Lue keskustelun säännöt.
Mikä sinulle elämässä joskus sanottu kommentti (hyvä tai paha) on syöpynyt ikuisesti päähäsi?
Kommentit (2721)
"Ootpas kasvanut leveyttä"
Sanoi isotäti kun olin 12 vuotias
"On kyllä vatsan kohdalla jotain ylimääräistä"
Sanoi mummi kun olin 11 vuotias
Nyt 16-vuotiaana en ole vieläkään onnistunut saamaan tervettä suhdetta syömiseen. Olen nykyään normipainoinen, mutta hoitamaton hypotyreoosi vaikeuttaa laihduttamista. Olen parissa vuodessa laihtunut 10 kiloa
Sekä kaikki koulukiusaajien kaikki kommentit miten oon vammanen ja outo
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuka on syöny sun eväät?
En tajunnut sitä silloin, enkä tajua sitä edelleenkään.
Että olet jäänyt ilman ruokaa, toisin sanoen olet laiha.
Huoltoaseman baariin purjehti upea ja näyttävä nainen, joka todella käänsi päät, miehiltä varsinkin. Ukkokulta filosofeerasi kotona tapausta: "On se hyvä, että sää olet tommonen... arkisen näkönen."
Ystävä otti meistä varoittamatta selfien. Hän kysyi saako kuvan julkaista, ja näytti kuvaa. Repesin nauramaan ja sanoin "älä nyt tollasta kun mullahan on heilahtanut naama ja silmät kierossa".
Hän katsoi ilmeettömänä ja tokaisi että nehän on aina ihan kierossa.
Siitä saakka olen katsonut valokuvissa ensimmäisenä mun silmiä.
Mun silmissä ei ole mitään vikaa. En vain hokannut katsoa oikeaan kohtaan kun hän yhtäkkiä hyökkäsi ja otti kuvan varoittamatta.
Samainen tyyppi puhui halveksuvaan sävyyn naistyypistä jolla on pitkät, vaaleat hiukset vain miesten takia. Sävy oli erittän veemäinen ja pilkkaava.
No mulla on 60cm pitkä vaalennettu tukka...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka on syöny sun eväät?
En tajunnut sitä silloin, enkä tajua sitä edelleenkään.
Tulee mieleen, että tuo tarkoittaisi sen huomauttamista että olet ollut myrtyneen/happaman näköinen. Suunnilleen sama kuin "kuka sun muroihin on kus*ut?"
Ruma ja läski kirjoitti:
Kun olen yli 6 kk raskaana, sanon itserakkaalle miehelleni joka jatkuvasti ihailee selfie kamerasta itseään että aah minä, pane ittees. Takaisin tulee : "mieluummin kun sua, nii kun oot varmaan huomannu"
Onko tämä lainkaan totta. Tietty verbaliikka kommentissasi pistää epäilemään, olen perehtynyt tulkitsemiseen.
Jos osuin oikeaan, että ei ole totta, olisi kiva kuulla. Otan sen kohteliaisuutena salaisesta fbi-profiloinnin kyvykkyydestä. :)
Jos taas olikin totta, niin eroa pikimmiten miehestä. Suhde ei tee sinulle hyvää eikä lapselle. Tuollaisella henkisellä varannolla/eväillä oleva mies levittää paskaa, paitsi itseensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
- Sinä et voi tietää täysin, miten paljon toista voi rakastaa, kun et ole kenenkään äiti, sanoi eräs äiti-ihminen. Onhan tuo aika pöyristyttävä väite, vaikka en minä nyt siitä mitenkään pahasti traumatisoitunut. Pystyin asettamaan tämän lausahduksen omaan arvoonsa, ja ymmärsin, että hän oli tässä se inhimillisesti rajoittuneempi osapuoli.
Ethän sä koskaan mitään tajunnu! Noin sano kaveri kouluajoilta. Ex-kaveri sittemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Tämä tyttö se on ollut ruoka-aikaan kotona - useasta eri suusta. Olin aivan normaalipainoinen, mutta muita ikäisiäni 10cm pidempi lapsi.
