kävin rokotuksessa ja lääkäri tokaisi:"kuinka sinulla VOI olla NOIN rumat leikkausarvet?!".

Vierailija kirjoitti:

Uudet pillifarkut hankittuani 13-vuotiaana -80-luvulla: yritätkö saada takapuolesi näyttämään pienemmältä?

Postissa tulleen sukupuolivalistuslehden kylkiäisen (kortsu) katoamista ihmetellessäni: ket sinä sitä tarvitse.

E-pillerit itse hankittuani 17-vuotiaana, koska en voinut edes kuvitella kysyväni niiden hankkimiseen apua: mikä sinä oikein kuvittelet olevasi? Ja: siinähän sitten olet lapsi käsivarrellasi.

Olin nuorena hyvin hoikka sekä kiltti ja vähän arkakin. Ihastuksia oli, mutta en niihin päin uskaltanut katsoa, etteivät vaan huomaa. Sittemmin seurustellessani pillerit hankittuani pelkäsin muutamia kuukausia kuollakseni, että tulen niistä huolimatta raskaaksi.

Kaikki ihan oman hiljaisen ja kiltin, edesmenneen äitini suusta, jolle isäni mukaan lapset olivat maailman tärkein asia. Mitenkähän ei siltä ihan tunnu edelleenkään? Edelleenkin päälle nelikymppisenä oireilen elämän hankalissa tilanteissa mm. syömättömyydellä ja pakonomaisella laihduttamisella terapiasta huolimatta. :(

Minullakin oli kiltti (ja masentunut) äiti, joka ei pahaa sanaa sanonut kenellekään. Tai näin moni luuli, muuta täytyihän hänelläkin olla sitten jokin varaventtiili: minä, arka, ujo ainoa tytär. Terapiat käyty, ja luulisin, että ketju katkaistu. Olen kysynytkin asiaa aikuisilta tyttäriltäni, ja he ovat vakuuttaneet, "ettei ole valittamista".

"Sinulla on aivan mahtava panokulli, saat naida mua niin monta kertaa kuin haluat"

Oma äiti haukku kännissä huoraksi kun olin lukittautunut huoneeseeni teininä...

Positiivisenä jäänyt erään naisen kommentti kun haukkoi henkeään kuinka voimaannuttava kokemuksen tarjosin kun pyysin häneltä virtaa autooni.. hän ei osannut edes avata konepeltiään.. hän oli niin ihmeissään kun kaapelit yhdistelin jne.. :)

Silloin olin tyytyväinen itseeni etten ole ihan tavallinen nainen vaan hoituu hommat..