-Ooksä tyttö vai poika? - koulukaverit
-Neiti hyvä, teillehän on kasvanut tissit! -luokkakaveri (tyttö) 5.luokan alussa. Tarkoitti pahalla. Vihasin isoja rintojani 17-vuotiaaksi asti.
-Vi**u oot läski - tuhansia kertoja eri suista
-Ei tollasia töröhuulia halua kukaan pussata - luokkakaveri (poika) kuudennella luokalla. Tästä alkoi hirveä huulikriisi, monta vuotta yritin pitää huulet "tiiviisti" suuta vasten, etten olisi töröhuuli. No, hyvin on kelvannut ainakin oman ukon pussattavaksi. :D
-Sulla on maailman paras perse - mies, jota tapailin
-Sie oot maailman kaunein nainen - mies jota tapailin parikymppisenä
-Voi ku sie oot kaunis - random tyyppi ohi kulkiessaan
Näitä kun lukee, ei voi kuin ihmetellä ihmisten moukkamaisuutta. Kenelle tulee mieleen laukoa omia totuuksiaan vasten kasvoja? Eikö ihmisillä ole kotikasvatusta?
Ihme juntteja.
Olen itsekin kuullut kaikenlaista, voittopuolisesti positiivista, ja negoja en muistele. Jätän omaan arvoonsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lapsena vähän erilainen kuin muut kaverini ja luokkalaiseni, tai ainakin olin kiinnostunut tosi erilaisista asioista. Muun muassa kirjallisuus kiinnosti todella paljon, ja aloin jo melko aikaisin lukea aikuisten kirjoja ja klassikoita. Sain nälvintää luokkakavereilta, kun lukukirjanani koulussa oli vaikkapa Sieppari ruispellossa ja tein myös esitelmiä vastaavista kirjoista äikäntuntien kirjaesityksiin. Olin muiden mielestä ihan friikki.
Niihin aikoihin chattailin myös paljon netissä, ja minulle tuli keskustelua erään hiukan vanhemman tytön kanssa (tai sellainen hän väitti olevansa). Juttelimme koulusta ja mainitsin, että meillä on tulossa taas yksi kirjaesitelmä. Hän kysyi, mitä meinaat lukea siihen, ja vastasin, että Tuntemattoman sotilaan. Hän vastasi: "Vau, ja olet 11 vee? Vaikutat tosi fiksulta". Vaikka oli ihan vieras ihminen ja chatissa, tuli minulle tuosta kommentista tosi hyvä mieli. Muistin tämän kun joku muukin täällä mainitsi chat-keskustelustaan :)
Varmaa se ku tein semmosta kylttiä koulussa ja halusin tehdä sen täydellisesti, joten tein sitä huolellisesti ja tarkasti. Sitten siihen tuli virhe (aika pieni) ja kun sitä harmittelin, niin ope sano että
”sä oot muuten täydellinen mutta...”
Ja en siis ottanu tätä pahalla, oon itekki sitä mieltä että musaa on ihan liikaa perfektionismia mutta minkäs teet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ihan tavallisen näköinen ja koulussa aikanaan olin kiusattu,en tosin ulkonäöstäni vaan"vanhanaikaisesta" luonteestani.
Mutta se kommentti oli myönteinen.Olin parikymppisenä eräissä isäni suvun häissä,edustin häntä välillä suvun juhlissa,kun ei itse jaksanut juuri matkustella.
Näissä häissä oli seuranani isäni nuorempi serkku ja häneltä kuulin jälkikäteen tuon kommentin.
Joku oli kysynyt,kuka olin ja vastasi avecilleni:Harvinaisen komea nainen.
Muistan vieläkin,nelisenkymmentä vuotta myöhemmin.
Nimenomaan komea.Jos olisi sanonut kaunis,olisi ollut pliisua eikä todellakaan totta.
Vierailija kirjoitti:
- Sinä et voi tietää täysin, miten paljon toista voi rakastaa, kun et ole kenenkään äiti, sanoi eräs äiti-ihminen. Onhan tuo aika pöyristyttävä väite, vaikka en minä nyt siitä mitenkään pahasti traumatisoitunut. Pystyin asettamaan tämän lausahduksen omaan arvoonsa, ja ymmärsin, että hän oli tässä se inhimillisesti rajoittuneempi osapuoli.
Hän ei ole ehkä kokenut koskaan syvää rakkautta muuten kuin äidin roolissa? Minulle on ollut yllätys havaita, miten monet esimerkiksi elävät parisuhteessa, jossa ei ole todellista, kaikkivoittavaa, puolisoiden välistä suurta rakkautta.
Uudet pillifarkut hankittuani 13-vuotiaana -80-luvulla: yritätkö saada takapuolesi näyttämään pienemmältä?
Postissa tulleen sukupuolivalistuslehden kylkiäisen (kortsu) katoamista ihmetellessäni: et sinä sitä tarvitse.
E-pillerit itse hankittuani 17-vuotiaana, koska en voinut edes kuvitella kysyväni niiden hankkimiseen apua: mikä sinä oikein kuvittelet olevasi? Ja: siinähän sitten olet lapsi käsivarrellasi.
Olin nuorena hyvin hoikka sekä kiltti ja vähän arkakin. Ihastuksia oli, mutta en niihin päin uskaltanut katsoa, etteivät vaan huomaa. Sittemmin seurustellessani pillerit hankittuani pelkäsin muutamia kuukausia kuollakseni, että tulen niistä huolimatta raskaaksi.
Kaikki ihan oman hiljaisen ja kiltin, edesmenneen äitini suusta, jolle isäni mukaan lapset olivat maailman tärkein asia. Mitenkähän ei siltä ihan tunnu edelleenkään? Edelleenkin päälle nelikymppisenä oireilen elämän hankalissa tilanteissa mm. syömättömyydellä ja pakonomaisella laihduttamisella terapiasta huolimatta. :(
Sinulla on kyllä ihan oikeus tuollaisesta rumasta kommentista loukkaantua sydänjuuria myöten vaikka loppuiäksi.
Kuule, tunnetko sanonnan, että 17-vuotiaana on neito kauneimmillaan? Sinäkin.
Itsekin olen saanut kuulla kommentteja koko ikäni olin sitten lihonut tai laihtunut. Mikään ei ole ilmeisesti joillekin parempaa, kuin arvostella toisten ulkonäköä.
En tiedä mistä johtuu, mutta itse en, ihan käsi sydämellä, koskaan ole arvottanut ulkomuotoseikkoja, vaan sitä, millainen ihminen siellä kuoren sisällä on.
Älä koskaan unohda, että tuollainen tapa kommentoida toisen ulkomuotoa, on huonon itsetunnon omaavien helmasynti. Itseensä ovat tyytymättömiä.
Kasvata nahkaasi paksummaksi ja anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos.
Kaikkia ei voi miellyttää, eikä tarvitse, turha alkaa edes yrittää. Keskity opiskeluun ja harrastuksiin ja elä omaa elämääsi muista piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Varmaa se ku tein semmosta kylttiä koulussa ja halusin tehdä sen täydellisesti, joten tein sitä huolellisesti ja tarkasti. Sitten siihen tuli virhe (aika pieni) ja kun sitä harmittelin, niin ope sano että
”sä oot muuten täydellinen mutta...”
Ja en siis ottanu tätä pahalla, oon itekki sitä mieltä että musaa on ihan liikaa perfektionismia mutta minkäs teet?
Tämä sanainen opettaja (joka on aina ollut suosikkiopeni), sanoi minulle kuudennella arviointikeskustelussa:
”Julle, mä lupaan sulle kymppirivin todistukseen.”
Mun nimi ei siis oikeesti oo Julle, ja oon nainen (tuolloin olin tyttö).
On todella loukkaava sanoa ketään juutalaiseksi.